20 3. Prosodic Model -malli Tässä luvussa esittelen Prosodic Model -mallin (lyh. PM-mallin). Käyn ensin lyhyesti läpi PM-mallin näkemyksen viittomien rakenteesta (3.1), jonka jälkeen tarkastelen yksityiskohtaisemmin mallin tapaa kuvata viittomia (3.2 3.4); kaksikätisten viittomien rakennekuvausta en käsittele (ks. Brentari 1998: 247-283; Jantunen 2001). Luvun lopussa (3.5) paneudun tarkemmin ongelmiin, joita ei-manuaalisten elementtien kuvaus PM-mallille aiheuttaa. 3.1 PM-mallin näkemys viittomien rakenteesta PM-mallissa viittomien staattiset ominaisuudet erotetaan dynaamisista ominaisuuksista (tämän ratkaisun perusteluista ks. Brentari 1998: 22-51). 11 Staattiset ominaisuudet eli käsimuotojen, artikulaatiopaikkojen, orientaatioiden ja ei-manuaalisten elementtien muuttumattomat ominaisuudet kuvataan inherenteillä piirteillä (IF, Inherent Features). Inherentit piirteet toteutuvat samanaikaisesti. Viittomien dynaamiset ominaisuudet eli kaikki liike-ominaisuudet, myös käsimuotojen, artikulaatiopaikkojen ja orientaatioiden muutokset sekä ei-manuaalisten elementtien muuttuvat ominaisuudet, kuvataan prosodisilla piirteillä (PF, Prosodic Features). Prosodiset piirteet toteutuvat peräkkäisesti. 11 Eräs tärkeimmistä argumenteista, joilla Brentari (1998) perustelee ratkaisuaan erotella viittomien dynaamiset ominaisuudet staattisista ominaisuuksista liittyy liikkeiden heikkenemis- ja vahvistumisprosessien tarjoamaan evidenssiin (id., 30-34). Luvussa 3.5 myös minä vetoan näihin prosesseihin argumentoidessani PF-haaran uuden ei-manuaaliset liikkeet huomioon ottavan rakenteen puolesta.
21 Inherentit ja prosodiset piirteet esitetään omissa rakennehaaroissaan, joissa ne järjestyvät tietyn hierarkian mukaisesti. Tästä piirteiden keskinäisestä hierarkiasta käytetään myös nimitystä piirregeometria. Piirteiden hierarkkiaa kuvataan kahtaalle haarovalla piirrepuulla. Piirrepuussa ne inherentit piirteet, joilla esitetään käsimuotojen, artikulaatiopaikkojen ja ei-manuaalisten elementtien muuttumattomia ominaisuuksia, ryhmittyvät itsenäisiksi rakenteen yksiköiksi; orientaatio ilmaistaan epäsuorasti kädestä spesifioidun kohdan ja artikulaatiopaikan välisenä suhteena. PM-mallin piirrepuun perusrakenne on esitetty kuviossa 4 ja piirrepuun noodien selitykset taulukossa 1. Brentarin näkemystä IF- ja PF-haaran rakenteesta esittelen tarkemmin luvuissa 3.2 ja 3.3. Esimerkkikuvaus viittomasta MUSTA (ks. kuvio 1; vrt. kuviot 2 ja 3) on esitetty luvun 5.2.1.1 kuviossa 24. Kuvio 4. PM-mallin piirrepuun perusrakenne.
22 noodi root IF PF A POA nonmanual manual H2 H1 huippunoodi, joka merkitsee viittomaa (Inherent Features) noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan viittoman staattiset eli inherentit ominaisuudet (Prosodic Features) noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan viittoman dynaamiset eli prosodiset ominaisuudet (Articulator) noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan viittoman eimanuaalinen ja/tai manuaalinen artikulaattori (Place of Articulation) noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan viittoman artikulaatiopaikka noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan ei-manuaalisten elementtien inherentit ominaisuudet noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan viittoman ei-dominoiva ja dominoiva käsi noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan ei-dominoivan käden inherentti rakenne noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan dominoivan käden inherentti rakenne Taulukko 1. Piirrepuun (kuvio 4) noodien selitykset. 3.2 IF-haaran rakenteesta 3.2.1 (Dominoivan käden) käsimuoto Stokoe (1960) kuvasi viittomien käsimuodot holistisesti symboleilla. Monissa Stokoen jälkeisissä tutkimuksissa käsimuodot on kuitenkin jaettu osiin ja esitetty piirteiden avulla. Varhaisimpia käsimuotojen piirrekuvauksia ovat esittäneet esimerkiksi Wilbur (1979) sekä Klima ja Bellugi (1979). Myös Liddellin ja Johnsonin (1989) HM-mallissa
23 (ks. luku 2.3.2) käsimuodot on analysoitu osiin ja kuvattu piirteillä (HM-malliin pohjaavasta suomalaisen viittomakielen käsimuotojen analyysista ks. Takkinen 2002). PM-mallissa käsimuotojen kuvaus perustuu muun muassa Liddelliin ja Johnsoniin (1989). Dominoivan käden (H1) käsimuoto jaetaan osallistuviin ja osallistumattomiin sormiin. Osallistuvilla sormilla tarkoitetaan karkeasti niitä sormia, jotka voivat liikkua viittoman tuottamisen aikana, tai jotka voivat koskettaa kehoa (Brentari 1998). Sekä osallistuvat että osallistumattomat sormet voivat olla erilaisissa asennoissa. Nämä sormien asennot ovat yleensä toisensa poissulkevia: jos esimerkiksi osallistuvat sormet ovat ojennettuja, niin osallistumattomat sormet ovat tällöin taivutettuja. Käsimuotojen kuvauksessa peukalo erotetaan muista sormista ja se kuvataan itsenäisenä yksikkönä. Peukalo voi olla muiden sormien tapaan joko osallistuva tai osallistumaton. Kuviossa 5 on esitetty H1-noodin dominoima täysi rakenne. Noodien selitykset on esitetty taulukossa 2. Kuvio 5. H1-noodin dominoima täysi rakenne (Brentari 1998).
24 noodi H1 arm hand noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan dominoivan käden inherentti rakenne terminaalinoodi, joka spesifioi viittoman artikulaattoriksi koko käsivarren noodi, jonka dominoimassa rakenteessa spesifioidaan dominoivan käden inherentti käsimuoto (osallistuvat ja osallistumattomat sormet sekä näiden asetelma); tässä noodissa määritellään myös käden osa ([1]-[8]), jota käytetään inherentin orientaation ilmaisemiseen nonselected fingers noodi, jossa spesifioidaan viittoman osallistumattomien sormien asetelma (ojennetut tai koukistetut) selected fingers joints fingers1 base nonbase thumb fingers0 quantity point of reference noodi, jonka dominoimassa rakenteessa spesifioidaan viittoman osallistuvat sormet ja niiden asetelma noodi, jonka dominoimassa rakenteessa spesifioidaan ne osallistuvien sormien nivelet, joista sormet ovat taipuneet, ja muut sormien asetelmat (ovatko sormet kasaantuneet, koukistetut, ristityt tai levitetyt) rakennetason noodi, jonka dominoimassa rakenteessa spesifioidaan osallistuvat sormet (peukalo ja/tai muut sormet) terminaalinoodi, joka spesifioi osallistumattomat sormet taipuneiksi proksimaalisista nivelistä terminaalinoodi, joka spesifioi osallistumattomat sormet taipuneiksi distaalisista nivelistä noodi, joka spesifioi peukalon osallistuvaksi sormeksi, ja jossa määritetään peukalon asento suhteessa muihin sormiin rakennetason noodi, jonka dominoimassa rakenteessa spesifioidaan mm. osallistuvien sormien lukumäärä noodi, jossa spesifioidaan osallistuvien sormien lukumäärä; piirteet [all] 'neljä sormea' ja [one] 'yksi sormi' voivat esiintyä yksinään tai olla dependenssisuhteessa (kun piirre [all] dominoi piirrettä [one], kolme vierekkäistä sormea on valittu; kun piirre [one] dominoi piirrettä [all], kaksi vierekkäistä sormea on valittu) noodi, jossa spesifioidaan kohta, minkä suhteen osallistuvat sormet valitaan; piirteet [middle] 'keskisormi' ja [ulnar] 'pikkurillin puoli' voivat esiintyä yksinään tai olla dependenssisuhteessa (kun piirre [ulnar] dominoi piirrettä [middle], por-kohta on nimetön) Taulukko 2. H1-haaran (kuvio 5) noodien selitykset. Suomalaisessa viittomakielessä tavallisimpia käsimuotoja ovat kämmen- ja nyrkkikäsimuodot, sekä yksisorminen käsimuoto, jossa etusormi on ojennettu nyrkistä. Harvinaisia käsimuotoja ovat puolestaan käsimuodot, joissa nyrkistä on ojennettu useampia kuin yksi sormi (Savolainen 2000a). Kuviossa 6 on esitetty muutamia yleisimpiä ja harvinai-
25 simpia suomalaisen viittomakielen käsimuotojen rakenteita. Käsimuotojen tunnusmerkkisyys kasvaa sitä mukaa, mitä kompleksisempi käsimuodon rakenne on. Kuvio 6. Suomalaisen viittomakielen käsimuotojen rakenteita. Ylärivillä kuvatut käsimuodot ovat suomalaisessa viittomakielessä yleisiä, ja niiden rakenne on varsin yksinkertainen. Alarivin käsimuoto on harvinainen, ja sen rakenne on kompleksinen.
26 3.2.2 Artikulaatiopaikka Viittoman artikulaatiopaikka on PM-mallissa jokin kolmesta artikulaatiotasosta (z, y, x). Artikulaatiotasot on määritetty suhteessa kolmiulotteiseen tilaan. Z-taso eli sagittaalitaso on taso, jonka suhteen kaksikylkinen eliö, kuten ihminen, on symmetrinen; y-taso on horisontaalinen taso ja x-taso puolestaan ventraalinen eli vatsan-/kehonmyötäinen taso. Käytännössä artikulaatiotaso on se taso, jota kohti hand-noodissa spesifioitu käden osa suuntautuu. Z- ja y-taso määrittävät viittoman artikulaatiopaikaksi käytännössä neutraalitilan. X-taso voi sen sijaan tarkoittaa joko neutraalitilaa tai kehon pintaa. Jos x-tasolla tarkoitetaan kehon pintaa, viittomasta täytyy kuvata vielä artikulaatioalue ja artikulaatiokohta. Keholla on neljä artikulaatioaluetta: pää, torso, ei-dominoivan käden käsivarsi ja eidominoivan käden käsiosa. Jokainen artikulaatioalue jakautuu edelleen kahdeksaan artikulaatiokohtaan. Kehon neljä artikulaatioaluetta ja niiden kahdeksan artikulaatiokohtaa on listattu taulukossa 3. head arm body H2 / H1 hand places [1] top of the head upper arm neck palm of hand [2] forehead elbow front shoulder finger fronts [3] eye elbow back clavicle back of palm [4] cheek/nose forearm back torso-top back of fingers [5] upper lip forearm front torso-mid radial side of sf [6] mouth forearm ulnar torso-bottom ulnar side of sf [7] chin wrist back waist tip of sf/thumb [8] under the chin wrist front hips heel of hand Taulukko 3. Kehon neljä artikulaatioaluetta ja niiden kahdeksan artikulaatiokohtaa.
27 Kuviossa 7 on esitetty POA-haaran (Place of Articulation 'artikulaatiopaikka') täysi rakenne. Noodien selitykset on esitetty taulukossa 4. Kuvio 7. POA-haaran täysi rakenne (Brentari 1998). noodi POA y (Place of Articulation) noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan viittoman artikulaatiopaikka terminaalinoodi, joka spesifioi viittoman artikulaatiopaikaksi neutraalitilan ja horisontaalisen y-tason y rakennetason noodi z x location body2 terminaalinoodi, joka spesifioi viittoman artikulaatiopaikaksi neutraalitilan ja sagitaalisen z-tason (so. keskitason eli tason, jonka suhteen kaksikylkinen eliö, kuten ihminen, on symmetrinen) (terminaali)noodi, joka spesifioi viittoman artikulaatiopaikaksi neutraalitilan ja ventraalisen (vatsan puoleisen) x-tason tai kehon pinnan noodi, jossa spesifioidaan viittoman tarkka artikulaatiokohta jollakin kehon neljästä artikulaatioalueesta rakennetason noodi, jonka dominoimassa rakenteessa spesifioidaan kehon artikulaatioalue (pää, torso, ei-dominoivan käden käsivarsi, ei-dominoivan käden kämmen)
28 body1 head arm1 body0 H2 arm0 rakennetason noodi, jonka dominoimassa rakenteessa artikulaatioalueeksi spesifioidaan torso, ei-dominoivan käden käsivarsi tai ei-dominoivan käden kämmen terminaalinoodi, joka spesifioi viittoman artikulaatioalueeksi pään rakennetason noodi, jonka dominoimassa rakenteessa artikulaatioalueeksi spesifioidaan ei-dominoivan käden käsivarsi tai ei-dominoivan käden kämmen terminaalinoodi, joka spesifioi viittoman artikulaatioalueeksi torson terminaalinoodi, joka spesifioi viittoman artikulaatioalueeksi ei-dominoivan käden kämmenen terminaalinoodi, joka spesifioi viittoman artikulaatioalueeksi ei-dominoivan käden käsivarren Taulukko 4. POA-haaran (kuvio 7) noodien selitykset. 3.2.3 Orientaatio Kämmenen orientaatio esitetään PM-mallissa hand-noodissa spesifioidun käden osan [1]-[8] (ks. taulukko 3) ja POA-haarassa määritetyn artikulaatiotason (z, y, x) välisenä suhteena. Jos esimerkiksi hand-noodissa on määritetty arvo palm 'kämmen', ja jos artikulaatiotaso on z-taso, niin oikeakätisellä viittojalla kämmen suuntautuu tällöin vasemmalle. Käytännössä myös viittoman liikkeen suunta vaikuttaa orientaation määräytymiseen: jos liike suuntautuu kohti tiettyä tasoa, on myös hand-noodissa spesifioidun kohdan suuntauduttava kohti tätä tasoa. Orientaation kuvaus on PM-mallissa ehkä hieman epätäsmällistä: jos hand-noodin arvo on palm ja artikulaatiotaso on z-taso (vrt. yllä), jolloin oikeakätisen viittojan kämmen suuntautuu vasemmalla, niin sormet voivat yhä suuntautua ylöspäin, viittojasta eteenpäin, tai jonnekin tältä väliltä. Rajoittaakseen tätä orientaation monitulkintaisuutta PM-malli olettaa tietyn perusviittoma-asennon ja tätä kautta myös tietyn perusorientaation. Perusorientaatio vastaa asentoa, jossa käsi on silloin, kun se on taivutettu normaa-
29 lista reidenvieriasennosta yhdeksänkymmenen asteen kulmaan (ts. sormet osoittavat eteenpäin ja kämmen suuntautuu vastakkaisen käden puolelle). Perusviittoma-asento selkeyttää orientaatiota ja sen määrittämistä, mutta ei poista kokonaan siihen liittyviä ongelmia. 3.2.4 Ei-manuaaliset elementit Ei-manuaalisten elementtien muuttumattomien ominaisuuksien esitykseen on PMmallissa varattu nonmanual-noodin dominoima rakenne. Se, millainen tämä rakenne tarkkaan ottaen on, ei kuitenkaan ole tiedossa: Brentari (1998) ei ota kantaa siihen, mitä ei-manuaalisten elementtien muuttumattomat ominaisuudet ovat, millaisin inherentein piirtein ne tulisi esittää, ja miten nämä piirteet tulisi järjestää (vrt. luku 3.3; eimanuaalisten elementtien kuvaukseen liittyvästä problematiikasta ks. luku 3.5). 3.3 PF-haaran rakenne Viittomien kaikki liikeominaisuudet on tarkoitettu kuvattavaksi prosodisilla piirteillä PF-haarassa. Käytännössä kaikkia liikeominaisuuksia ei kuitenkaan voida kuvata: PMmalli tarjoaa välineistön vain manuaalisten liikkeiden esittämiseen. Manuaaliset liikkeet ovat käsien liikkeitä. Artikulatorisesti manuaaliset liikkeet voidaan jakaa neljään eri tyyppiin: olkanivelestä tuotettuihin liikkeisiin, kuten liike viittomassa VALTA; kyynärnivelestä tuotettuihin liikkeisiin, kuten liike viittomassa PÄIVÄ;
30 rannenivelestä tuotettuihin liikkeisiin, kuten liike viittomassa AUTOMAATTI; ja sormien nivelistä tuotettuihin liikkeisiin, kuten liike viittomassa KUKKA. Viittomat VALTA, PÄIVÄ, AUTOMAATTI ja KUKKA on esitetty kuviossa 8. Kuvio 8. Neljä suomalaisen viittomakielen viittomaa, joissa on eri nivelistä tuotettu manuaalinen liike. Viittoman VALTA (ylin rivi) liike tuotetaan olkanivelestä, viittoman PÄIVÄ (toinen rivi ylhäältä) liike tuotetaan kyynärnivelestä, viittoman AUTOMAATTI (toinen rivi alhaalta) liike tuotetaan rannenivelestä ja viittoman KUKKA (alin rivi) liike tuotetaan sormien nivelistä. Kuvat ovat Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan (Malm 1998) artikkeleista 472 (VALTA), 223 (PÄIVÄ), 1007 (AUTOMAATTI) ja 1142 (KUKKA).
31 Manuaalisten liikkeiden artikulatorinen luokitus on koodattu PF-haaran rakenteeseen: eri nivelistä tuotetut liikkeet kuvataan PF-, setting-, path-, orientation- ja aperturenoodeihin liittyvillä prosodisilla piirteillä siten, että hierarkian ylimmissä noodeissa esitetään olka- ja kyynärnivelestä tuotetut liikkeet ja alimmissa ranteen ja sormien nivelistä tuotetut liikkeet. Käytännössä noodien keskinäinen hierarkia on sonorisuushierarkia. Tätä liikkeen ja sonorisuuden suhdetta käsittelen tarkemmin luvussa 4.2. PF-haaran piirregeometriaa käsittelen lisää luvussa 3.5. PF-haaran täysi rakenne on esitetty kuviossa 9. Noodien selitykset on esitetty taulukossa 5. Kuvio 9. PF-haaran täysi rakenne (Brentari 1998).
32 noodi PF nonmanual setting path orientation aperture noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan viittoman dynaamiset eli prosodiset ominaisuudet, ja jossa spesifioidaan mahdollinen abstrakti liikehahmo (kaariliike, ympyräliike tai suoraliike; väristelyliike voidaan spesifioida missä tahansa noodissa); tässä noodissa spesifioidut liikkeet tuotetaan oletusarvoisesti kyynärnivelestä noodi, jossa spesifioidaan ei-manuaalisten artikulaattoreiden liike (ei-manuaalisten artikulaattoreiden liikkeitä kuvaavia prosodisia piirteitä ei ole määritelty) noodi, jossa spesifioidaan liikkeet, joiden myötä käsi siirtyy artikulaatiotason kohdasta a kohtaan b (kohdat spesifioidaan piirteillä ipsilateraalinen, kontralateraalinen, distaalinen, proksimaalinen, alaosa, yläosa); tässä noodissa spesifioidut liikkeet tuotetaan oletusarvoisesti olkanivelestä noodi, jossa spesifioidaan artikulaatiotasolla tai 90 asteen kulmassa siihen nähden tuotetut liikkeet (käsivarren saranaliike, suora toistoliike, piirtoliike, tasoa kohti suuntautuva suoraliike); tässä noodissa spesifioidut liikkeet tuotetaan oletusarvoisesti kyynärnivelestä noodi, jossa spesifioidaan oletusarvoisesti ranteen nivelistä tuotetut liikkeet (ranteen ojennus, ranteen koukistus, ranteen uloskierto, ranteen sisäänkierto, ranteen loitonnus) noodi, jossa spesifioidaan oletusarvoisesti sormien nivelistä tuotetut liikkeet eli käytännössä käsimuodon avauma (auki, kiinni) Taulukko 5. PF-haaran (kuvio 9) noodien selitykset. Periaatteessa PM-mallissa on varattu mahdollisuus myös ei-manuaalisten liikkeiden, siis ei-manuaalisilla artikulaattoreilla tuotettujen liikkeiden, esittämiseen (vrt. kuvio 9; nonmanual-noodi). Käytännön välineitä tähän ei kuitenkaan tarjota: ei-manuaalisten elementtien muuttuvia ominaisuuksia tai niiden kuvaamiseen tarvittavia prosodisia piirteitä ei ole määritelty. Voidaan myös kysyä, riittääkö yksi rakennehierarkiassa korkealle sijoittuva noodi ei-manuaalisten liikkeiden kattavaan esitykseen? (Vrt. luku 3.2.4; eimanuaalisten elementtien kuvaukseen liittyvästä problematiikasta ks. luku 3.5; eimanuaalisista liikkeistä ja sonorisuudesta ks. luku 4.2.)
33 3.4 Viittomien segmentointi ja liikkeen kompleksisuus Viittomien syntagmaattista rakennetta kuvataan PM-mallissa x-segmenttien eli abstraktien aikapisteiden avulla. X-segmentit generoituvat prosodisista piirteistä: PF- ja pathnoodeihin liittyvät piirteet generoivat kaksi x-segmenttiä (paitsi artikulatorisesti vapaa piirre [TM], joka näihin noodeihin liittyessään generoi vain yhden segmentin); muut piirteet generoivat kukin vain yhden segmentin. Kuvio 10. Segmenttien lukumäärä voi suomalaisen viittomakielen viittomissa vaihdella yhdestä kuuteen. Viittoma MONTAKO (vasemmanpuoleinen kuva) on esimerkki yksisegmenttisestä viittomasta, viittoma SUOMI (keskimmäinen kuva) on esimerkki nelisegmenttisestä viittomasta ja viittoma KERROKSET (oikeanpuoleinen kuva) on esimerkki kuusisegmenttisestä viittomasta. Kuvat ovat Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan (Malm 1998) artikkeleista 957 (MONTAKO), 723 (SUOMI) ja 291 (KERROKSET). Segmentit ovat liikkeiden abstrakteja alku- ja loppukohtia. Käytännössä kukin segmentti edustaa tietyllä ajanhetkellä tietyssä paikassa olevaa, tietyllä tapaa orientoitunutta käsimuotoa ja ei-manuaalisen elementin ominaisuutta. Tunnusmerkittömimmillään viittomat ovat kaksisegmenttisiä eli niissä on yksi sekventiaalinen liike (esim. viittoma MUSTA), mutta segmenttien lukumäärä voi vaihdella yhdestä (esim. viittoma MONTAKO, jossa on pelkkä väristelyliike) neljään (esim. viittoma SUOMI, jossa on kahden identtisen
34 sekventiaalisen liikkeen jono), tai jopa kuuteen (esim. viittoma KERROKSET, jossa on kolmen identtisen sekventiaalisen liikkeen jono). Viittomat MONTAKO, SUOMI ja KERROKSET on esitetty kuviossa 10. Tähän saakka olen käyttänyt esimerkkeinä vain viittomia, joiden liike on eikompleksista (vrt. kuviot 1, 8 ja 10). Tällaisissa viittomissa liike tuotetaan vain yhdestä nivelestä. Ei-kompleksisella liikkeellä tuotettujen viittomien kuvauksessa vain yksi PFhaaran luokkanoodi haaroo. Viittomien liike voi kuitenkin olla myös kompleksista. Tällaisissa viittomissa liikkeen tuottoon osallistuu useampi kuin yksi nivel (voidaan pohtia myös sitä, tekeekö useamman artikulaattorin mukanaolo liikkeestä kompleksisen; ks. alaviite 14). Kompleksisella liikkeellä tuotettujen viittomien kuvauksessa PF-haaran luokkanoodeista haaroo useampi kuin yksi. Kuviossa 11 on kompleksisella liikkeellä tuotettu viittoma KULTTUURI, jonka liike tuotetaan samanaikaisesti kyynärnivelestä ja sormien nivelestä (viittoman KULTTUURI kuvauksessa haarovat sekä path- että aperture-noodi). Kuvio 11. Suomalaisen viittomakielen viittomassa KULTTUURI on kompleksinen manuaalinen liike, joka tuotetaan samanaikaisesti kyynärnivelestä ja sormien nivelistä. Kuvat ovat Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan (Malm 1998) artikkelista 1182. PM-mallissa yksi sekventiaalinen liike samastuu tavuksi. Tavun kvantiteetin ja liikkeen kompleksisuuden välillä on niin ikään suhde: yhdellä sekventiaalisella, ei-komplek-
35 sisella liikkeellä tuotettu viittoma on kevyt tavu ja yhdellä sekventiaalisella, kompleksisella liikkeellä tuotettu viittoma raskas tavu. Syitä näihin identifikaatioihin selvitän luvussa 4. 3.5 Ei-manuaalisten elementtien kuvauksesta PM-mallin perusrakenne sisältää ei-manuaalisten elementtien 12 kuvaukseen tarvittavat komponentit, IF- ja PF-haaroihin implementoidut nonmanual-noodit. Konkreettisia välineitä (kuten piirteitä ja piirregeometriaa) ei-manuaalisten elementtien kuvaukseen malli ei kuitenkaan tarjoa, ja tämä on mallin käyttökelpoisuuden kannalta varsin ongelmallinen seikka: osa viittomista jää kuvauksetta, suurempi osa kuvaukseltaan taas eriasteisesti vajaiksi. Viittoma KYLLÄ on esimerkki viittomasta, jota ei voida kuvata PM-mallilla: viittomassa ei ole lainkaan manuaalista ainesta, se tuotetaan pelkästään suulla. Esimerkkejä sellaisista viittomista, joiden kuvaukset jäävät mallissa selvästi puolitiehen ovat viittomat MUKAVA ja ON-KUULLUT; manuaaliset artikulaattorit osallistuvat molempien viittomien tuottoon, mutta viittomien liike tuotetaan pelkästään ei-manuaalisesti (viittoman 12 Tämän(kin) luvun ei-manuaalisia elementtejä koskeva pohdinta nojaa seuraaviin määritelmiin: eimanuaaliset elementit ovat keholla, päällä ja suulla tuotettuja viittomien rakenneosia (ks. luku 2.2), eimanuaaliset artikulaattorit ovat keho, pää ja suu (ks. luku 2.1) ja ei-manuaaliset liikkeet ovat eimanuaalisilla artikulaattoreilla (siis keholla, päällä ja suulla) tuotettuja liikkeitä (ks. luku 3.3). Eimanuaalisille artikulaattoreille annettu määritelmä (ja tämän perusteella myös ei-manuaalisille elementeille ja liikkeille annetut määritelmät) voidaan kyseenalaistaa; onko artikulaattoreiden jako kehoon, päähän ja suuhun pätevä, vai pitäisikö esimerkiksi yläruumis erottaa omaksi artikulaattorityypikseen (vrt. kuviossa 12 esitetty viittoma MUKAVA)? Voidaan myös kysyä, pitäisikö kasvoille antaa artikulaattorin status?
36 MUKAVA liike tuotetaan keholla ja viittoman ON-KUULLUT päällä). Lisäesimerkkejä viittomista, joiden kuvaukset jäävät PM-mallissa vajaiksi ovat LÄHTEÄ ja SYRJÄHYPPY, yleisemmin sanottuna kaikki ne viittomat, joissa on manuaalisen liikkeen ohella viittomakielinen huulio (ks. luku 2.1). Viittomat KYLLÄ, ON-KUULLUT, MUKAVA, LÄHTEÄ ja SYRJÄHYPPY on esitetty kuviossa 12. Kuvio 12. Suomalaisen viittomakielen viittomia KYLLÄ (ylärivi), ON-KUULLUT (keskirivi vasemmalla), MUKAVA (keskirivi oikealla), LÄHTEÄ (alarivi vasemmalla) ja SYRJÄHYPPY (alarivi oikealla) ei voi, ainakaan täydellisesti, kuvata PM-mallissa: viittoma KYLLÄ tuotetaan täysin ei-manuaalisesti, viittomissa ON- KUULLUT ja MUKAVA on pelkästään ei-manuaalinen liike, ja viittomiin LÄHTEÄ ja SYRJÄHYPPY liittyy viittomakielinen huulio (viittomassa LÄHTEÄ suu liikkuu samalla tavalla kuin tuotettaessa puhuttujen kielten äännejonoa [viu], ja viittomassa SYRJÄHYPPY suu on samassa asennossa kuin tuotettaessa puhuttujen kielten äännejonoa [thh]). Kuvat ovat Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan (Malm 1998) artikkeleista 1219 (KYLLÄ), 560 (ON-KUULLUT), 1109 (MUKAVA), 865 (LÄHTEÄ) ja 318 (SYRJÄHYPPY). Tutkimuksen puutteen vuoksi näihin kysymyksiin ei tässä tutkielmassa voida vastata, ja artikulaattoreiden jako kehoon, päähän ja suuhun säilytetään sen yleisyyteen vedoten.
37 Tässä tutkielmassa ei ole mahdollista tarjota lopullista ratkaisua ongelmiin, joita PMmallilla on ei-manuaalisten elementtien kuvauksessa. YYksi syy tähän on se, että suomalaisen viittomakielen ei-manuaalisista elementeistä ei ole tehty tarpeeksi perustutkimusta. Jonkinlaisen kuvausteknisen ratkaisun löytämistä voidaan kuitenkin pitää välttämättömyytenä: ei-manuaalisilla elementeillä on tärkeä rooli suomalaisen viittomakielen tavujen analyysissa, 13 ja tavuja analysoidaan tässä tutkielmassa juuri PM-mallin avulla. Nähdäkseni ainakin seuraaviin kysymyksiin on vastattava, jotta PM-malli pystyisi kuvaamaan viittomien ei-manuaaliset elementit: (1) Mitä ovat ei-manuaalisten elementtien muuttumattomat ja muuttuvat ominaisuudet? (2) Millaisin inherentein ja prosodisin piirtein ei-manuaalisten elementtien muuttumattomat ja muuttuvat ominaisuudet tulisi esittää? (3) Mikä olisi ei-manuaalisten elementtien esittämiseen käytettävien inherenttien ja prosodisten piirteiden hierarkia (ts. millainen olisi IF-haaraan kuuluvan nonmanual-noodin dominoima rakenne ja millainen PF-haaran ei-manuaaliset liikkeet huomioon ottava rakenne)? (4) Millaisin periaattein x-segmentit generoituvat ei- 13 Miksi ei-manuaalisten elementtien huomioon ottaminen on tärkeää suomalaisen viittomakielen tavujen analyysissa? Vastaaminen voidaan aloittaa tarkastelemalla suhdetta, joka vallitsee hyvinmuodostuneen sanan/viittoman ja tavun välillä: näyttäisi olevan kielitypologinen universaali, että jokainen hyvinmuodostunut sana/viittoma koostuu vähintään yhdestä tavusta (Brentari 1998; McCarthy & Prince 1993; ks. luku 6). Tämän universaalin perusteella voidaan argumentoida, että koska esimerkiksi viittoma KYLLÄ (ks. kuvio 12) on täysin hyvinmuodostunut, täytyy sen sisältää vähintään yksi tavu (itse asiassa ko. viittoma mielletään viittomakielisten henkilöiden keskuudessa kaksitavuiseksi; tämä evidenssi on otettava vakavasti, sillä tavu on myös psykologinen yksikkö), ja koska viittoma KYLLÄ tuotetaan täysin eimanuaalisesti, täytyy tavun olemassaolon johtua ei-manuaalisista elementeistä. Siis: ei-manuaalisuuden huomioon ottaminen on tavujen analyysin kannalta tärkeää, koska on olemassa täysin ei-manuaalisesti tuotettuja tavuja.
38 manuaalisten elementtien muuttuvien ominaisuuksien esittämiseen käytetyistä prosodisista piirteistä? 14 Lähtökohdaksi ei-manuaalisten elementtien kuvaukselle esitän, että eimanuaalisten elementtien muuttumattomat (staattiset) ominaisuudet ovat kehon, pään ja suun postuuriominaisuuksia (so. ei-manuaalisten artikulaattoreiden asentoja ja sijainteja määrittäviä ominaisuuksia) ja muuttuvat (dynaamiset) ominaisuudet kehon, pään ja suun liikeominaisuuksia (so. ei-manuaalisia liikkeitä määrittäviä ominaisuuksia). Tämän tutkimuksen tarpeita silmälläpitäen oletan postuuriominaisuuksien esittämiseen joukon inherenttejä piirteitä ja liikeominaisuuksien esittämiseen joukon prosodisia piirteitä; piirteiden tarkkaa luonnetta en perustutkimuksen puuttumiseen vedoten määrittele, ja niiden määrittely ylittäisikin tälle tutkimukselle asetetut tavoitteet. Tavujen analyysin kannalta tekemälläni oletuksella ei ole juurikaan merkitystä (vrt. alaviite 14). Inherenttien piirteiden geometriaa mietittäessä on otettava huomioon seuraavat kaksi tosiota: ei-manuaaliset artikulaattorit voivat toimia itsenäisesti, ja niitä on kolmentyyppisiä (ks. kuitenkin alaviite 12). Tämän perusteella on järkevää postuloida omat luokkanoodit kehon, pään ja suun postuuriominaisuuksia esittäville inherenteille piirteille. Luokkanoodit tulee järjestää sekä fysiologian että teorian kannalta korrektisti. Fysiologinen korrektius tarkoittaa ensisijaisesti kehon, pään ja suun osakokonaisuussuhteiden huomioon ottamista: esimerkiksi suun luokkanoodi ei voi dominoida kehon ja pään luokkanoodeja. Teoreettinen korrektius tarkoittaa toimimista PM- 14 Kolmannen kysymyksen PF-haaran rakennetta käsittelevä osa on tavujen analyysin kannalta kaikkein tärkein. Se, miten tähän kysymykseen vastataan vaikuttaa nimittäin siihen, mikä on vastaus luvussa 3.4 ohimennen esitettyyn kysymykseen "Tekeekö useamman artikulaattorin [tai artikulaattorityypin] mukanaolo liikkeestä kompleksisen?". Tämä kysymys on pelkistettävissä liikkeen kompleksisuuden ja tavun kvantiteetin välisen suhteen perusteella (ks. luku 3.4) suoraan esim. seuraavaksi kysymykseksi: "Onko kompleksisen manuaalisen liikkeen ja yhden suun liikkeen omaava viittoma (esim. LÄHTEÄ; ks. kuvio 12) superraskas tavu vai ei?" (ks. myöhempi leipäteksti ja alaviite 18).
39 mallin piirregeometrian perusaksioomien mukaan (ks. Brentari 1998: 63-70, 93-96): luokkanoodien hierarkia on esimerkiksi kyettävä kuvaamaan kahtaalle haarovalla piirrepuulla, oikealle haarovan haaran (hallitsijan) on oltava rakenteeltaan vasemmalle haarovaa haaraa (dependenttia) kompleksisempi, ja kompleksista rakennetta on voitava pitää yksinkertaisempaa rakennetta tunnusmerkkisempänä. 15 Ehdotukseni kehon, pään ja suun luokkanoodien keskinäiseksi hierarkiaksi on esitetty kuviossa 13. Noodien selitykset on esitetty taulukossa 6. Kuvio 13. Ehdotus IF-haaran nonmanual-noodin dominoimaksi rakenteeksi. noodi nonmanual mouth body1 head body0 noodi, jonka dominoimassa rakenteessa kuvataan ei-manuaalisten elementtien inherentit ominaisuudet (kehon, pään ja suun postuuriominaisuudet) noodi, jossa (tai jonka dominoimassa rakenteessa) spesifioidaan suun postuuriominaisuudet rakennetason noodi, jonka dominoimassa rakenteessa spesifioidaan pään ja kehon postuuriominaisuudet noodi, jossa (tai jonka dominoimassa rakenteessa) spesifioidaan pään postuuriominaisuudet noodi, jossa (tai jonka dominoimassa rakenteessa) spesifioidaan kehon postuuriominaisuudet Taulukko 6. Nonmanual-haaran (kuvio 13) noodien selitykset. Nonmanual-noodi haaroo mouth- ja body1-noodeiksi; suu on erotettu muista eimanuaalisista artikulaattoreista siksi, että se on näitä selvästi autonomisempi, ja tyypilli- 15 Monet PM-mallin perusaksioomista on lainattu dependenssifonologiasta (ks. esim. Carr 1993).
40 sempi (vrt. luku 2.1). Body1-noodi haaroo head- ja body0-noodeiksi. Käytännössä tämä ratkaisu tekee oikeutetusti päällä ja keholla tuotettavista (tai nämä ei-manuaaliset artikulaattorit sisältävistä) viittomista hyvin tunnusmerkkisiä. Yksi prosodinen nonmanual-noodi (vrt. kuvio 9) ei riitä ei-manuaalisten liikkeiden esittämiseen, ja ensialkuun näyttäisikin perustellulta istuttaa kehon, pään ja suun luokkanoodit myös PF-haaran rakenteeseen: keho, pää ja suu voivat liikkua toisistaan riippumatta, ja niiden liikkeet on pystyttävä kuvaamaan. Esitän kuitenkin, että uusia prosodisia luokkanoodeja tarvitaan vain kaksi: yksi kehon ja pään liikkeille (body1- noodi), ja yksi suun liikkeille (mouth-noodi). Perustelen ratkaisuani kuvata kehon ja pään liikkeet samassa luokkanoodissa toisaalta sillä, että keho ja pää kykenevät liikkumaan samalla tavalla (vrt. eteen- ja taaksepäin kallistuminen, sivuille kallistuminen, kääntyminen ym.) ja toisaalta sillä, että vaikkakin kykeneviä itsenäisiin liikkeisiin, keho ja pää liikkuvat usein toistensa liikkeitä myötäillen (vrt. esim. kuvion 14 viittomat ENNAKKOLUULO, KÄRSIÄ ja HAUSKA, ja myös MUKAVA); se, tuotetaanko viittoma keholla, päällä vai molemmilla ilmaistaan inherentein piirtein IF-haarassa. Syy prosodisen mouth-luokkanoodin postuloimiseen on mainittu jo edellä: suu on varsin itsenäinen muihin ei-manuaalisiin artikulaattoreihin nähden. Voi olla, että myös ei-manuaalisten elementtien inherenttien ominaisuuksien esittämiseen tarvittavien luokkanoodien määrä on supistettavissa kahteen juuri samoista syistä, joista prosodistenkin luokkanoodien määrä on kaksi. Koska tämän tutkimuksen painopiste on prosodisessa rakenteessa, jätän IF-haaran rakenteen tarkemman pohdinnan myöhemmän tutkimuksen vastuulle. Tavujen rakenteen analyysille tällä ratkaisulla ei ole merkitystä.
41 Kuvio 14. Keho ja pää liikkuvat viittomissa ENNAKKOLUULO (vasemmalla), KÄRSIÄ (keskellä) ja HAUSKA (oikealla) toistensa liikkeitä myötäillen. Kuvat ovat Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan (Malm 1998) artikkeleista 545 (ENNAKKOLUULO), 940 (KÄRSIÄ) ja 1110 (HAUSKA). Järjestän body1- ja mouth-noodit siten, että body1-noodi jää PF-haaran hierarkiassa ylimmäksi ja mouth-noodi alimmaksi. Tämän ratkaisun ymmärtämiseksi on tarkasteltava liikkeiden foneettisia (fysiologisista, sosiaalisista ym. tekijöistä johtuvia) heikkenemis- ja vahvistumisilmiöitä (so. distaalistumis- ja proksimaalistumisilmiöitä) ja tapaa, jolla PM-malli ne kuvaa. Liikkeen heikkeneminen tarkoittaa, että liikkeen tuottovastuu siirtyy liikkeen suorittamiseen oletusarvoisesti käytetyn nivelen sijasta jollekin distaalisemmalle nivelelle (distaalinen 'kauempana kehon keskiviivasta oleva'; sormien nivelet ovat käden distaalisimmat nivelet). Vahvistuminen puolestaan tarkoittaa, että liikkeen tuottoon osallistuu oletusarvoisen nivelen ohella myös jokin proksimaalisempi nivel (proksimaalinen 'lähempänä kehon keskiviivaa oleva'; olkanivel on käden proksimaalisin nivel). Liikkeiden heikkenemis- ja vahvistumisilmiöt ovat suomalaisessa(kin) viittomakielessä hyvin tavallisia. Esimerkiksi viittoman PÄIVÄ liike heikkenee usein kyynär- ja rannenivelistä pelkästään ranneniveleen; viittoman JO liike puolestaan vahvistuu usein rannenivelestä kyynärniveleen. Liikkeiden heikkenemis- ja vahvistumisprosessit ovat luonnollisia operaatioita, ja PM-malli myös esittää ne sellaisina. Liikkeen heikkeneminen kuvataan yhdistämällä
42 liikkeen oletusnoodi assosiaatioviivalla sopivaan hierarkiassa alemmaksi sijoittuvaan noodiin, vahvistuminen taas yhdistämällä oletusnoodi assosiaatioviivalla sopivaan hierarkiassa korkeammalle sijoittuvaan noodiin. Assosiaatioviivan kautta liikkeen abstraktia muotoa spesifioivat prosodiset piirteet pääsevät leviämään noodista toiseen. Assosiaatioviivan käyttö liikkeiden heikkenemis- ja vahvistumisilmiöiden kuvaamisessa on mahdollista, koska viittomien kaikki liikeominaisuudet esitetään (luonnollisesti) osana yhtä ja samaa rakennetta (PF-haaraa), ja koska PF-haaran (alkuperäinen) piirregeometria on sidottu ihmisen fysiologiaan ja anatomiaan; liikkeet, jotka tuotetaan proksimaalisista nivelistä kuvataan hierarkiassa korkealle sijoittuvissa noodeissa (setting ja path; myös PF) ja liikkeet, jotka tuotetaan distaalisista nivelistä kuvataan hierarkiassa alhaalle sijoittuvissa noodeissa (orientation ja aperture; toisinaan myös PF) 16 (ks. luku 3.3). Kuvio 15. Suomalaisen viittomakielen viittoma JO. Kuvat ovat Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan (Malm 1998) artikkelista 219. 16 Käytännössä PF-haaran (alkuperäinen) piirregeometria (ks. kuvio 9) on sonorisuushierarkia. Ylimmissä noodeissa esitetään kaikkein sonorisimmat (ts. havaittavimmat) liikkeet, alimmissa vähiten sonoriset. Brentarin (1998) mukaan olkanivelestä (so. kaikkein proksimaalisimmasta käden nivelestä) tuotetut liikkeet ovat kaikkein sonorisimpia, koska näistä nivelistä tuotettujen liikkeiden potentiaalinen liikerata on kaikkein laajin ja ne havaitaan täten kaikkein kauimpaa; sormien nivelistä (so. kaikkein distaalisimmista käden nivelistä) tuotettujen liikkeiden sonorisuusaste on kaikkein vähäisin, koska näistä nivelistä tuotettujen liikkeiden potentiaalinen liikerata on kaikkein suppein ja ne havaitaan täten vain läheltä. Liikkeiden ja sonorisuuden suhteesta ks. tarkemmin luku 4.2.
43 Kuvio 16. PM-mallin kuvaus suomalaisen viittomakielen viittomassa JO usein tapahtuvasta liikkeen proksimaalistumisesta. Viittoman JO inherentti rakenne on esitetty symbolisesti kolmiolla. Kuviossa 16 on esitetty PM-mallin kuvaus viittomassa JO (ks. kuvio 15) usein tapahtuvasta liikkeen vahvistumisesta. Viittoman JO ranteen taivutusliike proksimaalistuu rannenivelestä kyynärniveleen, ja tämä kuvataan yhdistämällä orientation-noodi assosiaatioviivalla hierarkiassa pykälää ylempään path-noodiin. Liikkeiden vahvistumis- ja heikkenemisilmiöt eivät ole pelkästään manuaalisia liikkeitä koskevia, vaan niitä tapahtuu myös manuaalisten ja ei-manuaalisten liikkeiden välillä. Esimerkiksi viittomien HÄMMÄSTYÄ ja KAIKKI oletusarvoisesti proksimaalisimmillaan kyynärnivelistä tuotetut liikkeet voivat vahvistua olkanivelen kautta kehon ja pään liikkeiksi. Näin vahvistuessaan viittomien liikkeet tuotetaan siten, että keho ja pää myötäilevät oletusarvoisten liikkeiden abstraktia muotoa (vrt. Brentari 1998:173-174, 222-224). Toisaalta esimerkiksi viittoman LINTU-VISERTÄÄ sormilla (etusormella ja peukalolla) ja suulla tuotettava avautuva-sulkeutuva liike voi heiketä pelkäksi suun
44 liikkeeksi. 17 Viittomien HÄMMÄSTYÄ ja KAIKKI oletusarvoiset muodot on esitetty kuviossa 17. Kuvio 17. Suomalaisen viittomakielen viittomien HÄMMÄSTYÄ (ylärivi) ja KAIKKI (alarivi) oletusarvoinen manuaalinen liike voi vahvistua siten, että liikkeen tuottoon osallistuvat myös keho ja pää. Kuvat ovat Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan (Malm 1998) artikkeleista 1000 (HÄMMÄSTYÄ) ja 956 (KAIKKI). Ratkaisuni sijoittaa body1-noodi PF-haaran hierarkiassa kaikkein ylimmäksi ja mouthnoodi kaikkein alimmaksi nojaa edellä mainittujen artikulaattoreiden välisten proksimaalistumis- ja distaalistumisilmiöiden tarjoamaan evidenssiin. Jotta esimerkiksi viittomien HÄMMÄSTYÄ ja KAIKKI ei-manuaaliset vahvistusmisilmiöt voitaisiin esittää yhtenevästi manuaalisten vahvistumisilmiöiden kanssa, on body1-noodin sijoituttava PF- 17 Kiintoisasti näyttää siltä, että vaikka viittomassa LINTU-VISERTÄÄ (vrt. myös esim. viittomat LEUAT- LOKSAHTAVAT-AUKI ja HAUKATA) tapahtuukin synkronista liikkeen distaalistumista, on viittoma syntynyt diakronisen proksimaalistumisen kautta, ts. ensin on ollut (kulttuurillemme tyypillinen) suun liike, jota kädet ovat alkaneet kopioida.
45 haaran hierarkiassa korkeammalle kuin setting-noodin. Jotta taas esimerkiksi viittomassa LINTU-VISERTÄÄ mahdollisen ei-manuaalisen heikkenemisilmiön kuvaus olisi samavertaista pelkästään manuaalisten heikkenemisilmiöiden kuvauksen kanssa, on mouthnoodi sijoitettava PF-haaran hierarkiassa aperture-noodin alapuolelle. Ehdotukseni PF-haaran ei-manuaaliset liikkeet huomioon ottavaksi rakenteeksi on esitetty kuviossa 18. 18 Alkuperäiseen rakenteeseen (ks. kuvio 9) lisättyjen noodien selitykset on listattu taulukkoon 7 (vrt. taulukko 5). 18 Periaatteessa manuaaliset ja ei-manuaaliset liikkeet voisi kuvata omissa rakennehaaroissaan, ts. PFnoodi voisi haaroa manual- ja nonmanual-noodeiksi. Tätä ratkaisua voisi perustella sillä, että ko. liikkeiden tuotossa käytetään erityyppisiä artikulaattoreita. En pidä PF-noodin haarauttamista manual- ja nonmanual-noodeiksi kuitenkaan mielekkäänä: ensiksikin nonmanual-noodin rakennetta pitäisi edelleen monimutkaistaa (sen perusteella, että keho, pää ja suu ovat erityyppisiä artikulaattoreita; vrt. perusteet manual- ja nonmanual-haarojen postuloimiselle), ja toiseksi mikään manuaaliset ja ei-manuaaliset liikkeet erotteleva rakenneratkaisu ei pystyisi esittämään liikkeiden heikentymis- ja vahvistumisilmiöitä yhtä elegantisti kuin kuvion 18 ratkaisu. Se, että kaikki liikeominaisuudet on mielekkäintä esittää osana yhtä ja samaa rakennetta (huom! tämähän on yksi PM-mallin perusaksiooma) implikoi myös sitä, että useamman artikulaattorityypin mukanaolo viittoman tuotossa todella tekee viittoman liikkeestä kompleksisen (Brentarin tarkoittamassa mielessä), ja että esimerkiksi samanaikaisen kompleksisen manuaalisen liikkeen ja suun liikkeen omaavaa viittomaa voidaan pitää raskaana tavuna (ks. luku 3.4 ja alaviite 14). Lopuksi todettakoon, että kuviossa 18 esitetty uudistettu PF-haaran rakenne on alkuperäisen rakenteen (ks. kuvio 9) tapaan tulkittavissa sonorisuushierarkiaksi (ks. luku 4.2 ja alaviite 22).
46 Kuvio 18. Ehdotus PF-haaran uudeksi, ei-manuaaliset liikkeet huomioon ottavaksi rakenteeksi. noodi body1 mouth noodi, jossa spesifioidaan kehon ja pään liikkeet noodi, jossa spesifioidaan suun liikkeet Taulukko 7. PF-haaran alkuperäiseen rakenteeseen lisättyjen noodien selitykset (kuvio 18; vrt. kuvio 9 ja taulukko 5). Tässä raportissa ei voida ottaa kantaa siihen, millaisin periaattein x-segmenttien tulisi generoitua ei-manuaalisten liikkeiden esittämiseen käytetyistä prosodisista piirteistä, ko. prosodisia piirteitä kun ei ole määritelty. Koska ei-manuaaliset elementit on kuitenkin
47 pystyttävä jollakin tavalla esittämään, teen seuraavan kuvausteknisen oletuksen: jokainen ei-manuaalisia liikkeitä spesifioivista prosodisista piirteistä generoi yhden x- segmentin. Tavujen analyysin kannalta tälläkään oletuksella ei voida katsoa olevan suurta merkitystä (vrt. alaviite 14). 4. Tavu Tässä luvussa käsittelen tavua. Aloitan tavun yleisellä esittelyllä (4.1), minkä jälkeen siirryn sonorisuuden käsitteen lähempään tarkasteluun (4.2). Luvun loppuosassa esittelen tavun sisäistä rakennetta sekä puhutuissa että viitotuissa kielissä (4.3). 4.1 Mikä on tavu? Tässä tutkielmassa tarkoitan tavulla sellaista prosodisen sanan ja sitä koostavien segmenttien väliin sijoittuvaa fonologista yksikköä, jossa on tasan yksi sonorisuushuippu. Tämän varsin yleisen määritelmän on tarkoitus kattaa sekä puhuttujen että viitottujen kielten tavut. Puhutut ja viitotut kielet käyttävät signaalin välittämiseen ja vastaanottamiseen kuitenkin erilaista kanavaa. Tästä seuraa, että tavut ilmenevät näissä kielimuodoissa erilaisina. Puhutuissa kielissä tavu on yleensä muutaman segmentin muodostama jono.