Päihdetyön erikoislehti 3 n 2015 RIKOSSEURAAMUKSET JA PÄIHTEET MITÄ VANGIT AJATTELEVAT PÄIHDEKUNTOUTUKSESTA?
3 n 2015 Päihdetyön erikoislehti SISÄLTÖ Päihdetyön erikoislehti, www.a-klinikka.fi/tiimi 51. vuosikerta ILMESTYY viisi kertaa vuodessa ISSN 0358-6936 JULKAISIJA A-klinikkasäätiö Maistraatinportti 2 00240 Helsinki www.a-klinikka.fi p. 010 50 650 fax (09) 175 276 PÄÄTOIMITTAJA Aino Majava aino.majava@a-klinikka.fi TOIMITUSSIHTEERI Auli Saukkonen auli.saukkonen@a-klinikka.fi ULKOASU Katriina Iho TOIMITUSNEUVOSTO Marja Holmila (pj.) Kristiina Koskiluoma Satu Lipponen Aino Majava Mikko Salasuo Ilpo Salonen Kaija Seppä Kaarlo Simojoki Teemu Tiensuu Jouni Tourunen TILAUKSET & OSOITTEENMUUTOKSET A-klinikkasäätiön keskustoimisto toimistosihteeri p. 010 50 650 tilaukset@a-klinikka.fi 3 PÄÄKIRJOITUS 4 LYHYESTI 16 TYÖ JA TEKIJÄ Virpi Riekki 27 TIETEEN KENTILTÄ 28 TUTKITTUA 16 10 TIIMI 50 Uusia systeemejä 11 KATAINEN Anneli Auerin vaikea valinta 23 SARVANTI Oikeus laiskuuteen 31 HENKIREIKÄ Mikko Putaja Elämä kondikseen Mitä vangit ajattelevat päihdekuntoutuksesta? 6 Päihdekuntoutusta valvotussa koevapaudessa: asiakkaiden ja työntekijöiden kokemuksia 12 Linkkejä rikosseuraamusten ja päihdepalvelujen välille 20 Kriminaaliasiamies valvoo vankien etuja 24 12 TILAUSHINTA 25 euroa/vuosi ILMOITUKSET Auli Saukkonen, auli.saukkonen@a-klinikka.fi PAINOPAIKKA Esa Print KANNEN KUVA Scanstockphoto 6 2 Tiimi 3 n 2015
PÄÄKIRJOITUS AINO MAJAVA aino.majava@a-klinikka.fi Päihdekuntoutusta tarvitaan rikoksettoman elämän tueksi Jopa neljällä viidestä suomalaisesta vangista on päihdeongelma. Elämänhallintaa vaikeuttavat lisäksi mielenterveysongelmat, oppimishäiriöt ja sosiaaliset vaikeudet. Vankeusrangaistukseen johtavat yleisesti omaisuusrikokset tai rattijuopumus. Usein päihteiden käyttö on rikoksen taustalla, mutta kokemusta päihdepalvelujen asiakkaana ei ole. TÄSSÄ TIIMIN rikosseuraamusteemanumerossa puheenvuoron saavat alan asiantuntijat, kuten kriminaaliasiamies Marjatta Kaurala. Hän muistuttaa, että riittävä ja oikea-aikainen kuntoutus ovat vankien ja koko yhteiskunnan edun mukaista. Riittävät päihdepalvelut ja ehkäisevä työ vähentäisivät vankilaan joutuneiden määrää. Laitosvuorokaudet vankilassa ovat kalliita. Tuoreen tutkimuksen mukaan vankien motiiveja hakeutua Laitosvuorokaudet vankilassa ovat kalliita. päihdekuntoutuksen ovat muun muassa väsyminen elämiseen päihdemaailmassa ja halu sovittaa tekemiään virheitä. Valitettavasti tietoa kuntoutusmahdollisuuksista ei ole riittävästi ja kuntoutukseen osallistuvien vankien määrä on ollut pitkään laskussa. Valtion säästöohjelma on osunut kovasti rikosseuraamusalalle ja resurssit ovat kaikkialla vähenemään päin. Toisaalta maksusitoumuksia vapautuvien vankien kuntoutukseen siviilipuolella ei tahdo löytyä. Vangit tiedostavat vapautumisen mukanaan tuomat riskit ja haluavat valmistautua uudenlaiseen arkeen. Jotta päihteetön elämä kaidalla polulla pääsisi hyvään alkuun, tarvitaan toimivia linkkejä rikosseuraamusten ja siviilielämän välille. Itse asiassa iso osa päihdehoidon asiakkaista on ollut joskus vankeudessa. Esimerkiksi päihdepalveluita tarjoava Sovatek-säätiö on jo aloittanut yhteistyön vankeinhoidon kanssa Jyväskylän seudulla. VANKILATUOMION vaihtoehtoja ovat yhdyskuntaseuraamus ja sovittelu. Olavi Kaukonen ja Jouni Tourunen ovat hahmotelleet Haaste-lehdessä 1/2015 päihdekuntoutuksen mahdollisuuksia sovitteluna. Heidän mukaansa päihdekuntoutus sopii tarkoitukseen, sillä se vaatii sitoutumista, oman toiminnan aktiivista tarkastelua ja totuttujen toimintatapojen muuttamista. Jussi Suojasalmi pohtii käsillä olevassa Tiimissä, voisiko päihdehoitoon velvoittaa rikosseuraamusten yhteydessä. Velvoittavasta hoidosta on saatu maailmalla hyviä tuloksia. Todellinen testi on edessä vasta vankilasta vapautumisen jälkeen. Toivoa kuitenkin on. Sasu Tynin tuore väitöstutkimus osoittaa, että puolet vapautuvista ensikertalaisista ei palaa koskaan vankilaan. Mä lentäisin taivaan kattoon mut mun mieleni painia, joka vie mattoon. Sun arki on mulle vankilaa Mun arki on kaataa Gambinaa. (Sanoitus Heikki Kuulan albumilta Heijastuksia täydelliseltä rundilta.) Kommentoi pääkirjoitusta osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 3 n 2015 Tiimi 3
Psykoterapian ja lääkehoidon yhdistelmä tehokkain depression hoidossa n Depression tunnistaminen ja erotusdiagnostiikka on tärkeää, jotta hoitoa vaativa masennustila voidaan erottaa lievistä masennusoireista, painotetaan depression päivitetyssä käypä hoito -suosituksessa. Tehokkain hoitovaste saadaan käyttämällä samanaikaisesti lääkehoitoa ja psykoterapiaa, suosituksessa linjataan. Lievissä ja keskivaikeissa depressioissa psykoterapiat ja masennuslääkehoito ovat yhtä tehokkaita hoitomuotoja. Vaikeissa ja psykoottisissa depressioissa on aina syytä käyttää lääkehoitoa. Arviolta noin viisi prosenttia suomalaisista kärsii masennuksesta. Samanaikaista päihderiippuvuutta tai päihteiden väärinkäyttöä on 10 30 prosentilla depressiopotilaista. Ennakointitutkimus: alkoholi pysyy ehkäisevän päihdetyön keskiössä n Alkoholi pysyy suomalaisten pääpäihteenä, ja alkoholin kokonaiskulutuksen ja humalajuomisen vähentäminen ovat keskeisiä ehkäisevän päihdetyön painopisteitä myös tulevaisuudessa. Näin katsovat THL:n ennakointitutkimukseen osallistuneet asiantuntijat. Tutkimuksessa kartoitettiin näkemyksiä ehkäisevän päihdetyön tulevaisuudesta Suomessa. Alkoholinkäytön lisäksi nuorten kannabiksen käytön ehkäisy nähtiin yhä tärkeämmäksi ehkäisevässä päihdetyössä. Myös nuorten rahapelaamista ja aikuisten rahapeliongelmia pidettiin yleistyvinä ilmiöinä Suomessa. Asiantuntijapaneeliin osallistui 50 avaintoimijaa julkiselta sektorilta, järjestöistä ja elinkeinoelämästä. Katariina Warpenius ym.: Ehkäisevä päihdetyö Suomessa 2025 ennakointitutkimus. Raportti 5/2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Myös internetissä. Scanstockphoto Vankilakierteeseen päädytään luultua harvemmin n Vankeusrangaistukset kasaantuvat samoille henkilöille, mutta vankilakierteeseen päädytään harvemmin kuin usein luullaan. Esimerkiksi lähes puolet ensimmäistä kertaa vapautuneista vangeista ei koskaan palaa vankilaan. Tulokset ovat Sasu Tynin Itä-Suomen yliopistossa hyväksytystä väitöstutkimuksesta, jossa selvitettiin vankeusvankien uusintarikollisuutta, uusimisriskejä ja vankeinhoidon vaikuttavuutta. Tutkimus kuuluu rikos- ja prosessioikeuden alaan. Vankeinhoidon ja vangeille suunnattujen toimintaohjelmien vaikuttavuuden selvittäminen osoittautui erittäin hankalaksi. Vankien uusintarikollisuuteen vaikuttavat monet vangeista riippumattomat tekijät, kuten lainsäädännön muutokset, poliisin resurssit ja rikosten selvitysaste. Sasu Tyni: Vankeinhoidon vaikuttavuus. Onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita? Rikosseuraamuslaitoksen julkaisusarja 1/2015. Myös internetissä. 4 Tiimi 3 n 2015
LYHYESTI Asiakkaat tyytyväisiä A-klinikkasäätiön palveluihin n Asiakkaat antavat hyvän arvosanan A-klinikkasäätiön palveluille. Asiakastyytyväisyyskyselyssä asiakkaiden arvosana palveluun kokonaisuutena oli 4,1 asteikolla 1 5. Puolet asiakkaista arvioi palvelun kokonaisuutena hyväksi ja kolmasosa kiitettäväksi. Tyytyväisimpiä asiakkaat olivat yhteistyön sujuvuuteen henkilökunnan kanssa (keskiarvo 4,4) ja henkilökunnan ammattitaitoon (4,3). Myös palveluihin pääsyn sujuvuus, tarpeiden huomioiminen ja tarvittavan avun ja tuen saaminen arvioitiin hyväksi. Eniten kehitettävää asiakkaat näkivät lääkehoidossa (keskiarvo 3,7), vertaistuen saamisessa (3,7) ja läheisten huomioon ottamisessa (3,8). Näilläkin osa-alueilla 21 25 % vastaajista arvioi palvelun kiitettäväksi. Asiakastyytyväisyyskysely tehtiin A-klinikkasäätiön kaikissa palveluyksiköissä maaliskuussa 2015 kahden viikon aikana. Kyselyyn vastasi 1 600 asiakasta, mikä on 38 % tänä aikana palveluissa kaikkiaan asioineista. Uudet nikotiinituotteet pitää huomioida lainsäädännössä n Tupakkalainsäädännössä tulisi huomioida myös uudet, markkinoille pyrkivät nikotiinituotteet, jotka on suunnattu erityisesti nuorille, linjaa Savuton Suomi -asiantuntijaverkosto. Erityisesti sähkösavukkeiden säätely on tärkeää saada sellaiseksi, että se suojaa nuoria, totesi THL:n asiantuntija Hanna Ollila Savuton Suomi -seminaarissa. Tilastojen mukaan tytöistä yhä useampi on täysin savuton, mutta pojilla erityisesti nuuskan ja savukkeiden yhteiskäyttö näyttää yleistyvän. Köyhyys keskuudessamme n Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin on julkaissut tiiviin tietopaketin köyhyydestä Suomessa. Verkkojulkaisu kertoo yleistajuisesti köyhyystutkimuksen tuloksista, köyhyyden syistä ja seurauksista sekä keinoista ehkäistä ja vähentää köyhyyttä. Perusturvaetuuksia tulisi korottaa vastaamaan elämisen todellisia kustannuksia. Pienten työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamista tulisi parantaa. Sote-uudistuksen pitäisi pystyä kaventamaan terveyseroja ja turvaamaan kattavat peruspalvelut, sanoo julkaisun toinen toimittaja, EAPN-Fin -verkoston varapuheenjohtaja Jiri Sironen. Kuntodopingkonferenssi kokoaa alan asiantuntijat n Helsingissä järjestetään 24. 25.9. kansainvälinen konferenssi, jonka keskeisiä teemoja ovat kuntoilijoiden ehkäisevä antidopingtyö, ravintolisien ja dopingaineiden yhteys sekä dopingaineiden käytön yleisyys. Tapahtuma tarjoaa päihde- ja terveysalan ammattilaisille ainutlaatuisen tilaisuuden saada uusinta tietoa dopingaineista ja niiden haittavaikutuksista, sanoo projektikoordinaattori Hanna-Kaisa Jussila Dopinglinkistä. Tiedon lisääminen olisi tärkeää, sillä terveyspalveluissa ei aina tunnisteta kuntodopingin käyttöä. Tapahtuman järjestää A-klinikkasäätiön ylläpitämä Dopinglinkki, joka tarjoaa tietoa ja terveysneuvontaa kuntodopingista, ravinnosta ja liikunnasta. Lisää tietoa: www.dopinglinkki.fi/en/aped2015. Jiri Sironen & Ulla Saastamoinen (toim.): Köyhyys syitä ja seurauksia. EAPN-Fin 2014. Julkaisu internetissä: www.eapn.fi. 3 n 2015 Tiimi 5
Teksti: JOUNI TOURUNEN & TEEMU KASKELA etunimi.sukunimi@a-klinikka.fi Kuvat: JOUNI TOURUNEN Elämä kondikseen Mitä vangit ajattelevat päihdekuntoutuksesta? Kun vanki hakee päihdekuntoutukseen, hän joutuu toisaalta arvioimaan päihdeongelmansa hoidon tarvetta ja toisaalta kuntoutukseen osallistumisen vaikutuksia vankeuden suorittamiseen. 6 Tiimi 3 n 2015
Päihdeongelmien on monessa yhteydessä todettu olevan hyvin yleisiä vankien keskuudessa. Vuonna 2006 tehdyn vankien terveystutkimuksen mukaan yli 80 prosentilla vangeista oli elämänaikainen päihderiippuvuus. Vankiloiden päihdekuntoutusohjelmia on kehitetty aktiivisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien osana vankeinhoidon päihdestrategiaa. Vuonna 2012 vankiloissa oli käytössä kuusi akkreditoitua päihdeohjelmaa, joihin osallistui 311 vankia. Osana pohjoismaista tutkimushanketta haastattelimme vuonna 2012 kolmessa vankilassa päihdekuntoutukseen osallistuneita vankeja. Päihdekuntoutusohjelmista kaksi perustui kognitiiviseen ja yksi yhteisöhoidolliseen malliin. Kaksi ohjelmista oli suunnattu mies- ja yksi naisvangeille. Haastattelimme 22:ta vankia, joista 6 oli naisia. Haastateltavien keski-ikä oli 35 vuotta. Haastateltavista 15 ilmoitti pääongelmakseen huumeet ja 7 alkoholin, mutta heistäkin osalla oli kokemuksia myös huumeidenkäytöstä. Neljä haastatelluista oli vankilassa ensimmäistä kertaa, yhdellä vangeista oli meneillään 11. vankilakerta. Haastattelujen lisäksi osallistuimme myös päihdekuntoutusohjelmien ryhmiin. Keskitymme tässä artikkelissa niihin hyötyihin, joita haastateltavamme kuvasivat saaneensa osallistumisesta kuntoutukseen. Kuvaukset hyödyistä olivat pääpiirteissään samanlaisia sukupuolesta ja ohjelmista riippumatta. Koetut hyödyt liittyivät toisaalta oman päihdeongelman ja elämäntilanteen käsittelyyn, toisaalta vankeuden suorittamisen käytäntöihin. Nämä kaksi näkökulmaa nivoutuvat kiinteästi toisiinsa. Kyllä tämä on hirveen hyvä juttu. [Ohjaaja] on tehnyt tämän meille tosi mielekkääksi silleen ollakin täällä. Niin, tämä on pieni osasto ja kaikkea, on ollut tosi hyvä olla. En mä tiedä, ei mulla ole ikinä ollut näin hyvä olla vankilassa. (Kuntoutusosasto, nainen) Päihdeongelman kohtaaminen Yleisellä tasolla vangit kuvasivat tärkeäksi mahdollisuutta miettiä omia asioita ja käsitellä niitä työntekijän ja toisten vankien kanssa ryhmässä. Useimmille omista asioista puhuminen toisille vangeille oli aluksi uutta ja vaikeaa, mutta se kävi helpommaksi ja palkitsevammaksi ohjelman edistymisen myötä. Vankien mielestä päihdeohjelma oli vahvistanut heidän omaa päätöstään päihteettömyydestä. Päihteiden käytön lopettaminen tai käytön hallinta nähtiin keskeisenä edellytyksenä elämän kondikseen saamiseksi. Ohjelman aikana oli opeteltu tunnistamaan omia tunteita ja ajatteluja käyttäytymistapoja. Päihderyhmien tehtävissä käytiin läpi elämää ja päihteidenkäyttöä, pohdittiin syitä ja seurauksia sekä etsittiin uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia toimia tulevaisuudessa toisin. Tärkeänä pidettiin muiden muassa päihteidenkäytön riskitekijöiden tunnistamista ja vaaratilanteisiin valmistautumista. Vankien kertomusten yhtenä teemana toistui vertaisten ja vertaisuuden merkitys. Monet pitivät tärkeänä pienen vankiryhmän, toisten tarinoista oppimisen ja toisiin > > > 3 n 2015 Tiimi 7
samastumisen merkitystä. Ilmapiiriä ohjelmissa kuvattiin pääasiassa positiiviseksi. Ryhmissä voitiin puhua yllättävän avoimesti ja luottamuksellisesti henkilökohtaisistakin asioista. Terapeuttisessa yhteisöhoidossa toipumista tukevaa kulttuuria haettiin nimenomaan toipuvien päihdeongelmaisten vertaistuesta, AA- ja NA-ryhmistä. Haastateltavamme korostivat myös itsetunnon, itseluottamuksen ja itsearvostuksen vahvistumista. Itsetuntemus ja itseluottamus on noussut aika paljon mitä se joskus oli. Se on ehkä se, koen omalta kohdaltani tärkeimmäksi asiaksi. (Yhteisöhoito, mies) Vankeuden edistäminen Oman päihdeongelman käsittelemisen ohella vankiloiden päihdekuntoutusohjelmat olivat tapa edistää vankeusaikaa ja viedä omia asioita eteenpäin. Olosuhteiden parantuminen toimi usein päihdekuntoutukseen hakeutumista edistävänä porkkanana. Esimerkiksi haastattelemamme naiset kuvasivat kuntoutusosastoaan pieneksi ja viihtyisäksi tavalliseen osastoon verrattuna. Sellien ovet ja sisäänkäynti sisäpihalle olivat auki päiväsaikaan ja naisilla oli normaalia enemmän mahdollisuuksia viettää vapaa-aikaa. Osallistumalla päihdekuntoutukseen vanki pystyi edistämään ransua eli rangaistusajan suunnitelmaansa. Suunnitelman edistyminen mahdollisti suositukset perhetapaamisiin, lomahakemuksiin, muille kursseille, avovankilaan tai valvottuun koevapauteen. Vaikka osallistuminen päihdeohjelmaan ei automaattisesti edistä näitä rangaistusai- Vankien mielestä päihdeohjelmissa vankeusaikaa saattoi hyödyntää järkevästi. kaan liittyviä asioita, vangit näkivät osallistumisen useimmiten hyödylliseksi jatkoa ajatellen. Vangit eivät pitäneet päihdekuntoutukseen osallistumista turhana, vaikka motiivina olisikin ollut ennen kaikkea vankeuteen liittyvien etujen saaminen tai vankeuden edistäminen. Heidän mielestään päihdeohjelmissa saattoi hyödyntää vankeusaikaa järkevästi. Päihdeohjelmat tekivät jokaiselle hyvää, koska siellä saattoi herätä miettimään asioita ja jotain saattoi jäädä alitajuntaan. Ohjaajat portinvartijoina ja tukihenkilöinä Haastateltaviemme mielestä päihdeohjaajat pystyivät pienellä osastolla tai pienessä ryhmässä työskentelemään heidän kanssaan intensiivisemmin, suunnitelmallisemmin ja henkilökohtaisemmin kuin tavallisilla osastoilla. Ohjaajat ohjasivat ja tukivat päihteidenkäytön vähentämiseen tai lopettamiseen liittyvässä prosessissa. He myös auttoivat yleisemmin hoitamaan vankeuteen liittyviä käytännön asioita. Yhteistyö koski sekä vankeudenaikaisia että etenkin vapautumiseen liittyviä asioita vangin kotikunnassa, kuten asumista, jatkohoitoa tai kuntouttavaa työtoimintaa koske- 8 Tiimi 3 n 2015
vien asioiden selvittelyä. Asioiden valmistelu avovankilaa, valvottua koevapautta, vapautumista tai muita jatkosuunnitelmia varten onnistui vankien mielestä paremmin päihdekuntoutusohjelmien kautta ja ohjaajien avustamana kuin tavalliselta osastolta. On, paljon paremmat, kaikki menee asiat toimii ihan eri tavalla. Täällä juttuja hoidetaan. Meillä on nämä ohjaajat, jotka hoitaa meidän asioita ja ei ole tavallaan semmoista asiaa, mikä jäisi seisomaan. (Kuntoutusosasto, nainen) Vapautumisen tukeminen on tärkeää, sillä haastateltavamme odottivat vapautumista sekä innolla että epävarmoina. Monet vangit painottivat, että todellinen testi päihteettömyyden suhteen oli edessä vasta vapautumisen jälkeen. Päihdeongelmaisen vangin kaksoisrooli Siinä oli se omasta tahdosta se muutoksen haku ja tosiaan sitten rangaistusajan suunnitelman edistäminen. Siinä oli monta juttua. (Päiväkurssi, mies) Vankien kuvaamat myönteiset kokemukset ohjelmista vastasivat päihdeohjaajien kuvailemia ohjelmien tavoitteita (Tourunen & Kaskela 2014): ohjelmat motivoivat vankeja kohtaamaan päihteisiin liittyviä ongelmia ja käsittelemään niitä ohjaajien ja toisten vankien kanssa. Samalla osallistuminen vankilan päihdeohjelmiin toimi vaihtoehtoisena selviytymisstrategiana : se auttoi edistämään vankeuden suorittamiseen liittyviä olosuhteita ja edellytyksiä. Päihdeongelman hoitamiseen, omaan elämäntilanteeseen ja vankeusaikaan liittyvät tekijät esiintyivät yhtäaikaisesti ja toisiinsa kietoutuneina. Vangit eivät nähneet näiden kahden tavoitteen välillä ristiriitaa. Päihdeohjelmaan osallistuneen vangin roolissa yhdistyivät päihdeongelmasta toipuvan kuntoutujan ja vankilainstituutiossa selviytyvän vangin roolit. Osallistujien määrä laskenut Haastattelujemme ja havaintojemme mukaan päihdekuntoutusohjelmissa voi syntyä vankien ja ohjaajien välistä luottamusta lisääviä käytäntöjä, jotka edistävät vankien henkilökohtaista tukemista ja vapautumisen valmistelua. Päihdeohjelmat voivat parhaimmillaan toimia siltana vankilan ja kunnallisten toimijoiden välillä ja keinona rakentaa jatkumoita esimerkiksi valvotun koevapauden ajaksi. Vankien ja päihdeohjaajien pääasiassa myönteisistä kokemuksista huolimatta päihdekuntoutusohjelmiin osal- Päihdekuntoutusohjelmien kehittäminen ei ole enää ollut vankeinhoidon keskiössä. listuvien vankien määrä on laskenut 2000-luvulla. Päihdeohjelmiin on ollut ajoittain vaikea löytää riittävästi hakijoita ja osallistujia. Ohjaajat joutuvat usein etsimään, kysymään ja motivoimaan henkilökohtaisesti vankeja osallistumaan ohjelmiin. Myös Laatuaikaa vankilassa? -tutkimukseen (2012) haastateltujen mielestä päihdekuntoutusohjelmien tuntemus vankien keskuudessa on edelleen vähäistä ja ohjelmiin hakeutuminen sattumanvaraista. Vähäiset resurssit ja ensisijaiset vankilakäytännöt tuovat ohjelmien toteutukseen katkoksia ja haavoittuvuutta. Myöskään vankien kulttuurista nousevat ennakkoluulot ja jännitteet päihdekuntoutusohjelmia kohtaan eivät ole kokonaan poistuneet. Päihdekuntoutusohjelmien kehittäminen ei ole enää ollut vankeinhoidon keskiössä samoin kuin vuosituhannen vaihteessa. Suuremman huomion ovat vieneet muun muassa organisaatiouudistukset, valtion tuottavuusohjelman vaatimien säästöjen toteuttaminen ja uusien seuraamusten, kuten valvontarangaistuksen ja valvotun koevapauden, kehittäminen. Ohjelmien määrä on myös vähentynyt. Toisaalta on muistettava, että päihdekuntoutus ei kanavoidu pelkästään ohjelmien kautta, vaan sitä toteutetaan muun muassa yksilötyössä, muissa kuntouttavissa ohjelmissa ja työmuodoissa sekä AA- ja NA-ryhmissä. LUETTAVAA Matti Joukamaa & työryhmä: Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2010. Henrik Linderborg ym.: Laatuaikaa vankilassa? Tutkimus vankilaelämän laatuun vaikuttavista tekijöistä. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2012. Jouni Tourunen & Teemu Kaskela: Give them a chance! The social representation of the counsellors institutional role in prison-based drug treatment programs in Finland. Nordisk Tidsskrift for Kriminalvidenskab 2/2014. Jouni Tourunen työskentelee tutkimuspäällikkönä ja Teemu Kaskela tutkijana A-klinikkasäätiön tutkimusryhmässä. Kommentoi juttua osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi. 3 n 2015 Tiimi 9
TIIMI TIIMI-LEHTI TÄYTTÄÄ 50 TÄNÄ VUONNA. Palstalla luodaan katsauksia Tiimin ja sitä kautta päihdetyön menneisiin vuosiin. Tiimin arkisto Uusia systeemejä Vankien päihdehuollon kehittämishankkeessa eli lyhyemmin VP-projektissa kehitettiin 1990-luvun lopulla vankiloihin soveltuvia päihdehoito-ohjelmia. Mukana hankkeessa oli neljä järjestöä ja kymmenkunta vankilaa. Tiimissä 2/1999 käytiin Keravan nuorisovankilassa aistimassa kokemuksia Järvenpään sosiaalisairaalan Kalterit taakse -ohjelmasta. Jutussa haastatellaan kahta vankilassa tuomiotaan kärsivää nuorta, joista käytetään nimiä Leena ja Hessu. Kumpikin on osallistunut kurssille. He pitävät kurssia tärkeänä. Kurssilla oppi uusia systeemejä, esimerkiksi ongelmanratkaisua. Kun ennen on paennut takaiskuja kamaan, nyt niistä koettaa puhua, sanoo Hessu. Juttua tehdään keväällä, ja Leena ihmettelee huumeetonta elämäänsä. Oikein pysähdyin seuraamaan, miten linnut laulavat ja kaikki kasvaa ja vihertää. Ei ne ennen oo kiinnostaneet eikä koskettaneet. Pirjo Kuisma (vas.) ja Saija Kavén Järvenpään sosiaalisairaalasta ohjasivat 1990-luvulla Kalterit taakse -kursseja. Keravan nuorisovankilan johtaja Kirsti Nieminen toivoo, että Kalterit taakse -kursseja voitaisiin järjestää Keravalla jatkossakin. Kiitosta saavat kommunikointitaitojaan parantaneet ja avoimemmiksi muuttuneet kurssilaiset mutta myös itse projektin lähtökohta, jossa vankilat on nähty yhteistyökumppaneina eikä Kirsti Niemisen sanoin roskalaatikkoina, joiden pitää hoitaa kerralla pois koko ongelma. VP-projektia koordinoinut Timo Mutalahti katsoo tulevaisuuteen Tiimissä 2/1999: Tulevaisuudessa asenteet päihdeongelmaisia kohtaan eivät näytä nykyhetkeä paremmilta. Päihdetyön tulisi osoittaa oikeutustaan ja tuloksiaan. Oikeutus tulee laillisesta ja eettisestä velvoitteesta hoitaa, mutta otetaanko ne vakavasti, jos meillä ei ole näyttöä työn tuloksista? Tavoitteet tulee asettaa realistisesti ja ne on opeteltava mittaamaan. 10 3 n 2015 Tiimi
KATAINEN ANU KATAINEN anu.h.katainen@helsinki.fi Anneli Auerin vaikea valinta Anneli Auer kampaajalla ensimmäistä kertaa 10 vuoteen katso lopputulos! otsikoi 7 Päivää -lehti noin kuukausi Auerin vankilasta vapautumisen jälkeen. Voisi kuvitella, että vuosien julkisen riepottelun jälkeen Auer olisi kaikkea muuta kuin suopea haastattelupyynnöille. On kuitenkin todennäköistä, että julkisuuden välttely ei tekisi hänen paluutaan arkeen yhtään helpommaksi. Anneli Auerin tuntee lähes jokainen suomalainen. Julkisuus ei ole syytetylle tai tuomitulle välttämättä haitallinen asia. Pekka Lehdon dokumentti Ulvilan murhamysteeri kuvasi tutkinnassa tapahtuneita virheitä ja ylilyöntejä Auerin eduksi. 7 Päivää -lehden haastattelu viittaa siihen, että Auer tulee jatkossakin käyttämään julkisuutta maineensa puhdistamiseen. YHDYSVALLOISTA LÖYTYY lukuisia esimerkkejä siitä, miten rikoksista syytettyjen kohtalo on ratkennut julkisuudessa. Paradise lost, vuosina 1995 2011 tehty dokumenttielokuvien sarja kolmen pojan murhasta ja seuranneesta oikeudenkäynnistä, vaikutti merkittävästi murhista tuomittujen vapautumiseen. Alkuvuodesta ilmestynyt HBO:n dokumenttisarja The Jinx The Life and Deaths of Robert Durst seurasi kolmeen murhaan yhdistettyä eksentristä miljonääriä ja johti lopulta poliisitutkinnan avaamiseen ja murhasyytteeseen. Vuonna 2014 ilmestynyt podcast-sarja Serial pyrkii osoittamaan, että teinitytön murhasi sittenkin joku muu kuin tuomittu poikaystävä. The Jinxin ja Serialin suosio on herättänyt keskustelua rikosdokumenteista eräänlaisina ylimääräisinä oikeudenkäynteinä. Niissä käydään läpi poliisin tutkinta-asiakirjoja, etsitään uusia todisteita ja haastatellaan asianosaisia. Ne eivät tyydy raportoimaan neutraalisti tutkinnan käänteistä, vaan ne pyrkivät aktiivisesti vaikuttamaan kysymyksiin syyllisyydestä ja syyttömyydestä. ON TIETENKIN hyvä, että toimittajat ja dokumentaristit Kaikki eivät voi saada uutta oikeudenkäyntiä julkisuudessa. puuttuvat tapauksiin, joissa oikeus ei ole toteutunut. Toisaalta on myös varmaa, että kaikki eivät voi saada uutta oikeudenkäyntiä julkisuudessa. Rikosdokumentit ovat viihdettä edellä mainitut esimerkit vieläpä erittäin laadukkaasti tuotettua viihdettä. Niiden päähenkilöt ovat kiehtovia ja sujuvasti artikuloivia. Paradise lostin keskushenkilö Damien Echols kaveeraa nykyisin näyttelijöiden ja muusikoiden kanssa, ja hänen runoistaan on sävelletty musiikkia. Robert Durst katuu todennäköisesti katkerasti suostumistaan kuvattavaksi. Anneli Auerin syyttömyydestä on mielipide melkein jokaisella. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tapauksen käsittely tulee päättymään hovioikeuden vapauttavaan päätökseen. Riippuu osittain Auerista itsestään, onko tapaus loppuun käsitelty myös julkisuudessa. Anu Katainen työskentelee tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa. Kommentoi kolumnia osoitteessa: www.a-klinikka.fi/tiimi 3 n 2015 Tiimi 11
TEEMU RANTANEN & MINNA LINDQVIST teemu.rantanen@laurea.fi minna.lindqvist@a-klinikka.fi Päihdekuntoutusta valvotussa koevapaudessa: asiakkaiden ja työntekijöiden kokemuksia Miten valvottu koevapaus yhdistettynä päihdehoitoon on sujunut? Kokemukset ovat yleisesti ottaen myönteisiä, joskin myös kehitettävää löytyy. Suuri osa rikosseuraamusasiakkaista on terveystutkimuksen 2006 mukaan päihdeongelmaisia ja tilanne on mennyt edelleen huonompaan suuntaan. Rikoksentekijöiden päihdekuntoutuksen kehittäminen onkin tärkeä tulevaisuuden haaste, joka koskee myös päihdepalveluyksikköjä. Rikosseuraamusasiakkaat ovat yksi selkeimmin marginaalissa oleva päihdeongelmaisten ryhmä, mikä edelleen lisää haasteita kehittää kuntoutusta ja kuntoutusjatkumoja. Osana Järvenpään sosiaalisairaalan, Laurea-ammattikorkeakoulun ja Seurakuntaopiston Päihdehoidon oppimis- ja kehittämiskeskus (POKE) -toimintaa on havaittu tarve kehittää rikosseuraamusasiakkaiden, erityisesti valvotussa koevapaudessa olevien, päihdekuntoutusta. Valvottu koevapaus on ehdottoman vankeusrangaistuksen loppuvaiheeseen sijoittuva rangaistusmuoto, jossa vanki on vankilan ulkopuolella valvonnan alaisena. Valvottu koevapaus sisältää myös toimintavelvoitteen esimerkiksi työtä ja suunniteltuja tukitoimia. Valvottu koevapaus on kohtuullisen uusi osa suomalaista rangaistusjärjestelmää, ja sitä on tutkittu vain vähän. Tässä artikkelissa kuvaamme haastatteluaineistoomme perustuen asiakkaiden ja päihdetyöntekijöiden kokemuksia valvotun koevapauden ja päihdekuntoutuksen yhdistämisestä sekä siihen liittyviä kehittämishaasteita. Artikkeli liit- 12 Tiimi 3 n 2015
Rikosseuraamuslaitos > > > 3 n 2015 Tiimi 13
tyy oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston rahoittamaan Valvottu koevapaus päihdehoidossa -tutkimushankkeeseen. Esitetyt tulokset perustuvat 24 haastatteluun ja ne ovat vielä alustavia. Valvottu koevapaus on vielä aika heikosti tunnettu päihdehoidossa. Haasteita yhteistyössä ja tiedonkulussa Millaisia kokemuksia valvotussa koevapaudessa olevilla tai olleilla asiakkailla sekä toisaalta päihdetyöntekijöillä oli valvotun koevapauden ja päihdekuntoutuksen yhdistämisestä? Haastatellut asiakkaat olivat keskenään erilaisia sosioekonomiselta taustaltaan ja päihdehoitohistoriansa ja päihdekuntoutuksen tavoitteiden suhteen. Rikos- ja vankilahistoria vaihteli ensikertalaisista 20 vuotta vankilassa olleisiin. Haastatellut työntekijät olivat päihdepalvelujen avo- ja laitospuolen työntekijöitä. Haastattelujen perusteella valvotun koevapauden järjestämiseen liittyy paljon kehitettävää. Valvottu koevapaus on vielä kohtuullisen heikosti tunnettu päihdehoidossa. Se sekoitetaan muun muassa valvontarangaistukseen. Työntekijät kokivat tarvitsevansa lisää tietoa ja koulutusta aiheesta, jotta ainakin käsitteet olisivat selkeitä ja puhuttaisiin samaa kieltä. Haastattelujen perusteella suurimmat haasteet liittyvät kuitenkin yhteistyöhön vankiloiden ja päihdehoidon välillä. Erityisesti valmisteluvaiheen yhteistyötä ja tiedonkulkua vankiloiden ja päihdehoitoyksiköiden välillä pidettiin paikoin jopa olemattomana. Haastatteluissa tuotiin esiin tapauksia, joissa käynti A-klinikalla oli määritelty osaksi toimintavelvoitetta, vaikka asiaa ei ollut yhdessä valmisteltu. Erityisen haasteellisena tätä pidettiin niiden asiakkaiden kohdalla, jotka eivät itse kokeneet tarvitsevansa päihdehoitoa. Sekä asiakkaat että työntekijät toivatkin esiin verkostokokousten tärkeyden erityisesti valmisteluvaiheessa ja päätösvaiheessa. Asiakkaiden kokemukset koevapauden valmistelusta olivat keskenään varsin erilaisia. Joidenkin kohdalla vankilan päihdetyöntekijä tai muu vankilan työntekijä oli suositellut ja tehnyt paljon selvittelytyötä yhdessä asiakkaan kanssa. Toisaalta osa asiakkaista koki valmisteluvaiheen hyvinkin haastavaksi ja toi esiin, että on joutunut selvittelemään paljon asioita yksin. Edelleen osa asiakkaista koki, että vankila olisi sanellut koevapauden sisällön. Huomio siirtynyt toimintaohjelmista vapautumisvaiheeseen SUOMALAISESSA kriminaalipolitiikassa on perinteisesti painottunut uusklassinen lähtökohta, jossa rikosseuraamukset ja hoito on nähty toisistaan erillisiksi. Vuosituhannen vaihteessa Suomeen rantautui what works (mikä toimii) -ajattelu, joka korostaa kognitiivis-behavioraalisten ohjelmien merkitystä uusintarikollisuuden ehkäisyssä. Se on merkinnyt muun muassa riski- ja tarvearviointien, rangaistusajan suunnittelun ja kuntouttavien ryhmämuotoisten toimintaohjelmien liittämistä osaksi rangaistuksen suorittamista. 2000-luvun aikana kuntoutusajattelu on saanut vahvan jalansijan rikosseuraamusalalla, joskin kuntoutus on ymmärretty ennen kaikkea rangaistuksen aikaisen ohjelmatoiminnan näkökulmasta. Viime vuosina suomalaisessa kriminaalipoliittisessa ajattelussa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat näkyneet kuntoutusajattelun tasolla sekä käytännön toiminnassa ja sen organisoinnissa. Yksi syy muutokseen on ollut se, että vaikuttavuustutkimukset eivät ole antaneet yksiselitteistä tukea ohjelmatoiminnalle. What works -ajattelun tilalle onkin tarjottu rikollisuudesta irrottautumisen prosessia korostavaa desistanssiteoriaa. What works -ajattelun tavoin myös desistanssiteorian juuret ovat angloamerikkalaisessa kriminologisessa keskustelussa, mutta keskeisenä erona on huomion siirtyminen yksilön sisäisistä kognitiivisista tekijöistä hänen sosiaaliseen tilanteeseensa. Käytännössä tämä tarkoittaa huomion kiinnittämistä vapautumisvaiheeseen ja siihen liittyvään yhteiskuntaan integroitumiseen. Suomalaisella rikosseuraamusalalla vapautumisvaiheen korostaminen on näkynyt monin tavoin. Yksi suunnitelmallista vapautumista tukeva hallinnollinen ratkaisu oli vankeinhoidon ja kriminaalihuollon hallinnollinen yhdistyminen Rikosseuraamuslaitokseksi 2010-luvun alussa. Suunnitelmallista vapautumista on pyritty tukemaan vapauttamissuunnitelmien ja vapauttamisyksiköiden avulla. Tämä on nostanut esiin myös kysymykset päihdekuntoutuksen suunnittelusta ja organisoinnista osana vapautumisvaiheen suunnittelua. 14 Tiimi 3 n 2015
Valvonta ja päihdehoito Vankiloiden erilaiset valvontakäytännöt tulisi haastateltavien mielestä yhdenmukaistaa. Joissakin asiakashaastatteluissa korostettiin valvonnan vähäisyyttä. Osa asiakkaista oli sitä mieltä, että koevapausvankeja tulisi valvoa etenkin alkuvaiheessa enemmän, jotta sitoutuminen koevapauden toimintaehtoihin paranisi. Toisaalta valvontakäytäntöjen ja päihdehoidon välillä nähtiin myös ristiriitoja. Joissakin tapauksissa liikkumista koskevat rajoitukset ovat haitanneet esimerkiksi käymistä vertaistukiryhmissä. Ihmeteltiin myös kaksinkertaista valvontaa, kun asiakas on ympärivuorokautisesti valvotussa päihdehoidossa. Haastatteluissa tuli esiin myös tapauksia, joissa perheellisten asiakkaiden luo tehdyt valvontakäynnit aiheuttivat turhaa hämminkiä asiakkaassa, perheessä ja naapureissa. Toisaalta joissakin tapauksissa valvontaa on tehty hienotunteisesti ja asiakkaan siviiliin palaamista tukien. Toimintavelvoite ja päihdehoito Myös toimintavelvoitteen sisällöissä on haastattelujen mukaan eroja johtuen vankilasta, paikkakunnasta ja saatavilla olevista palveluista. Eräs päihdetyöntekijä toi esiin, että hoidollisia perusteita on ollut vaikeuksia saada eteenpäin ja toimintavelvoitteet ovat olleet työpainotteisia, jolloin hoidollisia näkökohtia ei ole aina riittävästi otettu huomioon. Edelleen tuli esiin, että valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistämisestä on varsin erilaisia sovelluksia. Joidenkin asiakkaiden kohdalla intensiivinen päihdehoito on keskeinen osa toimintavelvoitetta, kun taas osalla päihdehoito tarkoittaa joka toinen viikko tapahtuvia tapaamisia avohoidossa. Vertaistuen merkitys tuli esiin sekä asiakas- että työntekijähaastatteluissa. Eräs asiakas toi esiin, että koevapauden ja päihdehoidon jo suorittaneet voisivat toimia vertaisina koevapauteen tuleville ja siten helpottaa koevapauden alkua jakamalla tietoja ja omia kokemuksiaan. Päihdetyöntekijät nostivat esiin ryhmämuotoisen päihdehoidon, joka mahdollistaisi valvotussa koevapaudessa olevien päihdekuntoutujien keskinäisen vertaistuen. Kaiken kaikkiaan kokemukset valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistämisestä olivat varsin myönteisiä. Asiakkaat pitivät koevapautta ja siihen yhdistettyä päihdehoitoa hyvin suositeltavana vaihtoehtona. Päihdehoito nähtiin keskeisenä edellytyksenä siviiliin palaamiselle. Katsottiin, että valvottu koevapaus on hyvä vaihtoehto erityisesti takaisin vapauteen sopeutumisen tukena ja perheeseen sopeutumisen tukena. Haastateltavat toivoivatkin, että mahdollisimman suuri osa vapautuvista vangeista voisi suorittaa valvotun koevapauden päihdehoidossa. Käytännöt vaihtelevat Suuri osa rikoksentekijöistä on päihdeongelmaisia ja siksi päihdekuntoutuksella on keskeinen merkitys sekä vankilassaoloaikana että vapautusvaiheessa. Valvotun koevapauden ja päihdekuntoutuksen yhdistäminen on yksi toimiva ratkaisu, johon tutkimuksemme perusteella ollaan varsin tyytyväisiä. Valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistämiseen liittyvät käytännöt ovat vaihtelevia: joillakin asiakkailla intensiivinen päihdekuntoutus on toimintavelvoitteen Valvotun koevapauden ja päihdehoidon yhdistämiseen liittyvät käytännöt ovat vaihtelevia. keskeinen sisältö, kun taas joidenkin kohdalla päihdehoito tarkoittaa harvemmin tapahtuvia avohoitotapaamisia. Aineistomme tuo esiin monia haasteita. Erityisesti kehitettävää liittyy vankiloiden käytäntöjen yhtenäistämiseen ja valmisteluvaiheen yhteistyöhön. Näistä haasteista huolimatta viimeaikaista kehitystä voidaan pitää myönteisenä. Rikosseuraamuslaitos on määrätietoisesti kehittänyt vapautumisvaihetta, jotta se tukisi yhteiskuntaan integroitumista ja rikollisuudesta irrottautumista. Toivoa sopii, että jatkossa vapautumisvaiheen valmistelussa korostuu laaja-alainen yhteistyö, jossa on mukana Rikosseuraamuslaitoksen toimijoiden ja kuntatoimijoiden ohella päihdetyöstä vastaavia toimijoita. Vain tätä kautta voidaan parhaalla mahdollisella tavalla vastata rikosseuraamusasiakkaiden päihdekuntoutuksen tarpeeseen. Teemu Rantanen on sosiaalialan ja rikosseuraamusalan yliopettaja Laurea-ammattikorkeakoulussa ja Valvottu koevapaus päihdehoidossa -tutkimushankkeen projektipäällikkö. Minna Lindqvist on sosiaalityöntekijä ja hankkeessa projektityöntekijänä. 3 n 2015 Tiimi 15
Teksti & kuvat: AULI SAUKKONEN auli.saukkonen@a-klinikka.fi Muurien sisällä 16 Tiimi 3 n 2015
TYÖ ja TEKIJÄ Erityisohjaaja Virpi Riekki viihtyy Helsingin vankilan päihdetyössä. Ainoa miinus on, että työtä on liikaa. Vankiloissa päihdetyötä tehdään tänä päivänä kovan paineen alla. Työtä on paljon, ja työntekijät joutuvat repeämään moneen. Taustalla on valtion vuosikausia jatkunut säästöohjelma, joka on vienyt rikosseuraamuspuolelta lähes 500 henkilötyövuotta vuodesta 2005 alkaen eikä säästöille näy loppua. Helsingin vankilassa vankipaikkoja on 280 ja päihdetyöntekijöitä 2,5. Helsingin vankilassa on nykyisin paljon lyhytaikaisia vankeja ja siksi vankivaihtuvuus on suuri. Päihdetyöntekijät vastaavat Sörkan työyhteisöstä, joka on työpainotteinen päihdesitoumusosasto, ja Sörkka-yhteisöstä, joka on vankilan päihdekuntoutusosasto. He myös pitävät vankivastaanottoja pyyntöjen mukaan ja tekevät pitkäänkin jatkuvaa yksilötyötä. He tekevät tilannekartoituksia, palveluohjausta, valmistelevat vankien koevapauksia ja järjestelevät vapautumisia, kun vangit vapautuvat suoraan siviiliin. Työssä joutuu elämään jatkuvan riittämättömyyden tunteen kanssa, sanoo päihdetyön erityisohjaajana Helsingin vankilassa toimiva Virpi Riekki. Työsarka on ihan älytön, ja välillä tuntuu, että sitä ei kukaan tajua. Joutuu käymään jatkuvaa keskustelua itsensä kanssa ja priorisoimaan työtehtäviä koko ajan. Kenelle pystyt tarjoamaan apua ja kenelle joudut sanomaan, että nyt ei valitettavasti onnistu. Ne ovat ehkä niitä kaikkein vaikeimpia asioita. Hän sanoo, että paineita asettaa itse itselleen mutta niitä tulee myös keskushallinnosta, aluekeskuksesta ja muista vankiloista. Muutama vuosi sitten koettu burn-out opetti armoa itseä kohtaan. Esimieheltä on onneksi saanut hyvin tukea, kun oman toimenkuvan rajoja on joutunut puolustamaan. Hän ymmärtää, että emme pysty tekemään enempää, vaikka painetta aina koetetaan lyödä lisää ja tuodaan esiin asioita, joille pitäisi tehdä jotain. Tulostavoitteet ovat kovia, eivätkä ne aina istu kovin hyvin työnkuvaan. > > > 3 n 2015 Tiimi 17
Olen aina tykännyt tästä työyhteisöstä. Se on ollut kantava voima ja on sitä edelleen. Vankilaan suoraan koulusta Virpi Riekki on koulutukseltaan sosiaaliohjaaja. Hän tuli töihin vankilaan suoraan koulun penkiltä. Hän oli ollut kahdesti työharjoittelussa Helsingin vankilassa ja tehnyt sinne myös opinnäytetyönsä. Kesä oli edessä, ja vastavalmistunut oli jo valmistautunut siihen, että kesä menee työttömänä. Silloin esimies soitti ja pyysi töihin. Se tuntui unelmien täyttymykseltä, hymyilee Virpi Riekki. Vaikka työn määrä tuntuu ajoittain kohtuuttomalta, vankila on hänelle edelleen toiveiden työpaikka. Olen aina tykännyt myös tästä työyhteisöstä, se on ollut kantava voima ja on sitä edelleen. Työkaverit ovat aivan ihania. Aina välillä tulee mieleen, pitäisikö kokeilla jotain muutakin, mutta tässä työssä on aina vain jokin imu. Virpi Riekki vastaa Sörkka-yhteisön toiminnasta. Sörkka-yhteisö on 7-paikkainen yhteisöhoitomenetelmään pohjautuva päihdekuntoutusosasto Helsingin vankilassa. Toiminta perustuu hyvin pitkälle erilaisiin kuntouttaviin ja toiminnallisiin ryhmiin. Vangit ovat yhteisössä erillään muista vangeista, ja päihdeseuloja otetaan säännöllisesti. Sörkka-yhteisöllä on oma työryhmä, johon kuuluu kaksi päihdetyöntekijää, sosiaalityöntekijä, psykologi ja kaksi omaa vartijaa. Tämä on tosin hyvin hämäävästi sanottu, sillä vain vartijoilla on enemmän aikaa yhteisölle. Muilla on paljon muutakin työtä. Käytännössä ehdimme osallistua vain ryhmiin ja yhteisökokoukseen, ja vankien kanssa ehtii jutella vain silloin. Yhteisön arjessa emme ehdi olla mukana. Se on puute, Virpi Riekki sanoo. Vangit tulevat Sörkka-yhteisöön omasta halustaan. Vaikka suurimmalla osalla vangeista on päihdeongelmia, hakijoita Sörkka-yhteisöön on yllättävän vähän. Välillä tulijoista on jopa pulaa. Suurin osa haluaa hakeutua avolaitokseen, eikä heillä vielä siinä vaiheessa ole valmiutta työstää päihdeongelmiaan. Sitten saattaa käydä niin, että avovankilassa päihdekäyttö käy ilmi tai tulee muita rikkeitä, ja silloin palataan takaisin suljettuun vankilaan. Se menee vähän väärin päin. Ensin kannattaisi hoitaa pohja kuntoon, jolloin avovankila voisi onnistua. Toisaalta Riekki ei juuri hämmästele tilannetta: Kyllähän tätä ymmärtääkin. Halutaan mennä helpoimman kautta. Sellaisiahan me ihmiset ollaan. Motivaatiota vai ei? Vangit viettävät Sörkka-yhteisössä 4 8 kuukautta. Sen jälkeen he menevät suorittamaan tuomionsa loppuun tyypillisesti avolaitokseen, ja mikäli mahdollista, siellä johonkin koulutukseen tai päihteettömyyttä tukevaan ohjelmaan. Toinen hyvä vaihtoehto on koevapaus, jonka sisältö voi olla päihdekuntoutusta, opiskelua tai työtä. Valtion säästöt näkyvät myös vankiloiden päihdeohjelmissa. Hoito-ohjelmia on lopetettu vankiloista, viimeksi Kisko-yhteisöhoito Keravan vankilasta. Sörkka-yhteisö on enää ainoa vankilassa oleva pidempi päihdekuntoutusohjelma koko Etelä-Suomen alueella. Virpi Riekki arvelee, että sen on pelastanut se tosiasia, että yhteisö ei vie kenenkään työntekijän työpanosta sataprosenttisesti. Päihdetyössä joutuu tänä päivänä monesti puolustamaan oman työnsä oikeutusta, ja se on tuttua myös Virpi Riekille. Hän sanoo, että resurssien poistaminen päihdekuntoutukselta hirvittää. Vankeusaika olisi parasta mahdollista aikaa hoitaa päihdeongelmia. Jos tästä otetaan resurssit pois, minusta se on järjen köyhyyttä. Jos päihdehoidosta säästetään, mitä säästöä se on? Yksikin kuntoutunut päihdeongelmainen rikoksenuusija on melkoinen säästö yhteiskunnalle. Myös kunnat säästävät. Maksusitoumuksen päihdekuntoutukseen saa enintään kuukaudeksi. Jo kahden kuukauden kuntoutusjakson eteen työntekijä saa tehdä paljon töitä ja kerätä perusteluja, miksi se olisi juuri tämän ihmisen kohdalla hyvä. Riekki sanoo, että kuntien maksusitoumuspolitiikka on tiukentunut paljon viime aikoina. Vielä muutama vuosi sitten päihdehoitoihin saatiin aika hyvin jopa neljän kuukauden maksusitoumuksia. Kyse on rahatilanteesta, mutta senkin huomaa, että motivaatioon ei luoteta, hän miettii. Motivaatiosta puhutaankin paljon. Myös Sörkka-yhteisössä ja sitä edeltäneellä päihteettömällä osastolla vangeilta tivattiin motivaatiosta: onko sitä riittävästi ja onko se aitoa. Sittemmin on huomattu, että kun ihminen tulee päihdehoitoon, siitä motivoituminen lähtee etenemään. Jos tätä mahdollisuutta ei anneta, motivaatiokaan ei kehity. Ulos liiallisen auktoriteetin haarniskasta Mikä toimii vankien parissa tehtävässä päihdetyössä? Keskustelu ja vuorovaikutus niin yksilö- kuin ryhmätyössä, sanoo Virpi Riekki. Myös yhteisö kuntouttaa sinänsä. 18 Tiimi 3 n 2015
TYÖ ja TEKIJÄ Virpi Riekki Päihdetyön erityisohjaaja Helsingin vankilassa. Paras ominaisuutesi työssä? Se on varmaan positiivinen asenteeni. En ole kyynistynyt. Usko siihen, että ihmisillä on mahdollisuus muuttaa elämäänsä, on säilynyt. Huonoin ominaisuutesi työssä? Ajoittainen kärsimättömyys. Joskus tulee tunne, että asioiden pitäisi rullata nopeammin. Rakkain työkalusi? Keskustelu ja ihmisen kohtaaminen. Mitä työ on sinulle opettanut? Vaikka joku olisi viettänyt 20 vuotta vankilassa 15-kertaisena rikoksenuusijana ja päihdehistoriaa olisi 30 vuotta, hänellä on mahdollisuus kuntoutua ja alkaa elää normaalia elämää. Olen nähnyt sitä tapahtuvan. Se antaa uskoa omaan työhön. Mistä saat vastapainoa työlle? Omasta siviilielämästä ja harrastuksista. Matkusteltua tulee aika paljon, ja se on täydellistä irtiottoa arjesta. Kannattaa myös opiskella muutakin kuin suoranaisesti omaan työhön liittyvää. Ellet olisi päihdetyön erityisohjaaja vankilassa, mitä voisit olla? Varmaan tekisin päihdetyötä siviilissä, jotain päihdeongelmiin ja asunnottomuuteen liittyvää. On vaikea kuvitella mitään muuta. Monesti yhteisöön tulevat kokevat, että he ovat ujoja eivätkä ole niin halukkaita puhumaan asioistaan. Mutta täällä on malleja ja esimerkkejä. Yllättävän nopeastikin he ryhtyvät puhumaan asioistaan. Sörkka-yhteisössä on kuntouttavien yhteisöjen tavoin myös yhteisökokouksia, jossa vangit ja työntekijät tekevät yhteisöä koskevia päätöksiä. Sörkka-yhteisön yhteisökokous on päättänyt muiden muassa, että yhteisö laittaa ruokansa lounasta lukuunottamatta itse ja että päivittäinen ulkoilu on vapaaehtoista. Yhteisökokous oli vankilassa iso asia: miten vangeilla voi olla oikeus tehdä päätöksiä tai osallistua päätöksentekoon. Jopa se, että istutaan kaikki kokouksessa tasavertaisena, oli aikamoinen kulttuurinmuutos, hymyilee Virpi Riekki. Hän arvelee, että Sörkka-yhteisö on kasvattanut paitsi vankeja, myös työntekijöitä kymmenen vuoden olemassaolonsa aikana. Olemme oppineet paljon ja opimme edelleen. Kun vertaa perinteiseen vankeinhoitoon, liiallisen auktoriteetin haarniska on tippunut pois. Uskalletaan olla ihmisinä samalla viivalla. Myös avointa palautetta uskalletaan antaa molemmin puolin. Hienoa on, kun näkee, että ohjelma toimii ja ihmiset kuntoutuvat. 3 n 2015 Tiimi 19
JUSSI SUOJASALMI jussi.suojasalmi@sovatek.fi Linkkejä rikosseuraamusten ja päihdepalvelujen välille Jyväskylässä on saatu hyviä kokemuksia rikosseuraamusasioiden ja päihdepalvelujen yhteensovittamisesta. Rikoksesta tuomittujen on ollut helpompi hakeutua ja kiinnittyä päihdepalveluihin ja hoitoon tulon kynnys on madaltunut. Rikosseuraamusala on kokenut viime vuosien aikana suuria rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, ja uusia yhdyskuntaseuraamuksia on otettu käyttöön. Uudistukset ovat tuottaneet uudenlaista työnjakoa seuraamusalan sisällä ja suhteessa yhteistyökumppaneihin. Uudenlaisen yhteistyön tarve edellyttää tällä hetkellä vielä kovin erillisten rikosseuraamus- ja päihdepalveluprosessien yhdistämistä. Toukokuun alussa 2015 voimaan tullut yhdyskuntaseuraamuslaki korostaa Rikosseuraamuslaitoksen ja kuntien yhteistyötä yhdyskuntaseuraamusasiakkaiden palvelujen ja tuen tarpeen selvittämisessä sekä yhteistoiminnan järjestämisessä. Laissa korostetaan myös suunnitelmallisuutta, joka ulottuu tuomioistuinkäsittelyä edeltävästä seuraamusselvitysvaiheesta rangaistuksen täytäntöönpanoaikaan ja edelleen siitä eteenpäin. Lisäksi painotetaan sitä, että yhdyskuntaseuraamuksen täytäntöönpano sekä tuomitun elämänhallintaa ja rangaistuksen suorittamista edistävät tukitoimet olisi sovitettava yhteen. Vankeusrangaistuksen, yhdyskuntapalvelun ja valvontarangaistuksen täytäntöönpanon aloittaminen on siirtynyt ulosottolaitokselta Rikosseuraamuslaitokselle toukokuun alusta alkaen. Rikosseuraamuslaitos saa lisää harkintavaltaa ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon aloittamisajankohdan määräämisessä. Ilmoittautumisajankohtaa päätettäessä voidaan ottaa huomioon esimerkiksi 20 Tiimi 3 n 2015
tuomitun opiskeluun, työhön ja muihin hänen olosuhteisiinsa liittyviä asioita. Myös kesken oleva päihdehoito voidaan ottaa huomioon. Uusi yhdyskuntaseuraamuslaki korostaa Rikosseuraamuslaitoksen ja kuntien yhteistyötä. Prosesseja linkitetään yhteen Suurimmalla osalla erilaisiin seuraamuksiin tuomituista on vakavia päihdeongelmia, mielenterveysongelmia tai muita elämässä selviytymisen suoriutumisvajeita. Rikosseuraamusasiakkaita tavoitetaan ja hoidetaan päihdepalveluissa ennen ja jälkeen tuomion, mutta yhdyskuntaseuraamuksen valmistelua ja täytäntöönpanoa ei juuri suunnitella samanaikaisesti, kun päihdekuntoutuksen tarvetta määritellään ja kuntoutusta suunnitellaan. Sovatek-säätiö, Rikosseuraamuslaitoksen Jyväskylän yhdyskuntaseuraamustoimisto ja Laukaan vankila ovat viime syksystä lähtien yhteistyössä sovittaneet yhteen rikosseuraamus- ja päihdepalveluprosesseja. Tavoitteena on saada aikaan pysyviä toimintatapamuutoksia, joilla voidaan parantaa yhdyskuntaseuraamuksiin ja lyhyisiin vankeusrangaistuksiin tuomittujen sosiaalista selviytymistä ja lisätä rikoksettoman elämän valmiuksia. Asiakkaiden hoito-, kuntoutus- ja muut palvelutarpeet pyritään huomioimaan eri prosesseja yhdistämällä. Sovatek-säätiön päihdesairaanhoitaja on vastaanottanut yhdessä yhdyskuntaseuraamustoimiston työntekijöiden kanssa asiakkaita yhdyskuntaseuraamustoimistolla ja Laukaan vankilassa. Yhteistoiminnalla pyritään sujuvoittamaan ja tehostamaan rikosseuraamusten valmistelu- ja täytäntöönpanoprosesseja. Päihdepalvelut linkitetään rikosseuraamusprosesseihin: rangaistuksen täytäntöönpanotehtävien valmisteluun, yhdyskuntaseuraamuksia edeltävään lausuntotyöhön, yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoon sekä vankilasta vapautumisen valmisteluun, mukaan lukien valvotun koevapauden valmistelu ja toimeenpano. Rikosseuraamuslaitoksen ja Sovatek-säätiön verkostoyhteistyöllä pyritään myös parantamaan rikosseuraamusasiakkaiden mahdollisuuksia osallistua työ- ja toimintakykyä edistäviin työllistymispalveluihin. Päihdepalvelujen lisäksi rikosseuraamusten suorittamiseen voidaan linkittää työ- ja toimintakykyä tukevia palveluja. Uusia yhteisiä asiakkuuksia Sovatek-säätiön päihdesairaanhoitaja on tavannut noin seitsemän kuukauden aikana yhdessä yhdyskuntaseuraamustoimiston tai Laukaan vankilan työntekijöiden kanssa 47 asiakasta, joista 15 Laukaan vankilassa, 26 yhdyskuntaseuraamustoimistolla ja 6 arviointikeskuksessa. Työ on pitänyt sisällään vapautumisvaiheen suunnittelua ja motivointia ja ohjausta päihdepalveluihin. Osa vankilassa tavatuista asiakkaista vapautuu vasta pidemmän ajan kuluttua. Heidän kanssaan on jatkettu yksilötapaamisia päihteettömyyden ylläpitämiseksi. Yhdyskuntaseuraamustoimistolla tavattujen asiakkaiden kanssa tavoitteena on ollut edistää heidän suoriutumistaan päihteettömyyttä edellyttävästä rangaistuksesta. He ovat saaneet päihdepalveluja ennen yhdyskuntaseuraamuksen toimeenpanoa, sen aikana ja sen jälkeen. Päihdepalveluja on tarjottu yhdyskuntaseuraamustoimistolla > > > 3 n 2015 Tiimi 21
päihdesairaanhoitajan vastaanotolla tai päihdepalvelukeskuksen eri yksiköissä. Yhdyskuntaseuraamustoimistolla tavatuista asiakkaista 13 on ohjautunut jatkohoitoon päihdepalveluihin. Heistä kolme ohjautui katkaisu- ja vieroitushoitoon ja loput päihdehuollon avohoitopalveluihin. Lisäksi muutama asiakas ohjautui Sovatek-säätiön työvalmennuspalveluihin. Myönteisiä kokemuksia Työn tuloksena rikosseuraamusasiakkaiden hakeutuminen ja kiinnittyminen päihdehuoltoon on helpottunut. Asiakkaiden kynnys päihdepalveluihin on madaltunut, kun he ovat tavanneet Sovatek-säätiön päihdesairaanhoitajan tutuissa tiloissa yhdyskuntaseuraamustoimistolla. Valtaosalla tavatuista rikosseuraamusasiakkaista ei ole ollut aiempaa hoitosuhdetta päihdepalveluissa. Yhdyskuntaseuraamuksen lausunto- ja toimeenpanovaihe on otollinen tilanne puuttua ja ottaa puheeksi päihdeongelmia. Kaikki asiakkaat eivät ole halukkaita sitoutumaan tavoitteellisempiin päihdepalveluihin, mutta kaikki ovat kuitenkin saaneet tietoa päihdepalveluista mahdollista myöhempää hoitoon kiinnittymistä varten. Rikosseuraamus- ja päihdepalveluprosessien yhteensovittamisella voidaan parantaa asiakkaiden palvelutarjontaa ja oikea-aikaisuutta. Esimerkiksi lyhytaikainen vankeustuomio tulisi nähdä kuntoutuksellisena jaksona pidemmässä palveluprosessissa. Asiakkaalle voidaan ennen vankeutta tarjota katkaisu- ja vieroitushoitoa, jolloin avolaitossijoitus on mahdollinen ja asiakkaan edellytykset kiinnittyä vankilan kuntoutusohjelmiin paranevat. Lyhyen tuomion aikana asiakkaan on mahdollista tavata päihdesairaanhoitajaa hoidon jatkuvuuden varmistamiseksi tuomion jälkeen päihdepalveluissa. Jatkossa tulisi pohtia, voidaanko yhdyskuntaseuraamuksiin kytkeä velvoittavampia päihdepalveluja. Velvoittavampaa hoitoa kannattaisi miettiä Jatkossa tulisi pohtia, voidaanko yhdyskuntaseuraamuksiin kytkeä velvoittavampia päihdepalveluja. Yhdyskuntapalveluun, nuorisorangaistukseen, valvontarangaistukseen tai valvottuun koevapauteen voidaan liittää velvoite palvelujen käyttöön, mikäli se on määritelty toimeenpanosuunnitelmassa. Tätä voidaan pitää eräänlaisena hoitovelvoitteena tai -sitoumuksena, koska tuomio edellyttää suostumusta myös tuomitulta itseltään. Velvoittavasta hoidosta on saatu kansainvälisesti hyviä tuloksia. Sovatek-säätiön päihdepalvelujen, Laukaan vankilan ja Jyväskylän yhdyskuntaseuraamustoimiston yhteistyö on lyhyessäkin ajassa osoittanut käytännössä sen, mitä yhdyskuntaseuraamuksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta pohtinut toimikunta totesi. Usein seuraamuksen valmistelun ja täytäntöönpanon vaihe on pysähdyttävä myös siten, että se luo mahdollisuuden etsiä keinoja elämäntavan muutokseen. Se on myös vaihe, jossa julkinen järjestelmä voisi laajasti pyrkiä kohentamaan syrjäytyneen tai syrjäytymisvaarassa olevan ihmisen elämää yhteistyössä hänen itsensä kanssa ja hänen lähipiirinsä tuella. Inhimillisistä syistä ja järjestelmän toimivuuden kannalta on erittäin tärkeää luoda tähän kohtaan toimiva ja mahdollisimman sujuva menettely. Sovatek-säätiö, Rikosseuraamuslaitoksen Jyväskylän yhdyskuntaseuraamustoimisto ja Laukaan vankila jatkavat kokeiluvaiheen jälkeen prosessien yhteensovittamista. Päihdesairaanhoitajan sijoittumisella yhdyskuntaseuraamustoimistolle ja vankilaan nähdään olevan olennainen merkitys ja se on edellytys yhteensovittamistyölle. Jussi Suojasalmi on Sovatek-säätiön toimitusjohtaja. 22 Tiimi 3 n 2015