Esa Anttas / Martti Hietalahti ASEKÄTKENTÄ POHJOIS-KYMENLAAKSON SUOJELUSKUNTAPIIRISSÄ Yleistä asekätkennästä Elokuussa vuonna 1944 syntyi päämajan nuorten upseerien keskuudessa ajatus aseiden hajavarastoinnista. Tuolloin näytti siltä, että Neuvostoliitto suunnitteli koko Suomen miehittämistä, mikä olisi merkinnyt sitä, että kaikki maamme asukkaat olisivat jääneet omille asuinpaikoilleen. Miehittäjän aikeiden vaikeuttamiseksi olisi todennäköisesti syntynyt sissitoimintaa. Sen onnistumisen takeeksi oli syytä varastoida sotamateriaalia. Nimityksen asekätkentä keksivät lehtimiehet myöhemmin. Elokuun alussa (4.8.1944) päämajan operatiivisen osaston maavoimatoimiston päällikkö evl Usko Sakari Haahti laati lähimpien ystäviensä kanssa suunnitelman, joka antaisi mahdollisuuden jatkaa taistelua sissitoiminnalla miehitetyssäkin maassa. Hän esitteli suunnitelmansa esimiehelleen eversti Valo Nihtilälle, joka asiaa perusteellisesti harkittuaan antoi sille suostumuksensa ja, mikä tärkeintä, arvovaltansa sen toteuttamiseksi. Alusta pitäen haluttiin puolustusvoimain johto pitää toiminnan ulkopuolella, vaikka sitä asiasta epävirallisesti informoitiinkin. Asekätkennän johtomiehiä poistumassa oikeudesta tuomion jälkeen. Ensimmäisenä Nihtilä, neljäntenä Haahti suikka päässään. Kuva kirjasta Asekätkentäjuttu 1
Everstiluutnantti Haahden suunnitelman mukaan tuli jokaiseen suojeluskuntapiiriin varastoida kevyet aseet ja johtamisvälineet. Toimintaa johtamaan oli määrättävä arvostettu, paikalliset olot hyvin tunteva komentaja. Käytännön toimiin päästiin vasta syyskuun lopussa. Jokaiseen 34 suojeluskuntapiiriin määrättiin kätkentäjohtaja, kakkosyleisesikuntaupseeri (2. ye-upseeri). He olivat sodassa menestyneitä pataljoonan tai patteriston komentajia, useat heistä Mannerheim-ristin ritareita. Kaikissa suojeluskuntapiireissä päästiin nopeasti tavoitteeseen. Kun kätkentä joulukuussa 1944 keskeytettiin, oli aseita varastoitu noin 35 000 miehelle. Asekätkennän suunnittelu ja toteutus olivat puhdasta sotilaallista valmistelutyötä. Jos se olisi syksyllä 1944 laiminlyöty, voitaisiin sanoa, että päämajan upseerit eivät olisi huolehtineet tehtävistään. ASEKÄTKENTÄ POHJOIS-KYMENLAAKSON SUOJELUSKUNTAPIIRISSÄ 2. ye-upseeriksi Pohjois-Kymenlaakson Suojeluskuntapiiriin määrättiin Mannerheim-ristin ritari majuri Arvo Ahola, joka oli kotoisin Sippolasta. Hänen tehtäväkseen tuli piilottaa aseita ja muita taistelutarvikkeita, niin että pystyttiin luomaan edellytykset tehokkaaseen sissitoimintaan miehitetyssä maassa. Piirin johtoryhmään kuului aseiden kätkökuntoon saattamisesta vastaava huoltomies ja viestiyhteyksien hoitamisesta vastaava viestimies. Jokaisessa kunnassa tuli olla kätkennän johtaja, joka valitsi itse apulaisensa sekä huolto- ja viestimiehen. Tavoitteena oli, ettei kätkijöiksi tulisi liikaa suojeluskuntalaisia, jotta heitä ei olisi niin helposti tunnistettu. Viinamäen miehiä ei otettu joukkoon mukaan ollenkaan. Aseet piti hankkia pääasiassa kotiutuvilta joukoilta ja Lapissa taistelevilta yhtymiltä. 2
KÄTKETTÄVÄ MATERIAALI Aseet Aseita hankittiin monella tavalla. Pohjois-Kymenlaakson Suojeluskuntapiiriin oli tavoitteena saada noin pataljoonan tarvitsema aseistus: - 900 kivääriä - 90 konepistoolia - 18 pikakivääriä - 8 konekivääriä - 1 panssarikauhu - 10 panssarinyrkkiä - 2 panssarintorjuntakivääriä - 1 kevyt kranaatinheitin. Pioneeritarvikkeet Linnoittamiskokeiluja varten saatiin Päämajan linnoitusosaston Kausalan varastosta: - räjähdysaineita - miinoja - nalleja - tulilankaa Pioneerikenttämakasiinista Savitaipaleelta uitettiin salaa Leena-proomulla Saimaalla kolme viikkoa materiaalia, joka toimitettiin sen jälkeen mm. Kymenlaakson sk-piirille. Viestilaitteet Tavoitteena oli saada joka piiriin: - 20 kenttäpuhelinta - 2 keskusta - 50 km kenttäkaapelia - 4 8 kenttäradiota - 4 8 radiopuhelinta Pohjois-Kymenlaaksoon ei kätketty ruokatarvikkeita. Polttoaineet - noin 8 000 l bensiinialkoholia - 600 l petrolia - 400 l voiteluöljyä - 50 l vaihteistoöljyä 3
KÄTKIJÄT Vuoden 1945 alusta Kymen Sotilasläänin esikuntapäällikkönä ja samalla kakkosyleisesikuntaupseerin suoranaisena esimiehenä oli evl Aulis Rajas. Kakkosyleisesikuntaupseerina (2. ye-upseeri) toimi majuri Arvo Ahola (36 v.) Sippolasta. Ye-upseerina toimi kapteeni Antti V. Videnoja (42). Hänen apulaisenaan toimi kapteeni Niilo Riuttala (26). Kuntasolujen johtajiksi sopivia henkilöitä pohdittaessa todettiin suosituksista huolimatta parhaiksi aktiiviset suojeluskuntalaiset. Anjala: - kuntasolujohtajaksi mv Sakari Juurela - kahden joukkueen varustus Artjärvi: - kuntasolujohtajaksi opettaja Aksel Norjava - kahden joukkueen varustus Elimäki - kuntasolujohtajaksi toimitusjohtaja Lauri Nieminen - kahden joukkueen varustus 4
Iitti Jaala - kuntasolujohtajaksi kauppias Siivo Hohti, apunaan mm. mv Paavo Hietalahti - ainakin kiväärikomppanian aseistus - polttoainevarasto Tillolassa (10 520 l bensiinialkoholia, 570 l valopetrolia, 400 l moottoriöljyä ja 50 l vaihteistoöljyä) - kuntasolujohtajaksi siirtoväen huollon johtaja Kalle Kallio - ainakin joukkueen varustus ja piirin viestimateriaali Luumäki - kuntasolujohtajaksi mv jääkärikapteeni Taavi Taina - ainakin komppanian varustus pst-aseineen Sippola - kuntasolujohtajaksi konttoristi kapteeni Viktor Arvo Kuusio - ainakin komppanian varustus pst-aseineen Valkeala - kuntasolujohtajaksi mv Tauno Hämäläinen - kahden joukkueen aseet (vieläkin hukassa) Piirisolu kätki myös oma-aloitteisesti. Materiaalia tuli monelta taholta yhteensä pataljoonan tarvetta varten. Aseet koottiin Kouvolan kasarmialueelle, josta ne sopivissa erissä kuljetettiin kuntajohtajan määräämiin paikkoihin. Piirin henkilöt eivät tienneet paikoista mitään, ainoastaan kokonaismäärät. Kätköpaikat olivat vain kuntajohtajien tiedossa. Majuri Ahola oli antanut alaisilleen lupauksen, ettei missään tilanteessa paljasta heidän nimiään. Hän piti lupauksensa. Pohjois-Kymenlaakson asekätkentä purkautui muuta tietä. Majuri Ahola oli sopinut Kouvolan liikkuvan poliisin komisario Aimo Raassinan kanssa, etteivät poliisin yölliset tarkastukset ja asekuljetukset sattuneet samoille teille. 5
6
PALJASTUMINEN Pitkin kevättalvea 1945 paljastui joitakin kätköjä. Toukokuun alussa yritti Oulussa toiminnassa mukana ollut mies kiristää entisiä esimiehiään. Hänen ilmiantonsa perusteella Valpo pääsi sisälle asekätkentään. Haahti ja Nihtilä pidätettiin kesäkuussa ja kaikki 2. yeupseerit kuukautta myöhemmin. Siitä alkoi pidätysten aalto.. Tutkintaa varten perustettiin sisäministeri Leinon johtoon tutkintaelin (SMTE), johon kuului 180 päätoimista tutkijaa, jotka kuulustelivat noin 6 000 ihmistä, mistä kertyi noin 300 mapillista paperia. Syytteen nostamista esitettiin 2 122 henkilölle. Tutkintaa hidasti kuulusteltavien periaate: muiden asioista ei puhuta mitään. Ennen kaikkea puuttui laki, jonka perusteella syytteet olisi voitu nostaa. Niinpä syntyi Suomen historian toinen taannehtiva laki, joka tuomitsi rikollisiksi ennen sen säätämistä tehdyt teot. Presidentti Paasikivi allekirjoitti asekätkentälain 24.1.1947. Kaksi kuukautta sen jälkeen alkoi ensimmäinen oikeudenkäynti. Tuomiot julistettiin 9.4.1948. 7
Kaikista tuomioista valitettiin Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus korotti 698 tapauksessa sotaylioikeuksien tuomioita. Vasta maaliskuun 15. päivänä 1950 Korkein oikeus antoi viimeisen päätöksensä. Tässä Pohjoismaiden laajimmassa oikeusprosessissa tuomittiin 1488 henkilöä vapausrangaistuksiin. Tuomiot vaihtelivat kuukaudesta vankeutta evl Haahden korotettuun kuuden vuoden vankeusrangaistukseen.. Ensimmäiset kätköt Pohjois-Kymenlaakson Suojeluskuntapiirin alueelta paljastuivat keväällä 1945. Koko piirin alueelta paljastui 34 kätköä. Tuomion sai 48 kätkijää. Todellisuudessa kätkentään osallistuneita oli huomattavasti useampia MITÄ ASEKÄTKENNÄLLÄ SAAVUTETTIIN Asekätkentä oli velvollisuudentunnon ja vastuun kantamisen malliesimerkki. Nihtilä ja Haahti ryhtyivät asekätkentään omasta aloitteestaan ja vastuunsa tuntien. He kantoivat vastuun myös loppuun asti. He olisivat voineet vierittää syyn esimiestensä niskaan. Sitä he eivät tehneet. 8
Asekätkentä tarjosi Valpolle voimannäytön. Muissa Suomen kohtalon kokeneissa maissa uudet vallanpitäjät kohdistivat puhdistusaaltonsa poliittisiin vastustajiinsa, teollisuusjohtajiin tai yliopistonopettajiin. Paljastunut asekätkentä vei Valpon kaikki voimat. Upseerit olivat siinä tilanteessa joutilaimpia istumaan vankilassa. Asekätkentä sotki kommunistien vallankaappaushankkeet, koska kätkennän mittasuhteista ei tutkimuksen kestäessä päästy mihinkään käsitykseen. Maakunnassa olevat aseet muodostivat liian suuren riskin vallankaappaukselle. ASEKÄTKENTÄ PELASTI SUOMEN Suomi oli Neuvostoliiton naapurivaltioista ainoa, joka toisen maailmansodan jälkeen säilytti paitsi itsenäisyytensä myös länsimaisen yhteiskuntajärjestyksensä. 9
LÄHTEET: Koskenniemi Erkki: Luentomoniste. 1992 Lukkari Matti: Asekätkentä. Otava. 1997. Vitikainen Erkki: Maanpuolustustyötä Kymenlaaksossa II. Otava. 2000. Vitikainen Erkki: Maanpuolustustyötä ruohonjuuritasolla. Matti Karhima Ky. 2005. Toivanen Topi: Varttuneempien isäntien sota. Asekätkentä pelasti maan. Maatilan Pellervo joulukuu 1999. Siren Juha: Asekätkijät pelkäsivät miehitystä ja varautuivat sissisotaan. Helsingin Sanomat. 8.5.2005. Vesikansa Jyrki: Asekätkentä pelasti Suomen miehitykseltä. Iltalehti 7.6.2014. Kannattaa lukea romaanit: Eeva Joenpelto: Jottei varjos haalistu, Ville Kaarnakari : Operaatio Bara-Bellum 10