Työikäisen tyypilliset olkapäävaivat ja fysioterapia Tarja Rantala, fysioterapeutti Kuntoutus Orton Oy
Lapaluu Lapaluuhun kiinnittyy tai siitä lähtee yhteensä 17 lihasta Lapaluulla on paljon liikkumavaraa ja tämä auttaa olkavarren liikkeissä Liikkuvuus voi muuttua liialliseksi, jos jokin lapaluuhun kiinnittyvistä lihaksista menettää toimintansa Lapaluu liittyy solisluuhun ja sitä kautta vartaloon vain yhdellä nivelellä ja parilla nivelsiteellä Vastamäki 2009
Tärkeimmät lapaluuhun kiinnittyvät ja sitä liikuttavat lihakset Trapetzius, Deltoideus, Levator scapulae, Supraspinatus, Infraspinatus, Rhomboideus major, Rhomboideus minor, Teres major, Teres minor
Lapaluuta ylhäällä pitävät lihakset Trapetzius (yläosa), tärkein Levator scapulae Rhomboideus minor Rhomboideus major
Lapaluuta alhaalla pitävät lihakset eli depressoivat lihakset Trapetzius alaosa Pectoralis minor
Lapaluun liikkeet A. Alas Ylös kierto B.Ulkosisäkierto C. Taakse eteen kallistus
Lapaluun kierto Lapaluu saa vain kiertyä olkavarren ylösnostossa Olkavarren ylösnostossa lapaluu kiertyy ylöspäin ja tilttaa posteriorisesti Lapaluun ja rintakehän välisen liikkeen merkittävin toiminta on lapaluun ylöspäin kiertyminen Ludewig 2009
Kiertäjäkalvosimen lihakset
Lapaluun ja olkaluun liike Lapaluun ja olkaluun liikkeen häiriöt ovat yhteydessä olkanivelen impingement syndroomaan, rotator cuffin tendinopatiaan ja repeämiin, olkanivelen stabiliteetti ja liikehäiriöihin. On myös näyttöä siitä, että näillä potilailla on lihastoiminnan häiriöitä, erityisesti alentunut serratus anteriorin aktiviteetti ja lisääntynyt trapetziuksen yläosan aktiviteetti Lapaluun liikehäiriöihin liittyvät lyhentyneet pectoralis minor, olkanivelen takaosan kudokset, rintarangan eteen taipunut asento/ kyfoosi Ludewig &Reynolds 2009
Olkavarren nosto ja hartiarenkaan ja rintarangan nivelet Olkavarren etunostossa olkaluun pää kääntyy taakse ja lopussa eteen Olkavarren etunostossa ensimmäiset 60 ja sivunostossa ensimmäiset 30 tulee olkanivelestä Isomäki, Väänänen 2009
Olkavarren nosto ja hartiarenkaan ja rintarangan nivelet Ylimmät kylkiluut liikkuvat taakse ja alas Olkavarren nostossa tapahtuu rintarangan sivutaivutus ja rotaatio samaan suuntaan yhdistyneenä rangan oikenemiseen Lahtinen Suopanki 2010
Olkavarren nosto ja hartiarenkaan ja rintarangan nivelet Akromioclaviculaarinivelessä ja sternoclaviculaarinivelessä on liikettä heti kun lapaluu liikkuu Suurin osa lapaluun ylöspäin kiertymisestä tapahtuu 80 140 asteen sivunostossa ( abduktio )
Yläselän asento Kebaetse ym. (1999) totesivat, että kumara istuma asento vaikuttaa horisontaalitasossa abduktiossa pidetyn yläraajan voimantuottoon sitä heikentävästi Bostad ( 2006) totesi, että kumaralla ryhdillä ja m.pectoralis minorin kireydellä on suora yhteys toisiinsa..
Kliininen tutkiminen Eri rakenteiden ja kudosten testaamista ja oireen esiintuomista Aktiivisten liikkeiden sujuvuus, myötäliikkeet, toistojen mukanaan tuomat lihastoiminnan ja liikkeen muutokset sekä oireprovokaatio Nivelten liikelaajuudet, stabiliteetti, proksimaalisen alueen myötäliikkeet ja hallinta Testataan myös ihotunto, voima, motoriikka, ihon kosteus ja lämpötila. Huomioidaan niiden muutokset arvioinnin aikana. Lahtinen Suopanki Tiina 2010
Rakenteiden testaus Olkanivelen laksiteetti kaudaalitestillä ja apprehension testillä: ( habituelli subluksaatio, multidirektionaalinen instabiliteetti. Pikku hiljaa kehittyvät instabiliteetit ; ääriabduktioulkorotaatioasennossa kuormittavissa harjoitteissa ( taljan veto, penkkipunnerrus) oirehtivat usein impingementtinä. Nuorilla naisilla esiintyy, ei kapselivauriota. Rintarangan yläosan ja kylkiluiden liikkuvuus
Rakenteiden testaus Ahtaan olkapään testaus ( impingement) Kiertäjäkalvosimen lihasten jännerakenteiden palpointi Takakapselin tai kainalon takarakenteiden kireys Kiertäjäkalvosimen lihasten heikkous ja väsyminen Lapaluun liikkeen arviointi ( scapulohumeraalirytmi)
Terapian tavoitteet Vähentää kipua Korjata toiminnan häiriöt ja antaa kudokselle paras mahdollinen paranemisärsyke Kontrolloida ylikuormittumista työssä ja vapaa aikana
Terapian eteneminen Kudosten paraneminen vaatii sopivan määrän oikeanlaista kuormitusta ja lepoa Passiiviset ja manuaaliset toimenpiteet ovat yleensä käytössä alussa löydösten perusteella ( pehmytkudoskäsittelyt, venytykset, aktiivinen nivelmobilisointi, neurodynamiikan normalisointi) Lihasharjoittelu aloitetaan heti, kun biomekaniikka antaa myöten Harjoittelu on aina kivutonta. Lahtinen Suopanki Tiina 2010
Terapian eteneminen Jänteen harjoittamisessa pyritään jänteen vetolujuuden ja kuormituskestävyyden parantamiseen. Jänne paranee, kun se saa paljon liikettä. Kivuttoman harjoittelun takaamiseksi käytetään avustavaa kuormaa. Vastusta lisätään, kun liikkuvuus ja stabiliteetti paranevat. Väljän olkanivelen harjoittelussa korostuvat proprioseptiikkaa parantavat harjoitukset ( tukeutumisharjoitteita alkuvaiheessa) Hyvä ryhti ja vartalon lihasten aktiivinen mukanaolo on tärkeää.
Vedessä harjoittelu Vedessä harjoittelemalla päästään suuriin toistomääriin. Yläraaja painaa vedessä noin 100 200 grammaa.
Lavan hallinnan harjoitteita
Kiertäjäkalvosimen ja hauislihaksen harjoitteita
Kiertäjäkalvosin ja lavan hallinta
Yläraajojen rentouttaminen Pyydä näyttämään nukkuma asennot Raajojen tukeminen tyynyjen avulla nukkuessa Niskan tukeminen muotoillulla tyynyllä
Kirjallisuutta Kebaetse M., Mc Clure P, Pratt NA 1999; Thoracic position effect on shoulder range of motion, strength and three dimensional scapular kinematics. Arch Phys Med Rehabilitation 80:945 950 Borstad J 2006; Resting Position Variables at the Shoulder: Evidence to support a posture Impairement Association. Physical Therapy 86(4) Isomäki A., Väänänen S 2009; Olkapään impingement syndrooman fysioterapia. Opinnäytetyö,Pirkanmaan Ammattikorkeakoulu Lahtinen Suopanki Tiina 2010; Olkanivelen kiputilojen fysioterapia, koulutusmateriaali Ludewig P, Reynolds J 2009; The association of scapular kinematics and glenohumeral joint pathologies. Journal of Orthopaedic Pathologies. Journal of Orthopaedic&Sports Physical Therapy 39 (2), 90 104 Vastamäki Martti 2009; Mitä lapaluun asento kertoo tutkivalle lääkärille?. Suomen Lääkärilehti 51 52/2009 vsk 64