Suositukset väitöskirjatyön tarkastusprosessin etenemisestä Lapin yliopistossa Väitöskirjat muodostavat tärkeän osan tieteellisestä tutkimuksesta. Opinnäytteinä ne kertovat sekä tutkijan että yliopiston tutkimuksellisesta ja tieteellisestä osaamisesta. On tärkeää, että väitökseen liittyvät prosessit ja toimintatavat ovat läpinäkyviä, tukevat korkealaatuista tutkimusta ja ylläpitävät tieteellisen tutkimuksen kriteereitä. Yhteiset, selkeät käytännöt varmistavat myös väittelijän oikeusturvaa. Suositusten tavoitteena on toimia ohjeena tiedekunnille, ohjaajille, väittelijöille, esitarkastajille ja vastaväittäjille selkeyttämällä vastuuta, työnjakoa ja menettelytapoja. 1) Esitarkastuksesta väitökseen Esitarkastus tulee pitää erillään varsinaisesta ohjausprosessista. Esitarkastus toimii ulkopuolisena, akateemisen yhteisön tekemänä tieteellisenä laadunvarmistajana. Esitarkastusprosessi alkaa, kun väitöskirja on hyväksytty lähetettäväksi esitarkastukseen ja sille on määrätty esitarkastajat. Ohjaajien tulee huolehtia siitä, että esitarkastukseen lähtevä teksti on esitarkastuskelpoinen. Joissain tiedekunnissa on käytössä väitöskirjalautakunta, joka varmistaa, että käsikirjoituksen lukee myös ohjausprosessin ulkopuolinen henkilö. Tilanteissa, joissa ohjaajia on vain yksi, esitarkastukseen lähetettävästä tekstistä pyydetään toisen, tutkimusaiheen tai tieteenalan asiantuntijan näkemys. Pääsääntöisesti pääohjaaja suosittelee käsikirjoituksen lähettämistä esitarkastukseen keksuteltuaan toisen ohjaajan kanssa. Väitöskirjan tekijä voi pyytää tiedekunnalta esitarkastajien määräämistä väitöskirjakäsikirjoitukselleen ja esitarkastusprosessin aloittamista. Pääohjaaja, hallinto/opintopäällikkö ja tieteenalan toinen edustaja neuvottelevat sopivista esitarkastajista. Tiedekuntaneuvosto määrää väitöskirjalle esitarkastajat. Esitarkastajia on kaksi. Ennen esitarkastajien valintaa väitöskirjan tekijälle varataan mahdollisuus huomauttaa esitarkastajien valinnasta. Tiedekunnan kanslia pitää huolen käsikirjoituksen sekä esitarkastukseen liittyvien ohjeiden ja asiapapereiden lähettämisestä esitarkastajille. Esitarkastajien valinta Esitarkastuksen tehtävänä on pitää huolta siitä, että väitöskirjaksi tarkoitettu tutkimus täyttää tieteellisen tutkimuksen ja tieteellisen tekstin kriteerit. Ohjaaja ei voi toimia esitarkastajana. Esitarkastaja ei voi olla omasta tiedekunnasta. Suositeltavaa on että esitarkastajat pyritään hakemaan toisesta yliopistosta tai tutkimuslaitoksesta. Esitarkastajien valinnassa huomioidaan mahdollisuuksien mukaan sukupuolten välinen tasa arvo.
Esitarkastajien tulee olla väitelleitä. Heidän yhteinen asiantuntemuksensa tulee kattaa arvioitavaksi jätetyn työn tieteenalan tai tieteenalat, aihealueen sekä metodiset ja teoreettiset ratkaisut. Taiteellisen osion sisältävissä väitöskirjoissa on tarkastusprosessista päätettäessä huomioitava taiteellisen ja tieteellisen osion vaatimukset. Tilanteita, jossa esitarkastajan ja väittelijän välillä tai esitarkastajan ja ohjaajan välillä on vahva kiistasuhde tai aiempi tiivis yhteistyösuhde tulee välttää. Esitarkastuslausuntojen käsittely Esitarkastajien tulee antaa kolmen kuukauden kuluessa tehtävän saamisesta perustellut kirjalliset lausunnot, joista selvästi käy ilmi väittelyluvan myöntäminen tai sen epääminen. Lausunnon on oltava yksiselitteisesti joko myönteinen tai kielteinen eikä se voi olla ehdollinen. Lausunnot toimitetaan tiedekunnan kansliaan. Väitöskirjan tekijällä on mahdollisuus esittää esitarkastajien lausuntoon vastine. Esitarkastajat voivat esittää lausuntoa tarkentavat kommentit suoraan väittelijälle. Esitarkastuslausuntojen pohjalta tiedekuntaneuvosto tekee lopullisen päätöksen väittelyluvasta. Jos esitarkastuslausunnot ovat ristiriitaiset tai ylimalkaiset tiedekuntaneuvosto voi 1. hankkia kolmannen lausunnon tai 2. pyytää esitarkastajia tarkentamaan lausuntoaan tai 3. hankkia lisäinformaatiota päätöksensä tueksi Ohjaaja pitää huolen siitä, että lausunnot huomioidaan väitöskirjan viimeistelyssä. Jos väitöslupa evätään, esitarkastusprosessi raukeaa ja väitöskirja palautuu ohjausprosessiin. Väitöskirjan tekijä vastaa viime kädessä tutkimuksestaan ja väitöskirjan saamasta muodosta sekä sen julkaisemiseen liittyvistä järjestelyistä. Vastaväittäjän ja kustoksen valinta Tiedekuntaneuvosto päättää vastaväittäjästä tai vastaväittäjistä, hyväksyy väitökselle ehdotetun ajankohdan sekä määrää väitöstilaisuuden kustoksen. Vastaväittäjän valinnan kriteerit ovat samat kuin esitarkastajien. Esitarkastaja voi toimia vastaväittäjänä. Väitöskirjan sisältäessä taiteellisen produktion, voidaan taiteellista produktiota varten määrätä vastaväittäjä, joka kykenee arvioimaan taiteellisen produktion ja väitöskirjan kokonaisuudessaan. Ulkomaista asiantuntijaa voidaan pyytää vastaväittäjäksi tapauksissa, joissa häntä ei ole voitu tai katsottu tarkoituksenmukaiseksi pyytää esitarkastajaksi. Ulkomaisen ja kotimaisen tieteen vuorovaikutusta opinnäytetöiden arvioinnissa tulee suosia. Väitöskirjaa arvioitaessa on pidettävä huolta yliopistossa käytössä olevien arviointikriteereiden täyttymisestä.
Kustoksena toimii ensisijaisesti yliopistoon virkasuhteessa oleva työn ohjaaja tai muu oppiaineen tai lähiaineen professori. Väitöstilaisuus Vastaväittäjän tehtävänä on väitöstilaisuudessa tarkastaa väitöskirja suullisesti kiinnittäen huomiota väitöskirjan eri teemoihin. Varsinaisen tarkastuksen alkupuolella vastaväittäjä yleensä kohdistaa ensin huomionsa metodisiin ja yleisiin kysymyksiin, minkä jälkeen seuraa yksityiskohtainen tarkastus. Vastaväittäjät saavat käyttää yhteensä enintään neljä tuntia aikaa. Kustoksen tehtävänä on sekä avata että päättää väitöstilaisuus. Kustos johtaa puhetta jakaen puheenvuoroja ja valvoen, että väittelijä saa vastata välittömästi kuhunkin huomautukseen ja ettei käytetyissä puheenvuoroissa poiketa liikaa aiheesta. Kustoksen asiana on myös ilmoittaa mahdolliset virkistystauot ja valvoa yleisökeskustelua. Kustos antaa tiedekunnalle lyhyen raportin väitöstilaisuuden kulusta. Väitöskirjan arvostelu Vastaväittäjä tai vastaväittäjät antavat yhdessä tai erikseen perustellun kirjallisen lausunnon tiedekunnalle kolmen viikon kuluessa väittelystä. Väitöskirjan arvostelussa otetaan huomioon väittelijän puolustautuminen väitöstilaisuudessa. Ennen väitöskirjan arvostelua tekijälle varataan tilaisuus vastineen antamiseen vastaväittäjän lausunnosta. Vastine osoitetaan tiedekuntaneuvostolle. Kustoksen tehtävänä on olla yhteydessä vastaväittäjään tai vastaväittäjiin ja huolehtia arviointiprosessin etenemistä. Tiedekuntaneuvosto voi asettaa väitöskirjan arvosanaehdotuksen tekemistä varten arvosanalautakunnan. Arvosanalautakunnan käyttäminen on suositeltavaa. Arvosanalautakuntaan voivat kuulua vastaväittäjät, esitarkastajat, kustos ja ohjaajat. Arvosanalautakunta asetetaan ennen vastaväittäjien nimeämistä. Arvosanalautakunta tekee tiedekuntaneuvostolle vastaväittäjän / väittäjien lausuntoa täydentävän perustellun ehdotuksen, jossa ehdotetaan väitöskirjan hyväksymistä tai hylkäämistä sekä hyväksyttäväksi esitettävälle väitöskirjalle arvosanaa. Tiedekuntaneuvosto päättää lausuntojen perusteella väitöskirjan lopullisesta arvosanasta. Väitöskirja arvostellaan arviointiasteikolla. Lapin yliopistossa suositellaan 7 portaista asteikkoa: approbatur, lubenter approbatur, non sine laude approbatur, cum laude approbatur, magna cum laude approbatur, eximia cum laude approbatur, laudatur / hyväksytty, hylätty tai kiittäen hyväksytty) 2. Väitöskirjatyön kriteerit Väitöskirjan tulee osoittaa kykyä käyttää tieteellisiä tutkimusmenetelmiä ja siinä tulee olla uutta tietoa tuova tieteellinen ja taiteellinen kontribuutio. Väitöskirjaksi voidaan hyväksyä
1) yhtenäinen käsikirjoitus (monografia) tai 2) useita yhtenäiseen aihepiiriin kuuluvia tieteellisiä julkaisuja tai julkaistavaksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia sekä niihin liittyvä yhteenveto (artikkeliväitöskirja). Sekä monografia että artikkeliväitöskirja ja taiteiden tohtorin väitöskirjaksi tarkoitettu kokonaisuus perustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja muodostavat temaattisen ja tutkimuksellisen kokonaisuuden. Monografian suositeltava pituus on 200 250 sivua. Artikkeliväitöskirja muodostuu yhteenvedosta ja 3 5 julkaistusta tieteellisestä artikkelista. Kokonaisuuden tulisi olla tutkimusongelman ja aiheen käsittelyn kannalta tarpeeksi laaja mutta kompakti. Yhteenvetoartikkelin ohjeellinen pituus on 50 70 sivua. Pituus riippuu artikkelien lukumäärästä ja laajuudesta. Artikkeliväitöskirjaksi tarkoitetun kokonaisuuden suositeltava pituus on 120 180 sivua. Kokonaisuutta arvioitaessa on huomioitava se, kuinka hyvin artikkelit ja johdanto muodostavat tutkimuksellisen, syvenevän tieteellisen tekstin, jonka eri osiot käsittelevät tutkittavaa ilmiötä johdonmukaisella tavalla. Artikkeliväitöskirjassa voi olla erilaisissa foorumeissa, erilaiseen käyttötarkoitukseen julkaistuja artikkeleja, mikä otetaan huomioon kokonaisuuden riittävyyttä ja laadukkuutta arvioitaessa. Artikkeleista vähintään kolmen tulee olla julkaistu refereelehdessä. Jos kokonaisuudessa on vain kaksi referoitua artikkelia, molempien tulee olla julkaistuja kansainvälisessä refereelehdessä. Esimerkiksi artikkeliväitöskirja voi rakentua johdantoartikkeli + 3 referoitua artikkelia johdantoartikkeli + 4 artikkelia, joista yksi referoitu, yksi oppikirja artikkeli, yksi kansainvälinen referoitu artikkeli + yksi muu artikkeli johdantoartikkeli + 2 kansainvälisessä, arvostetussa tieteellisessä lehdessä julkaistua täysimittaista artikkelia + yksi muu artikkeli. Artikkeleista korkeintaan yksi voi olla julkaistu laitossarjassa ja siinä tapauksessa siitä on oltava erillinen refereelausunto 3. Väitöskirjan julkaiseminen Väitöskirja julkaistaan ennen väitöstä painettuna. Väitöskirja voidaan julkaista myös sähköisessä muodossa. Mikäli väitöskirja julkaistaan sähköisessä muodossa niin tiedekunnalle tulee toimittaa erikseen sovittava määrä painettuja väitöskirjoja. Julkaisun on oltava valmis ja julkisesti saatavissa 10 päivää ennen väitöstilaisuutta. Kustantajan etsiminen ja julkaisufoorumin valinta on pääosin väittelijän tehtävä. Väittelijä pitää huolen siitä, että väitöskirja on saatavilla 10 päivää ennen väitöstilaisuutta. Tiedekunta toimittaa painetut väitöskirjat tiedekunnan kansliaan jäävän kappaleen lisäksi tiedekuntaneuvostolle, yliopiston kirjastoon, vastaväittelijälle, kustokselle, keskushallintoon (rehtorin kanslia, ilmoitustaulukappale). Lisäksi väitöskirjasta ja väittelytilaisuudesta tiedotetaan viestintäyksikön kautta yliopiston ulkopuolelle. On suositeltavaa, että väitöskirja julkaisee kansallinen tai kansainvälinen tieteellinen kustantamo.
1. Todistus tohtorin tutkinnosta Todistus tohtorin tutkinnosta anotaan vapaamuotoisella hakemuksella, jonka liitteenä on todistus siitä, että kaikki vaadittavat opinnot on suoritettu (esim. opintorekisteriote). Todistus myönnetään dekaanin päätöksellä.