HAJAJÄTEVESINEUVONTAA ESPOOSSA 2013

HAJAJÄTEVESINEUVONTAA ESPOOSSA 2013 Sanna Laakso Hajajätevesineuvoja 16.8.2013

Johdanto Espoon haja-asutuksen kiinteistökohtainen jätevesineuvonta toteutettiin yhteistyössä Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry:n (VHVSY) ja Espoon kaupungin kanssa kesällä 2013 osana laajempaa hanketta. Hankkeessa annettiin jätevesineuvontaa myös Vantaan, Nurmijärven, Tuusulan ja Riihimäen alueilla. Espoossa neuvontaa on annettu VHVSY:n toimesta myös vuonna 2012. Kunnan oman rahoituksen lisäksi neuvontaan saatiin valtionapua Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus). Neuvontaa annettiin sekä vakituisesti asuttujen että vapaa-ajan kiinteistöjen omistajille. Neuvontakäynneillä käytiin yksityiskohtaisesti läpi kiinteistön jätevesijärjestelmä ja sen kunto ja neuvottiin järjestelmän ylläpidossa sekä käyttöja huoltotoimenpiteissä. Lisäksi kiinteistölle jätettiin kirjallinen arvio järjestelmän uusimistarpeesta (liite 1) ja puutteista uuden lainsäädännön (YSL 196/2011 ja VNa 209/2011) ja kunnan määräysten vaatimusten mukaisiksi ja tarvittaessa muuta kirjallista materiaalia (jätevesiopas, käyttö- ja huoltoohjeita, selvityslomake jätevesijärjestelmästä ja ohje jätevesijärjestelmän uusimisen etenemisestä). Espoossa on noin 6500 asukasta viemäriverkoston ulkopuolella. Vesihuoltolaitosten toimintaalueen ulkopuolella kiinteistön omistajalla tai haltijalla on velvollisuus huolehtia kiinteistönsä vesihuollosta. Neuvonta kohdennettiin Bodominjärven pohjoispuolella sijaitsevalle Röylän alueelle, jonne ei ole lähitulevaisuudessa suunnitteilla kunnallistekniikkaa. Suurin osa kunnan valitsemista kiinteistöistä sijaitsi Bodominjärven valuma-alueella. Alueella oli lisäksi toinen iso järvi, Velskolan Pitkäjärvi, ja näiden lisäksi useita pienempiä järviä, I-luokan pohjavesialue ja entinen Bodomin vesilaitoksen lähisuoja-alue. Neuvonnan toteutuminen Jätevesineuvoja tarjosi kirjeitse noin tunnin kestoista kiinteistökohtaista neuvonta-aikaa 148 kiinteistölle touko-elokuun aikana. Varatuista käynneistä toteutui 83 %, joten tavoitteena olleet 1

120 käyntiä saatiin toteutettua. Neljä käyntiä tehdään myöhemmin, koska kiinteistöjen omistajat pääsevät paikalle vasta myöhemmin syksyllä. Toteutumattomien käyntien kiinteistöjen omistajista lähes puoleen saatiin puhelin- tai sähköpostikontakti (15 kpl). Näistä puolella jätevesijärjestelmän perusratkaisu oli kunnossa tai kiinteistö voitiin luokitella veden käytöltään vähäiseksi, jolloin omistajat eivät kokeneet käyntiä tarpeelliseksi. Puolet puhelinkontaktiin saaduista asiakkaista eivät halunneet neuvontaa muista syistä, kuten kiireen takia, ja kahdella tontilla ei ollut rakennusta tai se oli asumiskelvoton. Puhelimitse annettiin järjestelmien käyttöön ja huoltoon liittyviä ohjeita sekä tietoa asetuksen dokumentointivaatimuksista. Usein kuitenkin puhelinsoitolla tavoitetut henkilöt vaikuttivat kiireisiltä, eivätkä ehtineet kuuntelemaan tarkemmin neuvoja. Ainakin kuuden kiinteistön omistajan yhteystiedot olivat virheelliset, mikä kävi ilmi asukkaiden ollessa sattumalta paikalla ja palautuneista kirjeistä. Kahdeksan kiinteistön omistajaa ei tavoitettu lainkaan. Nämä kiinteistöt olivat varattuna neuvonta-aikana tyhjillään eikä omistajan puhelinnumeroa ollut saatavilla tai omistajaan ei muuten saatu puhelinyhteyttä. Osassa kiinteistötietojen osoitteista olikin samassa osoitteessa kokonaan erillinen asuinrakennus, jolla oli oma jätevesijärjestelmänsä. Käyntiaikoja vaihdettiin paljon, etenkin kesälomakautena. Kohdealue Kaikki neuvotut kiinteistöt sijaitsivat yhtä lukuun ottamatta Pohjois-Espoossa Röylän kaupunginosassa, Nuuksion kansallispuiston läheisyydessä. Röylän eteläpuolella on Bodominjärvi ja länsipuolella Velskolan Pitkäjärvi. Kohdealueella pystyttiin erottamaan kaksi toisistaan sijainnilta ja kiinteistöjen käytöltä poikkeavaa aluetta (kuva 1). Alueilla 1a ja 1b oli pääasiassa ympärivuotista asutusta, kun taas alueella 2 suurin osa kiinteistöistä oli vapaa-ajanasuntoja. Alueet 1a ja 1b käsitellään tässä raportissa yhtenä alueena, jotta alueen 1b kiinteistökohtaisia tietoja ei voida niiden vähäisyyden takia tunnistaa. Käyntejä tehtiin alueella 1 yhteensä 78 ja alueella 2 yhteensä 43. Alueen 1b kaikille kunnalta saaduille kiinteistöille ei lähetty kirjettä, koska tavoitteena olleet 2

120 käyntiä tulivat täyteen. Tämän alueen kiinteistötiedot saatiin täydentävinä tietoina muiden alueiden tietoja myöhemmin. Neuvonnan kohteena ollut alue on harvaan asuttua ja siellä on paljon maanviljelyä, useita hevostalleja, muutama lammastila, kaupungin uimarantoja ja Pakankylän koulu, jolla on oma puhdistamo. Suurin osa neuvonta-alueesta kuului Bodominjärven valuma-alueeseen. Bodominjärvi on pyöreähkö rehevä järvi ja sen pinta-ala on 412 ha. Velskolan Pitkäjärvi on toinen alueella oleva isohko järvi (103 ha). Se on karu ja nimensä mukaisesti pitkänomainen ja kapea Nuuksion kansallispuiston itäpuolella sijaitseva järvi. Bodominjärven valuma-alueen pinta-ala on 30,7 ja Velskolan Pitkäjärven 7,6 km 2. Neuvonta-alueen poikki laskee kaksi puroa Bodominjärveen, joista toinen, Lukbäcken, saa alkunsa Luukinjärvestä, josta se kulkee osittain Luukintien asutuksen läpi. Alueen lounaisosassa oli muutama puro, jotka laskivat suoraan Bodominjärven laskujokeen, Glomsinjokeen, joka laskee edelleen Espoonjokeen. Alueen koillisosassa Buusintien asutuksen läpi kulki Vanhankartanonpuroon laskeva puro. Alueella on kolme luonnonsuojelualuetta: Myllyjärvi- Hepolampi, Gillermossen sekä Sorvalampi-Häkläjärvi. Lisäksi Velskolan Pitkäjärven rannalla on Natura 2000 -alue. Alueella oli edellä mainittujen kahden isomman järven lisäksi useita pienempiä järviä ja lampia (mm. Sorvalampi, Mustalampi, Myllyjärvi, Häkläjärvi ja Hepolampi) ja suoalueita. Puolet (63 kpl) kiinteistöistä sijaitsikin päivitettävinä olevien ympäristönsuojelumääräysten mukaisella ranta-alueella (200 metriä keskivedenkorkeuden mukaisesta rantaviivasta), mutta suurin osa näistä ei kuitenkaan rantaviivassa. Ranta-alueilla tullaan luultavasti noudattamaan hajajätevesiasetuksen mukaista, perusvaatimustasoa hieman korkeampaa, ohjeellista puhdistustasoa pilaantumiselle herkillä alueilla. Kiinteistöistä 18 sijaitsi alueen eteläosassa sijaitsevalla I-luokan pohjavesialueella. Neuvonta-alue on kuulunut osittain Bodomin vesilaitoksen lähisuoja-alueeseen, jossa jätevesien imeytys on ollut kiellettyä vuoteen 2010 saakka. Tällöin Bodominjärven käyttö varavedenottamona päättyi. Neuvontaan valitulle alueelle ei ole lähivuosina suunnitteilla kunnallistekniikkaa eikä vireillä vesiosuuskuntahankkeita (Espoon vesihuollon kehittämissuunitelma 2013-2022). Kiinteistöt sijaitsivat vähintään 500 metrin päässä nykyisistä tai suunnitteilla olevista vesihuoltolaitosten toiminta-alueista. 3

Kuva 1. Neuvonnan kohdealueet Pohjois-Espoossa. 4

Jätevesien käsittelyn tilanne Jätevesijärjestelmät luokiteltiin viiteen eri luokkaan: riittävä käsittely, vähäisiä korjauksia vaativa, riittämätön käsittely, ikävapautus ja vähäinen vesimäärä. Koko neuvonta-alue 22 % 23 % n = 121 Vapaa-ajanasuntoja 31 % Riittävä käsittely (28 kpl) 5 % Vähäisiä korjauksia (32 kpl) Riittämätön käsittely (28 kpl) 23 % 27 % Ikävapautus (6 kpl) Vähäinen vesimäärä (27 kpl) Kuva 2. Jätevesijärjestelmien taso kaikissa Espoon kohdekiinteistöissä suhteessa uuteen jätevesilainsäädäntöön ja kunnan määräyksiin. Kaikista arvioiduista jätevesijärjestelmistä riittäviksi (=vihreä) suhteessa jätevesiasetukseen ja kunnan määräyksiin arvioitiin olevan lähes neljäsosa (23 %, kuva 2) järjestelmistä. Riittävän käsittelyn määritelmän täyttävät järjestelmätyypit olivat usein suhteellisen uusia (1990->) ja erillisviemäröintiin perustuvia tai sellaisia, joissa kaikki vedet johdettiin umpisäiliöön. Neljä pienpuhdistamoa sai vihreän arvion. Harmaiden vesien riittäväksi käsittelyksi katsottiin 5

järjestelmä, jossa vedet johdetaan kaksiosaisen saostuskaivon kautta maaperäkäsittelyyn (imeytys- tai suodatuskenttä) tai harmaavesisuotimeen. Järjestelmän arvioimista riittäväksi eivät alentaneet pienet puutteet, joiden ei oleellisesti katsottu laskevan puhdistustehoa. Tällaisia vähäisiä puutteita olivat täyttymisenhälyttimen puuttuminen, pienet vauriot säiliöiden kansissa (ei aiheuta vaaraa) ja ilmastusrakenteiden tuuletushatuissa, dokumentoinnin puuttuminen ja vähäiset puutteet järjestelmien käytössä (esim. harmaiden vesien saostussäiliöiden liian pitkä tyhjennysväli). Puutteet merkittiin kuitenkin kiinteistölle jätettävään arviolomakkeeseen ja kannustettiin kiinteistönomistajia korjaamaan puutteet. Vähäisillä korjauksilla (=keltainen) uuden lainsäädännön vaatimuksiin arvioitiin päästävän 27 %:lla kiinteistöistä. Keltaisen arvion saaneiden järjestelmien ei katsottu vaativan toimenpidelupaa, mutta puutteiden katsottiin voivan vaikuttavan järjestelmän toimivuuteen ja puhdistustulokseen, siten ettei vaadittaviin puhdistustasoihin päästä. Keltaiseen luokitteluun johtivat esimerkiksi kentissä selkeästi havaittavissa olevat imeytymisongelmat, puuttuvat tai vioittuneet T-haarat, säiliöiden huono kunto tai harmaiden vesien käsittelynä saostuskaivot ja vanha yksinkertainen maaperäkäsittely (imeytyskaivo tai putki, kivipesä). Jätevesien käsittely oli riittämätöntä 23 %:lla kiinteistöistä. Näiden järjestelmien saattaminen toimintakuntoon vaatii toimenpidelupaa. Tyypillisesti punaisen arvion saaneilla kiinteistöillä kaikkien jätevesien käsittely perustui pelkästään saostuskaivoihin tai saostuskaivoihin ja jonkinlaiseen maahanimeytykseen. Kuitenkin huomattava osa, lähes puolet (13 kpl), punaiseen arvioon johtaneista puutteista johtui harmaiden vesien käsittelystä. Se joko puuttui täysin tai esikäsittely tai varsinainen käsittely puuttui kokonaan. Harmaan arvion eli automaattisen ikävapautuksen piiriin kuului vain 6 (5 %) kiinteistöä. Näille kiinteistöille jätettiin lisäksi arvio ilman ikävapautusta, jotta omistajien vaihtuessa voidaan arvioida järjestelmän uusimistarve. Ikävapautetuista neljä ei täyttänyt uuden lainsäädännön vaatimuksia. Näistä kolmella oli kaikille vesille vain saostuskaivot ja yhdellä harmaille vesille käsittelynä yksi saostuskaivo ilman varsinaista käsittelyä. Yksi ikävapautetuista pääsisi vähäisillä korjaustoimenpiteillä uusiin vaatimuksiin ja yksi täytti uudet vaatimukset. Viime vuonna vihreän arvion saaneet ikävapautetut luokiteltiin arvioinnissa pelkästään vihreiksi. 6

Jätevesimäärän arvioitiin olevan viidesosalla kiinteistöistä niin vähäistä, että vedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, mutta ei kuitenkaan suoraan vesistöön. Sinisen arvion saaneet kiinteistöt olivat kahta lukuun ottamatta vapaa-ajanasuntoja. Noin kolmasosa kaikista kiinteistöistä oli vapaaajankiinteistöjä. Niistä noin 70 % luokiteltiin veden käytöltään vähäisiksi, joten korkeasti varusteltuja vapaa-ajanasuntojakin oli jonkin verran. Alue 1 n = 78 Vapaa-ajanasuntoja 9 % Alue 2 n = 43 Vapaa-ajanasuntoja 70 % Riittävä käsittely 8 % 9 % 27 % 16 % Vähäisiä korjauksia 24 % 47 % 16 % Riittämätön käsittely Ikävapautus 32 % 21 % Vähäinen vesimäärä 0 % Kuva 3. Jätevesijärjestelmien taso alueittain suhteessa uuteen jätevesilainsäädäntöön ja Espoon määräyksiin. Neuvonta-alueella pystyttiin erottamaan kaksi toisistaan sijainnilta ja kiinteistöjen käytöltä poikkeavaa aluetta. Sorvalammen lähistöllä ja Velskolan Pitkäjärven rannalla (alue 2) asutus oli selkeästi vapaa-aikapainotteista (70 %) ja muualla (alue 1) suurin osa (91 %) kiinteistöistä oli ympärivuotisesti asuttuja (kuva 3). Tämä näkyi selkeästi alueiden vähävetisten kiinteistöjen määrässä. 7

Sorvalammen ja Velskolan Pitkäjärven alueella riittäviä ja vähäisiä korjaustoimenpiteitä vaativia järjestelmiä oli kumpiakin 16 %. Käsittely oli riittämätöntä 21 %:lla kiinteistöistä ja melkein puolella vedenkäyttö arvioitiin vähäiseksi. Ikävapautuksen piiriin ei kuulunut yhtään asukasta tällä alueella, mutta jonkin verran asukkaita oli hyvin lähellä ikävapautuksen ikärajaa, joten heiltä voidaan odottaa poikkeuslupahakemusta siirtymän ajan lopussa. Alueella 1 jätevedenkäsittelyn arvioitiin olevan riittävää 27 %:lla kiinteistöistä ja vähäisillä korjauksilla selviäviä 32 %. Riittämätöntä käsittely oli 24 %:lla eli lähes yhtä paljon kuin alueella 2. Vähäistä vedenkäyttö oli vain 9 % arvioiduista kiinteistöistä ja ikävapautuksen piiriin kuului 8 % kiinteistöistä. Tyypilliset järjestelmät ja puutteet Jos järjestelmä oli rakennettu useana vuonna, sen ikä määritettiin vanhimman osan mukaan. Yhdeksän järjestelmän valmistumisvuotta ei tiedetty tai pystytty luotettavasti arvioimaan. Jätevesijärjestelmien keski-ikä oli 29 vuotta (kuva 4). Vähiten jätevesijärjestelmiä oli rakennettu 70-luvulla (11 kpl). Muina vuosikymmeninä järjestelmiä oli rakennettu suhteellisen tasaisesti, kunakin vuosikymmenenä hieman yli kaksi kertaa enemmän kuin 70-luvulla. Ennen 70-lukua rakennetuista järjestelmistä suurin osa oli vähävetisillä kiinteistöillä. Näillä kiinteistöillä ei ole ollut tarvetta uusia järjestelmää vähäisen veden käytön takia, jolloin järjestelmät ovat iäkkäitä. 2000- luvulla rakennettuja järjestelmiä oli yhteensä 29, joista 19 oli rakennettu uuden lainsäädännön voimaantulon jälkeen eli vuoden 2004 jälkeen. 2000-luvulla rakennetuista järjestelmistä yksikään ei saanut punaista arviota. Suurin osa punaisen arvion saaneista järjestelmistä oli rakennettu ennen 80-lukua (17 kpl, joista 3 kpl ikävapautuksia), mutta vielä 90-luvulla oli rakennettu useita järjestelmiä, jotka eivät täytä asetuksen vaatimuksia (8 kpl). 8

kpl Sanna Laakso 30 Vähävetiset 25 20 15 15 3 Vähäistä suurempi veden käyttö 10 2 22 22 1 19 5 10 9 9 0 <1970 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-2003 >2004 Kuva 4. Jätevesijärjestelmien ikäjakauma. Erillisviemäröinti oli yli puolella kiinteistöistä (62 %, kuva 5). Kiinteistöt, joilla oli kuivakäymälä ja virtsaa ja suotonestettä ei johdettu harmaiden vesien järjestelmään (ei kuitenkaan vähävetiset), katsottiin vastaavan erillisviemäröintiä. Umpisäiliö oli noin puolella kiinteistöistä ja noin 16 %:lla (20 kpl) se oli ainoa järjestelmä. Pelkät saostuskaivot kaikille vesille oli vain seitsemällä kiinteistöllä (6 %). Näistä kolme kuului ikävapautuksen piiriin. Muissa tapauksissa saostussäiliöt olivat lähes aina yhtenä osana jätevesijärjestelmää ja säiliöiden jälkeen jätevedet johdettiin jonkinlaiseen maaperäkäsittelyyn. Yksinkertainen maaperäkäsittely (imeytyskaivo tai putki, kivipesä ja epämääräinen imeytyskenttä tai -ojasto, josta ei tarkkoja tietoja) löytyikin noin 43 %:lta kiinteistöistä. Yksinkertaisia maaperäkäsittelyjä löytyi saostussäiliöiden jatkokäsittelyn lisäksi usein vähävetisiltä kiinteistöiltä. Kiinteistöistä noin 20 %:lla oli maahanimeyttämö, joista vain yhteen johdettiin kaikki vedet, ja maasuodattamoita vain muutamalla kiinteistöllä. Maasuodattamoista mikään ei ollut kaikille vesille, mutta yhteen johdettiin harmaiden vesien lisäksi kuivakäymälästä virtsa. Pienpuhdistamoita ja harmavesisuodattimia oli vain muutamilla kiinteistöillä. Ilman minkäänlaista käsittelyä vähäistä suuremmat jätevedet johdettiin ympäristöön vain kahdella kiinteistöllä ja näissäkin tapauksissa vain harmaita vesiä. 9

% Sanna Laakso Jätevesien käsittelyjärjestelmät 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 54 55 19 2 36 4 2 2 62 Kuva 5. Jätevesien käsittelyjärjestelmien, käsittelemättömien jätevesien ja erillisviemäröinnin osuudet arvioiduista jätevesijärjestelmistä. Jätevesijärjestelmään voi kuulua useampi jätevesien käsittelyjärjestelmä. Selvitys jätevesijärjestelmästä, joka täytyy olla myös vähävetisillä kiinteistöillä, löytyi vain 34 kiinteistöltä (kuva 6, liite 2). Suurin osa kiinteistöjen omistajista oli joskus nähnyt selvityksen, koska niitä oli jaettu aikaisemmin kunnan puolesta kiinteistöille, mutta harvoilta se löytyi kuitenkaan täytettynä. Osa asukkaista täytti selvityksen käynnin yhteydessä, jolloin selvitys merkittiin tehdyksi. Tämä nosti jonkin verran selvitysten määrää. Käyttö- ja huolto-ohjeiden puuttumista ei kirjattu, koska ne jaettiin käynnin yhteydessä. Myöskään käyttöpäiväkirjan puuttumista ei kirjattu, koska lähes kaikilla kiinteistöillä oli omistajien mukaan saatavilla kuitit tyhjennyksistä tai muista huoltotoimenpiteistä. Asukkaita kuitenkin neuvottiin jatkossa pitämään tarkempaa käyttöpäiväkirjaa. 10

Toiseksi eniten puutteita oli järjestelmien käytössä ja huollossa. Toisin kuin edellisenä vuonna, käyttöön ja huoltoon kirjattiin puute, jos umpisäiliön tiiviyttä ei ollut tarkistettu uuden asetuksen ohjeiden mukaisesti. Suurin osa käytössä ja huollossa havaituista puutteista johtuikin tiiviyden tarkistamisen puuttumisesta. Muita yleisiä puutteita olivat säiliöiden liian harva tyhjentäminen ja maakenttien putkistojen ja jakokaivon puhdistaminen. Pienpuhdistamoiden omatoimisessa ylläpidossa ja huollossa oli usein suuriakin puutteita. Usein niiden huolto ja tarkkailu olikin jätetty lähes kokonaan huoltoyhtiön muutaman kerran vuodessa tekemän huollon varaan. Puute käytössä ja huollossa ei alentanut arviota, ellei sen katsottu oleellisesti vaikuttavan järjestelmän puhdistustulokseen. Ylitäytönhälytin puuttui suurimmasta osasta umpisäiliöistä (70 %) ja hälyttimen puuttuminen olikin kolmanneksi yleisin puute (40 %). Täyttymisenhälyttimen puuttuminen ei alentanut arviota. Monilla elektroninen täyttymisenhälytin oli hajonnut nopeasti käyttöönoton jälkeen. Osa näistä tapauksista voitaisiin estää huuhtelemalla täyttymisenhälytin aina tyhjennyksen yhteydessä anturin syöpymisen estämiseksi, kuten neuvontakäynneillä opastettiin. Myös mekaanisia itse rakennettuja hälyttimiä oli muutama. Jäteveden varsinaisessa käsittelyssä oli puutteita noin joka viidennellä kiinteistöllä. Varsinainen käsittely puuttui kokonaan tai se oli vääräntyyppinen (esim. imeytys kaikille vesille). Muu-kohtaan merkittiin käymäläjätteiden kompostoinnin ja virtsan ja suotonesteen käsittelyn puutteet. Näissä puutteita oli viidenneksi eniten (21 %). Käymäläjätteiden jälkikompostoinnissa ja virtsan ja suotonesteen käsittelyssä oli melkein kaikilla kuivakäymälöiden omistajilla puutteita. Yleisin virhe oli kaivaa käymäläjätteet suoraan maahan tai kompostoida ne sateelta suojaamattomassa ja pohjattomassa kompostorissa. Virtsa tai suotoneste johdettiin yleensä suoraan maaperään. Saostussäiliöistä 34 %:sta puuttui tai oli merkittävästi vioittuneet T-haarat. Noin 20 %:lla kiinteistöistä tilastoitiin tämä puute. Jäteveden esikäsittelyssä (15 %, saostussäiliöitä liian vähän tai puuttuivat kokonaan tai niiden vesitilavuus liian pieni kuormitukseen nähden) ja säiliöiden kunnossa (15 %) havaittiin jonkin verran puutteita. Purkupaikka oli huonossa kunnossa (vesi seisoi, lietettä, tukossa ym.) tai väärä (esim. suoraan vesistöön) noin joka kymmenennellä (11 kpl) 11

kiinteistöllä. Harvemmin havaittuja puutteita oli ilmastusrakenteissa (6 %), imeytymisessä (5 %) ja suojaetäisyyksissä (2 %). Tehostetussa fosforinpoistossa ei ollut puutteita yhdelläkään kiinteistöllä, koska suodatuskenttiä ei ollut yhtään kaikille vesille 0 20 40 60 80 % Selvitys Käyttö ja huolto Ylitäytönhälytin umpisäiliössä Jäteveden varsinainen käsittely Muu* T-haarat saostussäiliöissä Jäteveden esikäsittely Säiliöiden kunto Purkupaikka Ilmastusrakenteet Imeytyminen Suojaetäisyydet 2 5 6 9 72 50 39 23 21 19 15 15 *jälkikompostointi ja virtsan tai suotonesteen käsittely Kuva 6. Jätevesien käsittelyssä ja dokumentoinnissa havaittujen puutteiden osuudet arvioiduista kiinteistöistä. Vastaanotto ja palaute Tänä vuonna riittämättömiä käsittelyjä oli 10 % vähemmän kuin vuonna 2012. Viime vuonna järjestelmät olivat hieman vanhempia ja osa kiinteistöistä sijaitsi vesilaitoksen lähisuoja-alueella, jossa jätevesien käsittelylle on peruspuhdistustasoa korkeammat vaatimukset. Lisäksi 2012 vähävetisiä kiinteistöjä oli vähemmän kuin 2013. Käyntien toteutumisprosentti ja vastaanotto oli jonkin verran huonompi kuin edellisenä vuonna (toteutumis-% 87 vuonna 2012). Tämä saattoi johtua siitä, että viime vuonna suurempi osa kohteista sijaitsi aivan rannassa. Tällöin asukkaat ovat yleensä hyvin tarkkoja siitä, ettei omaa rantaa pilata jätevesillä. Muutama pohjavesialueen asukas oli hyvin katkera siitä, että he olivat joutuneet laittamaan kaikille vesille umpisäiliön, vaikka Espoossa jätevesien johtaminen tiiviiseen 12

säiliöön pohjavesialueilla koskee vain uudisrakentamista, toisin kuin monissa muissa kunnissa. Tulevaisuudessa kannattaa rajata pohjavesialueille rakennetut uudet kiinteistöt pois neuvonnan piiristä, vaikka yhdessä tällaisessa tapauksessa olikin poikkeusluvalla saatu pienpuhdistamo. Yksikään asiakkaista ei sanonut suoraan, että ei missään nimessä halua neuvontaa. Tosin tällaiset tapaukset olivat todennäköisesti poissa asunnolta käyntiaikana eivätkä vastanneet puhelimeen. Muuten kiinteistökohtainen neuvonta otettiin kuitenkin pääasiassa positiivisesti vastaan ja monet asiakkaat kertoivat kokeneensa käynnin hyödylliseksi ja hyväksi palveluksi kunnalta. Osalle neuvottavista käynnin tarkoitus ja se kenen toimesta sitä tehtiin, oli epäselvää. Kuitenkin kirjeen lukeneille henkilöille nämä asiat vaikuttivat olevan hyvinkin selkeitä. Kiitosta sai, kuten viime vuonnakin, etenkin se, että yhdessä asukkaan kanssa käytiin läpi järjestelmä ja selvennettiin asetuksen vaatimuksia ja mitä se merkitsee kyseisen kiinteistön kohdalla sekä se, että ensin tullaan neuvomaan eikä tarkastamaan. Etenkin lainsäädännön vaatimukset olivat lähes aina epäselviä neuvottaville. Lakia pidettiin vaikeaselkoisena ja epämääräisenä, mutta sen tarkoitus ymmärrettiin usein hyväksi. Osa asukkaista ihmetteli, miksi neuvoja ei ollut saanut kunnalta etukäteen tietoa, minkälainen jätevesijärjestelmä heillä on. Kuivakäymälöihin suhtauduttiin yllättävän positiivisesti. Monet vesivessan omistajat suunnittelivat tai ainakin harkitsivat käymälän vaihtamista kuivakäymälään, niin vapaa-ajanasunnoilla kuin ympärivuotisesti asutuilla kiinteistöillä, ja neljällä sellainen oli jo käytössä ympärivuotisesti asutussa kiinteistössä. Myös monilla vesivessan omistajista oli lisäksi ulkona kuivakäymälä. Osalla se oli ahkerasti käytössä, mutta suuremmalla osalla vain hätävarana esimerkiksi sähkökatkon varalta. Kuivakäymäläjätteiden käsittelyssä oli kuitenkin paljon parantamisen varaa. Jonkin verran kritiikkiä sai lupapäätösten epäjohdonmukaisuus ja tiedon puute vaatimusten mukaisista jätevesijärjestelmistä ja niiden toteuttamisesta käytännössä (esim. suojaetäisyydet). Tämä ongelma tuntui kuitenkin korjaantuneen uusimmissa päätöksissä. Viime vuoden neuvontaalueella vaikutti olevan enemmän ongelmia lupapäätösten yhdenmukaisuudessa. Vuoden 2004 jälkeen rakennetuilla kiinteistöillä tai kiinteistöillä, joilla oli tehty suurempia korjaustöitä tämän jälkeen, päätettiin myös tehdä neuvontaa kuten edellisenäkin vuonna. Tällöin aineisto on vertailukelpoisempaa ja lisäksi uudempien kohteiden neuvonta on tuntunut myös 13

hyödylliseltä, sillä usein uusia järjestelmiä ei ole osattu hoitaa oikein ja niiden käytössä on ollut usein puutteita, jotka selvästi vaikuttavat puhdistustulokseen. 14

Liite 1. Kiinteistölle jätettävä arviointilomake. JÄTEVESIEN KÄSITTELYN ARVIOINTILOMAKE KIINTEISTÖN SIJAINTI Osoite: JÄTEVESIEN KÄSITTELYJÄRJESTELMÄ Umpisäiliö Yksinkertainen maaperäkäsittely Saostussäiliö(t) Pienpuhdistamo Maahanimeyttämö Ei käsittelyä Maasuodattamo Muu, mikä ARVIO KIINTEISTÖN JÄTEVESIEN KÄSITTELYSTÄ Arvio jätevesien käsittelyn tilanteesta perustuu kiinteistökäynnillä käyntipäivänä saatuihin tietoihin. Jätevesien johtaminen puhdistamattomina maahan on mahdollista - vähäinen vesimäärä Jätevesien käsittelyjärjestelmä on riittävä arvioinnissa saatujen tietojen perusteella Jätevesien käsittelyjärjestelmään on tehtävä vähäisiä korjaustoimenpiteitä Jätevesien käsittelyjärjestelmä ei ole riittävä arvioinnissa saatujen tietojen perusteella KIINTEISTÖ KUULUU ARVIOINTIHETKELLÄ IKÄVAPAUTUKSEN PIIRIIN Jätevesien käsittely kiinteistöllä on ikävapautuksen piirissä (haltijat täyttäneet 68 v. 9.3.2011) ARVIOINNISSA HAVAITUT PUUTTEET Jäteveden esikäsittely Jäteveden varsinainen käsittely Säiliöiden kunto T-haarat saostussäiliöissä Ylitäytönhälytin umpisäiliössä Ilmastusrakenteet Tehostettu fosforinpoisto Imeytyminen Purkupaikka Suojaetäisyydet Käyttö ja huolto Käyttö- ja huolto-ohjeet Käyttöpäiväkirja Selvitys jätevesijärjestelmästä Muu, mikä JATKOTOIMENPITEET Lisätietoja: Ennen kiinteistökohtaisen jätevesijärjestelmän uusimista kannattaa selvittää mahdollisuus jatkossa liittyä vesihuoltolaitoksen / vesiosuuskunnan viemäriin Kiinteistökohtaiseen jätevesijärjestelmään on tehtävä toimenpidelupaa edellyttäviä muutoksia Kiinteistökohtaiseen jätevesijärjestelmään on tehtävä vähäisiä korjaustoimenpiteitä Arviointipvm: OPAS JÄTEVESIEN MAAILMAAN: Arvioija: www.vesiensuojelu.fi/jatevesi 15

VÄHÄISEN VESIMÄÄRÄN KIINTEISTÖT Jätevesien johtaminen puhdistamattomina maahan on mahdollista - vähäinen vesimäärä "Pienistä jätevesimääristä, kuten kantovedellisten mökkien ja pihasaunojen pesuvedet, ei katsota aiheutuvan ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ne voidaan pääsääntöisesti johtaa hallitusti maaperään ilman erillistä käsittelyä. Suoraan vesistöön pieniäkään pesuvesimääriä ei saa johtaa. " " Jätevesimäärän ei katsota olevan vähäinen, jos kiinteistöllä on käytössään vesikäymälä, paineellinen lämminvesivaraaja, suihku, kylpyamme tai painevettä käyttävä sähköllä toimiva laite, kuten pyykin- tai astianpesukone. " -Kesämökin jätevesiopas, Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry DOKUMENTOINNIN PUUTTEET Selvitys jätevesitilanteesta Kompostointi-ilmoitus, HSY:n alue VÄHÄISTEN VESIEN PURUN PUUTTEET TAI PARANNUSEHDOTUKSET Suojaetäisyydet Purkupaikka Muu, mikä KUIVAKÄYMÄLÄN PUUTTEET TAI PARANNUSEHDOTUKSET Pohjan tiiveys Tuuletus Suotonesteen/virtsan käsittely Käymäläjätteen käsittely Muu, mikä KOMPOSTOINNIN PUUTTEET TAI PARANNUSEHDOTUKSET Kompostorin pohjan tiiveys Kompostorin suojaus sateelta Kompostorin sijainti Muu, mikä LISÄTIETOA KUIVAKÄYMÄLÖISTÄ JA KOMPOSTOINNISTA LÖYDÄT VERKOSSA: www.huussi.net www.hsy.fi/jatehuolto/kiinteiston_jatehuolto/asuinkiinteistojen_jatehuolto/kompostointi www.kiertokapula.fi/jatehuolto/kompostointi 16

Liite 2. Jätevesien käsittelyssä havaittujen puutteiden määritelmät ja selitykset. Jäteveden esikäsittely: saostussäiliöiden tilavuus liian pieni tai puuttuivat kokonaan Jäteveden varsinainen käsittely: saostussäiliöiden jälkeinen käsittely puuttui kokonaan tai oli vääräntyyppinen Säiliöiden kunto: vuotavat säiliöt ja tiiviyttä ei tarkistettu uuden asetuksen ohjeidenmukaisesti tai puutteelliset kansirakenteet T-haarat: puuttuvat tai vioittuneet T-haarat kaikista tai osasta saostussäiliöitä Hälytin: umpisäiliöstä puuttuva täyttymisenhälytin Ilmastusrakenteet: puuttuvat tai tuuletuksen kannalta merkittävästi vioittuneet tuuletusrakenteet maasuodattamoissa tai -kentissä Tehostettu fosforinpoisto: vanhemmat maaperäkäsittelyt, jotka todennäköisesti täyttäisivät asetuksen vaatimukset muiden kuin fosforin osalta. Imeytyminen: maasuodattamoissa tai imeytyskentissä tai niiden imeytysputkistossa olevat tukokset Purkupaikka: paikan huono kunto tai soveltumattomuus purkuun Käyttö ja huolto: käyttö- ja huoltotoimenpiteissä puutteita, jotka voivat huonontaa järjestelmän toimintaa Suojaetäisyydet: Liian lyhyet suojaetäisyydet Muu: käymäläjätteiden kompostoinnin ja virtsan tai suotonesteen käsittelyn puutteet 17