26 Romanien historiaa Romanien historiaa 27 tulokkaista ei ole kysymys. Ahvenanmaalla sijaitsevan Kastelholman linnan papereista löytyy maininta romaneista jo vuodelta 1559. Tuohon aikaan Suomi oli Ruotsin vallan alla ja Suomen käskynhaltijana toimi herttua Juhana. Hän lähetti hiukan aikaisemmin Kastelholman linnaan kirjeen, jossa voutia kehotettiin estämään mustalaisten sopimatonta menoa ja heitä siitä vankeuteen panna. Tukholmassa romaneja, joita usein kutsuttiin myös nimellä tattarit, oli tavattu jo vuosisadan alussa. Ei kulunut montakaan vuotta, kun kuningas Kustaa Vaasa jo päätti karkottaa heidät koko valtakuntansa alueelta. Hyödyttömät ulkomaalaiset Suomi ja romanit Suomi, joka ensimmäisten romanien saapuessa tänne, oli osa Ruotsin valtakuntaa, otti heidät vastaan hyvin saman kaavan mukaan kuin muukin Eurooppa. Alusta asti romanit nähtiin ongelmallisina ja vieraina ja valtiovalta yritti erilaisilla toimenpiteillä päästä heistä eroon, joko karkottamalla tai sulauttamalla heidät maassa vallitsevaan elämäntapaan. Kirkko, jolla muutama sata vuotta sitten oli yhteiskunnassa huomattavasti suurempi merkitys kuin nykyään, ei suhtautunut heihin yhtään sen paremmin. Totta on sekin, että kirkko ja valtio muutenkin kulkivat ikään kuin käsi kädessä, joten ei ole ihme, että kanta muodostui kummallekin samankaltaiseksi. On myös huomattava se asia, että varsinainen päätäntävalta oli lahden toisella puolella, joten kovin itsenäiset ja erilaiset kannanotot olivat käytännössä mahdottomia. Kirkon kanta oli myös jyrkän kielteinen, arkkipiispa Laurentius Petri lausui, että romanit olivat pelkkä kansainvälinen irtolaisjoukko. Hänen mukaansa kirkon ei pitänyt olla heidän kanssaan missään tekemisissä, koska romanit ovat haluttomia ottamaan vastaan kristinoppia. Syytöksissä mainittiin valehtelu, huijaaminen, varastelu, rosvous, laiskuus, irtolaisuus ja ylipäätään laiton elämäntapa. Vuonna 1594 Linköpingin pappiskokous vahvisti kiellon, jonka mukaan romaneille ei saanut antaa kirkon palveluja. Tätä kieltoa vastaan rikkonut kirkkoherra jopa erotettiin virastaan. Kirkon mielestä romaneita ei saanut päästää livahtamaan yhteiskuntaan seurakunnan kautta, olivathan he virallisen kannan mukaan hyödyttömiä ulkomaalaisia. Näin vain kävi, että kaikista toimenpiteistä huolimatta romanit olivat tulleet jäädäkseen. Herttua Juhanan kirje Romanit ovat vaikuttaneet Suomessa jo 500 vuoden ajan, joten mistään uusista Kuva: Romano Missio ry.
28 Romanien historiaa Romanien historiaa 29 Hirttolaki Pääosin romanit saapuivat maahan Ruotsin kautta, mutta osan uskotaan tulleen myös Venäjältä. Vastaanotto ei ollut kovinkaan suopea, siitä kertoo vuonna 1673 Ruotsi-Suomessa voimaan tullut kuninkaallinen määräys, jonka mukaan romanit piti karkottaa. Aikaa lähtöön annettiin vuosi ja yksi päivä. Sen jälkeen valtakunnan alueelta löytyneet miehet voitiin ilman oikeudenkäyntiä hirttää. Naiset ja lapset piti ajaa valtakunnan rajan yli. Jos joku suojelisi romaneita, heitä sakotettaisiin ankarasti. Tämä äärimmäinen laki oli voimassa aina vuoteen 1748. Aikakirjoista ei tosin ole löytynyt yhtään merkintää siitä, että tätä ns. hirttolakia olisi koskaan pantu toimeen sen koko ankaruudessaan. Sekä papisto että muut viranomaiset toimivat sen suhteen kuin eivät olisi huomanneet koko lain antamista. Laki oli siinäkin mielessä erikoinen, että ajatus kuolemanrangaistuksen toimeenpanemisesta ilman oikeudenkäyntiä oli Ruotsissa täysin vieras. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa kohdeltiin romaneja paremmin kuin Ruotsissa. Tätä ajatusta on perusteltu sillä asialla, että valtiovallan otteen kiristyessä romaneja pakeni Ruotsista Suomeen. Tämä liikehdintä toki saattoi johtua siitäkin, että metsäisenä ja harvaan asuttuna maana Suomessa oli paremmin piilopaikkoja. seudulla sodan takia autioituneille maatiloille asukkaita ja samalla sotilaita itärajan puolustautumiseen. Tähän tarpeeseen vastasivat maassa kiertelevät romaniseurueet ja niin yli sata romania siirtyi näille tiloille. Elämä Kajaanin seuduilla ei ollut helppoa, maa oli kokeneellekin viljelijälle kitsas antamaan elantoa, joten ei ihme, että romaneja kohtasi katovuosi. Kaiken lisäksi heidän käyttöönsä annetut työkalut olivat onnettoman huonot. He kestivät näitä uusia olosuhteita kolmisen vuotta, jonka jälkeen he lähtivät uudelleen kiertämään. Pietari Brahe ei tästä pitänyt ja hän kirjoittikin tiukkasanaisen kirjeen, jonka mukaan romanien oli syytä palata takaisin tiloille, tai muutoin heidät karkotettaisiin ja hävitettäisiin maasta kokonaan. Eletyt vuodet maanviljelijöinä olivat kuitenkin opettaneet romaneja kovalla kädellä, ja kun pettuleivän syönti ei houkuttanut, tie kutsui kulkijaa. Yleinen mielipide ei juuri ottanut huomioon vaikeita olosuhteita, vaan tuli siihen tulokseen, että romanit olivat kykenemättömiä maanviljelykseen. Nähtävästi paikasta toiseen kulkeviin romaniseurueihin totuttiin, eikä varsinaisia vainoja juuri esiintynyt, vaikka toisaalta suhtautuminen oli torjuvaa. Kirkon kantakaan ei ollut mitenkään myönteinen, koska pappeja oli kielletty olemasta heidän kanssaan missään tekemisissä. Lain suoja Kajaanin autiotilat 1600- luvulla Suomen kuvernöörinä toimi Pietari Brahe, joka halusi Pielisjärven Irtolaisen asema oli siis vaarallinen ja siksi romanit alkoivat pyrkiä virallista asemaa kohti. Vaikka kiertäminen paikasta toiseen jatkuikin, osalla oli mukanaan jonkun kaupungin porvariskirja, jonka mukaan he olivat siellä jonkun laillisen käsityöläisammatin harjoittajia. Nyt olikin jo kysymys kattilanpaikkaajista, lasikauppiaista, neulakauppiaista ja tietysti hevoskauppiaista. Sanonta, jonka mukaan hevonen on mustalaisen pelto alkoi yleistyä. Romanit olivat löytäneet perinteisille ammatinharjoittamisilleen laillisia muotoja ja pääväestö alkoi hiljalleen tottua heihin. Jos porvariskirja antoikin jonkinlaisen suojan, vielä mahtavampi turvan antaja oli armeija. Rauhan aikana armeijan miesvahvuuteen kuuluminen takasi sen, että siviiliyhteiskunnalla ei ollut paljonkaan sanomista kyseisen ihmisen toimintaan. Hevosten käsittelytaitonsa takia romanit olivat armeijaan, jolla muutenkin oli puute miehistä, erittäin tervetulleita. Ainakin Suomen puolella esiintyi myös romanitaustaisia torppareita, joilla ei välttämättä ollut minkäänlaisia niittyjä tai peltoja viljeltävinä. Särkijärven kylässä asusti porvoolaisen raatimies Schöderin torppareina ryhmä romaneja, jotka elivät lähinnä hevoskaupalla. Miksi raatimies oli tähän järjestelyyn ryhtynyt, siitä ei ole tietoja. Romaneille tilanne oli paljon yksinkertaisempi, heillä ei siinä tilanteessa ollut pelkoa joutua armeijan leipiin tai Viaporin linnoitustöihin. Toisin sanoen romanit alkoivat löytää keinoja, joilla selvitä yhteiskunnassa.
30 Romanien historiaa Romanien historiaa 31 Pääväestöä ärsytti se, että romanit eivät käyttäytyneet niin kuin heidän asemansa olisi edellyttänyt. Asenteet käyvät hyvin ilmi A. Parkkosen vuonna 1863 Suomettareen lähettämästä kirjoituksesta, jossa romaneja syytetään mm. epärehellisyydellä hankitusta omaisuudesta. Ja milläs jos ei tämmöisillä keinoilla woisiwatkaan he itsellen ostella hyviä hevosia? ja miten muuten he muissakin kohdissa woisiwat niin komeasti elää, miehet juoda wiinaa ja waimot kahvia, tätä wielä monet kerrat päiwässä? Moni Mustolainen, niinhywin mies kuin waimo, käypi myös ihan parassa wallaswäen waatteessa, ja jokainen sen tietää, ettei Mustolaisilla ole halua ollenkaan työntekoon eikä siis mitään rehellistä rahan pyyntöä, joka heille antaisi tilaisuuden niin reimasti elää. Nähtävästi vallasväen vaatteissa kulkeminen osoitti, että romanit eivät omanneet kristillistä nöyryyttä ja vaatimattomuutta, joita suomalainen yhteiskunta niin kunnioitti. Kuva: http://www.vintag.es/ Maaseudulla elämän perusta oli kaikilla maatalousyhteiskunta, mutta koska romaneilla ei ollut omaa maapaikkaa eikä edes vakituista asuinpaikkaa, se ohjasi ikään kuin ulkokehälle. Tehtiin kauppaa hevosilla, autettiin niiden hoitamisessa, myytiin käsitöitä ja tehtiin pieniä palveluja. Joskus oltiin töissä hetki maataloissa ja ennustaminenkin toi lisätuloja. Venäjän suurruhtinaskunta Kun Suomi irtaantui Ruotsin vallan alta 1809, vanhat säännökset jäivät suurimmaksi osaksi voimaan. 1812 annettiin vielä lisäsäädös. Sen mukaan vialliset kiertelevät tattarilaiset ja mustalaiset sekä muut pahantapaiset irtolaiset henkilöt, joista ei ole yleiseen työhön. Romanimiehille se saattoi tietää matkaa Viaporin työlaitokseen ja naisille turkulaisiin kehruuhuoneisiin. Oltiin jo ajassa, jolloin alettiin tehdä määrätietoisia yrityksiä sulauttaa romanit ns. normaaliin yhteiskuntaan ja joka tapauksessa valvoa heidän elämäänsä yhä tehokkaammin. Heidän elinolojensa parantamiseen ei vielä riittänyt mielenkiintoa. Wallaswäen waatteessa Mustalaiskysymys odottaa ratkaisua Samoihin aikoihin Suomettaressa olleen kirjoituksen kanssa alettiin maassa käydä keskustelua mustalaiskysymyksestä. Esiin nostettiin niin romanien sosiaalinen, uskonnollinen kuin poliittinenkin asema. Asiaan otettiin kantaa niin valtiopäivillä kuin lehdistössä, romanien mielipiteistä ei niinkään oltu kiinnostuneita. Jo liikkeelle lähtö kertoi jonkin tason ennakkoluuloista, sillä romaneja ja heidän elämäntapaansa pidettiin ongelmana, joka oli ratkaistava. Yleisen mielipiteen mukaan romanit olivat lähinnä irtolaisia, kerjäläisiä ja rikollisia. Mietintöjä julkaistiin ja lausuntoja annettiin, mutta mitään todellisia parannuksia romanien asemaan ei juuri saatu. Kiertäminen loppuu Kun vielä 50-luvulla kiertelevät romanit olivat pikemminkin sääntö kuin poikkeus, asiat alkoivat hiljalleen muuttua seuraavilla vuosikymmenillä. Hevoset vaihtuivat autoihin, rattaanpyörät eivät enää nostattaneet maantien pölyä ja suurin osa romaneista oli asettunut paikoilleen. Elinolosuhteet olivat edelleen huonot ja vasta 70-luvulla romanien asuntoasiaan alettiin valtiovallan taholta kiinnittää niin paljon huomiota, että se johti jopa toimenpiteisiin. Kiertäminen oli tullut tiensä päähän jo senkin takia, että Suomi alkoi käydä 1900-luvun puolivälissä lävitse rajua elinkeinorakenteen muutosta. Maatalousvaltainen yhteiskunta vaihtui nopealla tahdilla teollisuusvaltioksi ja maaltapako kaupunkeihin alkoi. Romanien perinteiset elinkeinot eivät sopineet uuteen yhteiskuntarakenteeseen. Hevoset hävisivät, käsityöt eivät pystyneet kilpailemaan tehdastuotannon kanssa, povarit väistyivät lehtien horoskooppien tieltä, ja koneet
32 Romanien historiaa Romanien historiaa 33 korvasivat ihmistyövoiman maatiloilla. Romanit eivät sopineet tähän uudenlaiseen ja teolliseen yhteiskuntaan. Uudet työt olisivat vaatineet koulutusta ja ammattitaitoa, joita romaneilla ei ollut. Koulutuksen tarve Suomen romanit ovat asuneet paikoillaan vasta 40 vuotta ja vain puolet tästä ajasta kunnollisissa asunnoissa, joten ajatus lasten kouluttamisesta oli asia, jota ei juuri mietitty. Poikkeuksiakin oli, mutta useimmiten romanit eivät juuri panostaneet koulunkäyntiin. Vanhemman väen oli vaikea, jopa mahdoton, muuttaa ajattelutapaa tarpeeksi nopeasti. Hevosrattailla paikasta toiseen kiertäminen ei ollut mahdollistanut koulunkäyntiä, eikä sitä muutenkaan ollut pidetty tarpeellisena. Äidit opettivat tyttäriään ja isät poikiaan, näin oli menty vuosisadasta toiseen. Viranomaisiin ja yhteiskuntaan ei juuri luotettu, niihin suhtauduttiin torjuvasti. Tämä oli ymmärrettävää, sillä menneinä vuosina ja vuosisatoina viranomaiset olivat aina tienneet vaikeuksia. Romaneilla oli myös hyvin muistissa suomalaisen yhteiskunnan yritykset sulauttaa heidät pääväestön ajattelutapaan keinolla millä hyvänsä. Ei ollut kaukana aika, jolloin romanilapsia oli viety lastenkoteihin, jotta heidät saataisiin eroon vanhempien romanien turmelevasta vaikutuksesta. Taustalla oli myös ajatus, että koulutus tapahtui pääväestön arvomaailmasta käsin, eikä sen sisältö välttämättä ottanut huomioon romanien arvomaailmaa. Vasta nyt on tultu aikaan, jolloin yleisemmin tajutaan, että nykyinen yhteiskunta vaatii koulutusta. Jos sitä ei ole, vaara syrjäytymiseen on todellinen. Kaikki ongelmat eivät ole poistuneet koulunkäynnin myötä, sen on moni päästötodistuksen saanut romani joutunut kokemaan. Opiskeluissa opettajat ovat kannustaneet ja koulutoverit ovat hyväksyneet, mutta kun on pitänyt hakeutua työmarkkinoille, seinä on ollut vastassa. Ennakkoluulot ovat syvällä, eivätkä ne poistu hetkessä. Vaikka hakija olisi kuinka pätevä ja sopiva työhön, löytyy vielä paljon työnantajia, jotka eivät halua mustalaisia palvelukseensa. Asenteet ovat kuitenkin muuttumassa ja virallisella tasolla on menty eteenpäin suhteellisen pitkin harppauksin. Romanipolitiikka alkoi muuttua jo 80-luvulla, enää ei päätavoite ollut romanien sulauttaminen yhteiskuntaan mahdollisimman hyvin. Ensimmäisen kerran romaneja alettiin myös ottaa tosissaan mukaan päätöksiin, jotka koskivat heitä itseään. Romanikieli hyväksyttiin kouluopetukseen vuosikymmenen lopulla ja kouluihin tuli romanikielen opettajia. Kun Euroopan neuvoston vähemmistökieliä koskeva peruskirja ratifioitiin, Suomi nimesi yhdeksi vähemmistökielekseen romanikielen. Yli viisisataa vuotta ovat romanit olleet osa suomalaista yhteiskuntaa, osallistuneet Suomen käymiin sotiin siinä kuin muutkin kansalaiset ja kokeneet olevansa identiteetiltään ennen kaikkea suomalaisia Turkulainen Voitto Friman valmistujaisjuhlassaan 2007 (Diploma in Ministry, Global University/Iso Kirja -opisto) Kuva: Jukka Mäkinen
34 Romanien historiaa Romanien historiaa 35 Toisen maailmansodan jälkeen Vaikka Euroopan romanit eivät olekaan samanlaisia kaikissa maissa, joitain yhteisiä piirteitä on toki säilynyt. Yksi yhdistävä tekijä on ollut, että he ovat joutuneet kaikkialla enemmän tai vähemmän huonon kohtelun kohteeksi. Erityisesti Itä-Euroopan alueella he ovat joutuneet elämän järjestäytyneen väkivallan ja ihmisoikeusrikkomuksien uhan alla. Valitettavasti tässä kohtaa ei voi puhua vain menneistä ajoista, sillä tilanne on tänä päivänä monin paikoin pahempi kuin ennen. Yksittäiset romanit ovat antaneet ymmärtää entisissä kommunistimaissa, että olot olivat paremmat ennen vallan vaihtumista. Suurin osa romaneista on ollut kiertolaisia, elanto on hankittu tavalla tai toisella siirtymällä aina paikkakunnalta toiselle. Vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana yhteiskunnat ja olosuhteet ovat muuttuneet niin paljon, että nykyään valtaosa romaneista on asettunut paikalleen asumaan. Kiertolaisajat ovat jättäneet jälkensä romanien nykyiseenkin kulttuuriin. Koska ei ole ollut mahdollista tukeutua yhteiskuntaan, on perhe ja suku ollut erittäin tärkeä ja arvostettu asia. Yhdistävinä tekijöinä voidaan nähdä myös vanhempien ihmisten kunnioittaminen ja miksi ei myös suhde hevosiin ja musiikkiin. Vaikka tänä päivänä eri Euroopan maiden romanit eivät vaivatta pystykään keskustelemaan romanikielellä, jollain tavalla kuitenkin tullaan toimeen. Perussanasto on säilynyt suurin piirtein ennallaan kaikkialla. Toinen asia sitten on, että esimerkiksi Suomessa varsinkaan nuorempi romanipolvi ei enää välttämättä hallitse kieltä. Lähteet: Pulma, Panu 2006: Suljetut ovet. Pohjoismaiden romanipolitiikka 1500-luvulta EU-aikaan. Historiallisia tutkimuksia 230. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viita, Armas 1967: Mustalaisväestön hyväksi: Mustalaislähetystyö Suomessa v 1904-1966. Helsinki: Mustalaislähetys ry. Ollikainen, Marketta 1995: Vankkurikansan perilliset: Romanit, Euroopan unohdettu vähemmistö. Helsinki: Yliopistopaino Mustalaisasiain neuvottelukunta 1981: Mustalaiset vähemmistönä suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsinki: Mustalaisasiain neuvottelukunta Pulma, Panu (toim.) 2012: Suomen romanien historia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1372. Helsinki: SKS Koivisto, Viljo 1984: Mustalaiset. Viljo Koivisto kertoo heimonsa menneisyydestä ja nykypäivästä. Helsinki: RV-kustannus