LIITE Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annettuun direktiiviin 96/82/EY (Seveso II) liittyvä kyseisen direktiivin 19 artiklan 4 kohdassa mainittu kyselylomake kolmivuotisraporttia varten 1. Yleistä a) Mitkä ovat Seveso II -direktiivin täytäntöönpanoa valvovat pääasialliset toimivaltaiset viranomaiset ja mitkä ovat niiden päätehtävät? Turvatekniikan keskus (TUKES) ja alueelliset pelastusviranomaiset. TUKESin tehtävänä on ylläpitää ja edistää teknistä turvallisuutta ja luotettavuutta ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojelemiseksi. Tehtävät: luvat, määräaikaistarkastukset, turvallisuusselvitysten käsittely, uusien turvallisuusselvityslaitosten ja sisäisten pelastussuunnitelmien arviointi sekä lausunnon antaminen pelastusviranomaiselle ulkoista pelastussuunnitelmaa varten. Alueelliset pelastusviranomaiset: päivitetyt sisäiset pelastussuunnitelmat; 3 vuoden välein pelastusharjoituksiin osallistuminen; ulkoisten pelastussuunnitelmien laatiminen b) Kertomuksen kattamien kolmen vuoden osalta ( 1 ): i) Kuinka monta laitosta kuului 6 artiklan mutta ei 9 artiklan täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten soveltamisalaan (niin sanotut alemman tason tuotantolaitokset)? 124 ii) Kuinka monta laitosta kuului 9 artiklan täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten soveltamisalaan (niin sanotut ylemmän tason tuotantolaitokset)? 84 iii) Kuinka monta tuotantolaitosta oli ennen direktiivin soveltamisalan ulkopuolella mutta on sittemmin ryhmitelty alemman tason tuotantolaitoksiin direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta (tuotantolaitokset, jotka eivät kuuluneet direktiivin soveltamisalaan, mutta joihin nyt sovelletaan alemman tason säännöksiä ensimmäistä kertaa kuluvana vuonna lainsäädännön muutosten johdosta)? 14 iv) Kuinka monta muuta kuin Seveso-tuotantolaitosta siirtyi ylemmän tason tuotantolaitoksiin direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta (tuotantolaitokset, jotka eivät kuuluneet direktiivin soveltamisalaan, mutta joihin nyt sovelletaan ylemmän tason säännöksiä)? 15 v) Kuinka monta alemman tason Seveso-tuotantolaitosta siirtyi ylemmän tason tuotantolaitoksiin direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta (alemman tason tuotantolaitokset, jotka ovat muuttuneet ylemmän tason tuotantolaitoksiksi)? 17 vi) Kuinka monta alemman tason Seveso-tuotantolaitosta ei enää kuulu direktiivin soveltamisalaan direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta (alemman tason tuotantolaitokset, joita Seveso-säännökset eivät enää koske)? vii) Kuinka monta ylemmän tason Seveso-tuotantolaitosta on muuttunut alemman tason tuotantolaitokseksi direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta? viii) Kuinka monta ylemmän tason Seveso-tuotantolaitosta ei enää kuulu direktiivin soveltamisalaan direktiiviin tai vaarallisten aineiden luokittelujärjestelmään tehtyjen muutosten johdosta (ylemmän tason tuotantolaitokset, joita Seveso-säännökset eivät enää koske)? 2. Turvallisuusselvitykset a) Mikä on selvityksen kattamien kunkin vuoden lopussa sellaisten 9 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tuotantolaitosten kokonaismäärä, jotka eivät olleet vielä toimittaneet turvallisuusselvitystä (direktiivin voimaantulon jälkeen)?
b) Kuinka monta ylemmän tason tuotantolaitosta kuului seuraaviin ryhmiin 31.12.25: i) Turvallisuusselvitys on saatettu viimeksi ajan tasalle ennen 1.1.23. 76 ii) Turvallisuusselvitys on saatettu viimeksi ajan tasalle vuoden 23 aikana. 6 iii) Turvallisuusselvitys on saatettu viimeksi ajan tasalle vuoden 24 aikana. 1 iv) Turvallisuusselvitys on saatettu viimeksi ajan tasalle vuoden 25 aikana. 1 v) Turvallisuusselvityksen ajan tasalle saattamisen ajankohta ei ole tiedossa. c) Mikä on keskimääräinen aika turvallisuusselvityksen vastaanottamisesta johtopäätösten toimittamiseen toiminnanharjoittajalle? noin 1,5 vuotta d) Tähän kysymykseen vastaaminen on vapaaehtoista. Turvallisuusselvityksen 9 artiklan 5 kohdassa vaaditun tarkistamisen yhteydessä toiminnanharjoittaja voi tarkastella turvallisuusselvitystä ja päättää olla muuttamatta sitä. Kuinka monta ylemmän tason tuotantolaitosta tässä tapauksessa kuului seuraaviin ryhmiin 31.12.25: i) Turvallisuusselvitys on tarkistettu viimeksi ennen 1.1.23, eikä tarkistaminen johtanut sen muuttamiseen. ii) Turvallisuusselvitys on tarkistettu viimeksi vuoden 23 aikana, eikä tarkistaminen johtanut sen muuttamiseen. iii) Turvallisuusselvitys on tarkistettu viimeksi vuoden 24 aikana, eikä tarkistaminen johtanut sen muuttamiseen. iv) Turvallisuusselvitys on tarkistettu viimeksi vuoden 25 aikana, eikä tarkistaminen johtanut sen muuttamiseen. v) Viimeinen tarkistamisajankohta ei ole tiedossa. ( 1 ) Seuraavat kysymykset i viii koskevat vain niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole toimittaneet vastaavia tietoja komissiolle SPIRS-järjestelmän kautta. 3. Pelastussuunnitelmat 1 Kuinka monella ylemmän tason tuotantolaitoksella ei ole ( 1 ) direktiivin 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista sisäistä pelastussuunnitelmaa? 2 Kuinka monella ylemmän tason tuotantolaitoksella on direktiivin 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen sisäinen pelastussuunnitelma? 84 3 Kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen osalta ollaan selvittämässä, onko niillä sisäistä pelastussuunnitelmaa? 4 Tuotantolaitokset, joilla ei ole ulkoista pelastussuunnitelmaa 3 5 Selittäkää lyhyesti, miten ulkoisia pelastussuunnitelmia harjoitetaan (esim. osittainen harjoitus, täydellinen harjoitus, pelastuspalvelujen osallistuminen, tietokoneharjoitus jne.) ja eritelkää, millä perusteella voidaan katsoa, että ulkoinen pelastussuunnitelma on harjoitettu. Tavat vaihtelevat eri puolilla maata monin tavoin. Ulkoinen pelastussuunnitelma on sidoksissa sisäiseen pelastussuunnitelmaan, siinä esitettyihin riskeihin, niiden vaikutuksiin ja varautumiseen. Kohteissa pidetään suuronnettomuusharjoituksia kolmen vuoden välein. Näissä huomioidaan onnettomuuden vaikutukset myös laitoksen ulkopuolelle ja suunnitellaan evakuointitoimia. 6 Kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen ulkoinen pelastussuunnitelma testattiin viimeisen kerran vuonna 23? Ei tietoa 7 Kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen ulkoinen pelastussuunnitelma testattiin viimeisen kerran vuonna 24? Ei tietoa 8 Kuinka monen ylemmän tason tuotantolaitoksen ulkoinen pelastussuunnitelma testattiin viimeisen kerran vuonna 25? Ei tietoa 9 Kuinka monessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset ovat 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti päättäneet, että turvallisuusselvityksen sisältämien tietojen perusteella vaatimusta laatia ulkoinen pelastussuunnitelma ei tarvitse soveltaa? Selittäkää ja perustelkaa tapaukset lyhyesti.
4. Onnettomuuksien leviäminen a) Selostakaa, miten tunnistetaan 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotantolaitokset ja tuotantolaitosryhmät. TUKES määrittelee lupahakemuksessa ja turvallisuusselvityksessä saamiensa tietojen perusteella alueet, joissa suuronnettomuuden todennäköisyys voi kasvaa tuotantolaitoksen sijainnin tai toisten tuotantolaitosten läheisyyden takia. b) Kuinka monta sellaista tuotantolaitosryhmää on todettu, joissa suuronnettomuuden todennäköisyys ja mahdollisuus voivat kasvaa tai seuraukset voivat laajentua laitoksen sijainnin tai toisten tuotantolaitosten läheisyyden vuoksi, kuten onnettomuuden leviämistä koskevassa direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa todetaan? 18 c) Kuinka monta tuotantolaitosta kuhunkin ryhmään keskimäärin kuuluu? (Vastaaminen vapaaehtoista.) 3,6 d) Mikä on pienimmän ryhmän tuotantolaitosten lukumäärä (ryhmä, johon kuuluu vähiten tuotantolaitoksia)? 2 e) Mikä on suurimman ryhmän tuotantolaitosten lukumäärä (ryhmä, johon kuuluu eniten tuotantolaitoksia)? 9 f) Millaista strategiaa käytetään sen varmistamiseksi, että sellaisten tuotantolaitosten välillä, joita onnettomuuden leviäminen saattaa koskea, vaihdetaan tietoja asianmukaisesti? Esittäkää yksi tai kaksi konkreettista esimerkkiä strategiasta ja mainitkaa käytännössä esiintyneitä vaikeuksia. TUKES on antanut seuraavan ohjeen, joka on saatavissa www-sivullamme: Dominovaikutus eli onnettomuuden leviäminen on tapahtumien ketju, jossa edellisen onnettomuuden seuraukset lisäävät seuraavia onnettomuuksia, johtaen suuronnettomuuteen. Domino-vaikutus syntyy, kun tuotantolaitoksessa sattuvan primäärisen onnettomuuden seurauksena toisessa lähellä olevassa tuotantolaitoksessa tapahtuu siitä johtuva onnettomuus, joka luokitellaan suuronnettomuudeksi. Tällainen tapahtumaketju voi syntyä lämpösäteilyn, räjähdyspaineen tai heitteiden vaikutuksesta. Myrkyllisten vaikutusten ei katsota voivan aiheuttaa dominoa. Onnettomuus, joka voi aiheuttaa suuronnettomuuden toisessa kohteessa, voi olla esimerkiksi: Tulipalo, joka leviää toiseen tuotantolaitokseen tai jonka lämpösäteily ulottuu toiseen tuotantolaitokseen (lämpövaikutus). Vaarallista kemikaalia sisältävän säiliön tai putkiston räjähdys (räjähdyspaineen vaikutus, mekaaninen vaikutus). Nestettä sisältävän paineastian lujuuden menetys ja repeäminen ulkopuolisen kuumenemisen vuoksi - Bleve, Boiling Liquid Expanding Vapor Explosion (lämpövaikutus tai mekaaninen vaikutus). Toisiinsa liukenemattomien nesteiden ylikiehuminen, boilover (lämpövaikutus). Räjähteet: detonaatio, deflagraatio, humahdus (räjähdyspaineen vaikutus, sirpalevaikutus) Soodakattilan sularäjähdys (räjähdyspaineen vaikutus, mekaaninen vaikutus) Jokin muu syy, joka on ilmeistä turvallisuusselvityksen perusteella. Tuotantolaitosten, jotka sijaitsevat alueilla, joissa on Tukesin määrittelyn mukaan domino-vaikutuksen mahdollisuus, tulee: 1. antaa alueen toisille tuotantolaitoksille tiedot tuotantolaitoksellaan olevista suuronnettomuus- ja muista onnettomuusvaaroista 2. ottaa huomioon muiden tuotantolaitosten aiheuttamat suuronnettomuus- ja muut onnettomuusvaarat toimintaperiaatteissaan, turvallisuusjohtamisjärjestelmässään, sisäisessä pelastussuunnitelmassaan, ja muissa selvityksissään 3. tehdä yhteistyötä yleisölle tiedottamisessa ja tietojen toimittamisessa turvatekniikan keskukseen ulkoisen pelastussuunnitelman laatimista varten 5. Maankäytön suunnittelu Selostakaa konkreettisia toimenpiteitä, joilla pyritään täyttämään 12 artiklan tavoitteet yleensä ja erityisesti valvomaan uusia rakennushankkeita olemassa olevien laitosten ympärillä sekä uusien laitosten sijaintia. TUKES on antanut yhdessä ympäristöministeriön kanssa ohjeen asiasta, seuraavassa sen keskeistä sisältöä:
Kaavaa laadittaessa selvitetään kaavan toteuttamisen ympäristö- ym. vaikutukset, kuten riskit onnettomuusvaaran kannalta. Asemakaavattomille alueille ei voida sijoittaa uusia laitoksia tai niiden merkittäviä laajennuksia, vaan ne aiheuttavat maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen suunnittelutarpeen. TUKES valvoo kemikaalilainsäädännössä säädetyn lupamenettelyn avulla tuotantolaitosten sijoittamista ja suojaetäisyyksien riittävyyttä. Jos laaditaan tai muutetaan sellaisia kaavoja, joille sijoittuvaksi aiotusta toiminnasta saattaa aiheutua suuronnettomuusvaara, tulee pyytää lausunto pelastusviranomaiselta ja tarvittaessa TUKESilta. Turvallisuusnäkökohdat onnettomuusriskin osalta varmistetaan TUKESin luvassa ja/tai ympäristölupaharkinnassa. Rakennuslupaharkinnassa sijoittumista ja rakennuspaikan soveltuvuutta harkittaessa on huolehdittava riittävistä suojaetäisyyksistä. Rakennuslupaa edellytetään myös rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaiseen muuttamiseen. Kaavoitus- ja rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on huolehtia siitä, ettei riskille alttiita toimintoja sijoiteta liian lähelle vaaraa aiheuttavia laitoksia ja varastoja. TUKES ylläpitää luetteloa tuotantolaitosten tai varastojen ns. konsultointivyöhykkeistä. Tämä vyöhyke ilmaisee sen etäisyyden laitoksesta, jonka sisällä toimittaessa turvallisuuden varmistamiseen tähtäävä asiantuntijalausunto on tarpeen. Jos konsultointivyöhykkeen sisäpuolelle jäävälle alueelle laaditaan kaava tai sen muutos, on tarpeen selvittää tuotantolaitoksen toimintaan liittyvät riskit onnettomuusvaaran kannalta. Tällaista kaavaa laadittaessa on syytä pyytää pelastusviranomaiselta ja tarvittaessa TUKESin lausunto. 6. Turvallisuustoimenpiteitä koskevat tiedot 1 Kuinka moni tuotantolaitos on 13 artiklan mukaisesti julkaissut yleisölle tarkoitettuja tietoja vähintään kerran vuosina 23 25? 57 2 Kuinka monesta tuotantolaitoksesta toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet toisille jäsenvaltioille riittävät tiedot, jotta ne voivat laatia pelastussuunnitelmat, kuten 13 artiklan 2 kohdassa säädetään? 3 Kuinka monesta tuotantolaitoksesta toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet muilta jäsenvaltioilta riittävät tiedot voidakseen laatia pelastussuunnitelmat, kuten 13 artiklan 2 kohdassa säädetään? 4 Kuinka monessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti toiselle jäsenvaltiolle tietoja lähellä tämän aluetta sijaitsevista tuotantolaitoksista, jotka eivät voi aiheuttaa suuronnettomuuksia jäsenvaltion alueen ulkopuolella? Taulukko: Tuotantolaitokset, jotka eivät voi aiheuttaa suuronnettomuutta toisessa jäsenvaltiossa? 8 5 Kuvailkaa lyhyesti yleisötiedotusstrategiaa: Kuka vastaa yleisölle tiedottamisesta? Mitä välineitä yleisötiedotuksessa käytetään? Kuka vastaa tiedottamisen kustannuksista? Onko yleisötiedotuksen kustannuksista arviota? Annetaanko tiedot todella yleisölle, ja miten tiedotusta seurataan? Tarkistetaanko yleisötiedotusstrategian laatu ja asianmukaisuus säännöllisesti, ja miten? Lainsäädännön mukaan toiminnanharjoittajalla on velvoite tiedotteen jakamisesta ja laatimisesta. Tiedottaminen tapahtuu kirjallisesti. Yleensä toiminnanharjoittaja vastaa kustannuksista, arviota ei ole. Tiedote jaetaan tuotantolaitoksen lähistöllä oleviin koteihin ja joissain tapauksissa koko kunnalle. Pelastusviranomaiset osallistuvat usein tiedotteen laatimiseen. ( 1 ) Voidaan katsoa, että tuotantolaitoksella on sisäinen pelastussuunnitelma, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on turvallisuusselvityksen tarkastelun perusteella näyttöä siitä, että sisäinen pelastussuunnitelma on olemassa. Ellei toisin todisteta, oletetaan, ettei tuotantolaitoksella ole sisäistä pelastussuunnitelmaa, jos turvallisuusselvitystä ei ole toimitettu tai jos turvallisuusselvitystä on tarkasteltu eikä siitä käy ilmi sisäisen pelastussuunnitelman olemassaoloa. Jos turvallisuusselvitys on saatu, mutta sitä ei vielä ole tarkasteltu, tilannetta on luonnehdittava merkinnällä arviointi kesken. 7. Toiminnan kieltäminen 1 Mitä eri pakkokeinoja voidaan käyttää, jos lainsäädäntöä rikotaan (hallinnolliset oikeustoimet, taloudelliset seuraamukset, 17 artiklassa tarkoitettu toiminnan kieltäminen )? Valvontaviranomainen voi tehostaa antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai teettämis- tai keskeyttämisuhalla. Esim. onnettomuuden sattuessa, valvontaviranomainen voi vaatia toiminnan keskeyttämistä kunnes onnettomuuden syy ja tuleva toiminnan turvallisuus on varmistettu (laki 39/25 11 ) 2 Kuinka monessa tapauksessa kutakin näistä pakkokeinoista on käytetty?
Yhdessä (1) onnettomuudessa on vaadittu toiminnan määräaikaista keskeyttämistä. 8. Tarkastus a) Esittäkää yleisesti tarkastusstrategia ja -keinot, mukaan lukien karkea arvio siitä, montako henkilötyötuntia tarkastuslaitokset käyttävät direktiivin vaatimusten noudattamiseksi, sekä tarkastajien tehtävät ja heidän vähimmäiskoulutuksensa. TUKESin tarkastusstrategia Määräaikaistarkastukset tehdään TUKESin laatiman tarkastusohjelman mukaan: - kerran vuodessa tarkastetaan turvallisuusselvityksen tekevät laitokset - kerran kolmessa vuodessa tarkastetaan toimintaperiaateasiakirjan tekevät laitokset - kerran viidessä vuodessa tarkastetaan muut laajamittaiset tuotantolaitokset Tarkastuksia voidaan tehdä useammin tai harvemmin riippuen toiminnan luonteesta tai toiminnanharjoittajan omista järjestelmistä Perusedellytys tarkastusten harventamiseen on, että edellisten tarkastusten havainnot tukevat harventamista. Myös laitoksen turvallisuutta koskevien tulosten tulee olla hyvää turvallisuuskäytäntöä osoittavia. TUKESin käsityksen mukaan ainakin seuraavien kriteerien tulee täyttyä, jotta määräaikaistarkastusten välejä voidaan harventaa: Valvontahavainnot TUKESin valvontatoiminnassa tehtyjen havaintojen mukaan yrityksellä on turvallisuutta ylläpitäviä ja parantavia hyviä käytäntöjä, joita kehitetään jatkuvasti. TUKESin tarkastusohjeen arviointitulosten keskiarvo on selvästi yli 3. Mistään yksittäisestä arviointikohdasta ei saa olla arviointitulosta alle 3. Sisäiset auditoinnit ja katselmukset tuottavat turvallisuutta parantavia kehittämistoimenpiteitä. Tulokset Yrityksellä on käytössään selkeät turvallisuusmittarit (esimerkiksi tapaturmat, vuodot, palot, vaaratilanteet, turvallisuuskoulutuksen määrä, yleinen laitoksen siisteys), joiden tulosten yhtiö voi osoittaa olevan hyviä verrattuna muihin vastaavan teollisuusalan tehtaisiin. Laitoksella ei ole tapahtunut omalle henkilöstölle tai alihankkijoille pitkään aikaan henkilön kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen johtaneita onnettomuuksia, eikä muita vakavia onnettomuuksia, kuten räjähdyksiä. Laitoksella ei ole myöskään sattunut toistuvasti vuotoja, syttymiä tai ympäristövahinkoja aiheuttaneita onnettomuuksia. Toiminnan luonne ei ole yksistään tarkastusten harventamisen kriteeri, mutta se voi toimia harventamispäätöstä tukevana tekijänä. Tämä perustuu siihen, että TUKESilla on mahdollisuus muodostaa kattavammat valvontahavainnot toiminnaltaan yksinkertaisissa laitoksissa. Tällaisia ovat esimerkiksi kohteet, joissa vaarallisia kemikaaleja vain varastoidaan tai käsitellään muuten yksinkertaisella tavalla, kemikaaleja on käytössä vain yksi ja henkilökuntaa on vähän. Tarkastusten harventamisedellytyksiä arvioitaessa TUKES ottaa huomioon myös muiden viranomaisten (palo-, kemikaali-, työsuojelu- tai ympäristöviranomaisten) ja sertifiointielinten tarkastuksissa esitetyt havainnot. Myös nämä havainnot toimivat tarkastusten harventamispäätöstä tukevana tekijänä. Uusille tuotantolaitoksille tai merkittäville laajennuksille TUKES tekee käyttöönottotarkastuksen. b) Kuinka monta ylemmän tason tuotantolaitosta on tarkastettu ainakin kerran kertomuksen kattaman jakson kunakin kolmena vuotena ( 1 )? 8 (23), 77(24), 92(25) c) Kuinka monta alemman tason tuotantolaitosta on tarkastettu ainakin kerran kertomuksen kattaman jakson kunakin kolmena vuotena? 35(23, 21(24), 53(25) d) Kuinka monta ylemmän tason tuotantolaitosta ei ole tarkastettu kolmen vuoden 23, 24 ja 25 aikana? (23), (24), 4* (25) * Harvennuspäätös (katso kohta 8.a) e) Kuinka monta alemman tason tuotantolaitosta ei ole tarkastettu kolmen vuoden 23, 24 ja 25 aikana? (23), (24), (25) 9. Satamat ja järjestelyratapihat (vastaaminen vapaaehtoista) Jäsenvaltiot voivat perustamissopimusta noudattaen ja asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti pitää voimassa tai toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, jotka koskevat direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä kuljetuksiin liittyviä toimintoja satamissa ja ratapihoilla direktiivissä säädettyä turvatasoa vastaavan tason varmistamiseksi. Tällä vapaaehtoisella kysymyksellä pyritään siis vaihtamaan tietoja alan toimenpiteistä ja suuronnettomuuksista.
a) Esitelkää erilaisia Seveso-tyyppisiä toimenpiteitä (ulkoiset pelastussuunnitelmat, maankäytön suunnittelu, yleisötiedotus jne.), joita voitaisiin jossakin määrin soveltaa satamiin ja/tai järjestelyratapihoihin. Lain 39/25 33 ja 34 :n mukaan satamissa olevien varastoalueiden toiminnanharjoittajien on huolehdittava siitä, että TUKESilta haetaan alueen vahvistamista vaarallisten kemikaalien varastoalueeksi. jos - varastojen käytössä on yhteisiä laitteistoja, liikennealueita, purkaus- ja lastauslaitureita tai - varastojen palontorjunta ja muu onnettomuuksiin varautuminen on kokonaan tai osittain suunniteltu hoidettavaksi yhteisin laitteistoin. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriöllä on oma satamien ja ratapihojen turvallisuusselvitysvaatimus. b) Kuinka monta sellaista suuronnettomuutta, joista on ilmoitettava direktiivin liitteen VI perusteella, on tapahtunut satamissa? c) Kuinka monta sellaista suuronnettomuutta, joista on ilmoitettava direktiivin liitteen VI perusteella, on tapahtunut järjestelyratapihoilla?