VALTIOTIETEELLISEN TIEDEKUNNAN TASA-ARVOHANKE I OSA: NAIS- JA SUKUPUOLENTUTKIMUKSEN OPETUKSEN KARTOITTAMINEN LUKUVUOSI 2006-7
KARTOITUKSEN TAUSTA Valtiotieteellinen tiedekunta ja yliopiston tasa-arvotoimikunta myönsivät viime talvena rahoituksen valtiotieteellisen tiedekunnan tasa-arvohankkeelle yhteiskuntatieteellisen naistutkimuksen opetuksen ja ohjauksen jatkuvuuden turvaamiseksi ja tasa-arvotyön tietopohjan luomiseksi. Projektin ohjausryhmään valittiin varadekaani, professori Riitta Jallinoja puheenjohtajana, professori Tuula Gordon, yliopistonlehtori Johanna Kantola, suunnittelija Eeva Raevaara, tutkija Paula Kuosmanen, opiskelija Laura Mynttinen ja opiskelija Emmi Vähäpassi. Ohjausryhmä asetti hankkeen ensimmäisen vaiheen tehtäväksi naistutkimuksen opetuksen kartoittamisen valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Tehtävään valittiin VTT Tarja Savolainen. KARTOITUKSEN TOTEUTUS Projektin puitteissa kevään 2007 aikana kartoitettiin naistutkimuksen tilanne tiedekunnan tutkintovaatimuksissa 2005-8 ja opetuksessa 2006-7. Kartoituksessa selvitettiin, missä määrin tutkintovaatimuksiin (opintojaksot ja kirjallisuus) ja opetukseen (kurssit) oli sisällytetty naistutkimusta. Nais- ja sukupuolentutkimus ymmärrettiin kartoituksessa laajasti. Se käsitti näiden lisäksi tasa-arvo-, mies- ja queer-tutkimuksen. Aineistona olivat tiedekunnan tutkintovaatimukset ja opetusohjelma. Lisäksi oltiin yhteydessä joukkoon eri oppialojen naisja sukupuolentutkijoita ja keskusteltiin laitosten ja oppiaineiden johtajien kanssa nais- ja sukupuolentutkimuksen opetuksen tilanteesta ja kehittämissuunnitelmista. Nais- ja sukupuolentutkimusta saattaa olla enemmän opetuksessa kuin julkaistuista opetustiedoista voi päätellä, sillä opettajat ovat voineet sisällyttää naistutkimusta opetukseensa, vaikkei tämä näykään kurssitiedoissa. Lisäksi esimerkiksi laitoksilla vierailleet tutkijat ovat saattaneet käsitellä aihetta. 1
NAIS- JA SUKUPUOLENTUTKIMUKSEN OSUUS ERI LAITOKSILLA Kartoitus osoitti, että nais- ja sukupuolentutkimuksen tilanne vaihtelee suuresti eri laitoksilla niin tutkintovaatimuksissa kuin kurssitarjonnassa. Ääripään muodostavat laitokset, joilla ei ole lainkaan tai juuri lainkaan nais- ja sukupuolentutkimusta tutkintovaatimuksissa ja opetuksessa (kansantaloustiede, matematiikka ja tilastotiede, yleisen valtio-opin laitoksella hallinnon ja organisaation tutkimus). Lähes kaikilta laitoksilta löytyi kuitenkin vähintään joitakin mainintoja yksittäisten kurssien tai kirjallisuuden yhteydessä sukupuoleen liittyvistä teemoista. Karkeasti arvioituna nais- ja sukupuolentutkimusta oli tarjolla eri laitoksilla ja oppiaineissa seuraavasti lukuvuonna 2006-7: Kansantaloustieteen laitos: hyvin vähän Kehitysmaatutkimuksen laitos: jossain määrin Käytännöllisen filosofian laitos: jossain määrin Matematiikan ja tilastotieteen laitos: ei lainkaan Sosiaalipsykologian laitos: jossain määrin Sosiologian laitos Sosiaali- ja kulttuuriantropologia: jossain määrin Sosiologia: varsin runsaasti Viestinnän laitos: jossain määrin Yhteiskuntahistorian laitos Poliittinen historia: varsin runsaasti Talous- ja sosiaalihistoria: runsaasti Yhteiskuntapolitiikan laitos Sosiaalipolitiikka: jossain määrin Sosiaalityö: jossain määrin Yleisen valtio-opin laitos Politiikan tutkimus: jossain määrin Hallinnon ja organisaation tutkimus: hyvin vähän Maailmanpolitiikka: jossain määrin 2
ESIMERKILLINEN YHTEISKUNTAHISTORIAN LAITOS Nais- ja sukupuolentutkimuksen kannalta suotuisin tilanne oli talous- ja sosiaalihistoriassa, jossa tämän alan tutkimusta oli tietoisesti integroitu kaikkialle tutkintovaatimuksiin ja tarjolla oli runsaasti sukupuoleen keskittyviä kursseja. Kaikille opiskelijoille oli pakollisena nais- ja sukupuolentutkimusta perus- ja aineopinnoissa. Lisäksi syventävissä opinnoissa oli mahdollisuus erikoistua aiheeseen. Lukuvuonna 2006-7 oli tarjolla seitsemän sukupuolitemaattista kurssia, joista osa oli laitoksen itsensä järjestämiä ja osa ulkopuolisten. Yhteiskuntahistorian laitoksella on kevään 2007 toiminut aktiivisesti myös kaikille laitoksen opiskelijoille tarkoitettu ja suosituksi tullut vapaaehtoinen sukupuolihistorian teemaseminaari, jota ovat vetäneet jatko-opiskelijat korvausta vastaan. Lisäksi tutkijat antavat gradun tekijöille henkilökohtaista ohjausta. Tilanne oli poliittisessa historiassa samankaltainen, mutta syventävissä opinnoissa ei ollut nais- ja sukupuolentutkimusta samassa määrin kuin talous- ja sosiaalihistoriassa. Talous- ja sosiaalihistoriassa on annettu naistutkimuksen opetusta vuodesta 1982 lähtien. Molemmissa oppiaineissa työskentelee nais- ja sukupuolentutkimukseen erikoistunut opettaja. Laitoksella toteutettiin vuonna 2005 erillinen hanke, jonka tavoitteena oli integroida naistutkimus laitoksen tutkintovaatimuksiin niiden uudistamisen yhteydessä. Laitoksella on myös tasa-arvosuunnitelma, jonka pohjalta tasaarvoasioita seurataan säännöllisesti. NAIS- JA SUKUPUOLENTUTKIMUKSEN OSUUS YLEISESSÄ OPETUKSESSA Vaikka sukupuoli on keskeinen inhimillistä toimintaa jäsentävä tekijä, vain muutamassa oppiaineessa oli kaikille pakollisissa jaksoissa nais- ja sukupuolentutkimusta edes vähäisessä määrin. Tämä opetus ei myöskään välttämättä ollut alaan erikoistuneen opettajan antamaa. Sen sijaan valinnaisista opinnoista löytyi enemmän nais- ja sukupuolentutkimusta. Useimmilla laitoksilla oli nais- ja sukupuolentutkimusta vähäisessä määrin tarjolla joko tenttikirjallisuudessa ja/tai kursseilla, esimerkiksi yhdellä luennolla saatettiin käsitellä sukupuolta tai kurssilukemistoon / tenttiin sisältyi yksi valinnainen sukupuolitemaattinen kirja tai kurssikuvauksen yhteydessä lyhyesti viitattiin sukupuolen käsittelyyn kurssilla. Naistutkijoiden mukaan esimerkiksi kurssiohjelmissa saatetaan myöntää nais- ja sukupuolentutkimuksen tarpeellisuus, mutta kurssien pitäjillä ei välttämättä ole valmiuksia opettaa aihetta. 3
NAIS- JA SUKUPUOLENTUTKIMUKSEN ERIKOISTUMISJAKSOT Yliopiston tasa-arvosuunnitelman mukaan oppiaineiden tulee tarjota opiskelijoille erikoistumismahdollisuus nais- ja sukupuolentutkimukseen. Vain noin puolella laitoksista oppiaine tai suuntautumisvaihtoehto tarjosi selkeästi erikoistumismahdollisuuden nais- ja sukupuolentutkimukseen. Useimmiten erikoistuminen oli mahdollista syventävissä opinnoissa. Lisäksi oli oppiaineita, joilla oli esimerkiksi naistutkimuskirjallisuutta tarjolla jonkin toisen otsikon alla tai opiskelijalle saatettiin räätälöidä erikoistumisvaihtoehto hänen kiinnostuksensa mukaan. KURSSIEN JÄRJESTÄMINEN Monilla laitoksilla ei järjestetty nais- tai sukupuolentutkimuksen kursseja. Vain kuudella laitoksella kymmenestä järjestettiin sukupuoleen keskittyneitä kursseja ainakin yhdessä laitoksen oppiaineessa tai suuntautumisvaihtoehdossa. Monilla laitoksilla opiskelijat sen sijaan saattoivat hyödyntää muiden, esimerkiksi Kristiina-instituutin, järjestämiä kursseja. Osa näistä kursseista oli verkkokursseja tai englanninkielisiä kursseja. On huomattava, että naistutkimuksen tilanne saattaa vaihdella huomattavasti laitoksen sisälläkin, sillä monella laitoksella toimii useampi oppiaine, suuntautumisvaihtoehto tai sivuainekokonaisuus, joista jotkut voivat järjestää aiheesta kursseja, jotkut eivät. Nais- ja sukupuolentutkimuskurssien vähäisyyttä tai puuttumista selitettiin mm. resurssipulalla (opettajien työtunnit kuluivat yleisiin kursseihin, tuntiopetusrahojen vähäisyys) ja sillä, että naistutkijat eivät olleet tarjonneet kurssejaan laitokselle. Laitosten ulkopuolella työskentelevät naistutkijat, määräaikaisissa tutkimusprojekteissa tai työttöminä olevat naistutkijat puolestaan eivät välttämättä voineet sitoutua tuntiopetukseen ja ohjaamiseen tai kokeneet niitä mielekkäiksi tilanteensa ja pienten palkkioiden vuoksi. Nais- tai sukupuolentutkimukseen keskittyvien kurssien puutetta perusteltiin myös sillä, että koska sukupuolianalyysia ei voi erottaa muista sosio-demografisista tekijöistä (ikä, luokka, rotu jne.), ei voida myöskään järjestää naisiin tai sukupuoleen keskittyviä kursseja. Monien naistutkijoiden mielestä taas pelkästään joihinkin teemoihin integroidut nais- ja sukupuolentutkimuksen kurssit eivät anna opiskelijoille riittäviä valmiuksia hahmottaa sukupuolikysymyksen kokonaisuutta eivätkä opeta nais- ja sukupuolentutkimuksen lähestymistapoja. Nais- ja sukupuolentutkimusta saatettiin pitää liian vaikeanakin oppiaineen näkökulmasta. Nais- ja sukupuolentutkimuksen osuutta oli lisäksi saatettu rajoittaa siksi, että oppiaineen arvioinneissa laitosta oli kehotettu keskittämään toimintojaan. 4
Kaiken kaikkiaan monilla laitoksilla tilanne on se, että opiskelija saattaa suorittaa tutkinnon ilman kosketusta sukupuoliproblematiikkaan sen paremmin tenttikirjallisuuden kuin kurssienkaan kautta. OPETTAJAT Melkein jokaiselta laitokselta löytyi nais- tai sukupuolentutkimukseen erikoistuneita määräaikaisia opettajia, dosentteja, tohtoreita tai jatko-opiskelijoita. Kuitenkin vain harvalta laitokselta löytyi vakinaisesta henkilökunnasta nais- tai sukupuolentutkimukseen erikoistuneita opettajia, vaikka alan tutkimusta on tehty jo pitkään monilla laitoksilla ja monilta laitoksilta on valmistunut useita alan tohtoreita (esimerkiksi sosiaali- ja kulttuuriantropologia, sosiologia, viestintä). Alaan erikoistuneella opettajalla tarkoitetaan tässä tutkijaa, jolla on tieteellisiä julkaisuja nais- ja sukupuolentutkimuksen alalta. Näyttää siltä, että se missä määrin nais- ja sukupuolentutkimuksen opetusta annettiin, riippui paljolti opettajista, sillä usein opettajat pystyvät halutessaan sisällyttämään sukupuolitematiikkaa muidenkin kuin nais- ja sukupuolentutkimuksen kurssien yhteyteen. Kaikilla laitoksilla nais- ja sukupuolentutkijat eivät voineet opettaa virkatehtäviensä puitteissa omaa erikoisalaansa. Jotkut antoivat naistutkimuksen ohjausta ja luentoja tuntikehyksensä ulkopuolella. Jotkut naistutkijat katsoivat, että heidät pidettiin tietoisesti poissa nais- ja sukupuolentutkimuksen opetuksesta ja ohjauksesta ja tehtävät annettiin muiden erikoisalojen opettajille. PRO GRADUT JA VÄITÖSKIRJAT Lähes kaikilla laitoksilla on valmistunut ja on tekeillä nais- ja sukupuolentutkimuksen tai sukupuolen tematiikkaan liittyviä graduja, joillakin jopa runsaasti. Graduja ja väitöskirjoja tehdään myös laitoksilla, jotka eivät tarjoa alan opetusta. Useimmilla laitoksilla jatko-opiskelijat voivat erikoistua haluamaansa aiheeseen ja lähes jokaisella laitoksella on valmisteilla nais- ja sukupuolentutkimuksen tai sukupuolen tematiikkaan liittyviä väitöskirjoja. Nais- ja sukupuolentutkimuksen jatko-opiskelijat eivät kuitenkaan välttämättä saa alaan erikoistuneen tutkijan ohjausta. Ohjaus saattaa olla myös 5
määräaikaisen opettajan varassa ja/tai opettaja ohjaa tuntikehyksen ulkopuolella. Tulosvastuu on saanut jotkut ohjaajat lopettamaan ohjaussuhteensa vieraan laitoksen opiskelijoihin. ASENNOITUMINEN NAIS- JA SUKUPUOLENTUTKIMUSTA KOHTAAN Valtiotieteellisen tiedekunnan piirissä toimivien nais- ja sukupuolentutkijoiden keskuudessa on tällä hetkellä voimakas kiinnostus alan opetuksen kehittämiseen tiedekunnassa. Myös useimmat laitosten ja oppiaineiden johtajista suhtautuvat myönteisesti nais- ja sukupuolentutkimuksen kehittämiseen. Nais- ja sukupuolentutkijat ovat kohdanneet myös halventavaa suhtautumista erityisalaansa kohtaan joidenkin laitosten opettajien taholta. LAINSÄÄDÄNNÖN VELVOITTEET, YHTEISKUNNAN VAATEET JA TIEDEKUNNAN TAVOITTEET Kartoitus osoitti, että nais- ja sukupuolentutkimuksen tilanne vaihtelee suuresti eri laitoksilla ja oppiaineissa. Vaikka osalla laitoksista annetaan nais- ja sukupuolentutkimuksen opetusta, ei tiedekunnan tilanne kokonaisuutena vastaa erityisen hyvin tämän päivän lainsäädännön, Helsingin yliopiston ja yhteiskunnan vaateita. Nais- ja sukupuolentutkimusta ei myöskään hyödynnetä riittävästi valtiotieteellisen tiedekunnan tavoitteiden toteuttamisessa. Tasa-arvolain mukaan oppilaitokset ovat velvollisia antamaan opetusta tasa-arvossa ja sukupuolivaikutusten arvioinnissa. Opetuksen, tutkimuksen ja oppiaineistojen on tuettava tasa-arvon toteutumista. Myös yliopiston tasa-arvosuunnitelman mukaan tiedekunnissa on oltava naistutkimuksen opetusta ja opetusta on kehitettävä siten, että tasa-arvoajattelu on läpikäyvänä periaatteena kaikessa opetuksessa. Opetussisältöjen ja -aineistojen tulee olla sukupuolisensitiivisiä eli niissä tulee pohtia sukupuolen mahdollisia vaikutuksia ja tehdä sukupuolieroja näkyviksi. Muiden tiedekuntien antama opetus ei voi korvata valtiotieteellisessä tiedekunnassa annettavaa yhteiskuntatieteellistä opetusta. Kristiina-instituutti antaa monitieteistä naistutkimuksen opetusta, mutta yhteiskuntatieteellinen opetus on siellä tuntiopetuksen varassa. Kristiina-instituutti on myös suuntautunut entistä voimakkaammin humanistisiin tieteisiin. Humanistinen tiedekunta mm. hiljattain määritteli täytettävänä olevan naistutkimuksen professuurin alaltaan humanistiseksi. Myöskään muut tiedekunnat eivät ole sijoittaneet virkoja Kristiina-instituuttiin, kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Valtiotieteellisen tiedekunnan tavoiteohjelman mukaan tiedekunta kouluttaa yhteiskuntaa ja kulttuureja monipuolisesti tuntevia asiantuntijoita, jotka kantavat vastuuta inhimillisten arvojen edistämisestä niin paikallisesti kuin maailman laajuisesti. Tiedekunta toimii myös 6
aktiivisesti yhteiskuntatieteellisen asiantuntemuksen hyödyntämiseksi uusia näkökulmia avaavassa yhteiskunnallisessa uudistamistyössä ja kriittisessä yhteiskuntakeskustelussa. Tiedekunnan tulevaisuuden visio nojaa viiteen periaatteeseen: tutkimuksen korkea laatu, opetuksen huippulaatu, yhteiskunnallinen vuorovaikutus, kansainvälistyminen ja hyvä työ- ja opiskeluyhteisö. Suomen hallitusohjelman mukaan yliopistojen tulosohjausjärjestelmässä painotetaan opetuksen ja tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta. Yhteiskuntatieteellinen nais- ja sukupuolentutkimus tuottaa kriittistä tietoa, joka auttaa ymmärtämään yhteiskunnallisten ilmiöiden ja inhimillisen toiminnan sukupuolittuneisuutta, sukupuolen eriarvoistavaa vaikutusta sekä kehittämään ratkaisuehdotuksia tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttamiseksi. Yhteiskuntatieteellistä tietoa sukupuolesta voidaan hyödyntää lähes kaikilla inhimillisen toiminnan alueilla. Nais- ja sukupuolentutkimus tuottaa tietoa, jota tarvitaan yhteiskunnassa ja maailmassa kasvavassa määrin. Nais- ja sukupuolentutkimus tukee kriittisen luonteensa vuoksi erinomaisesti valtiotieteellistä tiedekuntaa sen pyrkimyksissä osallistua yhteiskunnalliseen uudistamistyöhön ja kriittiseen yhteiskuntakeskusteluun. Sen lisäksi nais- ja sukupuolentutkimus tarjoaa myös konkreettisia työllistymismahdollisuuksia tiedekunnasta valmistuville ja parantaa valmistuvien työllistymismahdollisuuksia opettamalla uutta tietoa yhteiskunnan ja kulttuurin sukupuolittuneisuudesta. Kartoitus osoittaa, että tiedekunnan piiristä löytyy runsaasti opettajaresursseja ja innostusta nais- ja sukupuolentutkimuksen opetuksen kehittämiseen. Nämä resurssit eivät ole kuitenkaan täysimittaisessa käytössä. Kartoitus siis osoittaa, että valtiotieteellisellä tiedekunnalla on halutessaan mahdollisuudet vastata mm. lain ja yliopiston asettamiin vaateisiin. SUOSITUKSET Tasa-arvoprojektin ohjausryhmä ehdottaa nais- ja sukupuolentutkimuksen opetuksen tilanteen parantamiseksi ja vakiinnuttamiseksi valtiotieteelliselle tiedekunnalle seuraavaa: 1. Nais- ja sukupuolentutkimusta sisällytetään laitoksilla järjestettävään kaikille yhteiseen opetukseen jo perus- tai aineopinnoissa. Tavoitteena on, että jokainen valtiotieteellisestä tiedekunnasta valmistuva saa vähintään perustiedot nais- ja sukupuolentutkimuksesta alallaan sekä sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä peruskysymyksistä. 2. Laitokset / oppiaineet sisällyttävät yliopiston tasa-arvosuunnitelman mukaisesti tutkintovaatimuksiinsa opiskelijoille mahdollisuuden erikoistua nais- ja sukupuolentutkimukseen. 7
3. Laitokset järjestävät nais- ja sukupuolentutkimuksesta opinnäytteitä tekeville opiskelijoille alaan erikoistuneen ohjaajan. Nais- ja sukupuolentutkimukseen erikoistuneella ohjaajalla tarkoitetaan tässä tutkijaa, jolla on tieteellisiä julkaisuja ko. erikoisalasta. 4. Tiedekunta perustaa syksystä 2008 lähtien nais- ja sukupuolentutkimuksen opetuskorin, johon kootaan eri laitoksilla tarjolla olevat tämän alan kurssit ja seminaarit. 5. Tiedekunta perustaa työryhmän, joka koordinoi opetuskorin rakentamista. 8