Terve talo -teknologiaohjelma 1998 2002

Terve talo -teknologiaohjelma 1998 2002 Teknologiaohjelmaraportti 9/2003 Loppuraportti

Terve talo -teknologiaohjelma 1998 2002 Loppuraportti Markku Rantama Ari-Veikko Kettunen Esko Kukkonen Kristina Saarela Olli Seppänen Teknologiaohjelmaraportti 9/2003 Helsinki 2003

Kilpailukykyä teknologiasta Tekes tarjoaa rahoitusta ja asiantuntijapalveluja kansainvälisesti kilpailukykyisten tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämiseen. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina noin 390 miljoonaa euroa teknologian kehityshankkeisiin. Teknologiaohjelmien avulla maahamme luodaan uutta teknologiaosaamista yritysten, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen yhteistyönä. Ohjelmien tavoitteena on nostaa teknologista kilpailukykyämme tulevaisuuden keskeisillä teollisuuden toimialoilla. Tällä hetkellä Tekesillä on käynnissä noin 35 teknologiaohjelmaa. ISSN 1239-1336 ISBN 952-457-109-9 Kansi: Oddball Graphics Oy Sisäsivut: DTPage Oy Paino: Paino-Center Oy, 2003

Esipuhe Tekes käynnisti viisivuotisen Terve talo -teknologiaohjelman vuonna 1998. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat ja niistä aiheutuneet terveyshaitat olivat 1990-luvun puolivälissä voimakkaasti esillä myös julkisuudessa, ja yhteiskunnallinen kysyntä ongelmien ratkaisemiselle ja kuntoon saattamiselle oli huomattava. Ohjelman käynnistystä edelsi laaja tutkimus- ja yrityspuolen esiselvitys liittyen terveen talon rakennustekniikkaan, sisäilmastoon ja laatuun. Esiselvitys toi selkeästi esille merkittävät tutkimus- ja kehitystarvekokonaisuudet, joiden kautta rakennuksien sisäilmaongelmia olisi lähestyttävä ja joilla samanaikaisesti voitaisiin saavuttaa merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia sekä kansantaloudellisia säästöjä. Esiselvitys osoitti rakennusten sisäilman suuren merkityksen ihmisten viihtyvyydelle ja terveydelle ja toi esille sen taloudellisen merkityksen mm. työn tuottavuudelle. Alustavasti arvioitiin, että eriasteisista sisäilmaongelmista johtuvat kansantaloudelliset menetykset Suomessa ovat suuruusluokaltaan noin 2 3 miljardia euroa vuodessa. Terve talo -teknologiaohjelman tavoitteeksi asetettiin sisäilma- ja rakennusfysikaalisen osaamisen ja niihin liittyvän terveystiedon nostaminen kansainvälisiksi menestystekijöiksi. Avainasemassa olivat kansainvälisesti kilpailukykyisten keihäänkärkituotteiden ja -palvelujen kehittäminen. Myös rakennuksille ja niissä käytettäville tuotteille ja palveluille asetettiin tavoitteeksi saada käyttöön sisäilman ja terveyden kriteerit sekä tarvittavat laatuluokitukset. Teknologiaohjelman ohjelmapäällikkönä toimi DI Markku Rantama Suomen Kiinteistöliitto ry:stä. Tekesin ohjelmavastaavina toimivat teknologiapäällikkö Ilmari Absetz (1.1.1998 30.4.2001) ja teknologia-asiantuntija Jarmo J. Heinonen (1.5. 2001 31.12.2002). Terve talo -teknologiaohjelmassa rahoitettiin 123 hanketta ja ohjelman kokonaisvolyymi oli 22,8 miljoonaa euroa, mistä Tekesin rahoitusosuus oli noin 54 % eli 12,4 miljoonaa euroa. Resursseista noin 40 % kohdistui tutkimushankkeisiin ja noin 60 % yritysten ja yhteisöjen kehityshankkeisiin. Teknologiaohjelman painopistealueita olivat palvelut ja liiketoimintakonseptit (27 %), ilmanvaihto ja talotekniikka (32 %), kosteus (32 %), emissiot (5 %). Teknologiaohjelma synnytti kiinteistö- ja rakennusalalle huomattavan määrän uutta tutkimustietoa ja osaamista sekä loi teknologiapohjaa. Nämä ovat sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä laajasti hyödynnettävissä yritysten tuotekehityshankkeissa ja kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä. Jo nyt on nähtävissä ohjelman positiiviset vaikutukset rakentamisessa ja rakennusten ylläpidossa. Poikkitieteellisyytensä ansiosta teknologiaohjelma myös verkotti eri alojen tutkimus- ja yritysosapuolet, mikä mahdollistaa menetystuotteiden ja -palvelujen syntymisen myös jatkossa.

Tekes kiittää kaikkia Terve talo -teknologiaohjelman toteutukseen osallistuneita yrityksiä, organisaatioita ja henkilöitä menestyksekkäästä ja rakentavasta yhteistyöstä. Erityisen kiitoksen ansaitsee ohjelmapäällikkö Markku Rantama ja ohjelman toteutusta ohjannut johtoryhmä. Maaliskuu 2003 Teknologian kehittämiskeskus Tekes

Tiivistelmä Terve talo -teknologiaohjelman käynnistämisen yhtenä perustana olivat akuutit sisäilmaongelmat, joita esimerkiksi kosteus- ja homevauriot rakennuksissa aiheuttivat. Nämä laatuongelmat olivat kiinteistö- ja rakennusalan suurena huolen aiheena, ja negatiivinen julkisuus oli runsasta. Samalla nähtiin selvästi, että sisäilman puutteilla on suuri taloudellinen merkitys, ja sen parantamisella suuri potentiaalinen tuottomahdollisuus vähentyneinä terveyskuluina ja kasvavana työn tuottavuutena. Tehtyjen selvitysten perusteella näissä asioissa nähtiin myös merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia. Ohjelman yleiset tavoitteet muodostuivat varsin laajoiksi ja haasteellisiksi. Niissä otettiin huomioon asian merkitys ihmisten terveydelle ja kansantaloudelle. Luonnollisesti asetettiin myös liiketoiminnan kehittymiselle asetettavat tavoitteet. Ohjelman yleiset tavoitteet olivat: Sisäilma- ja rakennusfysikaalisen osaamisen ja niihin liittyvän terveystiedon nostaminen sille tasolle että osaaminen muodostuu kansainväliseksi menestystekijäksi. Osaaminen kehitetään kiinteistö- ja rakennusalan, terveysalan, valmistavan teollisuuden ja tutkimuksen yhteisellä työllä. Rakennuksille ja niissä käytettäville tuotteille ja palveluille saadaan kehitettyä ja otettua käyttöön sisäilman ja terveyden kriteerit ja tarvittavat laatuluokitukset. Avainasemassa olevien kilpailukykyisten ja vientikelpoisten keihäänkärkituotteiden ja prosessien kehittäminen. Rakennuksien sisäilma- ja terveysominaisuuksiin liittyvien diagnostiikka- ja korjausprosessien kehittäminen. Teknologiaohjelman valmistelu aloitettiin v. 1997 alusta ja itse ohjelma käynnistyi keväällä 1998. Ohjelmasta päätettiin tehdä viisivuotinen, 1998 2002. Hankkeiden volyymiarvioksi budjetoitiin n. 4 miljoonaa euroa vuodessa, yhteensä n. 21 miljoonaa euroa koko ohjelma-ajalle. Tästä arvioitiin noin puolet kertyvän Tekes-rahoituksesta, loput yrityksiltä. Tämä kustannusarvio osoittautui jokseenkin oikeaksi. Hankkeita käynnistyi yhteensä 123 kpl, yhteiseltä arvoltaan 22,8 miljoonaa euroa, josta Tekes-rahoitus oli 12,3 miljoonaa euroa. Ohjelman aikainen operatiivisten tavoitteiden asettaminen ja käytännön ohjaaminen tapahtui painopistealueittain. Näiksi painopistealueiksi määriteltiin: 1. Palvelut ja liiketoimintakonseptit (31 hanketta, 27 % volyymista) 2. Ilmanvaihto ja talotekniikka (25 hanketta, 32 % volyymista) 3. Kosteus (44 hanketta, 32 % volyymista) 4. Emissiot (11 hanketta, 5%volyymista). Loput 12 hanketta ja 4%volyymista kuuluivat yleisluontoisille, painopistealueisiin määrittelemättömille hankkeille. Tiedottaminen tärkeä osa ohjelmaa Ohjelmassa nähtiin välttämättömäksi panostaa julkisuuteen sekä tiedottamiseen ammattipiireissä. Julkisuuden huomiota on saatukin varsin hyvin. Varsinainen tulostiedottaminen tapahtui erilaisissa seminaareissa, ammattilehdistössä ja omilla wwwsivuilla. Kansainvälistä näkyvyyttä erityisesti tutkimuksen osalta on saatu merkittävällä osallistumisella alan kansainvälisiin kongresseihin. Esimerkiksi vuonna 2000 järjestetyssä Healthy Buildings -kongressissa Otaniemessä oltiin erityisen näkyvästi mukana. Tiedottamisen ja myönteisen julkisuuden myötä on ohjelman eräänä merkittävänä tuloksena pidettävä alalla tapahtunutta asennemuutosta, joka heijastuu laadun tuottoon rakentamisessa ja kiinteistönpidossa laajemminkin. Ohjelman hankkeet ovat synnyttäneet paljon uutta tietoa ja luoneet teknologiapohjaa alan yrityksille. Osittain Terve talo -teknologiaohjelman ansiosta suomalainen sisäilmaosaaminen ja -tutkimus on kehittynyt voimakkaasti ja saavuttanut merkittävän aseman myös kansainvälisesti. Suomalaisen sisäilmastoluokituksen kehittyminen käsi kädessä ohjelman etenemisen kanssa on ollut

tuloksellisuuden kannalta avainasemassa. Luokitukseen liittyvien tavoitteiden käyttöönotto ja teknologiaohjelman tuloksien vieminen käytäntöön tehostuvat ohjelmassa kehitettyjen Terveen talon kriteerien avulla. Ohjelmassa panostettiin omistajien ja rakennuttajien valmiuksien kehittämiseen ja kiinteistöjen tarvitsemiin palveluihin. Kiinteistöihin ja rakentamiseen liittyviä asiantuntijapalveluja kehitettiin lukuisissa hankkeissa. Puhdas tuloilma ja tuottavuus tärkeitä tutkimusaiheita Työn tuottavuuden ja sisäilmaston vaikeasti selvitettävistä yhteyksistä muodostui eräs teknologiaohjelman vaativimmista ja suurimmista tutkimusaiheista. Työn yhtenä päätuloksena tulee olemaan malli tuottavuuden ja sisäilman yhteyksistä, lisäksi malli pyritään kytkemään myös kiinteistötalouteen. Mallia kehitetään avoimena kansainvälisenä yhteistyönä. Hyvän sisäilman ominaisuuksista tärkein on riittävän puhdas hengitysilma. Ilmanvaihtolaitteiden likaantuminen ja hajut sekä huonosti huolletut suodattimet ja muut ilmanvaihtolaitteiden puutteet ovat osaltaan pilanneet ilman laatua. Teknologiaohjelmassa puututtiinkin koko toimintaketjuun puhtaan ilman osalta. Tuloksena on toimintamallit, jotka ovat edelläkävijänä maailmanlaajuisesti tällä saralla. Tutkimuskokonaisuus Puhdas ja toimiva ilmanvaihto tuotti työkalut ja ohjeistuksen suunnittelusta ja laitevalmistuksesta kanavien puhdistukseen ja käyttöön. Sisäilman laadun hallintaan liittyy myös riittävä ja toimiva tuloilman epäpuhtauksien suodatus. Yleistä tietoutta tässä kysymyksessä lisänneiden selvitysten lisäksi ohjelmassa syntyi useita mielenkiintoisia ilman puhdistuslaitteiden tuotekehitystuloksia, joita jo kaupallisesti hyödynnetään. Ilmanvaihdon erityinen pulma-alue Suomessa on suuri kerrostalokanta, joka on varustettu vain koneellisella tai painovoimaisella poistoilmanvaihdolla. Näiden kerrostaloasuntojen ilmanvaihdon taso ja laitteiden toiminta on usein todettu epätyydyttäväksi. Asuntoilmanvaihdon korjauskonseptit -projektilla pyrittiin tuomaan hyviä keinoja tilanteen parantamiseksi. Myös monet ohjelman tuotekehityshankkeista koskivat asuntoilmanvaihtoa. Kosteuden hallinta paremmaksi Kosteus-painopistealue muodostui laajimmaksi osaksi teknologiaohjelmaa. Ohjelmassa kehitettiin kosteusalueelle uusia tutkimusmenetelmiä, uutta tietoa ja monia uusia käytännön työkaluja. Tieto kosteuden hallinnasta ja kosteusongelmien välttämisestä onkin ohjelman jälkeen uudella tasolla. Ohjelmassa oli merkittäviä hankkeita erityisesti betonirakentamisen kosteudenhallinnan, alapohja- ja julkisivurakenteiden ja märkätilojen kehittämiseksi. Rakenteiden lämpö- ja kosteustekniselle suunnittelulle on luotu tehtävän vaativuuteen perustuvat suunnitteluluokat ja tehtävät on ohjeistettu. Kosteuden mittaamiseen rakenteissa on luotu menetelmiä ja ohjeita. Ulkoseinä- ja alapohjarakenteita koskevissa laajoissa tutkimuksissa on syntynyt rakennesuosituksia ja -ohjeita. Märkätiloille on laadittu luokitusperusteet ja tekijöille sertifiointimenettely. Usein kosteuteen liittyvät ongelmat johtuvat huonoista työmaakäytännöistä. Tämän takia mm. rakennusmateriaalien suojaukseen kostumiselta ja likaantumiselta laadittiin ohjeet materiaalivalmistajille ja työmaille Kosteusalueen high-tech-kehitystä edustaa uusi sähköinen langattomasti toimiva ja rakenteita rikkomaton kosteusmittausmenetelmä. Tässä menetelmässä huokea teippimäinen anturi jätetään rakenteisiin jo rakennusvaiheessa. Menetelmällä voidaan seurata sekä rakennusvaiheessa tapahtuvaa rakenteiden kuivumista että rakenteiden käytönaikaista kosteutta. Tuotteen kaupallinen hyödyntäminen on alkanut. Materiaaleista vähemmän päästöjä Tieto rakenteiden emissioista ja vaikutuksesta sisäilman laatuun on ohjelman tutkimusprojektien myötä lisääntynyt merkittävästi, ja tätä tietoa voidaan suoraan hyödyntää rakentamisessa. Sisäilman pitoisuuksien ja rakenteiden päästöjen mittaamiseksi on myös kehitetty menetelmiä. Ohjelman hankkeissa on saatu referenssitietoa uusien rakennusten sisäilman pitoisuuksista ja ulkoisten olosuhteiden vaikutuksesta sisäilmapitoisuuksiin. Hankkeissa on tutkittu rakenteiden emissioita rakentamisen aikana ja rakennuksen valmistuttua. Tätä voidaan käyttää uudisrakennuksen laadunseurannassa ja sisäilmaongelmien lähdeselvityksissä.

Summary One of the main reasons for establishing the Healthy Buildings Technology Programme was the occurrence of acute indoor air problems, such as damage caused by moisture and mould in buildings. These quality problems were of deep concern to the real estate and construction sector and incurred a good deal of negative publicity. It was clearly seen that deficiencies in indoor air have substantial economical importance and improvements can create significant benefits by decreasing health costs and improving productivity. The general objectives of the programme were extensive and challenging and took into account the significance of the task to people s health and the national economy. Naturally, goals for the development of business were also laid down. The general objectives were: To enhance know-how and health expertise associated with indoor air and building physics to a level where it becomes a key success factor internationally. This will be achieved through collaboration work in the real estate and construction business, the public health sector, manufacturing industry and the research sector. To develop and implement indoor air and health criteria for buildings, and for products and services used in buildings, and establish quality classifications to support these. To develop key spearhead products and processes that are competitive and exportable. To develop processes for diagnosing and rectifying indoor air and the health properties of buildings. Preparatory work for the technology programme was started at the beginning of 1997 and the programme was launched in spring 1998. It was decided that the programme would run for five years from 1998 to 2002. The budgeted volume of projects in the programme was EUR 4 million per annum, totalling EUR 21 million over the programme period. Roughly half of that was expected to come from Tekes funding, the rest from the enterprises themselves. This estimate turned out to be a fairly accurate one. The final number of projects was 123, with a total volume of EUR 22.8 million, including EUR 12.3 million funding from Tekes. Key areas were set for the programme s operational targets and steering in practice. These key areas were: Services and business concepts (31 projects, 27% of volume) Ventilation and building services (25 projects, 32% of volume) Moisture (44 projects, 32% of volume) Emissions from construction materials (11 projects, 5% of volume). The remaining 12 projects (4% of volume) were general projects not included in the key areas. Dissemination of information has an important role in the programme Publicity and the dissemination of information to professionals were seen as essential parts of the programme. A good deal of publicity was achieved by the programme. Dissemination of the results took place through various seminars, professional magazines and the programme s own websites. International visibility, especially for the research work, has been achieved by major participation in international congresses in the field. For example, the programme made a substantial contribution to the Healthy Building Congress in Espoo, Finland in 2000. Through dissemination of information and positive publicity, a clear change of attitudes took place in this sector, which was widely reflected in the quality of construction work and building management.

The projects within the programme have produced a lot of new knowledge and created a technological basis for enterprises in the field. Partly as a result of the Healthy Building Programme, Finnish expertise and research on indoor air quality has been developed vigorously and achieved an important position internationally. The development of Finnish Indoor Air Classification hand in hand with the progress of the programme has played a key role in the level of results. The Criteria for Healthy Buildings, developed in the programme, will accelerate the adoption of target setting according to the classification system and the implementation of the results of the programme in practice. The programme highlighted the readiness of property owners and construction clients for improvement, as well as the services needed for properties. Many projects dealt with different types of consulting services for the construction and real estate sector. Clean supply air and productivity were important research topics The connections between productivity and indoor air quality are difficult to study and prove. This topic became one of the largest and most demanding themes of the research in the programme. One of the main results of this work will be a model of the relationships between productivity and indoor air quality, particularly in relation to the real estate economics. The model will be developed further through open international cooperation. The most important characteristic of good indoor air is that it should be sufficiently clean air for breathing. Dirty and smelly ventilation equipment, badly maintained filters and other deficiencies of ventilation plants have spoiled the quality of the air. The technology programme intervened in the whole activity chain from the perspective of clean air. The results are pioneering methodologies in a global context. The research consortium Clean and functioning ventilation produced tools and guidance for design and manufacturing, duct cleaning and maintenance. Adequate and efficient filtering of supply air is also important in managing the indoor air quality. The results of the programme included studies aimed at advancing the general level of knowledge in this area, plus several interesting product development results on air cleaning devices, some of which are already in the commercial phase. One special type of ventilation problem in Finland is the large number of existing blocks of flats equipped only with exhaust or natural ventilation. The ventilation rate and operation of the ventilation plants in these blocks are often found to be unsatisfactory. The project Refurbishment concepts for ventilation in housing aimed at presenting good ways of improving the situation. Many product development projects in the programme also dealt with ventilation in housing. Advanced moisture management Moisture was a key area that appeared to be the largest part of the Technology Programme. New research methodologies, new know-how and many practical tools were developed. Knowledge about moisture management and avoiding moisture problems has reached a new level. The programme included important projects on moisture control in concrete construction and the development of ground slabs and facade structures, bathrooms and other wet spaces. The design of thermal and moisture barriers in structures has been given new design classifications based on the complexity of the task, and practical guidance is provided. New methodology and instructions for the measurement of moisture have been developed. There has been comprehensive research on facades and ground slabs producing recommendations and instructions for construction. For spaces that need water barriers, like bathrooms, a classification system has been drawn up and a certification process has been established for

those executing the work. In most cases problems with moisture are the result of bad practice on site. For this reason advice was given to manufacturers of building materials and to construction sites, for the protection of construction materials from damp and dirt. A high-tech development in this field is a new electronic wireless measuring instrument that does not need the construction to be drilled or otherwise broken. Inexpensive tape sensors are installed inside the structures during the construction phase. It is thus possible to monitor the drying out of the structure during construction and the humidity later on when the building is occupied. Commercialization of the product has already started. Fewer emissions from construction materials Knowledge about emissions from construction and their impact on the quality of indoor air has grown substantially due to the research projects in the programme and this information can be used in the construction process. New methods have been developed to measure concentration of emissions in indoor air and emissions from materials. Many projects have produced reference data about concentrations of emissions in new buildings and the effect of outdoor conditions on the concentrations in indoor air. Emissions from structures during and after construction have also been studied. This data can be utilized for quality management of construction and for investigations of the source of indoor air problems.

Sisällysluettelo Esipuhe Tiivistelmä Summary 1 Yhteenveto ohjelman keskeisistä tuloksista ja tulevaisuuden suuntaviivoista...1 2 Ohjelman tausta, tavoitteet ja toimintatapa... 7 3 Terveen talon perusteet ja kriteerit...11 3.1 Kansainvälinen tilanne....11 3.2 Tilanne Suomessa...14 3.2.1 Suomalainen sisäilmastoluokitus...14 3.2.2 Terveen talon kriteerit...15 3.2.3 Rakennusten terveellisyystutkimustarve...19 Kirjallisuutta...20 4 Palvelut ja liiketoimintakonseptit...23 4.1 Tilanne maailmalla...23 4.2 Edistyminen Suomessa ohjelman aikana...24 4.3 Projektit...24 4.3.1 Sisäympäristö ja tuottavuus...24 4.3.2 Rakennuttaja- ja tilaajatoiminnot.... 31 4.3.3 Asuntorakentamisen kehittäminen...33 4.3.4 Kiinteistöjen palvelut...37 4.3.5 Asiantuntijapalvelut...40 4.4 Tutkimus- ja kehittämistarpeita... 43 Kirjallisuutta...43 5 Ilmanvaihto ja talotekniikka...45 5.1 Tilanne maailmalla...45 5.2 Edistyminen Suomessa ohjelman aikana...46 5.3 Projektit...47 5.3.1 Puhdas ja toimiva ilmanvaihto...47 5.3.2 Asuntoilmanvaihto...52 5.3.3 Toimitilojen ilmanvaihto...57 5.3.4 Tuloilman puhdistaminen...59 5.4 Tutkimus- ja kehittämistarpeita... 64 Kirjallisuutta...65

6 Kosteus...67 6.1 Tilanne maailmalla...67 6.2 Edistyminen Suomessa ohjelman aikana...68 6.3 Projektit...70 6.3.1 Homeongelmat ja niiden korjaaminen...70 6.3.2 Kosteuden hallinta....71 6.3.3 Kosteuden mittaus, arviointi ja suunnittelu.... 75 6.3.4 Rakenneratkaisujen kehittäminen...78 6.3.5 Märkätilat...80 6.4 Tutkimus- ja kehittämistarpeita... 81 Kirjallisuutta...82 7 Emissiot....85 7.1 Tilanne maailmalla...85 7.2 Edistyminen Suomessa ohjelman aikana...89 7.3 Projektit...90 7.3.1 Uudet rakennukset...90 7.3.2 Ongelmarakennukset...94 7.3.3 Rakenteiden sisältämät myrkyt...99 7.4 Yhteenveto tutkimustuloksista...100 7.5 Tutkimus- ja kehittämistarpeita... 101 Kirjallisuutta....102 Liitteet 1 Projektiluettelo...103 2 Julkaisuluettelo....109 Tekesin teknologiaohjelmaraportteja...122

1 Yhteenveto ohjelman keskeisistä tuloksista ja tulevaisuuden suuntaviivoista Rakennuksen ensisijainen tehtävä on järjestää sen asukkaille ja käyttäjille ja heidän toiminnoilleen sopivat sisäolosuhteet. Sen tarkoitus on suojata erilaisilta ulkoisilta haittatekijöiltä. Ellei rakennus täytä tätä tehtäväänsä kelvollisesti se on hyödytön. Sisäolosuhteiden merkityksen pitäisi siis olla keskeinen tekijä rakennuksen arvon muodostajana. Sisäilmasto käsitteenä ja laatutekijänä on Suomessa ja muuallakin perinteisesti nähty vain ilmastointi- tai LVI-tekniikkaan liittyvänä. Muu kiinteistöja rakennusala on usein suhtautunut tähän käsitteeseen lähinnä kustannustekijänä. Pahimmillaan se on myös nähty vastakohtana rakennuksen ekologisille, ympäristöön liittyville, ominaisuuksille. Sisäilmasto englanninkielellä indoor environment tai ruotsinkielellä innemiljö kuvaavat tässä mielessä asiaa paremmin ja johdattavat ehkä helpommin oikeille jäljille. Terve talo -teknologiaohjelmaa valmisteltaessa nähtiin välttämättömäksi panostaa julkisuuteen sekä tiedottamiseen ammattipiireissä. Sisäilman merkitys hyvinvoinnille, terveydelle ja työteholle haluttiin osoittaa. Rakennusvaurioiden ja rakennusten teknisten puutteiden merkitys sisäilman turmelijana oli myös saatava esille. Rakentamisen ja ylläpidon laatupuutteet etenkin rakennusfysiikan alueella oli saatava vähenemään. Lisää panostusta julkisuuteen ja asenteiden muokkaamiseen Terveen talon rakentamisen aihepiiri oli ohjelman aikana julkisuudessa runsaasti, alkuvaiheessa kenties turhan negatiivisvoittoisesti pääpainon ollessa kosteus- ja homeongelmissa. Myöhemmin ohjelman tuloksien mukana myönteiset viestit ovat päässeet esille, tuoden esille sisäilman merkityksen sekä osaamisen ja kehityksen tällä alueella. Eräs ohjelman julkisuuden kulmakivistä oli Kultainen avain -tunnustuksen myöntäminen ohjelmalle sen alkutaipaleella v. 1998. Varsinainen tulostiedottaminen on tapahtunut ohjelman omissa vuosiseminaareissa, suppeamman aihepiirin teemaseminaareissa, erilaisissa yhteistilaisuuksissa muiden teknologiaohjelmien kanssa sekä monissa muissa ammattilaistapahtumissa. Ohjelman www-sivut perustettiin pian käynnistyksen jälkeen ja liitettiin myöhemmin osaksi Tekesin teknologiaohjelmien yhteistä Akseli-portaalia. Laajemmille piireille käytännön tuloksia on voitu viedä mm. eri organisaatioiden yhteisesti toteuttamassa Sisäilma 2002 -tiedotus- ja koulutuskampanjassa. Kansainvälinen näkyvyys ja tieteellinen tiedonvaihto on varmistettu ohjelman aikana järjestetyissä Indoor Air, Healthy Buildings ja Clima 2000 kongresseissa. Erityisesti v. 2000 järjestetyssä Healthy Buildings -kongressissa Otaniemessä sekä Indoor Air 2002 -konferenssissa Montereyssa oli ohjelma tuloksineen näyttävästi esillä kymmenien esitysten voimin. Myös useissa rakennustekniikkaan tai -fysiikkaan liittyvissä kongresseissa on ollut esityksiä, esimerkkeinä Nordic Concrete Research, Tanska 2002, Industrial Floors 03, Saksa 2003, ja 11 th Symposium for Building Physics, Saksa 2002. Ohjelman tuloksia on ehditty jo jonkin verran esitellä myös alan tieteellisissä julkaisuissa. Tiedottamisen ja myönteisen julkisuuden myötä on ohjelman eräänä merkittävänä tuloksena pidettävä alalla tapahtunutta asennemuutosta, joka heijastuu laadun tuottoon rakentamisessa ja kiinteistönpidossa laajemminkin. Samalla ammattilaisten ymmärrys kokonaisuudesta terve talo ja siihen vaikuttavista osatekijöistä on olennaisesti kohonnut. Tämä oikeansuuntaisen tiedon perille vienti tehtävänä ei kuitenkaan ole valmis, vaan eri osapuolten on kyettävä jatkamaan työtä ohjelman jälkeenkin. 1

Ohjelman hankkeet, erityisesti rahoitettu tutkimustoiminta, ovat synnyttäneet paljon uutta tietoa ja luoneet teknologiapohjaa alan yrityksille. Osittain Terve talo -teknologiaohjelman, osittain muiden samanaikaisten aktiviteettien kuten vuonna 2002 päättyneen Ympäristöterveyden tutkimusohjelman, SYTTY, ansiosta suomalainen sisäilmaosaaminen ja -tutkimus on kehittynyt voimakkaasti ja saavuttanut merkittävän aseman myös kansainvälisesti. Kokonaisuuden hallintaan pilotoinnin ja terveen talon kriteerien avulla Kiinteistön omistajien ja rakennuttajien avainasema kehityksen läpimurrossa tiedostettiin ja se näkyi päätöksessä antaa ohjelman koordinointivastuu tälle taholle. Tilaajien valmiuksia kehitettiin myös näiden omilla hankkeilla, joissa todellisten pilottikohteiden avulla kehitettiin osaamista ja saatiin samalla hyviä esimerkkikohteita. Tilaajatoimintoja koskevien projektien lisäksi merkittävää pilotointia on tapahtunut mm. puhtaan ilmanvaihdon, tuottavuuden ja terveen talon kriteerien tutkimushankkeiden yhteydessä. Hengitysliitto Helin ja Allergia- ja astmaliiton omat rakennushankkeet ovat myös osaltaan toimineet merkittävinä kehitys- ja tutkimuskohteina ohjelmassa. Ohjelman kuluessa kentältä saatiin usein viesti, että syntynyttä tietoa ja Sisäilmaluokitusten vaatimuksia on vaikea sovittaa käytännön prosesseihin. Tämän puutteen poistamiseksi käynnistettiin tutkimushankkeena kehitystyö terveen talon kriteerien määrittämiseksi. Ohjelman päättyessä ensimmäinen versio on saatu testattua pilottikohteissa ja korjattua saadulla palautteella. Sisäilmaston laatuvaatimusten määrittelyn lisäksi kriteereissä opastetaan sovittamaan tavoitteet suunnitteluun ja rakentamisen asiakirjoihin sekä käytännön työsuorituksiin. Työ on tässä vaiheessa koskenut lähinnä toimistorakentamista, asuinrakennuksia koskeva työ jatkuu ohjelman päättymisen jälkeen. Korjaustyön sekä kiinteistöjen ylläpidon ja muiden palvelujen kriteerit jäävät tulevaisuuden tehtäviksi. Kriteerit ja niihin liittyvät sisäilmastoluokituksen periaatteet on pyritty myös saamaan laajalti kansainvälisesti tunnetuiksi ja hyväksytyiksi. Tuottavuus ja sisäilma Työn tuottavuuden ja sisäilmaston vaikeasti selvitettävistä yhteyksistä muodostui eräs teknologiaohjelman vaativimmista ja suurimmista tutkimusaiheista. Sisäilmasto-olosuhteiden parantamisen myönteisissä vaikutuksissa onkin tuottavuuden nousun kautta valtava taloudellinen potentiaali. Täsmällinen kvantitatiivinen tieto puuttuu yleensä, ja eri tekijöiden keskinäiset vaikutusmekanismit ovat tuntemattomia. Lämpöolojen vaikutuksista on tähän mennessä ollut parhaiten tietoa, mutta ilman laadun ja muiden sisäilmatekijöiden vaikutuksista hyvin vähän. Ohjelmassa edettiin esitutkimusten kautta laajaan tutkimuskokonaisuuteen useiden tutkimusyksiköiden voimin. Taustatukena ja rahoittajana on tässäkin myös suuri joukko yrityksiä. Hanke jatkuukin vielä pitkään ohjelman päättymisen jälkeenkin. Työtä varten on myös rakennettu merkittävä kansainvälinen tutkimusyhteistyö, joka oletettavasti on edelleen laajenemassa. Työn yhtenä päätuloksena tulee olemaan malli tuottavuuden ja sisäilman yhteyksistä, lisäksi malli pyritään kytkemään myös kiinteistötalouteen. Mallia kehitetään avoimena kansainvälisenä yhteistyönä. Mallin tukena on omissa hankkeissa saatava kokeellinen tieto, ja sitä pyritään täydentämään muualla tapahtuvan tutkimuksen tiedoilla. Käytännön työkaluja laadukkaaseen toteutukseen Akuuttien ongelmien kanssa toimivat ja rakentamisen laadusta huolta kantavat asettivat odotuksia ennen kaikkea ohjelmassa syntyviin käytännön työkaluihin. Usein valmiuksia näiden tuottamiseen onkin ollut, mutta luonnollisesti sisäilman ja rakennusfysiikan alueella puuttuu myös perustietoa, joka on hankittava tutkimuksen kautta ennen kenttäkelpoisia työkaluja ja ohjeistusta. Sisäilmastoluokitus oli syntynyt ennen ohjelman käynnistymistä. Siihen liittyvällä materiaaliluokituksella (M1-merkintä) on ollut yhteys ohjelman emissiotutkimukseen. Ohjelman aikana ja siinä saatuja tuloksia hyödyntäen Sisäilmastoluokitus uusiutui ja sai lisää käytännön ohjeistusta. Kokonaan uutena osana siihen liitettiin ohjelman tuloksiin perustuva ilmanvaihtotuotteiden ja -järjestel- 2

mien puhtausluokitus. Puhtaan rakentamisen (P1) luokitusta myös kehitettiin ja selkeytettiin osittain ohjelman tuloksia hyväksikäyttäen. Asuntokaupan kuntotarkastusohjeet syntyivät kosteus- ja homeongelmien selvittelyn kirjavuudesta ja todella polttavasta kentän tarpeesta. Uudet ohjelman yhteydessä kehitetyt ohjeet saavuttivatkin välittömästi markkinat ja erityisesti pientalojen kaupan yhteydessä kuntotarkastus on muodostunut vallitsevaksi käytännöksi. Useat kosteus-painopistealueen tutkimushankkeet tuottivat myös käytännön apuvälineitä. Rakenteiden lämpö- ja kosteustekniselle suunnittelulle on luotu tehtävän vaativuuteen perustuvat suunnitteluluokat ja tehtävät on ohjeistettu. Kosteuden mittaamiseen rakenteissa on luotu menetelmiä ja ohjeita. Ulkoseinä- ja alapohjarakenteita koskevissa laajoissa tutkimuksissa on syntynyt rakennesuosituksia ja -ohjeita. Ohjelman tuloksia on myös käytetty mm. RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeen pohjana. Usein kosteuteen liittyvät ongelmat johtuvat huonoista työmaakäytännöistä. Tämän takia mm. rakennusmateriaalien suojaukseen kostumiselta ja likaantumiselta laadittiin ohjeet materiaalivalmistajille ja työmaille. Saunoja koskeva tutkimus tuotti ohjeita erityisesti julkisten saunojen rakentamisen ja puhtaanapidon parantamiseksi. Puhdas ilmanvaihto -kokonaisuus tuotti luokituksen lisäksi runsaasti uusia puhtaampia työmenetelmiä, mittauskäytäntöä, puhtauden toteamismenettelyt ja kaikkeen näihin liittyvän koulutusmateriaalin. Asuntoilmanvaihdon korjauskonseptit ohje tarjoaa päätöksenteko- ja valintaohjeen kerrostalojen poistoilmanvaihtolaitoksien parantamiseen. Erikoistuneista palveluista suuri tarve Tavoitteita määriteltäessä nähtiin tarve laajalle kirjolle erilaisia palveluja. Asiantuntijapalveluja koskevia kehityshankkeita syntyikin melko runsaasti. Sen sijaan korjaus- ja ylläpitopalvelujen tuotekehitystä ei tapahtunut odotuksia vastaavassa laajuudessa. Kehitysresurssit ja -kulttuuri on tämän alueen yrityksillä vielä melko ohutta, joten mahdollista liiketoiminnan yhteydessä tapahtuvaa kehitystä ei ole helppoa muodostaa teknologiaohjelmiin sopiviksi hankkeiksi. Toiveena olleet kokonaiset palveluketjut esimerkiksi ongelman toteamisesta korjaamiseen ja ylläpitovastuuseen jäivät vielä idea-asteelle, mutta tällaisen elinkaariliiketoiminnan kehittymiselle on ilmeisesti jatkossa edellytyksiä. Puhdasta ilmaa hengitettäväksi Hyvän sisäilman ominaisuuksista tärkein on riittävän puhdas hengitysilma. Ilmanvaihto- ja ilmastointilaitokset eivät ole välttämättä taanneet puhtautta edes silloin, kun käytettävissä on riittävän hyvänlaatuista ulkoilmaa. Ilmanvaihtolaitteiden likaantuminen ja hajut sekä huonosti huolletut suodattimet ja muut ilmanvaihtolaitteiden puutteet ovat osaltaan pilanneet ilman laatua. Teknologiaohjelmassa puututtiinkin koko toimintaketjuun puhtaan ilman osalta. Tuloksena on toimintamallit, jotka ovat edelläkävijänä maailmanlaajuisesti tällä saralla. Tutkimuskokonaisuus Puhdas ja toimiva ilmanvaihto tuotti työkalut ja ohjeistuksen suunnittelusta ja laitevalmistuksesta kanavien puhdistukseen ja käyttöön. Tulosten hyödyntäminen etenee nopeasti, ja esimerkiksi pyöreiden kierresaumakanavien valmistus on muuttumassa Suomessa kokonaan ohjelman suosituksien mukaiseksi; öljyttömästi valmistetuiksi ja likaantumiselta suojatuiksi kanavatoimituksiksi. Sisäilman laadun hallintaan liittyy myös riittävä ja toimiva tuloilman epäpuhtauksien suodatus. Yleistä tietoutta tässä kysymyksessä lisänneiden selvitysten lisäksi ohjelmassa syntyi useita mielenkiintoisia ilman puhdistuslaitteiden tuotekehitystuloksia, joita jo kaupallisesti hyödynnetään. Ilmanvaihdon erityinen pulma-alue Suomessa on suuri kerrostalokanta, joka on varustettu vain koneellisella tai painovoimaisella poistoilmanvaihdolla. Näiden kerrostaloasuntojen ilmanvaihdon taso ja laitteiden toiminta on usein todettu epätyydyttäväksi. Asuntoilmanvaihdon korjauskonseptit 3

-projektilla pyrittiin tuomaan hyviä keinoja tilanteen parantamiseksi. Myös monet ohjelman tuotekehityshankkeista koskivat asuntoilmanvaihtoa. Kosteuden hallinta ja homeiden torjunta Kosteus-painopistealue muodostui laajimmaksi osaksi teknologiaohjelmaa. Lisäksi kosteuteen liittyvät ilmiöt ovat tärkeinä osatekijöinä suuressa osassa muita ohjelman hankkeita. Kosteuden voidaankin sanoa olevan osallinen suurimpaan osaan sisäilmaongelmia. Lisäksi sillä on suuri merkitys rakenteiden kunnon ja kestävyyden osatekijänä. Ohjelmassa kehitettiin kosteusalueelle uusia tutkimusmenetelmiä, uutta tietoa ja monia uusia käytännön työkaluja. Erittäin tärkeänä kehitysaskeleena ohjelman aikana on myös ollut poikkitieteellisen tutkimuksen käynnistyminen rakenne-, ilmanvaihto-, elektroniikka-, mikrobiologia- ja terveystutkimuksen välillä. Tieto kosteuden hallinnasta ja kosteusongelmien välttämisestä onkin ohjelman jälkeen uudella tasolla. Valtaosa ongelmista näyttää olevan vältettävissä nykyisin tiedoin oikealla toteutuksella ja ylläpidolla. Tuntematonta tai kehitettävää aluetta on kuitenkin vielä riittämiin jatkossakin. Märkätilaratkaisujen tutkimushankkeissa tavoitteena on ollut kehittää siveltäville kosteudeneristystuotteille luokitusperusteet sekä märkätilojen yhteensopivia kokonaisratkaisuja. Tutkimushankkeet ovat vaikuttaneet selkeän aktiivisen toiminnan muodossa, kun märkätilojen tekijöitä on alettu kouluttamaan ja sertifioimaan. Sertifiointi on jo laajaa ja yleisenä vaatimuksena märkätilojen tekijöille. Ohjelmassa oli myös useita tuloksellisia märkätilojen tuotekehityshankkeita märkätila-alueelta. Kosteusalueen high-tech-kehitystä edustaa uusi sähköinen langattomasti toimiva ja rakenteita rikkomaton kosteusmittausmenetelmä. Tässä menetelmässä huokea teippimäinen anturi jätetään rakenteisiin jo rakennusvaiheessa. Menetelmällä voidaan seurata sekä rakennusvaiheessa tapahtuvaa rakenteiden kuivumista että rakenteiden käytönaikaista kosteutta mm. pitkäaikaista kosteusvaihtelua, minkä ansiosta se soveltuu myös osaksi rakennusten tulevaisuuden huolto- ja laadunseurantajärjestelmää. Tuotteen kaupallinen hyödyntäminen on alkanut. Kosteuden hallinnan ongelmallisimmat kohteet tuntuvat olevan pientalon alapohja oli se sitten maanvarainen tai tuuletettu sekä kerrostaloasunnon betonisen välipohjan ja sen päällystämisen toiminta. Nämä rakennusosat ovat yhteydessä myös usein tyypillisiin materiaalien emissio-ongelmiin. Kaikkea tähän kysymykseen liittyvää ei kuitenkaan teknologiaohjelman runsaasta panostuksesta huolimatta ole vielä saatu selvitettyä. Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat myös aloittaneet yhteisen kehityshankkeen TATTI, jolla etsitään uusia toimivia ratkaisuja julkisten rakennusten sisäilma- ja kosteusongelmiin. Osassa kaikkien kolmen kaupungin kiinteistöistä on esiintynyt kosteusongelmia ja sisäilman laadussa on myös ollut parantamisen varaa. Havaittujen kosteusongelmien selvittämisessä ja korjaamisessa käytetyt menetelmät vaihtelevat. Kullakin kaupungilla ja muilla alan asiantuntijoilla on omaa toisilleen jakamatonta hyödyllistä tietoa ja kokemusta. Tämän tiedon ja osaamisen yhdistämisellä haetaan lisäarvoa. Emissiot loputon tutkimuskenttä Terve talo -ohjelman aikana vaatimukset haitallisia päästöjä sisältävien materiaalien käytön vähentämiseksi ja siirtymiseksi vähemmän emittoiviin materiaaleihin ovat siirtyneet käytäntöön jo varsin laajasti. Tämän mahdollistaa rakennusmateriaalien emissioluokitus; M1-merkinnän on saanut jo yli 600 tuotetta. Luokituksen kehittyminen ja Terve talo -ohjelmassa tapahtunut tutkimus ovat olleet vuorovaikutuksessa toisiinsa. Materiaaliemissioiden painopistealueelle on syntynyt merkittävä tutkimushankekanta. Tutkimushankkeissa on ollut yhteistyötä SYTTY-ympäristöterveystutkimusohjelman kanssa. Tuotekehitystä sen sijaan ei ole juurikaan tapahtunut ohjelman puitteissa, vaikka luokituksen edistyminen kertookin, että tuotteita on käytännössä voimakkaasti kehitetty vähäpäästöisemmiksi. 4

Suurin aukko tiedossa lienee edelleen lukemattomien rakennuksessa esiintyvien yhdisteiden vaikutukset terveyteen millä aineilla on merkittävä haittavaikutus, ja minkälaisissa olosuhteissa, missä pitoisuuksissa jne. Tämä tutkimustarve tuskin loppuu näkyvissä olevassa tulevaisuudessa, koska uusia materiaaleja ilmestyy jatkuvasti ja käytössä olevien materiaalien pitkäaikaisvaikutukset tulevat vastaan aikanaan. Mitä jäi tekemättä, jatkotarpeet Välitön ja ilmeinen jatkotarve on syntyneen tiedon levitys ja laajempi käyttöön saattaminen. Toimenpiteitä tarvitaan tässä kaikilla tasoilla ammatillisesta peruskoulutuksesta täydennyskoulutukseen ja yleiseen tiedotukseen. Ohjelman aikana syntyi myös ajatus uudenlaisen tietohuollon kehittämisestä kiinteistö- ja rakennusalalle. Sellaista tarvitaan muunkin kuin tässä ohjelmassa syntyneen tiedon käyttöönoton helpottamiseksi. Ohjelman arvioinnin yhteydessä todettiin systemaattisemman kansainvälisen tutkimus- ja kehitysyhteistyön tarve. Kansainvälistymiseltä tuntuu kuitenkin puuttuvan menettelytapoja. Ohjelmassa mukana olleet osapuolet ovat toivoneet olevansa mukana jatkossa kansainvälisissä yhteishankkeissa. Suuret ja vaativat, monikansalliset, yrityshankkeet voisivat sisältyä seuraavaan kehitysvaiheeseen. Hyvä sisäilmaston laatu ja terveen talon ominaisuudet on saatava myös oleelliseksi sisällöksi kehitettäessä tulevaisuuden elinkaarihallintaan perustuvaa kiinteistöliiketoimintaa. Hyvä sisäympäristö ei voi olla rakennuksissa sivutuote, vaan pääasia. Sen tulee olla oleellisena tekijänä myös käsitteissä elinkaariliiketoiminta ja sustainability, jotka ovat lähitulevaisuuden kehityksen avainsanoja. Palvelut kehittyivät vain osittain. Erityisesti tuotteistetut korjauspalvelut jäivät toivelistalle. Myöskään sisäympäristöstä vastuuta ottaviin kiinteistöpalveluihin ei syntynyt toivottua laajuutta. Terveen talon palvelujen kriteerit olisi selvä jatkohankeaihe. Talotekniikan järjestelmien ja palvelujen kehittämiselle on olemassa edellytyksiä ajallisesti tämän ohjelman jatkona vuonna 2002 liikkeelle lähteneessä talotekniikan CUBE-teknologiaohjelmassa. Erityisesti olosuhteiden hallinta ICT-teknologiaan perustuvilla järjestelmillä on tulevia haasteita. Rakennusmateriaalien ominaisuuksien hallinnassa, erityisesti päästöjen osalta, on lopullinen läpimurto vielä saavuttamatta. Tällä alueella tulee tutkimusta ja kehitystyötä voimakkaasti jatkaa. Rakentamisen olosuhteiden hallintaan panostettiin, mutta siinä toivotaan syntyvän omaa liiketoimintaansa jatkossa. Sääsuojaukset, kosteuden hallinta, rakennusaikainen lämmitys ja ilmanvaihto sekä pölynpoisto ja -suojaus kuuluvat kaikki tähän kenttään. Vaikein ja poikkitieteellisin alue, jossa tutkimustarpeet ovat rajattomat, on luonnollisesti sisäilmaan liittyvien tekijöiden terveysvaikutukset. Tällöin ei ole kuitenkaan enää kysymys teknologiaan liittyvästä työstä, vaan useinkin perustutkimuksesta. Eri painopistealueisiin liittyviä jatkokehitystarpeita on lisäksi tuotu tässä loppuraportissa esiin ao. painopistealuetta koskevassa luvussa. 5

2 Ohjelman tausta, tavoitteet ja toimintatapa Tausta ja lähtökohdat Terve talo -teknologiaohjelman valmistelun lähtökohtina voidaan pitää seuraavia 1990-luvulla voimakkaasti esille tulleita ja yhä yleisemmin ja selkeämmin tiedostettuja tosiasioita: Sisäilmaan liittyvillä tutkimus- ja yritystahoilla oli tavoitteena saada aikaan laaja ja monitieteinen kehittämisohjelma aihepiiristä. Kiinteistö- ja rakennusklusteri oli todettu maamme suurimmaksi klusteriksi, joka vastaa suurimmasta osasta kansallisvarallisuutta. Rakennusten kosteus- ja homeongelmat ja ihmisillä todetut sisäilmasta johtuvat altistumiset ja sairastumiset olivat yleisiä ja ilmeisiä ja ne olivat myös julkisuudessa voimakkaasti esillä. Nämä kolme näkökulmaa yhdistyivätkin päätökseksi käynnistää selvitystyöt ja teknologiaohjelman valmistelu. Valmisteluun osallistui kiinteistöja rakennusalan osapuolia varsin laajasti. Vuonna 1997 valmistuneet selvitykset terveen rakentamisen ja kiinteistönpidon ongelmista ja silloisesta niihin liittyvästä tietämyksestä (Sisäilmayhdistys) sekä asiakastarpeista ja liiketoimintamahdollisuuksista (Suomen Kiinteistöliitto ry) toivat esille rakennuksissa vallitsevan sisäilman laadun suuren terveydellisen ja taloudellisen merkityksen. Kustannuksia syntyy sekä hoitokustannuksina että työtehon alenemisena ja menetettynä työaikana. Sittemmin usein esillä ollut arvio sisäilmaongelmien aiheuttamista kustannuksista oli jopa 2,3 miljardia euroa vuodessa, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin rakennusten lämmittämiseen tarvittavan energian hinta vuodessa. Selvityksessä todettiin myös olemassa olevan rakennuskannan suuri patoutunut korjaustarve. Sisäilmaan liittyvässä liiketoiminnassa nähtiin laajat mahdollisuudet kansallisesti ja kansainvälisesti. Selvityksistä tehtiinkin johtopäätökset, jotka johtivat ohjelman käynnistyspäätökseen keväällä 1998. Ohjelma sai nimekseen Terve talo rakennustekniikka, sisäilma ja laatu. Terveen talon määrittely Ohjelman alkuvaiheessa pyrittiin määrittelemään Terve talo -käsite mahdollisimman ymmärrettävästi ja kattavasti. Määritelmäksi asetettiin: Terve talo on rakennus, joka on suunniteltu ja rakennettu siten, että se tarjoaa kilpailukykyisesti terveelliset, turvalliset ja toiminnallisesti tarkoitustaan vastaavat olosuhteet siellä asuville tai työskenteleville. Terveessä talossa on viihtyvyyttä ja työtehoa parantava hyvä sisäilmasto. Terve talo on rakennettu laadukkaaksi, kestäväksi ja taloudelliseksi. Rakennusta käytetään ja hoidetaan siten, että sen ominaisuudet säilyvät. Ohjelman aikana tämä alkuperäinen määrittely on vaikuttanut onnistuneelta ja toimivalta, ja se on muodostanut hyvän pohjan ohjelman myöhemmälle tavoitteiden asettelulle ja terveen talon kriteerien kehittämiselle. Teknologiaohjelmalle asetetut tavoitteet Ohjelman yleiset tavoitteet muodostuivat varsin laajoiksi ja haasteellisiksi. Niissä otettiin huomioon asian merkitys ihmisten terveydelle ja kansantaloudelle. Luonnollisesti asetettiin myös liiketoiminnan kehittymiselle asetettavat tavoitteet. Ohjelman yleiset tavoitteet olivat: Sisäilma- ja rakennusfysikaalisen osaamisen ja niihin liittyvän terveystiedon nostaminen sille tasolle että osaaminen muodostuu kansainväliseksi menestystekijäksi. Osaaminen kehitetään kiinteistö- ja rakennusalan, terveysalan, valmistavan teollisuuden ja tutkimuksen yhteisellä työllä. Rakennuksille ja niissä käytettäville tuotteille ja palveluille saadaan kehitettyä ja otettua käyt- 7

töön sisäilman ja terveyden kriteerit ja tarvittavat laatuluokitukset. Avainasemassa olevien kilpailukykyisten ja vientikelpoisten keihäänkärkituotteiden ja prosessien kehittäminen. Rakennuksien sisäilma- ja terveysominaisuuksiin liittyvien diagnostiikka- ja korjausprosessien kehittäminen. Näitä edellä esitettyjä yleisiä tavoitteita haluttiin vielä täydentää määrittämällä tarkemmin halutut vaikutukset kansallisella tasolla sekä erikseen rakennus- ja kiinteistöalalle halutut vaikutukset. Ohjelman halutut kansalliset vaikutukset Kansanterveys paranee Kiinteistövarallisuudesta huolehditaan paremmin Rakennusten elinkaaritalous paranee ja taloudellinen käyttöikä pitenee Korjausinvestoinnit kohdistuvat oikein Uudisrakentamisessa kysyntä suuntautuu oikein Luottamus rakentamiseen paranee Työn tuottavuus ja viihtyvyys rakennuksissa paranee Kilpailukyky kasvaa ja vienti lisääntyy. Halutut vaikutukset rakennus- ja kiinteistöalalle Sisäilma- ja rakennusfysikaalinen osaaminen lisääntyy Laatu ja osaaminen tulevat ostokriteereiksi Korjauskulttuuri kehittyy Laajan vastuun toteutusmuodot etenevät Kiinteistöjen katselmuskäytännöt muodostuvat rutiiniksi Rakentamisen imago paranee Alalle syntyy uutta teknologiaa ja se otetaan käyttöön. Näitä toivottuja vaikutuksia pyrittiin arvioimaan myös numeerisesti. Positiivinen vaikutus alentuneina terveyskuluina ja kohonneena työn tuottavuutena arvioitiin noin 0,3 miljardin euron suuruiseksi vuodessa 2 3 vuoden kuluttua ohjelman päättymisestä. Liiketoimintaa arveltiin syntyvän (tai siirtyvän) ohjelman vaikutuksesta kehittyviin tuotteisiin ja palveluihin 4 miljardia euroa vuodessa. Uusia työpaikkoja uskottiin syntyvän noin 5000. Ohjelmaa käynnistettäessä nähtiin luonnollisesti, että edellä kuvatut laajat vaikutustavoitteet eivät voi toteutua yksinomaan teknologiaohjelman keinoin. Esimerkiksi tavoitteena olevan kiinteistökannan korjaamisen toteutuminen edellyttää monien samanaikaisten reunaehtojen täyttymisen. Vaikutukset näkyvät täysimittaisesti myös vasta kohtuullisella viiveellä ohjelman toiminnan jo loputtua. Yleisten tavoitteiden toteutuminen voidaan lisäksi todeta vain kokonaisuutena teknologiaohjelman vaikutusta ei voi irrottaa muusta yhteiskunnan kehityksestä. Ohjelman rakenne Ohjelmaa käynnistettäessä määriteltiin sille seuraavat 6 osa-aluetta sekä kullekin sisältö ja halutut tulokset. Nämä alkuperäiset osa-alueet olivat: 1. Vaativa asiakas, tilaajatoiminnot ja kriteerit 2. Laatu ja prosessit 3. Terve talo, rakennuskokonaisuudet, tilat ja järjestelmät 4. Materiaalien ja rakenteiden ominaisuudet 5. Korjaus- ja ylläpitopalvelut 6. Tietohuolto, koulutus ja teknologiaan siirto. Käytännössä havaittiin kuitenkin melko pian, että rakennetta oli vaikea soveltaa projektisalkun hallintaan ja se oli myös hieman vaikeaselkoinen viestinnällisesti. Johtoryhmä teki uuden strategiatarkastelun noin vuoden kuluttua ohjelman käynnistymisestä ja päätyi sen yhteydessä määrittämään seuraavat neljä painopistealuetta: 1. Palvelut ja liiketoimintakonseptit 2. Ilmanvaihto ja talotekniikka 3. Kosteus 4. Emissiot. Tämä uusi jaottelu ei kenties ollut yhtä kattava ja haasteellinen kuin aiempi, mutta palveli varsin hyvin jatkossa ohjelman ohjauksen käytäntöä ja oli myös helposti ymmärrettävä. Kummassakaan vaiheessa ohjelman projektikannalle ei asetettu määrällisiä tavoitteita osa-alueittain. Tutkimus- ja yrityshankkeiden keskinäisen suhteen toivottiin kokonaisuudessaan olevan jossain määrin yrityspainotteinen, vaikka tiedossa olikin tutkimusrahoituksen suuri kysyntä tällä ai- 8

7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 Kustannukset Tutkimustuki Yritystuki 1 000 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 Kuva 2.1. Ohjelman yritys- ja tutkimusrahoitus eri vuosina. Pystyakselilla kustannukset tuhansina euroina. 5 % 4 % 32 % 44 kpl 11 12 kpl kpl 31 kpl 27 % Yleiset Palvelut ja Liiketoimintakonseptit Ilmanvaihto ja talotekniikka Kosteus 25 kpl Emissiot 32 % Kuva 2.2. Ohjelman hankkeet painopistealueittain (kpl) ja osuus kokonaiskustannuksista (%). healueella. Ohjelmasta päätettiin tehdä viisivuotinen, 1998 2002. Hankkeiden volyymiarvioksi budjetoitiin n. 4 miljoonaa euroa vuodessa, yhteensä n. 21 miljoonaa euroa koko ohjelma-ajalle. Tästä arvioitiin noin puolet kertyvän Tekes-rahoituksesta, loput yrityksiltä. Tämä kustannusarvio osoittautui jokseenkin oikeaksi. Hankkeita käynnistyi yhteensä 123 kpl, yhteiseltä arvoltaan 22,8 miljoonaa euroa, josta Tekes-rahoitus oli 12,3 miljoonaa euroa. Kuvassa 2.1 on esitetty ohjelmassa eri vuosina käynnistyneiden hankkeiden kustannukset ja Tekesin rahoitusosuudet jakaantuneena yritys- ja tutkimusrahoitukseen. Ohjelman hankkeiden jakautuminen eri painopistealueisiin käy ilmi kuvasta 2.2. 9