Anturainen Kotkan Koiraystäväin Seura ry:n jäsenlehti Nro 3/2013
Kotkan Koiraystäväin Seura ry www.kotkankoiraystavainseura.fi Sisältö: Jo joulu joutuu 2 Puheenjohtajan palsta 3 Jäsensihteeri esittäytyy 4 Uusi toko-vastaava esittäytyy 5 Emännän ja isännän palsta 6 Kasvattajan matkassa 7 Onnellinen koira oppii ja osaa 9 Pietu 14 Kesämatkailumuistoja 2013-12-09 15 Kutsu 17 Riitta 50 vuotta 18 Näyttelyjaos kiittää 20 Joulutervehdyksiä 21 Ilmat viilenevät 22 Tuloksia 23 Agilityvalio Viivi 24 Pippuri ja Nipsu 26 Tonttuja 27 Hallitus 2014 28 Etukannen kuva: Samojedinkoirien talviriemua kuva: Pilvi Uotila Anturainen on Kotkan Koiraystäväinseura ry:n jäsenlehti, joka ilmestyy, kun juttuja on riittävästi. Julkaisija: Kotkan Koiraystäväin Seura ry Rek.nro 153.054 Päätoimittaja, aineiston vastaanotto: Jaana Siltanen jlesiltanen@gmail.com Taitto: Jaana Siltanen Lehden toimitus: Jaana Siltanen Seuraavan Anturaisen ilmestyminen 2014 (suluissa viimeinen materiaalien toimituspäivä): 1/2014 (15.3.2014) Ilmoitushinnat: ½ sivu 10 EUR ¼ sivu 5 EUR (Valio- ja pentueilmoitukset ilmaisia) Kasvattajan (jäsen) vuosi-ilmoitus (julkaistaan 4 peräkkäisessä lehdessä): 1/8 sivu 5 EUR ¼ sivu 10 EUR Aineistosta: Jutut, kuvat ja juttuideat ovat aina tervetulleita Tekstit sähköpostitse päätoimittajalle. Mainitse kirjoittajan nimi ja kuvien kuvaaja. Kuvat ja teksti mielellään erillisinä. Kuvat mielellään sähköpostitse jpg-tiedostona ja mahdollisimman suurella resoluutiolla otettuna. 2
Jo joulu joutuu Taas ollaan eletty yksi vuosi melkein loppuun. Takana on harrastustäyteinen vuosi, jonka lopun huipensi tieto hallin sataprosenttisesta valmiustilasta. Helpotti kyllä meikäläistäkin sangen paljon tämä asia. Ja helpotti hallin valmistuminen kaikkia harrastajiakin. Saatiinhan halliin vesi ja vessat. Halli onkin ollut kovassa käytössä. On ollut agility- ja toko-treenejä, kisoja ja koulutuksia. Näyttelyjaosto on järjestänyt ahkerasti match show ta ja pitänyt näyttelytreenejä. Ahlströmin kentällä on pyörinyt säännöllisesti koirakoulu tehden tärkeää työtä koirien perustottelevaisuuden eteen. Meidän seurassa on ahkeraa väkeä. Hallin isäntä Masa ja emäntä Tarja ahkeroivat hallissa tämän tästä pitääkseen paikat kunnossa, mutta se on myös meidän kaikkien asia. Huomioitavista seikoista on asiaa tässä lehdessä. Ensi vuoden alussa on jälleen tiedossa paljon kisoja ja koulutuksia. Kannattaa seurata säännöllisesti seuran nettisivuja ja sieltä löytyvää kalenteria. Myös Facebookissa on seuralla oma sivu. Mutta ensin rauhoitutaan joulun viettoon. Itse toivon pakkasta ja sopivan määrän lunta tuomaan joulutunnelmaa. Toivotamme Anturaisen lukijoille Rauhaisaa ja rentouttavaa Joulua ja mitä parhainta tulevaa vuotta 2014 Jaana, Saaga ja Friida. 2
Puheenjohtajan palsta Joulu lähestyy kutsuvana. Ystävät ja sukulaiset vaihtavat joulutervehdyksiä, facekin on täynnä joulun odotusta. Joululahjat ja -ruoat on hankittu ja kuusi kannetaan sisään. Paljon paljon on mahtunut työtä ja puuhaa, iloa ja suruakin, meidän koiran ystävienkin vuoteen. Halli on vihdoin valmis. Kotkan kaupunki vaatii vielä yhden työmaan, kun sadevesi pitää piha-alueeltakin kerätä viemäriin. ELY-keskus ja maatalousvirasto on käynyt tarkastamassa ja viimeistä maksatuserää odotetaan vielä tämän vuoden puolella. Ne muutamat jäsenet, joilla oli omaisuutensa projektin takuuna, ovat saaneet takauksensa takaisin. Ylläpito ja suunnitelmallinen huolto alkaa ensivuodesta. Hallitus esitti keväällä vuosikokouksessa muutamiin maksuihin korotuksia, jotta ylläpito- ja käyttökustannukset saadaan katettua. Kokous hyväksyi nuo korotukset ja nyt vuoden lopussa näyttää siltä, että seuraaviin maksutarkastuksiin ei ole pikaista tarvetta. Talkootyön arvostusta haluan korostaa, sillä se antaa perustan sille, ettei harjoitus- ja muita maksuja tarvitse korottaa ja saamme samalla järjestettyä kaikki tapahtumamme hyvässä hengessä. Yhdistyksemme on koko olemassaolonsa ajan tunnettu hyvin järjestetyistä tapahtumista ja siitä on syytä ylpeänä pitää kiinni jatkossakin. Olen ymmärtänyt yhdessä hallituksen kanssa, että yhdistyksemme on varsin pidättyväinen talkoo- ja muiden velvoitteiden asettamisessa, mitä tulee harjoittelumahdollisuuksien tarjoamiseen. Muualla on todella kovia velvoitteita, jotta harjoitteluoikeus ensin saadaan ja sitten voidaan ylläpitää. Jokaisen panosta tarvitaan ja halutaan, jotta voimme edelleen kehittää ja viedä yhdessä yhdistystämme eteenpäin. Haluan tässä vielä kiittää syyskokousta luottamuksesta aloittaessani viimeisen kauteni yhdistyksen puheenjohtajana. Nämä noin 20 vuotta yhdistyksen puheenjohtajana ovat olleet rikkaita vuosia kanssanne harrastaen. Harry Turtiainen 3
Syyskokouksessa valittiin kaksi uutta hallituksen jäsentä. Hallitukseen perustettiin uusi vakanssi, jäsensihteeri. Seuraavassa Emmi esittelee itsensä ja toimenkuvansa. Moikka kaikille! Olen Emmi Hänninen (o.s. Lehtonen), seuramme uusi jäsensihteeri. Olen 31-vuotias ympäristöekologi ja tutkimussukeltaja. Työkseni tutkin tällä hetkellä Itämeren pohjaa ja sen eliöstöä. Perheeseeni kuuluvat mieheni Kassu, kaksi ihanaa pojanvesseliä (Luka 5 v. ja Hugo 3 v.) sekä 12-vuotias karkeakarvainen kettuterrieriuros Jello. Haaveissani on ollut jo pitkään uusi karvainen perheenjäsen (tarkennuksen vuoksi: siis koira), mutta kiireinen elämänvaihe ei tällä hetkellä vielä anna sijaa koiranpennun kanssa puuhaamiselle. KKS:aan liityin saatuani ensimmäisen oman koirani, karkeakarvaisen kettuterrieri Nellin vuonna 1996. Laji nimeltä agility oli ihan uusi minulle, mutta se kuulosti hauskalta harrastukselta ja niinpä äitini soitti Rouskun Masalle ja kyseli harrastusmahdollisuudesta. Aloitimmekin alkeiskurssin keväällä 1997. Heti alussa Masa ilmoitti, että virallisiin kilpailuihin mennään tietysti sitten, kun taidot riittävät. Olin kauhusta jäykkänä ja ajattelin, että mieluummin harrastan lajia ihan vain omaksi ja koirani iloksi... Mutta kappas vain, ensimmäinen kisastarttimme oli reilun vuoden päästä, heinäkuussa 1998 Lappeenrannassa! Jännitti hirveästi, mutta saimme hienosti tuloksen 5 ja kisakärpänen taisi purra lopullisesti. Nellin kanssa etenimme 2-luokkaan ja kisasimme aina siihen asti, kunnes Nellin silmäsairaus pakotti luopumaan harrastuksesta. Vuosituhannen vaihteessa kouluttauduin agilitytoimitsijaksi ja -koulutusohjaajaksi, sekä myös näyttelypuolen kehätoimitsijaksi. Agilityä harjoittelin omien koirieni Nellin ja Jellon kanssa sekä vanhempieni kettistyttö Nanan kanssa. Nana ja Jello etenivät kolmosluokkaan asti, vaikka ihan terävimpään kärkeen emme lupaavasta urasta huolimatta päässeetkään. Myös näyttelyitä tuli jonkin verran kierreltyä kettuterriereidemme kanssa; onpa Jello ollut kerran jopa RYP3 Helsingin kesänäyttelyssä. Opiskelujen myötä harrastin agilityä välillä Päijät- Hämeen agilityurheilijoissa sekä Kouvolan seudun seurakoirakerhossa, kunnes palasin takaisin kotikaupunkiini Kotkaan. Perheenlisäyksen vuoksi harrastaminen jäi hetkeksi tauolle ja sitten Jellolla todettiinkin kipuja aiheuttava nikamavika selässä. Treenaaminen jäi, kunnes sain lainakoiraksi Holopaisen Raimon ja Mantereen Ullan Taika-corgin. Taikan kanssa harjoittelimme vuoden-pari ja kisasimmekin muutamaan otteeseen. Toimin hetken aikaa myös isäni borderterrieri Pamin sijaisohjaajana. Tällä hetkellä harjoittelen silloin tällöin Rouskujen Almabordercolliella. On ollut mielenkiintoista päästä kokeilemaan erityyppisiä ja -kokoisia koiria harrastuksessa. Tuntuma erilaisiin koiriin auttaa minua myös kouluttajana. Koulutushommissa minut tapaa yhdessä Masan kanssa keskiviikon aloittelevien ryhmässä. Jäsensihteerin toimenkuvaani kuuluvat kaikki jäsenyyteen liittyviä asiat, kuten jäsenrekisterin ylläpito, uusien jäsenhakemusten käsittely ja harjoittelumaksujen valvonta. Minuun voi ottaa yhteyttä jäsenasioissa. 4 Toivotan kaikille jäsenille oikein mukavaa koiraharrastusvuotta! Emmi kks.jasensihteeri@gmail.com
Toko-vastaava Terhi Ripatin tilalle valittiin Annukka Lehikoinen, joka myös esittelee itsensä. Uusi tokovastaava esittäytyy... Olen alkujaan Helsingistä Kotkaan kulkeutunut, mutta kymmenessä vuodessa tehokkaasti kotkalaistunut koiraharrastaja. Koirat ovat kuuluneet elämääni ihan pikkutytöstä asti, mutta suoranainen elämäntapa niistä on tullut vasta viimeisen seitsemän vuoden aikana täällä Kotkassa, missä yhteisö ja puitteet harrastamiselle ovat olleet mielestäni mainiot verrattuna pääkaupunkiseutuun! Perheeseeni kuuluu miehen ja 3-vuotiaan Aarni-pojan lisäksi viisi koiraa. Vaikka minulla on ollut vuosien saatossa koiria eri roturyhmistä tuntuu, että olen lopulta löytänyt sen omimman juttuni paimenkoirista. Harrastuskavereinani ovatkin tällä hetkellä kaksi lk. pyreneittenpaimenkoiraa Tara 7v ja Foca 4v sekä vähän vahingossa elämääni tupsahtanut "supersheltti" Täplis, 1,5 v. Mieheni taas harrastaa metsästystä, mihin tietenkin tarvitaan omat koiransa, joten myös kaksi saksanseisojaa, Kira 10 v sekä Remo 5 v, kuuluvat olennaisena osana laumaamme. Tällä hetkellä harrastan koirieni kanssa aktiivisesti tokoa ja agilitya. Taran ja Focan kanssa kisataan molemmissa lajeissa Täpliksen ollessa vielä "vähän vaiheessa" - joskin ikäänsä nähden ihan hyvässä sellaisessa. Toimin tokossa koulutusohjaajana syksyllä aloittaneelle kisapenturyhmälle ja lisäksi vedän Helajan Terhin kanssa yhteistä agilityryhmää. Vaikka omaan jonkin verran kokemusta hallitustyöskentelystä muista yhteyksistä, vaikuttaa siltä että toko-vastaavuuteen liittyy paljon uusia opeteltavia asioita. Olen kuitenkin rennolla mielellä, koska tokon harrastajakunta on kasvanut viime aikoina mukavasti, ihmiset tuntuvat olevan aktiivisia talkoilijoita ja hyvällä hengellä mukana. Luotan myös täysin toko-kouluttajista ja edellisestä toko-vastaavasta koostuvan toko-jaoksen taustatukeen ja siksi uskalsinkin tähän hommaan ryhtyä. Mikäli sinulla on toiveita tai hyviä ideoita KKSn toko-toiminnan kehittämiseksi tai haluaisit itse järjestää tapahtumia, koulusta tms. niin tule ihmeessä nykimään hihasta tai laita sähköpostia! Annukka amlehikoinen@gmail.com 5
EMÄNNÄN JA ISÄNNÄN PALSTA 1.12.2013 On aika taas muistuttaa muutamista asioista hallista ja hallin ulkopuolelta. Hallihan on meidän kaikkien eduksi ja hyvä juttu. Pitäkäämme siitä myös yhdessä huolta. Kustannuksethan maksamme me jäsenet kaikki yhdessä. - kattovalot sammutettava poistuttaessa harjoituspuolelta - pienet ledivalot buffan ja toimiston oven yllä voi jättää palamaan - harkitse tarvitsetko koko valaistusta joka toinenkin valaisee hyvin - jos halliin ei jää ketään, niin ulko-ovet laitetaan lukkoon aina poistuttaessa piha-alueelta - käsittele varoen hallin ulko-ovia - lämmöt nostetaan tarvittaessa tapahtumiin edellisenä iltana ja lasketaan takaisin tapahtuman jälkeen - WCn lämpöä ei saa nostaa ja ovi halliin laitettava kiinni (lämpö karkaa) - buffan seinällä on ohje buffan käytöstä - buffan sohville ei saa kiivetä kengät jalassa - laattalattioilla (varasto, toimisto ja buffa sekä varoen WCt) ei saa kävellä nastakengillä - ulkoiluta koirasi ennen halliin tuloa (luvattoman paljon jätöksiä sisällä) seuraa koiraasi ja vahingon sattuessa korjaa itse pois - pidä WCt, halli, toimisto, varasto ja buffa siistinä mehu- ja kahvimukit, sekä muut roskat pois pöydiltä, hiekat saa myös lakaista lattialta - inva-wcn edusta pidettävä vapaana tilana ei jätetä tuoleja, esteitä ym tälle alueelle - ei saa jättää tuoleja portaiden eikä sisäovien eteen - pahvit vietävä keräyspisteisiin esim Prismalle ei jätetä hallille - erikoissysteemit purettava agiharjoituksen jälkeen targetit pois kentiltä; hyllyssä oma loota, verkot pois kepeiltä yms - roskiksien ollessa täynnä, vie isoon loppujäteroskikseen ja ota varastosta uusi jätesäkki - ilmoitustauluna on hallin puolella buffan oven viereiset seinät sekä toisella puolella ulko-oven vieressä - toimistossa on postilaatikkokorit sekä tokolle että agilitylle käy tarkistamassa onko juuri sinulle postia - sinulle tarpeettomat käyttämättömät palkinnot voi palauttaa palautuslootaan, joka sijaitsee varastossa kiitos lahjoituksesta - periaatteena on että, jos jätät hallille jotain yleishyödyllistä, se on kaikkien käytettävissä - ympäristön asukkaiden toive: metsäpoluilta (kuten myös uudelta tien pätkältä) koiran kakat joko kaivetaan maahan tai potkitaan polun sivuille tarpeeksi kauas - piha-alueelta ja yleisiltä teiltä koiran kakat kerätään pois Tiedot kaikista epätavallisista niin sisällä kuin ulkona Masalle 050 4670480 6 Tarja ja Masa
KASVATTAJAN MATKASSA kuva Taija Liukkonen Nimeni on Heidi Raita. Kotonani asustelee tällä hetkellä minun ja tyttäreni lisäksi seitsemän iloista karvakorvaa, iältään yhden ja 13,5 vuoden väliltä... sekä kissatyttönen, Muru. Ensimmäinen koirani oli mustavalkoinen collieenglanninspringerspanieli-mix Noora. Hurmaava ja hyvin hyvin persoonallinen sydämenvaltaaja, joka ulkomuodoltaan muistutti hiukan sileäkarvaista noutajaa. Noorassa ihastuin sen spanielimaiseen, iloiseen ja pehmeään puoleen. Ensimmäisenä koirana Noora ei ehkä ollut se helpoin, mutta opetti paljon. Kennelnimeni on Wishingspring`s ja se on myönnetty minulle 2001. Englanninspringerspanielit veivät sydämeni. Ne ovat eloisia ja iloisia kavereita, joilla voi harrastaa lähes mitä vaan, kunhan riittää sekä huumorintajua, pitkää pinnaa ja paljon namuja. ;) Harrastan omien koirieni kanssa nykyisin lähinnä näyttelyitä ja agilityä. ToKoa ja MeJääkin on kokeiltu. Eilen ulkoilimme laumani kanssa hyvin tuulisessa ja kylmässä säässä ja rentouduimme illalla sohvan syvyyksissä. Tänään saimme nauttia ensilumesta ja sekopäisen iloiset ja villit koirat ehtivät jo uhrata sesongin ensimmäisen lumiukon pakkasukolle... rauha muistolleen. Huomenna osallistumme ehkäpä mätsäriin ja nautimme lisää lumesta ja lumileikeistä. Pentukuume iskee tasaisin väliajoin, silloin on parasta pitää pää kylmänä. Jokaiselle kotona 7
asuvalle koiralle on löydettävä aikaa, yhdessä muun lauman kanssa, sekä erikseen yksilönä. Pentulaatikossa tuhisee pieniä sydämenvaltaajia noin kerran vuodessa. Ne elävät alusta asti normaalin kodin (tai kuinka normaali koti tämä nyt jonkun muun mielestä sitten onkaan :D ) arkea. Paras hetki kasvattajalle on kuulla kasvatin omistajilta, kuinka rakkaita ja tärkeitä koirat heille ovat. Vaikein hetki jokaiselle koiranomistajalle varmasti on se, kun koira on laskettava sateenkaarelle, olipa koira sitten vanha tai nuori. Eläinlääkärissä nämä karvakaverit käyvät lähinnä rokotuksilla. Meillä on onneksi todella mukavat ja pätevät eläinlääkärit, joilla olemme käyneet jo vuosien ajan. Unelmoin uusista pentue yhdistelmistä, menestyksestä harrastuksista ja ennen kaikkea terveistä, pitkäikäisistä koirakavereista. Jännitän uuden pentueen syntymän lähestyessä, ihan joka kerta. Haluan löytää jokaiselle pennulle sen parhaan mahdollisen kodin. Menen sanattomaksi toisinaan ihmisten kylmyydestä ja piittaamattomuudesta koiriaan kohtaan. Elämäni koira on kennelini kantanarttu Ansa, Multi Ch Hightide`s Ipanema Girl. Rakkaampaa, terveempää ja hauskempaa koiraa en ole ikinä tavannut. Ansa on myös aina ollut täydellinen emo ja hoitanut muidenkin narttujemme pentuja. Ansa on aivan erityinen tyyppi. Tärkein ominaisuus koiralla kuin koiralla on terve pää. Vapaapäivinäni kuluvat trimmaten, lenkkeillen, näyttelyissä ja toisinaan koirauimalassa. Kuralätäkössä lutraaminen on meillä etenkin Tepon lempipuuhaa. Niin pientä lätäkköä ei olekaan, etteikö Teppo mahtuisi sinne uimaan. ;) Auringonpaisteessa elämä tuntuu helpommalta ja on ihana kulkea vihreässä metsässä. Kolme vuotta sitten odottelin I-pentueemme syntymää. Kolmen vuoden päästä toivon taas edistyneeni sekä harrastuksien että kasvatustyön saralla. Että olemme tyttäreni kanssa terveitä, meillä on mukavia, terveitä koiria...ja se kissa. ;) 8 Teppo ja lumiköntti ( kuva Heidi Raita) Heidi haastaa Tarjan Kennel Pettydude sista.
Taustaedellytykset onnistumisen takana: ONNELLINEN KOIRA OPPII JA OSAA kirjoittanut Salme Mujunen Jokaisen koiran elämään tulisi kuulua hyvä ja luottavainen suhde omistajaansa. Peruskoulutettu koira on yhteiskuntakelpoinen, omistajallensa iloa ja onnellisuutta tuottava ystävä. Koiraansa reilusti kohteleva ihminen saa vastavuoroisesti myös elää reilun koiran kanssa. Nyky-yhteiskunta lukuisine sääntöineen asettaa koiranomistajille rajoitteita liikkumiselle ja jopa asumiselle koiran kanssa. Eläessämme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa on meidän koiranomistajien otettava jokaisessa tilanteessa huomioon muut ihmiset. Meidän on hyväksyttävä heidän suhtautumisensa, asenteensa ja varsinkin pelkonsa koiria kohtaan. "Ei se pure" -huuto ei kahdeksankymppistä koiria pelkäävää sydänvikaista lohduta, jos vasikankokoinen koira juoksee täyttä laukkaa kohti vanhusta vain laittaakseen tassut ystävällisesti hänen olkapäillensä ja nuolaistakseen tämän kasvoille iloisen tervehdyksen...koiranomistajina meillä on velvollisuus ja vastuu opettaa koirillemme tiettyjä pelisääntöjä. Pelisääntöjä, jotka yhteiskunta on meille asettanut ja jotka meidän täytyy käyttäytymisellämme lunastaa. Aivan aluksi, ennen kun voimme ryhtyä opettamaan koirallemme yhteiskunnan lainalaisuuksia, meidän täytyy pysähtyä tutkiskelemaan koiramme käyttäytymistä ja tutustua tuohon eläimeen: täytyy oppia lukemaan sen ilmeitä, eleitä ja tapoja, joilla se reagoi asioihin. Ja mikä tärkeintä, meidän täytyy ystävystyä tuon olennon kanssa pystyäksemme vuorovaikutussuhteeseen sen kanssa. SUHDE ON PARAS PERUSTA OPPIMISELLE Suhteen luominen koiraan on ystävystymistä koiran kanssa. Vaikkakin koiraeläimien ja ihmisten käyttäytymissäännöt poikkeavat toisistaan suuresti, on meillä toki paljon yhteistäkin: luottamus, ystävällisyys, reiluus ja kaveruus merkitsevät samaa niin ihmiselle kuin koirallekin. Yksinkertaistettuna koiran oppimiskaavio: oppiminen on kuin portailla nousemista: kun alempi taso on saavutettu, on ylemmälle nouseminen mahdollista. "SUHDE" (ja vasta kun suhde on kunnossa), seuraa "KONTAKTI" koiran ja ihmisen välillä, ja "OPPIMINEN" mahdollistuu. Näiden sanojen taakse kätkeytyvät merkitykset luovat parhaimmillaan etsimämme, vankan pohjan suhteessa tulevaan koirakaveriimme. Katsellessamme koiran ja sen ohjaajan välistä suhdetta, havaitsemme usein tiettyjä yhtäläisyyksiä tuttuihin ihmissuhteisiin (opettajaoppilas, johtaja-alamainen). Kun mietimme, 9
millainen meidän mielestämme on hyvä opettaja tai esimies, tulemme vastanneeksi itsellemme kysymykseen, millainen on hyvä koiranomistaja ja -kouluttaja. Paljon ja vääriä pakotteita koirankoulutuksessa käyttävä ihminen ei edisty koiransa kanssa, päinvastoin, koira muuttuu vältteleväksi ja poissaolevaksi. Koiraansa innostava ja palkitseva ihminen taas pääsee eteenpäin helpon näköisesti: hänen koiransa oppii. Vaikka nämä ihmiset kouluttaisivat koiriaan ajallisesti yhtä kauan, on lopputulos parien kohdalla aivan toisenlainen. EPÄLOOGISUUS ROMUTTAA KAIKEN Otetaanpa esimerkki: verrataan omaa käyttäytymistämme ja kuvitellun ystävämme käytöstä. Olisimmeko me ystäviä epäloogisen, jopa vihamielisesti meihin suhtautuvan ihmisen kanssa? Onko meidän koiriemme velvollisuus kestää kohtelua, jonka itse tuomitsisimme? Vain siksikö, että me olemme maksaneet rahaa koirastamme ja omistamme sen? Kuten ihmissuhteiden ylläpitäminen, on toimivan suhteen luominen koiraan ja suhteen säilyttäminen herkkää ja hienosyistä puuhaa. Käytännön esimerkit valottanevat tarkoittamaani. yhtäkkiä: Tekee kipeää! Sattuu! Ymmärsikö koira, mistä oli kyse? Seuraako se tästä lähtien paremmin? Iloisemmin? Oppiko se jotain? Ja mikä olennaisinta: parantuiko ohjaajan ja koiran välinen suhde? Se, jonka tulisi olla perusta kaikelle oppimiselle? 2) Ihmiselämässä voisi vastaavan tilanteen kuvitella tapahtuvan seuraavasti: Saara ja Riikka ovat ystävyksiä. Saara tulee epäonnistuneen työpäivänsä jälkeen Riikan luo päiväkahville, ja niitä näitä puhellen ystävykset asettautuvat kahvipöytään "sumppia hörppäämään". Nyt kuitenkin tapahtuu Saaran mielestä hirvittävä vääryys: "Tottahan Riikka tietää, että hän käyttää kahvissansa maitoa ja nyt se ketale kaatoi kupin niin täyteen, ettei sinne enää maidot mahdu!" Enempiä miettimättä Saara tirvaisee kunnollisen avokämmenellisen Riikan poskelle ja menee sitten kaatamaan ylimääräkahvit viemäriin. Asia on sillä selvä. Nyt voivat ystävykset taas jatkaa hyväntahtoista rupatteluaan, eikö totta? Ihmislogiikka ei pysty ymmärtämään ja hyväksymään ystävältään äkkipikaista, epäloogista ja väkivaltaista käytöstä. Kuinka voisimme kuvitellakaan, että koira siihen kykenee? 1) Koiranomistaja menee kentälle kouluttamaan koiraansa. Päivä ei ole ollut, ikävä kyllä, siihen asti kovinkaan ruusuinen. Nytpä päättää koiranomistajamme harjoitella seuraamisliikettä ja on sitä mieltä, että koira kulkee aivan liian etäällä hänen jalastaan. "Eipä kulje kauan", hän ajattelee ja tempaisee koiran taluttimella polveen kiinni... Mitä liikkuu silloin koiran päässä? Se on mitä luultavimmin seurannut, kuten sitä on opetettu (koulutustasoansa vastaavasti) ja KOIRALLA TÄYTYY OLLA OIKEUS LUOTTAA Suhteen luominen koiraan vaatii ennen kaikkea kiintymystä ja rakkautta, mutta myös aikaa, tahtoa ja halua. Suhde muovautuu kuin itsestään, mikäli käyttäytyy koiraa kohtaan aivan kuten rakastamaansa ihmistä kohtaan. Aidosti rakasta ihmistä ei kohdella kaltoin, loukata tai vahingoiteta. Häntä rakastetaan kaikista hänen puutteistaan huolimatta ja hyväksytään hänet 10
sellaisenaan kun hän on. Ystävää pyritään tukemaan, opastamaan ja kannustamaan elämän karikoiden keskellä. Myös ystävämme koira kaipaa meidän apuamme ja suojaamme. Sen on voitava luottaa meihin sen elämän jokaisella sekunnilla. Laumanjohtaja eli koiranomistaja ottaa todellisen riskin jättäessään koiransa kiinni esim. kaupan oven eteen, yksin täysin turvattomaan paikkaan. Luottavainen koirahan tietää, ettei laumanjohtaja jätä koiraa tilanteeseen, josta se ei kykene selviytymään. Tosiasia vain on, että maailmassa on myös ihmisiä, joiden mielestä koiralle tulee osoittaa ns. huomiota. On tapahtunut, että murrosikäiset pojat ovat katsoneet aiheelliseksi koetella koiran kylkien kestävyyttä jääkiekkomailan voimin tai ohi kävelevä iäkäs henkilö on testannut koiran kallon koostumusta kävelykepillä (vaikkapa koska häntä on nuorempana samannäköinen tai - rotuinen koira purrut). Omistajan palattua kaupasta voi hämmästys olla suuri, kun koira rimpuilee täristen hihnassaan nahkataluttimen kestoa uhmaten... koiran luottamus ihmiseen on mennyttä. Ei vain "muihin", vieraisiin ihmisiin vaan, mikä pahinta myös isäntään, koiran laumanjohtajaan, joka koiransa siihen tilanteeseen jätti. LAUMANJOHTAJA HUOLEHTII YKSILÖISTÄÄN Vaikka omistajan suhde koiraan onkin ystävyyttä, on se myös lempeää johtajuutta. Hyvin tätä herkkää tilaa kuvaa sanonta "kuin pallo veitsenterällä". Isännän ja/tai emännän tulee tehdä koiralle selväksi, kuka johtaa laumaa ja mikä on lauman sisäinen arvojärjestys. Mutta kuinka sitten osoittaa koiralle lempeästi sen paikka lauman keskinäisessä arvoasteikossa? Se riippuu täysin siitä, millainen koira on yksilönä. Susilauman sääntöjen mukaan (joita meidän pitkällekin jalostetut koiramme noudattavat) laumanjohtajaa kunnioitetaan ja sen käskyjä totellaan ensimmäisestä vihjeestä. Susilaumassa ei laumanjohtajan tarvitse käyttää väkivaltaa osoittaakseen muille ylemmyyttään, päinvastoin: laumanjohtaja lunastaa puhtaalla arvovallallaan asemansa ja luottamuksensa. Jokainen laumaan kuuluva yksilö voi täysin luottaa siihen, että laumanjohtaja haluaa niille vain parasta, se on luotettava ja lempeämielinen. Näin on myös meidän käyttäydyttävä koiriamme kohtaan laumanjohtajina - luotettavasti ja lempeämielisesti. Meidän on ansaittava omalla määrätietoisella käytöksellämme koiriemme arvostus ja kunnioitus. Kun koira tietää paikkansa laumassa ja saa osakseen reilua ja ystävällistä kohtelua, se on tasapainoinen, onnellinen ja tottelevainen koira. TOIMIVAN SUHTEEN KAUTTA KONTAKTIIN Suhde on kunnossa kun olemme ystäviä koiramme kanssa (ihminen laumanjohtajana). Luottamus toisiimme ja toinen toisemme hyväksyminen näkyy kontaktina. Se on tilanne, jossa välillämme ei enää tarvita keinotekoisia siteitä, taluttimia. Yhteys on silloin siirtynyt henkiselle puolelle. Tämän koira ilmaisee katsomalla meitä avoimen luottavaisesti silmiin kuin kysyäkseen "Mitäs me sitten yhdessä tehtäisiin?". Tällöin, suhteen ollessa kunnossa ja kontaktin muodostuttua koira on valmis oppimaan, omaksumaan meiltä asioita. 11
Katsekontaktin toimiessa koira on vastaanottavainen ja yhteistyöhaluinen. Vasta nyt voi leikki alkaa... leikki, jota me ihmiset kutsumme koiran opettamiseksi. pielessä. Eri asia vain on, osaammeko me lukea koiraamme ja ymmärtää sen sanoman. Mutta sille me jokainen voimme onneksi tehdä jotain! Koirankoulutuksessa ilmenee helposti ongelmatilanteita: voi tuntua siltä, että koiramme ei tunnu enää osaavan jotain varmasti jo oppimaansa asiaa. Tai että se välttää katsomasta meihin... henkiset siteet, suhde ja kontakti ovat poissa. Koira, joka ei pidä katsekontaktia ohjaajaansa, käyttäytyy kuin kuuro. Vaikka se osaisikin jo entuudestaan asioita, ilman kontaktia se ei tee niitä pyydettäessä: se välttelee omistajansa katsetta ja jättää tottelematta. Tällöin on aivan turhaa toistaa käsky kovempaa, huutaa voimakkaammin ja lopuksi karjua: kontaktiton koira on todella kuin kuuro. Parempi keino on parantaa kuuroutta eli kontaktin puutetta työstämällä suhdetta uudelleen terveemmälle pohjalle. On toki myös mahdollista kouluttaa koiraa ilman suhdetta ja kontaktia. Eri asia vain on, haluammeko me koiramme olevan iloinen, tottelevainen koira vai pelosta totteleva, alistettu nöyristelijä. ONGELMIA OPPIMISESSA? Meidän onneksemme koira on mitä rehellisin eläin. Se viestittää välittömästi, mikäli asiat ovat Tällaisissa ongelmatilanteissa on asioita mietittävä toden teolla. Ratkaisut löytyvät usein pohtimalla käyttämiämme koulutustapoja ja/tai - tilanteita. Saadaksemme ongelmakäyttäytymisen pois, täytyy meidän olla valmiita palaamaan ajallisesti ja koulutuksellisesti taaksepäin, jopa aivan alkuun (kaaviossa suhde-> kontakti -> oppiminen). Voi olla, että seuraavat viikot ja kuukaudet kuluvat keskittyessämme vain ystävystymään koiraamme, luodessamme suhdetta kokonaan uudelleen. Kun suhde ja kontakti toimivat taas, voimme opettaa koirallemme uudelleen sen asian, jonka kanssa meillä oli ongelmia. Ja tapahtuneesta oppineena muutamme luonnollisesti käyttämämme opetustavan toiseksi, motivoimme koiraa paremmin, luemme koiraamme tarkemmin ja tarvittaessa muutamme jopa aiemmin käyttämämme käskysanat toisiksi (jos koira on liittänyt niihin negatiivisia tuntemuksia). Hätiköimällä ei tuloksia saavuteta koirankoulutuksessakaan. Pienikin särö suhteessa heijastuu kontaktiin ja vaikeuttaa tai jopa estää koiran oppimisen. Päästäksemme jälleen säröttömään tilanteeseen, on meidän tehtävä mahdollisesti suurikin määrä 12
työtä. Mikäli särö on luottamuksessa, on meidän yksinkertaisesti luotava uusi luottamus koiraamme: koettava yhdessä tilanteita, jotka me laumanjohtajina rakennamme tarkasti harkiten turvallisiksi ja suhdetta lujittaviksi. Tilanteita, joissa koiramme luottamus meihin vahvistuu ja palautuu; lopulta se uskaltaa jälleen luottaa, ettei laumanjohtaja koskaan johdata sitä tilanteeseen, josta se ei kykene selviytymään. Luottamus on niin äärettömän paljon helpompi menettää kuin rakentaa, että kannattaa totisesti harkita ennen riskeeraamista. Luottamuspula näkyy kokeissa (toko, pk) mm. paikalla makaamisen ja esteen ylittämisen muodossa. Mikäli koira ei luota täysin laumanjohtajaansa, se kokee epävarmuutta yksin jätettäessä; se on levoton, nuuhkii maata ja lähtee jopa paikaltaan. Luottavainen koira tietää, ettei laumanjohtaja jättäisi sitä vaaralliseen paikkaan ja se voi levollisesti odottaa isäntänsä paluuta ilman hermostuneisuutta ja sijaistoimintoja. Estettä ylittäessään isäntäänsä luottava koira hyppää käskystä iloisesti hyppytelineen yli, vaikkei näekään, mitä toisella puolella on. Sellainen koira tietää, ettei isäntä hyppyyttäisi sitä krokotiilin suuhun tai avaruuden mustaan aukkoon. Luottamuspulasta kärsivä koira ei hyppää tuntemattomaan. Miksi hyppäisi? KÄRSIVÄLLISYYTTÄ JA HYVÄKSYMISTÄ Jokaisesta koirasta ei tule SM-tason kilpailijaa, eikä jokaisesta ohjaajasta ole SM-tasoisen koiran ohjaajaksi. Jokaisesta koirasta voi kuitenkin tulla omistajalleen mukava kumppani ja yhteiskuntakelpoinen ystävä, jos vain niin haluamme. Hyväksymällä koiramme yksilölliset luonteenpiirteet ja sen rakenteessa tai terveydessä olevat puutteet, voimme asettaa järkeviksi katsomamme päämäärät kuinka ylös tahansa ja päästä tavoitteisiimme. Antamalla koirallemme aikaa eli etenemällä rauhallisesti koiran henkisen kehittymisen myötä, on mikä tahansa tavoite saavutettavissa. Rakkaudella ja koiramme hyväksynnällä olemme jo puolitiessä; vankka pohja kaikelle toimimiselle on vahva ja luottamuksellinen suhde. 13
14 kuva Hannele Mäkelä
KESÄKISAMATKAILUMUISTOJA 2013 kirjoittanut Tarja Rousku Perinteisesti meidän perhe on aloittanut kisavaunumatkailun toukokuussa Santalahden Suhinoista. Nyt ei enää Suhinoita pidetty Santalahdessa vaan omalla hallilla, joten muistoja niistä kisoista ei enää ole kuin tavallisen kisojen verran. Harmi! Kesäkuun muistoina ovat kisat Riihimäellä, jossa tutustuimme Gambler-kisaan. Siellä pääsi päivän päätteeksi koko päivän kisojen eri luokkien kolme parasta mukaan. Olin onneksi luokassani kolmas ja näin ollen pääsin mukaan. Todella mukava ja positiivinen kisa virallisten kisojen sijaan. Heinäkuussa matkattiin HAUn iltakisoihin Purina Areenalle. Mukavaa, että saatiin yöpyä pihalla. Seuraavana päivänä oli sitten eläinlääkärireissu Aistiin. Sieltä ei sitten tullutkaan mukavia uutisia kotiin vietäväksi. No, näillä mennään kuitenkin eteenpäin. Agi-SM pidettiin Kirkkonummella. Säällä oli siellä oma osuutensa. Kumisaappaat käytiin ostamassa kaupasta, kun ei enää kuivia kenkiä löytynyt. No, paistoi siellä sitten aurinkokin. Välillä on kivaa olla pelkästään katsojana. Sitten oli vuorossa Agirotu Teivossa. Sadekuurot ja ukkosmyrsky sekoittivat kisojen aikataulua kovastikin. Yksi minun kisoistani loppui puolelta öin. Oli jo pikkasen pimeetä ja palkinnotkin jaettiin seuraavana päivänä. Siellä yövyttiin useampi yö keskellä ravikenttää. Ulkoilumaastot ovat ihan mahtavat. Niin ja ruoka siellä raviravintolassa aivan maiskis, maiskis! Kotimatkalle päästiin lähtemään vasta iltayhdeksän jälkeen. Uupumushan siinä tuli melko äkkiä ja päätettiinkin yöpyä kauppakeskus Tuuloksen parkkipaikalla. Se oli järkevä ratkaisu. Aamupala syötiin ABCkahvilassa ja jatkettiin matkaa kohti kotia. Kepo-Matti ja Venla hommissa Tänä vuonna päätettiin lähteä juhannusta viettämään Kaarinaan Tuorlan majatalon parkkipaikalle TSAUn järjestämiin megakisoihin. Mukavaahan siellä oli, ei vähiten siksi, että sieltä tuli myös menestystä. Uudestaan on sinne mentävä. Päätettiin olla vielä yksi yö yli pyhien ja matkattiin ihan rauhassa arkipäivänä kotiin. Heinäkuun reissuksi mahtuu vielä MAHn kisat. Tutustuttiin heidän ostamaansa uusvanhaan kuplahalliin. Kisat olivat ulkokentällä. Iltaa vietettiin muutaman muunkin matkaajan kanssa. Elokuussa se sitten tapahtui. Nimittäin meikäläisen viimeisen LUVAn ja SERTin saanti. Kolmesta kisasta Porvoossa saatiin kisata vain yksi. 15
Tarja ja Venla tositoimissa ( kuva Johanna Kiviharju) Omissa iltakisoissa kisattiin ekaa kertaa kolmosissa. Sää oli erittäin helteinen. Heti seuraavana viikonloppuna oli kummipojan häät. Iltasella haettiin koirat hoidosta, vaunu kiinni autoon ja menoksi piirinmestaruuskisapaikalle Kouvolaan. Perillä oltiin puolelta öin ja seuraavana aamuna kisattiin piirinmestaruudesta ekaa kertaa. Onneksi kotkalaisilla muilla oli taitoa enemmän, että pääsivät pokaaleja pokkaamaan, onnea heille. Viime vuoden joukkuepronssille ei tänä vuonna tullut jatkoa meidän joukkueelle. Vielä loppukuusta oltiin mukana Agi-Kotkien kisoissa opettelemassa kolmosen kuvioita. Syyskuu koitti vielä lämpöisissä olosuhteissa. Vaunuilu suuntasi Imatralle. Kisat pidettiin koulun kentällä, joka oli varmaan Imatran vilkkain urheilupaikka. Ihan ihmetytti, miten paljon urheiluväkeä kokoontui iltasella kentän ympäristöön. Yksi koulutti koiraa, lapset leikkivät leikkikentällä, nuoret skeittailivat ja aika moni kiersi frisbeegolfrataa. Aivan vieras sai meidätkin mukaan opettelemaan ja kiertämään rataa. Ilta oli vilkas sillä alueella, mutta ei kuitenkaan ollut minkäänlaista häriköintiä. Vielä kerran päätettin lähteä vaunulla liikenteeseen. Lokakuun alussa mentiin Tuulokseen koiranäyttelyyn. Mainetta ja kunniaa ei tullut, kokemusta vaan. Matkaa jatkettiin Janakkalaan agikisoihin. Heidän hallissaan ei myöskään oltu koskaan käyty. Tuttuja löytyy joka puolelta, niinpä janakkalalaisetkin tarjosivat auliisti meille yöpaikan hallin kupeesta. Ilma oli miten ihanin. Kouvolassa käytiin vielä lainaohjaajan ohjastamana kisaamassa. Tänä kesänä oli vilskettä ja vipinää enemmän kuin viime kesänä erinäisistä syistä johtuen. Meille sattui ihan hyvät reissuilmat luukuun ottamatta Teivon ukkosmyrskyä. Nyt vaunu menee talvitelakalle odottamaan ensi kesän tapahtumia! Talvitapahtumia odotellen toivotamme kaikille ystäville ja tutuille HYVÄÄ JOULUA ja MUISTORIKASTA VUOTTA 2014! Tarja ja Masa 16
KUTSU KOTKAN RUUSU KV:n näyttelytoimikunta järjestää lauantaina 8.2.2014 alkaen klo 18.00 talkoolaisten illan Kotkassa Laajakosken Kylätuvassa. Kotkan Ruusu KV tarjoaa ruoat ja juomat, sekä vastaa illan ohjelmasta. Kylätuvassa on mahdollisuus myös saunomiseen. Illanviettoon ovat tervetulleita kaikki ne, jotka ovat osallistuneet Kotkan Ruusu näyttelyn talkoisiin niitä järjestetyn 20 vuoden aikana. Ilmoittautumiset 30.1.2014 mennessä Satu Peräkylä 0400 708500 satu.perakyla@gmail.com 17
Seuramme rahastonhoitaja Riitta Oksman täytti 50 vuotta marraskuussa ja juhlien avauspuheessa vilahti, että Riitta on vähän kateellinen kaksoisveljelleen Jukka S:lle hänestä tehdystä syntymäpäiväjutusta paikallisessa lehdessä, joten tässä syntymäpäivähaastattelu Riitasta omassa harrastuslehdessä. Haastattelijana toimi Tarja Rousku. 1. Tuntuuko nyt vanhemmalta ja viisaammalta? Ei tunnu: vanha en ole ja voiko tämän viisaammaksi kukaan enää tulla? ;) Ja täytyy sanoa, että ennen viiskymppiset oli kyllä paljon vanhempia. 2. Kerro tunnelmia juhlistasi. Olen todella iloinen, että järjestin juhlat. Minusta ne onnistuivat hyvin. Tunnelma oli rento ja iloinen, ja ruoka erinomaista. Aika kului siivillä eli turhan nopeasti. En kerinnyt juttelemaan kaikkien kanssa niin paljon kuin olisin halunnut. Ja ei käy kieltäminen, että oli kiva saada lahjoja. Kaikki lahjat olivat yllätyksiä, mieluisia sellaisia. Ja kyllä minut tunnettiin, paljon tuli oranssia. Ihmiset olivat nähneet vaivaa miettiessään minulle mieluisia asioita, kiitos siitä. Kaikkein parasta oli kuitenkin, että paikalla oli niin paljon ystäviäni. Minun lisäkseni paikalla oli 45 henkilöä. Kaikki tuntuivat olevan hyvällä ja iloisella mielellä ja tuntuivat viihtyvän. Ainakin minä nautin koko illasta suunnattomasti ja se olisi saanut jatkua pitempäänkin. 18
3. Joko olet miettinyt seuraavan tatuointikuvan? Nyt saaduilla lahjakorteilla, todennäköisesti, ilmaantuu niskaan oranssi perhonen. Sen jälkeen puuttuu koiristani vielä Inkin kuva, se tulee käsivarteen. Ja sitten haluaisin isän ja äidin kihlajaiskuvasta portraitin (kuten HelsInkissä sanotaan) vasemmalle solisluun alapuolelle. Eikä jaloissa ole vielä yhtään tatuointia. Jotain köynnöksiä tms. voisi nilkkaan laitaa. Ja... 4. Kuulin juhlissa esityssuunnitelmasta pöydän päädyssämme; Terhi R soittaa pianoa, Masa laulaa ja Jaana R esittää limbotanssiesityksen. Oletko harmistunut vai kiitollinen, että esitys kuitenkin kariutui? Olen todella harmistunut! Tuo kuulostaa todella kokemisen arvoiselta esitykseltä. Isän (93v.) puheen ja muutaman lyhyemmän puheenvuoron ja Ennin (7v.) laulun lisäksi, muuta ohjelmaahan ei ollut. Ninnin tekemä kortti Lisäksi meiltä jäi kokematta tankotanssiesitys, jossa Haminan Pet Pointista Jaana M. olisi ollut tanssija ja Susanna M. tanko. Paikalla oli oikea esiintymislava, eikä kukaan uskaltautunut sinne, harmi. 5. Onko jalkateräsi jo laskeutunut korkkareista agikenkien tasalle ja onko oranssi pitsihame vaihdettu jo treeniliiviin? Juu, kengät vaihdettiin jalasta heti,kun viimeinen vieras oli lähtenyt ja mekkokin vaihtui heti, ei nyt ihan treeniliiviin, mutta kuitenkin kotoisimpiin vaatteisiin. Kiva se on aina välillä hienostella, mutta ei edes viikottain. Mutta kyllä joku voisi kesällä jo järjestää jotkut juhlat, joissa voisin näissä vermeissä taas näyttäytyä. 6. Kiitos haastattelusta ja juhlavasta illasta sekä vielä kerran ONNITTELUT koko KKS:n väen puolesta. Kiitos! Tässä ne Riitan juhlakengät oranssit tietenkin 19
Koira nukkui syvää unta kuten koko luomakunta. Kutsu kuului maailmalta, yks kaks lumihuovan alta pystyyn nosti pörröpäänsä kummasteli näkemäänsä. Metsän halki hiippalakit, joulutontut, punatakit sekä itse joulupukki, jonka parta kuuraa kukki pulkissansa ajelivat. hymyilivät, huiskuttivat. Paketin pulkasta eteen heitti. Lumi sen kohta kokonaan peitti. Käärön heti koira haistoi, avasi ja maistoi, maistoi Nukkui sitten uudestaan hyvä hymy huulillaan. Näyttelyjaos kiittää kaikkia näyttelyharjoituksissa ja mätsäreissä käyneitä koiria ja niiden omistajia sekä toivottaa Hyvää Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille seuran jäsenille! Laittakaahan koirienne näyttelytuloksia seuran Vuoden näyttelykoira 2013-, Vuoden Juniorinäyttelykoira 2013- ja Vuoden Veteraaninäyttelykoira 2013- kilpailuun näyttelyjaoksen vastaavalle kks_nayttely@luukku.com. Tonttutytöt Venla ja Pirkko pikkujoulumätsärissä 20
21 JOULUTERVEHDYKSIÄ
kuva Pilvi Uotila ILMAT VIILENEVÄT! Etenkin urheilukoirille kannattaa hommata kunnon takit, alle lämmittävää ja tuulenpitävää päälle. Ennen suoritusta tehdään kunnon lämmittelyt. Nyrkkisääntönä on, että vähintään 20 min ravia, mutta mikäli itselläsi ei ole hiki, etkä ole hengästynyt lämmittelyn aikana, niin koirasikin on vielä kylmä. Lämmittely tulee tehdä niin, ettei koira odota enää kylmässä autossa sen jälkeen, vaan pidetään liikkeessä ja takit otetaan pois juuri ennen suoritusta. Samalla tavalla kuin urheilusuoritus vaatii lämmittelyä niin myös kovat spurtit kuten pallon/kepin heitot. Ne eivät siis käy lämmittelystä. Muistetaan myös koiran jäähdyttely suorituksen jälkeen. Nestetasapainosta huolehtiminen on myös viileällä ilmalla tärkeää. Tankkaus pari tuntia ennen suoritusta ja juuri suorituksen jälkeen millä tahansa keinolla, millä saadaan koira juomaan. Kunnon fyssarin tsekkaus harjoittelukaudella 5-6 viikon välein, vaikkei ongelmia olekaan on tarpeen, etteivät ongelmat pääse pahenemaan. Huolehditaan myös, että koiran syvät lihakset ovat kunnossa, jumppaa jumppaa... Muistathan huolehtia myös omasta tankkauksesta, lämmittelystä ja jäähdyttelystä. Taru Ruohosen tekstistä muokannut Tarja Rousku 22
TULOKSIATULOKSIATULOKSIATULOKSIATULOKSIATULOKSIATULOKSIA TOKO borderterrieri Tigerlike Fernando Simo s.29.3.2008 om. ja ohj. Marianne Lammenaho TK2 ja Simo siirtyy voittajaluokkaan. Kotka Orimattila Kotka 12.10.2013 avo 164 pist. Riikka Pulliainen 20.10.2013 avo 165 pist. Harri Laisi 23.11.2013 avo 171pist. Harri Laisi TK2 Australianpaimenkoira Connclan Dianella "Nella" synt. 06.07.2010 Omistaja: Kirill Siren, Ohjaaja: Kaisa Siren TK 2 ja Nellakin siirtyy voittajaluokkaan. 16.02.2013 Kotka 171,5 p. 12.10.2013 Kotka 191 p. KP 23.11.2013 Kotka 181 p. KP Kiitokset Saija Jaatiselle ja Jaana Siltaselle korvaamattomista neuvoista. Palveluskoirien hakukoe Belgianpaimenkoira malinois Frosty Forest Sideswipe Flap om. ja ohj. Suvi Koivunen HK1 koulutustunnus 28.9.2013 1-tulos, maasto 191, tottis 81. Sijoitus 1. Tuomari Vesa Häkkinen ja paikkana Rotikko. 23
Bouvier Kotitontun Adalmiina 'Ata' om. ja ohj. Hannele Mäkelä Koiratanssi HTM (Heelwork to music) ALO-luokassa Lempäälässä 14.9.14 luokkasijoitus 1./7, pisteet 170,67 (arvosana hyvä) Kunniamaininta -) oikeus siirtyä AVO (ylituomarina Henna Meriharju) Bouvier Kotitontun Bertta 'Kiira' om. ja ohj. Hannele Mäkelä nousi agilityssä kakkosiin, LUVAT 20.11.11 Kotka tuomari Hannele Lummeranta 15.04.13 Kotka tuomari Pertti Siimes 28.07.13 Hamina tuomari Anne Viitanen SERTI Kiira suoritti myös hyväksytysti BH-kokeen (käyttäytymiskoe) 20.10.13 Kotkassa Tuomarina Laura Mäkelä 24
AGILITYVALIO SUOMEN AGILITYVALIO VIIVI (FOXITAR DISCODAAMI) Viivi ja Terhi saavuttivat viimeisen agilityvalion arvoon tarvittavan sertin Imatralla 8.9.2013 ja niin Viivistä tuli valio ja samalla se lopetti kilpailu-uransa voitokkaasti uransa huipulla. Me aloitimme Viivin (s. 2.5.2003) kanssa kisaamisen 4.11.2004 Porvoossa. Koiranetistä laskin, että tuohon, melkein, yhdeksän vuoden uraan mahtui 420 yksilöstarttia ja jokunen joukkuestartti piirinmestaruus- ja SM-kisoissa. Alun perin Viivi mitattiin mediksi, mutta maaliskuuss 2010 se mitattiin uudestaan ja silloin alkoi kisaura mininä. Minä toimin Viivin ohjaajana marraskuuhun 2010 asti. Edettiin Viivin kanssa kolmosiin, kerättiin SM-nollat kasaan vuonna 2009 ja osallistuttiin SM-kisoihin Torniossa, niin yksilökisoihin kuin joukkuekisaan Shelttiyhdistyksen medijoukkueessa. Tuona vuonna nollaksi laskettiin vielä tulos 0,99 eli osa meidän SM-nollista oli ns. yliaikanollia. Ja sehän se oli meidän ongelmamme, yliaika. Viivi ei ole kovin irtoava koira, joten kun minä en ole kovin nopea kintuistani, niin saatiin kyllä tuloksia, paljon puhtaita ratoja, mutta myös paljon yliaikaa. Jostain sitten tuli minulle ja Helajan Terhille ajatus, että Terhi voisi kokeilla kisata Viivin kanssa ja yrittää josko niitä sertejäkin osuisi kohdalle. Ja osuihan niitä; toukokuussa 2011, viikon välein, tuli kaksi agilitysertiä; Janakkalasta voitto ja Kotkasta toinen sija. Keväällä oli tämä koirakko saanut kasaan myös SM- ja karsintanollat. SM-kisoissa Viivin ja Terhin sijoitus oli hienosti 31. Karsinnat jäivät väliin, kun Viivi sai haavan silmäänsä eikä näin ollen doupattuna voinut osallistua. Kolmatta serttiä Viivi olisi sitten voinut yrittää toukokuussa 2012, mutta Terhillä meni jotenkin asioiden tärkeysjärjestys sekaisin ;) ja heidän sertinmetsästyksensä siirtyi melken vuodella eteenäpäin. Toukokuussa 2013 tulikin heti nollavoitto, mutta, voi pihkeinen, tältä tuomarilta olikin jo sertti. Sitten vaan jatkettiin yrittämistä. Ja kyllähän se sieltä sitten tuli. SUURKIITOS Terhille siitä, että Viivi pääsi omalle tasolleen eli valioksi! Ja kiitos myös minulle, kun peruskoulutin Viivin hyvin. :) Riitta Oksman 25
PIPPURI JA NIPSU KUVAT TARJA ROUSKU - Ole kunnolla tai saat lätyllä päähän! - Autsh, autsh! 26
Olkaahan kiltisti. Tonttuja on nähty liikenteessä. Tonttu kun hiipi meidän pihaan varoen tartuin sen punaiseen hihaan. Pyysin:-Viestin viethän ystävälle, niin paljon toivoisin hyvää hälle. Tuoksua kuusen ja kynttiläin, iloa, riemua kukkurapäin. Lämpöä, rakkautta läheisten, ystävän jouluisen halauksen. 27
Kotkan Koiraystäväinseura ry:n hallitus 2014: Puheenjohtaja Harry Turtiainen Patteristonkuja 6 A 6, 48400 Kotka puh. 050 599 1645, email: harry.turtiainen@kymp.net Rahastonhoitaja (Yhdistyksen laskutusosoite) Riitta Oksman Muurinkatu 10, 49400 HAMINA email: riitta.oksman@gmail.com Sihteeri (osoitteenmuutokset) Nina Halonen email: halonen.ninni@gmail.com Jäsensihteeri (jäsenmaksut ym. jäsenasiat) Emmi Hänninen email: kks.jasensihteeri@gmail.com Agilityvastaava Matti Rousku Karhunsuontie 46, 48810 Kotka puh. 050 467 0480 email: matti.rousku@kymp.net Toko-vastaava Annukka Lehikoinen email: amlehikoinen@gmail.com Koirakouluvastaava Jaana Roimola email :jaana_roimola@hotmail.com Näyttelyvastaava Marja Evälahti email: robelmand@gmail.com Jäsenmaksut 2013: Varsinainen jäsen 20 EUR Perhejäsen 10 EUR Liittymismaksu (uusi jäsen) 10EUR Kotkan Koiraystäväin Seura ry:n tilinumerot Käyttötili FI77 5172 0220 066147 OKOYFIHH - Tälle tilille maksetaan mm jäsenmaksut, näyttelymatka ja näyttelytreenimaksut. Käyttötilille maksetaan myös muut, ei lajikohtaiset maksut. Lajikohtaiset tilit Toko-tili FI66 5172 0220 095542 OKOYFIHH - tälle tilille maksetaan tokon kausi- ja kurssimaksut, möllitokot ja virallisten tokokisojen osallistumismaksut. Agi-tili FI55 5172 0220 074885 OKOYFIHH - tälle tilille maksetaan agin kausi- ja kurssimaksut, mölliagit ja virallisten agikisojen osallistumismaksut 28