Siirtolaisuus - Migration 4/1998 25. vuosikerta / 25thyear ISSN0355-3779 Julkaisija / Publisher: S iirtolai suusinstituutti Migrationsinstitutet The Institute of Migration Piispankatu 3, 20500 Turku, Finland Puh./Tel. Q)2-2317 536 Fax0)2-2333460 Intemet: http://www.utu.fi/erilvinstmigr/ Pohjanmaan aluekeskus 0 sterbottens re gioncenter Regional Centre of Ostrobothnia Keikulinkuja 1, 6l lfi) Periiseiniijoki, Finland Puh./Tel. Q)6-4181215 Fax(0)6-4181279 Piiiitoimittaj a / Editor-in-Chieft Olavi Koivukangas Toimitussihteeri / Editorial Assistant: Taimi Sainio Toimittajat/Editors: Maija-Liisa Kalhama ja Jouni Korkiasaari Toimituskunta / Fditorial Board: S iirt o lai s uu s ins tituutin hallitu s Administrative Board of the Institute of Migration Sisdltri o Contents Piiiikirjoitus. Editorial Chris Susag Ethnic Symbols: Their Role in Maintaining and Constructing Finnish American Culture Mari Nygdrd Amerikansiirtolainen ja suomalaiset filmit 192l-1939 Heikki Salminen Suomalaisten sotalasten historiasta tutkimus Hilkka Vikman Penedon suomalaiskylii Brasiliassa valmistautuu 7O-vuotisjuhlien viettoon Timothy l-aitila Vincent New York City Passenger Manifests of SS Titanic Survivors Rescued by the SS Carpathia Tiedotuksia Saapuneita julkaisuja Publications received Kirja-arvioinnit Thitto/Layout: Anne Virtanen Tilaushinta / Subscriptions : Finland och Skandinavia 60 FIM / vuosi / 6r (4 numeroa / nummer) PSP 800014-7035541 r Other countries $ 18.00 ayear (4 issues) Vammalan Kirjapaino Oy 1998 Kansr.' Joulukortti. - Siirtolaisuusinstituutin kokoelmat. Cover: A Christmas greeting. - Archival Holdings of the lnstitute of Migration.
lhmiset muuttavat syrjdseuduilta - karhuia tilalle fluntienviilinen muuttoliike lisiiiintyi 1990- A.l uuu n puol iviilissii ja nayttaajatkuvan korkealla tasolla vuosituhannen vaihteeseen. Vuonna 1991 muutti kunnasta toiseen 239000 ihmistii. Tiinli vuonna arvellaan ylitettiiviin 250 000 muuttajan raja. Silloin ollaan liihellii vuoden 1974 huippua: 276 000 kunnasta toiseen muuttoa. Muuttoliike suuntautuu ennenkaikkea suuriin kasvukeskuksiin kuten Helsingin seudulle, Tampereelle ja Ouluun. Mycis pienemmillii korkeakoulukaupungeilla ja korkean teknologian keskuksilla, kuten Salon kaupungilla, on vetovoimaa. Vastaavasti maaseutualueet menettdvdt vdkeii ja autioituvat entisestiizin. Mycis muutto pienemmistd kaupungeista suurempiin on vilkasta. Muuttajat ovat yleensd nuoria ja hyvin koulutettuja yksiniiisi?i tai perheellisi?i ihmisiii. Poiketen aikaisemmista muuttoliikkeistii nyt mycis tycitt6- mat muuttavat vilkkaasti. Muuttotappioalueilla koulu-, terveys- ym. palvelut heikkeneviit entisestddn. Syksyn 1998 lukuvuoden k?iynnistyessd Suomessa on 90 peruskoulua vbhemmdn kuin vuotta aikaisemmin. Vastaavasti pziiikaupunkiseudulla ja muilla muuttovoittoalueilla j oudutaan perustamaan uusia kouluja ja opettajien virkoja. Tdmd, yhdessii piiiviihoitopaikkojen kanssa, on suuri haaste niiiden kuntien taloudelle. Myos ammatilliset koulut vlihenevat muuttotappioalueilla yhdistymisen ja ammattikorkeakoulujen toteuttamisen mycitii. Muuttovoittokeskuksissa vuokra- ia omistusasuntojen hinnat nousevat, ja vastaava liihtrialueille jiiii rakennuksia tyhjilleen. Kiiyn nissdoleva muuttoliike liittyy ennenkaikk maaseudun rakennemuutokseen ja maataloud ongelmiin EU-Suomessa. Vuonna 1997 Suomen muuttovoitto oli 3 71 henkeii. Suomessa on noin 84000 ulkomaan kan salaista ja vuoteen 2005 mennessd luvun arve laan nousevan 120000:een. Suomi on muuttu massa monikulttuuriyhteiskunnaksi: ulkomaa laisvziestcjmme edustaa yli 150 eri kansallisuut Maahanmuuttajien kotoutuminen suomalaise yhteiskuntaan on pitkii ja kivulloinen proses Erityisesti toivoisin tyrinantajien suhtautuv nykyistii ennakkoluulottomammin ulkomaalai taustaista tycinhakij aa kohtaan. Suuriin viiestokeskuksiin j a etel iiiin suuntaut van muuttoliikkeen odotetaan laantuvan vuositu hannen vaihteessa, vaikkei siita viela neiy mit2ie merkkej 2i ainakaan piiiikaupunkiseudulla. Siell vdestcin kasvuennusteet ovat osoittautuneet liia alhaisiksi. Jos eteliin vetovoima siiilyy, siiffi a heutuu yhteiskuntasuunnittelulle lisiiongelmi Niihtiiv iiksi j iiii, kuinka hyvin muuttaj at j uurtuva uusille asuinpaikoilleen ja toisaalta, kuinka hy vin yhteiskunnan palveluja pystytiiiin turvaa maan haja-asutusalueiden viihzilukuiselle ja ikiiiintyviille viiestrille. Syrj iiseutujen autioitumi nen on karhunpalvelus koko suomalaiselle yh teiskunnalle. Olavi Koivukanga
) People Move from the Countryside - Bears Replace Them Movement between municipalities in Finland increased during the mid-twentieth century and appears to be continuing at a high rate at the turn of the millennium. During 1997 some 239,000 people moved from one municipality to another. It is estimated that the number will exceed 250,000 this year. It will then approach the record rate of 1974, wben 276,000 people changed abode over a municipal boundary. The direction of movement has been above all toward the large metropolitan areas such as the Helsinki environs, Tampere and Oulu. Some small cities also have a drawing card in colleges or high technology centers, such as Salo. Correspondingly, the countryside is losing its population and becoming ever more deserted. The movement from smaller cities to larger ones is also going on apace. Those who relocate are generally young and well educated singles or married people. In contrast to earlier relocation patterns, now the unemployed are also relocating at a rapid rate. Areas of emigration find an increasing weakening of education, health, and other services. As the autumn 1998 school term began in Finland there were 90 elementary schools fewer than there were the preceding year. Correspondingly, in the area of the capital city and other immigration sectors it has been necessary to establish new schools and open new teaching posts. This, along with day-care services, is a great challenge to the economic resources of the municipalities. Trade schools in the emigration areas are also decreasing in number as consolidation and the establishment of trade colleges take place. The costs of rent and the prices of dwellings in the immigration sectors are rising, while at the same time buildings are standing vacant in the emigration areas. The relocation trends now taking place in EU-Finland relate above all to changes in the structure of country society and the problems of agriculture and husbandry. In 1997 the increase of population in Finland through immigration was 3,710 persons. There are now in Finland about 84,000 foreign citizens and by the year 2005 the number is expected to have increased to 120,000. Finland is turning into a multicultural society: our foreign population represents more than 150 different nationalities. The integration of immigrants to Finnish society is a long and difficult process. I would especially hope that employers might relate less prejudicially towards job applicants with foreign backgrounds than heretofor. The relocation in the metropolitan centers and towards the south is expected to slow down around the turn ofthe century, although there are as yet no signs ofit doing so, at least in the region of the capital. In that area the predictions of population increase have turned out to be too low. If the attraction of the south Finland continues, it will create more problems for social planners. It remains to be seen how well the relocaters gain roots in their new places ofresidence, and on the other hand, how well social services are able to cope with a sparse and aging population in the countryside. The emptying of the hinterlands may well be advantageous to the bears, but is a disadvantage to the whole of Finnish society. Olavi Koivukangas
Ethnic Symbols: Their Role in Maintaining and Constructing Finnish American Culture Chris Susag study examines the role fhis I that symbols play in the maintenance and construction of Finnish American culture. A "Symbols offinnishness" scale was developed to determine what symbols were important. not important, controversial, and unknown to group members. The subjects 1n= 134) were Finnish Americans living in the Northern Midwest United States. A typical respondent was 6l years old, retired and living in rural Minnesota, U.S.A., being of low to middle income. with equal percentages of respondents having a high-school or college education. This sample included more women than men (63Vo vs. 36Vo). Two issues discussed are the construction of ethnic culture and positive distinctiveness in the projection of ethnic stereotypes. This report is part of a Chris Susag is a Doctoral student in the Psychology Department at the University of Joensuu. He has a Master's degree in Educational Psychology from the University of Minnesota, U.S.A. larger study published by the University of Joensuu's publications in the Social Sciences. A Brief History of the Finnish Americans in the Upper Midwest The Finnish Americans living in the Upper Midwest U.S.A. are a special group. This group has an American tradition which is very different from other White ethnic groups living in the Upper Midwest. While comparing this group with other White ethnic groups can be beneficial in itself, this study prides itself in providing a more detailed and fresh look at this group as it exists today. In order to better understand Finnish American ethnicity one must know something about the group. Many Finns began leaving Finland with hopes of establishing themselves in the United States. Some of the issues which propagated this emigration included a growing landless working class, lack of social mobility, and famine. With the hope of a better life, many of these Finnish Americans came to the upper Midwest of the United States (Minnesota, Wisconsin and Michigan). Finnish American Culture At its highpoint Finnish American cultural life could be divided into the areas of fraternal organiza tions (temperance movement) consumer Co-ops, radical political organizations, and the church (Kivisto 1989; Kolehmainen & Hill l95l: Ross 1978). These institutions were important to the Finnish Americans because they helped maintain ties to the old world while easing entry into the new (Krats 1988). Since Finnish immigrants tended to be Lutheran, one ofthe cultural elements of the Finnish Americans was the Finnish Lutheran Church. Another major cultural element of the Finnish Americans was the Finnish Worker's clubs These clubs included the Finnish Socialist Federation (Suomalaine Sosialisti Jiirjestd) as well as the Finnish Worker's Party. The Finnish Socialist Federation was a cf ass-conscious nalional organiza tion which fought for better conditions in the mines and higher wages for miners, which many Finns
were (Karni 1975). The Finnish Co-op movement was another important aspect of Finnish American history. These Co-ops arose during times of strike and provided many services to the community, for example providing credit to individuals who could not otherwise get it. Some of the Co-ops included creameries, boarding houses, and feed and flour terminals (Kivisto 1989). In terms of the Finnish American's family life, in the book "Se Tie" Alice Niemi Murphy (1981) documents personal accounts from Finnish Americans who tell of life in Finnish Minnesota. She writes about the pressure which was felt by school children to give up Finnish language and customs in favor of American ways. This issue of giving up Finnish ways in favor of becoming American is echoed often by Finns. Another theme of the Finnish American family is the celebrating of Finnish holidays such as Laskiainen and Juhannus. These celebrations were ways which families retained the cultural traditions of their past (Murphy 1981). Downfall of the Finnish American Front As time went on, many of the Finnish American institutions lost vitality in the American environment. By 1925 there were several polarizations within the Finnish American community which lead to the group's institutional decline. These changes brought many organizations into a more mainstream. less ethnic position within society (Karni, Kaups & Ollila 1975). Today, the institutions which once were the foundations of Finnish American life have certainly fallen. The Co-op society has become non-political, the temperance societies have folded, and the Finnish Workers Federation has become non-existent. Additionally, on a personal level, over time the decrease of Finnish native-born Finns spelled change for not only the group's language but the culture itself (Ross 1978). Through the process of assimilation the importance of one's Finnish identity seems to have become less important to many Finnish Americans. During the 1960's European Americans experienced an upsurgence of ethnic pride (Kivisto 1989). During this period a number of Finnish symbols came to represent the group. Eleanor Palo Stoller (1996) has noted the items sauna, sisu, and Sibelius as strong symbols of Finnish American culture. This article's aim is to shed light on other noteworthy symbols of Finnish American culture. Ethnic Symbols of the Finnish Americans icans this is done in many ways. One way in which individuals conshuct their ethnic culture is through the use of culturally-specific symbols. These symbols serve as a way of creating boundaries around the group, as well as providing strucfures for group members to use in daily life. Those who know and understand the use and meaning of a group's symbols gain access into the group, whereas those who do not understand these symbols are outside the group (Bafih 1969). With this issue in mind, the Symbols of Finnishnes scale was developed as a way of measuring the cultural boundary and collective meaning of this group. The symbols of Finnishnes scale contained 106 items representing the Finnish and Finnish American themes of nature, people, institutions, history, and cultural objects. Respondents were given the chance to judge the importance of these items. A 7-point Likert scale was presented with each symbol. The scale was as follows: a response of I indicated that the symbol was "not important at all",2= "not important", 3="not very impofiant", 4="neuIral", 5="somewhat important", 6="important", J="very imporlant". Additionally, a "0" response was included indicating "I don't know". Includ- This study investigates the ethnic symbols of the Finnish Americans. Previously, it has been noted that two of the most fundamental building blocks of ethnicity are identity ed in my discussion of these symbols lists are Eleanor Stoller's classifications of Finnish American and culture. These elements play a ethnicity (Stoller 1996). critical role in the construction of ethnic boundaries and the production These classifications are useful ways of discussing these symbols. of meaning (Nagel 1994).F;rh- nic cultures recreate themselves, drawing from the group's past as they change into something different and new. For the Finnish Amer- Subjects and Sample The data used in this study is the result of 134 questionnaires which
were returned to me and used in a larger, yet unpublished study (Susag 1998). The data presented below is the result of finding item mean scores, standard deviations and frequency of responses "I don't know" for each item. A prototypical respondent was 6l years old, retired and living in rural parts of northern Minnesota. They self-reported as being of low to middle income with equal percentages of respondents having a high-school or college education. Additionally, this sample included more women lhan men (63Vo vs.367o). Most Important Symbols of Finnishness Table 1. Top 15 symbols of Finnishness ranked by mean. Ranking Symbol M Vo important I 2 J A + 5 6 7 8 9 10 11 I2 t3 t4 15 honesty 6.58 sauna 6.57 home 6.53 sisu 6.52 freedom 6.52 Finland 6.48 family 6.47 peace 6.39 independence 6.33 cleanliness 6.32 hardworking 6.27 freedom of speech 6.26 Finnish American buildings 6.11 church 6.10 lakes 6.05 93 92 92 92 92 88 90 85 82 84 81 82 18 78 78 Note: N= 134. Percentage of importance are those respondents who answered with a "6" (importanl) ot "7" (very important). Listed below 0able 1) are the 15 most important symbols of Finnishness. Included in the table are the percentages of respondents who found the symbol important to their Finnishness. Percentages indicate that these items were important to the vast majority of the respondent's Finnishness. These items represent strongly the theme of Finnish American behavioral traits (Stoller 1996). One notes the symbols honesty, sauna, sisu, cleanliness and hardworking but also the items independent, freedom of speech and freedom. These items highlight numerous behaviors of the Finnish Americans and give a highly socially acceptable image for the group. The list also includes the symbols Finland and Finnish flag. These items represent the country and heritage that the group has come from. It seems that it is important to group members to remember the past and the country from which Finnish Americanness is rooted. Least Important Symbols of Finnishness The 15 least valued symbols are listed in Table 2. The theme which emerges from this list involves characteristics which could be described as socially nondesirable. Being drunk along with Koskenkorva (a Finnish vodka), envy, and clumsiness are behaviors which one would expect to be de-emphasized in representing the group especially in the American context. The items workers' movement and temperance movement represent the group's past accomplishments. These aspects of Finnish American life were points of division amongst the Finnish Americans. They were also defining points which differentiate them historically. Additionally, the items bear, marsh, granite, east lipelikala and Pori jazz were seen as unimportant. These items could be described as aspects of Finnish life and nature. Stoller has classified such items as Ancestra Homeland and Contemporarv Finland (Stoller 1996). Most Unknown of Finnishness Symbols Next, ranked by frequency of response are the top I I symbols unknown to the Finnish Americans Included in this table are percentages reflecting frequency of responses.
Looking at this list one can see that a large percentage of the respondents did not know or did not value these items. Here we see again some items which were listed previously in the least valued symbols list. One can now say with reasonable assuredness that the items of Snellman (Finnish statesman), Kaukonen (Finnish-American musician), Mannerheim (Finland's military leader), Tappani (Finnish- American baseball player), Runeberg (Finnish poet), Kivi (Finnish writer), Aalto (Finnish designer) and Morton (founding father of the New Sweden colony in North America and signer of the Declaration of Independence) are not known by the Finnish Americans. These people, as noted above, are important Finns and Finnish Americans. It seems that some Finnish Americans in this group have a limited knowledge of Finnish history which is demonstrated by not knowing these people. Thus, they find the individuals as unimpoftant to the group's identity. This reflects what Stoller would classi$ as a weak knowledge of the Ancestral Homeland (Stoller 1996). Most Controversial Symbols of Finnishness Lastly, ranked by standard deviation is a list of the 15 most controversial symbols presented in Table 4. Also included in this table for each item are the percentages of respondents who considered the item important, not impofiant, or neutral in importance. These symbols showed the widest deviation in scores and thus expressed the greatest differing of opinions Table 2. Least valued 15 symbols of Finnishness ranked by mean. Ranking Symbols M Vo notimportatt 1 2 3 4 5 6 1 8 9 l0 ll l2 t3 t4 l5 being drunk Koskenkorva envy clumsiness J. Kaukonen granite bear workers movement Pori jazz lipeiikala ice hockey east J. Snellman temperance movement marshland 2.28 2.17 3.01 3.07 3.39 4.02 4.06 4.08 4.14 4.11 4.20 4.31 4.39 4.44 4.46 65 5l 38 39 26 t4 t1 21 2l 20 15 l5 I4 t2 T4 Note: N= 134. Percentage of non importance are those respondents who answered with a "1"(not impoftant at all) or "2"(not im- Doftant). Table 3. Most unknown symbols of Finnishness ranked by frequency of response "l don't know". Ranking Symbol Frequency % unknown 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 1l J. Morton J. Kaukonen granite J. Snellman clumsiness J. Runeberg A. Kivi A. Aalto K. Tappani C. G. Mannerheim East 52 5l 49 41 46 45 4l 39 JI JI -ll 51 50 46 44 35 43 40 5l 30 29 30 Note: N= 101-134. Percentage unknown are those respondents who answered with a "0"( don't know).
Table 4. Most controversial symbols ranked bystandard deviation. Symbols sd 7o not imp. N Ea importanl I 2 3 4 5 6, 8 o 10 11 l2 13 t4 l5 sr. urho 1.94 Porl jazz 1.88 workers movement 1.80 Koskenkorva 1.80 lipeiikala 1.80 J. Morton 1.15 being drunk 1.74 ice fishing 1.69 migrating birds 1.64 kalevalakoru 1.63 knife 1.63 east 1.62 Winterwar l.6l envy l 6l agriculture 1.60 15 2l 2I 51 20 l2 65 t4 t2 t2 12 15 7 38 8 l6 1n 31 26 3l 4l t6 28 25 31,,^ 40 15 4l t6 26 21 9 21 21 6 29 -)z 30 35 24 50 6 51 Note: N= 134. Percentage of non impoftance and importance are those respondents who answered with a "1"(not impodant at all) or "2"(not important), those answering with a "4"(neutral), and those who answered with a "6" (impoftant) or "7" (very important). troversial symbols point to th central role that a positive gro image plays to symbol selecti and social stereotyping. By this mean that the important symbo of Finnishness list contained b havioral traits which were whole some and socially desirable whi in contrast, the unimportant an controversial symbols lists tend to be characterized as containin behavioral items which were s cially undesirable. These finding reflect the need for one's grou memberships to contribute som thing not only distinctive but po itive to oneself. Thus, those sym bols considered important or un important provide structure fo the maintenance of Finnish Ame ican culture. Lastly, I am interested in di cussing the issue of constructi ethnic culture. The items Finnis American buildings, worker movement and St. Urho are of in terest here. While Finnish Amer can buildings was found to be a important symbol of Finnishne the other items appeared on th concerning the importance of these items. First, the items of being drunk, Koskenkorva and envy show a high degree of disagreement in responses. It is understandable that of the Finnish Americans who supposedly stopped an invasion of grasshoppers. It seems that there is great debate as to whether St. Urho should be considered a true symbol of Finnishness. controversial symbols list. In bo cases, the process of constructi Finnish American culture is high lighted. The respondents have di most people would find these descriptions fering opinions about the impo of the Finnish Ameri- Conclusions tance of the Finnish America cans as socially undesirable and symbols St. Urho and Worker down-play their importance. The symbols of Finnishness lists movement. Finnish America However, some respondents showed that while there were need to decide whether these cu found these items as important descriptions of group members. Thus, it seems that some group members found these descriptions those symbols which have come to represent something definite to this group, there is also some disagreement as to the impofiance of tural symbols should be include as important representations o the group or simply somethin trivial. Nevertheless, these item accurate while others did not. some symbols of Finnishness. are certainly examples of th Lastly, I will point out that the Those symbols which were chosen ways that the Finnish America item St. Urho was ranked as the most controversial item on this list. St. Urho is the fictional Saint to represent the most impor- tant symbols of Finnishness as well as the unimportant and con- distinguish themselves from oth ethnic groups living in the Mid west. I t--
References Barth, F. (1969) Ethnic Groups and Boundaries. Little, Brown, Boston. Karni, M.; Kaups, M.; & Ollila, D. (1975) Migration Studies: The Finnish Experience in the Western Great Lakes Region: New Perspectives. Institute of Migration. Turku. Kivisto, P. (1989) The Attenuated Ethnicity of Contemporary Finnish-Americans. In Kivisto, P. (Ed.) The Erhnic Enigma, The Salience of Ethnicity for European-Origin Groups. The Balch Institute Press. Philadelphia. Kolehmainen, J. & Hilt, G. (1951) Haven in the Woods. State Historical Society of Wisconsin, Madison. Krats, P. (1988) Limited Loyalties: The Sudbury, Canada Finns and Their Institutions 1887-1935. In Karni. M.: Koivukangas, O.; & Laine, E. (Eds.) Migration Studies: Finns in North America. Institute of Migration. Turku. Murphy, A. (1981) Se Tie. Babbitt Weekly News, Versa Press, Inc. Nagel, J. (1994) Constructing Ethnicity: Creating and Recreating Ethnic Identity and Culture. Social Problems 41, 152*176. Ross, C. (1978) The Finn Factor in American Labor, Culture and Society. Parta Printer Inc. New York Mills, Mn. Stoller, E. (1996) Sauna, Sisu and Sibelius: Ethnic Identity Among Finnish Americans. Sociological Quarterly 37, 1, Winter, 745-175. Susag, C. (1998). Finnish American Ethnicity As Measwed By Collective Self Esteem. Ph.D. dissertation. University of Joensuu's Publications in the Social Sciences. 37. Joensuu. Finland. Helena D'Avino: Oarmen r lrchtalcni Siirtolaisuusinstituutti on ryhtynyt julkaisemaan siirtolaistemme kohtaloita ja elamantarinoita uudessa kaunokirjallisessa julkaisusarjassaan. Sarjan aloittaa sodan jdlkeen Suomesta liihtenyt Helena D'Avino vdrikkdillii muistelmillaan. Kirjan hinta on 80 mk + postituskulut. Tilaukset: Siirtolaisuusinstituutti, Piispankatu 3, 20500 Turku puh.02-2317 536, fax 02-2333460 email: mirua. ha rukko @ utu. fi )
Amerikansiirtolainen ia suomalaiset filmit 1921-1939 Mari NygArd Tl nsimmdisen kerran suomalai- FI Lnen filmi esitettiin vuonna 1921 Yhdysvalloissa amerikansuomalaisen liikemiehen Hjalmar J. Mrien ansiosta. Jatkossakin amerikansuomalaiset loivat aktiivisesti yhteyksiei suomalaisiin filmiyhti<iihin saadakseen vanhan kotimaan elokuvia Atlantin taa. Hankittuja suomalaisia filmejii vdlitettiin ja vuokratti in erityisesti keskildnnen ja itiirannikon suomalaiskeskuksien haaleihin ja elokuvateattereihin 1920-luvun alusta alkaen. Suomalaisten elokuvien tuonnilla oli siirtolaisyhteison kulttuurista toimintaa muokkaavia vaikutuksia. Musiikin, urheilun ja siirtolaisteatterin rinnalle nousi nyt uusi visuaalisen kulttuurin muoto, joka heikensi varsinkin siirtolaisnaytteimriiden asemaa 1930-luvulla. Suomalaiset filmit nostivat myds voimakkaasti esiin siirtolaisyhteisdn aatteellisen kahtiajaon vasemmistolaisiin ja oikeistolaisiin. Ameri- Arlikkeli perustuu fil. yo. Mari NygArdin elokuussa 1997 Turun yliopi sto n yl e i se n h i sto ri an I aitoksel I a tekemiiiin pro gradu -tutkielmaan. kansuomalaisten elokuvaharrastuksen kulta-ajaksi nousi 1930-lu- vun loppu, jolloin filmitarjonta oli runsainta ja elokuvaviilitys vilkkainta. Tuolloin sekzi jo 1920- luvulla siirtolaisten keskuudessa oli tarjolla sekd dokumentaarisia ettii fiktiivisiii filmikuvia. Koti suuressa linnessii Siirtolaiseksi oli liihdetty paremman eliimzin hakuun. Valtaosa vuosina 1810-1929 Amerikkaan saapuneista 350000 suomalaisesta ei suinkaan ldytiinyt oikotietzi onneen tai iikkirikastunut. Toimeentulo oli Yhdysvalloissa hankittava raskaan tycin avulla, asui suomalainen siirtolainen sitten Minnesotan, Michiganin, Washingtonin tai jossakin muussa osavaltiossa. Miehille oli tarjolla kaivos-, metsd-, tehdas- ja rakennustydta, kun taas naiset toimivat useimmiten varakkaiden perheiden piikoina (Korkiasaari 1989, 28-32; Kero 1996, 143-191). Siirtolaisen el;imii ei kuitenkaan ollut pelkkiili tyo6, sille energiaa riitti vielii monenlaisten jzirjestrijen ja yhdistysten toimintaan. Amerikansuomalainen aalemaailma ja siten myds jiirjestcitoiminta jakaantui karkeasti otta kahtia vasemmiston aatteidenj kansallismielisen oikeiston ke ken. Sosialistit. kommunistitj IWW;liiiset (Industrial Worke of the World, radikaaleja iiliriva semmistolaisia) saivat riveihins runsaasti suomalaisia siirtolais keskikinnelld ja kinsirannikol Itiirannikolla oli puolesta enemmdn oikeistoon suuntau via suomalaisia. Sekii vasemm ton ette oikeiston kannattaj keskuudessa haaleilla oli tarke merkitys. Siellii vaihdettiin kuu lumiset, katseltiin niiytelmi kuunneltiin musiikkia ja tanssit sekii pidettiin kulloisenkin aatte hengen mukaisia puheita ja var jenkeruutilaisuuksia. Myos suom laiset filmit loysiviit tiensd haalei jo l920juvulta alkaen. Niin elokuvaesityksistii kui muustakin jdrjestcitoiminn tiedotettiin varmimmin aatteel sesti vdrittyneissd siirtolaissan malehdissd kuten IW-W:l;iist Industrialistissa ja oikeistolaise sa New Yorkin Uutisissa. Amer kansuomalaisten 1920- ja 193 luvun elokuvaharrastuksesta sa oivan l:ipileikkauksen juuri san malehtien filmimainosten ja paik kakuntakirieiden kautta.
Monenlaisia eliiviii kuvia Vuosina 192l-1939 amerikansuomalaiset saivat ndhteiviikseen runsaasti suomalaisia dokumenttifilmejii ja niiytelmdelokuvia. Varsinkin dokumentaariset filmit mahdollistivat vanhan kotimaan oloihin tutustumisen muutaman kymmenen centin elokuvalipulla ilman, ettd tarvitsi matkata Suomeen. 1920luvulla siirtolaiskatsoja saattoi rakentaa omaa Suomikuvaansa ainakin kahden Suomi- Filmin tuotoksen avulla. Amerikansuomalaisillesitetyt Suomi - tuhatjcintien maa (1921) sekd Finlandia (1922\ eivdt kuitenkaan olleet kumpikaan puhtaasti dokumentaarisia filmejli. Erityisesti Finlandia oli selkeiin propagandistinen mainoselokuva Suomesta, jonka suomalaisyritykset olivat rahoittaneet tehddkseen maatamme ja talouttamme tunnetuksi maailmalla. Suomi - tuhatjrirvien maa oli puolestaan tehty puhtaasti amerikansuomalaisia katsojia varten. Vanhasta kotimaasta liihetettyjen kirjeiden ja korttien ohella ndmii elokuvat olivat kuitenkin merkitteiviisti lisiiiimiissii siirtolaisten Suomi-tietoutta vuosina 192l-1925. Filmia Suomi - tuhat - jcirvien maa saattoi katsella varsinkin keskildnnellei ja it?irannikolla, kun taas Finlandiaa esitettiin varmuudella myds ldnsirannikolla Washingtonissa ja Oregonissa 1920-luvun puoliv:ilissii. Rinnan dokumentaaristen filmikuvien kanssa siirtolaiset saivat kaksikymmenluvulla niihtiivdkseen ainakin 5 suomalaista ndytelmlelokuvaa. Suomi-Filmin ldpimurto niiytelmzielokuvien saralla oli Anna-Liisa (1922). Minna Canthin teokseen pohjaava rakkauden vaikeutta ja syyllisyyr tii uhkuva filmi oli ensimmtiinen siirtolaisille esitetty suomalainen niiytelmrielokuva. Vuonna 1922 Uta 6-osaista filminiiytelmiiii mainostettiin Industrialistissa "ensimmdiseksi suomalaiseksi taidefilmiksi Amerikassa" (Industrialisti 1.11.1922). Anna-Liisan lemmendramatiikkaa saivat seurata 1920-luvun alussa ainakin Minnesotan, Michiganin, Ohion, fnsinfrinsn $uomalainen Taidefilmi fiqrerlkasf,.a' nilil[-1 ll$n liutrslnsnincl FllrulnUytelnrll Klrr. lilnnr. Ctntir. _ ltsl.ilitx,.i\;. t'irainia, ltlnn., l,}.rlc leatlerl, T0rsttlds Al'IlLnTH, )llno'., Ertrpree Testlcrt, l,&uantalre, DerraBk, 11 p. GtLli!:RT, lulrn., LIcenm T rtterl, Maanantslna, Marrsrk. 13 D. -t'htsnolu, AUnORA. lllnn., Atrrcn feot- UlBBIIvo, lttu,. vlctort lbottc. lu!n.. 6lnrd fdrt- ' terl, Tllit., Varraik.' l, D, terl, Torst. Ja Perr., Mer. 16,1?, terl. Maanant. jttarlssk, 20 D. Bnilaarr, illol., orarrd aostte. I{nEwATt}f, llhn,. Graurl fror. xagh\vaut{. lttil.. ef{nd Teet. rl Kesklvlllkooa, Mengrk. 16, tcrlr Lauanr. Marraslr..lg p. 11.rl, Tllst, Ja. RoBh,, trdar. 21. lt. vutterrt Yndvlva'ohaa rr usdth filn [xchange,0fittr, [ id,?yf,lti;r Ensimmdinen suomalainendytelmiielokuva Yhdysvalloissa oli Suomi-Filmin Anna-Liisa (1922), johon Minnesotan suomalaiset saivat tutustua io samana vuonna. - Industrialisti 7.11.1922. 10 =---*-l
Illinoisin, Oregonin ja Washingtonin suomalaisasukit. Suomen mykdn elokuvakauden suosituin filmi Koskenlaskijan morsian (1923) jatkoi kotimaisen elokuvan tunnetuksitekemistil amerikansuomalaisten asuttamilla alueilla varsinkin vuonna 1923. Filmi ei saanut menestystzi vain suomalaisten siirtolaisten keskuudessa, vaan tiimii tukkilaiselokuva myytiin myds Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, useisiin Euroopan maihin sekii Japaniin. Amerikassa Koskenlaskijan morsianta esiteltiin Industrialistin sivuilla suurella kuvallisella mainoksella, josta ilmeni mycis elokuvan englanninkielinen nimi. The Bride of the Rapids. Erityisesti vuosina 1925-1927 suomalaisten filmien tarjonta jatkui tasaisena varsinkin Minnesotassa ja Michiganissa Nummisuutareiden (1923), Suursalon hciiden (1924) ja Myrslcyluodon kalastajan (1924) myote. Sekii 1920- ettii 1930-luvulla suomalaisaiheiset ruotsalaisfilmit Loulu tulipunaisesta kukasta (1919), Juha (1920) sekd Suotorpan ryu(i (1911) puolestaan toivat vaihtelua amerikansuomalaisten siirtolaiskeskusten filmitarjontaan. Kaksikymmenluku ei kuitenkaan ollut elokuvien tarjonnan suhteen runsainta aikaa, silld seuraavalla vuosikymmenelld myris muiden suomalaisten elokuvayhtididen kuin Suomi-Filmin tuotoksia saatiin siirtolaisten ulottuville. Siirtolaissanomalehtien (Industrialisti, New Yorkin Uutiset) mukaan filmitarjonta amerikansuomalaisten keskuudessa oli 1930-luvun loppupuolelle asti liihinnri dokumentaarista. Vuonna 1932 osuustoimintaelokuva Herra Elanto (1930) sekii matkailupropagandafilmi Suomi kutsuu (Finland Calling, 1932) pyrk:wat valaisemaan siirtolaisille osuustoimintaa sekd houkuttelemaan heitri matkalle Suomeen. Huomiota sai myris laivayhtiri Cunard White Starin ja Suomen hallituksen matkustajatoimiston kustantama filmi Finland - The ktnd of Lakes, jonka motiivina oli enemmiin kaupallisuus kuin faktuaalisen tiedon esittliminen Suomesta. Lisiiksi niin itiirannikon, keski- Itinnen kuin liinsirannikonkin amerikansuomalaisille ndytettiin useita muita dokumentaarisia Suomesta kertovia filmejii. On kuitenkin vaikea nimetd tarkalleen elokuvia, joihin siirtolaislehdissri viitataan vain esimerkiksilmaisulla "Suomi-kuvia"( Indusf rialisti 1.4.1936). Niiytelmiielokuvien v:ihliisestii tarjonnasta 193O-luvun alussa vastasivat tiettiiviisti Jricikririn morsian (1931) ja Kuisma ja Helinti (1932) sekzi Fennica-Filmin Helsingin kuuluisin liikemies (1934), joita esitettiin ainakin Michiganin suomalaisille. Mainitut filmit sekii 10 muuta kotimaista elokuvaa saatiin vastikddn American Film Instituten myotiivaikutuksella Suomen elokuvaarkiston haltuun konservointia varten. Michiganista lciytyneiden elokuvakopioiden todellinen helmi oli Tauno Palon dhdiftama Helsingin kuuluisin liikemies, jonka Suomessa luultiin kadonneen lopullisesti. Suomalaisen elokuvan varsinainen menestyskausi Yhdysvalloissa ajoittui vuosiin 1938-1939, jolloin siirtolaisten niihtzivzinzi oli ainakin 20 kotimaista niiytelmiielokuvaa. Myds dokumentaari filmitarjonta jatkui. Elokuvi suosiota lisiisi ehdottomastis ettii 1930-luvulla suomalaisetf mit saivat ririnen. Entisen ko maan kieli oli vanhan siirtola polven mieleen. Joidenkin elok vien tekstitys englanniksi puole taan saattoi houkutella katsomo Yhdysvalloissa syntyneitd nu remman polven edustajia se jopa muuta amerikkalaista yle sci;i. Vuonna 1938 juhlittiin Ame kan suomalaisasutuksen 300-vu tista olemassaoloa, mikei no mielenkiintoa omia juuria ko taan. Elokuvissa, jos missii, su malaisuus ja suomalaisen kulttu rin tila tuli parhaiten esille. Siirt laisten siteitd Suomeen koro myris Suomen Filmiteollisu (SF). joka aloitti filmimyynn amerikansuomalaisten kesku teen 1930-luvun aikana (SF-Uu set 3/1938; SF-Uutiset4/1938 1920-luvulla mykkiifilmeilliiz siirtolaismarkkinoille piiiisse Suomi-Filmin sekzi nyt myds SF elokuvat tulivat amerikansuo laiselle elokuvateatterien ja haa en yleisdlle varsin tutuiksi. Su mi-filmin Vaimoke (1936), Ko kenlaskijan morsiamen (1931) a niversio, Ja alla oli tulinen jdr (1937 L Niskavuoren nais ( 1938) seka Jiicikririn morsi (1938) tavoittelivat siirtolais suosiota. SF:n Asesso rin na huolet (1937), Kuin uni ja var (1937), Pohjalaisia (1936), fty mentin murheenkryyni (193 Tulitikkuja lainaamassa (193 sekd Jumalan tuomio (1939) py kiveit vastaamaan haasteeseeni dustrialistin ja New Yorkin Uuti ten mukaan niiihin ja muihin va han kotimaan filmeihin pys ll 1-_
) NISKAVUOREN NAISET Suotnabiltet ri:inielokuvat..,the SONO BED PF TI{A BLCC FLOWER'' Piiiiosissr: Ttuno Prlo, Shkk! S&ri j& OIga Ttinio. Engl@inkielen ke5nnris P&rnellu filmiil myiis St& dion, uuden olym_ pialaiskisain stadiumin avajaisiulliat la ki@t Helsingisse. Esiteldb seuraa_ vissa Paikoissa: WAUI{EGAN, ILL., Iiaittiushealilla, lauantaina tammikuun?8 pnii, CIIICAGOSSA, Imperial llarliila; sunnuntaina tammikuun 29 p., klo +. 7 ja I ill. DeKALB, Ir,r.., Vikinc haalilla, maanantaina tammik- 30 p. DETROfT. *IICH., Oakman Teatterissa, 12728 Woodrow Wilson, keskiv. ja torst. helmik. 1 ja 2 p' klo 6-12. CLEVELAND, O., Raittiushaalillq sunnuntaina helmik. 5 p. klo 4, 7 ja 9 ill. ASIITABULAN iloinen harbori, Harbor Teatterisu, keskiviikkona 8 p. heimik., klo 6 ill. FAIEPORT, O., finittiushaalila, 525 Eagle St., torst, helmikuun 9 p. klo 6.30-11 iil. DAISYTOIVN, PA., Rialto Teotterissa, perj. ja lauv. helmik. 10 ja 11 P' IVARREN, O., Quinby llaalilla, 310 Austin Ave., sunnunt. helmik. 12 p. klo 4, 7 ja 9 ill. Oitrks osd Suomi-Ftlmln kilpal.irjoituks@n. Lukekaa uutinen tiise lehdsn. Niskavuoren nalbef (1938) oli 1930-luvun lopulla yksi suosituimmista suomalaisista filmeistii amerikansuomalaisten keskuudessa. Elokuvaa esitettiin myos Kanadan suomalaispaikkakunnilla. - New Yorkin Uutiset 21.1.1939. Johannes Linnankosken romaaniin perustuva ruotsalaisfilmi Laulu tulipunaisesta kukasta (1919) toi vaihtelua suomalaiseen elokuvatarjontaan niin keskildnnen, itarannikon kuin ldnsivaltioidenkin siirtolaisten keskuudessa. - Industrialisti 14.4.1923. varmimmin tutustumaan keskildnnen osavaltioissa ja itzirannikolla, mutta ldnnen Washington ja Oregonkaan eivat jaaneet taysin paitsioon. Dokumentaarista Suomi-tietoutta 1930-luvun lopulla amerikansuomalaiset saivat mm. filmeisd Stadionin vihkiminen (1938), Heiniiniityn tyttti (Miss Europe, 1938), Hekinki rauhan aikana ja Helsingin pommitus. Esitettyjen ei-fiktiivisten elokuvien maiira lienee vuosina 1938-1939 ollut 20:n tienoilla. Tuolloisten dokumenttifilmien ehdoton ykkcinen, niin esityskertojen kuin yleiscin suosionkin suhteen, oli kuuluisasta suomalaisesta nyrkkeilij iistil Gunnar B eirlundista kertova Gee-Bee (1938). Euroopanmestari Biirlund oli amerikansuomalaisten suuri suosikki. 1930luvun lopulla hiin muutti Yhdysvaltoihin. missii hiinen menestyksekris nyrkkeilyuransa jatkui. Filmien viilitys ja vuokraus Heti 1920-luvun alusta alkaen siirtolaisten keskuudessa heriisi kiinnostus suomalaisia elokuvia kohtaan. Amerikansuomalaiset liikemiehet j a kulttuurivaikuttajat olivat tiissd avainasemassa. He niikiviit vanhan kotimaan elokuvien tuonnissa hyviin liikeidean. Varallisuutensa ja siirtolaisyhteisdn tuntemuksensa turvin minnesotalainen liikemies Hjalmar J. Miiki ryhtyi ensimmdisenii viilittdmiiiin ja vuokraamaan suomalaisia filmejii siirtolaisyhteisdn piirissii. Hiinen ideoimanaan syntyi vartavasten amerikansuomalaisille suunnattu elokuva Suomi - tuhatjiirvien maa (1921), jonka Suomi-Filmi valmisti. Miiki toi itse filmin Yhdysvaltoihin elokuussa 1921. Pian siirtolaisliikemiehen toiminta laajeni niin, ettd h:in perusti filmien levitykseen ja vuokraukseen erikoistuneen yrityksen nimelte International Film Corporation. Yhti<in keskuspaikka oli Duluth Minnesotassa, ionka
kautta amerikansuomalaisten haaleille ja elokuvateattereihin levisiviit ainakin filmit Nummisuutarit (1923), Myrslqluodon kalastaja (1924), Suursalon hddt (1924) taiteeseen n:ihden" (Industrialisti 7.6.1923). Hjalmar J. Miien yrityksen tavoin Lemberg ja Anderson kriyttivrit filmien mainonnassa siirtolaissanomalehtid. seka suomalaisaiheinen ruotsalaiselokuva Kaksikymmenluvulla mycis ktulu tulipunaisesta kolmas amerikansuomalainen taho kukasta (1919). International viilitti suomalaisia elokuvia Duluthissa. Film Corporation toimi uskaliaasti mycis elokuvien valmistajana. Filmien parissa toimi niiet Minnesotan varakonsuli Carl H. 1920-luvun alussa se tuotti amerikansuomalaisille Salminen. Ainakin dokumentti filmin Suoma- laiset Amerikassa, jota esitettiin mydhemmin myos Suomessa (Siirtokansan kalen tei. 1923 : New Yorkin Uutiset 31.3.1923: Industrialisti 20.8.1923). Miiki ei kuitenkaan saanut yksin hallita suomalaisten filmien Finlandia (1922\ saatlin Salmisen toimesta siirlolaisten nahtavaksi. Muista Salmisen mahdollisesti viilittiimistii filmeistd ei ole tietoa, joskin Wasastjeman mukaan Salminen olisi toiminut Suomi-Filmin asiamiehenri Yhdysvalloissa (Wasastjerna 1951, 350). Suomi-Filmin vdlitys- ja ainoa edustaja hzin ei kuiten- vuokraustoimintaa 1920-luvulla. Vuosikymmenen alussa hdnen kilpailijanaan toimi vuonna 1922 perustettu Zenith kaan ollut, sillii Miien sekzi Lembergin ja Andersonin yritysten hallussa oli mycis Suomi-Filmin elokuvia. Film Exchange, joka vastasi Varmaa on puolestaan se, Anna-Liisan (1922) ja Koskenlaskijan ettii 1920-luvulla Salminen erdiden morsiamen (1923) viilityk- muiden amerikansuomalaisten sestli. Yrityksen johtohahmoina olivat siirtolaisteatterin piirissii mainetta niittaneet Lauri Lemberg ja Robert Anderson. Lemberg klisikirjoitti ja ohjasi nriytelmizi, Anderson puolestaan oli yksi Minnesotan parhaita lavastajia. Yritys harjoitti toimintaa Duluthista keisin. Filmivuokraus keskittyikin liihinnii keskilzinnen suomalaisalueiden kanssa kustansi oman ffuin Amerikansuomalais ia, jota Suomi-Filmin toimesta esitettiin mycis Suomessa ja Virossa. Kaikkien filmiviilittlijlitahojen osalta on todettava, ette 1920-luvun alku ja puoliviili olivat toiminnan kannalta vilkkainta aikaa. Vuosikymmenen lopulla elokuvavlilittiijien mainokset loistivat poissaolollaan siirtolais- elokuva{eattereilehdissii. Samaan aikaan filmitoi- luvun tilanteeseen, silld tarj oli muidenkin kuin Suomi-Fil tuotoksia. Luonnollisesti am kansuomalaisten filmiv2ilitti keskiniiinen kilpailu siirtolai rahoista ja suosiosta jatkui. U oli puolestaan se, etta eloku viilitystoiminta ei keskitt enriri pelkiistrizin keskivaltioi alueelle. Tiistii hyviinii esimer nd oli suomalaissyntyisen Geo Koehsen (Kdhnen) yritys Euro an News Company, joka al Suomi-Filmin elokuvien viilit sen Kanadan Torontosta kd vuonna 1938. Elokuvien lisd yritys toimi suomalaisten leht makeisten ja kirjojen parissa s oli WSOY:n ja Otavan tuotte Yhdysvaltojen asiamies. Ko nen solmi omasta aloittees ensimmiiisen:i amerikansu laisena suuren lilmimyynti muksen Suomi-Filmin kan jonka seurauksena hdn sai yk oikeuden Koskenlaskijan mor men (1931\. Juurakon Huld (1937\ sekd Nlskavuoren nai (1938) esittiimiseen Yhdys min kirje European News Com Amerikan puolella Koeh yritys toimi New Yorkissa Eu pean Film & News Company misenzi. Sen valiffamiin filmei loissa ja Kanadassa (Suomi nylle 22.3.1938). Jatkossa sy lisrisopimuksia muista elokuv hin, joskin myris haaleilla oli niiytciksi6. minnan hiljentyminen kuvastuu kuuluivat sopimuksessa main Vuonna 1923 Zenith Film mycis Suomi-Filmin ulkomaisesta jen elokuvien lisiiksi mm. Silta Exchange ja Lembergin ndytelmdvarasto yhdistettiin nimellii kirjeenvaihdosta, josta tietoja amerikansuomalaisten valifiajien ja pehtoori (1934), Vaimoke (19 Ja alla oli tulinen jtirvi (193 Continental Film Association, Suomi-Filmin viilisestd vhtevdenpidosta Stadionin vihkiminen (1938) s joka niiin liitti yhteen kaksi siirtolaiskulttuurille ominaista tekijiiii: teatterin ja suomalaiset filmit. Uuden yrityksen "silmzimaarana olisi tayttaa niitii vaatimuksia, joita laajoilla suomalaispiireillii on ei loydy. 193O-luvulla suomalaisten filmien myynti ja viilitys vilkastui uudelleen. Elokuvien mzizlrei moninkertaistui Yhdysvaltain suomalaisalueilla verrattuna 1920- Gee-Bee (1938). Koehsen itiir nikolle ja keskiliinteen suunta nut elokuvaviilitys ei kuitenk sujunut ongelmitta. Koska Eu pean News & Film Compan ollut maksanut vaadittuia sum L--* TJ
ostamistaan filmeistii, Suomi-Filmi katkaisi siteensii Koehseen vuonna 1939. Vuonna 1938 Suomi-Filmiii kirjeellii liihestynyt Werner Savela puolestaan siiilytti hyviit viilit suomalaiseen I i ikekumppani insa. Amerikansuomalainen mainostoimiston omistaja halusi luoda voimakkaan keskusorganisaation suomalaisten filmien valittamiseksi sekii keskittaa kaikkien Suomesta ostettujen elokuvien esitykset teattereihin ja vain suurimmille suomalaispaikkakunnille. Tiimii voittoja maksimoiva periaate ohjenuoranaan Savela vuokrasi ja viilitti Michiganin Hancockista kdsin Suomi-Filmilfi ostamaansa Jcirikririn morsianta (1938). Han ei perustanut siirtolaisjiirjest<ijen haaliesityksistd, kun taas Koehsen yritykselle nekin kelpasivat. Koska Savela oli lupautunut maksamaan Suomi-Filmille 50 Vo Jririktirin morsianen esitystuloista, suuremman katsojakunnan kerddvdt teatterindytiinncit tuntuivat parhaimmalta vaihtoehdolta. Carl H. Salminen, Pdivzilehden kustanlaja Suomen Tuontitavaraliikkeen omistaja, toi oman lislinsii filmiviilitysmarkkinoille toimiessaan Suomen Filmiteollisuuden (SF) asiamiehenli 1930- luvun lopulla. Edellisellli vuosikymmenellii Salmisella oli yhteyksiii Suomi-Filmiin, minkri seurauksena hiinellii oli omien sanojensa mukaan saatavia elokuvayhtiriltii 3000 dollaria. Suomi-Filmin mukaan vdite ei pitiinyt paikkaansa. Salminen ei tyytynyt tiihdn, vaan Koehsen mukaan hdn pyrki vaikeuttamaan European News & Film Companyn viilitystoimintaa. Salmisen SF:n Amerikan keskusviilitystoimisto sijaitsi Minnesotan Duluthissa, mistii si irtolaisten keskuuteen saatiin ainakin Pohjalaisia (1936), Kuin uni ja varjo (1937), Asessorin naishuolet (1937) ja Kuriton sukupolvi (1937) (Siirtokansan kalenteri 1939). SF:n ja Suomi-Filmin edustajien ankara taistelu elokuvavdlityksen johtopaikasta tyyntyi hetkeksi, kun Salminen ehdotti Koehselle yhteistydh. Liikemies Salminen ei kuitenkaan halunnut SF:n johtajan T. J. Siirkiin tietiivzin mitaan asiasta. Lokakuussa 1938 Koehnenja Salminen sopivat keskeniiiin valittamiensil filmien kiinteiistii piiiisylippujen hinnasta ja teattereilta vaadittavista esitystulo-osuuksista (European News & Film Companyn kirje Suomi-Filmille 20.10.1938). Vdliaikaiseen yhteisymmdrrykseen pddstiin mycis siita, ette Koehsen yritys hallitsi New Yorkia, Massachusettsia ja ymplirriivili osavaltioita, kun taas Salmisen aluetta oli Minnesota. Lisiiksi sovittiin filmien vaihtamisesta keskenddn korvausta vastaan. Lopullista rauhaa Salmisen ja Koehsen suhteissa ei saatu, sillii tehtyja sopimuksia ei noudatettu. Amerikansuomalaiset filmiviilir tiijiit jatkoivatkin toimintaa omilla tahoillaan. Vuonna 1939 Salm isella olikin vuokrattavana suuri mddrd uusia SF:n iiiinielokuvia. Tarjolla olivat mm. Kaikenlaisia vieraita (1936), Rykmentin murheenkryyni (1938), Tulitikkuja lainaamassa (1938), Jumalan tuomio (1939) sekatakki ja liivit pois (1939). Filmien saamiseksi suomalaispaikkakunnille Salminen kziytti apunaan omia asiamiehiii, ereiiinlaisia viilittzijlin valittajid. Ainakin Finland Trading Company New Yorkista viilitti ja vuokrasi Salmisen puolesta SF:n elokuvia. Mielenkiintoista oli se, ettii kyseinen yritys oli toiminut aiemmin samoin mycis Koehsen yrityksen kanssa. Vaikeuksista ja viilittlijien keskindisestd kilpailusta huolimatta ei Suomi-Filmi eikai SF perustanut Werner Savelan toivomaa voimakasta keskusorganisaatiota Yhdysvaltoihin 193O-luvulla. Filmivlilitystii haj auttivat erityisesti viihttajan valiftajat kuten Finland Trading Company sekh Koehsen ja Salmisen omalaatuinen yhteistyd. Lisiiksi tiirkeii seikka oli se, ettii amerikansuomalaiset viilittiijiit eiviit saaneet elantoaan pelkiistd elokuvien vdlityksestd, vaan he harj oittivat samanaikaisesti myris muunlaista liiketoimintaa. Tdmd oli omiaan heikentdmhein suomalaisten filmien asemaa. Toisaalta voidaan todeta, ettd kasvanut suomalaisten elokuvien miiiirii Yhdysvalloissa vuosina 1938-1939 sekii laajentunut filmiviilitys johtivat siihen, ettli filmit levisivdt laajemmalle siirtolaisten keskuuteen verrattuna 1920-lukuun. Elokuvien viilityksessei ei kuitenkaan ollut kyse vain suomalaisen kulttuurin tunnetuksitekemisestii, vaan mycis voittoja tavoittelevasta liiketoiminnasta. Silti suomalaisten elokuvien valittajat loivat tiirkeita yhteyksiii vanhan kotimaan kehittyvdn elokuvakulttuurin j a amerikansuomalaisen siirtolaiskulttuurin viilille. Siirtolaiskeskuksesta toiseen - elokuvien esityspaikat Suurin amerikansuomalaisen asutuksen keskittymri sijaitsi 1920- ja T4
l93oluvulla Minnesotan ja Michiganin osavaltioissa. Luonnollisesti suomalaisten filmien esitykset keskittyiviit juuri niiille alueille, sillli mycis useimmat amerikansuomalaiset elokuvavzilit6jat pitivat toimintansa keskuksena Minnesotan Duluthia. Minnesotan suomalaiset saivat ensimmriisenei tutustua suomalaisiin elokuviin kuten Suomi - tuhatjtirvien maa (1921) ja Anna- Liisa (1922). Kaksikymmenluvun alussa ja puoliviilissii suomalaisia filmejii saattoi katsella Minnesotassa erityisesti "Amerikan Helsingiksi" kutsutussa Duluthissa, Cloquetissa sekri Virginian kaivoskaupungissa. Seuraavalla vuosikymmenelld Duluth oli edelleen tdrkein esityspaikkakunta. Toisesta sijasta taistelivat Eveleth ja suomalaisiakin puoleensa vednyt suurkaupunki Minneapolis. Michiganissa filminiiytiinndt keskittyivuit kaivoskaupunkeihin 1920-luvun aikana. Eniten nriytiintrijli oli Hancockissa, Ironwoodissa ja Negauneessa. Suomalaisten filmien suosion vuosina 1938-1939 Negaunee oli esityspaikkojen ehdoton ykkonen. Detroitissakin oli joitakin niiyt2intrijii tarjolla. Kaikkiaan Minnesotassa ja Michiganissa oli noin nelisenkymmentd suomalaispaikkakuntaa, joissa ainakin kerran oli tarjolla vanhan kotimaan filmejii 1920- ja l930luvun aikana. Myos Wisconsinin. Illinoisin ja Ohion suomalaiset saivat osansa suomalaisten filmien niiytciksistii. Itrirannikon huomattavin suomalaiskeskus, New York, oli myos alueen merkittdvin elokuvien esityskaupunki. Koehsen European News & Film Company vastasi sielld runsaasta filmitarjonnasta. 1920-luvulla vain New Yorkissa oli suomalaisia filmejii, kun taas 1930-luvulla mycis Massachusettsin Quincyssii, Maynardissa ja Fitchburgissa sekii Connecticutin Brooklynissii oli tarjolla suomalaista elokuvaviihdettii. Vuosina 1938-1939 New York oli kuitenkin filminiiytiintojen mdrirdn suhteen johtoasemassa. Id;issei filmit ehtiviit mycis Floridan suomalaisalueille. Viihiten suomalaisia filmej2i oli ldnsirannikon siirtolaiskeskuksissa. Niin 1920- kuin 1930- luvullakin useimmat elokuvat piiiityiviit liinteen vasta keskildnnen ja itzirannikon esitysten jdlkeen. Industrialistin elokuvamainosten mukaan Washingtonin osavaltiossa vanhan kotimaan ekiviri kuvia oli tarjolla ainakin Aberdeedissd, Winlockissa, Ilwacossa ja Seattlessa. Oregonissa filmejii esitettiin ainakin Portlandissa ja Montanassa puolestaan Butten kaivoskaupungissa. Li siiksi aivan muutamia nliytciksiii oli Idahossa ja Pohjois-Dakotassa. Kaliforniankin suomalaiset saivat katsella suomalaisia filmejii. Joitakin elokuvia esitettiin mycis Kanadan suomalaiskeskuksissa. 1920-luvun esityspaikoista esimerkiksi Anna-Liisa (1922) ja Koskenlaskijan morsian (1923) osalta ei ole varmaa tietoa. Kolmekymmenluvulla Kanadan esitykset puolestaan keskittyiviit Ontarioon Toronton, Port Arthurin ja Kirkland Laken kaupunkeihin, missd oli mm. Kuin unen ja varjon (1937) ja Niskavuoren naisten (1938) niiyt<iksiii (Vapaa Sana 1938, 1939). Vuosina 192l-1939 suomalaisia filmejii oli tarjolla sekd elokuvateattereissa effa siirtolaisten omilla haaleilla. Tdrkeimmdk elokuvien esityspaikaksi nou kuitenkin teatteri heti 1920-luv alusta alkaen. Niin keskivaltioi sa, itiirannikolla kuin lzinnessz suomalaisia niiytelmii- ja doku menttifilmejli naiytettiin paikall sissa naapurustoteattereissa. Suu rimpiin ja parhaiten varustett hin teattereihin ei suomalaisia fil mejli useinkaan kelpuutettu. Va sinkin Jririkririn morsiam (1938) valitffija Werner Save puhui voimakkaasti teatteriesit ten puolesta. Silti suomalaist elokuvien asema teattereissa o melko heikko. Hyvin usein nd suomalaisia filmej ii esitettiin j ok iltapiiiviillli, hyvin mydhliiin illal la tai jopa yollii, jotta ne eivrit hu rinneet elokuvateatterin "norma lia" toimintaa. Trirkeei syy teatteriesitys suurempaan mzirirriiin haalinliy tiintriihin verrattuna oli filmin le veys, jonka piti teattereissa oll 35 millimetrizi. Useimmat Su mesta ostetut filmit olivat tama levyisiri. Haalien niiytlintciih puolestaan kelpasi vain kapeam 16 mm:n kaitafilmikopio, kosk haalien filmiprojektoreihin ei so pinut levedmpi filminauha. Haal esityksie vdhensi mycis se, ettii fi mikoneen hankinta oli amerika suomalaisille yhdistyksille melk kallista. HaalinziytzintdjA varte oli hankittava mycis lupa. 192 luvulla haaliesityksiii saattoi se rata ainakin Duluthin Worker Operalla, Detroitin House of th Masses -haalilla, Virginian Soci list Operalla, New Yorkin Tyciv entalolla sekii Seattlen suomala sella haalilla. Kolmekymmenl vulla elokuvalaitteilla varustett ja haaleja olivat edellisten liszik mm. New Yorkin Imatra sek l5 i \-- _
Connecticutissa Brooklynin Finnish Educational Club -haali. Massachusettsissa oli useita niiytiintdhaaleja, minkii vuoksi siell2i esitettiin vuosina 1938-i939 enemmdn haaliniiytiintcij;i kuin missiiiin muussa suomalaisten asuttamassa osavaltiossa. Keskeisiii haaleja olivat Quincyn Veli ja Uljas Koitto, Maynardin Parker Street Hall sekii Fitchburgin Saima. Joitakin suomalaisia filmejii ei esitetty lainkaan teatterissa. Tiillainen filmi oli esim. Suomi- Filmin Ja alla oli tulinen jiir-vi (1937), jonka lehtimainoksissa useaan otteeseen mainittiin, ettd elokuvaa ei tulla esittdmiidn missddn teatterissa (Industrialisti 1.12.1939). Syynii oli mitti ilmeisimmin se, ettd elokuva oli teatteriin kelpaamaton 16 millimetrin kaitafilmikopio. Haalinziytcisten motiivina oli epiiilemiittei myris paikallisen siirtolaisyhteisdn halu tutustua suomalaisiin filmeihin. Suoraan sydiimiin? - amerikansuomalaisten suhtautuminen filmeihin Suomen suosiota ja kunniaa etsivd kuvasarja" (Industrialisti 8.7.1924). IWW:liiisille mycis suomalaiset nziytelmeielokuvat olivat kapitalistisen aatteen myrkyffamia. Suomalaisen elokuvatarjonnan huippuvuosina 1938-1939 vasemmistolaisten kritiikki suomalaisia filmejii kohtaan jatkui. Niinpii jiiiikiiriliikkeen toimintaa kuvaava J ciriluirin morsian ( I 938) heriitti voimakasta niirkiistysta keskildnnen vasemmiston keskuudessa. Itiirannikon kansallismielisten suomalaisten keskuudessa puolestaan samaisen elokuvan niiytciksilla kerattiin rahaa talvisodassa kdrsivien veljien hyvdksi (New Yorkin Uutiset 28.12.1939). Kuuluisan amerikansuomalaisen muusikon Ernest Paanasen tanssija- ja laulajatyttiiren. Tuulikki Paanasen. roolisuoritus Jritikririn morsiamessa sai siirtolaisten sydiimet puolelleen niin Los Angelesissa kuin New Yorkissakin. Jo 1920-luvulla idiin oikeistolaiset amerikansuomalaiset osoittivat innostuksensa ja ihailunsa suomalaisia filmejii kohtaan. Kaiken kaikkiaan suhtautuminen suomalaisiin elokuvi in kiiiintyi enimmiikseen positiiviselle puolelle. Mycis elokuvien kieli vaikutti suuresti siihen, miten suomalaisiin filmikuviin suhtauduttiin. Oli kyseessii sitten oikeistolainen tai vasemmistolainen aate, se vaikutti ratkaisevasti siihen, miten suomalaisiin filmeihin suhtauduttiin. Siirtolaissanomalehtien paikkakuntakirjeissd aatteen palo Suomessa syntynyt sukupolvi oli oli voimakas. Varsinkaan keskiliinnellii luonnollisesti kieltii taitavana IWW:leiisten Industria- kiinnostunein kotimaisten eloku- listissa viiheksyviri ja ylimielisizi vien katsomisesta. Tultaessa kommentteja ei sddstelty, kun kyseessd olivat suomalaiset elokuvat. Heti 1920-luvun alkupuolella 1930-luvulle suomalaisten filmien katsojakunta alkoi vanhentua, sillzi nuoret eivdt endd kyenneet dokumentaarinen Finlandia seuraamaan elokuvia puutteellisen (1922) heratti vasemmiston aatteen palon kuumimpaan liekkiinszi, koska kyseessii oli "valkoisen suomen kielen vuoksi. Myris elokuvaviilittiijii Werner Savela oli tullut siihen tulokseen. etta uskollisimpana suomalaisten filmien katselijajoukkona oli sellainen siirtolaisvdki, joka ei liiemmin osannut puhua englantia (Savelan kirje Suomi-Filmille 14.3.1939). Niinpli erds Paynesvillen (Mich.) suomalainen iloitsi paikkakuntakirjeessri Koskenlaskijan morsiamen (1931) esityksestd. jossa sai kuulla "puhdasta Sireen kieltii" (Industrialisti 15.9. I 938). Myds amerikansuomalaisilla filmivalittajillei oli omat n:ikemyksensii suomalaisista filmeistii. Kommentit eivat ollet pekastiiiin positiivisia. Lemberg ja Anderson antoivat ymmartaa, ett;i siirtolaisten "taidevaisto" oli huomattavasti kehittyneempi, minkii vuoksi suomalaiset filmit eivht voineet ta{ota mitiiiin kovin erikoista siirtolaiskulttuurin verrattuna (Industrialisti 7.6.1923). SyynZi tzillaisiin mielipiteisiin olivat ilmeisesti Lembergin vasemmistolainen aatemaailma sekii yhteydet IWW:n suuntaan. Provosoiva suhtautuminen saattoi mycis johtua siita, etta Lembergin Continental Film Association halusi valmistaa omia amerikansuomalaisia filmejii. Koehnen ja Savela puolestaan olivat enemmdn huolissaan suomalaisten filmien teknisisfti puutteista ja elokuvien hyvastei esitettavyydestd teattereissa. Suomalaisten elokuvien levi:iminen suomalaiskeskuksiin vaikutti siirtolaisteatterien toimintaan. Teatteri oli voimakkaasti ensimmiiisen siirtolaispolven harrastus, jonka huippuvuodet ajoittuivat 1920-luvun alkuun ja puoleenvdliin. Vaikka samaan aikaan oli myris tarjolla ensimmdisid suomalaisia filmejii, siiilytti siirtolaisteatteri johtoasemansaina t6 *--=--..._ /
1920-luvun lopulle asti. Nliyttiimriiden voima piili siirtolaisyhteisrin omassa aktiivisuudessa niin niiytelmien kirjoittamisessa kuin niiden esittiimisessiikin. Myds oikeiston ja vasemmiston aatteilla oli suuri merkitys siirtolaisteatterin elinvoimaisuuden siiilyttiimisessii. Kolmekymmenluvun alussa talouslama ja kommunististen niiyttiim6iden bolsevisointi vaikeuttivat siirtolaisteatterien toimintaa (Kero 1997,162-166). "Porvarillisen roskan" (huvinriytelmiit, operetit, kansanneiytelmiit) tilalle oli saatava luokkahengen mukaisia niiytelmizi. Yleisd ei ollut innostunut muutoksesta. IWW:lliisten mukaan elokuvat olivat omiaan tuhoamaan niiyttiimritoimintaa, kun oman haalin naiytelmien sijasta mentiin elokuvateattereihin (Industrialisti 8.9.1929: 6.2.1930\. Vielii 1920-luvulla suomalaisia elokuvia esitettiin paljon viihemmiin siirtolaisteatterien niiytiintciihin verrattuna. Seuraavan vuosikymmenen lopulla tilanne oli piiinvastainen. Tuolloin elokuvien johtoasema siirtolaisntiytteimciihin ndhden oli selkeii tosiasia. Suomalaisten filmien lisiilintynyt miiiirii 1930-luvun lopulla sekii ddrivasemmistolaisten kannatuksen viiheneminen ensimmiiisen siirtolaispolven ikddntyessii edes auttoivat my6tiimielistei suhtautu mista elokuvaviihteeseen. Yleisesti voidaan todeta, etta siirtolaiset kdviviit katsomassa vanhasta kotimaasta tuotuja filmejii paljolti riippumatta siita, miffi lajityyppiii ne edustivat. Vuosina 1938-1939 niin komediat, syviillisemme draamat kuin dokumentitkin keriisiviit katsojia. Suomalaisten elokuvien esitykset eiviit suinkaan loppuneet vuoteen 1939. vaan niitii oli jatkossakin tarjolla amerikansuomalaisten keskuudessa. Kirjallisuus hrdustrialisti, Duluth, Minnesota, 1.11.1922; 1.6., 20.8.1923; 8.1.1924; 8.9.1929; 6.2.1930; 1.4.1936; 15.9. 1938; 1.12.1939. Kero, Reino: Suureen liinteen. Siirtolaisuus Suomesta Pohjois-Amerikkaan. Suomalaisen siirtolaisuuden historia 1. Siirtolaisuusinstituutti. Turku 1996. Kero. Reino: Suomalaisina Pohiois-Amerikassa. Siirtolaiseliimiiii Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Suomalaisen siittolaisuuden historia 2. Siirtolaisuusinstituutti. Turku 1997. Korkiasaari, Jouni: Suomalaiset maailmalla. Suomen siirtolaisuus ja ulkosuomalaiset entisajoista tiihiin piiivliiin. Siirtolaisuusinstituutti. Turku 1989. New Yorkin Uutiset, New York, 31.3.1923. 28.12.1939. SF-Uutiset 311938, 4/1938. kansiot 1931-1938 A-G, 1939 H-O. Suomen elokuva-arkisto Vapaa Sana, Toronto, Ontario Wasastjerna, Hans R.: Minnesotan suomalaisten historia. Superior, Siirtokansan kalenteri 1923 t939. Suomi-Filmi Oy:n kokoelma, ulkomainen kirjeenvaihto Helsinki. 1938,1939. Wisconsin 1957. t7
'---.*._---'a Suomalaisten sotalasten historiasta tutkimus Heikki Salminen \Jeuvostoliiton hyokkiiys Suo- I \ meen maraskuun lopulla 1939 veti maarrme mukaan juuri alkaneeseen maailmansotaan. Seurannut useiden luosien sotatila lcii monella tavalla leimansa suomalaiseen yhteiskuntaan. Eriis ilmici olivat ns. sotalapset, Suomesta talvi- ja jatkosodan aikana Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan siirretyt lapset. He ovat nousseet laajempaan tietoisuuteen l980luvulta alkaen. Samalla on perustettu eri pohjoismaihin keskusyhdistykset sekd lukuisia paikallisyhdistyksiii. Kemissii paljastettiin vuonna 1997 sotalapsimuistomerkki. Yhteispohjoismaisia tilaisuuksia on jiirjestetty Suomessa ja Ruotsissa. Ndin ollen on luontevaa ttiydentiiri viihitellen sotalapsista muodostunut kuva historiatieteelliselki tutkimuksella. Sotalapsi-ilmiii Suomalaisilla sotalapsilla on edeltiijiinsii. Ensimmdinen maailmansota vuosina 1914-1918 oli io FK Heikki Salminen toimii Siirtolaisu us i n stitu uti ssa tutkij an a j a te kee vditdskirjaansa suomalaisista sotalapsista Turun yliopiston Suomen historian laitokselle. aiheuttanut lapsikuljetuksia keskusvalloista sodan aikana. Rauhan tultua toiminta jatkui. Laajalti tuhotusta Baltiasta ja Keski-Euroopasta siirrettiin lapsia mm. Ruotsiin ja Tanskaan toipumaan sodasta. Tanska otti vastaan noin 50 000 ja Ruotsi noin 22 000 lasta. Termi "sotalapsi" syntyi, kun niimzi lapset mydhemmin muistelivat siirroaikaansa. Tiilldin he kiiyttivzit itsestzirin ilmausta kriegskind. Tiissli yhteydessd on todettava, etfti mycis Suomi otti tuolloin vastaan sotalapsia. Kaikkiaan vuosina 1919-1925 maahamme saapui noin 2 000 saksalaista lasta. 1930-luvulla raivonneen Espanjan sisiillissodan aikana kuljetettiin mycis lapsia turvaan sodalta naapurimaihin. Toisen maailmansodan aikana Suomen ohella mycis Englanti lahetti lapsiaan pois sodan jaloista muihin Brittildisen kansainyhteiscin maihin ja Yhdysvaltoihin. Siirrot kuitenkin loppuivat, kun erds lapsia kuljettanut laiva torpedoitiin saksalaisten toimesta. Kreikasta siirrettiin sisiillissodan aikana vuosina 1945-1949 noin 14 000 lasta eri Itii-Euroopan maihin. Viimeisimpzinzi sota-ajan lastensiirtona voidaan mainita vietnamilaisten lasten siirto Yhdysvaltoihin vuonna 1975. Heitzi siirrettiin oari tuhatta. Seikkailuun lappu kaulassa Kaikkiaan suomalaisia lapsia siirrettiin ldhes 80 000. Kyseessd on maailmanenndtys omalla alallaan. Kuljetukset Ruotsiin alkoivat melko pian talvisodan puhkeamisen jiilkeen joulukuussa 1939. Turusta 15.12.1939 alkaneet kuljetukset jatkuivat tammikuuhun 1940, jolloin ne siirtyiviit rautateille. Toimintaa organisoimaan oli Ruotsiin perustettu talvisodan alussa Centrala Finlandshjiilpen -jiirjestri eli Suomen Avun Keskus. Suomen puolella kuljetuksista vastasi Pohjoismaiden Avun Suomen Keskus. Rautatiekuljetukset tapahtuivat Haaparannan kautta Ruotsiin. Osa lapsista kuljetettiin lentokoneilla Vaasasta Ruotsiin. Kuljetettujen joukossa oli my6s naisia ja vanhuksia, ei siis pelkiistiiiin lapsia. Mycis Tanska ja Norja ottivat vastaan suomalaislapsia ja iiitejii. Kaikkiaan niiin siirrettiin muihin pohjoismaihin llihes 7 000 henkeli, heistii lapsia noin 5 500. Saksan hyokiittyii huhtikuussa 1940 Tanskaanja Norjaan tapahtui suomalaisten evakuointi takaisin kotimaahan viilillii vaikeissakin olosuhteissa. Talvisodan loputtua maaliskuussa 1940 aloitettiin lasten paluukulietukset. Kuitenkin vielii 18