Turvallinen kone työpaikalla

Turvallinen kone työpaikalla

Turvallinen kone työpaikalla Julkaisija: Työturvallisuuskeskus TTK, teollisuusryhmä Teksti: Tapio Siirilä Valokuvat: Tapio Siirilä, R-taso Oy Kansikuva: Jorma Pulkkanen Taitto: Pen&Pen Oy Paino: Nykypaino Oy 3. uudistettu painos 2013 ISBN 978-951-810-520-9

2 Työturvallisuuskeskus

Sisältö Säädökset ja standardit...4 2000-luvun uudet säädökset...4 Työturvallisuuslaki...4 Konelaki...5 Rikoslaki...5 Käyttöasetus...5 Koneasetus...5 Standardit ja niiden merkitys...5 Standardeilla täsmennetään yleisiä vaatimuksia...5 Standardien velvoittavuudesta...6 Koneiden hankkiminen työpaikalle...7 Vaatimustenmukaisuusvakuutus...7 CE-merkintä ja sen merkitys...7 Käyttöohjeet...7 Koneiden tarkastaminen niitä hankittaessa... 7 Kilvet ja muut merkinnät...8 Vaarakohtiin ulottuminen...8 Turvalaitteet...8 Pääsy tarvittaviin kohteisiin ja tilat liikkumista ja työskentelyä varten...9 Poikkeavat käyttötavat...10 Päästöt...10 Koneen tekeminen omaan käyttöön...11 Riskien hallinta...15 Standardien hyväksi käyttäminen...15 Voiko vaaran poistaa?...15 Voiko seurauksia lieventää?...15 Todennäköisyyden pienentäminen...16 Jäännösriskit...17 Turvallisuuden säilyttäminen...18 Asetuksen vaatimuksia...18 Tarkastukset ja mittaukset...20 Koneiden muuttaminen...20 Lisätietoja...22 Säädöksiä...22 Keskeiset standardit...22 SFS-käsikirja 93. Koneiden turvallisuus... 22 Yleistä...22 Suojukset, turvalaitteet ja ohjausjärjestelmät...22 Koneen ulkoinen rakenne...23 Ergonomia...23 Päästöt...23 Internet-osoitteita...23 Säädökset ja standardisointi...23 Tapaturmat...24 Muita osoitteita...24 Työpaikalla käytössä olevien koneiden jatkuvan turvallisuuden varmistaminen...12 Varmistaminen on jatkuvaa toimintaa...12 Dokumentointi...12 Vaarojen tunnistaminen...12 Riskien arviointi...12 Erilaisia menetelmiä...12 Seurauksista...12 Todennäköisyyksistä...13 Vikatilanteet...15 Työturvallisuuskeskus 3

Säädökset ja standardit 2000-luvun uudet säädökset Useat keskeiset työturvallisuutta koskevat säädökset ovat uusiutuneet 2000-luvulla. Osittain muutokset johtuvat Suomen jäsenyydestä Euroopan unionissa, osittain taustalla on kotimainen pyrkimys parantaa turvallisuuden tasoa työpaikoilla. Lait ja muut säädökset löytyvät Finlex-tietokannasta (kuva 1). Säädösten tekstin lisäksi osoitteessa www.finlex.fi on tietoa myös säädösten valmistelusta ja soveltamisesta. Turvallisuuden hallinta edellyttää vaarojen järjestelmällistä tunnistamista ja selvittämistä (10 ). Työnantajan yleisen huolehtimisvelvoitteen (8 ) mukaan turvallisuuden varmistamiseksi tarpeelliset toimenpiteet on toteutettava seuraavassa ensisijaisuusjärjestyksessä: 1. Vaarojen syntyminen estetään. 2. Vaaratekijät poistetaan tai riskejä pienennetään. 3. Riskien hallinta teknisillä toimenpiteillä ennemmin kuin esimerkiksi henkilönsuojaimilla tai ohjeilla. Lisäksi 8 :n mukaan tekniikan ja muiden käytettävissä olevien keinojen kehittyminen on otettava huomioon. Kun koneiden turvallisuuden parantamiseksi kehitetään uusia turvalaitteita tai muita keinoja, niitä on otettava käyttöön esimerkiksi silloin, kun konetta muutenkin muutetaan. Koneita erityisesti koskevan 41 :n mukaan työssä saadaan käyttää vain sellaisia koneita, jotka ovat niitä koskevien säännösten mukaisia kyseiseen työhän sopivia ja tarkoituksenmukaisia. Kuva 1. Lait ja muut säädökset on koottu Finlex-tietokantaan. Esimerkiksi työturvallisuuslaki löytyy, kun sen numero (738) ja vahvistamisvuosi (2002) kirjoitetaan hakukenttään. Työturvallisuuslaki Työturvallisuuslaki (738/2002) on työpaikkojen perustuslaki, jossa ovat yleiset työnantajia koskevat vaatimukset. Koneiden turvallisuuden kannalta merkityksellisiä vaatimuksia on parissa pykälässä. Lisäksi on huolehdittava koneiden oikeasta asentamisesta, tarpeellisista suojalaitteista ja merkinnöistä. Vaara-alueelle pääsy on rajoitettava rakenteen sijoituksen suojusten tai turvalaitteiden avulla. Turvallisuus on varmistettava kaikissa tilanteissa. Huomioon on otettava mm. huolto säätö korjaus puhdistus häiriöt poikkeustilanteet. 4 Työturvallisuuskeskus

Konelaki Usein lyhyesti konelaiksi nimitetty laki (1016/2004) eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta koskee koneiden valmistajia, maahantuojia, myyjiä ja muita koneiden käyttöön luovuttajia. Laki edellyttää, että koneet ovat niitä koskevien vaatimusten lähinnä koneasetuksen mukaisia. Rikoslaki Työturvallisuuteen liittyvistä rikoksista annettavista rangaistuksista säädetään rikoslain (39/1889) luvussa 47. Tapaturmien yhteydessä harkitaan usein lisäksi kuolemantuottamuksesta, vammantuottamuksesta tai vaaran aiheuttamisesta annettavia rangaistuksia. Niistä säädetään rikoslain 21 luvussa. Käyttöasetus Valtioneuvoston asetus (403/2008) työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta ( käyttöasetus ) on tärkeä työpaikoilla käytettävien koneiden turvallisuutta koskeva säädös. Asetuksessa on vaatimuksia mm. seuraavista yleisistä asioista: koneen valitseminen ja sijoittaminen (2 ) käyttö-, huolto- ja tarkastusohjeet (3 ) vaarojen tunnistaminen sekä niistä aiheutuvien riskien arviointi ja hallinta (4 ) turvallisuuden jatkuva varmistaminen koneiden koko käyttöiän ajan (5 ). Lisäksi useissa pykälissä on yksityiskohtaisia turvallisuusvaatimuksia. Esimerkiksi suojuksia ja turvalaitteita koskevat perusvaatimukset esitetään 6 :ssä ja nojatikkaiden käyttö työalustana kielletään 30 :ssä. Koneasetus Valtioneuvoston asetus (400/2008) koneiden turvallisuudesta ( koneasetus ) saattaa Suomessa voimaan vuonna 2006 vahvistetun EY:n uusitun konedirektiivin 2006/42/EY. Asetuksessa esitetään yksityiskohtaiset vaatimukset, jotka koneiden on täytettävä, jotta niitä voisi myydä tai tehdä omaan käyttöön. Standardit ja niiden merkitys Standardeilla täsmennetään yleisiä vaatimuksia Konedirektiivissä esitetään vain yleiset kaikkia koneita koskevat turvallisuusvaatimukset. Vaatimuksia täsmennetään eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen tekemillä EN-standardeilla. Standardit syntyvät siten, että EU:n komissio tilaa standardisoimisjärjestöiltä standardeja, jotka on tarkoitettu täsmentämään direktiivin jotain yleistä vaatimusta. Jos standardi täsmentää oikealla tavalla direktiiviä, se vahvistetaan yhdenmukaistetuksi standardiksi. Kun kone tai koneen jokin turvallisuusominaisuus (esimerkiksi hätäpysäytys) sitten tehdään standardin mukaisesti, tullaan samalla täyttäneeksi direktiivin vastaava vaatimus. Standardit uusitaan tietyin väliajoin, jotta ne kuvastaisivat oikein tekniikan nykytasoa ja käytettävissä olevia turvallisuusratkaisuja. Siksi monia 1990-luvulla vahvistettuja yhdenmukaistettuja standardeja on uusittu 2000- ja 2010-luvulla. Tärkeitä uusittuja standardeja ovat mm. seuraavat: SFS-EN ISO 12 100 Koneturvallisuus. Yleiset suunnitteluperiaatteet, riskin arviointi ja riskin pienentäminen SFS-EN ISO 13 849 (osat 1 ja 2) Turvallisuuteen liittyvät koneiden ohjausjärjestelmät. SFS-EN ISO 14 119 Koneturvallisuus. Suojusten kytkentä koneen toimintaan. Suunnittelu ja valinta. Työturvallisuuskeskus 5

Linkki yhdenmukaistettujen standardien luetteloon löytyy mm. osoitteesta www.sfs. fi/julkaisut_ja_palvelut/uusi_lahestymistapa_-_new_approach. Standardien velvoittavuudesta Koska EN-standardit on tehty täsmentämään konedirektiivin yleisiä vaatimuksia, uusien koneiden on yleensä täytettävä niitä koskevien standardien vaatimukset. Standardit eivät kuitenkaan ole pakollisia samalla tavalla kuin lait ja asetukset, joten standardeista on mahdollista aina poiketa. Jotta direktiivin vaatimukset täyttyisivät, poikkeavalla ratkaisulla on päästävä vähintään vastaavaan turvallisuustasoon kuin standardin mukaisella menettelyllä. Standardeilla ei ole lakien ja asetusten noudattamista ajatellen mitään tekemistä vanhojen, ennen konedirektiivin voimaantuloa (v. 1994) Suomessa käyttöön otettujen koneiden kanssa. Käytännössä standardit ovat kuitenkin hyödyllisiä, koska ne osoittavat tarpeellisena ja kohtuullisena nykyisin pidettävän turvallisuustason. Siksi vanhojakin koneita kannattaa verrata standardeihin. Jos kone poikkeaa olennaisesti standardista, koneen turvallisuuden voidaan useimmiten päätellä olevan riittämättömän. 6 Työturvallisuuskeskus

Koneiden hankkiminen työpaikalle Kun koneita hankitaan työpaikalle, työnantajan velvollisuus on varmistaa, että ne ovat säädösten mukaisia ja turvallisia. Seuraavissa alakohdissa esitellään joitain toimenpiteitä, joilla koneiden säädösten mukaisuus ja turvallisuus voidaan pyrkiä varmistamaan. Vaatimustenmukaisuusvakuutus Kaikkien koneiden mukana on toimitettava vaatimustenmukaisuusvakuutus. Koneen valmistajan allekirjoittamassa vakuutuksessa kerrotaan, mitkä direktiivit ja standardit kone valmistajan mielestä täyttää. Laajaa yhteisen ohjauksen alla toimivaa koneyhdistelmää tai konelinjaa pidetään konedirektiivissä yhtenä koneena. Tällaiselle koneyhdistelmälle on oltava yksi vastuullinen valmistaja, joka tekee vaatimustenmukaisuusvakuutuksen. Jos koneita ostetaan eri valmistajilta ja kenenkään toimittajan kanssa ei ole sovittu siitä, että toimittaja ottaa vastuun kokonaisuudesta, työnantajasta tulee säädösten noudattamisen mielessä koneyhdistelmän valmistaja. Tämä on erittäin vaativa tehtävä, eikä siitä ole mahdollista kunnolla suoriutua, ellei siihen ole etukäteen varauduttu. Siksi tällaisissa hankinnoissa on selvästi sovittava, että yksi toimittajista (tavallisesti suurimman kokonaisuuden toimittaja) ottaa vastatakseen koko koneyhdistelmän säädösten mukaisuudesta ja turvallisuudesta. CE-merkintä ja sen merkitys Kun kone on kaikilta osin sitä koskevien vaatimusten mukainen, koneen valmistaja kiinnittää siihen konekilven. Kilvessä on valmistajaa ja konetta koskevat perustiedot sekä CE-merkki. Vaikka CE-merkin saa kiinnittää vain vaatimusten mukaiseen koneeseen, kokemus on osoittanut, että merkki saattaa olla myös vaarallisessa koneessa, joka ei täytä koneita koskevia turvallisuusvaatimuksia. Käyttöohjeet Käyttöasetuksessa (403/2008) korostetaan koneen käyttöohjeiden tärkeyttä. Asetuksen 3 :n mukaan työnantajan on huolehdittava, että koneen asennuksessa, käytössä, kunnossapidossa, tarkastuksessa ja muussa siihen liittyvässä toiminnassa otetaan huomioon valmistajan antamat ohjeet. Jos valmistajan ohjeet eivät ole riittävät tai niitä ei ole saatavilla, niitä tulee täydentää tai laatia tarvittaessa uudet ohjeet. Tarvittaessa ohjeiden laadinnassa on käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa. Ohjeet on pidettävä ajan tasalla. Ohjeiden on luonnollisesti oltava suomen kielellä ja kaksikielisillä tai ruotsinkielisillä alueilla myös ruotsiksi. Jos työpaikalla on muunkielisiä työntekijöitä, työnantajan on huolehdittava siitä, että ainakin tarpeelliset osat ohjeista ovat myös heidän ymmärtämällään kielellä. Koneiden tarkastaminen niitä hankittaessa Vaikka koneessa olisi CE-merkki ja sen mukana toimitettaisiin vaatimustenmukaisuusvakuutus, kokemus on osoittanut, että kone ei silti välttämättä ole kaikkien sitä koskevien vaatimusten mukainen. Siksi koneita hankittaessa on varmistettava, että ainakin helposti tarkistettavissa olevat turvallisuusvaatimukset täyttyvät. Tällaista tarkistamista edellytetään säädöksissäkin katso mm. työturvallisuuslain 41 ja käyttöasetuksen 2, 4 ja 5 pykälät. Lisäksi kaupan ehtoihin ja takuuehtoihin on hyvä kirjata sanktiot ja korvaukset ja velvollisuudet koneen kuntoon saattamisesta siinä tapauksessa, että kone ei olekaan sitä koskevien vaatimusten mukainen. Seuraavissa kohdissa on joitain esimerkkejä asioista, jotka ainakin olisi tarkistettava koneita hankittaessa ja vastaan otettaessa. Käyttöasetuksen 4 ja 5 pykälien mukaan Työturvallisuuskeskus 7

vastaavia tarkastuksia on tehtävä sopivin väliajoin myös käytössä oleville koneille. Kilvet ja muut merkinnät Koneessa on oltava valmistajan konekilpi ja muut tarpeelliset merkinnät. Tarpeellisia merkintöjä ovat mm. painikkeiden ja muiden hallintaelimien ja merkkivalojen tekstit tai symbolit. Tarpeellisia voivat olla myös tiedot esimerkiksi henkilönsuojaimien käytöstä, sallituista työkalujen koosta (esim. suurin halkaisija) tai tieto koneen kierrosnopeudesta. Kilpien on oltava näkyviä ja pysyviä. Pääsääntö on kerrosmuoviin kaiverrettujen hyvällä liimalla tai niittaamalla kiinnitettyjen kilpien käyttäminen. Myös painetut tekstit kelpaavat, jos koneen tiedetään tulevan kohtalaisen puhtaisiin olosuhteisiin. Esimerkkejä huonoista ja hyvistä toteutuksista on kuvassa 2. Kuva 2. Merkinnät ovat kokonaan puuttuneet ja puutetta on koetettu paikata huopakynällä (vasen kuva). Oikealla on kerrosmuoviin kaiverrettuja asiallisia kilpiä. Sen lisäksi, että painikkeiden ja muiden hallintaelimien toiminnan kertovat tekstit ovat selkeitä ja suomen (ruotsin) kielellä, painikkeiden värien on oltava niitä koskevien standardien (esim. SFS-EN 61 310 -sarja) mukaisia. Tavallisimmin käytettävien painikkeiden värit ovat seuraavat: Käyntiin Seis Kuittaus Hätäpysäytys Valkoinen Musta Sininen Punainen Vaarakohtiin ulottuminen Koneiden tyypillinen riski on liikkuvista osista aiheutuva tapaturma. Turvallisuuden varmistamisessa pääsääntö on estää liikkuviin osiin tai muihin vaarallisiin osiin koskettaminen. Näitä muita vaarallisia osia voivat olla esimerkiksi kuumat pinnat tai jännitteiset osat. Kun arvioidaan aukoista läpi kurottamisesta aiheutuvaa riskiä, apuna käytetään turvaetäisyysstandardin SFS-EN ISO 13 857 taulukoita. Yksi esimerkki on kuvassa 3. Aitojen tai muiden esteiden yli tai ohi kurottamisen riskiä arvioitaessa käytetään turvaetäisyysstandardin taulukkoa 2. Pelkkä standardin mukainen etäisyys ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan esteen on oltava niin korkea, että yli kiipeäminen on mahdotonta tai ainakin hyvin hankalaa. Riittävänä vähimmäiskorkeutena pidetään kahta metriä. Liikkuviin osiin koskettamisen lisäksi koneissa saattaa olla muitakin tapaturman riskejä aiheuttavia vaaroja. Esimerkiksi ylhäällä olevilta kuljettimilta voi pudota tavaroita tai automaattisessa työstökoneessa tapahtuvan pyörivän työkalun törmäyksen seurauksena koneesta voi sinkoilla särkyvän kappaleen palasia. Turvalaitteet Jos koneessa on sen toimintaan kytkettyjä turvalaitteita, niiden tarkoituksenmukaisuus ja suojauksen täydellisyys on arvioitava. Turvalaitteilla varmistetaan, että koneen liikkuviin osiin on mahdollista koskettaa vain niiden ollessa pysähtyneenä. Usein turvalaitteita käytetään myös odottamattoman käynnistymisen estämiseen, kun ihminen 8 Työturvallisuuskeskus

Kuva 3. Etäisyyttä vaarakohtaan on oltava vähintään 850 mm (käsivarren mitta), kun pitkänomainen aukko on yli 20 mm tai pyöreä tai neliömäinen aukko on yli 40 mm. tai kehon osa tavallisesti käsi on vaarakohdassa. Tavallisia turvalaitteita ovat mm. koneen toimintaan kytketyt avattavat suojukset ja valoverhot. Turvalaitteiden toimintoja on kokeiltava koneen työkierron eri vaiheissa ja myös koneen ollessa pysähtyneenä. On varmistettava, että etäisyys turvalaitteesta vaarakohtiin on niin pitkä, että vaaralliset liikkeet ehtivät varmasti pysähtyä aina ennen kuin on mahdollista koskettaa liikkuviin osiin. Tarkemmin vaadittava vähimmäisetäisyys voidaan laskea standardin SFS-EN ISO 13 855 mukaisesti. Pääsy tarvittaviin kohteisiin ja tilat liikkumista ja työskentelyä varten Jos koneen kaikkiin tarvittaviin kohtiin ei ole mahdollista ulottua lattialta tai maan tasolta, koneessa on oltava portaat, tasot ja kaiteet, joiden avulla tarvittaviin kohteisiin päästään turvallisesti. Esimerkki kunnollisesta toteutuksesta on kuvassa 4. Pääsytarpeita arvioitaessa on otettava huomioon koneen normaalin tuotantokäytön lisäksi myös huolto, puhdistus ja korjaukset. Yksityiskohtaiset kulkuteiden ja tasojen mitoitusvaatimukset esitetään standardissa SFS-EN ISO 14 122 (osat 1 4). Työturvallisuuskeskus 9

Jorma PUlkkanen R-taso Oy Poikkeavat käyttötavat Useita tapaturmia on sattunut, kun konetta on ollut pakko käyttää suojukset avattuna tai poistettuna tai jokin turvatoiminto mitätöitynä joissain erikoistilanteissa. Esimerkiksi säätö tai puhdistus tai työkalun vaihto tai jokin muu toiminto ei ole ollut käytännössä muuten mahdollinen tai olisi vaatinut kauan kestävän ja työlään menettelyn. Konetta hankittaessa ja tarkastettaessa on mietittävä, tarvitaanko joskus koneen käyttämistä suojusten ollessa auki tai turvalaitteen (esim. valoverhon) suojaamalla alueella oltaessa. Tällaisia toimintoja saatetaan tarvita mm. häiriöiden selvittelyssä, aloitus- ja lopetustilanteissa tai muissa vastaavissa silloin tällöin eteen tulevissa tilanteissa. Jos tällaisia tarpeita tunnistetaan, koneessa on oltava niitä varten erityinen käyttötapa, jonka valitsemiseen tarvitaan avain (kuva 5). Konetta vastaan otettaessa tai olemassa olevan koneen turvallisuutta arvioitaessa on selvitettävä, miten turvallisuus on varmistettu näiden toimintojen aikana. Tavallisimmin käytetään pakkokäytön ja normaalia tuotantokäyttöä hitaampien liikkeiden yhdistelmää. Esimerkiksi puristimien liikenopeuden on oltava alle 10 mm/s, kun niitä käytetään turvalaitteen (valoverhon tai kaksinkäsinhallintalaitteen) ollessa pois toiminnasta. Kuva 4. Koneiden ja laitteistojen korjausta ja huoltoa varten on oltava kunnolliset kulkutiet ja työtasot. Koneiden ympärillä ja tarvittaessa koneen sisällä tai muussa rakenteessa on oltava tilaa työn tekemistä, liikkumista, puhdistusta, korjausta ja muita toimintoja varten. Kävelemistä varten tarvitaan yleensä vähintään 800 mm vapaa leveys ja 2,1 m vapaa korkeus. Yksityiskohtaiset mitoitusohjeet ovat standardissa SFS-EN 547 (osat 1 3). Kuva 5. Tuotannon aikaiset turvatoiminnot osittain pois kytkevä käyttötapa (huolto) on valittava avainkytkimellä. Avaimen on oltava vain näihin poikkeustilanteisiin koulutettujen henkilöiden saatavilla. Päästöt Koneesta saattaa aiheutua pitkällekin ympäristöön yltäviä päästöjä tai muita haittoja. Konetta tarkastettaessa on arvioitava, onko vaaratekijöiden pääseminen koneen ympäristöön riittävän hyvin estetty. Esimerkiksi joillakin koneilla on varauduttava ohjelmavirheen seurauksena törmäävän ja särkyvän pyörivän työkalun osien sinkoilemiseen. Koneessa on tällöin oltava riittävän lujat ja kattavat suojukset. 10 Työturvallisuuskeskus

Konedirektiivin mukaan melun on oltava niin pieni, kuin se on teknisesti aikaan saatavissa. Melu on lisäksi aina mitattava ja ilmoitettava käyttöohjeissa. Vähämeluisten koneiden suunnittelusta on olemassa standardi SFS-EN ISO 11 688 (osat 1 ja 2). Joissakin koneissa käytetään säteilyä (esim. lasersäteilyä) tai koneessa saattaa syntyä säteilyä tai sähkömagneettisia kenttiä sivutuotteena (esimerkiksi suurtaajuuskuumentimissa). Säteilyn mittaamista ja säteilystä aiheutuvien riskien hallintaa käsitellään standardissa SFS-EN 12 198 (osat 1 3). Koneissa voi syntyä tai niiden käsittelemistä tuotteista voi joutua ilmaan pölyä, kaasua tai höyryä. Hengitysilmassa olevat epäpuhtaudet voivat olla terveydelle haitallisia. Niistä voi aiheutua myös räjähdyksen tai tulipalon vaara. Epäpuhtauksien pääsy ilmaan voidaan estää esimerkiksi koneita koteloimalla tai kohdepoistoilla. Puuntyöstökoneiden lastujen, purun ja pölyn poistoa käsitellään standardissa SFS-EN 12 779 (kuva 6). Standardia voi käyttää apuna muunkin tyyppisten koneiden kohdepoistoa arvioitaessa tai suunniteltaessa. Koneen tekeminen omaan käyttöön Konedirektiivin ja koneasetuksen vaatimukset koskevat myös yrityksen omaan käyttöön tehtäviä koneita. Jos koneita tehdään, tarvittava osaaminen ja muut resurssit on varmistettava, jotta lopputulos olisi säädösten mukainen ja riittävän turvallinen. Koneen suunnittelun on perustuttava riskien arviointiin ja hallintaan. Suunnittelussa on otettava huomioon kaikki konetta koskevat direktiivit. Standardien mukaisia ratkaisuja käyttämällä voidaan varmistua siitä, että direktiivien yleiset vaatimukset tulevat noudatetuksi. Standardeista on aina mahdollista poiketa, mutta poikkeavalla ratkaisulla on saavutettava aina vähintään standardin mukainen turvallisuustaso. Koneen valmistajan on myös koottava tekninen rakennetiedosto, jonka sisältö määritellään koneasetuksen liitteessä 7. Kun kone on valmis ja vaatimusten mukainen, valmistaja tekee siitä vaatimustenmukaisuusvakuutuksen ja kiinnittää koneeseen konekilven siinä olevine CEmerkkeineen. Kuva 6. Standardin SFS-EN 12 779 esimerkkikuva lastujen ja pölyn poistojärjestelmästä. Työturvallisuuskeskus 11

Työpaikalla käytössä olevien koneiden jatkuvan turvallisuuden varmistaminen Varmistaminen on jatkuvaa toimintaa Käyttöasetuksen 4 :n mukaan työnantajan on tunnistettava koneisiin liittyvät vaarat, arvioitava niistä aiheutuvat riskit ja poistettava liian suuriksi arvioidut riskit tai ainakin pienennettävä riskit riittävän pieniksi. Tällainen arviointi ei ole kertaluontoinen toimenpide, vaan katselmukset ja arvioinnit on aika ajoin toistettava. Markkinoille voi esimerkiksi tulla uusia turvalaitteita, joilla aikaisemmin mahdottomalta tuntunut vaarakohdan kunnollinen suojaaminen on toteutettavissa. Käytännössä uusi perusteellisempi arviointi on tehtävä silloin, kun siihen tulee luonteva tilaisuus. Tällaisia tilaisuuksia ovat mm. suunniteltavat muutokset tuotannossa tai koneissa tai sattunut tapaturma tai tietoon tullut läheltä piti -tilanne. Dokumentointi Arvioinnin suorittamisen vaiheet ja tulokset on dokumentoitava, jotta niistä on hyötyä arviointeja uudelleen tehtäessä. Dokumentit ovat tarpeen myös muutosten suunnittelun apuna. Käyttöasetuksessa vaadittavien määräajoin tehtävien tarkastusten ja mittausten hallintakaan ei ole mahdollista ilman kunnollista dokumentointia. Vaarojen tunnistaminen Koneissa on usein ilmeisiä liikkuvien osien aiheuttamia tai muita vaaroja, jotka ovat helposti katsomalla havaittavissa. Työpaikoilla koneiden vaaroja tunnistettaessa vaikeutena kuitenkin on, että koneet ovat liian tuttuja. Koneet ovat aina olleet sellaisia kuin ovat. Ja kun tapaturmia ei ole sattunut, koneita pidetään turvallisina. Olisikin opittava katsomaan koneita uusin silmin, niin kuin ne nähtäisiin ensimmäistä kertaa. Vaarojen tunnistaminen voi onnistua paremmin, jos tarkastelussa käytetään joitain apuvälineitä. Yksi mahdollinen apuväline on koneturvallisuuden perusstandardin SFS-EN ISO 12 100 liite B. Kun koneita tarkastellaan systemaattisesti liitteen taulukoissa olevien listojen avulla, niistä löytyy yllättävän paljon aikaisemmin havaitsematta jääneitä vaaratekijöitä. Tapaturmarekistereistä (esim. TOTTI ja VARO; katso lopussa olevat viitteet) saa jonkinlaisen kuvan siitä, millaisilla koneilla tapaturmia sattuu. Monissa yrityksissä käytössä oleva vaaratilanteiden ( läheltä piti ) raportointi tuottaa myös hyödyllistä tietoa koneiden vaaroista. Riskien arviointi Erilaisia menetelmiä Riskien arviointia tehdään useilla erilaisilla menetelmillä. Arvioinnin yleiset periaatteet esitetään standardissa SFS-EN ISO 12 100 (kuva 7). Teknisessä raportissa ISO/TR 14121-2 on esimerkkejä erilaisista arviointimenetelmistä. Kaikille riskien arvioinnin menetelmille on yhteistä se, että kustakin tunnistetusta vaaratekijästä aiheutuvien seurausten vakavuus ja näiden seurausten toteutumisen todennäköisyys arvioidaan. Riskien arvioinnin menetelmien erot syntyvät siitä, että arvioinnin tekijää pyritään eri tavoilla opastamaan seurausten ja todennäköisyyden arvioinnissa. Seurauksista Mahdolliset seuraukset riippuvat koneen koosta ja muista ominaisuuksista. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä: Pyörillä tai telaketjuilla liikkuva työkone voi ajaa päälle. Seurauksena voi olla kuolema. 12 Työturvallisuuskeskus

SEURAUKSET x TODENNÄKÖISYYS = RISKI Vahingon vakavuus Lievä Vaikea Kuolema Vahingon laajuus Yksi henkilö Useita henkilöitä Altistuminen, esim. Vaaravyöhykkeelle pääsyn tarve Pääsyn luonne (esim. materiaalin syöttö käsin) Vaaravyöhykkeellä oloaika Niiden henkilöiden lukumäärä, joilla on tarve pääsyyn Pääsyn taajuus Vaarallisen tapahtuman esiintymistodennäköisyys, esim. Vikatilanteessa Jatkuvasti Mahdollisuus välttää tai rajoittaa vahinkoa, esim. Vaaran havaittavuus Tapahtuman nopeus Vähäinen riski Siedettävä riski Kohtalainen riski Merkittävä riski Sietämätön riski Kuva 7. Standardi SFS-EN ISO 12 100 esittää, miten riskin suuruus riippuu tarkasteltavan vaarallisen tapahtuman mahdollisista seurauksista ja näiden seurausten toteutumisen todennäköisyydestä. Ihminen mahtuu kokonaisuudessaan suuren konelinjan osakoneiden väliin. Vartalo voi jäädä puristuksiin koneen odottamatta käynnistyessä. Seurauksena voi olla vakava vammautuminen tai kuolema. Nopeasti pyörivä työkalu (esimerkiksi hiomalaikka) voi särkyä. Jos sinkoutuva kappale osuu päähän tai vartaloon, seurauksena voi olla kuolemakin. Nopeasti pyörivät terävät työkalut voivat silpoa tai leikata irti sormia tai muita kehon osia. Pienikokoisessa koneessa seuraukset kohdistuvat useimmiten sormiin tai kämmeneen. Todennäköisyyksistä Kun työpaikalla olevalla koneella ei ole sattunut tapaturmia, konetta saatetaan pitää turvallisena. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Tapaturmattomuus saattaa johtua työntekijöiden varovaisuudesta ja huolellisuudesta, tai sitten on vain toistaiseksi selvitty hyvällä tuurilla. Jos kone on sellainen, että käsi yltää vaarakohtaan tai vartalo mahtuu vaaravyöhykkeelle, käsi tai vartalo on varmasti joskus vaarakohdassa. Jos mikään turvalaite ei tunnista lähestymistä vaarakohtaan tai vaarakohdassa olemista, tapaturman sattuminen koneen käyttöiän aikana on varsin todennäköinen. Työturvallisuuskeskus 13

Tapaturman todennäköisyyttä arvioitaessa ajatellaan usein jotain epämääräistä lähitulevaisuutta. Tällöin tapaturma ei tunnu kovinkaan todennäköiseltä. Arvioinnissa on kuitenkin otettava huomioon koneen koko jäljellä oleva käyttöikä. Jos koneessa on selviä turvallisuuspuutteita ja sitä käytetään vielä vaikkapa parikymmentä vuotta, tapaturman sattumista on pidettävä hyvin todennäköisenä. Koneen riskejä arvioitaessa saatetaan ajatella pääasiassa vain normaalia tuotantokäyttöä. Varsinkin automaattisilla koneilla tapaturmat kuitenkin sattuvat useimmiten häiriö-, vika-, puhdistus- ja muissa vastaavissa tilanteissa. Tapaturmalle alttiiksi joutuvat henkilötkin ovat usein muita kuin varsinaisesta koneen käytöstä huolehtivia. Kaikki koneella mahdollisesti sattuvat erilaiset tilanteet ja niihin liittyvät riskit on pyrittävä tunnistamaan ja arvioimaan. Tapaturman todennäköisyys arvioidaan usein liian pieneksi siksi, että ihmisten oletetaan käyttäytyvän koneiden kanssa toimiessaan järkevämmin ja huolellisemmin kuin todellisuudessa tapahtuu. Enimmäkseen toki toimitaan oikein, mutta ajoittain tehdään kuitenkin virheitä ja vaarallisia toimintoja. Osa virheistä on tahattomia. Ne johtuvat mm. väsymyksestä, unohtamisesta, väärinkäsityksestä, puhutun (tai meluisassa ympäristössä huudetun) ohjeen väärin kuulemisesta tai muusta vastaavasta syystä. Kiire tai muut vastaavat paineet lisäävät virheiden todennäköisyyttä. Useiden tapaturmien yhteydessä on todettu, että työpaikoilla toimitaan aika usein tahallaankin ohjeiden vastaisesti ja vaarallisesti. Tähän on monenlaisia syitä. Seuraavassa on joitain esimerkkejä. Kun palkan suuruus riippuu tuotannon määrästä, saatetaan ottaa tietoisesti suuriakin riskejä seisokin estämiseksi tai seisonta-ajan saamiseksi mahdollisimman lyhyeksi. Koneen suunnittelussa ei ole otettu huomioon erikoistilanteiden tarpeita. Konetta voi olla pakko joskus käyttää suojuksen ollessa auki tai käden ollessa valoverhon havaitsemisvyöhykkeellä. Jos tätä varten ei ole erityistä turvallista käyttötapaa, työ tehdään turvalaite mitätöimällä (esimerkkejä on kuvassa 8). Ohjeiden mukainen turvallinen toiminta saattaa sisältää monia vaiheita ja kestää kauan ja olla ergonomisesti huonosti toteutettu. Seurauksena on usein oikaiseminen jollain vaarallisemmalla menetelmällä. Kuva 8. Vasemmassa kuvassa tapin mukana kääntyvää ohjauskappaletta (A) on siirretty niin, että se ei enää vaikuta asemantuntoelimeen. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa asemantuntoelimen kieli on irrotettu ja työnnetty asemantuntoelimen sisään. Automaattinen kone saattoi siten käynnistyä, vaikka suojaovi oli auki. Seurauksena oli vakava tapaturma. 14 Työturvallisuuskeskus

Vikatilanteet Tapaturman mahdollisuutta ja todennäköisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon myös mahdolliset vikaantumiset. Vikaantumiset voivat olla fyysisiä, kuten murtumisia ja katkeamisia. Erityisesti nostavissa koneissa tällaisia vikaantumisia pyritään estämään vuosittain tehtävillä tarkastuksilla (katso käyttöasetuksen liite). Lisäksi käyttöasetuksessa määriteltäville nostaville koneille tehdään noin kymmenen vuoden välein perusteellinen tarkastus ainetta rikkomattomilla menetelmillä, joilla pyritään paljastamaan hiushalkeamat ja säröt ja muut alkavan vikaantumisen merkit. Turvalaitteiden ja ohjausjärjestelmän vikaantumiset saattavat aiheuttaa sen, että kone ei pysähdykään, kun ihminen lähestyy vaaravyöhykettä. Vikaantumisen seurauksena voi myös tapahtua koneen odottamaton käynnistyminen vaaravyöhykkeellä oltaessa. Ohjausjärjestelmän kykyä toteuttaa tarvittavat turvatoiminnot vikatilanteessakin kuvataan standardien SFS-EN ISO 13 849-1 ja SFS-EN 62 061 määrittelemillä luokilla, suoritustasoilla ja turvallisuuden eheystasoilla. Konetta tarkastettaessa ja sen turvallisuuden riittävyyttä arvioitaessa olisi selvitettävä, minkä tason vaatimukset turvallisuuteen liittyvä koneen ohjausjärjestelmän osa täyttää. Kun tapaturman seuraukset voivat olla vakavat ja kun turvalaitteiden ja ohjausjärjestelmän merkitys on suuri riskin hallinnassa, on käytettävä parasta suoritustasoa (taso e) tai parasta turvallisuuden eheystasoa (taso 3). Riskien hallinta Standardien hyväksi käyttäminen Vaikka standardien noudattaminen ei olekaan pakollista, standardit ovat käytännössä hyvä apu koneiden turvallisuuden riittävyyttä arvioitaessa ja koneiden turvallisuuden parantamista suunniteltaessa. Standardeissa määritellään yksityiskohtaisesti taso, jota nykyisin pidetään tarpeellisena ja kohtuullisena. Kun kone on standardin mukainen, se todennäköisesti täyttää myös koneasetuksen ja käyttöasetuksen pakolliset vaatimukset. Vahvistettujen standardien luettelo löytyy Suomen standardisoimisliiton Internet-sivuilta osoitteesta www.sfs.fi. Voiko vaaran poistaa? Kun koneessa tunnistetaan riskejä, riskin aiheuttava vaaratekijä on ensisijaisesti pyrittävä poistamaan. Jos esimerkiksi sähköä pidetään vaaratekijänä hankalien olosuhteiden (esim. sähköä johtava ahdas tila) tai kipinän aiheuttaman räjähdysvaaran vuoksi, vaaratekijä voidaan joissain tapauksissa poistaa korvaamalla sähkökäyttöiset työkalut tai koneen toiminnot paineilmalla toimivilla työkaluilla tai kone-elimillä. Putoamisvaara voidaan poistaa kunnollisilla portailla, tasoilla ja kaiteilla. Puristumisvaaroja voidaan joskus poistaa koneen rakennetta muuttamalla niin, että sormi ei mahdu väliin tai että liikkuvien osien väliin jää riittävä vapaa tila. Säätöä tai tarkastamista vaativien ylhäällä olevien koneen osien sijoitusta saattaa olla mahdollista muuttaa niin, että toiminto voidaankin suorittaa lattian tasolta. Voiko seurauksia lieventää? Jos vaaratekijää ei voida kokonaan poistaa, siitä aiheutuvia seurauksia voi olla mahdollista pienentää. Silloin konetta tai sen toimintaa on jollakin tavalla muutettava. Seuraavassa on joitain esimerkkejä. Melua voidaan pienentää kaasujen ja nesteiden virtausnopeuksia pienentämällä esimerkiksi käyttämällä suurempihalkaisijaisia putkia. Iskevän työstön sijasta voidaan joskus käyttää vähemmän melua aiheuttavaa muovaavaa työstöä. Iskusta aiheutuvia seurauksia voidaan lieventää liikenopeuksia pienentämällä. Kuumien pintojen lämpötilaa voidaan alentaa prosessia muuttamalla. Puristumisesta aiheutuvia vammoja voidaan lieventää käyttämällä pienempää painetta liikkeen aikaan saamiseen. Työturvallisuuskeskus 15

Kuva 9. Varoitusteksti (vasen kuva) ei riitä riskin hallitsemiseksi. Ulottuminen vaarakohtaan on estettävä esimerkiksi riittävän pitkällä tunnelilla (oikea kuva). Todennäköisyyden pienentäminen Useimmiten koneen ominaisuuksien muuttaminen vähemmän vaarallisiksi ei ole mahdollista. Koneen koon, voimien, liikenopeuksien ja muiden ominaisuuksien on oltava sellaisia kuin ne ovat, jotta kone voisi suorittaa sille tarkoitetun tehtävän. Silloin riskien hallitsemiseksi on käytettävä tapaturman tai muun haitallisen seurauksen sattumisen todennäköisyyden pienentämistä. Käytännössä todennäköisyyttä pienennetään koneeseen lisättävillä suojuksilla, turvalaitteilla ja vikaantumisiin varautumalla. Koneen rakenteilla ja kiinteillä suojuksilla voidaan estää koneen liikkuviin osiin, kuumiin pintoihin tai muihin vaarallisiin kohteisiin ulottuminen. Jotta vaatimus tulisi täytettyä, etäisyyden rakenteiden ja suojusten yli tai ohi tai niissä olevien aukkojen läpi on täytettävä turvaetäisyysstandardin SFS-EN ISO 13 857 vaatimukset (kuva 9). Koneen toimintaan kytkemättömien suojusten irrottaminen saa olla mahdollista vain työkalua käyttämällä. Silloin koneen on oltava kytketty irti energian syötöistä (kuva 10). Jos kone on suurikokoinen niin, että syötönerotuslaitteiden kohdalta ei näe kaikkiin vaarakohtiin, syötönerotuslaitteet on lisäksi lukittava. Lukinta on tarpeen myös silloin, kun koneen suojukset tulevat olemaan pitkään irrotettuina esimerkiksi kauan kestävän korjaustyön vuoksi. Koneasetuksen mukaan ruuvien ja muiden kiinnittimien on pysyttävä kiinni suojuksessa tai koneessa silloin, kun suojus irrotetaan. Turvalaitteet on yleensä yhdistetty koneen ohjausjärjestelmään. Turvalaitteiden avulla pyritään varmistamaan, että liikkuviin osiin koskettaminen on mahdollista vain osien ollessa liikkumattomina. Toisena tavoitteena on odottamattoman käynnistymisen estäminen sellaisella hetkellä, jolloin ihminen tai kehon osa (tavallisesti käsi) on vaarakohdassa. Liikkuvien osien aiheuttamien tapaturmavaarojen lisäksi turvalaitteilla 16 Työturvallisuuskeskus

Kuva 10. Kaikissa koneissa on oltava mahdollisuus luotettavaan energiansyötöstä erottamiseen. Sähköstä erottamiseen käytetään lukittavissa olevaa syötönerotuskytkintä (A vasemmassa kuvassa). Paineilmasta erottamiseen on vastaavasti käytettävä käsikäyttöistä lukittavissa olevaa sulkuventtiiliä (B oikeassa kuvassa). saatetaan pyrkiä myös muiden riskien pienentämiseen. Riski voi aiheutua esimerkiksi säteilystä, ylipaineen aiheuttamasta räjähdyksestä tai jostain muusta syystä. Turvalaitteiden, koneen rakenteiden ja kiinteiden suojusten on muodostettava yhtenäinen kokonaisuus siten, että vaarakohtaan on mahdollista päästä vain turvalaitteeseen vaikuttamalla. Jäännösriskit Koneisiin jää aina mm. ihmisten toiminnasta riippuvia jäännösriskejä. Ihmisestä esimerkiksi riippuu, muistetaanko tai viitsitäänkö kone erottaa energian syötöistä siinä vaiheessa, kun sen suojuksia ryhdytään korjauksen tai muun syyn vuoksi irrottamaan. Riskit ovat yleensä riittävän pienet silloin, kun käyttöasetuksen yleiset vaatimukset ja kysymykseen tulevissa standardeissa olevat yksityiskohtaisemmat normit täyttyvät. Turvallisuustoimenpiteiden riittävyyttä arvioitaessa konetta olisi siksi verrattava kone- ja käyttöasetuksiin ja standardeihin. Asetuksiin ja standardeihin ei silti pidä sokeasti luottaa. Työpaikan olosuhteet saattavat edellyttää standardien tasoa parempaa suojaustekniikkaa. Lisäksi joissakin standardeissa esitettävä turvallisuustaso on jäänyt pahasti kehityksestä jälkeen (esimerkki kuvassa 11) ja uusimmat koneet ovat selvästi standardien tasoa turvallisempia. Kun riski on saatu teknisillä ratkaisuilla mahdollisimman pieneksi, on pohdittava, miten jäljelle jäävää riskiä voitaisiin vielä pienentää. Jäännösriskeihin voidaan jonkin verran vaikuttaa koneisiin kiinnitettävillä varoitus- ja ohjekilvillä (kuva 12), käyttäjille annettavalla koulutuksella ja turvallisten työtapojen valvonnalla. Nämä ovat aina teknisiä toimenpiteitä täydentäviä keinoja; mitään käytännössä mahdollisia teknisiä turvallisuustoimenpiteitä ei saa korvata ohjeilla tai varoituksilla. Työturvallisuuskeskus 17

Kuva 11. Kurottajastandardin SFS-EN 1459 mukaan ohjaamon ilmanvaihdoksi riittää mahdollisuus salvata ovi tai ikkuna aukiasentoon. Lämmityksestä ei ole mitään vaatimuksia. Standardin mukainen ratkaisu ei tietenkään ole riittävä. Koulutus on tärkeä esimerkiksi vikatilanteiden, häiriöiden ja muiden harvemmin eteen tulevien työtehtävien turvallisen suorittamisen mahdollistamiseksi. Palkkausjärjestelmien ja muiden kannustimien olisi oltava sellaisia, että ne palkitsevat turvallisen toiminnan eivätkä kannusta riskien ottamiseen. Kannustimien ansiosta tavaksi tulleilla turvallisilla toimintatavoilla jäännösriskejä voidaan jonkin verran pienentää. Turvallisuuden säilyttäminen Kuva 12. Kilpi muistuttaa tarvittavista turvallisuustoimenpiteistä, kun puhdistustilanteissa on mentävä ylös nostetun raskaan kannen alle. Asetuksen vaatimuksia Kun työpaikalle on hankittu määräysten mukainen ja turvallinen kone, työnantajan on huolehdittava siitä, että kone pysyy turvallisena koko käyttöikänsä. Tarvittaessa ko- 18 Työturvallisuuskeskus

netta on jossain vaiheessa muutettava, jotta turvallisuustaso pysyisi teknisen kehityksen mukana. Käyttöasetuksen 5 :ssä on kaikkia koneita ja muita työvälineitä (esimerkiksi nostoapuvälineitä) koskeva vaatimus kunnossapidosta ja turvallisuuden varmistamisesta. Asetuksen mukaan vikaantumisesta, vaurioitumisesta tai kulumisesta aiheutuva vaara tai haitta tulee poistaa. Lisäksi asetus vaatii, että ohjausjärjestelmän ja turvalaitteiden tulee toimia virheettömästi. Vaatimusten noudattaminen edellyttää sellaista huolto-, kunnossapito- ja tarkastusjärjestelmää, jonka avulla kuluminen ja vaurioituminen havaitaan. Turvallisuus varmistetaan sillä, että kuluneet tai vaurioituneet osat vaihdetaan uusiin ennen kuin niistä voi aiheutua vaaraa. Ohjausjärjestelmän ja turvalaitteiden virheettömän toiminnan vaatimus tarkoittaa usein kriittisten komponenttien kahdentamista ja vikaantumisen automaattista valvontaa niin, että tarpeellinen turvatoiminto usein koneen pysäyttäminen toteutuu vikaantumisesta huolimatta. Automaattinen valvonta ei kuitenkaan pysty havaitsemaan kaikkia vikoja (kuva 13), joten huollolla, kunnossapidolla ja tarkastuksilla on tärkeä osa turvallisuuden varmistamisessa. Suuria koneita, konelinjoja ja koneyhdistelmiä muutetaan enemmän tai vähemmän niiden käyttöiän aikana. Käyttöasetus muistuttaa, että koneen tai muun työvälineen (esimerkiksi telineen) oikea asennus ja turvallinen toimintakunto tulee erityisesti selvittää ennen käyttöönottoa ja turvallisuuteen vaikuttavan muutoksen jälkeen. Kuva 13. Avattavan portin mukana kääntyvä ohjauskappale (A) on vääntynyt eikä enää vaikuta asemantuntoelimeen niin kuin pitäisi (vasen kuva). Tällainen mekaaninen vikaantuminen paljastuu vain työpaikoilla tehtävissä säännöllisissä huolloissa ja tarkastuksissa. Kun oven kiinni olemista valvotaan sekä kielityyppisellä (B) että magneettisella (C) asemantuntoelimellä (oikea kuva), vikaantumisesta ja tahallisesta turvatoiminnon mitätöimisestä aiheutuva riski saadaan siedettävän pieneksi. Työturvallisuuskeskus 19

Tarkastukset ja mittaukset Huollon ja kunnossapidon lisäksi käyttöasetuksen 5 :ssä vaaditaan, että työnantajan on jatkuvasti seurattava koneiden toimintakuntoa tarkastuksilla testauksilla mittauksilla muilla sopivilla keinoilla. Tämä vaatimus koskee kaikkia koneita ja muitakin työvälineitä, esimerkiksi nostoapuvälineitä. Erityyppisten nostureiden tarkastuksista on erikseen lisävaatimuksia asetuksen 5 luvussa. Koneille tehtävien tarkastusten sisältö ja tarkastusten aikavälit riippuvat koneiden ominaisuuksista ja niille tyypillisistä vaaroista. Esimerkiksi käsikoneille saattaa riittää silmämääräinen tarkastus, jossa todetaan sähkökaapeleiden eheys ja koneen yleinen kunto. Lisäksi kokeillaan koneen toimintaa. Puristimille taas on tehtävä yksityiskohtainen tarkastus, jossa todetaan venttiilien, tiivistimien, äänenvaimentimien, rajakytkimien, jousien ja muiden komponenttien kunto. Lisäksi mitataan mm. pysähtymisaika, jotta voidaan varmistua siitä, että turvalaitteen (valoverhon tai kaksinkäsinhallintalaitteen) etäisyys vaarakohdasta on edelleen riittävä. Samoin on varmistettava, että valoverhon tai kaksinkäsinhallintalaitteen ollessa pois käytöstä nopeus on alle 10 mm/s tai nykäyksen pituus on enintään 6 mm. Jotta asetuksen vaatimukset tulevat noudatetuiksi ja koneiden turvallisuus tulee varmistetuksi, jokaisella työpaikalla on oltava jokin järjestelmä, jonka mukaan tarkastuksia tehdään. Järjestelmässä jokaisen koneen on oltava yksilöitynä ja järjestelmästä on käytävä selville, milloin tarkastus on tehty edellisen kerran ja milloin seuraava tarkastus on tehtävä. Myös tarkastuksissa todetut puutteet ja tehdyt korjaukset on kirjattava ja puutteiden poistamista seurattava. Ainakin monimutkaisten automaattisten konejärjestelmien yhteydessä on tarpeen myös häiriöiden ja vikojen raportointi ja kirjaaminen. Sillä tavalla saadaan aikaa myöten selville koneiden toimintaan ja turvallisuuteen vaikuttavat ongelmakohdat. Kun ongelma on saatu selville, sen poistaminen saattaa sitten olla mahdollista. Asetuksen mukaan koneen tai muun työvälineen toimintakunnon varmistamiseksi tehtävän tarkastuksen ja testauksen saa tehdä työvälineen rakenteeseen ja käyttöön perehtynyt pätevä henkilö. Tarvittaessa on käytettävä ulkopuolista asiantuntijaa. Tarkastajan osaamisvaatimuksiin kuuluu mm. se, että hän pystyy tunnistamaan koneessa mahdollisesti olevat viat ja niiden vaikutuksen turvallisuuteen. Tarkastajan on myös osattava tunnistaa koneen epänormaali toiminta tai sellainen kuluminen, joka voisi johtaa vaaralliseen vikaantumiseen ennen seuraavaa tarkastusta. Tarkastuksen riippumattomuuden varmistamiseksi tarkastajan tulisi olla ulkopuolinen henkilö. Asetus ei sitä kuitenkaan suoraan vaadi, joten myös työnantajan palveluksessa oleva henkilö voi tehdä tarkastuksen, jos asiantuntemus ja osaaminen ovat riittävät. Tarkastajan aseman olisi kuitenkin oltava sellainen, että hän voi itsenäisesti tehdä tarkastuksen. Koneiden muuttaminen Käytännössä kaikkia koneyhdistelmiä ja konelinjoja muutetaan niiden käyttöiän aikana. Erityisesti ohjausjärjestelmään kohdistuvat muutokset on suunniteltava huolella, jotta koneen alkuperäinen turvallisuus ei huonontuisi. Seuraavassa on joitain esimerkkejä huomioon otettavista asioista. Vasteajat muuttuvat ja voivat pidentyä esimerkiksi ohjelmoitavaan järjestelmään siirryttäessä. Silloin vaaditaan suurempi etäisyys pysäyttävistä turvalaitteista ja aikaisemmin vain toimintaan kytkettyyn suojukseen on mahdollisesti lisättävä suojuksen lukinta. 20 Työturvallisuuskeskus

Pysäytysluokat muuttuvat. Turvallisuuteen liittyvissä luokan 2 pysäytyksissä vaaditaan luotettava pysähtyneenä pysymisen valvonta. Nopeuden säätö muuttuu. On selvitettävä, onko alennetun nopeuden (ryömintänopeuden) säädettynä pysymisen luotettavuus riittävä. Odottamattoman käynnistymisen syyt ja todennäköisyys muuttuvat, esimerkiksi seuraavista syistä: Koneeseen tulee uusia pysäytysluokkia. Elektroninen ohjaus on sähkömekaanista herkempi sähkömagneettisille häiriöille. Ohjaustoiminnot ja ohjauspaikat muuttuvat. Vikaantumistavat ja vioista aiheutuvat vaaratilanteet muuttuvat. On erilaisia komponentteja ja sen vuoksi erilaisia vikaantumistapoja ja vikaantumistodennäköisyyksiä. Ohjausjärjestelmän merkitys riskien hallinnassa voi olla erilainen, koska viasta aiheutuvat seuraukset voivat olla erilaiset. Automaatioaste ja ihmisten tehtävät muuttuvat, jolloin vaaralle altistumisen aika ja tapa voivat muuttua. Alkuperäiset turvallisuusoletukset ja ratkaisut voivat muuttua, esimerkiksi hyvin koetellun komponentin tilalle tulee vähemmän luotettava. Koneiden modernisoinnissa huomioon otettavia turvallisuusasioita käsitellään VTT:n julkaisussa Turvallisuustietoinen koneiden ja tuotantolinjojen modernisointiprosessi. Julkaisu on saatavissa osoitteesta www.vtt.fi/ inf/pdf/tiedotteet/2006/t2359.pdf. Työturvallisuuskeskus 21

Lisätietoja Säädöksiä Valtioneuvoston päätös (1409/93) käsin tehtävistä nostoista ja siirroista työssä Valtioneuvoston päätös (1405/1993) näyttöpäätetyöstä Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös (1694/1993 + muutoksia) sähkölaitteiden turvallisuudesta Työturvallisuuslaki (738/2002) Valtioneuvoston asetus (576/2003) räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta Valtioneuvoston asetus (577/2003) työpaikkojen turvallisuus- ja terveysvaatimuksista Laki eräiden teknisten laitteiden vaatimustenmukaisuudesta (1016/2004), konelaki Valtioneuvoston asetus (48/2005) työntekijöiden suojelemisesta tärinästä aiheutuvilta vaaroilta Valtioneuvoston asetus (85/2006) työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta Valtioneuvoston asetus (1466/2007) sähkölaitteiden ja -laitteistojen sähkömagneettisesta yhteensopivuudesta Valtioneuvoston asetus koneiden turvallisuudesta (400/2008), koneasetus Valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (403/2008), käyttöasetus Keskeiset standardit SFS-käsikirja 93. Koneiden turvallisuus. Käsikirjassa on 18 osaa. Käsikirjaan on koottu koneiden turvallisuutta koskevat tärkeimmät yleiset standardit ja säädökset. Lisäksi käsikirjassa on jonkin verran opastusta säädösten ja standardien soveltamisesta. Yleistä SFS 5043 Teollisuuden kone- ja laitehankinnat. Työturvallisuus. 1985. 7 s. SFS-EN ISO 12 100 Koneturvallisuus. Yleiset suunnitteluperiaatteet, riskin arviointi ja riskin pienentäminen. 2010. 171 s. SFS-ISO/TR 14 121-2 Koneturvallisuus. Riskin arviointi. Osa 2: Käytännön opastusta ja esimerkkejä menetelmistä. 2013. 80 s. OHSAS 18 001:fi Työterveys- ja työturvallisuusjohtamisjärjestelmät. Vaatimukset. 2007. 54 s. Suojukset, turvalaitteet ja ohjausjärjestelmät SFS-käsikirja 630. Koneturvallisuus. Henkilön havaitsevien turvalaitteiden käyttö. 2008. 207 s. (IEC:n teknisen spesifikaation IEC/TS 62 046 suomennos) SFS-EN 953 Koneturvallisuus. Suojukset. Kiinteiden ja avattavien suojusten suunnittelun ja rakenteen yleiset periaatteet. 1998. 38 s. (korvautuu standardilla SFS-EN ISO 14 120) SFS-EN 1037 Koneturvallisuus. Odottamattoman käynnistymisen estäminen. 1996. 33 s. SFS-EN ISO 13 849-1 Koneturvallisuus. Turvallisuuteen liittyvät ohjausjärjestelmien osat. Osa 1: Yleiset suunnitteluperiaatteet. 2007. 177 s. Osa 2: Kelpuutus. 2012. 84 s. SFS-EN ISO 13 850. Koneturvallisuus. Hätäpysäytys. Suunnitteluperiaatteet. 2007. 22 s. SFS-EN ISO 13 855 Koneturvallisuus. Turvalaitteiden sijoitus ottaen huomioon kehon osien lähestymisnopeudet. 2010. 83 s. 22 Työturvallisuuskeskus

SFS-EN ISO 14 119 Koneturvallisuus. Suojusten kytkentä koneen toimintaan. Suunnittelu ja valinta. 2013. 68 s. SFS-EN 60 204-1 Koneturvallisuus. Koneiden sähkölaitteisto. Osa 1: Yleiset vaatimukset. 2006. 216 s. SFS-EN 62 061 Koneturvallisuus. Turvallisuuteen liittyvien sähköisten, elektronisten ja ohjelmoitavien elektronisten ohjausjärjestelmien toiminnallinen turvallisuus. 2005. 198 s. Koneen ulkoinen rakenne SFS-EN ISO 13 857 Koneturvallisuus. Turvaetäisyydet yläraajojen ja alaraajojen ulottumisen estämiseksi vaaravyöhykkeille. 2008. 45 s. SFS-EN ISO 14 122 Koneturvallisuus. Koneiden kiinteät kulkutiet. Osa 1: Kahden tason välisen kiinteän kulkutien valinta. 2001. 27 s. Osa 2: Työskentelytasot ja kulkutiet. 2001. 25 s. Osa 3: Portaat ja porrastikkaat. Suojakaiteet. 2001. 35 s. Osa 4: Kiinteät tikkaat. 2005. 65 s. Ergonomia SFS-EN 547 Koneturvallisuus. Ihmisen mitat. Osa 1: Koneiden kulkuaukkojen mittojen määrittämisperiaatteet. 1997. 23 s. Osa 2: Työskentelyaukkojen mittojen määrittämisperiaatteet. 1997. 39 s. Osa 3: Antropometriset tiedot. 1997. 10 s. SFS-EN 614 Koneturvallisuus. Ergonomiset suunnitteluperiaatteet. Osa 1: Terminologia ja yleiset periaatteet. 2006. 45 s. Osa 2: Työtehtävien ja koneen suunnittelun väliset vuorovaikutukset. 2001. 52 s. Päästöt SFS-EN ISO 11 688 Akustiikka. Suositeltava käytäntö vähämeluisten koneiden ja laitteiden suunnittelemiseksi. Osa 1: Suunnittelu. 1999. 64 s. Osa 2: Johdanto vähämeluisen suunnittelun fysiikkaan. 2001. 99 s. SFS-EN 12 779 Puuntyöstökoneet. Kiinteästi asennetut lastujen ja pölyn erottelujärjestelmät. Turvallisuuteen liittyvä toiminta ja turvallisuusvaatimukset. 2005. 115 s. Internet-osoitteita Säädökset ja standardisointi www.finlex.fi Lait, asetukset ja muut säädökset. www.sfs.fi Suomen standardisoimisliiton osoitteesta löytyy mm. SFS-standardien luettelo sekä eri direktiivien perusteella yhdenmukaistettujen standardien luettelot. www.metsta.fi Valmiiden ja yhdenmukaistettujen standardien luetteloiden lisäksi Metalliteollisuuden standardisointiyhdistyksen sivuilta löytyy mm. Euroopan standardisoimisjärjestön CEN:n ja kansainvälisen standardisoimisjärjestön ISO:n teknisissä komiteoissa (TC) valmisteilla olevien standardien tilanne. Sivuilla on muutakin ajankohtaista koneturvallisuustietoutta. www.sesko.fi Suomen sähkö- ja elektroniikka-alan standardisoimisjärjestön osoitteesta löytyy tietoa sekä valmiista että valmisteilla olevista sähköön liittyvistä standardeista. Sähköön liittyviä standardeja tehdään sekä Euroopan standardisoimisjärjestössä CENELEC: ssä että kansainvälisessä IEC:ssä. www.newapproach.org EU:n komission ja eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen ylläpitämä tietokanta, jossa on tietoja direktiiveistä ja niiden soveltamisesta ja direktiiveihin liittyvistä standardeista. Työturvallisuuskeskus 23

Tapaturmat www.tvl.fi -> TOTTI Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien tutkimusraportit. http://varo.tukes.fi Raportteja sähkö-, kemikaali- ja räjähdysonnettomuuksista www. turvallisuustutkinta.fi Onnettomuustutkintakeskuksen julkaisemat suuronnettomuuksien tai suuronnettomuuksien uhkien tutkintaraportit. Muita osoitteita Työsuojelua koskevasta tutkimuksesta, julkaisuista ja viranomaisten toiminnasta saa tietoja mm. seuraavien Internet-osoitteiden kautta: http://osha.europa.eu EU:n työsuojeluviraston osoitteesta löytyy tietoja EU:n yleisistä työsuojeluasioista. Sieltä on myös linkit kaikkien jäsenvaltioiden vastaaville sivuille. www.tyosuojelu.fi Työsuojelua valvovien viranomaisten (työsuojelupiirit ja sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosasto) sivuille pääsee yllä olevalla osoitteella. www.vtt.fi Valtion teknisen tutkimuskeskuksen sivuilla on mm. useita perusteellisia koneiden turvallisuutta koskevia julkaisuja. www.ttl.fi Työterveyslaitoksen sivuilla on tietoja työympäristön turvallisuudesta. Koneista käsitellään erityisesti ergonomiaa, mutta muutakin koneturvallisuustietoa löytyy. www.ttk.fi Työturvallisuuskeskuksen sivuilla on tietoa työympäristön turvallisuudesta ja työsuojeluun liittyvästä koulutuksesta. www.tsr.fi Työsuojelurahaston sivuilla on tietoa sen rahoittamasta työsuojeluun liittyvästä tutkimuksesta. 24 Työturvallisuuskeskus