NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI Finsk numismatisk tidskrift Simolinin kokoelma, ks. s. 95. Syyskuu 3/2012 Seteleiden suunnittelun haasteet ja karikot Omnibus Osakeyhtiön poletit Allan Ylinen 1924 2012 383. huutokauppa Balderin salissa 1.9.
SUOMEN NUMISMAATTINEN YHDISTYS NUMISMATISKA FÖRENINGEN I FINLAND ry perustettu 1914 YHTEYSTIEDOT POSTI- JA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET Mechelininkatu 15 B 47, 00100 Helsinki Huutokauppa-asiat auctions@snynumis.fi 09 662 281 Jäsenasiat sny@snynumis.fi Juha Halén 050 577 0301 HALLITUS JA TOIMIHENKILÖT STYRELSEN OCH FUNKTIONÄRERNA Puheenjohtaja Pekka Säilä 040 747 8931 Sihteeri Juha Halén 040 743 1697 Varainhoitaja Kari Lamminen 050 571 5988 Varapuheenjohtaja Juha Hyötyläinen 050 917 9978 Jäsenet Klaus Damstén 040 552 6050 Juha Halén 040 743 1697 Juha Hyötyläinen 050 917 9978 Kari Lamminen 050 571 5988 Jyrki Muona 09 1912 8829 Jussi-Pekka Taavitsainen 050 576 6187 Huutokaupanhoitaja Hannu Männistö 09 662 281 050 588 1105 auctions@snynumis.fi fax 09 622 80204 Toiminnanjohtaja Kurt Pettersson 09 662 281 040 557 1399 auctions@snynumis.fi fax 09 622 80204 KIRJALLISET TARJOUKSET HUUTOKAUPPAAN sähköpostilla auctions@snynumis.fi fax:lla 09 622 80204 tai kirjeitse Mechelininkatu 15 B 47, 00100 Helsinki Yhdistyksen huutokauppojen tilinumero The bank account of the Finnish Numismatic Society: FI97 5780 3820 0450 10 / OKOYFIHH KERHOT Antiikki Pekka Kemppinen 040 530 1693 Kunniamerkit Timo Mäenpää 050 487 3386 Setelit Antti Heinonen Kerhojen kokoukset alkavat klo 18.00 ja ne pidetään yhdistyksen huoneistossa Mechelininkatu 15 B 47 18.09. Kunniamerkkikerho 19.09. Setelikerho: väärennökset Suomessa 10.10. Antiikin kerho: Consecratio 28.11. Antiikin kerhon pikkujoulu HUUTOKAUPPAKALENTERI AUKTIONSKALENDER 2012 01.09. Helsinki, SNY 24.11. Helsinki, SNY Muistathan käydä yhdistyksen internet-sivuilla: http://www.snynumis.fi NUMISMAATTINEN AIKAKAUSLEHTI TOIMITUS Tuukka Talvio (vast.) ja Yrjö Hyötyniemi ISSN 1235-4252. Painos 1800 kappaletta. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tilaushinta sisältyy jäsenmaksuun. Lehtemme seuraava numero ilmestyy marraskuun alussa. Siihen tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Tuukka Talviolle viimeistään 15.10.2012, mieluiten sähköpostilla tuukka.talvio@pp.inet.fi Ilmoitushinnat: 1/1 sivu 250, 1/2 sivu 125 78
Ajankohtaista Kutsu Suomen Numismaattisen Yhdistyksen syyskokoukseen Kokous pidetään tiistaina 4.12.2012 kello 18 alkaen yhdistyksen toimitiloissa, Mechelininkatu 15 B 47, Helsinki. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 10 :ssä mainitut asiat: valitaan yhdistyksen puheenjohtaja kaksivuotiskaudelle 2013 2014; valitaan kolme hallituksen jäsentä vuosiksi 2013 2014. Erovuorossa ovat Kari Lamminen, Jyrki Muona ja Jussi-Pekka Taavitsainen; valitaan tilintarkastaja ja toiminnantarkastaja ja heille varamiehet; määrätään jäsenmaksut vuodelle 2013; vahvistetaan vuoden 2013 talousarvio; vahvistetaan toimintasuunnitelma vuodelle 2013. Tervetuloa! Tervetuloa yhdistyksen retkelle Turkuun! SNY järjestää jäsenilleen retken Turkuun lauantaina 17.11.2012. Mukaan ovat tervetulleita kaikki kiinnostuneet jäsenet puolisoineen ja perheenjäsenineen. Matkan hinta on 50 euroa/henkilö. Yhdistys sponsoroi ylimenevän osuuden kustannuksista. Mukaan mahtuu korkeintaan 30 henkeä, jotka ylimerkinnän sattuessa valitaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Sitovat ilmoittautumiset pyydetään mieluiten sähköpostitse yhdistyksen sihteerille Juha Halénille (sny@snynumis.fi) viimeistään 30.10.2012. Matkan hinta tulee suorittaa yhdistyksen tilille Nordea 102530-216831 hyvissä ajoin ennen matkaa. Tämänhetkinen ohjelma on seuraava: Lauantai 17.11.2012 08.30 Lähtö Helsingistä 10.30 Saapuminen Turkuun ja opastus Vanhalla Suurtorilla. Turun museokeskuksen intendentti Petteri Järvi kertoo lyhyesti alueen historiasta ja käymme myös sisällä Vanhassa Raatihuoneessa ja Brinkkalan talossa. 11.30 Tutustuminen Aboa Vetus Ars Nova -museon näyttelyyn. Opastus järjestetty, aikaa myös omatoimiseen tutustumiseen. 13.30 Lounas Turun linnan Juhana Herttuan kellarissa (Leivintupa) 14.30 Tutustuminen Turun linnaan ja Turun museokeskuksen numismaattiseen toimintaan. Raha- ja mitalikabinetti on remontin takia purettuna, mutta Petteri Järvi kertoo Turun museokeskuksen numismaattisista kokoelmista. Esillä on myös muutamia valikoituja esineitä; kierros linnan muissa näyttelyissä. 16.30 Lähtö takaisin Helsinkiin 18.30 Perillä Helsingissä Yhdistys toivoo runsasta osanottoa! 79
Seteleiden ulkoasun suunnittelun haasteista ja karikoista Antti Heinonen Olen käsitellyt Numismaattisen Aikakauslehden kahdessa aiemmassa numerossa seteleiden painamisen ja liikkeeseen laskun historiaa sekä niiden viime aikojen kehitystä. 1 Lähes kaksisataa keskuspankkia ja muuta seteleiden liikkeeseen laskijaa painattaa nykyisin vuosittain lähes 150 miljardia seteliä. Vaikka setelit painetaan tarkasti valvotuissa olosuhteissa ja yksityiskohtaisten teknisten määrittelyjen mukaisesti, esiintyy näin valtavan määrän tuotannossa ajoittain ongelmia. Erilaiset vialliset setelit, jotka ovat vahingossa päässeet liikkeeseen, ovat usein keräilijöiden kiinnostuksen kohteena. Tässä artikkelissa en kuitenkaan käsittele tällaisia laaduntarkkailun ohittaneita viallisia seteleitä vaan toisenlaisia erikoisuuksia eli seteleiden ulkoasun suunnittelussa esiintyneitä lapsuksia. Tarkastelen lyhyesti myös olosuhteiden muuttumisen vaikutusta seteleiden ulkoasun hyväksyttävyyteen. Seteleiden ulkoasun suunnittelusta ja sen herkkyyksistä Yleensä setelisarja uusitaan, kun se ei enää turvaratkaisuiltaan vastaa ajan vaatimuksia tai kun seteleiden ulkoasu on vanhentunut hallitsijan vaihdoksen tai jonkin muun syyn takia. Seteleiden ulkoasun uudistamishankkeen ensi vaiheessa päätetään yleensä seteleiden aihepiiristä ja mahdollisista kuva-aiheista. Kaikki valittuja kuva-aiheita koskevat historialliset, tekijänoikeudelliset ja lakisääteiset yksityiskohdat tutkitaan sen jälkeen huolellisesti ennen kuin setelitaiteilija aloittaa työnsä. Taiteilijan suunnittelema kokonaisuus tarkistetaan vastaavasti viimeistä yksityiskohtaa myöten ennen kuin painofilmejä ja -laattoja ryhdytään valmistamaan. Tämän jälkeen tehdään vielä erilaisia koepainamisia, joiden tulokset tutkitaan huolellisesti ennen vihreän valon antamista seteleiden laajamittaiselle tuotannolle. Huolellisella ja jäsentyneellä suunnitteluohjelmalla voidaan mahdolliset ongelmat yleensä ratkaista ennen varsinaisen tuotannon käynnistämistä. Joskus kuitenkin jokin seteleiden ulkoasuun liittyvä epäjohdonmukaisuus ilmenee vasta liikkeeseen laskun jälkeen yleisön saatua setelit käsiinsä. Uudet setelimallit herättävät yleensä laajalti kiinnostusta, ja jokin pieni yksityiskohta, johon kenenkään silmä ei suunnittelu- ja painoprosessin aikana ole kiinnittänyt huomiota, saattaa osoittautua ongelmalliseksi. Parhaassa tapauksessa suunnitteluvirheen voidaan katsoa olevan niin vähäinen ja vain suppean asiantuntijajoukon havaitsema yksityiskohta, ettei setelin liikkeeseen laskua ole tarpeen keskeyttää, vaan virhe korjataan seuraavan uudistuksen yhteydessä. Pahimmassa tapauksessa jo liikkeeseen lasketut setelit joudutaan vetämään välittömästi sisään ja uusimaan mahdollisimman nopeasti. Tarkastelen seuraavassa seteliaiheita, joita koskeviin virheisiin tai epäjohdonmukaisuuksiin yleisö reagoi yleensä erittäin herkästi ja jotka sen takia ovat johtaneet setelimallien uusimiseen. Hallitsijoiden muotokuvien esteettiset yksityiskohdat Muotokuvat ovat seteleiden suosituin kuvaaihe. Sen ohella, että kuva-aiheiksi valitut henkilöt voivat herättää ristiriitoja ja johtaa aihetarkistuksiin, saattaa itse muotoku- 80
viin pujahtaa yksityiskohtia, jotka herättävät hämmennystä. Poikkeamiin reagoidaan erityisen herkästi, jos seteleissä käytetään hallitsijan muotokuvaa. Setelikeräilijöiden keskuudessa tunnetuin hallitsijan muotokuvaan liittyvistä esteettisistä ongelmista lienee Kanadan seteleissä 1950-luvulla esiintynyt kuningatar Elisabet II:n muotokuva, jossa kuningattaren hiusten raidoitus antoi vaikutelman korvan takana virnistelevästä paholaisesta. 2 Näitä seteleitä on siksi tapana kutsua Paholaisen pää -seteleiksi, ja Kanadan pankki korvasi ne pikaisesti seteleillä, joissa kuningattaren hiusten raidoitukset oli tummennettu. Vastaavanlainen ongelma esiintyy Nepalin vuoden 1981 mallin seteleissä, joissa kuningas Birendra Bir Bikramin alahuuli näyttää vuotavan. 3 Sen johdosta jo liikkeeseen lasketut neljä seteliarvoa uusittiin. Keskuspankin onneksi kaikkia kahdeksaa setelisarjaan kuuluvaa arvoa ei laskettu liikkeeseen samanaikaisesti, ja kuninkaan alahuulesta alaspäin lähtevä viiva voitiin poistaa neljästä, vuonna 1982 käyttöön otetusta seteliarvosta jo niiden suunnitteluvaiheessa. Kolmas erikoinen ulkoasuun liittyvä yksityiskohta, joka on johtanut setelin uusimiseen, esiintyy Tansanian 1 000 šillingin setelissä. Seteli laskettiin liikkeeseen vuonna 2003, mutta uusittiin 2006 sen takia, että Tansanian ensimmäisen presidentin Julius Nyereren paidan ylänappi oli kuvassa väärällä puolella eli kuten naisten paidoissa (kuva 1). 4 Samaa Nyereren muotokuvaa oli käytetty jo Tansanian vuoden 1977 1978 setelimallissa, jossa paidan ylänappi oli alusta alkaen oikein. Tansanialle seteleitä valmistaneen painotalon muututtua oli muotokuvan painamista varten valmistettu uudet filmit ja laatat, ja lapsus lienee syntynyt tässä yhteydessä. Esimerkki kuvastaa hyvin seteleiden ulkoasun suunnittelun jokaisen pienenkin yksityiskohdan tärkeyttä. Kuva 1. Tansanian 1 000 šillingin seteli uusittiin, koska presidentti Nyereren paidan ylänappi oli kuvassa väärällä puolella eli kuten naisten paidoissa. Uusittu seteli on kuvassa yläpuolella. Esteettisten näkökohtien herkkyyksistä voidaan vielä lopuksi mainita Vietnamin 10 000 dongin seteli. Seteli laskettiin liikkeeseen vuonna 1992 ja se uusittiin seuraavana vuonna, koska setelin etusivulla esiintyvä Ho Tši Minh näytti sairaalta alkuperäisessä kuvassa. 5 Kartat Toinen virheille herkkä setelin kuva-aihe ovat kartat. Koska setelin turvatekijöille on setelissä omat paikkansa, on kuva-aiheille käytettävissä oleva tila rajallinen. Sen takia ulkoasun suunnittelussa joudutaan usein tekemään kompromisseja, mikä varsinkin karttojen tapauksessa voi osoittautua ongelmalliseksi. Pahimmassa tapauksessa väärin piirretyt kartat johtavat poliittisiin hankaluuksiin, ja naapurisovun säilyttämiseksi setelimalli joudutaan uusimaan. Keski-Afrikan valtioiden keskuspankki laski vuonna 1985 liikkeeseen jäsenmaissaan Gabonissa, Kamerunissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Kongossa, Päiväntasaajan Guineassa ja Tšadissa 1 000 frangin setelit, joiden takasivu oli yhteinen, mutta etusivut erosivat eri jäsenmaissa. Seteleiden yhteisellä takasivulla oli kartta, josta osa Tšadin pohjoisosaa oli designsyistä leikattu pois. 81
Kun virhe seteleiden liikkeeseen laskun jälkeen havaittiin, reagoi Tšad välittömästi ja rahaunionin Tšadissa liikkeeseen laskemat 1 000 frangin setelit vedettiin pois ja uusittiin (kuva 2). Myös muut raha-unionin maat lukuun ottamatta Päiväntasaajan Guineaa, joka oli vastikään liittynyt Keski-Afrikan rahaunioniin, uusivat 1 000 frangin setelinsä kartan vuoden parin aikana. Napin paikan ohella Tansanialla on kokemusta myös kartan käytön ongelmista Kuva 2. Keski-Afrikan valtioiden keskuspankki laski 1985 liikkeeseen jäsenmaissaan 1 000 frangin setelin, jonka yhteisen takasivun kartalla osa Tšadin pohjoisosaa oli designsyistä leikattu pois. Kuvassa yläpuolella on alkuperäinen design, joka uusittiin sisällyttämällä karttaan myös Tsadin pohjoisosa. Kuva 3. Kun Tansania uusi setelisarjansa 1985, kuvasi seteleiden takasivun kartta tilasyistä vain Tansanian Afrikan mantereella olevan osan (yllä). Uudistetussa ulkoasussa myös Mafian, Pemban ja Zanzibarin saaret sijoitettiin kartalle. seteliaiheena. Tansania uusi setelisarjansa vuonna 1985, ja seteleiden takasivun yläosaan sijoitettiin pienikokoinen Tansanian kartta. Todennäköisesti tilasyistä kartta kuvasi kuitenkin vain Tansanian Afrikan mantereella olevan osan. Myös tässä tapauksessa setelit jouduttiin uusimaan, ja seuraavana vuonna liikkeeseen lasketussa uudistetussa sarjassa seteleiden takasivun ulkoasua muutettiin sen verran, että Mafian, Pemban ja Zanzibarin saaret voitiin sijoittaa setelin takasivun kartalle (kuva 3). 6 Filippiinit laski vastikään liikkeeseen uuden setelisarjan, jonka ulkoasu ja turvaratkaisut ovat saaneet kansainvälistä kiitosta. 7 Kotimaassaan uuden setelisarjan ulkoasu on kuitenkin aiheuttanut hämmennystä, ja keskustelua syntyi muun muassa 1 000 pison setelin takasivun kartalle sijoitetun merkittävän riutan sijainnista. Sinänsä pieni asia sai jopa presidentti Benigno Aquino III:n lehdistön mukaan toteamaan, etteivät setelit ole tarkoitettu navigointilaitteiksi. 8 Jo muutama vuosi aikaisemmin Filippineillä oli ollut ongelmia, kun edellisen presidentin Gloria Macapagal-Arroyon nimi oli kirjoitettu väärin, Arroyon sijasta Arrovo, minkä takia jo liikkeeseen laskettu setelimalli jouduttiin pikaisesti uusimaan. Filippiineillä maan presidentti on keskuspankin pääjohtajan ohella toinen seteleiden allekirjoittajista, joten seteleiden yksityiskohdat ovat erityisen huomion kohteena. Kartoista puheen ollen myös euroseteleiden takasivun kartta aiheutti suunnitteluvaiheessa paljon pohdiskelua. Yhtenä vaihtoehtona oli käyttää eri aikakausien karttoja, mutta lopulta päädyttiin käyttämään kuvia, jotka perustuivat satelliittivalokuviin. Offsetpainamisen viivarakenteen selkeyden vuoksi kuitenkin vain ne saaret ja alueet, jotka olivat suurempia kuin 400 neliökilometriä, sisällytettiin karttaan. Näin esimerkiksi Malta (316 neliökilometriä), jossa eurosetelit tuli- 82
vat käyttöön vuonna 2008, ei näy kartassa, mikä aiheutti jonkin verran keskustelua Maltan ottaessa setelit käyttöön. Ratkaisua kysymykseen päätettiin kuitenkin tarkastella vasta seuraavan eurosetelisarjan yhteydessä. Koska eurosetelit ovat liikkeessä myös maantieteellisen Euroopan ulkopuolella, kartta aseteltiin siten, että Espanjaan kuuluvat alueet Ceuta ja Melilla Pohjois-Afrikassa sekä Kanarian saaret mahtuivat siihen. Sen sijaan Ranskan merentakaiset alueet Ranskan Guayana, Guadeloupe, Martinique ja Réunion sijoitettiin pieniin laatikoihin seteleiden takasivulle. 9 Kansalliset symbolit Erilaiset kansalliset symbolit ovat keskeinen osa seteleiden aihevalikoimaa, ja niissä oleviin virheisiin ja epäjohdonmukaisuuksiin kansalaiset reagoivat yleensä erittäin voimakkaasti. Aloitetaan tuoreesta esimerkistä. Vastikään uutisoitiin, että HSBC, yksi Hongkongissa seteleitä liikkeeseen laskevasta kolmesta yksityispankista, oli tehnyt seteleiden ulkoasua koskevan virheen. Kyseessä oli pankin uusi 100 Hongkongin dollarin seteli, joka oli tarkoitus laskea liikkeeseen vuoden 2011 lopulla. 10 Tutustuttuaan setelin ulkoasua koskevaan tiedotusmateriaaliin yleisö kiinnitti huomiota siihen, että setelin takasivulla olevan soittokunnan liehuttamassa Hongkongin alueen lipussa oleva orkidean kukka oli väärinpäin. HSBC ilmoittikin välittömästi, että setelin ulkoasu uusitaan, ja sen liikkeeseenlasku siirrettiin kuluvan vuoden puolelle. Symbolit aiheuttivat keskustelua aikanaan myös Iranissa. 1970-luvulla Iranin seteleiden takasivun tausta-aiheena oli kuusisakarainen tähti. Setelityyppi ehti olla jonkin aikaa liikkeessä, ennen kuin tähti muutettiin 12-sakaraiseksi, koska jotkut tulkitsivat kuusisakaraisen tähden viittaavan myönteisesti Israeliin (kuva 4). Kuva 4. Iranin seteleiden takasivun tausta-aiheena oli 1970-luvulla kuusisakarainen tähti. Tähti muutettiin 12-sakaraiseksi, koska kuvion katsottiin viittaavan Daavidintähteen. Suomenkin seteleistä voidaan löytää esimerkki symboliikasta, joka oli osaltaan vaikuttamassa seteleiden nopeaan uusimiseen. Kysymyksessä on luonnollisesti vuoden 1955 setelimalli, jossa seteleiden värityksen ohella seteleiden tekstien asettelu aiheutti ärtymystä. Monet kansalaiset olivat tuohtuneita siitä että setelien takasivulla, jossa oli Suomen vaakunaleijona, oli vain ruotsinkielistä tekstiä. Kritiikin seurauksena Suomen Pankin johtokunta valmisteli pankkivaltuuston käsiteltäväksi luonnoksen 500 markan setelin tarkistetusta mallista vain viisi kuukautta alkuperäisen setelin liikkeeseenlaskun jälkeen. Tarkistetussa mallissa setelin takasivun teksti oli sekä suomeksi että ruotsiksi. Vuoden 1955 mallin 500 markan (ja 100 markan) seteleiden uusimisen syynä eivät kuitenkaan olleet pelkästään kansalliset symbolit, mitä osoittaa arvoltaan suurempien seteleiden kielikäytännön muutosten jättäminen vuoden 1963 rahanuudistuksen yhteyteen. 11 Myös Norjan lähihistoria tarjoaa esimerkin kielikysymyksen herkkyydestä. Norjassa on kaksi virallista kielimuotoa, ns. bokmål (kirjanorja) ja nynorsk (uusnorja). 83
Kuva 5. Norjan pankki laski 1985 liikkeeseen uuden 50 kruunun setelin, jonka molemmilla sivuilla pankin nimi oli uusnorjaksi Noregs Bank eikä kirjanorjan mukaisesti Norges Bank. Osa yleisöstä muutti pankin nimen kynällä tai tussilla, mikä aiheutti Norjan pankille ylimääräistä lajittelutyötä. Ensin mainittu pohjautuu pitkälti tanskaan ja jälkimmäinen norjan murteisiin. Vaikka Norjan pankki käyttää molempia kielimuotoja julkaisuissaan, esiintyi pankin liikkeeseen laskemien seteleiden teksteissä aina 1980-luvulle asti vain kirjanorjaa. Vuoden 1980 kielilain muutoksen seurauksena Norjan pankki laski kuitenkin vuonna 1985 liikkeeseen uuden 50 kruunun setelin, jonka molemmilla sivuilla pankin nimi oli uusnorjaksi eli Noregs Bank eikä kirjanorjan mukaisesti Norges Bank (kuva 5). Setelin ulkoasu herätti henkiin vanhan kieliriidan ja osa yleisöstä hermostui niin voimakkaasti, että ryhtyi muuttamaan nimen Noregs Bank setelissä muotoon Norges Bank. Setelikierron myötä Norjan pankkiin palautuneet kynämerkinnöin tai tussilla muutetut setelit pankki katsoi parhaaksi lajitella huonokuntoisina tuhottaviin sekä varautui harkitsemaan myös muita toimenpiteitä. 12 Ajan mittaan tunnelma kuitenkin rauhoittui, ja Norjan nykyisissä seteleissä pankin nimi on etusivulla kirjanorjaksi ja takasivulla uusnorjaksi. Kieli- ja painovirheet Kielikysymyksiin liittyvien poliittisten herkkyyksien lisäksi kielet aiheuttavat haasteita seteleiden suunnittelulle myös oikeinkirjoituksen näkökulmasta. Pääosa seteleiden liikkeeseen laskijoista tilaa setelinsä yksityisiltä setelipainoilta, joista merkittävimmät sijaitsevat nykyisin Euroopassa. Näiden setelipainojen vaativana tehtävänä on yleensä suunnitella seteleiden ulkoasu ottaen huomioon tilaajamaan keskuspankin toivomukset ja maan kulttuuriin sopivat aiheet. Kuva-aiheiden ohella painojen taitelijat suunnittelevat seteleihin niihin määritellyt tekstit, jotka ovat usein kielillä, joista taiteilijoilla ei ole mitään käsitystä. Siihen nähden ei ole yllätys, että seteleistä ajoittain löytyy kielivirheitä. Virheiden vähäisyys kuitenkin osoittaa, että taiteilijat tekevät huolellista työtä ja seteleiden tilaajat pyrkivät tarkistamaan viimeisenkin yksityiskohdan. Kielivirheistä on kuitenkin esimerkkejä muun muassa Intian, Pakistanin ja Saudi-Arabian seteleissä, jotka ovat johtaneet seteleiden uusimiseen. Toinen tilaajamaan aakkosten vieraudesta johtuva ilmiö on, että setelitekstien kirjaimista puuttuu jokin heittomerkki tai piste. Yleensä tämän suuruusluokan virheet eivät aiheuta seteleiden välitöntä uusimista, vaan ulkoasu tarkistetaan sopivassa yhteydessä. Esimerkkejä puuttuvista heittomerkeistä tai pisteistä on muun muassa Islannin (pisteet puuttuvat O:n päältä vuoden 1957 mallin 10 kruunun setelissä), Kyproksen (piste puuttuu I :n päältä vuoden 1992 mallin 20 punnan setelissä) ja Liettuan (heittomerkki puuttuu E :n päältä vuoden 1991 mallin 10 litin setelissä) seteleissä. Pisteiden ja heittomerkkien puuttumisen ohella myös muita painovirheitä löytyy seteliteksteistä. Kirjaimia puuttuu mm. Saint Helenan 5 punnan setelistä 1976 ( I ), Puolan 2 milj. zlotyn setelistä 1992 ( n ), Jugoslavian 1000 dinaarin setelin 1978 allekir- 84
joittajan asemasta ( R ), ja Brasilian vuoden 1966 mallin 10 cruzeiron päälle painetussa 1 sentin setelissä toisen allekirjoittajan titteli on Ministron sijasta Minstro. Vastaavasti Vietnamin vuoden 2006 mallin 10 000 dongin setelistä puuttuu vastoin yleistä käytäntöä piste seteliarvon ensimmäisen nollan jälkeen. Samoin Afghanistanin 10 000 afghanin setelin takasivulla olevasta keskuspankin nimestä puuttuu välilyönti (kuva 6). Toisaalta ylimääräinen kirjain löytyy Itävallan vuoden 1950 mallin 20 šillingin setelistä, jonka pohjapainatuksessa on ylimääräinen E. 13 Harmittomien painovirheiden kanssa voidaan yleensä jonkin aikaa elää, mutta väärät vuosiluvut, varsinkin henkilöiden elinvuosia koskevat, ovat ongelmallisempia. Sen takia kuningas Vilhelm I:n virheellinen syntymävuosi 1788 muutettiin oikeaksi (1772) Alankomaiden vuoden 1945 mallin 10 guldenin setelissä. Samoin Titon väärä kuolinvuosi 1930 muutettiin pikaisesti oikeaksi (1980) Jugoslavian 5 000 dinaarin setelissä 1985. Vastaavasti 1938 painettujen Belgian 5 frangin seteleiden väärä päivämäärä 3.5.1988 korjattiin oikeaksi (3.5.1938). Olosuhteiden vaikutus seteleiden ulkoasun hyväksyttävyyteen Siirtyminen uuteen setelimalliin tapahtuu yleensä hallitusti hyvissä ajoin laaditun suunnitelman mukaan. Joskus olosuhteet muuttuvat kuitenkin äkillisesti ja seteliuudistus joudutaan hoitamaan valmistautumattomana ja pikaisesti. Tällaisiin välittömiin ja yleensä vain tilapäisratkaisuiksi tarkoitettuihin ulkoasu-uudistuksiin on ryhdytty esimerkiksi epädemokraattisesti valitun hallitsijan kukistumisen jälkeen. Siten esimerkiksi Ugandan Idi Aminin ja Persian shaahi Reza Pahlevin kuvat vaihdettiin neutraalimpaan aiheeseen (edellinen) ja kuvan sekä vesileiman päälle painamaan (jälkimmäinen) heti heidän kukistumisensa jälkeen. 14 Kuva 6. Afghanistanin 10 000 afghanin setelin takasivu haluttiin uudistaa erottamalla keskuspankin nimen edessä oleva artikkeli muusta tekstistä (alla). Vastaavasti Tšekkoslovakian kommunistijohtajan ja vuoden 1948 vallankaappauksen jälkeisen presidentin Klement Gottwaldin muotokuvan käyttö setelin kuva-aiheena jäi poliittisten olosuhteiden muututtua lyhyeksi. Vuonna 1989 käyttöönotetun 100 kruunun setelin liikkeeseen lasku lopetettiin jo vuoden 1990 lopussa. Maan muita seteleitä ei ollut tarpeen muuttaa samettivallankumouksen jälkeen, mutta 100 kruunun setelin tapauksessa siirryttiin tilapäisratkaisuna painamaan vuoden 1961 setelimallia. Sen painamista jatkettiin aina vuoteen 1993, jolloin Tšekin tasavallan ja Slovakian tiet erkanivat. Molemmissa maissa käytettiin väliaikaisena 100 kruunun setelinä 1960-luvulta peräisin olevaa setelimallia eikä 1980-luvulla käyttöön otettua mallia, kuten muiden seteliarvojen kohdalla (kuva 7). Epädemokraattisesti valittujen hallitsijoiden kukistumisen ja muiden epäsuosittujen henkilökuva-aiheiden ohella myös valtioiden äkilliset luhistumiset tai muut poikkeustilanteet aiheuttavat usein setelistön ulkoasun uudistamisen väliaikaisseteleillä. Tästä on lukuisia esimerkkejä sota-ajoilta ja 1990-luvulta esimerkiksi Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisen yhteydestä. 85
Kuva 7. Tšekkoslovakian kommunistijohtaja Gottwaldin muotokuva jäi 100 kruunun seteliin samettivallankumouksen seurauksena vain runsaan vuoden ajaksi (alla). Sen sijasta ryhdyttiin painamaan uudelleen vuoden 1961 setelimallia, jota käytettiin kunnes Tšekin tasavallan ja Slovakian tiet erosivat 1993. Tšekin tasavallassa oli ennen omien seteleiden käyttöönottoa väliaikaisratkaisuna tarramerkin lisääminen vuoden 1961 mallin 100 kruunun seteliin (yllä). Kuva 8. Seteleiden ulkoasua joudutaan joskus muuttamaan pikaisesti myös ulkoisten häiriöiden seurauksena. Irlannin Northern Bank päätti pankin rahakeskukseen tehdyn ryöstön seurauksena uudistaa setelinsä 2005. Uusien seteleiden ulkoasu poikkesi aiemmasta vain värien, pankin logon,päivämäärän ja sarjanumeron osalta, ja ne painettiin kahdessa kuukaudessa. Setelimallin ulkoasu saatetaan joutua muuttamaan pikaisesti myös muista kuin poliittisista syistä. Suomen 1800-luvun setelihistoriasta löytyy esimerkkejä setelityypin liikkeeseen laskun lopettamisesta hyvälaatuisten väärennösten takia. Vastaavanlainen ulkopuolinen häiriö, joka voi johtaa setelimallien pikaiseen uudistamiseen, on suurimittainen ryöstö. Siitä tarjoaa esimerkin Northern Bankin, Pohjois-Irlannissa seteleitä liikkeeseen laskevan yksityispankin,vuoden 2005 seteliuudistus. Pankin rahakeskukseen tehdyn ryöstön seurauksena Northern Bank painatti vajaan kahden kuukauden kuluessa uudet setelit, joiden ulkoasu poikkesi aikaisemmasta vain värien, pankin logon, päivämäärän ja sarjanumeron osalta (kuva 8). Vetämällä sisään vanha ryöstön kohteeksi joutunut malli ja vaihtamalla se hallitusti uudistettuihin seteleihin pankki pystyi minimoimaan ryöstäjien saaman hyödyn. 15 Joskus ulkoasumuutoksiin joudutaan ryhtymään jo setelin suunnitteluvaiheessa, kun ajateltu kuva-aihe ei tunnukaan enää soveliaalta. Esimerkiksi Ranskan Banque de France suunnitteli alun perin, että 1990-luvun alussa käynnistetyssä seteliuudistuksessa 200 frangin seteliin tulisivat Lumièren veljesten muotokuvat elokuvan keksimisen 100-vuotisjuhlan kunniaksi 1995. Setelisarjan aiheiden julkistamisen jälkeen käynnistyi kuitenkin keskustelu veljesten myönteisestä suhtautumisesta fasismiin, ja pankki katsoikin parhaaksi vaihtaa 200 frangin setelin aiheeksi Gustave Eiffelin, joka alun perin oli ollut 100 frangin setelin aihe. 100 frangin seteliin valittiin muutoksen seurauksena Paul Cézanne. Lopuksi Uusien setelien ulkoasu herättää poikkeuksetta keskustelua.yleisöllä saattaa olla vankka käsitys valituista kuva-aiheista ja mielipiteitä esitetään puolesta ja vastaan. Tilanne 86
saattaa muuttua kriittiseksi, jos setelin ulkoasussa on jokin virhe tai epäjohdonmukaisuus, joka aiheuttaa poliittisia ongelmia. Tällöin on monesti ainoa vaihtoehto korjata virhe ja uusia setelimalli. Seteleiden ulkoasun suunnitteluvaiheessa syntyneet poikkeavuudet ovat mielenkiintoinen keräilyalue. Sen kiinnostavuus ei ole seurausta seteleiden harvinaisuudesta, sillä yleensä seteleitä on jo ehditty laskea liikkeeseen suuri määrä ennen niiden korvaamista uudella mallilla. Poikkeavuuksien kiinnostavuus johtuu pikemminkin siitä, että ne osoittavat yksityiskohtien suunnitteluun liittyviä herkkyyksiä ja kuvastavat yleisön voimakkaita reaktioita seteleiden kuva-aiheisiin. Designpoikkeamat heijastavat myös mielenkiintoisella tavalla inhimillisen tekijän osuutta valmistusprosessissa, joka pääosin perustuu korkeaan teknologian käyttöön. Poikkeavuudet valottavat kuitenkin vain yhtä näkökulmaa seteleiden suunnittelun haasteisiin. Yleensä suunnittelijat voivat seurata tyytyväisinä uurastustensa tuloksien käyttöä maksuvälineenä. Viitteet 1 Numismaattinen Aikakauslehti 4/2011 ja 1/2012. 2 http://www.bankofcanada.ca/en/banknotes/general/character/1954.html sekä Heinonen, Antti, Numismaattinen Aikakauslehti 1/2011, s. 13, jossa on setelin kuva. 3 Symes, Peter, Banknote oddities, http://www. pjsymes.com.au/articles/oddities.htm 4 http://www.banknotenews.com/files/09aa4f89a edb177748687ad164c41b80-221.php 5 http://www.coinbooks.org/esylum_v09n04a24. html 6 http://www.bot-tz.org/bankingoperations/currency/banknotesissues.asp 7 http://www.currencyaffairs.org/public/index. html 8 http://business.inquirer.net/money/topstories/ view/20110101-312041/the-pesos-makeoverfrom-an-insiders-view 9 How the euro became our money, http://www. ecb.europa.eu/pub/pdf/other/euro_became_ our_moneyen.pdf 10 Ks. myös Numismaattinen Aikakauslehti 1/2012, s. 8. 11 Heinonen, Antti, Viimeiset markat Suomen markkamääräiset setelityypit 1945 2002, s. 97 103. 12 Lagerlǿv, Ragnhild, Den nye 50-kroneseddelen vår, Orientering 1986, s. 18 20. 13 Pick, Alfred, Papiergeldlexikon, 1978, s. 98-99. 14 Heinonen, Antti, Rahan kehityksestä ja seteleiden olemuksesta, teoksessa Scripta varia numismatico Tuukka Talvio sexagenario dedicata, s. 179. 15 http://www.northernbank.co.uk/en-gb/aboutthe-bank/media-and-press/press-releases/2005/ Pages/Press-release-20050309.aspx Esitelmiä Göteborgissa Göteborgin numismaattisen yhdistyksen pyynnöstä välitämme tiedon seuraavista esitelmistä, jotka pitää Harvardin yliopiston taidemuseon rahakokoelman intendentti Carmen Arnold-Biucchi. Hän on myös Kansainvälisen numismaattisen neuvoston (INC) puheenjohtaja. Keskiviikkona 26. syyskuuta klo 19.00: Symbols on ancient coins what do they mean? Lauantaina 29. syyskuuta klo 14.00: Highlights of the Collections of Ancient Art in the Harvard Art Museums Lauantaina 29. syyskuuta klo 15.00: Beautiful beauties coins as works of art by the signing engravers in the 5th Century B.C., Sicily. Esitelmät ovat Göteborgin Vanhan hovioikeuden talossa, Olof Wijksgatan 6. 87
Helsingin Omnibus Osakeyhtiön poleteista Antti Vuori Helsingin kaupungin nopea kasvu synnytti 1800-luvun jälkipuoliskolla tarpeen joukkoliikenteen kehittämiseen. Maistraatissa oli jo 1870-luvun alkupuolella keskusteltu hevosraitiotien rakentamisesta, mutta kesti vuoteen 1881, ennen kuin insinööri Daniel Fraser ensimmäisenä anoi kaupunginvaltuustolta yksinoikeutta raitioteiden rakentamiseen ja niillä liikennöimiseen. 1 Fraserin hanke kuitenkin raukesi, koska hän ei onnistunut järjestämään yhtiölleen rahoitusta toimiluvan ehtojen mukaisesti. Niinpä laajamittaisen joukkoliikenteen aloitti Helsingin Omnibus Osakeyhtiö, joka oli perustettu 1887. Se käynnisti liikennöinnin helmikuussa 1888 jalaksille rakennetulla hevosomnibusvaunulla jäitse välillä Kauppatori-Suomenlinna ja suuripyöräisillä hevosomnibusvaunuilla välillä Töölö-Kaivopuisto. Liikennöinti omnibusvaunuilla osoittautui kuitenkin taloudellisesti kannattamattomaksi ja yhtiö ajautui parissa vuodessa vararikon partaalle. Helsingin kaupunginvaltuusto myönsi joulukuussa 1889 yhtiölle toimiluvan raitiovaunuliikenteen harjoittamiseen. Tämä edellytti huomattavia rakenteellisia muutoksia ja osakepääoman korottamista, mikä käytännössä johti uuden yhtiön, Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön perustamiseen seuraavana vuonna (7.2.1890). Helsingin Omnibus Osakeyhtiön toimintaa ja yhtiön käyttämiä poletteja on käsitelty yleisemmin toisaalla. 2 Tämän artikkelin tavoitteena on antaa täydentäviä tietoja Omnibus Osakeyhtiön poleteista Helsingin Kaupunginarkistoon (HKA) tallennetun yhtiön oman alkuperäisaineiston pohjalta. Omnibus Osakeyhtiön aloitteentekijät maalarimestari Ulrik Palmu ja kauppias P. E. Färlander sekä kauppias Julius Tallberg pitivät uuden yhtiön toiminnan käynnistämistä valmistelevan kokouksen 26.11.1887. 3 Kokouksessa käsiteltiin sellaisia toiminnan kannalta keskeisiä kysymyksiä kuten yhtiöjärjestystä, osakepääoman suuruutta, yhtiön johdon valintaa sekä vaunujen tilaamista ja hevosten ostamista. Näiden ohella olivat esillä myös matkojen maksamiseen tarkoitetut poletit: Beslöts att priset inom staden skulle blifvas 15 penni och utom tullen andra 15 penni, och skulle poletter beställas af messing i storlek af 25 pennis slant, men något tjockare, hvilka poletter skulle användas för att underlätta myntvexlingen, samt användas till rabattbiljetter, på så sätt, att då poletter köpes för 2 mark så erhålles 15 stycken. Polettien oli siis tarkoitus helpottaa maksamista ja toimia samalla myös alennuslippuina niin, että ostettaessa 2 markalla 15 polettia tuli yksittäisen poletin hinnaksi 13⅓ penniä eli alennus oli runsaat 11 %. Polettien koon (16 mm) ja valmistusmateriaalin (messinki) ohella määriteltiin samaisessa kokouksessa myös niiden valmistustapa, tilattava määrä sekä polettien ulkonäkö: Poletterna skulle präglas och på framsidan förses med ordet Omnibus O.Y. A.B. samt å baksidan H-fors vapen, och skulle 5,000 st. beställas. Valmistetut poletit ovatkin varsin tarkasti päätetyn määritelmän mukaisia, joskin poletin etusivulle (kuva 1) on merkitty myös sen arvo 15 (penniä). Säilyneestä Omnibus Osakeyhtiön aineistosta ei valitettavasti käy ilmi,missä poletit on valmistettu, sillä tallennettu aineisto on vuoden 1887 osalta 88
vielä varsin puutteellista. Tietojen kirjaus ja aineiston tallennus muuttuvat systemaattisemmaksi vasta seuraavan vuoden kuluessa. Huhtikuun 6. päivänä 1888 päivätystä inventaariosta 4 käy kuitenkin ilmi, että yhtiöllä oli tällöin käytössään tehdyn päätöksen mukaiset 5 000 polettia, joiden kirjanpitoarvoksi annettiin 152 markkaa. Kaikissa Omnibus Osakeyhtiön poleteissa on tiettävästi identtinen etusivu. Takasivusta sen sijaan tunnetaan kaksi erilaista varianttia.tavallisemmassa versiossa vaakunan taustaviivoitus on harva ja veneen peräsimen kahva on lyhyt (kuva 2). Harvinaisemmassa versiossa vaakunan taustaviivoitus on tiheä ja veneen peräsimen kahva on pitkä (kuva 3). Näiden kahden variantin vaakunakruunuissa on lisäksi vähäisiä eroja. Todennäköisin selitys kahdelle erilaiselle takasivulle on leimasimen rikkoutuminen. Tästä löytyy myös todisteeksi poletti, jossa takasivun poikki kulkee leimasimen halkeamisen aiheuttama jälki (kuva 4). Kyseisessä poletissa on harva vaakunan taustaviivoitus. Voitaneen siis perustellusti olettaa, että valmistus on aloitettu variantilla, jossa taustaviivoitus on harva. Leimasimen rikkouduttua on loppuosa 5 000 kappaleen valmistuserästä tehty uudella tiheäviivaisella leimasimella. Todettakoon tässä yhteydessä myös, että aiemmin mahdollisesti kuparista valmistetuksi mainittu Omnibus Osakeyhtiön poletti 5 on tarkemmassa analyysissä osoittautunut alustavan olettamuksen mukaisesti pinnaltaan voimakkaasti hapettuneeksi punaruskean kuparioksidin peittämäksi messinkipoletiksi. Korroosion seurauksena poletin pinnalle syntynyttä kuparioksidia voikin jokseenkin poikkeuksetta pitää selityksenä messinkipoleteista satunnaisesti ilmaantuville kuparivarianteille. Polettien käyttöön palataan vain kerran myöhemmin Omnibus Osakeyhtiön osakkeenomistajien kokouspöytäkirjoissa. Kuva 1. Helsingin Omnibus Oy:n poletti n. 1887/1888, etusivu, messinkiä, 16 mm (n. 2,0 g). Kuva 2. Helsingin Omnibus Oy:n poletti n. 1887/1888, takasivu, vaakunassa harva taustaviivoitus ja veneessä lyhyt peräsimen kahva. Kuva 3. Helsingin Omnibus Oy:n poletti n. 1887/1888, takasivu, vaakunassa tiheä taustaviivoitus ja veneessä pitkä peräsimen kahva. Kuva 4. Helsingin Omnibus Oy:n poletti n. 1887/1888, takasivu (harva taustaviivoitus, lyhyt peräsimen kahva), haljennut leimasin. 28.3.1889 pidetyssä kokouksessa osakkaille esitettiin edellisen vuoden toimintakertomus, 6 josta reittiverkoston laajentamiseen liittyen löytyy myös maininta polettien käytöstä: Tillika blef en förändring af priserna nödvändigt och istället för polletter som nu mera ej med fördel kunde användas infördes biljetter. Biljettpriset bestämdes till 15 pi för enkel färd emellan stationerna: Salutorget-Arkadia, Salutorget-Broholmen, Salutorget-Lappviksgatan, Salutorget-Brunnsparken, Tölö-Arkadia och Sörnäs-Broholmen med tillskatt af 5 pi för hvarje station som passerades då färden utsträcktes längre. Att dessa priser kunna komma att böra förändras är sannolikt men ännu har erfarenheten ej gifvit direktionen tillräckligt anledning härtill. Edellä kuvattua reittiverkoston laajentamista ja matkojen muuttuneita hintoja koskeva ilmoitus julkaistiin Hufvudstadsbladetissa 16.12.1888. Tässä ilmoituksessa ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa siitä, että polettien käytöstä luovuttaisiin. 89
Säilyneen aineiston perusteella jää jossain määrin epäselväksi, luovuttiinko Omnibus Osakeyhtiön polettien käytöstä vuoden 1888 lopulla kokonaan kyseisen vuoden toimintakertomuksen mukaisesti. Tähän viittaisi se, että yhtiön lehti-ilmoituksissa käytettiin vain termejä Rabattbiljetter ja Hinnanalennus-pilettejä (Hufvudstadsbladet 1.6.1889, Uusi Suometar 2.6.1889). Omnibus Osakeyhtiön hallitus käsitteli myös käytettäviä lippuja ja myönnettäviä alennuksia kokouksessaan 17.2.1889, eikä pöytäkirjassa 7 mainittu poletteja: Beträffande utgifvande af så kallade rabatt- eller abonnements biljetter beslöts att sådana såsom beqvama för publiken skulle utfärdas för 20 p nis biljetter med 10 % rabatt och 15 p utan. Lisäksi yhtiön vuoden 1888 kassakirjasta 8 löytyy 29.11. tieto 19 000 lipun ( omnibusbiljetter ) hankinnasta 101 mk hintaan, samoin seuraavan vuoden kassakirjassa 9 on 8.6. tieto lippuhankinnasta 259 mk hintaan ( Biljetter enl rkng ). Linjakohtaisten tilitysten yhteydessä 10 käytetään vuoden 1889 aikana myös johdonmukaisesti vain termejä Rabattbiljett ja Abonnementsbiljett. Polettien käytön jatkumista jossain muodossa voisi toisaalta puoltaa se, että jo yhtiön toiminnan käynnistämistä valmistelevan kokouksen (26.11.1887) pöytäkirjassa mainittiin erikseen mahdollisuus käyttää poletteja alennuslippuina ( samt användas till rabattbiljetter ). Lisäksi vuoden 1889 lopussa tehdyn inventaarion 11 mukaan yhtiöllä oli edelleen hallussaan (käytössään) 3 800 kappaletta poletteja, joiden kirjanpitoarvoksi annettiin yhä alkuperäiset 152 markkaa. Polettien käyttöön päätettiin joka tapauksessa varmuudella palata uuden Helsingin Omnibus Osakeyhtiön toimintaa jatkamaan perustetun yhtiön myötä. 31.12.1890 tehdyn inventaarion 12 mukaan Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiöllä oli tällöin hallussaan paitsi 3 800 kappaletta alkuperäisiä vanhoja messinkipoletteja (á 4 p eli yhteensä 152 mk), myös 3 207 kappaletta uusia alennuspoletteja (kirjanpitoarvo 219,59 mk) sekä 3 279 kappaletta poletteja nimikkeellä öfvergångspoletter (á 6 p eli yhteensä 196,74 mk). Mainittujen uusien polettien valmistajasta ei arkistoidusta kirjanpidosta 13 tälläkään kertaa löydy tietoa. Tämä johtuu siitä, että saajan nimen ohella käteismaksuista löytyy ilman muuta erittelyä vain tieto kontant ja laskutuksesta vastaavasti vain tieto hans rkng. Tiedot uusista polettityypeistä täsmentyvät 31.12.1892 tehdyssä inventaariossa, 14 jossa uusista (messinkisistä) alennuspoleteista käytetään termiä Fripoletter ja nimikkeen öfvergångpoletter sijaan käytetään termiä Snöpoletter. Lumipoletit jäävät tässäkin yhteydessä epäselviksi, mutta vapaapolettien osalta on mitä ilmeisimmin kyse perinteisesti henkilökuntapoletteina pidetyistä messinkipoleteista (kuva 5), eli ne ovat aiemmin esitetyn olettamuksen 15 mukaisesti uuden raitiotieyhtiön varhaisimmat omat alennuspoletit vuodelta 1890. Vuonna 1891 aloitettu polettien erittely linjakohtaisissa tilityksissä 16 ei myöskään tuo lisävalaistusta lumipolettien osalta, sillä tilastoissa käytetään vain termejä Rabatt ja Fri. Merkittävin muutos uuden raitiotieyhtiön polettien käytössä tapahtui vuoden 1891 aikana. Ruotsalainen Sporrong lähetti Tukholmasta yhtiölle 29.12.1890 ensimmäisen 10 000 kappaleen erän kuparinikkelipoletteja (kuva 6). 17 Tullimaksun 18 perusteella nämä olivat Helsingissä jo 7.1.1891. Vuoden 1891 aikana toimitettiin vielä kolme vastaavaa erää. Toimitetut 40 000 polettia maksoivat 1 781,05 kruunua (2 483,74 markkaa) yksittäisen poletin hinnan ollessa 4 äyriä. 19 Kokonaishintaan sisältynevät ainakin leimasimien valmistuskustannukset. Niitä kului Sporrongin tietojen 20 perusteella runsaasti: Stålstans beräknas hålla för 20.000 slag 90
Kuva 5. Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Oy:n vapaapoletti (Fripolett), valmistettu 1890, messinkiä, 16 mm (n. 1,8 g). Kuva 6. Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Oy:n alennuspoletti (Rabattpolett), varhaisempi tyyppi, valmistettu n. 1890 1903, kuparinikkeliä, 19 mm (n. 2,2 g). men för pressning av nickelsilver för knappt hälften och dubbel prägling som detta är går på 10.000 st säkert en, oftast båda och ibland flera sönder. Sporrongin toimittamat uuden tyyppiset ilman arvomerkintää olevat kuparinikkelipoletit ( Rabattpoletter ) olivat käytössä aina vuoteen 1919 asti. Niiden rinnalla käytettiin ainakin alkuvuosina myös Omnibus Osakeyhtiön vanhoja messinkipoletteja. 21 Yksittäisen matkan hinta pysyi myös ennallaan 15 pennissä, kunnes se rahan arvon heikkenemisen vuoksi lokakuussa 1917 päätettiin korottaa 25 penniin. Kirjallisuus 1 Herranen, T., Hevosomnibusseista metroon, vuosisata Helsingin joukkoliikennettä. Helsingin kaupungin julkaisuja n:o 39, 1988. 2 Vuori, A., Hevosomnibus- ja raitiotiepoletit Suomessa, Keräilijän opas, 11. painos, Suomen Numismaattinen Yhdistys,ilmestynee vuonna 2012. 3 Protokoll fördt vid hållet förberedande möte med tecknarne uti Om[n]ibus Aktiebolaget den 26 November 1887, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Ca:1, yhtiökokousten pöytäkirjat 1887 1888. 4 Inventariebok och Memorial 1888, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Gf:1, Memoriaali 1888. 5 Vuori 2012. 6 Berättelsen angående Omnibus Aktiebolagets i Helsingfors verksamhet under April-December 1888 afgifven av verkställande direktören, Bilaga N1 till protokollet af den 28 Mars 1889 för omnibus-aktiebolagets arvstämma, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Ca:3, yhtiökokousten pöytäkirjat 1889. 7 Styrelsesammanträdet med Omnibus Aktiebolagets direktion den 17 Febr. 1889, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Cb:1, Johtokunnan kokousten pöytäkirjat 1889. 8 Kassabok 1888, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Gb:1, Kassakirja 1888 (alkaa huhtikuusta 1888). 9 Kassabok Jan Sept. 1889, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Gb:2, Kassakirja 1889 (kattaa tammi syyskuun 1889). 10 Journal 1889 1890 Omnibus Aktiebolaget, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Gd:1, Kassapäiväkirjat 1889 1890. 11 Inventarie Bok Omnibus Aktiebolaget, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö GsI:1, Inventaarioluettelot 1888 1895 (alkaen 1.1.1889). 12 Inventarie Bok Omnibus Aktiebolaget. 13 Kassa-Bok 1890 Omnibus Aktiebolaget, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Gb:4, Kassakirja 1890, sekä Journal 1889 1890 Omnibus Aktiebolaget. 14 Inventarie Bok Omnibus Aktiebolaget. 15 Vuori 2012. 16 Statistiska uppgifter 1891. 1892. 1893. 1894. 1895 Spårvägs och Omnibusbol., HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Do:2, Tilastotiedot 1891 1895. 17 Vuori 2012. 18 Kassa-Bok 1891 1892, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Gb:5, Kassakirja 1891 1892. 19 Memorial 1889 1892 Omnibus Aktiebolaget, HKA Helsingin Raitiotie ja Omnibus Osakeyhtiö Gf:2, Memoriaali 1889 1892. 20 Tiedot C. C. Sporrong & Co:n arkistosta perustuvat Ulf Carlesonin toistaiseksi julkaisemattomiin selvityksiin, jotka hän on ystävällisesti antanut käytettäväksi. 21 Inventarie Bok Omnibus Aktiebolaget. Sanomalehtihaut on tehty käyttäen Kansalliskirjaston (Helsingin yliopiston kirjasto) digitoitua aineistoa Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771 1910 http://digi.lib.helsinki.fi/index.html. 91
ALLAN YLINEN 1924 2012 En voi aloittaa lainaamatta Allanin muistosanoja ystävästään Jouko Voionmaasta: Mies on mennyt, hyvä ystävä on poissa (Numismaatikko 1/1991). Allan Ylinen (15.12. 1924 22.1.2012) oli keskeisiä hahmoja Suomen numismaattisessa yhdistystoiminnassa 1970-luvulta alkaen. Ennen numismaattiselle uralle siirtymistään hän oli Paasipaino Oy:n palveluksessa. Allan liittyi Suomen Numismaattiseen Yhdistykseen keväällä 1966. Hän toimitti Suomen Numismaatikkoliiton julkaisemaa Numismaatikko-lehteä 1972 82 ja oli myös Numismaatikkoliiton toiminnanjohtaja 1974 82. Hänen toimittamiaan lehden numeroita ilmestyi kaikkiaan 66. Se oli vielä aikaa, jolloin kirjapaino lähetti palstavedoksen toimittajan korjattavaksi. Yhteistoiminta kirjapaino Ilkan faktorin Aarre Teerimäen kanssa sujui sutjakkaasti. Mitalitaide ja ennen kaikkea muistomitalit olivat lähellä Allanin sydäntä ja hän tunsi Mitalitaiteen Killan alusta alkaen itselleen läheiseksi. Hän toimi Killan notaarina 1975 76 ja hoiti sen mitalikokoelman kortistoinnin ja jäsenluettelon toimittamisen. Hän oli lähes loppuun saakka mukana hoitamassa huutokauppatoimintaa, jonka Kilta aloitti 1981. Hän oli myös järjestämässä monia Numismaatikkoliiton ja Mitalitaiteen Killan huutokauppoja. Viimeiset omat hankintansa hän teki joulukuussa 2011 pidetystä huutokaupassa. Allan oli aina avuliaasti mukana mitaleillaan, kun apua tarvittiin näyttelyiden järjestämisessä viimeksi kun Helsingin Numismaattinen Yhdistys piti 40-vuotisnäyttelynsä Postimuseossa 2011. Hänen kirjailijamitaleitaan oli esillä myös Vanhan kirjan päivillä Vammalassa 2000 sekä Helsingin kirjamessuilla. Taiteilijamitaleita oli näytteillä mm. Suomen Yhdyspankin Hämeentie 31:n konttorissa Helsingissä. Erityisen suuri ponnistus oli Numismaatikkoliiton 30-vuotishistoriikki Raha kertoo ja kiehtoo. Kirjan nimenkin Allan keksi. Teos on suurelta osalta hänen käsialaansa lukuun ottamatta yhdistysten historiikkeja, jotka saimme yhdistyksiltä. Syksyisin kävimme Helsingin kirjamessuilla ja Allan löysi aina jonkun puuttuvan venäläisen kirjallisuuden klassikon kirjahyllyynsä. Paitsi mitalikirjoja ja venäläisiä klassikoita hyllystä löytyi paljon henkilöhistoriaa ja muistelmia ja kaikki tuli luetuksi, mikä näkyy hänen kirjoituksissaan. Kirjat, kuten mitalitkin, olivat hyvässä järjestyksessä. Hänen muita harrastuksiaan oli exlibristen keräily. Hän oli Exlibrisuutisten päätoimittaja 1981 89 ja toimi samaan aikaan myös yhdistyksen sihteerinä. Hänellä oli itsellään usean taiteilijan piirtämiä exlibriksiä. Tammikuussa 1987 Allan sai vastaanottaa Numismaatikkoliiton pronssisen ansiomitalin (n:o 27). Hän olisi kyllä ansainnut suuremmankin tunnustuksen, ja sellaisen 92
hän myös sai, kun kuvanveistäjä Nina Sailo muovaili hänen 70-vuotismitalinsa 1994 (ks. Num. Aik. 1/1995 samassa numerossa on myös hänen haastattelunsa). Allan oli naseva, sujuvasanainen kirjoittaja ja tarkka oikolukija. Hän osasi myös siteerata. Vaatimattomana hän ei tuonut itseään esille, joten hänen panoksensa ei tullut yleiseen tietoisuuteen siinä laajuudessa kuin hän olisi ansainnut. Allan Ylisen kirjoitukset Hänen bibliografiansa vuosilta 1966 99 on julkaistu tämän lehden numerossa 4/2000. Myöhemmin hän julkaisi vielä Mitalitaiteen vuosikirjassa 2000 artikkelit Koulumitalit kulttuurihistoriaa ja nostalgiaa ja Erään klaanin mitalit (liittyy Voionmaan sukuun) sekä Tuukka Talvion juhlakirjassa Scripta varia (2008) artikkelin Unohdettu Fennicamitali: Sven Palme 1851 1934. Aimo Linkosalmi Merkittävä korkeimman oikeuden ratkaisu rahahuutokaupan myyjän vastuusta Pekka Säilä Yhdistyksemme huutokaupassa myytiin vuonna 2009 harvinainen venäläinen kunniamerkki. Huutaja oli ulkomaalainen, joka kävi vasta huutokaupan jälkeen noutamassa ostoksensa, jonka hän myös maksoi. Samalla hän totesi haluavansa vielä tarkastaa merkin. Kaksi kuukautta myöhemmin ostaja palautti merkin ja esitti venäläisen valtiollisen museon asiantuntijoiden lausunnon, että merkkiä oli entisöity paljon, sen emali oli vaihdettu kokonaan ja että merkki tästä ja muista lausunnossa esitetyistä seikoista johtuen oli vaurioitunut erittäin pahoin.tämä museokielellä esitetty lausunto tarkoitti, että kunniamerkkien keräilijälle merkin arvo oli pudonnut lievästi ilmaistuna huomattavasti. Yhdistys palautti ostajalle hänen maksamansa hinnan ja pyysi myyjää palauttamaan hänelle jo tilitetyn maksun. Kun myyjä ei suostunut pyyntöön, oli yhdistys pakotettu ryhtymään oikeuprosessiin, joka tiedettiin pitkäksi ja vaikeaksi. Myyjä yritti käräjäoikeudelle jättämässään lausumassa argumentoida sekä muodollisin että asiaperustein. Hän väitti mm., että moite ei ollut tullut ajoissa, merkin runko oli aito ja että SNY:n eikä myyjän vastuulla olisi ollut ilmoittaa huutokauppaluettelossa, että merkkiä on entisöity. Lisäksi kiistettiin, että SNY:llä olisi kanneoikeus, koska se oman ilmoituksensa mukaan ei ollut merkin omistaja. Omassa vastineessaan SNY painotti, että se toimii komissiokauppiaan tavoin ainoastaan välittäjänä myyjän ja ostajan välillä. Vedoten oikeuskirjallisuuteen yhdistys totesi, että komissiokauppias toimii ulospäin omissa nimissään päämiehen (myyjän) lukuun, eikä missään vaiheessa omista päämiehen kohteita. Kun myyty kohde ei vastannut sitä, mitä sen olisi huutokauppaluettelon mukaan tullut olla, oli SNY kansainvälisiäkin periaatteita noudattaen palauttanut kauppahinnan ostajalle. Näin oli yhdistykselle syntynyt kauppahinnan suuruinen vahin- 93
ko. Kyseessä oli siksi perusteettoman edun palauttaminen merkin myyjältä (omistajalta) SNY:lle. Merkin virhe oli sellainen, että vaikka SNY:n asiantuntijat sekä vielä huutokauppatoimikunta erikseen olivat sen huolellisesti tutkineet, löytyi se vasta venäläisten huippuasiantuntijoiden tutkimuksessa. SNY ei siten ollut toiminut huolimattomasti eikä asiantuntemattomasti. Kanta-Hämeen käräjäoikeus katsoi, että yhdistyksellä oli kanneoikeus ja että reklamaatio oli tehty kohtuullisessa ajassa. Se kuitenkin katsoi jääneen selvittämättä, että yhdistyksellä oli ollut suhteessa ostajaan velvollisuus purkaa kauppa ja palauttaa hänelle kauppahinta. Käräjäoikeus katsoi siksi jääneen näyttämättä, että myyjän saama suoritus oli perusteeton ja hylkäsi kanteen. Eräänä keskeisenä seikkana käräjäoikeus piti, ettei myyjän ja yhdistyksen välillä ollut sovittu myyjän velvollisuudesta palauttaa kauppahinta tällaisessa tapauksessa. Käräjäoikeus yhtyi SNY:n arvioon, että merkkiä koskeva paras asiantuntemus on Venäjällä, eli epäsuorasti tuki kantaamme, ettei virhettä voitu Suomessa kohtuudella havaita. SNY valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen. Valituksessaan se tarkasteli perusteellisemmin komissionsaajan asemaa, jota koskevan aineiston käräjäoikeus oli jättänyt täysin huomiotta. Yhdistys täsmensi myös, että kaupan purku oli näissä olosuhteissa tapahtunut kauppalain mukaisesti. SNY:llä ja myyjällä ei tarvinnut olla mitään sopimusta kaupan purkamisesta tai rahojen palauttamisesta, koska SNY ei ollut merkin omistaja. Komissiokaupassa on sääntönä (ellei muuta ole sovittu), että mitä komissionsaaja (tässä SNY) joutuu maksamaan asiakkaalle tavarassa olevasta virheestä, on komissionantajan (myyjän) hänelle hyvitettävä. Tavarassa olevasta virheestä vastaa siten myyjä. Käräjäoikeus oli kääntänyt todistustaakan väärin perustein SNY:n vahingoksi edellyttäessään, että SNY:llä ja myyjällä olisi ollut oltava sopimus kauppahinnan palauttamisesta. Turun hovioikeus antoi tuomionsa 22.9.2011. Siinä katsottiin esitetyllä todistelulla ja aineistolla tulleen näytetyksi, että merkissä oli olennainen virhe, jota ei silmämääräisellä tarkastelulla pystynyt havaitsemaan. Tuo virhe oikeutti kauppalain mukaan purkamaan kaupan. Koska kyseessä oli huutokauppa, ei hinnanalennusmenettely tullut kauppalain mukaan kyseeseen. Hovioikeus vahvisti myös, että SNY:n toiminta on verrattavissa komissiokauppaan. Kohteet myydään yhdistyksen nimissä, mutta omistusoikeus ei siirry yhdistykselle, vaan suoraan omistajalta voittavan huudon suorittaneelle ostajalle. Kun komissionääri (SNY) on vastuussa tavaran laadusta ja virheettömyydestä, oli myös oikeus kaupan purkamiseen siirtynyt yhdistykselle. Kaupan purkauduttua oli myyjälle jäänyt merkin omistusoikeuden lisäksi sen kauppahinta. Myyjä oli siksi saanut SNY:n kustannuksella perusteettoman edun, josta hänelle aiheutui palautusvastuu. Hovioikeus kumosi kärjäoikeuden tuomion ja määräsi myyjän suorittamaan SNY:lle perusteettoman edun palautuksena saamansa kauppahinnan lainmukaisine korkoineen sekä korvaamaan SNY:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Myyjä haki tuomiosta valituslupaa korkeimmasta oikeudesta pitkällä kirjelmällä, jossa toistettiin kaikki aiemmat perustelut ja pyrittiin kiistämään sekä komissiokaupan sääntöjen että kauppalain soveltuvuus tapaukseen. Myyjä väitti vielä kertaalleen, ettei merkkiä olisi tarkastettu huolellisesti SNY:ssä. Korkein oikeus päätti 5.6.2012, ettei valituslupaa myönnetä. Hovioikeuden tuomio jäi siis pysyväksi. Tämä tuomio lienee ensimmäinen laatuaan Suomessa. Siinä selvennetään rahahuutokaupan järjestäjän, myyjän ja ostajan vastuita merkittävällä tavalla. Tärkein rat- 94
kaisulla vahvistettu seikka on, ettei myyjä automaattisesti vapaudu vastuustaan palauttaa kauppahinta, vaikka hänen huutokauppaan jättämänsä kohde olisi myyty, ostaja maksanut sen ja myyjä saanut tilityksen. Jos kohtuullisessa ajassa ilmenee, että kohde olikin jotain muuta kuin mitä ostaja voi huutokauppaluettelon perusteella odottaa, on huutokaupan järjestäjän velvollisuus ottaa kohde takaisin ja palauttaa ostajalle jo maksettu kauppahinta. Tällöin huutokaupan järjestäjällä (tässä SNY) on oikeus vaatia myyjältä takaisin hänen saamansa maksu. Edellytyksenä kuitenkin on, ettei huutokaupan järjestäjä ole toiminut huolimattomasti, jolloin vastuukysymys mutkistuu. Numismaattinen konferenssi Vilnassa Tuukka Talvio Baltian maiden numismaatikot kokoontuivat 23. 25. toukokuuta Vilnassa pidetyn kansainvälisen konferenssin yhteydessä. Yhteydenpito sai viralliset puitteet, kun 2005 perustettiin Association of Baltic Numismatists (ABN). Siihen voivat päästä jäseniksi balttilaiset museoalan edustajat, ja muutamia jäseniä on kutsuttu myös naapurimaista ja museoalan ulkopuolelta. Jäseniä on tätä nykyä vajaat 20, Suomesta Hannu Sarkkinen ja tämän kirjoittaja. Kokouksen ja konferenssin järjesti Liettuan kansallismuseo. Kiitän Suomen Numismaattista Yhdistystä minulle myönnetystä matka-apurahasta. Konferenssin lähes 60 osanottajasta huomattavan moni oli Baltian naapurimaista, etupäässä Venäjältä, Valkovenäjältä, Ukrainasta ja Puolasta. Itäeurooppalaiseen tapaan jokaiselle esitelmöitsijälle oli varattu 15 minuuttia (josta harvat pitivät kiinni) ja tekstien lyhennelmät oli etukäteen julkaistu kirjana sekä alkukielellä että liettuaksi ja englanniksi (Tarpautinė Numizmatikos Konferencija, Vilnius 2012). Hannu Sarkkisen esitelmä käsitteli harvinaisia ja osin julkaisemattomia Liivinmaan 1200-luvun penninkejä. Oman esitelmäni aiheena olivat kuurinmaalaisen paroni Alexander Simolin-Báthoryn (1800 1871) lahjoitukset Helsingin yliopiston raha- ja mitalikokoelmalle 1864 ja 1867. Aihe sivusi Baltian numismatiikkaa melko nimellisesti, kiinnostavampana pidin lahjoituksien sosiaalihistoriallista taustaa. Simolin perusteli nimittäin lahjoituksensa sillä, että hänen esi-isänsä olivat asuneet Suomessa. Hän uskoi, että suku oli tullut Suomeen 30-vuotisen sodan aikana, ja nimi Simolin osoitti hänen mielestään sen polveutuvan unkarilaisesta Báthoryn ruhtinassuvusta, jolla oli ollut omistuksia Simonyin seudulla. Saadakseen tämän sukujohdon virallisesti hyväksytyksi Venäjällä häntä oli todennäköisesti kehotettu tekemään yleishyödyllisiä lahjoituksia. Hän ei ilmeisesti tiennyt, että Simolin-suvun juuret ulottuvat Simolan taloon Turun seudulla eivätkä Simolan asukkaat varmaankaan olleet Unkarista peräisin. Hänen lahjoituksensa olivat kuitenkin erittäin arvokkaita: niihin kuuluvat eräät Suomen kansallismuseon hienoimmista keskieurooppalaisista rahoista ja mitaleista. Yksi niistä on tämän lehden kanteen kuvattu Liivinmaan maamestarin Wolter von Plettenbergin ns. portugalöösi. Seuraava numero Vuoden viimeinen numero ilmestyy marraskuun alkupuolella. Siihen tarkoitettu aineisto pyydetään lähettämään Tuukka Talviolle viimeistään 15.10., mieluiten sähköpostilla (tuukka.talvio@pp.inet.fi). Kirjoittajia pyydetään samalla ilmoittamaan, saako kirjoituksen myöhemmin julkaista sähköisessä muodossa yhdistyksen internetsivuilla 95
Matinmarkka Oy -Numismatiikan erikoisliike - Suomalaiset kolikot ja setelit Maailman rahat Kulta-, juhla- ja arvorahat Keräilijän tarvikkeet Arviointi Finnish and Russian coins and banknotes World coins and banknotes Gold coins, specialities and high value items Webshop inenglish Matti Hänninen +358 400 323 333 matti.hanninen@matinmarkka.com Myymälä / Store Vaajakoskentie 9 40320 Jyväskylä +358 40 719 9906 Verkkokauppa 24h / Online Store www.matinmarkka.com 96