VALMIUSTAPAHTUMAT JA VALTAKUNNALLINEN SÄTEILYVALVONTA

FI9800100 STUK-B-VYK 7 Huhtikuu 1998 VALMIUSTAPAHTUMAT JA VALTAKUNNALLINEN SÄTEILYVALVONTA Vuosiraportti 1997 Suvi Ristonmaa (toim.) STUK SÄTEILYTURVAKESKUS STRÄLSÄKE RH ETS C E NTR A LE N RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY

ISBN 951-712-254-3 ISSN 1237-5101 Oy Edita Ab, Helsinki 1998

STUK-B-VYK7 RISTONMAA, Suvi (toim.). Valmiustapahtumat ja valtakunnallinen säteilyvalvonta. Vuosiraportti 1997. STUK-B-VYK 7. Helsinki 1998. 19 s. + liitteet 3 s. ISBN 951-712-254-3 ISSN 1237-5101 Avainsanat: valmiustapahtuma, valmiusharjoitus, ulkoinen säteily, ilman radioaktiivisuusvalvonta, laskeuman radioaktiivisuusvalvonta TIIVISTELMÄ Vuonna 1997 ei ollut tilanteita, jotka olisivat vaarantaneet väestön tai ympäristön säteilyturvallisuutta ja antaneet aihetta ryhtyä suojelutoimenpiteisiin. Säteilyturvakeskuksen valmiustoiminnan vuosiraportissa kerrotaan STUKin päivystysjärjestelmästä ja valmiusharjoituksista. Lisäksi esitetään valtakunnallisen säteilyvalvonnan mittaustulokset raportointijaksolta. Ympärivuorokautisen päivystysjärjestelmän kautta tuli 32 ilmoitusta poikkeuksellisista säteilyyn liittyvistä havainnoista ja tapahtumista. Kaikki ilmoitetut tapaukset tarkistettiin. Suurin osa tapauksista koski rajavalvonnassa tehtyjä säteilymittaushavaintoja. Seitsemässä tapauksessa kuljetus palautettiin lähtömaahan ja yhdessä tapauksessa heikolle säteilylähteelle järjestettiin määräysten mukainen kuljetus. Muut rajavalvonnan havainnot eivät aiheuttaneet asiakirja- ja mittaustarkistusten lisäksi muita jatkotoimenpiteitä. Päivystysjärjestelmän kautta tulleiden ilmoitusten lisäksi Säteilyturvakeskus sai koti- ja ulkomaisilta yhteistyötahoilta sekä tiedotusvälineiden kautta ilmoituksia säteilyyn liittyvistä mahdollisista tapahtumista Suomessa ja ulkomailla. Tapahtumien luonne ja merkitys selvitettiin ja niistä tiedotettiin kotimaisille yhteistyötahoille, tiedotusvälineille ja kansalaisille. Tarvittaessa oltiin yhteydessä ulkomaisiin yhteistyöviranomaisiin. Ulkoista säteilyä seurataan 289 automaattista mittausasemaa käsittävän valvontaverkon avulla. Ulkoisen säteilyn annosnopeus oli vuonna 1997 normaali. Säteilyturvakeskuksen viikottain analysoimissa ilmanäytteissä havaittiin 8 kertaa merkkejä lyhytikäisistä radioaktiivisista aineista. Pitoisuudet olivat erittäin pieniä ja ainoastaan laboratorio-olosuhteissa havaittavia. Niillä ei ole terveydellistä merkitystä. Säteilyturvakeskus osallistui oman toimintavalmiutensa ja yhteistoimintavalmiuden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi yhteen kotimaiseen ja yhteen kansainväliseen valmiusharjoitukseen.

S T U K - B- VYK 7 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ Sivu 1 JOHDANTO 5 2 VALMIUSTOIMINTAAN LIITTYNEET TAPAHTUMAT 6 2.1 Yhteydenotot Säteilyturvakeskuksen päivystäjään 6 2.2 Muut valmiustoimintaan liittyneet tapahtumat 6 3 VALMIUSHARJOITUKSET 7 3.1 Olkiluodon ydinvoimalaitoksen valmiusharjoitus 7 3.2 INEX-2-FIN 7 3.3 EU:n jäsenmailleen järjestämät ECURIE-harjoitukset 7 3.4 STUKin valmiustoiminnan käynnistyskokeilut 7 4 VALTAKUNNALLINEN SÄTEILYVALVONTA 8 4.1 Ulkoisen säteilyn annosnopeus 8 4.2 Ilman radioaktiivisuusvalvonta 12 4.3 Laskeuman radioaktiivisuusvalvonta 16 LIITE 1: Ydinlaitostapahtumien kansainvälinen vakavuusasteikko 20 LIITE 2: Käsitteitä ja lyhenteitä 22

S T U K - B- VYK 7 1 JOHDANTO Säteilyturvakeskuksen valmiustoiminnan tärkein tavoite on ylläpitää jatkuvaa valmiutta normaalista poikkeavien säteilytilanteiden varalta siten, että keskus voi koota ja käsitellä säteilytilannetiedot, ja antaa niiden perusteella säteilysuojelutoimenpiteitä koskevat suositukset. Säteilyturvakeskuksen valmiustoimintaan kuuluu selvittää ja raportoida kaikki sellaiset maamme rajojen ulkopuolelta tulleet tiedot ja epäilyt, jotka saattavat vaikuttaa säteilytilanteeseen Suomessa. selvittää ja raportoida pienetkin Suomessa tehdyt poikkeamahavainnot ja niiden syyt. Valmiustilanteiden, joilla voi olla merkitystä väestön tai ympäristön säteilyturvallisuudelle, todennäköisyys on erittäin pieni. Vuonna 1997 ei ollut yhtään tilannetta, joissa olisi ollut aihetta ryhtyä erityistoimiin väestön tai ympäristön suojelemiseksi. Varsinaisista valmiustilanteista on erotettava ns. valmiustapahtumat, joihin liittyy tehostettu tiedonhankinta, tiedottaminen yleisölle sekä tietojen välittäminen kotimaisille ja mahdollisesti ulkomaisille yhteistyötahoille. Tässä valmiustoiminnan raportissa selostetaan vuonna 1997 ympärivuorokautisen päivystysjärjestelmän kautta tulleet ilmoitukset. Lisäksi esitetään valtakunnallisen säteilyvalvonnan mittaustulokset raportointijaksolla ja kerrotaan vuonna 1997 pidetyistä valmiusharjoituksista. Valmiusharjoituksissa varaudutaan säteilyvaaratilanteisiin. Kuvitellun onnettomuuden avulla ylläpidetään, testataan ja kehitetään keskuksen sisäistä toimintaa sekä viranomaisten yhteistyötä. Kotimaisia ydinvoimalaitoksia koskevat tapahtumat kootaan ydinvoimalaitosten valvonta -osaston Suomen ydinvoimalaitosten käyttöä koskeviin neljännesvuosi- ja vuosiraportteihin STUK-B-YTO. Säteilyn käyttöön liittyvät tapahtumat raportoidaan säteilyn käytön valvonta -osaston vuosiraportissa STUK-B-STO.

STUK- B-VYK7 2 VALMIUSTOIMINTAAN LIITTYNEET TAPAHTUMAT 2.1 Yhteydenotot Säteilyturvakeskuksen päivystäjään Säteilyturvakeskuksen päivystäjä on tavoitettavissa 24 tuntia vuorokaudessa. Hän on velvollinen käynnistämään STUKin valmiustoiminnan 15 minuutin kuluessa kiireellisen viestin saapumisesta. Vuonna 1997 päivystysjärjestelmän kautta tuli 32 ilmoitusta poikkeuksellisista havainnoista tai tapahtumista. Ilmoituksista 20 koski rajavalvonnassa tehtyjä säteilymittaushavaintoja. Seitsemässä tapauksessa kuljetus palautettiin takaisin lähtömaahan ja yhdessä tapauksessa heikolle säteilylähteelle järjestettiin määräysten mukainen kuljetus. Muut havainnot eivät aiheuttaneet asiakirja- ja mittaustarkistusten lisäksi muita jatkotoimenpiteitä. Muut kotimaiset viranomaiset ottivat yhteyttä päivystäjään 3 kertaa. Yhteydenotot koskivat vikaantuneita säteilymittareita ja säteilyn mittaamista. Toukokuussa Tanskan viranomainen välitti päivystäjälle tietoa tapahtumasta Novosibirskin kemiallisten konsentraattien tehtaalla. Tapahtumaan ei liittynyt radioaktiivisten aineiden päästöä ympäristöön. Kerran päivystäjältä kysyttiin huhusta, jonka mukaan ulkomaisella ydinlaitoksella oli tapahtunut onnettomuus. Huhu oli saanut alkunsa väärinkäsityksestä. Automaattinen ulkoisen säteilyn valvontaverkko hälytti 7 kertaa. Tarkistuksissa todettiin hälytyksien syiksi joko vialliset mittalaitteet tai laitteistojen rutiinista poikkeava testaus. Varsinaisten tapahtumailmoituksien lisäksi ulkomaat ja EU ottivat yhteyttä Säteilyturvakeskukseen 21 kertaa vuoden aikana testatessaan viestiyhteyksien toimivuutta ja STUKin päivystäjän tavoitettavuutta. Sosnovyi Borin ja Kuolan ydinvoimalaitokset ja Murmanskin ydinkäyttöisten alusten huoltotelakka harjoittelivat satelliittivälitteisten sanomien lähettämistä kerran kuukaudessa. Lisäksi näitä viestiyhteyksiä testattiin automaattisesti kerran viikossa. 2.2 Muut valmiustoimintaan liittyneet tapahtumat Päivystysjärjestelmän kautta tulleiden ilmoitusten lisäksi Säteilyturvakeskus sai koti- ja ulkomaisilta yhteistyötahoilta sekä tiedotusvälineiden kautta ilmoituksia säteilyyn liittyvistä tapahtumista Suomessa ja ulkomailla. Tapahtumat saivat julkisuutta tiedotusvälineissä. Tapahtumien luonne ja merkitys selvitettiin ja niistä tiedotettiin kotimaisille yhteistyötahoille, tiedotusvälineille ja kansalaisille. Tapahtumilla ei ollut vaikutusta Suomen säteilytilanteeseen. Heinäkuussa julkisuutta sai La Haguen käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelylaitos. Saksalaisen tutkimuslaitoksen mukaan laitoksen lähialueelta otetut vesinäytteet olivat radioaktiivisia. Novaja Zemljan entisen ydinkoealueen lähellä tehtiin seisminen havainto 16. elokuuta. Yhdysvallat pyysi Venäjän viranomaisilta selvitystä siitä suoritettiinko alueella tuolloin ydinkoe. Ydinkoe rikkoisi Venäjän allekirjoittamaa kansainvälistä ydinkoekieltosopimusta. Venäjän selvityksen mukaan kyseessä oli maanjäristys. Suomen säteilytilanteessa ei havaittu mitään poikkeavaa, joka olisi viitannut ydinkokeeseen. Pomarkun ulkoisen säteilyn mittausasema hälytti 26. elokuuta. Suomen säteilytilanne kartoitettiin yhteistyönä säteilyvalvontaan osallistuvien viranomaisten kesken. Hälytys osoittautui mittarin vikaantumiseksi.

STU K- B- VYK 7 3 VALMIUSHARJOITUKSET 3.1 Olkiluodon ydinvoimalaitoksen valmiusharjoitus Säteilyturvakeskus osallistui Olkiluodon ydinvoimalaitoksen järjestämään valmiusharjoitukseen 6. maaliskuuta. Kuvitteellisten tapahtumien seurauksena pieniä määriä radioaktiivisia aineita vapautui laitoksen sisätiloihin. Säteilyturvakeskus antoi suosituksen voimalaitoksen lähiympäristön väestön suojelemiseksi ja välitti tilannekuvaa kotimaisille ja ulkomaisille yhteistyötahoille sekä tiedotti tiedotusvälineille ja kansalaisille. Harjoitukseen osallistui Olkiluodon ydinvoimalaitoksen lisäksi Säteilyturvakeskus, Ilmatieteen laitos, Rauman yhteistoiminta-alueen johtoryhmä ja Rauman pelastuslaitos. Säteilyturvakeskuksesta harjoitukseen osallistui 79 henkilöä. 3.2 INEX-2-FIN OECD:n ydinenergiayksikön koordinoima kansainvälinen valmiusharjoitus INEX-2-FIN pidettiin Suomessa 17. huhtikuuta. Edellisenä vuonna vastaavaa INEX-harjoitusta isännöi Sveitsi, ja seuraavat harjoitukset pidetään Unkarissa ja Kanadassa. Kuvitteellinen onnettomuus tapahtui Loviisan ydinvoimalaitoksessa. Harjoitukseen osallistui 28 maata, joista kaukaisimmat olivat Korea ja Japani. Suomesta harjoituksessa olivat mukana kaikki keskeiset kuntien, läänien ja keskushallinnon viranomaiset. Laaja harjoitus vaati suuren työpanoksen sekä Suomessa että ulkomailla. Suunnittelu alkoi noin vuosi ennen varsinaista harjoituspäivää, ja arviointi jatkuu vuoden 1998 puolelle. Varsinaiseen harjoitukseen osallistui STUKista 135 henkilöä. Suomi sai kansainvälistä kiitosta harjoituksen käsikirjoituksesta ja järjestelyistä. Tiedonkulku Suomesta sujui ilman katkoksia. Kotimaassa viranomaisia arvosteltiin kuitenkin siitä, että ruotsinkieliset kansalaiset eivät saaneet riittävästi tietoa omalla äidinkielellään. 3.3 EU:n jäsenmailleen järjestämät ECURIE-harjoitukset ECURIE on lyhenne sanoista European Community Urgent Radiological Information Exchange. ECURIE-tiedonvaihtojärjestelmä perustuu EU:n vuodelta 1987 olevaan päätökseen, jolla halutaan varmistaa tiedonsaanti ydin- tai säteilyonnettomuuksissa. Säteilyturvakeskus on Suomen ECURIEtiedonvaihdon yhteyspaikka. Vuonna 1997 EU testasi komission hälytyskeskuksen ja jäsenmaiden yhteyspaikkojen välisiä viestiyhteyksiä sekä päivystäjien tavoitettavuutta 8 kertaa. Lisäksi EU järjesti yhden laajamittaisen tiedonvaihtoa koskevan harjoituksen. Harjoitus pidettiin INEX-2-FIN-harjoituksen yhteydessä 17. huhtikuuta. 3.4 STU Kin valmiustoiminnan käynnistyskokeilut Olkiluodon ydinvoimalaitoksen ja INEX-2-FIN:n harjoituspäivät tiedettiin ja henkilömiehitys sovittiin etukäteen. Syksyllä STUKin toimintavalmiutta ryhdyttiin testaamaan myös ennalta ilmoittamatta. Yllätysharjoituksia järjestetään sekä virka-aikana että virka-ajan ulkopuolella.

STUK- B- VYK 7 4 VALTAKUNNALLINEN SÄTEILYVALVONTA 4.1 Ulkoisen säteilyn annosnopeus Ulkoisen säteilyn annosnopeutta mitataan Säteilyturvakeskuksen, puolustusvoimien, Ilmatieteen laitoksen sekä pelastushallinnon paikallisten toimipisteiden mittausasemilla. Asemia on yhteensä noin 400. Niistä 289 kuuluu automaattiseen mittausverkkoon, jota ylläpitää Säteilyturvakeskus yhdessä paikallisten pelastusviranomaisten kanssa (kuva 1). Valtakunnallinen säteilyvalvonnan tietojärjestelmä SVO+ Automaattisten asemien mittaustulokset välittyvät valtakunnalliseen säteilyvalvonnan tietojärjestelmään (SVO+). Tarvittaessa ne ovat lähes reaaliajassa säteilyvalvonnasta vastaavien viranomaisten käytettävissä. Mikäli asemalla mitataan taustasäteilyä suurempia arvoja, niin asema välittää heti hälytyksen sekä Helsingin aluehälytyskeskukseen että SVO-palvelintietokoneelle. Palvelintietokone välittää hälytyksen edelleen STUKin päivystysryhmän hakulaitteisiin. SVO+-tietojärjestelmään saadaan mittaustuloksia myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan asemilta sekä Sosnovyi Borin ydinvoimalaitoksen ympäristössä olevilta mittausasemilta. Sosnovyi Borin ydinvoimalaitoksen ympäristössä on vuodesta 1995 alkaen ollut kuusi kiinteää asemaa ja yksi siirrettävä asema. Vuoden 1997 lopussa aloitettiin uusien asemien asennustyöt laitosalueelle ja sen ympäristöön. Asemat otetaan käyttöön vuoden 1998 alussa. Yhteensä järjestelmään kuuluu tällöin yli 20 mittausasemaa. Kuolan ydinvoimalaitoksen ympäristöön on suunnitteilla vastaava automaattinen säteilyvalvontaverkko kuin Sosnovyi Borin ydinvoimalaitoksen verkko. Mittausasemat sijoitetaan suunnitelman mukaan alle 30 kilometrin etäisyydelle voimalaitoksesta. Kuolan niemimaalla on kahdeksan suomalaisten toimittamaa mittausasemaa. Näiden mittausasemien tiedonkeruu Murmanskissa olevaan keskusjärjestelmään ei kuitenkaan toimi automaattisesti paikallisista huonoista puhelinyhteyksistä johtuen. Tulokset Kuvat 2a ja 2b esittävät ulkoisen säteilyn annosnopeuden Helsingin, Loviisan, Kotkan, Imatran, Rauman, Kuopion, Rovaniemen ja Ivalon automaattisilla mittausasemilla vuonna 1997. Suomessa taustasäteily vaihtelee välillä 0,04-0,3 usv/h. Alueellinen vaihtelu annosnopeuksissa johtuu radioaktiivisten aineiden pitoisuuseroista kallio- ja maaperässä. Annosnopeudessa voi lisäksi vuoden aikana esiintyä kymmenien prosenttien suuruista vaihtelua, joka johtuu sateiden tai lumi-ja jääkerroksen vaikutuksesta. Kuvat osoittavat lumen ja jään vaimentavan vaikutuksen maaperästä tulevaan säteilyyn. Vaimenemiseen ei vaikuta varsinaisesti lumikerroksen paksuus vaan sen sisältämä vesimäärä. Kevyt pakkaslumi edustaa paksunakin kerroksena pientä vesimäärää. Noin 30 cm:n lumikerros pienentää annosnopeutta 30-70 % lumen vesiarvosta riippuen. Vuonna 1986 tapahtuneen Tshernobylin onnettomuuden aikana suurin Suomessa mitattu ulkoisen säteilyn annosnopeus oli lyhytaikaisesti 5 usv/h. Sisätiloihin on aiheellista suojautua, jos ulkoisen säteilyn annosnopeus on yli 100 usv/h.

Kuva 1. Automaattiset ulkoisen säteilyn mittausasemat. STUK-B-VYK7

STUK- B- VYK 7 o.oo TAM MAA TOU HEI SYY MAR O.OO TAM MAA TOU SYY MAR O.OO TAM MAA TOU SYY MAR O.OO TAM MAA TOU HEI SYY MAR Kuva 2a. Ulkoisen säteilyn annosnopeudet Helsingin, Loviisan, Kotkan ja Imatran automaattisilla mittausasemilla vuonna 1997. Loviisan asemalle vaihdettiin tietokone huhti toukokuun vaihteessa. 10

STU K- B- VYK 7 o.oo TAM MAA TOU HEI SYY MAR O.OO TAM MAA TOU El SYY MAR O.OO TAM MAA TOU El SYY MAR O.OO TAM MAA TOU HEI SYY MAR Kuva 2b. Ulkoisen säteilyn annosnopeudet Rauman, Kuopion, Rovaniemen ja Ivalon automaattisilla mittausasemilla vuonna 1997. 11

STU K- B- VYK 7 4.2 Ilman radioaktiivisuusvalvonta Ilmanäytteiden avulla määritetään radioaktiivisten aineiden pitoisuudet pintailmassa. Ilmassa olevat hiukkaset kerätään suodattimelle ja suodatin analysoidaan laboratoriossa. Menetelmällä havaitaan erittäin pienet muutokset säteilytilanteessa. Näytteenkeräysasemat Säteilyturvakeskuksella on ilmanäytteenkerääjä seitsemällä paikkakunnalla. Keräyspaikkakunnat on merkitty kuvaan 3. Säteilyturvakeskus analysoi myös Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimalaitosten läheisyydessä olevien kerääjien suodattimet. Kerääjiä on kahta tyyppiä: Helsingin, Kotkan ja Rovaniemen suurtehokerääjien virtausnopeus on 900 m s /h eli pumpun avulla imetään tunnin aikana 900 m 3 ilmaa suodattimen läpi, jolloin ilmassa olevat radioaktiiviset aineet kiinnittyvät erikoissuodattimeen. Kerääjissä on myös anturi, joka mittaa jatkuvasti annosnopeutta suodattimen yläpuolella ja hälyttää nopeasti, jos ilmassa on keinotekoisia radioaktiivisia aineita. Imatran, Viitasaaren, Karhutunturin ja Ivalon kerääjien virtausnopeus on 150 m 3 /h. Näytteen valmistus ja analyysi Suurtehokeräjiin vaihdetaan lasikuitusuodattimet kerran viikossa ja muihin kaksi kertaa viikossa. Kaikille näytteille tehdään nopea parin tunnin tarkistusmittaus heti niiden saavuttua laboratorioon. Jos tarkistusmittauksissa ei havaita keinotekoisia radioaktiivisia aineita, Helsingin, Kotkan, Imatran, Viitasaaren ja Ivalon näytteille tehdään lopullinen analyysi muutaman päivän kuluttua. Tällöin näytteissä olevat lyhytikäiset luonnon radioaktiiviset aineet ovat puoliintuneet ja havaitsemisraja mataloitunut. Rovaniemen ja Karhutunturin näytteille tehdään pitkäaikaismittaus mikäli tarkistusmittauksissa havaitaan cesiumin lisäksi muita keinotekoisia radioaktiivisia aineita. Kahden tunnin pikamittauksessa havaitsemisrajat ovat lähes kaikille radioaktiivisille aineille alle 10 ubq/m". V^N/ /Ivalo f / Rovaniemi */ Karhutunturi Helsinki Kotka Imatra Viitasaari Rovaniemi Karhutunturi Ivalo 60.21 N, 25.06 E 60.48 N, 26.92 E 61.13 N, 28.83 E 63.04 N, 25.75 E 66.51 N, 25.68 E 67.20 N, 29.23 E 68.64 N, 27.57 E / \ f Viitasaari \ J \ / f / / *f Imatra ^ < ^-^"^Kotka ^^*Helsinki Kuva 3. Säteilyturvakeskuksen ilmanäytteiden keräysasemat vuonna 1997. 12

STUK-B-VYK7 Tulokset Tshernobylista keväällä 1986 Suomeen tulleesta laskeumasta havaitaan edelleen 134 Cs ja 137 Cs. Kuvassa 4 on 137 Cs-pitoisuus viidellä Säteilyturvakeskuksen ilmanäytteiden keräysasemalla raportointijaksolla. Tulos puuttuu niiltä keräysjaksoilta jolloin 137 Cs-pitoisuus on ollut alle havaitsemisrajan. 137 Cs-pitoisuuksia ei määritetty pitkäaikaismittauksin Rovaniemen ja Karhutunturin näytteistä, koska tarkistusmittauksissa ei havaittu kertaakaan cesiumin lisäksi muita radioaktiivisia aineita. Kuvassa 5 on 137 Cs-pitoisuus Helsingin seudun pintailmassa vuosina 1968-1997. Ennen Tshernobylin onnettomuutta esiintyvä cesium on peräisin ydinasekokeista. Erittäin pieniä määriä radioaktiivista jodia ( 131 I) havaittiin kolmella viikon pituisella keräysjaksolla. Lisäksi muutamissa näytteissä havaittiin muita radionuklideja. Näytteiden keräyspaikkakunnat, keräysjaksot ja havaitut radionuklidit on taulukossa I. Vastaavanlaisia havaintoja tehdään yleensä toistakymmentä kertaa vuodessa. Näin pienten määrien alkuperää on usein vaikea osoittaa. Havaittujen radioaktiivisten aineiden määrät ovat niin vähäisiä, että niistä ei aiheudu terveyshaittoja. Näin pieniä määriä pystytään havaitsemaan anoastaan tehokkailla näytteiden keräysmenetelmillä ja tarkoilla mittauksilla. Joditablettien nauttimista suositellaan, jos 131 I-pitoisuus on tuhansia becquereleja kuutiometrissä ilmaa (Bq/m 3 ) eli miljardikertainen ilmanäytteiden laboratorioanalyyseissä vuonna 1997 havaittuihin määriin nähden. Poikkeavista radioaktiivisten aineiden havainnoista tehdään kuukausittain yhteenvedot STUKin palvelupuhelimen Säteilyuutisiin ja teksti-tv:n säteilyturvasivulle. 13

KT 1 TAM MAA TOU HEI SYY MAR STUK- B- VYK 7 1O 2 HELSINKI 1CT 1 /L/.Bq/m3 1O 2 TAM MAA TOU HEI SYY MAR KOTKA icr 1 1O 2 TAM MAA TOU HEI SYY MAR IMATRA 1CT 1 TAM MAA TOU HEI SYY MAR 102 l VIITASAARI 102 l IVALO JK. icr 1 TAM MAA TOU HEI SYY MAR Kuva 4. m Cs-pitoisuus (fibq/m 3 ) viidellä Säteilyturvakeskuksen ilmanäytteiden keräysasemalla vuonna 1997. 14

STUK-B-VYK7 10 6 10 5 10 4 10 3 HELSINKI 10 2 101 10 0 10-1 68 70 72 74 76 78 80 82 84 86 88 90 92 94 96 97 98 Kuva 5. 137 Cs-pitoisuus (jibqlm 3 ) Helsingin seudun pintailmassa vuosina 1968-1997. Taulukko I. Säteilyturvakeskuksen ilmanäytteiden keräysasemilla tehdyt tuoreen laskeuman havainnot vuonna 1997. Radionuklidien pitoisuudet on ilmoitettu yksikössä pibq I m 3. Mittausepätarkkuus on suluissa. Keräysjakso Paikkakunta "Co M Co M Co M Zn»Mn 131 I 20.1.-27.1. Helsinki 0,52 (5 %) - _ 27.1.-3.2. Helsinki - 0,1 (30 %) 28.4.-5.5. Kotka 0,21 (13%) - - - 30.6.-7.7. Helsinki 0,12(15%) 0,43 (20 %) 1.9.-8.9. Imatra - 0,58(19%) 0,83(12%) 0,77(15%) 8.9.-15.9. Kotka 0,30(10%) - - - 17.11.-24.11. Imatra - 0,81 (23 %) 23.12.-29.12. Imatra - 0,77 (24 %) 15

S T U K - B- VYK 7 4.3 Laskeuman radioaktiivisuusvalvonta Laskeumalla tarkoitetaan pölynä tai sadeveden mukana maahan ja veteen laskeutuneita radioaktiivisia aineita. Laskeumanäytteiden analysointi antaa tietoa eri puolille Suomea tulleista radioaktiivisista aineista. Säteilytilannetiedon lisäksi määritykset tukevat tutkimusta, joka käsittelee radioaktiivisten aineiden kulkeutumista maa- ja vesiympäristössä. Näytteen keräysasemat Laskeumanäytteitä kerätään jatkuvasti 13 paikkakunnalla. Keräysasemat on merkitty kuvaan 6. Näytteet kerätään laitteilla, joiden keräysala on 0,05 m 2 tai 0,07 m 2. Lisäksi Helsingissä on laite, jonka keräysala on 0,5 m 2. Laite erottaa kuivan ja märän laskeuman toisistaan. Helsingissä ja Rovaniemellä kerätään näytteet myös tritiumin ( 3 H) analysoimista varten. Näytteiden käsittely ja analyysit Laskeumanäytteet analysoidaan tavallisesti yhden kuukauden jaksoissa. Näytteet konsentroidaan haihduttamalla, minkä jälkeen niistä analysoidaan gammasäteilyä lähettävät radioaktiiviset aineet. Gammamittauksen jälkeen näytteistä voidaan määrittää radiokemiallisen erottamisen vaativia radioaktiivisia aineita, kuten strontiumia ( 89 Sr, ^Sr) ja plutoniumia ( 239 Pu, 240 Pu). Tritium-määrityksiä varten otetut näytteet tislataan epäpuhtauksien poistamiseksi. Tritium ( 3 H) määritetään nestetuikemittauksella joko suoraan tislatusta näytteestä tai elektrolyyttisen rikastuksen jälkeen. Näytteenottoa tihennetään, jos esimerkiksi ulkoisen säteilyn tai ilmanäytemittausten perusteella on epäiltävissä, että laskeumatilanne on poikkeava. Tällaisessa tilanteessa näytteet analysoidaan gammaspektrometrisesti ilman esikäsittelyä, jotta tulokset saadaan mahdollisimman nopeasti. Tulokset Kuvassa 6 on 137 Cs:n ja ^S^n laskeumat vuonna 1997. Kuvassa 7 on kolmen aseman 137 Cs:n kuukausi- tai neljännesvuosilaskeumat ja kahden aseman 90 Sr:n neljännesvuosilaskeumat vuonna 1997. 137 Cs-laskeumat eri paikkakunnilla olivat pienet, muutamilla asemilla alle havaitsemisrajan. Käytetyillä mittausajoilla havaitsemisraja on noin 0,5 Bq/m 2 /kk. Pohjois-Suomen asemilla havaitsemisraja on pitemmistä mittausajoista johtuen noin 0,005 Bq/m 2 /kk. 90 Sr-laskeumat olivat yleensä alle 0,1 Bq/m 2 kuukautta kohti. Kuvassa 8 on 137 Cs-laskeuma ja kuvassa 9 ^Srlaskeuma Helsingin seudulla vuodesta 1961 alkaen. Ennen vuotta 1986 havaittu laskeuma on peräisin ydinkokeista. Tälle laskeumalle on tyypillistä kuvissa näkyvä vuodenaikaisvaihtelu. Vuoden 1986 jälkeen laskeumanäytteissä havaitut 137 Cs ja^sr ovat pääasiassa peräisin Tshernobylin onnettomuuden aiheuttamasta laskeumasta. Sen radionuklidit liikkuvat paikallisesti ja ovat joutuneet uudelleen keräysastiaan. Kuvassa 10 on sadeveden tritium-pitoisuudet ( 3 H) Helsingissä ja Rovaniemellä vuonna 1997. Rovaniemellä pitoisuudet olivat korkeimmillaan 2,9 Bq/l. Osassa näytteitä pitoisuudet olivat alle havaitsemisrajan, joka on noin 0,9 Bq/l. Helsingissä pitoisuudet olivat 1,7-12 Bq/l. 16

STUK-B-VYK7 137 Cs:n vuosilaskeuma M Sr:n vuosilaskeuma Walo 0,2 Bq/m 2 Sodankylä 0,2 Bq/m 2 Rovaniemi 0,2 Bq/m 2 Taivalkoski 4,6 Bq/m 2 Taivalkoski 0,1 Bq/m 2 Kajaan) 6,0 Bq/m 2 Kajaam\0,09 Bq/m 2 9,9 Bq/m 2 Joensuu 4,3 Bq/m 2 Jyväskylä 38 Bq/m 2 Niinisalo 6,8 Bq/m 2 /^Imatra 3,9 Bq/m 2 Vaasa 0,2 Bq/m 2 Joensuu 0,03 Bq/m 2 Jyväskylä 0,3/Bq/m 2 * Niinisalo 0,08 Bq/m 2 0,09 Bq/m 2 Jokioinen 8,9 Bq/m 2 " Helsinki 5,3 Bq/m 2 Maarianhamina 7,4 Bq/m 2 '* Helsinki 0,1 Bq/m 2 Maarianhamina 0,04 Bq/m 2 Kuva 6. 137 Cs:n ja 90 Sr:n laskeumat eri asemilla vuonna 1997. Joidenkin kuukausien 137 Cs-laskeumat olivat alle havaitsemisrajan, tällöin vuosisummaa laskettaessa on käytetty arvoa, joka on puolet mittauksen havaitsemisrajasta. Bq/m2 10* HELSINKI Bq/m2 io 2 JYVÄSKYLÄ Bq/m2 10 2 f ROVANIEMI 10 1 10 1 ] 10 10 10 ] 10-21 10-3- JAN MAR MAY JUL SEP NOv JAN MAR MAY JUL SEP NOV JAN MAR MAY JUL SEP NOV Kuva 7. 137 Cs:n kuukausi- tai neljännesvuosilaskeumat (yhtenäinen viiva) kolmella asemalla ja neljännesvuosilaskeumat (katkoviiva) kahdella asemalla vuonna 1997. Joidenkin kuukausien 137 Cslaskeumatulokset olivat alle havaitsemisrajan, tällöin kuvissa on käytetty arvoa, joka on puolet mittauksen havaitsemisrajasta. 17

STUK- B- VYK 7 Cs137 Bq/m2 10 4 10 10 10 10 10' 61 63 65 67 71 73 75 77 79 81 83 85 87 91 93 95 97 99 Kuva 8. 137 Cs:n laskeuma (Bq I m 2 ) Helsingin seudulla 1961-1997. 67 69 71 73 75 77 79 81 83 85 87 89 91 93 95 97 99 Kuva 9. MSr.-n laskeuma (Bqlm 2 ) Helsingin seudulla 1961-1997. 18

S T U K - B- VYK 7 Bq/I 14,0 12,0 -- Rovaniemi D Helsinki 10,0 -- 8,0-6,0 -- 4,0 -- 2,0 -- 4-4- tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 10. Sadeveden 3 H-pitoisuus (Bq II) Rovaniemellä (Apukka) ja Helsingissä (Roihupelto) vuonna 1997. Havaitsemisraja on 0,9 Bq II. 19

S T U K - B- VYK 7 LUTE 1 YDINLAITOSTAPAHTUMIEN KANSAINVÄLINEN VAKAVUUSASTEIKKO Ydinlaitostapahtumien kansainvälisellä vakavuusasteikolla havainnollistetaan tapahtumien ydin- ja säteilyturvallisuusmerkitystä. Vakavuusasteikolla on seitsemän luokkaa, joista alimmilla 1-3 luokilla kuvataan turvallisuutta heikentäneitä tapahtumia ja ylimmillä 4-7 onnettomuuksia. Lisäksi asteikolla on luokka 0, joka osoittaa, että tapahtumalla ei ole ydin- eikä säteilyturvallisuusmerkitystä. Seuraavassa on tapahtumien luokitteluperusteet. TAPAHTUMAT Poikkeuksellinen tapahtuma 0 Poikkeuksellinen tapahtuma Tapahtumalla ei ole merkitystä ydin- eikä säteilyturvallisuuden kannalta. Tapahtuma hallitaan asianmukaisesti käytettävissä oleviin ohjeisiin ja suunnitelmiin tukeutuen. Turvallisuutta heikentänyt tapahtuma 1 Poikkeuksellinen turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma Olennaisesti normaalista poikkeava tapahtuma tai laitoksen käyttötila, joka voi olla seurausta laiteviasta, käyttövirheestä tai puutteellisista menettelytavoista. 2 Merkittävä turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma Tapahtuma, jossa on merkittävä puute turvallisuuteen vaikuttavissa tekijöissä, mutta jossa turvallisuus on edelleen varmistettu mahdollisesta lisäviasta huolimatta. Tapahtuma, josta aiheutuu työntekijälle annosrajan ylittävä säteilyannos. Tai tapahtuma, joka johtaa radioaktiivisten aineiden merkittävään vapautumiseen laitoksen sisätiloissa alueille, joihin niiden ei ole suunniteltu pääsevän. Saastuneet tilat vaativat puhdistuksen ennen käyttöönottoa. 3 Vakava turvallisuuteen vaikuttava tapahtuma Radioaktiivisten aineiden päästöt ympäristöön ylittävät viranomaisten hyväksymät päästörajat. Päästöt ympäristöön aiheuttavat laitoksen ympäristössä asuvalle henkilölle vajaan millisievertin säteilyannoksen. Laitoksen ulkopuolisia vastatoimenpiteitä ei tarvita. Tapahtuma, josta seuraa työntekijöille välittömiä terveyshaittoja aiheuttavia säteilyannoksia tai tapahtuman seurauksena huomattava määrä radioaktiivisia aineita (aktiivisuus muutamia tuhansia terabecquereleja) leviää laitoksen sisätiloihin siten, että ne voidaan ottaa talteen ja varastoida jätteenä. Tapahtuma, jossa yksittäinen turvajärjestelmän lisävika saattaisi johtaa onnettomuuteen tai tarvittavat turvajärjestelmät olisivat häiriötilanteen seurauksena toimintakyvyttömiä estämään onnettomuuden. Radioaktiivisten aineiden leviämisesteet ovat heikentyneet merkittävästi. 20

S T U K - B- VYK 7 ONNETTOMUUDET 4 Laitosonnettomuus Radioaktiivisten aineiden päästö ympäristöön aiheuttaa laitoksen ympäristössä asuvalle, eniten altistuneelle henkilölle yli millisievertin suuruusluokkaa olevan säteilyannoksen. Tällainen päästö saattaa aiheuttaa tarvetta joihinkin laitoksen ulkopuolisiin vastatoimenpiteisiin kuten paikallisten elintarvikkeiden valvontaan. Merkittäviä vaurioita ydinlaitoksessa. Esimerkki tällaisesta onnettomuudesta on ydinvoimalaitoksen reaktorin osittainen sulaminen tai vastaava tapahtuma muilla ydinlaitoksilla. Onnettomuus saattaa aiheuttaa pitkäaikaisen keskeytyksen laitoksen käyttöön. Yhden tai useamman laitoksen työntekijän saamat säteilyannokset, jotka mitä todennäköisemmin johtavat nopeaan kuolemaan. 5 Ympäristölle vaaraa aiheuttava onnettomuus Radioaktiivisten aineiden vapautuminen ympäristöön (jodi 131 -ekvivalentteina 1 suuruusluokkaa sadoista tuhansiin terabecquereleihin). Tällainen päästö johtaisi vastatoimenpiteiden osittaiseen käynnistämiseen terveyshaittojen todennäköisyyden välttämiseksi. Vakavia vaurioita ydinlaitoksessa. Kysymykseen voi tulla ydinvoimalaitoksen reaktorin laaja vaurio, suuri kriittisyysonnettomuus, tulipalo tai räjähdys, jonka seurauksena merkittävä määrä radioaktiivisia aineita leviää laitoksen tiloihin. 6 Vakava onnettomuus Radioaktiivisten aineiden vapautuminen ympäristöön (jodi 131 -ekvivalentteina suuruusluokkaa tuhansista kymmeniin tuhansiin terabecquereleihin). Tällainen päästö johtaa todennäköisesti vastatoimenpiteiden käynnistämiseen täydessä laajuudessaan vakavien terveyshaittojen rajoittamiseksi. 7 Erittäin vakava onnettomuus Suuressa ydinvoimalaitoksessa olevien radioaktiivisten aineiden merkittävä vapautuminen ympäristöön. Tyypillistä tällaiselle päästölle on, että se sisältää sekä lyhyt- että pitkäikäisiä fissiotuotteita (jodi 131 -ekvivalentteina suuruusluokkaa yli kymmeniä tuhansia terabecquereleja). Tällainen päästö saattaa aiheuttaa välittömiä terveyshaittoja, myöhemmin ilmeneviä terveyshaittoja laajoilla alueilla, jopa useissa maissa, sekä pitkäaikaisia ympäristövaikutuksia. 1) Jodi 131 -ekvivalentilla tarkoitetaan jodi-isotooppien laskennallista painotettua summaa, jossa jodi 131:n kerroin on 1 ja muiden isotooppien kerroin määräytyy niiden suhteellisen haitallisuuden mukaan. 21

STU K- B- VYK 7 LIITE 2 KÄSITTEITÄ JA LYHENTEITÄ Aktiivisuus Säteilyannos Annosnopeus Säteily on suure, jolla ilmaistaan atomiytimien hajoamisten lukumäärä aikayksikköä kohti. Sen yksikkö on becquerel (Bq). Yksi becquerel tarkoittaa, että radioaktiivisessa aineessa tapahtuu yksi hajoaminen sekunnissa. kuvaa säteilyn terveydelle haitallisia vaikutuksia ihmiseen. Sen yksikkö on sievert (Sv). Sievert on hyvin suuri yksikkö, yleensä käytetään millisievertiä (1 Sv = 1000 millisievertiä) tai mikrosievertiä (1 Sv = 1 000 000 mikrosievertiä). ilmaisee, kuinka suuren säteilyannoksen ihminen saa tiettynä aikana. Sen yksikkö on sievertiä tunnissa (Sv/h), yleensä käytetään yksikköä mikrosievertiä tunnissa (usv/h). Radioaktiiviset aineet säteilevät ionisoivaa säteilyä. Eri säteilylajeja ovat alfa-, beeta- ja gammasäteily. Alfasäteily on hiukkassäteilyä. Atomin hajoamisessa ytimestä lähtee alfahiukkanen, joka muodostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista. Alfahiukkanen ei kulje kovin pitkälle eikä läpäise edes paperia. Alfasäteily on haitallista, jos sitä lähettäviä radioaktiivisia aineita joutuu elimistöön esim. hengitysilman mukana. Beetasäteily on hiukkassäteilyä. Atomin hajoamisessa ytimestä lähtee beetahiukkanen eli elektroni. Beetahiukkaset ovat kevyempiä kuin alfahiukkaset ja näin nopeampia ja läpäisykykyisempiä. Beetasäteilyä lähettävät aineet ovat haitallisia iholla tai päästessään elimistöön. Gammasäteily on aineetonta sähkömagneettista säteilyä. Gammasäteily on hyvin läpitunkevaa ja se kantaa kauas. Gammasäteilyn vaimentamiseksi tarvitaan paksu betoniseinä, terästä, lyijyä tai hyvin suuri etäisyys säteilylähteestä. Taustasäteily Haj oamistuotteet koostuu luonnon radioaktiivisista aineista peräisin olevasta säteilystä ja kosmisesta säteilystä. Normaali taustasäteily Suomessa vaihtelee välillä 0,04-0,3 usv/h. Atomiytimen halkeamisessa eli fissiossa syntyviä atomiytimiä sanotaan hajoamistuotteiksi. Yksiköiden etuliitteitä n m k M G T nano mikro milli kilo mega giga terä 10-9 10-6 10-3 10 3 10 6 10 9 10 12 0,000 000 001 0,000 001 0,001 1000 1 000 000 1 000 000 000 1 000 000 000 000 22

STU K- B- VYK 7 STUKin ASIANTUNTIJAT Tämän raportin laadintaan ovat osallistuneet: Kyllikki Aakko Hannele Aaltonen Tapani Honkamaa Heikki Lemmelä Arto Leppänen Pertti Niskala Ritva Saxen Taina Uus (kuvat 2,4, 5,) Ulla Koskelainen (kuvat 7, 8, 9) Lämpöiset kiitokset kaikille näytteenkerääjille ja säteilyvalvonta-asemien hoitajille. 23

S T U K - B- VYK 7 STUK-B-VYK-SARJAN JULKAISUJA STUK-B-VYK 6 Ulkoisen säteilyn valvontaohje STUK-B-VYK 3 Mustonen R (toim.). Säteilysuojepelastusviranomaisille/Anvisning för räddnings- lun periaatteet ja ohjeelliset toimenpidetasot onmyndigheterna on övervakning av yttre straining, nettomuustilanteessa. Helsinki, Säteilyturvakes- Helsinki, Säteilyturvakeskus 1997. kus 1995. STUK-B-VYK 5 Ristonmaa S (toim.). Valmiusta- STUK-B-VYK 2 Aakko K (toim.). Valmiustapahpahtumat ja valtakunnallinen säteilyvalvonta, tumat ja valtakunnallinen säteilyvalvonta. Vuosi- Vuosiraportti 1996. Helsinki, Säteilyturvakeskus raportti 1994. Helsinki, Säteilyturvakeskus 1995. 1997. STUK-B-VYK 1 Aakko K (toim.). Valmiustapah- STUK-B-VYK 4 Aakko K (toim.). Valmiustapah- tumat ja valtakunnallinen säteilyvalvonta. Vuositumat ja valtakunnallinen säteilyvalvonta. Vuosi- raportti 1993. Helsinki, Säteilyturvakeskus 1994. raportti 1995. Helsinki, Säteilyturvakeskus 1996. 24