SÄHKÖN JAKELUVERKKOTOIMINNAN HINNOITTELUN KOHTUULLISUUDEN ARVIOINNIN SUUNTAVIIVAT VUOSILLE Dnro 9/429/2004

ENERGIAMARKKINAVIRASTO Liite 2 SÄHKÖN JAKELUVERKKOTOIMINNAN HINNOITTELUN KOHTUULLISUUDEN ARVIOINNIN SUUNTAVIIVAT VUOSILLE 2005-2007 22.6.2004 Dnro 9/429/2004 Energiamarkkinavirasto Lintulahdenkatu 10 Puhelin 09 6220 360 S-posti virasto@energiamarkkinavirasto.fi Energimarknadsverket 00500 Helsinki Telefax 09 6221 911 Internet www.energiamarkkinavirasto.fi

ENERGIAMARKKINAVIRASTO i Sisällysluettelo: JOHDANTO...1 1 YLEISTÄ HINNOITTELUN KOHTUULLISUUDEN ARVIOINNISTA...3 1.1 Valvontajaksot...3 1.2 Ennen valvontajaksoa annettavat vahvistuspäätökset...4 1.3 Energiamarkkinaviraston vuosittain tekemät laskelmat...5 1.4 Valvontajakson jälkeen tehtävät valvontapäätökset...6 2 VERKKOTOIMINTAAN SITOUTUNUT PÄÄOMA JA PÄÄOMARAKENNE...8 2.1 Verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen...8 2.1.1 Varsinaisen verkko-omaisuuden oikaiseminen...9 2.1.1.1 Sähköverkon jälleenhankinta-arvon laskeminen...11 2.1.1.2 Sähköverkon nykykäyttöarvon laskeminen...13 2.1.1.3 Vuosittain ilmoitettavat tiedot...15 2.1.1.4 Valvontajakson aikana ostettujen verkkojen käsittely...15 2.1.1.5 Verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittäminen tulevilla valvontajaksoilla...16 2.1.2 Muu verkkoliiketoiminnan omaisuus...16 2.1.3 Muu varallisuus...17 2.2 Pääoman jakautuminen omaan ja vieraaseen pääomaan...17 2.2.1 Koroton vieras pääoma...18 2.2.2 Korollinen vieras pääoma...19 2.2.3 Oma pääoma...19 2.2.4 Tilinpäätössiirrot ja pakolliset varaukset...19 2.3 Yhteenveto pääomarakenteen määrittelystä...20 3 JAKELUVERKKOTOIMINNAN KOHTUULLISEN TUOTON LASKENTA...22 3.1 Yleiset perusteet...22 3.2 Oman pääoman kustannus...23 3.2.1 Riskitön korkokanta...24 3.2.2 Riskipreemio...25 3.2.3 Beeta-kerroin...25 3.2.4 Likvidittömyyspreemio...26 3.2.5 Pääomarakenteen vaikutus...26 3.3 Vieraan pääoman kustannus...27

ii ENERGIAMARKKINAVIRASTO 3.4 Kohtuullisen tuoton laskenta WACC -mallin avulla...27 3.5 Yhteenveto verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan parametreista...29 4 TULOSLASKELMAN OIKAISU JA TOTEUTUNEEN TUOTON LASKENTA...30 4.1 Verkkoliiketoiminnan tuotot...30 4.2 Verkkoliiketoiminnan kulut...30 4.3 Tehostamistavoitteen asettaminen...31 4.3.1 Yrityskohtainen tehostamistavoite...31 4.3.2 Yleinen tehostamistavoite...32 4.3.3 Yleisen tehostamistavoitteen rooli hintavalvonnassa...33 4.3.4 Tehostamistavoitteen toteutumisen arviointi...38 4.4 Vakiokorvaukset...39 4.5 Verkkovuokrat...39 4.6 Poistojen käsittely...40 4.6.1 Verkko-omaisuudesta tehtävät poistot...40 4.6.2 Muusta käyttöomaisuudesta tehtävät poistot...41 4.6.3 Hyväksyttävät poistot...42 4.7 Liittymismaksut...42 4.8 Tuloksen oikaiseminen ja toteutuneen tuoton laskenta...42 5 HINNOITTELUN KOHTUULLISUUDEN ARVIOINTI...44 6 MUITA KÄSITELTÄVIÄ ASIOITA...45 6.1 Asiakaspalvelun laatu...45 6.2 Sähkön laatu...45 6.3 Häviösähkön hankinta...46 7 RAPORTOINTI ENERGIAMARKKINAVIRASTOLLE...47 TERMINOLOGIAA...48 LÄHDELUETTELO...49 LIITE A SÄHKÖVERKON JÄLLEENHANKINTA- JA NYKYKÄYTTÖARVON MÄÄRITTÄMINEN ENSIMMÄISELLÄ VALVONTAJAKSOLLA...A-1

ENERGIAMARKKINAVIRASTO iii LIITE B VERKKOKOMPONENTIT, YKSIKKÖHINNAT, PITOAJAN VAIHTELUVÄLIT JA KESKI-IÄT...B-1 LIITE C ESIMERKKI SÄHKÖVERKON JÄLLEENHANKINTA- JA NYKYKÄYTTÖARVON LASKEMISESTA...C-1

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 1 JOHDANTO Tässä asiakirjassa esitetään suuntaviivat sähkön jakeluverkkopalveluiden hinnoittelun kohtuullisuuden arvioimiseksi valvontajaksolle, joka kattaa vuodet 2005-2007. Energiamarkkinavirasto soveltaa suuntaviivoja vuonna 2004 annettavissa vahvistuspäätöksissä, jotka koskevat verkonhaltijan hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista (metodologiapäätökset). Tässä asiakirjassa esitettyjä suuntaviivoja sovelletaan myös ns. alueverkonhaltijoiden eli pelkästään 110 kv:n jännitteellä sähköverkkotoimintaa harjoittavien yritysten hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiin. Sähkön kantaverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnista Energiamarkkinavirasto laatii erilliset suuntaviivat. Suuntaviivat on laadittu Energiamarkkinavirastossa virkamiestyönä. Perusteet asiakirjassa esitetyille valinnoille on johdettu sähkömarkkinalaista (386/1995), hallituksen esityksestä sähkömarkkinalaiksi (138/1994) sekä sähkömarkkinalain nojalla annetuista säädöksistä. Valintoja tehtäessä on osaltaan otettu huomioon myös eduskunnan talousja perustuslakivaliokunnan mietinnöissä hallituksen esityksestä sähkömarkkinalaiksi tai sen muuttamiseksi todetut asiat. Energiamarkkinavirasto on suuntaviivojen valmistelun tausta-aineistona käyttänyt myös asiantuntijalausuntoja. Asiakirjassa esitetty valvontamalli perustuu kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman energiamarkkinoiden kohtuullisuusvalvontaa uudistavan työryhmän raportissa 1 esitettyihin suuntaviivoihin sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnan valvonnan uudistamiseksi vuodesta 2005 lähtien. Suuntaviivojen yksityiskohdissa on otettu huomioon kyseisessä raportissa esitettyjä seikkoja ja näkökulmia. Tietyt valvontamallin yksityiskohdat (erityisesti luku 1) täsmentyvät valvonnan uudistamista koskevan sähkömarkkinalain muutoksen sisällön perusteella. Tässä asiakirjassa esitetty perustuu energiamarkkinoiden kohtuullisuusvalvontaa uudistavan työryhmän raporttiin. Energiamarkkinavirasto on 20.1.2004 pyytänyt lausunnot ensimmäisestä, 20.1.2004 päivätystä luonnoksesta suuntaviivoiksi sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioimiseksi sekä 28.5.2004 toisesta, 28.5.2004 päivätystä luonnoksesta suuntaviivoiksi sähkön jakeluverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioimiseksi. Ensimmäistä, 20.1.2004 päivättyä luonnosta on käsitelty myös Energiamarkkinaviraston järjestämillä keskustelupäivillä 4.2.2004. Lausunnon 20.1.2004 päivättyyn luonnokseen antoivat Huoltovarmuuskeskus, Kilpailuvirasto, Kuluttajavirasto, Energia-alan Keskusliitto ry Finergy, Sähköenergialiitto ry Sener, Suomen Kiinteistöliitto ry, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry, Atro Oyj, E.ON Finland Oyj, Fortum Sähkönsiirto Oy, Graninge Kainuu Oy, Helsingin 1 Energiamarkkinoiden kohtuullisuusvalvontaa uudistavan työryhmän raportti. Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä- ja toimikuntaraportteja 13/2003

2 ENERGIAMARKKINAVIRASTO Energia, Oy Herrfors Ab, Imatran Seudun Sähkö Oy, Inergia Oy, Jyväskylän Energia Oy, Keravan Energia Oy, Koillis-Satakunnan Sähkö Oy, KSS Energia Oy, Kuopion Energia, Lahti Energia Oy, Lapin Sähköverkko Oy, Lappeenrannan Energia Oy, Naantalin Energia Oy, Pohjolan Voima Oy, Rovakaira Oy, Tampereen Sähkölaitos, Tornion Energia Oy, Vantaan Energia Oy, Vattenfall Verkko Oy, professori Jarmo Partanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta, professori Matti Lehtonen Teknillisestä korkeakoulusta sekä Tekla Oyj. Lausunnon 28.5.2004 päivättyyn luonnokseen antoivat kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosasto, Energia-alan Keskusliitto ry Finergy, Sähköenergialiitto ry Sener, Atro Oyj, Enso Alueverkko Oy, E.ON Finland Oyj, Fortum Sähkönsiirto Oy, Graninge Kainuu Oy, Helsingin Energia, Jyväskylän Energia Oy, Koillis-Satakunnan Sähkö Oy, KSS Energia Oy, Kuopion Energia, Lapin Sähköverkko Oy, Rovakaira Oy, Tornion Energia Oy, Vantaan Energia Oy, Vattenfall Verkko Oy sekä professori Jarmo Partanen Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Lausunnoista on laadittu erilliset yhteenvetomuistiot. Lisäksi oikeusministeriö on kommentoinut 20.1.2004 päivättyä luonnosasiakirjaa kauppa- ja teollisuusministeriölle 3.2.2004 antamassaan lausunnossa Energiamarkkinoiden kohtuullisuusvalvontaa uudistavan työryhmän loppuraportista.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 3 1 YLEISTÄ HINNOITTELUN KOHTUULLISUUDEN ARVIOINNISTA 1.1 Valvontajaksot Kauppa- ja teollisuusministeriön helmikuussa 2003 asettaman, energiamarkkinoiden kohtuullisuusvalvontaa uudistavan työryhmän loppuraportissa ehdotetussa uudessa sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnan valvontamallissa kaikkien valvottavien verkonhaltijoiden toteutunut ja kohtuulliseksi katsottava tuotto arvioidaan toteutuneiden tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella vuosittain jälkikäteen. Raportin mukaan valvontamalliin sisältyy muutaman vuoden mittainen valvontajakso, jonka aikana verkonhaltijan keräämät tuotot lasketaan yhteen ja jonka aikana hinnoittelun tulee kokonaisuutena katsoen olla kohtuullista. Valvontajakson pituudeksi työryhmä ehdotti viittä vuotta kuitenkin siten, että sähköverkkojen valvonnassa ensimmäinen valvontajakso olisi pituudeltaan kolme vuotta. Valvontajakso on kiinteä, jolloin kaikkien saman toimialan yritysten kohdalla tarkastellaan aina samoja vuosia. Raportissa ehdotetussa valvontamallissa valvontajakson aikana verkonhaltija voi yksittäisenä vuotena ottaa toiminnasta kohtuullisena pidettävää tuottorajaa korkeamman tuoton ilman valvontaviranomaisen välitöntä puuttumista asiaan. Verkonhaltijan tulee kuitenkin lähtökohtaisesti ottaa mahdolliset kohtuullisena pidettävän tuoton ylitykset huomioon jakson muiden vuosien hinnoittelussa, jolloin hinnoittelun tulee valvontajakson ajalta kokonaisuutena katsoen olla kohtuullista. Energiamarkkinavirasto toteaa valvontajakson päätyttyä valvontapäätöksellään kunkin verkonhaltijan tuloksen valvontajakson ajalta sekä vahvistaa mahdollisen valvontajakson ajalta kertyneen kohtuullisen tuoton ylittävän tai alittavan tuoton määrän. Valvontapäätökseen sisältyy tarvittaessa velvoite palauttaa päättyneeltä valvontajaksolta kertynyt ylituotto alkaneen valvontajakson aikana hinnoittelun kautta asiakkaille. Vastaavasti valvontapäätöksessä vahvistetaan, että verkonhaltija voisi halutessaan ottaa huomioon alkaneen valvontajakson hinnoittelussaan sen tuoton, jonka verran edelliseltä valvontajaksolta verkonhaltijalle kertynyt tuotto jäi alle kohtuullisesta tuottotasosta. Valvontajakson kuluessa Energiamarkkinavirasto ei anna päätöksiä yritysten hinnoittelusta, vaan virasto laskee yritysten raportoimien tietojen pohjalta tiedot verkkotoiminnan toteutuneesta tuotosta sekä ilmoittaa ne verkonhaltijoille tiedoksi vuosittain. Valvontajaksolla sovellettavat hinnoittelumenetelmät sekä tarvittavat parametrit, kuten sitoutuneen pääoman kohtuullisten tuottoprosenttien laskentamenetelmät ja yrityskohtaiset tehostamistavoitteet, vahvistetaan Energiamarkkinaviraston antamilla yrityskohtaisilla vahvistuspäätöksillä ennen valvontajakson alkua. Vahvistuspäätös on voimassa valvontajakson ajan kerrallaan ja sitä muutetaan tarvittaessa seuraavalle valvontajaksolle. Työryhmän ehdotuksen mukaisesti ensimmäinen valvontajakso alkaa vuoden 2005 alusta. Sähkön jakeluverkkotoiminnassa ensimmäisen valvontajakson pituudeksi on energiamarkkinoiden kohtuullisuusvalvontaa uudistavan työryhmän raportissa ehdotettu kolme vuotta, joten ensimmäinen valvontajakso kattaa vuodet 2005-2007.

4 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 1.2 Ennen valvontajaksoa annettavat vahvistuspäätökset Työryhmän ehdotusten mukaisesti Energiamarkkinavirasto antaa vähintään noin puoli vuotta ennen kunkin valvontajakson alkua jokaista verkonhaltijaa koskien yrityskohtaisen vahvistuspäätöksen seuraavalla valvontajaksolla verkonhaltijan hinnoittelussa noudatettavista menetelmistä (metodologiapäätös). Energiamarkkinavirasto antaa ensimmäistä valvontajaksoa koskevat vahvistuspäätökset mahdollisimman pian sen jälkeen, kun tarvittavat säädösmuutokset tulevat voimaan myöhemmin vuonna 2004, jotta verkonhaltijoille jää vahvistuspäätösten antamisen jälkeen kohtuullisesti aikaa ennen valvontajakson alkua hinnoittelua koskevien laskelmien tekemiseksi. Ennen valvontajakson alkua annettu vahvistuspäätös on voimassa päätöksessä mainitun valvontajakson ajan kerrallaan. Vahvistuspäätöksessä vahvistettujen menetelmien ja parametrien yksityiskohtia voidaan kehittää ja muuttaa seuraavalle valvontajaksolle. Vahvistuspäätöksen antamisen jälkeen valvontajakson aikana kehitettyjä uusia menetelmiä ja parametreja ei sovelleta valvontajaksolla tapahtuvaan verkkotoiminnan toteutuneen ja kohtuullisen tuoton vuosittaiseen laskentaan eikä valvontajakson päätyttyä tapahtuvaan hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiin. Poikkeuksen muodostavat ne tilanteet, joissa Energiamarkkinavirasto muutoksenhakutuomioistuimen antamaan ratkaisuun perustuen tai sähkömarkkinalaissa säädetyllä muulla perusteella muuttaa vahvistuspäätöksessä vahvistettuja parametreja ja menetelmiä antamallaan uudella lainvoimaisella päätöksellä. Jos muutoksenhakutuomioistuin päätöksellään muuttaa joiltain osin Energiamarkkinaviraston vahvistuspäätöksessä vahvistettuja parametreja ja menetelmiä, Energiamarkkinavirasto noudattaa muutoksenhakutuomioistuimen päätöksessä vahvistamia parametreja ja menetelmiä. Ennen valvontajakson alkua annettavaan verkonhaltijan hinnoittelussa noudatettavia menetelmiä koskevaan vahvistuspäätökseen sisältyviä yksityiskohtia ovat: verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperiaatteet, verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman sallittu kohtuullinen tuottoprosentti, verkkotoiminnan tuloslaskelman ja taseen oikaisuperiaatteet ja verkkotoiminnan tehostamistavoite sekä periaatteet tehostamistavoitteen soveltamiseksi hinnoittelussa. Energiamarkkinavirasto antaa ennen valvontajakson alkua kahdenlaisia vahvistuspäätöksiä: sähkönjakeluverkkotoimialalle yhteisen vahvistuspäätöksen niistä osista, jotka ovat toimialan kaikille verkonhaltijoille samanlaiset, ja yrityskohtaisen vahvistuspäätöksen niistä osista, jotka ovat erilaiset toimialan eri yrityksille. Yrityskohtaisia asioita ovat esimerkiksi yrityskohtaiset tehostamistavoitteet. Toimialalle yhteisessä vahvistuspäätöksessä asianosaisina ovat kaikki toimialan verkonhaltijat. Yrityskohtaisessa vahvistuspäätöksessä asianosaisena on kyseinen verkonhaltija. Ennen ensimmäistä valvontajaksoa Energiamarkkinavirasto antaa kullekin jakeluverkonhaltijalle vain yhteistä osaa koskevan vahvistuspäätöksen, koska yrityskohtaisia vahvistuspäätöksessä vahvistettavia asioita ei jäljempänä esitetyistä syistä oteta huomioon ensimmäisellä valvontajaksolla.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 5 Vahvistuspäätökset ovat hallintopäätöksiä. Asianosaisilla verkonhaltijoilla on oikeus hakea Energiamarkkinaviraston vahvistuspäätökseen muutosta siinä järjestyksessä kuin asiasta säädetään sähkömarkkinalaissa. Muutoksenhaulla ei kuitenkaan ole lykkäävää vaikutusta, joten vahvistuspäätöstä tulee valituksesta huolimatta noudattaa, ellei Energiamarkkinavirasto päätöksessään toisin määrää. Jos valitus on tehty, valitusviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrätä sen keskeytettäväksi tai antaa muun täytäntöönpanoa koskevan määräyksen. Asian käsittelyn lopettavassa päätöksessään valitusviranomaisen on tarvittaessa lausuttava täytäntöönpanoa koskevan määräyksen voimassaolosta. Jos päätöksestä saa valittaa, siinä voidaan määrätä, että täytäntöönpanoa koskeva määräys on voimassa, kunnes päätös on lainvoimainen tai ylempi valitusviranomainen määrää toisin. Jos valitusviranomainen päätöksen kumotessaan palauttaa tai siirtää asian uudelleen käsiteltäväksi, se voi samalla määrätä, että kumottua päätöstä on edelleen noudatettava, kunnes asia ratkaistaan tai sitä käsittelevä viranomainen määrää toisin. Energiamarkkinavirasto voi muuttaa ennen valvontajakson alkua antamaansa vahvistuspäätöstä valvontajakson aikana sähkömarkkinalaissa säädettyjen edellytysten mukaisesti. 1.3 Energiamarkkinaviraston vuosittain tekemät laskelmat Ensimmäisellä valvontajaksolla Energiamarkkinavirasto laskee ja ilmoittaa verkonhaltijoille tiedoksi vuosina 2006 ja 2007 lokakuun loppuun mennessä edellisen vuoden tilinpäätös- ja muiden tietojen perusteella ennen valvontajakson alkua annetussa vahvistuspäätöksessä vahvistettuja arviointimenetelmiä ja periaatteita noudattaen sähkönjakeluverkkotoiminnan toteutuneen ja kohtuullisen tuoton. Edellä esitetyn aikataulun edellytyksenä on, että verkonhaltijat toimittavat Energiamarkkinavirastolle tarvittavan lähtötietoaineiston annetussa aikataulussa ja että toimitettu aineisto on laskelmien tekemiseksi riittävän luotettavaa. Energiamarkkinaviraston vuosina 2006 ja 2007 tekemät laskelmat eivät ole hallintopäätöksiä, joista asianosaisilla verkonhaltijoilla olisi muutoksenhakuoikeus ja jotka sisältäisivät verkonhaltijoita koskevia velvoitteita. Laskelmat liittyvät valvontajakson päätyttyä tehtävän valvontapäätöksen valmisteluun, jossa noudatetaan mm. asianosaisen kuulemista koskevia hallintolain säännöksiä. Toimittaessaan vuotuisen laskelman verkonhaltijalle tiedoksi Energiamarkkinavirasto pyytää samalla kyseistä verkonhaltijaa tarkastamaan ja kommentoimaan viraston tekemän laskelman erityisesti niiltä osin, onko Energiamarkkinaviraston laskelmassa sovellettu asianosaista verkonhaltijaa koskevia tietoja virheellisesti ja vastaako Energiamarkkinaviraston laskelma valvontajaksolle annetussa vahvistuspäätöksessä esitettyjä periaatteita. Energiamarkkinavirasto arvioi verkonhaltijoilta saamansa kommentit erikseen ja toimittaa tarvittaessa verkonhaltijalle uuden laskelman. Vuotuista laskelmaa koskevien huomautusten tekemättä jättäminen välittömästi laskelman tiedoksisaannin jälkeen ei estä verkonhaltijaa lausumasta asiasta myöhemmin ennen lopullisen valvontapäätöksen antamista. Koko valvontajaksoa koskevat laskel-

6 ENERGIAMARKKINAVIRASTO mat vahvistetaan vasta valvontajakson päätyttyä annettavan valvontapäätöksen yhteydessä. Kuitenkin Energiamarkkinavirasto pitää suositeltavana, että vuotuisia laskelmia koskevat huomautukset toimitetaan Energiamarkkinavirastolle ensisijaisesti jo valvontajakson aikana ja mahdollisimman pian sen jälkeen, kun Energiamarkkinavirasto on toimittanut laskelman verkonhaltijalle tiedoksi. Tällöin esitetyt huomautukset on mahdollista ottaa huomioon jo valvontajakson aikana tehtävissä seuraavissa laskelmissa. Verkonhaltijakohtaisten vuosittaisten laskelmien julkisuuden osalta Energiamarkkinavirasto noudattaa asiakirjojen ja viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettuja säädöksiä. 1.4 Valvontajakson jälkeen tehtävät valvontapäätökset Ensimmäisen valvontajakson päätyttyä vuoden 2007 lopussa Energiamarkkinavirasto vahvistaa valvontapäätöksellään 31.10.2008 mennessä kunkin verkonhaltijan osalta erikseen valvontajakson aikana kertyneen tuoton sekä sen, kuinka suurella euromäärällä valvontajakson aikana kertynyt tuotto ylittää tai alittaa kohtuullisena pidetyn tuottotason. Laskelmassa Energiamarkkinavirasto laskee valvontajakson eri vuosina 2005, 2006 ja 2007 kertyneet tuotot yhteen ja vähentää summasta vastaavina vuosina kohtuullisena pidettävien tuottojen summan. Kohtuullisena pidetty tuottotaso määritetään valvontajaksoa koskevassa lainvoimaisessa vahvistuspäätöksessä vahvistettuja periaatteita ja menetelmiä noudattaen. Jos valvontajakson aikana kertynyt tuotto ylittää kohtuullisena pidettävän tuottotason, Energiamarkkinaviraston antamassa valvontapäätöksessä velvoitetaan verkonhaltija ottamaan huomioon kohtuullisena pidettävän tason ylittäneen tuoton seuraavan valvontajakson hinnoittelussa alentamalla siirtopalvelumaksujaan. Ylituotto pienentää automaattisesti vastaavalla euromäärällä seuraavalla valvontajaksolla kohtuullisena pidettävää tuottoa. Jos valvontajakson aikana kertynyt tuotto alittaa kohtuullisena pidettävän tuottotason, Energiamarkkinaviraston antamassa valvontapäätöksessä vahvistetaan verkonhaltijalle mahdollisuus ottaa huomioon kohtuullisena pidettävän tason alittaneen tuoton seuraavan valvontajakson hinnoittelussa korottamalla siirtopalvelumaksujaan. Kyseinen ensimmäisellä valvontajaksolla kertynyt alituotto on verkonhaltijan käytettävissä vastaavalla euromäärällä ainoastaan seuraavan valvontajakson aikana muutoin mahdollisesti kertyneen ylituoton kompensoimiseen. Esimerkiksi jos verkonhaltijalle kertyisi seuraavalta valvontajaksolta kyseiselle valvontajaksolle annetussa vahvistuspäätöksessä asetettujen kriteerien mukaisesti laskettuna ylituottoa, niin seuraavan valvontajakson päätyttyä annettavassa Energiamarkkinaviraston päätöksessä kertynyttä ylituottoa pienennetään ensimmäisellä valvontajaksolla kertyneen alituoton määrällä. Jos seuraavalta valvontajaksolta vahvistuspäätöksessä asetettujen kriteerien mukaisesti laskettu ylituotto on pienempi kuin ensimmäiseltä valvontajaksolta kertynyt alituotto, niin tämä erotus ei ole sellaista alituottoa, jota verkonhaltija voisi käyttää kolmannen valvontajakson aikana mahdollisesti kertyvän ylituoton kompensoimiseen. Jos verkonhaltijalle kertyy vahvistuspäätöksissä vahvistettuja kriteerejä noudattaen alituottoa sekä ensim-

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 7 mäiseltä että toiselta valvontajaksolta, niin kolmannella valvontajaksolla verkonhaltijan käytettäväksi siirtyy ainoastaan toisella valvontajaksolla kertynyt alituotto. Valvontajaksolta kertyneeseen ylituottoon kohdistuva mahdollinen korkoseuraamus määritetään ja otetaan huomioon siten kuin sähkömarkkinalaissa säädetään. Energiamarkkinavirasto ottaa ensimmäiseltä valvontajaksolta kertyneen yli- ja alituoton viran puolesta huomioon toisen valvontajakson jälkeen tehdyissä laskelmissa. Asianosaisella verkonhaltijalla on oikeus hakea muutosta Energiamarkkinaviraston valvontajakson jälkeen antamaan päätökseen siinä järjestyksessä, kuin asiasta säädetään sähkömarkkinalaissa.

8 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 2 VERKKOTOIMINTAAN SITOUTUNUT PÄÄOMA JA PÄÄOMARAKENNE Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmia varten laskettavan sitoutuneen pääoman määrän perustana on eriytetyn sähköverkkotoiminnan tase. Pääsääntöisesti kohtuullisuuslaskelmissa eriytetyn taseen vastaavaa -puolelta otetaan sitoutuneeksi pääomaksi kirjanpitoarvojen mukaisina kaikki muut erät paitsi sähköverkko ja rahoitusomaisuus. Sähköverkon arvoa oikaistaan siten, että hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sähköverkon arvo korjataan vastaamaan kirjanpitoarvon sijasta nykykäyttöarvoa. Rahoitusomaisuus eliminoidaan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sovellettavasta sitoutuneesta pääomasta. Tällöin syntyvä tasauserä, joka on sähköverkon kirjanpitoarvon ja laskelmassa käytettävän nykykäyttöarvon välinen erotus vähennettynä rahoitusomaisuudella, lasketaan mukaan taseen vastattavaa -puolella omaan pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelta jaetaan vapaaehtoiset varaukset sekä poistoero oman pääoman ja verovelan osuuksiin. Vieras pääoma jaetaan lisäksi korottomaan ja korolliseen vieraaseen pääomaan. Taseen vastattavaa -puolelle muodostuu oikaisujen jälkeen kolme ryhmää, jotka ovat oma pääoma, korollinen vieras pääoma ja koroton vieras pääoma. Sitoutuneelle pääomalle (oman pääoman ja korollisten velkojen summalle) lasketaan keskikustannus käyttäen kiinteää pääomarakennetta (asiaa käsitellään tarkemmin luvussa 3). 2.1 Verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittäminen Verkkoliiketoimintaan sitoutuneen pääoman arvo määritetään kaikille verkonhaltijoille erikseen. Tässä yhteydessä verkonhaltijan eriytetyn verkkotoiminnan tasetta oikaistaan seuraavissa luvuissa esitettyjen periaatteiden mukaisesti. Sähkömarkkinalain mukaan sähköverkkotoiminnalla tarkoitetaan sähköverkon asettamista vastiketta vastaan sähkönsiirtoa ja muita verkon palveluja tarvitsevien käyttöön. Sähköverkkotoimintaan kuuluvat myös sellainen sähköverkon suunnittelu, rakentaminen, ylläpito ja käyttö, asiakkaiden sähkölaitteiden liittäminen verkkoon, sähkön mittaus ja muut sellaiset sähkön siirtoon tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia sähkönsiirron ja muiden sähköverkkopalvelujen kannalta. Jakelusähköverkkotoimintaan sisältyvät jakeluverkko-, alueverkko- ja pienimuotoinen urakointiliiketoiminta. Mikäli sähköverkkoa rakennetaan vain omaan käyttöön, kuuluu myös verkonrakentamis- ja ylläpitämistoiminta sähköverkkotoimintaan. Urakointi voidaan laskea mukaan sähköverkkotoimintaan sillä edellytyksellä, ettei se ole olennaista eikä sen mukaan ottaminen näin ollen muuta verkkotoiminnasta saatavaa kuvaa. Viestiverkon osalta voidaan todeta, että mikäli se palvelee ainoastaan sähköverkkotoimintaa, tulee se silloin sisällyttää verkkoliiketoiminnan lukuihin. Mikäli viestiverkkoa käytetään edes joltain osin muiden liiketoimintojen apuna (esim. da-

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 9 tasähkö), tulee siihen kohdistuva omaisuus, vastuut, tuotot ja kulut jakaa näiden liiketoimintojen kesken aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. 2.1.1 Varsinaisen verkko-omaisuuden oikaiseminen Sähköverkko on sähköverkkotoiminnan harjoittajan suurin yksittäinen, joskin useasta eri osasta koostuva, käyttöomaisuuden osa. Energiamarkkinavirasto ei käytä hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittämisessä sähköverkon kirjanpitoarvoa, koska kirjanpitoarvo ei välttämättä sen aiemman verosidonnaisuuden vuoksi kuvasta sähköverkkoon sitoutunutta todellista pääomaa. Sähköverkon arvo korjataan hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa siten, että kirjanpitoarvon asemesta käytetään sähköverkon nykykäyttöarvoa. Mikäli verkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, jolloin vuokratut verkkokomponentit sisällytetään mukaan verkonhaltijan verkko-omaisuuteen ja edelleen verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan. Verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä verkonhaltijan hallinnassaan olevaa verkkoa käsitellään samalla tavoin riippumatta siitä, onko kyseinen verkko verkonhaltijan omistama vai vuokraama. Energiamarkkinavirasto laskee valvontajakson ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2005 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän sähköverkon nykykäyttöarvon sähköverkon jälleenhankinta-arvon (jälleenhankintahinta) kautta, jolloin sähköverkon jälleenhankinta-arvo on sama kuin kustannus, jonka vastaavan uuden verkon rakentaminen nykykustannustasolla maksaisi. Jälleenhankinta-arvon avulla saadaan laskettua vuodelle 2005 verkon nykykäyttöarvo, joka on jälleenhankinta-arvo vähennettynä verkkokomponenttien teknistaloudellista pitoaikaa ja komponenttien käyttöikää vastaavilla teknistaloudellisen pitoajan mukaisilla poistoilla. Valvontajakson muina vuosina eli vuosina 2006 ja 2007 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan edellisen vuoden sähköverkon nykykäyttöarvon, sähköverkon laskennallisten tasapoistojen sekä edellisenä vuonna sähköverkkoon tehtyjen investointien perusteella. Sähköverkkoon sitoutuneen pääoman osalta määritys tehdään ensimmäisellä valvontajaksolla jokaiselle vuodelle erikseen siten, että se vastaa kunkin vuoden alun tilannetta eli ajankohtia 1.1.2005, 1.1.2006 ja 1.1.2007. Ensimmäisen valvontajakson aikana verkonhaltijan mahdollisesti tekemät sähköverkon nykykäyttöarvoon vaikuttavat investoinnit sekä sähköverkon nykykäyttöarvoa pienentävät tasapoistot otetaan valvontajakson aikana huomioon vuosittain. Kaaviokuva varsinaiseen sähköverkkoon sitoutuneen pääoman määrittämisprosessista on esitetty liitteessä A. Sähköverkkoon sitoutuneen pääoman määrittely toteutetaan ensimmäisellä valvontajaksolla siten, että vuoden 2005 laskentaa varten verkonhaltija ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle viraston määrittämän eri verkkokomponenttiryhmiin perustuvan jaottelun mukaisesti (Liite B) hallinnassaan olevaan sähköverkkoon kuuluvien ja tosiasiallisessa käytössä olevien komponenttien määrä-, pitoaika- ja keski-ikätiedot. Tiedot ilmoitetaan 1.1.2005 tilannetta vastaavasti ja ne tulee toimittaa Energiamarkkinaviras-

10 ENERGIAMARKKINAVIRASTO toon 31.3.2005 mennessä. Energiamarkkinavirasto ilmoittaa erikseen tietojen toimitustavan. Verkonhaltijan valitsemat ja Energiamarkkinavirastolle ilmoittamat eri verkkokomponenttiryhmien pitoajat voivat vaihdella liitteessä B eri verkkokomponenttiryhmille esitettyjen pitoaikojen vaihteluvälien mukaisesti. Eri verkkokomponenttiryhmille määritellyt pitoaikavälit perustuvat pääsääntöisesti Energiamarkkinaviraston Lappeenrannan teknillisellä korkeakoululla teettämään selvitykseen. 2 Verkonhaltijan tulee pitoaikoja määrittäessään ottaa huomioon, että ensimmäisellä valvontajaksolla käytettäviä pitoaikoja voidaan ainoastaan poikkeustapauksissa muuttaa tuleville valvontajaksoille. Energiamarkkinavirastolle 31.3.2005 mennessä ilmoitettujen tietojen perusteella virasto laskee verkonhaltijan hallinnassa olevalle sähköverkolle jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvot käyttäen hintatietoina komponenttiryhmäkohtaisia verkostokomponenttien yksikköhintoja. Sähköverkon arvonmäärityksessä käytettävät hintatiedot perustuvat pääosin Sähköenergialiitto ry Senerin verkostosuosituksessa KA 2:2003 3 esitettyihin yksikköhintoihin ja niiltä osin kuin sähköverkon arvonmäärityksessä käytettävät komponenttiryhmät eivät sisälly edellä mainittuun kustannusluetteloon, kustannukset perustuvat Energiamarkkinaviraston Electrowatt-Ekono Oy:ltä tilaamaan kyseisiä komponenttiryhmiä koskevaan yksikköhintaselvitykseen. 4 Perustelluista syistä voidaan sähköverkon jälleenhankinta-arvon laskennassa käytettävien em. standardikustannusten sijasta ottaa huomioon yrityskohtaisia, alueellisista seikoista johtuvia kustannuksia. Tällaisilla yrityskohtaisilla alueellisista seikoista johtuvilla kustannuksilla tarkoitetaan hyvin poikkeuksellisista olosuhteista aiheutuneita rakenteiden lisäkustannuksia, joista esimerkkinä voidaan todeta sähköasemarakenteet suurten kaupunkien keskusta-alueella. Halutessaan esittää käytettäväksi standardikustannuksista 5 poikkeavia yrityskohtaisia kustannuksia verkonhaltijan tulee toimittaa vuosittain 31.3. mennessä Energiamarkkinavirastolle ehdotus poikkeavista yksikköhintatiedoista ja perustellut selvitykset verkonhaltijan haluamille muutoksille. Verkonhaltijan tulee pystyä tarvittaessa todentamaan ehdottamansa standardikustannuksista poikkeava kustannustasonsa esimerkiksi riittävän luotettavan kustannusseurannan avulla. Energiamarkkinavirasto arvioi verkonhaltijoilta saamansa esitykset poikkeuksellisista olosuhteista aiheutuneista lisäkustannuksista sekä niiden perustelut erikseen. Energiamarkkinavirasto ottaa ensimmäisellä valvontajaksolla sähköverkon arvonmäärityksessä huomioon yksikköhintojen vuosittaisen muutoksen korjaamalla Sähköenergialiitto ry Senerin verkostosuosituksessa KA 2:2003 esitettyjä yksikköhintoja sekä Electrowatt-Ekono Oy:n tekemän yksikköhintaselvityksen hintoja Tilastokeskusken julkaisemalla rakennuskustannusindeksillä (1995=100). Vuodesta 1997 vuoteen 2003 rakennuskustannusindeksin perusteella yksikköhinnat ovat nousseet keskimäärin 13 %. 2 Partanen, J., Lassila, J. ja Viljainen, S. (2002), Investoinnit sähkön siirron hinnoittelussa. Energiamarkkinaviraston julkaisuja 1/2002. 3 Sähköenergialiitto ry Sener (2004), Verkostotöiden kustannusluettelo, Verkostosuositus KA 2:2003. 4 Metso Anu, Järvi Seppo (2004), Yksikköhintojen määrittely sähköverkon osille. Electrowatt-Ekono Oy raportti 6.5.2004. 5 Standardikustannuksilla tarkoitetaan liitteen B mukaisia eri verkostokomponenttien yksikköhintoja.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 11 Valvontajakson ensimmäisen vuoden eli vuoden 2005 osalta verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän verkonarvon laskentaa varten Energiamarkkinavirasto korjaa rakennuskustannusindeksin avulla Sähköenergialiitto ry Senerin verkostosuosituksessa KA 2:2003 esitettyjä yksikköhintoja sekä Electrowatt- Ekono Oy:n tekemän yksikköhintaselvityksen hintoja vastaamaan vuoden 2004 toisen neljänneksen hintatasoa. Hintojen korjauksessa oletetaan Sähköenergialiitto ry Senerin verkostosuosituksen hintojen vastaavan vuoden 2003 alun hintatasoa ja Electrowatt- Ekono Oy:n tekemän yksikköhintaselvityksen hintojen vastaavan vuoden 2004 alun hintatasoa. Vuosien 2006 ja 2007 osalta verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävän verkonarvon laskentaa varten Energiamarkkinavirasto korjaa liitteen B mukaisia yksikköhintatietoja rakennuskustannusindeksin avulla siten, että ne vastaavat tarkasteltavaa vuotta edeltävän vuoden toisen neljänneksen hintatasoa eli vuoden 2006 valvonnassa käytetään vuoden 2005 toisen neljänneksen hintatasoa ja vuoden 2007 valvonnassa käytetään vuoden 2006 toisen neljänneksen hintatasoa. Energiamarkkinavirasto julkaisee valvonnassa käytettävät korjatut yksikköhinnat kotisivuillaan vuosittain vuosina 2004, 2005 ja 2006 sen jälkeen kun Tilastokeskus on julkaissut rakennuskustannusindeksin (1995=100) vuoden toista neljännestä koskevat arvot. Päivitetyt yksikköhinnat pyritään julkaisemaan Energiamarkkinaviraston kotisivuilla syyskuun loppuun mennessä. Jos Energiamarkkinavirasto on hyväksynyt verkonhaltijan ehdotuksen käyttää standardikustannusten sijasta yrityskohtaisia alueellisista seikoista johtuvia kustannuksia, ei näille kustannuksille tehdä indeksikorjausta vuodelle 2005. Vuosille 2006 ja 2007 indeksikorjaus tehdään rakennuskustannusindeksillä (1995=100) samalla tavoin kuin liitteen B mukaisille yksikköhinnoille.. 2.1.1.1 Sähköverkon jälleenhankinta-arvon laskeminen Sähköverkon jälleenhankinta-arvo valvontajakson kaikille vuosille lasketaan pääsääntöisesti verkonhaltijan vuosittain ilmoittamien komponenttiryhmäkohtaisten määrätietojen ja liitteen B mukaisten yksikköhintatietojen perusteella kertomalla ilmoitettu määrätieto vastaavalla hintatiedolla ja laskemalla näin saadut komponenttiryhmäkohtaiset kustannukset yhteen. Perustelluista syistä voidaan sähköverkon jälleenhankintaarvon laskennassa käyttää liitteen B mukaisten yksikköhintojen sijasta yrityskohtaisia yksikköhintoja. Niille komponenteille, joille on esitetty edellisestä poikkeava arvonmääritystapa (sähköaseman 20 kv:n kojeisto, järjestelmät ja maakaapelit), lasketaan komponenttien arvot tässä asiakirjassa esitettyjen periaatteiden mukaan. Sähköverkon jälleenhankinta-arvoa määritettäessä käytetään verkostosuosituksen KA2:03 yksikköhintoja sellaisenaan seuraavien komponenttiryhmien kohdalla: muuntamot muuntajat

12 ENERGIAMARKKINAVIRASTO 20 kv:n ilmajohdot 0,4 kv:n ilmajohdot jakokaapit 20 kv:n johtoerottimet. Seuraavien komponenttiryhmien osalta sähköverkon jälleenhankinta-arvon määrityksessä käytettävät yksikköhinnat ja laskentamenetelmät perustuvat Electrowatt-Ekono Oy:n tekemään yksikköhintaselvitykseen: sähköasemat (110/20 kv, 45/20 kv) 110 kv:n ja 45 kv:n johdot järjestelmät energiamittauslaitteet Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa sähköaseman 110 kv:n kojeistojen ja keskijännitekojeistojen jälleenhankinta-arvot lasketaan lisäämällä kojeiston perushintaan kenttien lukumäärällä kerrottu kenttäkohtainen hinta sekä keskijännitekojeistojen osalta mahdollisten maasulun sammutuslaitteistojen ja kondensaattoriparistojen hinta. Järjestelmät jaetaan käytönvalvonta-, verkko- ja asiakastietojärjestelmiin. Käytönvalvontajärjestelmän arvo lasketaan seuraavan yhtälön mukaan. missä H KV järjestelmä = 300.000 + D 10.000 / kpl + E 2.000 / kpl D = Sähköasemien lukumäärä E = Erotinasemien lukumäärä Hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkko- ja asiakastietojärjestelmän jälleenhankinta-arvo muodostuu järjestelmäkohtaisesta osasta ja sähkönkäyttäjämääräkohtaisesta osasta seuraavan yhtälön mukaan. missä H järjestelm ä = F + G asiakasmäärä F = 100.000 (verkkotietojärjestelmä) ja 150.000 (asiakastietojärjestelmä) G = 3 /asiakas (verkkotietojärjestelmä) ja 4 /asiakas (asiakastietojärjestelmä)

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 13 20 kv:n ja 0,4 kv:n maakaapeleiden jälleenhankinta-arvoon vaikuttaa se, sijaitseeko kaapeli kaupunki-, taajama- vai haja-asutusalueella. Keskijänniteverkossa kaupunkialueeksi on verkonarvoa määritettäessä määritelty sellainen alue, jossa yhteisosuus (suhde kaapelia/kaapelioja) on vähintään 1,3. Taajamaksi on määritelty alue, jossa yhteisosuus on vähintään 1,2 ja haja-asutusalueeksi alue, jossa yhteisosuus on vähintään 1,1. Vastaavasti pienjänniteverkossa kaupunkialueeksi on määritelty alue, jossa yhteisosuus on vähintään 2, taajamaksi alue, jossa yhteisosuus on vähintään 1,75 ja hajaasutusalueeksi alue, jossa yhteisosuus on vähintään 1,5. Energiamarkkinavirasto kerää verkonhaltijoilta prosenttimäärinä tiedot verkonhaltijan kaivuasteesta (jakelualueen jakautuminen kaupunki-, taajama- ja haja-asutusalueeseen). Jako otetaan huomioon keskimääräisenä jakona, ja se voi joidenkin kaapelilajien osalta poiketa ilmoitettavasta keskimääräisestä arvosta. Maakaapelin jälleenhankinta-arvoa laskettaessa kaivutyön kustannusta korjataan jakamalla liitteessä B esitetty verkostosuosituksen KA 2:2003 mukainen kaivutyön kustannus (kaivutyön kustannus, kun suhde kaapelia/kaapelioja =1) aluekohtaisella kertoimella. Kaapelin materiaalikustannus ja asennuskustannus otetaan huomioon verkostosuosituksen mukaisena liitteessä B esitettynä yksikköhintana. Liitteessä C on esitetty esimerkki kaapeliverkon jälleenhankinta-arvon määrittämisestä. 2.1.1.2 Sähköverkon nykykäyttöarvon laskeminen Energiamarkkinavirasto soveltaa sähköverkon nykykäyttöarvon määrityksessä lineaarisiin tasapoistoihin perustuvaa menetelmää, jolloin pitoajan jälkeen verkkokomponenttiryhmän nykykäyttöarvo laskee nollaan. Valvontajakson ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2005 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan komponenttiryhmittäin sähköverkon jälleenhankinta-arvosta jäljellä olevan pitoajan perusteella käyttäen hyväksi verkonhaltijan ilmoittamia komponenttiryhmäkohtaisia pitoaika- ja keski-ikätietoja. Sähköverkon nykykäyttöarvo saadaan laskemalla komponenttiryhmäkohtaiset nykykäyttöarvot yhteen. Yhden komponenttiryhmän osalta nykykäyttöarvo (NKA) lasketaan seuraavasti, kun komponenttiryhmän jälleenhankinta-arvo (JHA) tiedetään: missä keski ikä NKA = 1 JHA pitoaika NKA = Komponenttiryhmän nykykäyttöarvo. JHA = Komponenttiryhmän kaikkien verkkokomponenttien yhteenlaskettu jälleenhankinta-arvo. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä kustannusta, jonka kyseiseen komponenttiryhmään kuuluvien

14 ENERGIAMARKKINAVIRASTO verkkokomponenttien rakentaminen nykyisellä kustannustasolla aiheuttaisi. pitoaika = Pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka verkkokomponentti todellisuudessa on toiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista (teknistaloudellinen pitoaika). keski ikä = Keski-iällä tarkoitetaan komponenttiryhmän verkkokomponenttien ikätietojen jälleenhankinta-arvoilla painotettua keskiarvoa. Yksittäisen verkkokomponentin kohdalla keski-ikä lasketaan keskiarvona. Jos verkonhaltija ei ilmoita kaikkien verkossaan käytössä olevien komponenttiryhmien keski-ikätietoja, nykykäyttöarvona käytetään 1.1.2005 tilanteessa niille komponenttiryhmille, joista ei keski-ikätietoa ole Energiamarkkinavirastolle ilmoitettu, 50 %:a vastaavasta komponenttiryhmän jälleenhankinta-arvosta. Liitteessä C on esitetty esimerkki komponenttiryhmän sisältämien verkkokomponenttien yhteenlasketun nykykäyttöarvon laskemisesta. Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijoille edellisen kuvauksen perusteella lasketut 1.1.2005 tilanteen mukaiset sähköverkkojen nykykäyttöarvot 31.12.2005 mennessä. Valvontajakson toisena ja kolmantena vuonna eli vuosina 2006 ja 2007 verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämisessä käytettävä sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan edellisen vuoden nykykäyttöarvon, edellisen vuoden toisen neljänneksen rakennuskustannusindeksin, verkko-omaisuudesta tehtävien edellisen vuoden laskennallisten tasapoistojen ja edellisen vuoden aikana standardihintoihin perustuvien yhtiön ilmoittamien verkkoinvestointien perusteella seuraavasti: NKA t = kt 1 NKAt 1 TPt 1 + INVt 1 missä NKA t = Verkon nykykäyttöarvo vuonna t. k t = Rakennuskustannusindeksin (1995=100) toisen neljänneksen arvo vuonna t. TP t = Verkosta tehdyt laskennalliset tasapoistot vuonna t. INV t = Verkkoon tehdyt investoinnit vuonna t standardikustannuksilla. Verkosta tehtävien tasapoistojen määrittely esitetään tarkemmin luvussa 4.6.1. Verkkoinvestoinneilla tarkoitetaan tässä sekä korvaus- että laajennusinvestointeja yhteenlaskettuina. Verkkoinvestoinnit ilmoitetaan Energiamarkkinavirastolle kappaletai metrimääräisenä (määrätietoina) ja virasto laskee ilmoitetuista tiedosta standardikustannuksia käyttäen euromääräisen investointikustannuksen.

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 15 Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijoille laskemansa sähköverkon nykykäyttöarvot vuoden 2006 osalta 31.12.2006 mennessä ja vuoden 2007 osalta 31.12.2007 mennessä. Energiamarkkinavirasto laskee verkon nykykäyttöarvon vuosille 2006 ja 2007 edellä esitetyn menetelmän lisäksi myös sähköverkon jälleenhankinta-arvoon, komponenttiryhmäkohtaisiin pitoaikoihin ja komponenttiryhmäkohtaisiin keski-ikätietoihin perustuen. Energiamarkkinavirasto seuraa näillä kahdella eri menetelmällä lasketuissa verkon nykykäyttöarvoissa mahdollisesti esiintyviä eroja. 2.1.1.3 Vuosittain ilmoitettavat tiedot Energiamarkkinavirasto kerää ensimmäisellä valvontajaksolla sähköverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen määrittämiseen tarvittavat tiedot vuosittain. Sähköverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen määrittämiseksi verkonhaltijoiden on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle 31.3.2005 mennessä hallinnassaan olevasta sähköverkosta komponenttien määrä-, keski-ikä- ja pitoaikatiedot liitteen B mukaisesti jaoteltuna 1.1.2005 tilannetta vastaten. Valvontajakson seuraavina vuosina verkonhaltijoiden on ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle hallinnassaan olevasta sähköverkosta komponenttien määrä- ja keskiikätiedot liitteen B mukaisesti jaoteltuna sekä edellisenä vuonna verkkoon tehdyt komponenttiryhmittäin jaotellut investoinnit määrätietoina. Tiedot tulee ilmoittaa 31.3.2006 mennessä vastaten 1.1.2006 tilannetta ja 31.3.2007 mennessä vastaten 1.1.2007 tilannetta. Jos verkonhaltija on vuokrannut osittain tai kokonaan hallinnassaan olevan verkon, niin hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuokrausjärjestely puretaan, joten verkonhaltijan tulee ilmoittaa Energiamarkkinavirastolle myös vuokraamiensa verkkokomponenttien määrä-, keski-ikä- ja pitoaikatiedot. 2.1.1.4 Valvontajakson aikana ostettujen verkkojen käsittely Jos valvontajakson aikana verkonhaltijan sähköverkon laajuus olennaisesti muuttuu esimerkiksi yrityskaupan seurauksena, käytetään yrityskaupan kohteena oleville verkoille vuosittain jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvot kuten tehtäisiin ilman yrityskauppaa. Ensimmäisellä valvontajaksolla yrityskaupan seurauksena syntyneelle sähköverkolle käytetään yrityskaupasta lähtien koko ensimmäisen valvontajakson ajan jälleenhankinta-arvona yrityskaupan kohteena olleiden sähköverkkojen vuosittain laskettavien jälleenhankinta-arvojen summaa ja nykykäyttöarvona vuosittain laskettavien yrityskaupan kohteena olleiden sähköverkkojen nykykäyttöarvojen summaa. Yrityskaupassa, jossa vain osa kaupan osapuolena olevan verkkoyhtiön verkkoomaisuudesta siirtyy uudelle omistajalle, muodostetaan näin syntyneen sähköverkon jälleenhankinta-arvo verkkojen komponenttiryhmäkohtaisiin jälleenhankinta-arvoihin perustuen käyttäen komponenttikohtaisia standardikustannuksia tai valvontajakson ensimmäisenä vuonna mahdollisesti hyväksyttyjä yrityskohtaisia yksikkökustannuksia. Yrityskaupan seurauksena muuttuneiden sähköverkkojen nykykäyttöarvo lasketaan

16 ENERGIAMARKKINAVIRASTO verkon jälleenhankinta-arvosta verkonhaltijan ilmoittamien komponenttiryhmäkohtaisten pitoaika- ja keski-ikätietojen perusteella. Jos yrityskauppa tapahtuu kesken vuotta, niin kyseisen vuoden hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkko-omaisuuden muutos otetaan huomioon vain siitä hetkestä lähtien kuin yrityskauppa on tapahtunut. Jos yrityskauppa tapahtuu esimerkiksi puolessavälissä vuotta, niin kyseisen vuoden hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvona käytetään yrityskauppaa edeltävän ja yrityskaupan jälkeisen verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen keskiarvoa. Seuraavina ensimmäiseen valvontajakson kuuluvina vuosina jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määritys tapahtuu valvontajaksolla noudatettavan normaalin käytännön mukaisesti käyttäen lähtökohtana yrityskaupan jälkeisiä verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvoja. Energiamarkkinavirasto vahvistaa verkonhaltijalle uuden verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvot neljän kuukauden kuluessa siitä, kun muutoksista verkkoomaisuudessa on ilmoitettu ja verkonarvon määrittämiseksi tarpeelliset tiedot on toimitettu Energiamarkkinavirastolle. 2.1.1.5 Verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittäminen tulevilla valvontajaksoilla Energiamarkkinavirasto kehittää verkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrittämistä ensimmäisellä valvontajaksolla saatavien kokemusten perusteella. Ennen toisen valvontajakson alkua Energiamarkkinavirasto määrittelee toisella valvontajaksolla sähköverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvon määrityksessä sovellettavan menetelmän uusissa verkkotoiminnan valvonnan suuntaviivoissa sekä vahvistaa sen ennen valvontajakson alkua annettavassa uudessa vahvistuspäätöksessä. 2.1.2 Muu verkkoliiketoiminnan omaisuus Muiden pysyvien vastaavien eli aineettomien hyödykkeiden sekä muiden aineellisten hyödykkeiden kuin sähköverkon osalta Energiamarkkinavirasto ei hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan yhteydessä pääsääntöisesti oikaise tase-erien kirjanpitoarvoa nykykäyttöarvoon. Tämä perustuu siihen, että käytännössä on todettu näiden erien merkityksen liiketoimintakokonaisuuden kannalta yleensä harvoin nousevan merkittäväksi. Muille erille kuin varsinaiselle liikearvolle kohdistetut erät käsitellään hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kuten varsinainen omaisuus, jolle se on kohdistettu. Näin ollen esimerkiksi sähköverkko-omaisuudelle kohdistettavissa oleva osa liikearvosta eliminoidaan pois sähköverkkoliiketoiminnan taseesta verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä ja se korvataan sähköverkon nykykäyttöarvolla siten kuin edellä on esitetty. Talousvaliokunnan mietinnössä 56/1994 hallituksen esityksestä sähkömarkkinalaiksi otetaan kantaa yrityskauppoihin, joissa sähköliiketoiminnoista maksetaan omaisuuden

ENERGIAMARKKINAVIRASTO 17 2.1.3 Muu varallisuus käypää arvoa enemmän. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan liiketaloudellinen ajattelu sähköalalla ei saa merkitä sitä, että sähkönkäyttäjiltä vaaditaan toistamiseen korvausta ennestään olemassa olevan sähköverkon pääomakuluista. Valiokunta piti lausunnossaan tärkeänä, että sähkömarkkinalain mukainen hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta perustuu yritysten käyttöomaisuuden todellisiin markkina-arvoihin eikä mahdollisesti keinottelunomaisesti paisuteltuihin arvopaperiarvoihin. Edellä olevan perusteella hinnoittelun kohtuullisuusvalvonta ei siis saa perustua yrityskaupan yhteydessä syntyneeseen yrityksen goodwill arvoon, joka on kirjattu taseeseen liikearvon nimellä. Tästä syystä Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseista kohdistamattoman liikearvon. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto eliminoi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa myös tuloslaskelmasta liikearvosta tehdyt poistot (asiasta luvussa 4.6). Muun varallisuuden osalta Energiamarkkinavirasto eliminoi taseeseen kirjatun rahoitusomaisuuden. Eliminoitavaan rahoitusomaisuuteen luetaan taseen erät Rahoitusarvopaperit sekä Rahat ja pankkisaamiset sekä niihin rinnastettavissa olevat erät. Vastaavasti Energiamarkkinavirasto ei myöskään sisällytä rahoitustuottoja hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoiminnan oikaistuun tulokseen. Siten verkonhaltijan saamat rahoitustuotot eivät vaikuta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiin. Rahoitusomaisuuden sisällyttäminen verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton laskennan perusteena olevaan verkkotoimintaan sitoutuneeseen pääomaan merkitsisi käytännössä kyseiseen omaisuuteen sisältyvän sijoitusriskin siirtämistä verkonhaltijalta asiakkaille. Rahoitusomaisuuden ja niitä vastaavien rahoitustuottojen eliminointi hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmista mahdollistaa ja kannustaa verkonhaltijaa rahavarallisuutensa mahdollisimman tuottavaan sijoittamiseen. Energiamarkkinavirasto katsoo, että vaikka rahoitusomaisuus jätetään pois hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa käytettävästä verkkotoimintaan sitoutuneesta pääomasta, kyseinen varallisuus voi eriytetyissä tilinpäätöksissä kuitenkin sisältyä verkkotoiminnan varallisuuteen. Näin ollen rahoitusomaisuuden eliminoinnilla hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa ei kuitenkaan ole vaikutusta verkkotoiminnan vakavaraisuuteen. Muun vaihto-omaisuuden ja saamisten osalta Energiamarkkinavirasto käyttää hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määrittäessään varallisuuserien taseeseen kirjattuja arvoja, eikä tee näihin arvoihin korjauksia. Energiamarkkinavirasto eliminoi tarvittaessa erikseen taseesta konsernien sisäiset saamiset tilanteissa, joissa valvontakohde on osa konsernia. 2.2 Pääoman jakautuminen omaan ja vieraaseen pääomaan Sähköverkkotoiminnan oikaistu taseen vastattavaa -puoli laaditaan jakamalla verkonhaltijan sähköverkkotoimintaan sitoutunut pääoma omaan pääomaan, korolliseen vie-

18 ENERGIAMARKKINAVIRASTO raaseen pääomaan ja korottomaan vieraaseen pääomaan. Laskelmassa huomioidaan tässä asiakirjassa kuvatut korjaukset ja se laaditaan oikaistun taseen muotoon. Oikaistun taseen tasauseränä käytetään omaan pääomaan kirjattavaa taseen vastaavaa -puolelle tehtävien korjausten nettomäärää. Laskelmaa käytetään sekä verkonhaltijan keskimääräisen pääomakustannuksen että kohtuullisen tuoton laskennassa. 2.2.1 Koroton vieras pääoma Kirjanpitolautakunnan päätöksen 1650/2001 mukaan sähkön jakeluverkon liittymismaksuista ne, jotka ovat siirto- ja palautuskelpoisia, merkitään taseen vastattaviin vieraan pääoman ryhmään sisältyvään erään Muut velat. Tase-erän nimikkeenä suositellaan käytettäväksi Liittymismaksut ja muut velat. Liittymismaksujen erillinen esittäminen joko taseessa tai liitetiedoissa on perusteltua oikean ja riittävän kuvan antamiseksi ja tase-erien selventämiseksi. Liittymismaksut, jotka ovat siirtokelpoisia mutta eivät palautettavia, tulee kirjata tuloina tilinpäätöksessä tuotoiksi. Liittymismaksu tuloutetaan siinä vaiheessa, kun liittymissopimus on tullut voimaan ja johtanut sähköntoimituksen aloittamiseen. Korotettua liittymismaksua ja lisäliittymismaksua käsitellään kirjanpidollisesti samalla tavalla kuin varsinaista liittymismaksua. Kirjanpitolautakunnan kannanotto (1650/2001) on, että kyseessä on liittyjän osalta asiakassuhteeseen perustuva suoritus eikä omistussuhteeseen liittyvä pääomasuoritus. Muodollinenkin palautusehto tekee liittymismaksuista velan luonteisia, vaikka palautustapahtumat käytännössä ovat harvinaisia yksittäistapahtumia. Erotukseksi muista pitkäaikaisista veloista liittymismaksuilta on puuttunut korkoseuraamus, eli ne ovat luonteeltaan korotonta vierasta pääomaa. Energiamarkkinavirasto käsittelee hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa vuoden 2004 loppuun mennessä taseeseen kirjattujen palautuskelpoisten liittymismaksujen kertymää korottomana velkana. Vuoden 2005 alusta lähtien uudet palautuskelpoiset liittymismaksut eivät kasvata hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa taseen korotonta vierasta pääomaa, vaikka verkonhaltija kirjaisi ne taseeseen. Siten vuodesta 2005 lähtien taseen liittymismaksukertymän nettomuutosta vastaava verkonarvon muutos kirjautuu hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa omaksi pääomaksi oikaistun taseen tasauserän kautta luvun 2.2.3 mukaisesti. Sen sijaan vuoden 2005 alusta lähtien Energiamarkkinavirasto lisää taseeseen kirjattujen liittymismaksujen vuotuisen nettomuutoksen (taseen liittymismaksujen lisäykset vähennettynä liittymismaksujen palautuksilla) hinnoittelun kohtuullisuuslaskelmissa kyseisen vuoden verkkotoiminnan tuloksi luvun 4.7 mukaisesti. Menettelyn perusteella verkonhaltijat ovat tasavertaisessa asemassa riippumatta siitä, kirjaavatko he liittymismaksut taseeseen palautuskelpoisiksi liittymismaksuiksi vai tuloslaskelmaan tuloksi. Tätä varten verkonhaltijoiden tulee raportoida Energiamarkkinavirastolle vuodesta 2005 lähtien vuosittain taseeseen kirjattujen liittymismaksujen lisäykset ja palautukset. Taseeseen merkitty lyhytaikainen vieras pääoma (esimerkiksi ostovelat, siirtovelat, muut lyhytaikaiset velat) on luonteensa mukaisesti korotonta vierasta pääomaa myös