Biotieteellinen tiedekunta

Biotieteellinen tiedekunta Vuosikertomus 2005

BIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA Postiosoite: PL 56 (Biokeskus, Viikinkaari 9), 0004 Helsingin yliopisto Tiedekunnan kanslia avoinna: ma, ke-pe 9-5, ti -5 Puhelin: (09) 9 Telefax: (09) 9 5756 www.helsinki.fi/bio/ bio-neuvonta@helsinki.fi TIEDEKUNTAAN KUULUVAT LAITOKSET JA YKSIKÖT BIO- JA YMPÄRISTÖTIETEIDEN LAITOS Postiosoite: PL 56 (Biokeskus, Viikinkaari 9), 0004 Helsingin yliopisto www.helsinki.fi/biosci/ YMPÄRISTÖEKOLOGIAN LAITOS Postiosoite: Niemenkatu 73, 540 Lahti www.helsinki.fi/ecology/ KILPISJÄRVEN BIOLOGINEN ASEMA Postiosoite: Käsivarrentie 4622, 99490 Kilpisjärvi Puhelin: (06) 320 2200 Telefax: (06) 320 200 www.helsinki.fi/kilpis/ LAMMIN BIOLOGINEN ASEMA Postiosoite: Pääjärventie 320, 6900 Lammi Puhelin: (03) 63 (aseman vaihde) Telefax: (03) 63 66 www.helsinki.fi/lammi/ bio+lammi@mappi.helsinki.fi TVÄRMINNEN ELÄINTIETEELLINEN ASEMA Postiosoite: J.A. Palménin tie 260, 0900 Hanko Puhelin: (09) 280 Telefax: (09) 28022 http://luoto.tvarminne.helsinki.fi/ Tvarminne-Zool@helsinki.fi Biotieteellisen tiedekunnan vuosikertomus 2005 Toimittajat Suunnittelu ja taitto Valokuvat Nina Saris ja Satu Himanen Anita Tienhaara Eero Roine, Heikki ja Antti Tuurala, tiedekunnan laitosten kuvamateriaalia

Dekaanin sanat Vuoden varrelta Bio- ja ympäristötieteiden laitos Akvaattiset tieteet Biokemia Ekologia ja evoluutiobiologia Fysiologia Kasvibiologia Perinnöllisyystiede Yleinen mikrobiologia Ympäristötieteet Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma HEBIOT Ympäristöekologian laitos Biologiset asemat Tietoa tiedekunnasta 4 6 0 2 3 4 5 6 7 8 9 20 2 22 24

4 Dekaanin sanat Biotieteellisen tiedekunnan toinen toimintavuosi on takana. Vuoden 2005 aikana toiminta vakiintui ja oli tuloksellista. Tiedekunta vahvisti asemiaan huippututkimuksen kotina, sillä kaksi tiedekunnassa toimivaa huippuyksikköä sai jatkokauden ja yksi tutkimusryhmistämme osallistuu uuteen, Turun yliopistosta koordinoituun huippuyksikköön. Lisäksi vuoden aikana nimitettiin yksi uusi akatemiaprofessori viisivuotiskaudelleen. Kaikkiaan biotieteellinen tiedekunta suuntautuu vahvasti tutkimukseen ja tohtorikoulutukseen: tiedekunnan kokoon suhteutettu tohtoritavoite on yliopiston korkeimpia ja ulkopuolinen tutkimusrahoitus budjettirahoitusta suurempi. Vuoden 2005 toimintaa sävyttivät tutkimuksen arviointi, uudistetun tutkintorakenteen käyttöönotto sekä uusi palkkausjärjestelmä (UPJ). Nämä tuottivat runsaasti töitä, mutta toivokaamme, että vastapainoksi ne jatkossa tuottavat tulosta. Tiedekunnassa toteutettiin ensi kertaa myös työilmapiirikartoitus, jonka tuloksia käytetään työhyvinvoinnin edistämisessä. Opinnot sujuivat vuoden aikana mallikkaasti, ja tiedekunnasta valmistui 38 maisteria. Tämä on selvästi enemmän kuin vuonna 2004, mutta edelleen hieman alle tavoitteen, joka oli 48. Tohtoreita valmistui 45, joka myös on hieman alle tavoitellun 50:n. Väitelleiden mediaani-ikä oli opetusministeriön tavoitteen mukainen, eli 32 vuotta. Vaikka tiedekunnasta valmistuneiden työllisyystilanne onkin säilynyt melko hyvänä, opiskelijoiden työelämävalmiuksiin on jatkossa panostettava entistä enemmän.

5 Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on noussut tutkimuksen ja opetuksen rinnalle yliopistojen kolmanneksi perustehtäväksi. Bio- ja ympäristötieteilijöillä on erinomaiset mahdollisuudet edistää tutkimustiedon hyödyntämistä yhteiskunnassa, sillä bio- ja ympäristötieteellisen tutkimuksen sovellutukset ovat keskeisiä monilla yhteiskunnan aloilla. Lisäksi tiedekunnan yksiköt eri puolilla maata luovat oivan perustan yhteiskunnalliselle ja alueelliselle vuorovaikutukselle. Tiedekunta järjesti syksyllä 2005 jo perinteeksi muodostuneen sidosryhmätapaamisen, jonka tavoitteena on juuri tiedekunnan yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen edistäminen. Jari Niemelä dekaani

6 Vuoden varrelta Elävästä tieteestä elättävää Tiedekunta järjesti 26.9. jo perinteeksi muodostuneen sidosryhmätapaamisen, jonka teemana oli työelämään orientointi ja uudistettuihin perustutkintoihin liittyvä opiskelijoiden harjoittelu. Tilaisuuteen osallistui nelisenkymmentä yritysmaailman, valtionhallinnon ja sektoritutkimuslaitosten edustajaa. Tapaamisten tarkoituksena on kuulla työllistäjien näkemyksiä ja toiveita tiedekunnasta valmistuvien työelämävalmiuksista sekä innostaa sidosryhmien edustajia yhteistyöhön uudistettujen tutkintojen työelämäopintojen järjestämisessä. Tutkimuksen arviointi Helsingin yliopiston muiden tiedekuntien, laitosten ja yksiköiden ohella tiedekunnassa kerättiin alkuvuodesta 2005 mittavat määrät materiaalia tutkimuksen arviointia varten. Pelkästään bio- ja ympäristötieteiden laitoksen materiaalin kopiointia varten oli Viikin Yliopistopaino varattu kokonaiseksi viikoksi. Monistettuja sivuja kertyi yhteensä 62 078. Kansainvälinen arviointipaneeli tutustui tiedekunnan arvioitaviin yksiköihin paikan päällä 8.-9.5. Yhteisiä tapahtumia Tiedonkulun, yhteistyön ja yhteisöllisyyden edistämiseksi tiedekunnassa järjestettiin keskustelutilaisuuksia omalle väelle. Tiedekunnan professorit keskustelivat tiedekunnan tulevasta strategiasta ja muista ajankohtaisista asioista 22.8. Lisäksi dekaani ja bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtaja kutsuivat koko henkilökunnan ja opiskelijat yhteiseen keskustelutilaisuuteen 25.8. Uusi tutkintorakenne käyttöön Syksyn 2005 uudet perustutkinto-opiskelijat aloittivat opintonsa kaksiportaisen tutkintorakenteen mukaisesti, eli he suorittavat kandidaatin tutkinnon ennen maisteriopintoja. Opintojensa aluksi tulokkaat pohtivat henkilökohtaisia opintosuunnitelmiaan opettaja- ja opiskelijatuutoreiden avustamana. Ennen syksyä 2005 aloittaneet opiskelijat voivat pysytellä vanhoissa tutkintovaatimuksissa syyslukukauden 2008 alkuun asti. Nelisenkymmentä tiedekunnan vanhaa opiskelijaa siirtyi opiskelemaan uuden tutkintorakenteen mukaisesti.

7 Huomionosoituksia ekologeille Akatemiaprofessori Ilkka Hanski kutsuttiin toisena suomalaisena kautta aikojen arvostetun brittiläisen tiedeakatemian Royal Societyn jäseneksi. Myöhemmin syksyllä British Ecological Society palkitsi Hanskin ekologian alan Marsh Award palkinnolla. Hanski tunnetaan uraauurtavista metapopulaatio- ja evoluutiobiologian tutkimuksistaan. Hän johtaa Metapopulaatiobiologian tutkimusryhmää, joka on Suomen Akatemian huippuyksikkö. Saman tutkimusryhmän akatemiatutkija Tomas Roslin sai Suomen Akatemian vuotuisen tunnustuspalkinnon nuorten ennakkoluulottomasta rekrytoimisesta tutkimustiedon keräämiseen. Roslin kokosi tietoa tammen levinneisyydestä lounaissaaristossa alueen koululaisten avustuksella. Kaupunkitutkimusta Lahdessa Monitieteinen Kaupunkitutkimuksen maisteriohjelmahanke alkoi syksyllä Lahdessa. Mukaan valittiin 24 opiskelijaa: 4 ympäristöekologiselle ja 0 yhteiskuntapoliittiselle linjalle. Maisteriohjelman toteuttavat biotieteellisen tiedekunnan laitokset, valtiotieteellisen tiedekunnan yhteiskuntapolitiikan laitos sekä Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia. Lahden kaupunki palkitsi maisteriohjelman marraskuussa vuoden korkeakoulutekona. Perusteluna oli muun muassa se, että ohjelma sopii koulutussisältönsä puolesta alueellisen elinkeinoelämän kehittämisstrategian keskeisiin linjauksiin. Vaihto-opintoja ja kotikansainvälistymistä Vuonna 2005 44 tiedekunnan opiskelijaa opiskeli tai oli työharjoittelussa ulkomailla vähintään 3 kuukautta. Lisäksi 4 opiskelijaa opiskeli tai oli työharjoittelussa ulkomailla alle 3 kuukauden jakson. Vastavuoroisesti tiedekunnassa opiskeli 27 ulkomaista vaihto-opiskelijaa tai free mover -opiskelijaa yli 3 kuukautta. Tiedekuntaan valittiin ulkomaalaisvalinnassa uutta kandidaatti- tai maisteritason opiskelijaa. Englanninkielistä opetustarjontaa kehitettiin erityisesti maisteritasolla. Ensimmäinen yhteistutkinto Tiedekunnasta valmistui joulukuussa 2005 ensimmäinen Helsingin yliopiston ja Euroopan molekyylibiologian laboratorion (EMBL) yhteistutkintosopimuksen mukaan tutkintonsa suorittanut tohtori. FT Mikko Taipale puolusti perinnöllisyystieteen alaan kuuluvaa väitöskirjaansa Viikissä 8.. ja valmistui tohtoriksi 2.2.

8 Opetuksen kehittämispäivät Tiedekunta järjesti kaksi koko henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteistä opetuksen kehittämispäivää. Kevään kehittämispäivä pidettiin Suomenlinnassa 7.3. Aiheena oli tutkinnonuudistus. Lisäksi saatiin eväitä työssä jaksamiseen dosentti Kirsti Launikselta ja nautittiin tiedekuntateatterin esityksestä Yliopistonlehtori Pärnänsuo ja toiveiden täyttymys. Syksyllä 26.0. kokoonnuttiin ravintola Bankissa tiedekunnan uuden strategian ja laatujärjestelmän valmistelun merkeissä. HEBIOT evaluoitiin Vuonna 2004 aloittanut Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma HEBIOT evaluoitiin heti toimintansa alkumetreillä. Ulkopuolinen asiantuntijaryhmä arvioi syksyllä 2005 ohjelman tähänastisen toteutuksen ja resurssoinnin sekä antoi arvionsa ohjelman tulevaisuudesta. Koulutusohjelma sai kiitosta aidosta monitieteisyydestä sekä opetuksen kytkemisestä tutkimukseen. Arviointiryhmä piti koulutusohjelmaa viime aikoina toteutetuista biotekniikan koulutuksen uusista avauksista rohkeimpana, ja esitti ohjelman jatkamista nykyisten suuntaviivojen mukaisesti. Verkko-opetuksen suunnittelija Tiedekunnan toimintaympäristö asettaa tarpeita ja haasteita tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämiselle opetuskäytössä. Tiedekunta sai helmikuun alussa verkko-opetuksen suunnittelijan. Virka on yhteinen farmasian tiedekunnan kanssa siten, että suunnittelija tekee 75 prosenttia töistään biotieteelliseen tiedekuntaan.

9 Pro gradu -palkintoja ja publiikkeja Tiedekuntaneuvosto palkitsi 2 vuonna 2004 hyväksyttyä pro gradu -tutkielmaa 300 euron rahapalkinnolla. Lisäksi seitsemän opettajaa ja tutkijaa sai kunniamaininnan työstään pro gradu - tutkielmien ohjaajina. Tiedekunnan publiikit eli tutkintotodistusten juhlalliset luovutustilaisuudet järjestettiin yliopiston päärakennuksen suuressa juhlasalissa 6.6. ja 5.2. Molemmissa tilaisuuksissa esiintyi ainejärjestö Symbioosin kuoro. Tutkijakoulu kasvibiologian alalle Vuonna 2005 tiedekuntaan perustettiin uusi Kasvibiologian kansallinen tutkijakoulu, joka sai opetusministeriön nelivuotisen rahoituksen 5 tutkijaopiskelijalle. Tutkijakoulua koordinoi bio- ja ympäristötieteiden laitos, ja sen johtajana toimii tiedekunnan varadekaani, professori Tapio Palva. Molekulaarisen kasvibiologian alan tohtoreita kouluttavan tutkijakoulun yhteistyötahoja ovat muun muassa Joensuun, Kuopion, Oulun ja Turun yliopistot sekä VTT, Metla ja MTT.

0 Bio- ja ympäristötieteiden laitos Bio- ja ympäristötieteiden laitos perustettiin vuoden 2004 alussa. Viikin kampuksella toimiva suurlaitos kattaa laajasti teoreettiset perustieteet biotieteissä ja ympäristöalalla. Laitos antaa opetusta seuraavissa pääaineissa: akvaattiset tieteet, biokemia, ekologia ja evoluutiobiologia, fysiologia, kasvibiologia, perinnöllisyystiede, yleinen mikrobiologia ja ympäristötieteet. Nykyinen laitosorganisaatio antaa mahdollisuuden luoda dynaaminen tutkimusympäristö ilman muodollisia rajoja. Tilaisuuden hyväksikäyttäminen vaatii uusia asenteita ja menettelytapoja, joita voidaan hyödyntää myös opetuksessa ja opetuksen kehittämisessä, kun resursseja voidaan kokonaisvaltaisemmin suunnata opiskelijoiden hyväksi. Pyrkimyksenä on antaa integroitu ja ymmärrettävä kuva yhteyksistä bio- ja ympäristötieteiden eri alojen ja suuntausten välillä. Kullakin pääaineella on vastuuprofessori, jonka johdolla toimiva pääainetoimikunta valmistelee pääaineen opetusta ja henkilöstöä koskevat esitykset laitoksen johtoryhmän käsiteltäviksi. Myös ensimmäisen vuoden perusopetuksen sekä ruotsinkielisen opetuksen koordinointia varten on omat toimikuntansa. Opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä on lisäksi apuna yliopistopedagoginen yliopistonlehtori. Laitos koordinoi Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelmaa, jonka opetus toteutetaan yhteistyössä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan, farmasian tiedekunnan ja matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan sekä Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun kanssa. Laitoksessa voi suorittaa myös biologian aineenopettajan kelpoisuuden sisältävän tutkinnon. Tutkimus on luonteeltaan kansainvälistä ja laaja-alaista. Tutkimuskohteet ulottuvat molekyyli- ja solutasolta yksilöiden ja lajien kautta eliöyhteisöihin ja ekosysteemeihin. Eri organisaatiotasojen rakennetta, toimintaa ja vuorovaikutuksia ympäristön kanssa tutkitaan sekä laboratoriossa että maastossa.

Kansainvälisesti korkeatasoinen tutkimus on etupäässä biologista perustutkimusta. Laitoksessa toimii lukuisia tutkimusryhmiä ja useita tutkimuksen huippuyksiköitä. Aktiivisesta tutkimustoiminnasta johtuen laitoksesta valmistuu runsaasti tohtoreita. Bio- ja ympäristötieteiden laitos koordinoi tai on yhteistyössä useiden tutkijakoulujen kanssa. Bio- ja ympäristötieteiden tutkimus on luonnostaan yhteiskunnallisesti merkittävää ja ajankohtaista. Tutkimus tuottaa useilla aloilla sovelluksia ja tuotekehittelyä. Ekologinen ja ympäristötutkimus tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää poliittisessa päätöksenteossa muun muassa koskien maan ja metsien käyttöä. Myös ilmastonmuutoksen ja kaupunkiekologian tutkimuksen tulokset näkyvät yhteiskunnan päätöksenteossa. Terveydenhoito, lääketiede ja lääketeollisuus hyödyntävät jatkuvasti biotieteellistä tutkimusta. Laitoksen henkilökunta osallistuu asiantuntijoina koulutukseen eri oppilaitoksissa ja järjestää runsaasti tutustumiskäyntejä koululaisille. Vuoden 2005 toimintaa leimasivat useat muutokset: laitoksella tehtiin muun muassa tila- ja henkilöstöjärjestelyjä. Organisaatiouudistuksen myötä on ollut keskeistä sijoittaa tietyt toiminnot ja yhdistyneet pääaineet lähekkäin yhteistyön ja toiminnan tehostamiseksi. Uusia virkoja täytettäessä on käyty perusteellisia keskusteluja eri pääaineiden ja koko laitoksen tarpeista ja keskeisistä periaatteista. Uutta kulttuuria henkilöstösuunnittelussa on jouduttu testaamaan ja harkitsemaan periaatteita uudelleen nopeastikin muuttuvissa tilanteissa. Myös Bolognan prosessin mukainen tutkinnonuudistus antoi vuodelle oman lisävärinsä. Uusi järjestelmä vaatii kokonaan uudenlaista asennoitumista opetukseen ja opiskelijoihin. Tässä työssä voimme onnistua vain yhdessä opiskelijoiden kanssa, ja haasteita tulee riittämään useiksi vuosiksi. Kielo Haahtela bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtaja

2 Akvaattiset tieteet Akvaattisten tieteiden pääaineessa on kolme oppiainetta: murto- ja merivesiin suuntautuva hydrobiologia, sisävesiä tutkiva limnologia sekä kalataloustiede, johon kuuluvat kala- ja kalastusbiologia sekä kalatalous. Lisäksi pääaineessa toimii Environmental Change Research Unit (ECRU) -tutkimusyksikkö. Yhteistyö eri oppiaineiden tutkijoiden välillä voimistuu jatkuvasti. Tutkimuksen keskeinen tavoite on vesiluonnon holistinen tarkastelu, vesiekosysteemien kehityksen, rakenteen ja toiminnan säätelyn perustutkimus sekä ihmisen toiminnan arvioiminen säätelypaineiden tuottajana. Vuonna 2005 oli käynnissä useampia EU-projekteja, mm. PRONE (Predictive Risk Methods in Fisheries), OILECO (Integrating Ecological Values in the Decision Making Process on Oil Spill Combating in the Gulf of Finland) ja POORFISH (Probabilistic Assessment, Management and Advice Model for Fishery Management in the Case of Poor Data Availability). Muita tutkimusaiheita olivat muun muassa Itämeren jään merkitys ravinteiden ja orgaanisen aineksen kiertoon talvella, bakteeriplanktonin kasvuun vaikuttavat tekijät, subarktisten järvien siikamuodot sekä arktinen ilmastonmuutos. Lisäksi tutkittiin kaikuluotausmenetelmien soveltamista kalakanta-arvioihin sekä menetelmiä kalojen iän määrittämiseen. Vuonna 2005 alkoi myös kymmenvuotinen Kestävän kalastuksen periaate kalakantojen hoidossa -hanke. Sisävesitutkimushankkeista merkittävin selvitti savisameuden ja selkärangattomien petojen vaikutusta järvien ravintoketjukunnostukseen. Tutkintorakenteiden uudistamisesta huolimatta hydrobiologia säilyi biologian koulutusohjelmassa, ja limnologia ja kalataloustiede muodostavat edelleen oman koulutusalansa sisäänottokiintiöineen. Opetusyhteistyö pääaineen oppiaineiden kesken tiivistyy kuitenkin koko ajan. Pääaineessa valmistui vuonna 2005 viisi tohtorin tutkintoa. Pääaineen henkilökunta otti aktiivisesti osaa julkiseen keskusteluun omalla alallaan. Yksi professoreista toimii myös Korkeimman hallinto-oikeuden ympäristöasiantuntijaneuvoksena.

3 Biokemia Biokemia on keskeinen ja suosittu opetus- ja tutkimusala biotieteissä. Opetus perustuu kiinteästi tutkimukseen. Opiskelijat toimivat tiiviisti tutkimusryhmissä, varsinkin perusopintojen loppuvaiheessa, mutta jo aiemminkin, esimerkiksi kesätöinään. Biokemian perusopiskelijoista huomattava osa jatkaa tohtoriopintoihin. Vuonna 2005 pääaineessa väitteli 0 opiskelijaa. Tärkeimmät tutkimusalueet biokemian pääaineessa ovat valkosolujen adheesio (tarttuminen) muihin soluihin ja solunsisäinen viestintä, faagipeptidikirjastojen kehittäminen ja hyödyntäminen, aivojen glutamaattireseptorien rakenne ja toiminta, syöpätutkimus, prostatan hapan fosfataasi ja sen yhteys solujen signalointiin, proteiinien solunsisäinen kuljetus, endosytoosi ja lysosomaaliset proteiinit, kalvoproteiinien rakenne ja toiminta sekä sokerirakenteita sitovien selektiiniproteiinien toiminta. Tutkimustyö vuonna 2005 oli menestyksekästä, ja pääaineen tutkijat julkaisivat huomattavan määrän artikkeleita kansainvälisissä sarjoissa. Yksi tärkeimmistä pääaineessa tehdyistä tutkimuslöydöistä selitti, miten solukalvossa oleva reseptori pystyy signaloimaan sekä solusta ulos että soluun sisään. Biokemia on kansainvälinen pääaine: tutkimusryhmissä työskentelee useita ulkomaalaisia tutkijoita ja kansainvälinen yhteistyö on vilkasta. Loppuvuodesta biokemistien luona vieraili vuoden 2003 kemian nobelisti Peter Agre, jonka palkittu työ perustui osaksi pääaineessa tehtyyn havaintoon.

4 Ekologia ja evoluutiobiologia Vuonna 2005 ekologian ja evoluutiobiologian pääaineen toiminnassa olivat keskeisellä sijalla tutkinnonuudistus, opetuksen ydinainesanalyysi ja tutkimuksen arviointi. Lisäksi työstettiin uutta palkkausjärjestelmää. Tutkimus- ja julkaisutoiminta jatkui aktiivisena. Tutkimuksen painopisteitä ovat populaatioekologia, metapopulaatiobiologia, spatiaalinen populaatiodynamiikka, populaatio- ja evolutiivinen genetiikka, käyttäytymisekologia, lintujen ja kalojen lisääntymisekologinen tutkimus, yhteiskuntahyönteisten tutkimus, luonnonsuojelubiologia sekä riistaeläinten kannanvaihteluiden tutkimus. Aktiivisinta ja kansainvälisintä tutkimustoiminta on Metapopulaatiobiologian (MRG) huippuyksikössä. Myös vuonna 2003 aloittanut Helsingin, Oslon ja Lundin yliopistojen yhteinen Pohjoismainen huippuyksikkö ( EcoClim, Impact of Climatic Variation on Population Dynamics) vahvisti toimintaansa. Jatkokoulutus on vilkasta ja kansainvälistä. Pääaineessa toimii LUOVA-tutkijakoulu, jonka lisäksi pääaine osallistuu Evoluutioekologian ja Populaatiogenetiikan valtakunnallisiin tutkijakouluihin. Jatkoopiskelijoista noin 0 prosenttia on ulkomaalaisia. Pääaineesta valmistui vuonna 2005 kuusi tohtoria. Ekologian ja evoluutiobiologian pääaineessa toimii 6 professoria, joista yksi on akatemiaprofessori ja yksi ruotsinkielisestä opetuksesta vastaava professori. Vuonna 2005 pääaineeseen nimitettiin teoreettisen ekologian yliopistonlehtori.

5 Fysiologia Fysiologia tutkii elintoimintoja molekyyleistä toimivaan organismiin. Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen fysiologian pääaineessa tutkitaan erityisesti neurobiologiaa ja aivojen kehitystä ohjaavia mekanismeja. Kolme pääaineen tutkimusryhmistä tekee tiivistä yhteistyötä Biotekniikan instituutin ja Neurotieteen tutkimuskeskuksen tutkijoiden kanssa, ja muodostaa huomattavan osan yliopiston molekulaarisen neurobiologian huippuyksiköstä. Yksi keskeisimmistä tutkimusaiheista on hermosolujen kloridinkuljetusmolekyylin KCC2:n ilmentymisen säätely ja sen merkitys kehittyvien aivojen funktionaalisen organisaation synnyssä. Vertailevaa ja ekologista fysiologiaa edustaa aistinbiologian ryhmä, joka tutkii näköpigmenttimolekyylin evolutiivista sopeutumista eri valoympäristöihin, mutta myös ihmisen näköä ja valaiden kuuloa. Fysiologian pääaineen perustutkinto-opiskelijat erikoistuvat neurobiologiaan, kehitys- ja lisääntymisbiologiaan tai yleiseen ja ekologiseen fysiologiaan. Koulutus on jo varhaisesta vaiheesta vahvasti integroitu tutkimukseen, ja pääaineopiskelijoille tarkoitetut kurssit toteutetaan suureksi osaksi tutkimusryhmissä. Kehitysbiologiaan erikoistuvat opiskelijat tekevät yleensä pro gradu -tutkielmansa sekä saavat tutkijankoulutuksensa Biotekniikan instituutissa ja Biomedicumin Kehitysbiologian tutkimusohjelmassa. Fysiologian pääaine koordinoi Suomen neurotieteiden tutkijakoulua.

6 Kasvibiologia Kasvibiologian pääaine kattaa kasvibiologian solu- ja molekyylibiologiasta kasviekologiaan ja systematiikkaan. Vuonna 2005 erityisinä kehittämiskohteina olivat fysiologisen kasviekologian sekä kasvien kehitysbiologian tutkimus ja opetus. Vuonna 2005 pääaineeseen saatiin uusia professoreja: kasvitieteen professori Jouko Rikkinen aloitti vuoden alussa ja Yrjö Helariutta nimitettiin joulukuussa kasvien kehitysbiologian professoriksi. Ruotsinkielisen kasvitieteen professori Carl-Adam Hæggström jäi eläkkeelle huhtikuussa. Kasvien stressifysiologian, ekofysiologian sekä juuri nimitetyn kasvien kehitysbiologian professorin tutkimusryhmät kuuluivat Suomen Akatemian huippuyksikköön (Kasvimolekyylibiologian ja metsäpuiden biotekniikan tutkimusyksikkö). Yksikkö jatkaa kaudella 2006-20 Kasvien signaloinnin huippuyksikkönä. Ryhmät tutkivat kasvien sopeutumista stressiin, siihen liittyvää signalointia sekä puunmuodostuksen säätelyä. Ryhmien jatko-opiskelijoita kuuluu Viikin biotieteiden tutkijakouluun ja Metsätieteiden tutkijakouluun, sekä vuonna 2005 perustettuun uuteen Kasvibiologian kansalliseen tutkijakouluun. Fysiologisen kasviekologian tutkimus saatiin hyvään vauhtiin. Vuoden aikana julkaistiin useita tutkimuksia kansainvälisissä sarjoissa sekä ohjattiin myös laitoksen ulkopuolella työskentelevien jatkoopiskelijoiden väitöskirjoja kasviekologian eri osa-alueilta. Myös yliopiston 3-vuotisista tutkimusvaroista rahoitettava EVERCLADES-hanke jatkui kuluneen vuoden aikana. Kasvibiologiassa käynnistettiin myös verkko-opetushanke Pinkka, joka tuottaa lajintuntemukseen liittyviä opetuskokonaisuuksia eri käyttäjäryhmille. Ensimmäinen kasvilajintuntemuksen opetuspaketti tulee kokeilukäyttöön keväällä 2006.

7 Perinnöllisyystiede Perinnöllisyystiede eli genetiikka tutkii perinnöllisyyden lainalaisuuksia. Genetiikka voidaan jakaa useisiin osa-alueisiin ensisijaisen tutkimuskohteen perusteella: perinnöllisyystieteilijät voivat tutkia geenin toimintaa ja rakennetta, solua, yksilöä, populaatiota tai biologista lajia kokonaisuudessaan. Pääaineen tutkimus on keskittynyt kolmelle toisiaan tukevalle aihealueelle: (i) kasvigenetiikka ja - genomiikka selvittää kasvien sopeutumista ja ympäristövasteita molekyyli- ja systeemitasolla; (ii) ihmisgeneettinen tutkimus keskittyy perinnöllisten sairauksien taustan selvittämiseen molekyylitasolla sekä tautidiagnostiikkaan; (iii) geneettinen bioinformatiikka tutkii muun muassa proteiini-proteiini vuorovaikutusverkostoja sekä kehittää menetelmiä spesifisten DNA- ja proteiinisekvenssimotiivien löytämiseksi. Oppiaineessa tehdään lisäksi tutkimusta kehitysgenetiikassa. Tutkimukseen tukeutuva opetus on mahdollistanut useita erikoistumislinjoja maisteriopintoihin: perinnöllisyystieteilijäksi voi nykyisin valmistua muun muassa geneettisestä bioinformatiikasta, ihmisgenetiikasta, kasvigenetiikasta ja -genomiikasta, kehitysgenetiikasta tai mikrobigenetiikasta. Pääaineen tutkimusryhmät ovat mukana useiden tutkijakoulujen toiminnassa. Näistä uusin on vuonna 2006 aloittanut Kasvibiologian kansallinen tutkijakoulu, jota pääaineen kasvigenetiikan tutkimusryhmä koordinoi. Pääaine koordinoi myös Suomen Akatemian Kasvimolekyylibiologian ja metsäpuiden biotekniikan huippuyksikköä vuosina 2000-2005. Yksikön toiminta jatkuu kaudella 2006-20 Kasvien signaloinnin tutkimuksen huippuyksikkönä. Yksikkö on saavuttanut merkittäviä tuloksia muun muassa niiden signaaliverkostojen toiminnan selvittämisessä, jotka kontrolloivat kasvien vasteita lämpötilaan ja eri taudinaiheuttajille, sekä erityisesti näiden vasteiden välisiä vuorovaikutuksia. Tuloksia voidaan soveltaa muun muassa kestävämpien kasvilajikkeiden kehittämiseen. Muita merkittäviä tuloksia ovat DNA:n korjausproteiinien periytyvien virheiden ja paksusuolisyövän yhteyttä selvittävän ryhmän työt geenivirheiden kliinisen vaikutuksen ennustamisesta tietokoneanalyyseilla sekä bioinformatiikan tutkimusryhmän kehittämä algoritmi, joka aiempaa luotettavammin tunnistaa kaukaisempien sukulaisten välillä aminohapposekvenssissä säilyneitä piirteitä.

8 Yleinen mikrobiologia Yleisen mikrobiologian opetus ja tutkimus jakautuvat kolmeen pääaiheeseen, bakteerien patogenomiikkaan eli lääketieteelliseen mikrobiologiaan, molekyylivirologiaan sekä ekologiseen mikrobiologiaan. Opetus ja tutkimus pyritään sitomaan yhteen jo opintojen varhaisessa vaiheessa. Pääaine osallistui kahteen kansalliseen tutkimuksen huippuyksikköön: Rakennevirologian sekä Kasvimolekyylibiologian ja metsäpuiden biotekniikan tutkimusyksiköihin. Lisäksi pääaineen tutkijoita on mukana eurooppalaisessa Bacterial Pathogenomics -tutkimuksen huippuyksikössä. Pääaineen ryhmät ovat mukana myös kotimaisten sekä eurooppalaisten tutkijakoulujen toiminnassa. Rakennevirologia on selvittänyt bakteerivirusten hienorakennetta ja sen pohjalta virusten evoluutiota. Patogenomiikan tutkimuksessa on keskitytty taudinaiheuttajabakteerien soluseinän proteaasien funktioihin, rakenteeseen ja evoluutioon sekä kehitetty bioteknisiä menetelmiä vieraiden proteiinien erittämiseen ulos bakteerisolusta ja toisaalta niiden esittämiseen solun pinnalla. Mikrobiekologia on selvittänyt kasvipatogeenisten bakteerien molekyylibiologiaa sekä maaperän metaanintuottajabakteerien populaatiobiologiaa. Opetuksen kehittämisen painopisteitä olivat virologia ja infektioimmunologia.

9 Ympäristötieteet Ympäristötieteiden opetuksessa ja tutkimuksessa käsitellään ympäristöongelmia ja niiden syitä, ennaltaehkäisyä, poistamista tai lieventämistä. Ympäristötieteissä perehdytään poikkitieteellisesti luonnontieteelliseen, erityisesti biologiseen, ja yhteiskuntatieteelliseen ainekseen. Tieteidenvälinen ja poikkitieteellinen koulutus antaa opiskelijoille valmiudet toimia ympäristönsuojelun ammattilaisina käytännössä. Kun pyritään kestävään kehitykseen, on otettava huomioon ekologiset ja luonnontieteelliset näkökohdat. Niiden lisäksi on oltava valmiudet tarkastella filosofisia, teknologisia, taloudellisia ja oikeudellisia kysymyksiä, sosiaalista ja kulttuurista ympäristöä, tapoja, tottumuksia ja arvoarvostelmia. Vuonna 2005 pääaineen tutkimusaiheisiin kuuluivat muun muassa pohjoisten alueiden ympäristömuutokset sekä hallinnon hajauttaminen, metsäsertifiointi ja yhteisömetsätalous Keski- Amerikassa. Loppuvuodesta saivat rahoitusta kaksi kolmivuotista hanketta, joissa tutkitaan ekologisen ja yhteiskuntatieteellisen tiedon integraatiota kaupunkisuunnittelussa sekä Venäjän metsäteollisuuden vaikutusta Suomen luonnon lajirunsauteen. Vuonna 2005 pääaineesta valmistui 30 maisteria ja väitöskirjaansa puolusti 2 tutkijaa.

20 Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma HEBIOT Helsingin yliopiston, Teknillisen korkeakoulun ja Helsingin kauppakorkeakoulun yhteinen biotekniikan koulutusohjelma yhdistää perus- ja soveltavat luonnontieteet, insinööritieteet sekä liiketaloustieteet. Tavoitteena on tuottaa uusia biotekniikan osaajia monitieteisen tutkimuksen, bioteollisuuden ja biotekniikan alan palvelusektorin tarpeisiin sekä yrittäjiksi. Helsingin yliopistossa koulutusohjelman tutkintoja myöntävät biotieteellinen ja maatalousmetsätieteellinen tiedekunta. Lisäksi yhteistyössä ovat mukana farmasian sekä matemaattisluonnontieteellinen tiedekunta. Erillislaitoksista Biotekniikan instituutti ja Neurotieteen tutkimuskeskus osallistuvat HEBIOTissa ensimmäistä kertaa koulutusohjelmamuotoisen opetuksen antamiseen. HEBIOTin toista toimintavuotta leimasi toiminnan voimakas laajentuminen. Ensimmäiset perustutkinto-opiskelijat siirtyivät jo aineopintoihin, ja ohjelman kurssitarjonta lisääntyi huomattavasti. Biotekniikan instituutti ja HEBIOT järjestivät ensimmäiset yhteiset syventävien opintojen kurssit, ja Helsingin kauppakorkeakoulun HEBIOTin syventäviin opintoihin räätälöimä liiketaloustieteen kurssikokonaisuus järjestettiin ensimmäisen kerran. Ensimmäiset maisteriopiskelijat aloittelivat vuoden lopulla jo pro gradu -tutkielmien tekoa. Myös jatko-opiskelijoiden määrä lisääntyi. Siirtyminen yleiseurooppalaiseen tutkintojärjestelmään elokuun alussa työllisti HEBIOTia muita vähemmän, sillä tutkintovaatimukset suunniteltiin jo alunperin tulevaa silmällä pitäen. Erillisessä maisteriohjelmassa aloitti syksyllä ensimmäinen kansainvälinen opiskelija. Jatkossa ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä tulee lisääntymään, sillä opetusministeriö myönsi HEBIOTille 3-vuotisen hankerahan maisteriohjelman kansainvälistämiseksi. HEBIOTin vuoden merkittävimpiä tapahtumia oli koulutusohjelman arviointi syyskuussa. Sen suoritti korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysmaailman edustajista koostuva ulkopuolinen asiantuntijapaneeli. Tulos oli koulutusohjelmalle myönteinen: kiitosta tuli aidosta monitieteisyydestä sekä opetuksen kytkemisestä tutkimukseen.

2 Ympäristöekologian laitos Ympäristöekologian laitoksen vuosi 2005 oli positiivisten muutosten ja kehityksen aikaa. Laitoksen tilat Lahden tiede- ja yrityspuiston kiinteistössä siirtyivät Helsingin yliopiston omistukseen, ja uusin laitelaboratorio valmistui. Lisäksi saatiin EU-rahoitusta hankkeelle, jonka tavoitteena on järjestää laboratoriot uudelleen toimivaksi kokonaisuudeksi, joka palvelee Helsingin yliopiston, Teknillisen korkeakoulun ja Lahden ammattikorkeakoulun ympäristötutkimusta ja -opetusta. Myös Lahden tiede- ja yrityspuiston ja Lahden ammattikorkeakoulun kanssa toteutettu hanke pilot-mittakaavan tutkimuskentän rakentamiseksi Lahteen eteni hyvin. Kentän isoja lysimetrejä tullaan käyttämään pilaantuneen maaperän, pohjavesien ja sedimenttien tutkimukseen sekä ekologisen riskinarvioinnin kehittämiseen. Laitos on ollut aktiivinen sekä tiedekunnan opetuksen että Lahden yliopistokeskuksen toiminnan kehittämisessä. Oman ympäristöekologian koulutusohjelman lisäksi laitos on ollut toteuttamassa uutta kaupunkitutkimuksen maisteriohjelmaa. Yhteensä 24 ympäristöekologisen linjan ja yhteiskuntapoliittisen linjan opiskelijaa aloitti maisteriopintonsa lokakuussa 2005. Laitoksen neljännen professuurin, kaupunkiekosysteemitutkimuksen professuurin, virantäyttö saatiin nimitystä vaille valmiiksi vuoden aikana. Tutkimuksessa painottuvat ympäristön häiriintymisen biogeokemialliset vaikutukset ja syysuhteet vesien ja maaperän ravintoverkoissa. Tutkimuksen ja opetuksen pääaloja ovat vesistö- ja maaperäekologia sekä ympäristöbiotekniikka. Erityiskohteita ovat kaupunkiekosysteemin ympäristökysymykset ja saastuneiden pinta- ja pohjavesien sekä maaperän kunnostus. Tutkijat ovat mukana monissa EU:n, Suomen Akatemian ja TEKESin rahoittamissa yhteishankkeissa sekä pohjoismaisen huippuyksikköohjelman hankkeessa, jossa tutkitaan suomalaisten järvien ja ilmakehän välistä kasvihuonekaasujen vaihtoa. Laitoksen vuoden 2005 kokonaisrahoituksesta noin puolet oli ulkopuolista, täydentävää rahoitusta. Tämän rahoituksen turvin laitoksella työskenteli 20 tutkijaa, joista 4 oli jatko-opiskelijoita. Työyhteisö on kansainvälinen: neljännes tutkijoista tulee ulkomailta. Laitos on mukana valtakunnallisessa Ympäristötieteen ja -tekniikan tutkijakoulussa (ENSTE). Timo Kairesalo ympäristöekologian laitoksen johtaja

22 Biologiset asemat Helsingin yliopiston biologiset asemat, Kilpisjärven biologinen asema, Lammin biologinen asema sekä Tvärminnen eläintieteellinen asema kuuluvat biotieteelliseen tiedekuntaan. Asemat toimivat ensisijaisesti biotieteiden ja muiden luonnonympäristöä tutkivien tieteiden kenttäopetuksen ja tutkimuksen tukikohtina, sekä osallistuvat ympäristön tilan seurantaan alueillaan. Asemilla on yhteinen johtokunta, joka kokoontui vuonna 2005 kolme kertaa. Toimintavuoden aikana valmistui asemien yhteinen strategia vuosille 2005-2009. Kilpisjärvellä aloitti yliopiston ja Enontekiön kunnan yhteistyöryhmä Yhteiskunnallinen toiminta korostui Kilpisjärven biologisen aseman 4. toimintavuonna tavallistakin enemmän. Maaliskuussa aloitti toimintansa Helsingin yliopiston ja Enontekiön kunnan yhteistyöryhmä, johon kuuluu keskeisiä toimijoita koko Lapin alueelta. Ryhmän tavoitteita ovat koulutuksen kehittäminen eri tasoilla, matkailun kehittäminen, kaavoitus sekä professuurin saaminen biologiselle asemalle. Lisäksi biologisen aseman edustajat toimivat Lapin luonnontalouden neuvonantajina eri matkailu- ja tiehankkeissa sekä osallistuivat neuvotteluihin Saanan juuren alueen kaava-asiassa. Asemalla tehdään erityisesti eläin- ja kasviekologian tutkimusta, jossa keskeisiä aiheita ovat eliöiden kannanvaihtelut sekä sopeutumat kylmiin oloihin ja ilmaston muutoksiin. Yliopiston strategian mukaisesti toimintaa on laajennettu luonnontieteiden ulkopuolelle: asema osallistui muun muassa yliopiston saamen tutkimuksen opintokokonaisuuden kehittämiseen. Vuoden aikana oltiin myös mukana valmistelemassa Helsingin yliopiston liittymistä pohjoisten alueiden yliopistojen yhteistyötä edistävään Arktiseen yliopistoon. Eri EU-hankkeet (muun muassa EMERGE, HOARD) sekä EU:n rahoittama ilmastonmuutokseen liittyvä NorFA:n tohtorinkoulutusohjelma jatkoivat toimintaansa asemalla. Myös pohjoismainen tutkimuksen huippuyksikkö The dynamics of ecological systems under the influence of climatic variation hyödynsi aseman laajoja ekologisia seuranta-aineistoja. Aseman toiminta koti- ja ulkomaisten luonnontutkijoiden tukikohtana, palvelulaitoksena ja kurssikeskuksena kehittyi myönteisesti. Syksyn avoimien ovien päivä sai positiivista palautetta.

23 Lammin biologisen aseman alueellinen vaikuttavuus arvioitiin Lammin biologisen aseman toiminnassa korostui vuonna 2005 monella tapaa yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Asemalle perustetun ympäristötutkimuksen professuurin viranhoito käynnistyi, ja aseman alueellinen vaikuttavuus arvioitiin. Lisäksi Hämeenlinnan teknologiakeskus päätti lähteä rakentamaan Kanta-Hämeen ensimmäistä teknologiakylää aseman alueelle. Lammilla tehtävän huippututkimuksen kannalta merkittävä on myös päätös kokeellisen ekologian tutkimushallin rakentamisesta. Edellä mainittuja hankkeita ovat vieneet eteenpäin yhteistyössä Helsingin yliopisto, biotieteellinen tiedekunta, Lammin kunta, maakunta ja osin myös Etelä-Suomen lääninhallitus. Aseman vesiekologian tutkimusryhmä osallistui Suomen Akatemian huippuyksikköhakuun yhteishakemuksella Jyväskylän yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Hakemus valittiin toiselle kierrokselle. Asemalla järjestettiin vuoden aikana yli 200 erilaista kurssia, seminaaria ja tilaisuutta. Tvärminnen eläintieteellisen aseman uudet tilat käyttöön Tvärminnen eläintieteellinen asema sai vuoden 2005 alussa lähes 600 m 2 uutta asuin- ja työhuonetilaa, kun kahden Viikistä siirretyn, aikaisemmin koulun käytössä olleen rakennuksen muutos- ja korjaustyöt valmistuivat. Paviljongiksi ristitty kaksoisrakennus osoittautui varsin käyttökelpoiseksi ja palvelee hyvin tarkoitustaan. Keskikesän ruuhka ei kuitenkaan juuri helpottunut, sillä tutkijoita ja kurssilaisia oli kesällä 2005 aiempaa enemmän. Asemalla työskenteli vuonna 2005 ennätysmäärä tutkijoita: kaikkiaan 270 henkilöä teki yhteensä 5 30 työvuorokautta. Biologian ja lähialojen kurssivuorokausia kertyi yhteensä 3 606. Talvikaudella seminaarivuorokausia kertyi yhteensä 2 646. Asemalla viime vuosina tehty tutkimus esiteltiin kesällä julkaistussa tutkimusraportissa (Tvärminne Studies 0, vuodet 2002 2004). Abstraktein esitellyistä 07 tutkimuksesta valtaosa liittyi joko suoraan tai epäsuorasti Itämeren biologiaan tai fysiikkaan. Muissa tutkimuksissa yhteinen nimittäjä oli usein saaristo tai rannikko: tutkimusaiheita olivat muiden muassa kalliolammikot, miniatyyriniityt sekä saaristolinnusto. Aseman julkaisulistaan kertyi vuoden 2005 aikana 49 englanninkielista julkaisua. Pro gradu - tutkielmia valmistui vuoden aikana 6 kappaletta.

24 Tietoa tiedekunnasta Tiedekunnan hallinto Biotieteelliseen tiedekuntaan kuuluu kaksi laitosta, kolme biologista asemaa sekä tiedekunnalle hallintopalveluja tuottava tiedekunnan kanslia. Viikin kampuksella sijaitsevat bio- ja ympäristötieteiden laitos sekä tiedekunnan kanslia. Ympäristöekologian laitos toimii Lahdessa. Tiedekunnan biologiset asemat sijaitsevat Hangon Tvärminnessä, Lammilla ja Kilpisjärvellä. Tiedekunnassa päätöksiä tekevät tiedekuntaneuvosto, dekaani, laitosten johtoryhmät sekä valintalautakunta. Päätöksiä valmistellaan muuan muassa eri toimikunnissa. Tiedekuntaneuvosto Biotieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostoon kuuluu 9 jäsentä: puheenjohtajana toimiva dekaani, 8 muuta professoria, 5 muista opettajista ja tutkijoista ja muusta henkilökunnasta valittua jäsentä sekä 5 opiskelijajäsentä. Tiedekuntaneuvosto kokoontui vuoden 2005 aikana 0 kertaa. Tiedekunnan strategisesta toimintalinjasta päättävänä kollegiona se muun muassa hyväksyi seuraavat toimintasuunnitelmat: - Biotieteellisen tiedekunnan tutkimuspoliittinen ohjelma vuosille 2005-2006 - Biotieteellisen tiedekunnan viestintäsuunnitelma vuosille 2005-2006 - Tieto- ja viestintätekniikan opetus- ja opiskelukäytön strategia vuosille 2005-2006 - Biotieteellisen tiedekunnan kandidaatti- ja maisteritason koulutuksen kehittämissuunnitelma lukuvuosina 2005-2006, 2006-2007 ja 2007-2008

25 Tiedekuntaneuvosto teki yliopiston kanslerille kolme virkaehdotusta professorin virkaan ja esitti 24 henkilön nimittämistä dosentiksi. Dosenttinimityksiä esitettiin selvästi enemmän kuin vuonna 2004, jolloin tehtiin 9 esitystä. Lisäksi tiedekuntaneuvosto nimitti virkaan neljä uutta yliopistonlehtoria ja hyväksyi yhteensä 46 pro gradu -tutkielmaa, 5 lisensiaatintutkimusta sekä 44 väitöskirjaa. Toimikunnat Tiedekunnassa ovat vuoden 2005 aikana toimineet seuraavat toimikunnat: - opetuksen ja opintojen kehittämisen toimikunta (puheenjohtajana varadekaani Timo Kairesalo) - tutkimuksen kehittämisen toimikunta (puheenjohtajana varadekaani Tapio Palva) - suunnittelutoimikunta (puheenjohtajana dekaani Jari Niemelä) Lisäksi tiedekunnassa on valintalautakunta ja biologisten asemien johtokunta. Tiedekunnan kanslia Tiedekunnan kanslia tuottaa hallinto- ja muita tukipalveluja opetuksen, tutkimuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tueksi. Vuoden 2005 aikana tiedekunnan kansliaa vahvistettiin siirtämällä sinne bio- ja ympäristötieteiden laitokselta suunnittelijan virka taloussuunnittelua varten. Lisäksi kansliassa työskentelevät hallintopäällikkö, opintoasiainpäällikkö, tiedesihteeri, hallintosihteeri, opintosihteeri, opintoneuvoja sekä kansainvälisten asian suunnittelija, jonka virka on yhteinen farmasian tiedekunnan kanssa. Kanslian yhteydessä työskentelivät myös tutkinnonuudistusprojektin suunnittelija ja suunnittelusihteeri. Opiskelijavalinnoissa avusti määräaikaisesti kaksi toimistosihteeriä.

26 Tiedekunnan varojen käyttö 2005 Valtion budjettivarat Täydentävä rahoitus Biotieteellinen tiedekunta Bio- ja ympäristötieteiden laitos Ympäristöekologian laitos Kilpisjärven biologinen asema Lammin biologinen asema Tvärminnen eläintieteellinen asema 657 000 2 909 000 03 000 45 000 902 000 4 000 6 80 000 656 000 76 000 62 000 397 000 Yhteensä 6 00 000 9 55 000 Täydentävä rahoitus sisältää lähinnä ulkopuolisten rahoittajien myöntämää tutkimusrahoitusta. Ympäristöekologian laitos saa toimintamäärärahansa suureksi osaksi Lahden kaupungilta (n. 800 000 ). Se sisältyy täydentävään rahoitukseen. Asemien budjettirahoitukseen sisältyy myös yliopiston omista varoistaan myöntämä rahoitus. Tiedekunnan suurin yksittäinen, ulkopuolinen rahoittaja oli Suomen Akatemia, jonka osuus tutkimusrahoituksesta oli 46,3 %. Edelliseen toimintavuoteen verrattuna suurin muutos on tilakustannusten näkyminen budjettivarojen käytössä (4,94 milj. ). Tiedekunnan henkilöstö 2005 Henkilötyövuosia henkilöstöryhmittäin Professorit Yliopistonlehtorit ja lehtorit Yliassistentit ja assistentit Tutkijat Hallintohenkilöstö Muu henkilöstö Yhteensä 33 4 8 38 48 09 387 Suoritetut tutkinnot pääaineittain 2005 LuK / MMK Naisia Miehiä FM / MMM Naisia Miehiä FL / MML Naisia Miehiä FT / MMT Naisia Miehiä Akvaattiset tieteet Biokemia Ekologia ja evoluutiobiologia Fysiologia Kasvibiologia Perinnöllisyystiede Yleinen mikrobiologia Ympäristötieteet Ympäristöekologia Yhteensä naisia/miehiä 2 3 7 2 9 8 5 8 9 26 3 06 5 3 0 2 2 3 2 4 32 2 4 2 2 4 3 2 8 6 27 3 3 3 5 8 Yhteensä tutkintoja 5 38 6 45

27 Tutkinto-opiskelijat 2005 Perustutkinto-opiskelijat - alempaa korkeakoulututkintoa suorittavat - ylempää korkeakoulututkintoa suorittavat Jatkotutkinto-opiskelijat Yhteensä 93 242 482 97 Hyväksytyt uudet perustutkinto-opiskelijat koulutusohjelmittain 2005 Kesävalinnat 2005 Biologia, suomenkielinen - ruotsinkielinen Ympäristöekologia Limnologia ja kalataloustiede Ympäristönsuojelutiede Biokemia Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelma Maisteriohjelmat - Helsingin seudun biotekniikan koulutusohjelman erillinen maisteriohjelma - Kaupunkitutkimuksen maisteriohjelma 83 9 25 5 5 2 5 4 Erillisvalinnat 2005 Kevät Syksy Biologia Limnologia ja kalataloustiede Ympäristönsuojelutiede Biokemia 7 3 3 4

Yliopistopaino 2006