EUROOPAN PARLAMENTTI 2009-2014 Talous- ja raha-asioiden valiokunta 17.11.2009 2009/XXXX(INI) MIETINTÖLUONNOS euroaluetta ja julkista taloutta koskevasta vuotuisesta lausumasta 2009 (2009/XXXX(INI)) Talous- ja raha-asioiden valiokunta Esittelijä: Sven Giegold PR\795896.doc PE430.644v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PE430.644v01-00 2/7 PR\795896.doc
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS euroaluetta ja julkista taloutta koskevasta vuotuisesta lausumasta 2009 (2009/XXXX(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon 7. lokakuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon "Vuotuinen lausuma euroalueesta" (KOM(2009)0527) ja 7. lokakuuta 2009 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan euroaluetta koskevasta vuotuisesta kertomuksesta (SEC(2009)1313), ottaa huomioon 12. elokuuta 2009 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan julkisesta taloudesta EMUssa vuonna 2009 (SEC(2009)1120), ottaa huomioon 14. lokakuuta 2009 päivätyn komission tiedonannon julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä elpyvässä taloudessa (KOM(2009)0545), ottaa huomioon 28. tammikuuta 2009 päivätyn komission suosituksen neuvoston suositukseksi jäsenvaltioiden ja yhteisön talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen tarkistamisesta vuonna 2009 ja jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen täytäntöönpanosta (KOM(2009)0034), ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman "EMU@10: saavutukset ja haasteet talous- ja rahaliiton kymmenen ensimmäisen vuoden jälkeen" 1, ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta 2, ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman julkisesta taloudesta EMU:ssa 2007 2008 3, ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman EKP:n vuosikertomuksesta 2007 4, ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0000/2009), A. toteaa, että jäsenvaltiot ovat kokeneet syvimmän taloudellisen kriisinsä sitten Euroopan yhdentymisprosessin alkamisen, B. toteaa, että finanssi- ja rahapolitiikka ja rahoitusalalla toteutetut vakauttamistoimenpiteet ovat olleet erittäin tärkeitä Euroopan talouden vakauttamisessa, 1 2 3 4 Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0543. Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0123. Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2009)0013. Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0357. PR\795896.doc 3/7 PE430.644v01-00
C. toteaa, että finanssipolitiikan ja kriisintorjuntatoimenpiteiden koordinointi G20-ryhmässä, EU:ssa ja jäsenvaltioissa on estänyt tilannetta heikentymästä edelleen, D. toteaa, että monien jäsenvaltioiden finanssipolitiikka on ollut myötäsyklistä, E. toteaa, että EU harjoittaa todellista talouspolitiikkaa vain rahapolitiikassa ja että pääasiassa jäsenvaltioille kuuluvan finanssipolitiikan koordinointi on ollut vähäistä, F. ottaa huomioon, että öljyn, kaasun, mineraalien ja muiden uusiutumattomien energialähteiden hinnat ovat erittäin epävakaita, aiheuttavat osaltaan maailmanlaajuista epätasapainoa ja ovat yksi suurimmista syistä siihen, että vuonna 2008 ei toteutunut EKP:n asettama inflaatiotavoite eli hieman alle 2 prosenttia; ottaa huomioon, että kyseisten hintojen odotetaan nousevan keskipitkällä aikavälillä, mikä vaarantaa euroalueen makrotalouden vakauden, G. ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden julkinen velka kasvaa nopeasti ja on vuonna 2010 noin 7 prosenttia bkt:stä, mihin syynä ovat automaattisten vakauttajien ja harkinnanvaraisten talous- ja rahapoliittisten tukitoimien käytöstä johtuvien suurempien kustannusten yhteisvaikutukset sekä verotulojen väheneminen; toteaa kuitenkin, että julkisen talouden vajeiden odotetaan pienentyvän jonkin verran vuonna 2011, H. katsoo, että kriisin kustannukset ovat pääasiallinen syy julkisen talouden tilan uuteen heikentymiseen, sillä jäsenvaltioiden talouksien taseet kohenivat ennen kriisiä, I. katsoo, että suhdannepoliittinen julkisten menojen lisäys oli välttämätöntä vieläkin vakavamman taloustaantuman estämiseksi ja on edelleen tarpeen talouden vakauden turvaamiseksi, J. toteaa, että vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä ei ole alun perin tarkoitettu käsittelemään kriisin jälkeen odotettavissa olevaa julkisen velan määrää, Rahapolitiikka 1. panee huolestuneena merkille, että EU-alueen työllisyys on heikentynyt poikkeuksellisista raha- ja finanssipoliittista toimista huolimatta; 2. pitää myönteisenä EKP:n elokuusta 2008 lähtien harjoittamaa aktiivista ja joustavaa rahapolitiikkaa; 3. pitää huolestuttavina merkkejä luottopulasta, vaikka rahoituslaitokset saavat edullista rahoitusta; 4. pitää neuvoston, EKP:n ja euroryhmän tiivistettyä yhteistyötä myönteisenä; 5. on huolestunut siitä, miten Yhdysvaltain dollarin nopea arvonlasku vaikuttaa Euroopan unionin talouteen; 6. korostaa, että hintavakauden tavoite voidaan saavuttaa tehokkaasti ainoastaan paneutumalla yksityiskohtaisesti inflaation perimmäisiin syihin; katsoo, että hintavakauden määritelmää olisi tarkistettava energian ja elintarvikkeiden uuden PE430.644v01-00 4/7 PR\795896.doc
hinnannousun valossa; 7. varoittaa pitämästä palkkamalttia pääasiallisena keinona hintavakauden saavuttamisessa; palauttaa mieliin, että lisääntynyt kansainvälinen kilpailu on jo aiheuttanut paineita alentaa palkkoja samalla kun hyödykkeiden hintojen nousu on heikentänyt EU-alueen kuluttajien ostovoimaa; 8. kehottaa EKP:tä laatimaan suunnitelman siitä, miten voitaisiin välttää omaisuuserien uudet hintakuplat, ja pitämään mielessä, että yrityksille ja kuluttajille tarkoitetun luotonannon rajoittaminen vaikuttaa suuresti työllisyyteen ja talouskasvuun; 9. toistaa kehotuksensa, että on koordinoitava paremmin WTO:n, IMF:n ja Maailmanpankin toimia, jotta voidaan torjua keinottelua ja selviytyä talouskriisin aiheuttamista haasteista; 10. kehottaa järjestämään Kansainvälisen valuuttarahaston johdolla maailmanlaajuisen rahakonferenssin, jossa voitaisiin keskustella rahapolitiikasta maailmanlaajuisesti; Talouspoliittisen koordinoinnin ja yhteistyön tehostaminen 11. on komission tavoin huolestunut suuresta epätasapainosta työn yksikkökustannuksissa, tulo- ja hyvinvointierojen jatkuvasta kasvusta sekä eroista vaihtotaseissa ja korkokannoissa EU:ssa ja euroalueella; 12. panee merkille, että sisäiset ja ulkoiset epätasapainotilat ovat vähentyneet kriisin kuluessa, mutta on huolestunut siitä, ettei ole toimivia mekanismeja, joilla voitaisiin estää tällaisen epätasapainon paheneminen uudelleen; 13. korostaa, että sisäinen epätasapaino on uhka euroalueelle ja että pahiten kriisistä kärsivät maat, joissa on suuria vaihtotaseen yli- tai alijäämiä 14. korostaa, että sekä joidenkin alijäämäisten että ylijäämäisten maiden talouspolitiikka on myötävaikuttanut tällaisen epätasapainon pahenemiseen; 15. kehottaa vaihtotaseeltaan ylijäämäisiä maita elvyttämään työllisyyttä ja sisäistä kysyntää muun muassa siten, että ne luopuvat palkkamaltista, ottavat käyttöön vähimmäispalkat ja lisäävät kestäviä investointeja ottaen kuitenkin koko ajan huomioon vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt; 16. kehottaa vaihtotaseeltaan alijäämäisiä maita hillitsemään kulutusta ja lisäämään kestäviä investointeja; 17. katsoo, että unionin talousarvio ei ole riittävä, jotta sen avulla voitaisiin rajoittaa tehokkaasti jäsenvaltioiden välistä epätasapainoa, ja kehottaa tarkastelemaan uudelleen sen kokonaissummaa; 18. pitää myönteisenä EIP-varojen sekä jäsenvaltioiden yhteisten mutta erisuuruisten maksuosuuksien käyttöä suhdannepoliittiseen julkisten menojen lisäykseen kriisin aikana, koska niillä on osittain kompensoitu unionin talousarvion rajallista kokonaissummaa; PR\795896.doc 5/7 PE430.644v01-00
19. yhtyy komission näkemykseen, että talous- ja rahaliiton menestyksellisen kehityksen kannalta on tärkeää valvoa ja säädellä rahoitusmarkkinoita ja pitää sisäinen ja ulkoinen epätasapaino mahdollisimman pieninä; 20. ehdottaa vakaus- ja kasvusopimuksen liiallisten alijäämien menettelyn soveltamista sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot välttävät liiallisia alijämiä ja vaihtotaseen ylijäämiä; 21. toistaa näkemyksensä, että taloutta olisi koordinoitava yhdennetyn eurooppalaisen talousja työllisyysstrategian muodossa Lissabonin strategian, yhdennettyjen poliittisten suuntaviivojen, kestävän kehityksen strategian ja vakaus- ja lähentymisohjelmien mukaisesti; Julkinen talous 22. on syvästi huolestunut julkisen velan kestämättömästä tasosta ja sen ennustetusta nopeasta kasvusta vuosina 2010 ja 2011, mikä kasvattaa taakkaa entisestään, kun otetaan huomioon, että tulevat sukupolvet perivät kasvavan ekologisen velan ja yksityistaloudellisia velvoitteita; 23. on huolissaan jäsenvaltioiden alentuneesta kyvystä selviytyä tulevista taloustaantumista ja huolehtia kiireellisistä investoinneista kestävään kehitykseen; 24. pitää välttämättömänä vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen tarkistamista, sillä niitä ei laadittu alun perin siihen tarkoitukseen, että niiden avulla voitaisiin hoitaa monissa jäsenvaltioissa kriisin jälkeen odotettavissa oleva velkataakka; 25. kannattaa sitä, että komissio soveltaa liiallisten alijäämien menettelyä julkisen talouden alijäämien pienentämiseksi, mutta vaatii ottamaan huomioon jäsenvaltioiden suhdannetilanteet; 26. katsoo, että julkisen talouden ylläpidon kanssa kamppailevien jäsenvaltioiden olisi ratkaistava nämä vaikeutensa ensisijaisesti itse; 27. korostaa, että talous- ja rahaliiton toiminnassa ilmenneet puutteet ja osittain myös kumppanimaiden talouspolitiikat tuottavat jäsenvaltioille vaikeuksia talouksiensa kuntoonsaattamisessa; 28. kehottaa komissiota ehdottamaan toimenpiteitä, joiden avulla jäsenvaltiot kykenevät saattamaan taloutensa tasapainoon ja rahoittamaan julkisia investointeja: a) euro-obligaatiot julkisen velan korkomenojen alentamiseksi, koska jäsenvaltioiden väliset korkoerot eivät ole pienentyneet kriisiä edeltävältä tasolta; b) siirtyminen jäsenvaltioiden välisestä verokilpailusta veroyhteistyöhön ja aikataulu yhtenäistetyn yhtiöveropohjan käyttöönotolle, millä voidaan varmistaa yhtiöverokantojen vähimmäiskoordinointi ja ympäristöverojen yhdenmukainen käyttöönotto; c) maakohtainen raportointi yhtiöiden tuloista ja niistä maksetuista veroista; PE430.644v01-00 6/7 PR\795896.doc
29. toistaa kantansa, että jäsenvaltioiden hallitusten olisi kansallisista talousarvioista päättäessään otettava huomioon yhdennetyt poliittiset suuntaviivat ja maakohtaiset suositukset sekä euroalueen julkisen talouden kokonaistilanne; katsoo, että erilaiset kansalliset talousarvioaikataulut ja niiden perustana olevien ennusteiden pääolettamat olisi saatettava yhteensopiviksi, jotta vältyttäisiin erilaisten makrotaloudellisten ennusteiden (muun muassa maailmanlaajuinen kasvu, EU:n kasvu, raakaöljyn hinta ja korkotaso) ja muiden muuttujien käytöstä johtuvilta ongelmilta; kehottaa komissiota, Eurostatia ja jäsenvaltioita työskentelemään sellaisten välineiden määrittelemiseksi, joiden avulla voidaan parantaa kansallisten talousarvioiden vertailukelpoisuutta eri kategorioihin kuuluvien menojen osalta; 30. kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia siitä, miten rahoitusalan olisi osallistuttava kriisin kustannuksiin; Luonnonvarariippuvuuden vähentäminen ja uusien "vihreiden" työpaikkojen luominen 31. katsoo, että energia- ja luonnonvaratehokkuuden lisääminen sekä siirtyminen kestäviin uusiutuviin luonnonvaroihin on paras tapa rajoittaa riippuvuutta niukoista luonnonvaroista ja luoda samalla uusia "vihreitä" työpaikkoja; 32. kehottaa komissiota tehostamaan voimallisesti tämän suuntaisia ponnistelujaan ja kehottaa EKP:tä ja komissiota sisällyttämään nämä kysymykset säännöllisiin talousraportteihinsa; Euroalueen ulkoinen edustus 33. toistaa näkemyksensä, että pyrkimyksissä euroalueen yhteisen kansainvälisen edustuksen luomiseen ei ole kriisistä huolimatta juurikaan edistytty; 34. katsoo, että talous- ja rahaliiton toimintalinjoihin vaikuttavat jatkossa muun muassa Aasian nousevien talouksien synnyttämät haasteet; pitää valitettavana, ettei euroalueen ulkoista edustusta ei ole onnistuttu parantamaan, vaikka euron kansainvälinen rooli on kasvanut; korostaa, että euroalueen on luotava kansainvälinen strategia, joka on yhteismitallinen euron kansainvälisen aseman kanssa; 35. korostaa, että euroalueen on saatava yksi yhteinen edustus relevanteissa kansainvälisissä rahoituslaitoksissa ja oltava yksimielinen valuuttakurssipolitiikasta; 36. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä euroryhmälle ja Euroopan keskuspankille. PR\795896.doc 7/7 PE430.644v01-00