ELEMENT Kappale 6 - Gwynelle Tänään oli kuulemma mahdollista päästä tapaamaan keisaria palatsissa, jossa Sofia oli ystävineen asunut jo kokonaisen viikon. Häntä oli tuijotettu tuijottamisen perään jokseenkin oudosti, eikä Sofia lainkaan pitänyt siitä. Niinpä hän vietti suurimman osan ajastaan puutarhassa joku seuranaan. Shawn itse oli valitettavan vähän Sofian seurassa. Hän oli pääasiassa puhumassa keisarin neuvonantajille tai keisarille itse, joka oli tullut takaisin edellisenä iltana. Mies oli ollut aivan raivoissaan tullessaan takaisin, joten ilmeisesti Shawn ja keisari olivat riidelleet varsin tulisesti. Sofia oli varma, että keisari oli käskenyt koko joukon tapettavaksi, mutta Juliette oli kai pehmentänyt miesparan. Sofia naurahti ajatukselle. Hänestä tuntui, että Juliette oli se, joka Villarubiassa todellisuudessa käytti valtaa, eikä toisinpäin. Ainakin Julietella näytti olevan kovasti valtaa. Sofia, Ryon ääni sanoi ja tytön veli heittäytyi pikkusiskonsa viereen marmoripenkille, jolta hän kuitenkin lensi selälleen maahan. Sofia nauroi hänelle, kun Ryo nousi kasvot tulipunaisina istumaan penkille. Mikäs sinut tänne lennätti? Sofia kysyi sitten rakkaalta veljeltään. Sinunhan pitäisi olla liehittelemässä Mariannea. Olen etsimässä häntä, mutta näin sinut täällä yksin, joten tulin tänne seuraksesi, Ryo sanoi. Hän hymyili herttaisesti nolostumisestaan huolimatta ja kietoi kätensä sisarensa ympärille. Minä haluaisin jo pois täältä, Sofia mutisi katsoessaan ympärilleen. Puutarhassa oli korkeita pensaita sen ympärillä ja itse puutarha sisälsi lammen sen keskellä, jossa oli lumpeita ja niiden kukkia. Sofiasta se oli kaunis paikka. Lammen keskellä oli feenikslinnun marmorinen patsas, joka hohti kuin kristalli jollain oudolla tavalla. Sofia pohti, olivatko haltiat sekoittaneet kristallia marmorin sekaan, mutta ei sanonut mitään. Puutarhan tiet olivat valkoista kiveä ja niiden varrella oli marmorisia penkkejä, kuten tämä, jolla tyttö veljensä kanssa istui. Pensaiden juurella oli erinäisiä kukkapensaita, joissa oli erilaisia kukkia: punaisia, valkoisia, sinisiä, kultaisia, hopeisia ja sellaisia, jotka vaihtoivat väriä. Villarubiassa oli kummallisuuksia, ja kolme viimeistä olivat siitä selviä merkkejä. Muissa paikoissa puhuttiin, että Villarubian maaperässä oli jotakin sellaista, joka aiheutti poikkeuksellisia ilmiöitä luonnossa. Puutarhasta lähti pääilmasuuntiin myös tiet, joiden yllä oli vihreät kaaret. Sofialla ei ollut mitään hajua siitä minne ne veivät, kun ei hän kamalasti uskaltanut liikkua mihinkään suuntaan ilman, että häntä tuijotettiin paheksuvasti. Ihan kuin jokainen askel, jonka hän otti, oli väärin! Siksi Sofia lymysikin paikallaan puutarhassa, kun ei voinut muuallekaan mennä. Mitäs sinä täällä teet? Ryo kysyi sitten rupattelusävyyn. Pakenen noiden tuijotusta, koska niiden mielestä teen kaiken väärin, Sofia sanoi. Ja kun yritän kysyä tietä vaikkapa kirjastoon, he vain kävelevät ohitseni nenäänsä nyrpistäen. Onpa täällä ylimielisiä haltioita, Ryo säesti. Minä taas yritän välttää puhumista heidän kanssaan, koska en osaisi puhua sivistyneeksi ja haltiat ovat kuitenkin hyvin sivistynyttä kansaa. Niin, minä tiedän, Sofia sanoi. Mutta voisivat he silti suhtautua ihmisiin hieman hyväksyvämmin. Eivät he voi, Shawn murisi ja heittäytyi tuolille Sofian oikealle puolelle raivostunut ilme kasvoillaan ja valmiina tappamaan jonkun. Mikäs sinulla on? Sofia kysyi. Keisari taas? hän jatkoi, kun Shawn ei sanonut mitään. Mies nyökkäsi vastaukseksi kuin pelätäkseen räjähtävänsä Sofialle päin kasvoja, vaikka Shawnin raivo ei ollutkaan Sofian syytä. Mitä se tyyppi taas sanoi? Ryo kysyi uteliaana. Sofia huomasi, että Shawn ja Ryo olivat ilmeisesti puhuneet keisarista aina Shawnin tavattua tämän. Sanoi, ettei päästä Sofiaa pois ennen kuin hän vannoo uskollisuutta keisarille, Shawn ärisi. Mutta... hän vaikeni ja katsoi Sofiaan. sinähän olet henkeen ja vereen Pamfylialle uskollinen? Sofia yllättyi moista kysymystä.
Öh... kyllä? hän ehdotti hämmentyneenä. Mainiota, Shawn sanoi ja taikoi kasvoilleen hurmaavan hymyn jostakin, vaikka oli selvästi vieläkin huonolla tuulella. Öh, miksi? Sofia kysyi uteliaana. Minä olen sen vastarintaliikkeen pomo, joka on viime aikoina häiriköinyt frygialaisten elämää siellä sun täällä, Shawn paljasti ylpeänä. Sofia ei osannut sanoa mitään siihen. Sen sijaan hän katsoi Shawnia kuin tämä olisi ollut hullu tai tyttö olisi nähnyt miehen ensimmäistä kertaa. Shawn naurahti. Minä arvasin, että alat tuijottaa minua tuolla tavalla, joten en sanonut mitään aikaisemmin. Toisaalta sinä kyllä olet viime aikoina näyttänyt niin uteliaalta, etten voinut vastustaa, poika sanoi. Sinä sanoit tuon kuin olisit puhunut säästä! Sofia syytti. Niin, Shawn virnisti. koska halusin nähdä ilmeesi, kun kerron asiasta. Sofia ei sanonut mitään. Sen sijaan hän näytti Shawnille kieltä ja alkoi murjottaa. Ryo huokaisi ja mutisi jotakin ääliöistä ja oli jo nousemassa lähteäkseen, mutta pysähtyikin. Sofia vilkaisi häneen ja näki veljensä kasvoilla ihastuneen hymyn. Sofia seurasi veljensä katsetta ja näki Mariannen kävelevän kolmikkoa kohti Shiano ja Juliette mukanaan. Haltianainen jutteli Shianolle jotakin ja susi kuunteli kiinnostuneena naista. Mary, Ryo tervehti rakastaan ja halasi tätä lämpimästi. Marianne hymyili. Hei, Ryo. Ehkä minun pitäisi liueta, että saatte olla rauhassa? Sofia kysyi ja virnisti ilkikurisesti. Mene sinä Shawnin kanssa jonnekin pitämään hauskaa, Marianne vihjaisi. Älä viitsi, Sofia sanoi. Minä lupasin. Mikä sinua estää tekemästä mitään? Äitisi ei saisi tietää... Äiti osaa lukea ajatuksia, enkä minä ole häneltä koskaan turvassa. Minulta on mennyt nyt jotakin ohi, Shawn julisti. En tajua ollenkaan, mistä te oikein puhutte. Emme me sitä sinulle paljastakaan, Sofia sanoi herttaisesti. Pahis. Pahis? Shawn toisti. Millä perusteella? Sinä olet niin salaperäinen. Varsinainen mysteeri, kun et kerro minulle etkä muillekaan mitään itsestäsi, kun taas sinä tiedät meistä varmaan kaiken mahdollisen, Sofia sanoi. En minä tiedä sinusta kaikkea, Shawn sanoi ja katsoi Sofiaa. En ensinnäkään tiedä, onko sinulla todella tatuointi alaselässä... hän jatkoi virnistäen. Äläpäs vihjaile mitään, nuorimies, tai saat selkääsi, Sofia sanoi ja hymyili viattomasti. Shawn tuijotti takaisin kasvoillaan herttainen hymy. Hän ei kuitenkaan sanonut sanaakaan, vaan tarttui Sofian käteen ja nosti tämän seisomaan. Tulepas mukaani, Sofiainen, poika sanoi. Minne? Sofia kysyi kun poika lähti raahaamaan häntä mukanaan palatsiin. Keisarin luo sanomaan, ettet ala hänen kanssaan millekään, niin pääsemme pois täältä, Shawn sanoi viedessään Sofian eteishalliin, jossa oli hyvin metsäisen oloista, kun salin molemmilla puolilla oli pieniä pensaita ruukuissa rivissä ja niiden kimpussa pörräsi perhosia, mehiläisiä ja ampiaisia. Haltiat taas kävelivät ympäriinsä puisella lattialla. Palatsi oli muutenkin hyvin koreileva puinen rakennus, jossa kiveä ei oltu käytetty kuin kattoa tukevien pilarien tekemiseen, jotka olivat marmoria. Sofia ei ehtinyt kamalasti katsomaan ympärilleen, kun Shawnilla oli selvästi kiire ylimpään kerrokseen, jossa keisari taisi majailla. Sofia muisti matkalta vain loputtomat puiset pensaat ja muut, sekä loputtomat kierreportaat, jotka olivat tappaa Sofian saman tien. Seitsemänteen kerrokseen päästessään he tapasivat Yamaton, joka kohotti kysyvästi kulmiaan nähdessään kaksikon portaiden yläpäässä. Minä menen sanomaan pomollesi pari valittua sanaa, Shawn ilmoitti. En suosittele. Hänen majesteettinsa on hyvin huonolla tuulella riitanne takia, Yamato sanoi saman tien. Ihan sama se minulle, Shawn sanoi. Minun on saatava hänet kuuntelemaan! Miksi ihmeessä? Yamato kysyi uteliaana ja katsoi Sofiaan, joka näytti siltä kuin olisi voinut pyörtyä väsymyksestä. Ja miksi ihmeessä seisot siinä etkä auta neiti Westiä istumaan? Hänhän
pyörtyy. Shawn hätkähti ja auttoi Sofian istumaan läheiselle tuolille. Tyttö nojasi selkänojaan ja hengitti rauhassa sisään samalla kun hän kuunteli Yamaton ja Shawnin kinaa siitä miksi Shawn ei voinut raahata Sofiaa keisarin huoneeseen. Sofia ei ollut koskaan Shawnia sellaisena... niin vaativana ja jotenkin pomottavana. Shawn oli kerrassaan omituinen, mutta silti hyvin viehättävä Sofian mielestä. Tyttö huomasi mielensä alkavan täyttyä sopimattomilla ajatuksilla ja työnsi ne pois mielestään. Yamato, päästä heidät kulkemaan, kuului Julieten ääni yhtäkkiä. Minä saan kyllä Louisin ottamaan nämä kaksi vastaan. Julie, älä sekaannu tähän, Yamato murahti. Missä on kunnioituksesi vanhempaa sisartasi kohtaan, nuori mies? Juliette halusi tietää loukkaantuneena. Minusta saattaa tulla keisarinna jonakin päivänä ja sinä käyttäydyt kuin huonokäytöksinen... juntti. Yamato oli hetken hiljaa ja huokaisi sitten. Anteeksi, sisko, mutta kuinka sinä pystyisit... Minulla on keinoni, Juliette keskeytti veljensä. Hän kurtisti kulmiaan. Gwynelle on taas tuolla, eikö olekin? hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Kun Yamato ei sanonut mitään, Juliette huokaisi raskaasti huolestunut ilme kasvoillaan. Sofian katsoessa häntä, tyttö näki Julieten tuntevan olonsa uhatuksi. Se kuitenkin katosi yhtäkkiä kuin oli ilmestynyt ja nainen käveli sinisessä leningissään veljensä ohi kohti suurta tammiovea käytävän päässä. Yamato kirosi ja juoksi sisarensa perään. Hän tarttui naista kädestä ja käänsi hänet kasvoikkain kanssaan. Juliette! hän huudahti. Ei hän sinua jätä sen likan takia, älä huoli! Gwynelle on aina täällä... Juliette sanoi. Hän suunnittelee jotakin. Mistä minä tiedän etteikö hän aio hankkiutua minusta eroon, jotta hänestä tulee keisarinna? Sofia ja Shawn katsoivat toisiinsa uteliaina ja mies auttoi Sofian seisomaan. Kaksikko käveli sisarusten luokse. Juliette näytti olevan kyyneleiden partaalla ja Yamato näytti huolestuneelta. Hei, minä haluaisin sinut mieluummin kuningattareksi kuin sen 16-vuotiaan likan... Hänhän on sen teurastajajumalattaren entinen opetuslapsi, Julie. Keisari tietää sen. Mutta se tyttö on noita, Sofia sanoi ennen kuin ehti estää itseään ja alkoi miettiä, miten tiesi sen. Hänhän ei todellakaan Gwynelleä tuntenut, vaikka olikin nimen joskus kuullut. Hän ei tosin muistanut missä, mutta nimi kuulosti hyvin tutulta. Öh, Sofia... Shawn sanoi. Mistä sinä voit tietää tuollaisen tiedon? En tiedä, Sofia sanoi katsoessaan Shawniin, jolla oli kalvenneet kasvot. Sofia oli varma, että mies tiesi taas jotakin mitä Sofia ei ja tunsi olonsa kiusaantuneeksi, kun ei tiennyt, mitä se oli. Tuo on kyllä totta, Shawn sanoi. Mutta en muista olenko muka kertonut siitä sinulle, hän jatkoi kurtistaen kulmiaan. Et sinä olekaan, kuten et monia muitakaan asioita, Sofia sanoi. Mutta mennäänkö me antamaan keisarille selkään vai ei? Ei minulla ole koko päivää aikaa. Minne sinulla on muka kiire? Shawn kysyi uteliaana. Kuristamaan sinut, kun olet niin kummallinen, Sofia sanoi ja virnisti leikkisästi kykenemättä estämään itseään. Onko teidän kahden välillä jotakin meneillään? Juliette kysyi. Ei ainakaan vielä, Shawn julisti ja virnisti Sofialle, joka mulkoili miestä. Juliette naurahti ja kääntyi ovea kohti. Tulkaa, minä vien teidät Louisin puheille, nainen sanoi päättäväisellä äänellä Yamaton vastustellessa taustalla. Shawn näytti kapteenille kieltä ja käveli Julieten perään Sofia mukanaan, jota ei kiinnostanut jäädä hetkeksikään kahden Yamaton kanssa. Juliette koputti oveen kovaan ääneen sitä hakaten. Hänellä oli vaativa katse silmissään. Kun ovea ei heti aukaistu, hän huokaisi. Louis, minä täällä, nainen sanoi. Ja minulla on Sofia West ja Shawn... öh, no tiedät kyllä, hän jatkoi. Sofia kurtisti kulmiaan. Miksi Shawnin sukunimeä ei voinut sanoa ääneen? Sofia ei ollut
oikeastaan koskaan kuullut sitä itsekään, mutta ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi sitä ei sanoisi sanoa ääneen. Hän oli jo aikeissaan kysyä sitä Shawnilta, mutta tammiovet avautuivat ja oven raossa seisoi tummahiuksinen ja silmäinen nuori tyttö, joka oli pukeutunut hopeaan pukuun. Puku oli aika paljasteleva. Ainakin kaula-aukko. Sofia katsoi tyttöä hieman hämmentyneenä. Oliko tämä Gwynelle? Ei varmasti ollut! Juliette Mendez, Gwynelle sanoi kylmällä äänellä. Kehtaatkin häiritä keskusteluani keisarin kanssa. Sinä olet liian nuori hänelle, älä yritä mitään, Juliette sanoi. Pois tieltäni, hän jatkoi ja tönäisi Gwynellen pois tieltään. Nuori nainen katsoi murhanhimoisesti Julietteen. Sofia astui tytön ohi varovaisesti, koska jokin käski häntä olemaan varovainen Gwynellen lähettyvillä. Shawn sen sijaan mulkoili Gwynelleä yhtä ilkeästi kuin likka miestä. Olivatko Shawn ja Gwynelle tavanneet joskus aikaisemmin? Hän astui peremmälle huoneeseen ja katsoi ympärilleen. Huone oli ihan erilainen kuin muu osa palatsia; huone oli kuin metsittynyt mökki jossain metsässä, koska siellä oli puinen lattia ja muuta hauskaa. Sofia oli niin hämmentynyt, että tuijotti paikkaa suu ammollaan huomaamatta Villarubian hallitsijan tutkivaa katsetta. Tuoko on se ase, jonka sinä käskit hakea, teidän majesteettinne? Gwynelle sanoi inhon ilme kasvoillaan, johon oli sekoittunut myös himoa. Sofia säikähti naisen kylmien jäänsinisten silmien katsetta. Oliko tuo likka naisten perään tai jotakin? Sofia alkoi mielessään jo valmistella torjuntapuhetta, kun Gwynelle tuhahti. Minä en ole naisiin suuntaunut, lutka. Anteeksi? Sofia huudahti raivoissaan. Gwynelle vain nauroi. Niin, suutu vain lisää. Sitten... hän sanoi ja nauroi päälle. Sofian sisällä kuohahti saman tien ja hän halusi kuristaa pikkutytön saman tien. Haluat siis kuristaa minut? Gwynelle sanoi hiljaa. Anna tulla sitten... Minä odotan, että olet jossakin yksin, pikkuinen lehmä, Sofia sanoi suloisella äänellä hampaitaan kiristellen. Gwynelle vain hymyili häijy ilme kasvoillaan. Sitten pikkutyttö kääntyi Julieten puoleen. Minä en aio viedä miestäsi. Hän on ihan lumoutunut sinusta. Säälittävää, kun sinä komennat häntä täällä... Hiljaa, Juliette komensi pikkutyttöä. Ja mene ulos, minulla on asiaa keisarille. Gwynelle ei sanonut mitään, eikä liikkunut mihinkään. Sofia itse olisi voinut hyvinkin mennä ja potkia likan pihalle, mutta hän ei viitsinyt, koska keisari katsoi häntä vieläkin. Miehellä pyhälle haltialle ominainen ulkonäkö: hopeiset hiukset, vaaleansiniset silmät ja vaalea iho. Hän oli pukeutunut hopeiseen kaapuun, jonka päällä oli tummanharmaa takki. Takissa oli pitkät hihat, joiden suut roikkuivat jossain haltiamiehen polvien tienoilla. Takissa oli myös hopeisia ja kultaisia koristeita. Mies ei näyttänyt mitenkään ilkeältä tai julmalta. Sen sijaan hän näytti olevan itse asiassa varsin ystävällinen. Sofia huomasi miehen hiusten olevan hyvin pitkät ja ne ulottuivat häntä kantapäihin saakka ja hänen päässään oli vihreä kruunu, jonka keskellä roikkui kristalli. Miehen sormessa oli vielä kristallisormus. Gwynelle, ole hyvä ja mene ulos, keisari sanoi ystävällisesti. Nuo yrittävät vain saada sinut uskomaan Pamfylian pomoa, Gwynelle sanoi mennessään ulos ovesta. Hän laittoi ne kiinni kasvoillaan murhanhimoinen tämän katsoessa Sofiaan. Sofia hymyili tytölle viileästi, mutta vannoi opettavansa tytön tavoille vielä jossakin vaiheessa. Tuo likka haluaa tappaa minut, Sofia ilmoitti. Minulla on aina vihamiehet kannoilla mihin tahansa menenkin. Minä suojelen sinua kaikilta, Shawn lupasi heti. Sofia kurtisti kulmiaan sen kuultuaan. Shawn selvästi suunnitteli jotakin Sofian pään menoksi. Shawn? keisari sanoi. Miksi olet täällä taas? Joudun heittämään sinut tyrmään, kun tunget tänne koko ajan. Luuletko tyrmän estävän minua tulemasta tänne? Shawn kysyi virnistäen. Sinä olet piikki lihassani, keisari valitti. Miksi et vain jätä minua rauhaan? Miksi jättäisin, kun aiot käyttää ihmistä sodassa Galiceania vastaan? Shawn sanoi. Tuo tyttö on
se aseesi, hän lisäsi osoittaen Sofiaa. Keisari katsoi Sofiaan ja näytti kauhistuneelta. Minä luulin, että kyseessä on joku velhotar, mutta... tyttöhän on 19-vuotias! hän sanoi. Minähän sanoin, että hän on tuskin 25-vuotias, Shawn sanoi. Keisari käveli Sofian luokse. Olen pahoillani, neiti, hän sanoi harmistuneena ja tarttui tyttöä kädestä. Olen tuottanut teille turhaa harmia. Pyydän anteeksi, etten tiennyt teidän olevan nuori. Sofia ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa. Öh... en tiedä mitä sanoa, olen niin sekaisin kaikesta, hän sanoi kun ei muutakaan keksinyt. Saanen toki tarjota teille palatsini vieraanvaraisuutta korvatakseni vahingon? Louis kysyi kohteliaasti. Sofia hymyili ja nyökkäsi. Hänelle oli yhtäkkiä tullut sellainen tunne, että tämä keisari oli vasta noussut valtaistuimelle. Jotenkin hän tuntui kerrassaan häpeävän Sofialle aiheuttamaansa vahinkoa. Um, teidän majesteettinne, minä en ole teille vihainen tästä kaikesta, Sofia sanoi myöhemmin, kun koko joukko istui keisarin kanssa ruokasalissa syömässä. Sofia Julieten vieressä pöydässä, kun Louis oli välttämättä niin halunnut. Mies itse istui pöydän päässä. Sofian toisella puolella istui Marianne. Shawn, Raquel ja Ryo istuivat pöydän toisella puolella. Heidän edessään oli kaikenlaisia ruokia. Oli erilaisia kalaruokia, kanaruokia, liharuokia ja vaikka mitä jälkiruoista puhumattakaan. Niitäkin oli kaikenlaista: sorbettia, kiisseleitä, jopa suklaakakkua, jota Sofia kuolasi koko ajan, mutta hän ei saisi koskea siihen ennen kuin oli syönyt ruokansa. Mainiota, Louis sanoi. Olisi surullista, jos olisitte minulle vihainen. Olenhan minä sentään uusi keisari. Minä arvasin sen, Sofia sanoi. Mutta mitä jos unohdetaan koko ikävä juttu? Sekin käy erinomaisesti, Louis myöntyi. Päästättekö nyt heidät menemään, Louis? Juliette kysyi hymyillen. Eihän minun kannata heitä täälläkään pitää, vai mitä luulet... kultaseni? Louis sanoi. Ei minusta ainakaan, Juliette sanoi. Shawn katsoi heitä pohtiva ilme kasvoillaan pöydän toiselta puolelta. Hän näytti melkein surulliselta. Miksi Villarubian hallitsijan ja tämän rakastajattaren näkeminen teki Shawnin surulliseksi? Sofia ei osannut edes kuvitella sitä, eikä epäilläkään mitään. Shawn istui hänelle varatussa huoneessaan olevalla sängyllä ja hakkasi päätään polviinsa. Jokin oli pahasti vialla pojan sisällä. Aina kun hän näki Julieten ja Louisin yhdessä, hän ei voinut muuta kuin ajatella kuinka hurmaavaa olisi olla Sofian kanssa samalla tavalla. Shawn kuitenkin tiesi liiankin hyvin, että suhde olisi tuhoontuomittu, koska poika ei missään nimessä voinut kertoa Sofialle salaisuuttaan. Ja pahinta oli se, että naisen kasvoilla oli epäluuloinen ilme. Ja hän oli selvästi utelias. Ja taisi suhtautua varauksella Shawniin, koska ei tuntenut häntä kunnolla. Mutta Sofialla ei ollut mitään hajua siitä kuinka useasti Shawn oli harkinnut vain vievänsä tytön jonnekin rauhalliseen paikkaan ja kertovan hänelle kaiken itsestään. Shawn tunsi itsensä hyvin ulkopuoliseksi joskus, kun ei voinut kertoa kenellekään salaisuudestaan vaarantamatta itseään ja toista osapuolta samalla. Hän huokaisi raskaasti. Yksinäisyyden tunne ei ollut koskaan ollut mikään Shawnin lempitunteita ja hän tunsi itsensä yksinäiseksi tällä hetkellä. Ja kaikki aina kuvittelivat, ettei Shawnilla ollut huolia. Ja pah, Shawn oli hyvin huolissaan itsestään ja monesta muustakin asiasta. Hänellä oli selvästi tunteita Sofiaa kohtaan ja pelkkä tytön nimen ajatteleminen toi tämän pojan mieleen, eikä Shawn mahtanut sille mitään. Mutta miksi, voi miksi, miksi näin piti päästä käymään? Miksi Shawnin piti tavata Sofia nyt kun hänellä oli suuri salaisuus, jonka paljastuminen vaikuttaisi koko Pamfylian kohtaloon? Miksei Shawn voinut tavata Sofiaa sitten, kun salaisuus olisi tullut ilmi ja olisi turvallisempaa? Silloin olisi varmasti sata kertaa helpompaa elää Shawnillakin kuin nyt. Hän kirosi hartaasti ja pitkään kaikilla tuntemillaan sanoilla ja ilmauksilla. Kun hän alkoi lopulta toistaa itseään, hän huomasi haluavansa
vain paeta paikalta. Mutta mitähän kummaa Sofia ja muut sanoisivat siihen? Shawninhan piti johdattaa heidät Pamfyliaan? Mutta... Shawn ei voinut. Hän tarvitsi aikaa selvittää päänsä, tunteensa ja ajatuksensa kunnolla. Hän huokaisi, koska ei tiennyt, mitä muuta olisi voinut tehdä kuin lähteä Pamfyliaan pohtimaan tilannettaan. Jossain vaiheessa, kun hän menisi takaisin, hänen tulisi selittää Nejinalle ja varsinkin Sofialle vastuuttomuutensa syy. Shawn nousi konemaisesti seisomaan huoneessa ja käveli ovelle. Ennen kuin hän edes tajusi, hän oli ulkona kaupungista ja katsoi palatsiin päin näkemättä kuitenkaan mitään ja aloitti matkansa sumuisen yön keskellä kohti Pamfyliaa.