Segmenttiraportoinnin laatu IFRS 8 vaikutukset Suomen pörssiyrityksissä Laskentatoimi Maisterin tutkinnon tutkielma Hannu Sjöman 2012 Laskentatoimen laitos Aalto-yliopisto Kauppakorkeakoulu
Aalto Yliopiston kauppakorkeakoulu Tiivistelmä Laskentatoimen tutkielma 19.07.2011 Hannu Sjöman SEGMENTTIRAPORTOINNIN LAATU: IFRS 8 vaikutukset Suomen pörssiyrityksissä Tutkimuksen tavoitteet Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää uuden IFRS 8 segmenttiraportointistandardin vaikutukset suomalaisten pörssiyhtiöiden segmenttiraportointiin ja ennen kaikkea sen laatuun verrattuna vanhaan IAS 14- standardiin. Tutkimuksessa muodostetaan eri segmenttiraportoinnin laadun indikaattoreita, joiden muutosta tutkitaan vuosien 2008 ja 2009 välillä. Lähdeaineisto Tutkimuksessa käytettiin aineistona Thomson One Bankerin Worldscope tietokantaa ja suomalaisten pörssiyritysten tilinpäätöstietoja. Aineistoon tehtyjen rajausten jälkeen tutkittavia yrityksiä jäi 55 kappaletta, joilta oli saatavilla olennaiset tiedot tutkimuksessa tarvittavista muuttujista vuosilta 2008 ja 2009. Aineiston Käsittely Tutkielmassa käytettiin T-testiä sekä useita multiregressiomalleja, joiden perusteella arvioitiin segmenttiraportoinnin laadun muutosta ja pyrittiin myös selittämään, mistä yritysten perusominaisuuksista nämä erot johtuivat. Saatiin myös selville, mikä osuus standardin vaihtumisella oli segmenttiraportoinnin laatuun Tutkimuksen keskeisimmät tulokset Tutkielman tulokset osoittavat, että segmenttiraportointistandardin muutos ei juuri vaikuttanut yritysten omaksumaan raportointikäytäntöön. Muutokset olivat lähinnä kosmeettisia ja näkyivät liitetietojen osiossa esitystapojen pieninä muutoksina. Monien yritysten argumentti muutosten vähäisyyteen oli, että yritysten raportointi vastaa jo nykyisellään yhtiön sisäistä organisaatiorakennetta, joten yhtiöt täten noudattaisivat jo johdon lähestymistapaa segmenttiraportoinnissaan. Avainsanat Segmenttiraportointi, IFRS 8, IAS 14, johdon näkökulma, toiminnallinen segmentti I
Aalto University School of Economics Abstract Master s thesis in accounting 19.07.2011 Hannu Sjöman Quality of Segment Reporting: IFRS 8 and its Effects in Finnish Publicly Traded Companies Objectives of this study The goal of this study is to analyze IFRS 8 segment reporting standard s effects in Finnish publicly traded companies and especially in its segment reporting quality compared to old IAS 14 standard. In the study various segment reporting quality indicators are formed. Furthermore the change of indicators is observed between years 2008 and 2009. Sources In the research it was used Thomson One Banker Worldscope data base and annual reports of Finnish publicly traded companies. After exclusion of several companies that did not meet certain criteria, I ended up with 55 companies that had the needed information about variables used in this study from the years 2008 and 2009. Study Methods T-test and various multiregression models were used in order to analyze the change of segment reporting quality and furthermore this analyze was extended to cover the reasons behind the differences of segment reporting quality in companies that differ in its basic characteristics. At the same time it was possible to find the consequences of segment reporting standard change and how big part of segment reporting quality the standard setting can explain. Empirical Results The results of investigation show that segment reporting standard change did not have major impact in quality of segment reporting. The changes were more or less cosmetic and were implemented as little changes in the presentation of segment reporting in the notes. Many firms explained that already before new segment reporting standard, the firms had adopted the management approach and because of it firms segment reporting reflected their internal reporting structure. Key words Segment reporting, IFRS 8, IAS 14, Management Approach, Operating Segment II
1 Johdanto... - 1-1.1 Tutkimuksen tavoite ja motivaatio... - 2-1.2 Tutkimuksen rakenne... - 3-2 Segmenttiraportointi ja sen sääntely... - 4-2.1 Segmenttiraportoinnin tarkoitus ja sen haasteet... - 4-2.2 IAS 14 standardi... - 4-2.3 IAS 14 liittyvä kritiikki... - 7-2.4 IFRS 8 ja johdon näkökulma segmenttiraportointiin... - 7-2.5 IFRS 8 kohtaan kohdistunut kritiikki ja siihen siirtymisen haasteet... - 10-2.6 Yhteenveto IAS 14 ja IFRS 8 keskeisimmistä eroista... - 11-2.7 IFRS 8 ja SFAS 131 väliset erot... - 12-2.8 Suomalaisten pörssiyhtiöiden talousjohtajien odotukset liittyen IFRS 8 standardiin... - 13-3 Katsaus segmenttiraportointia käsittelevään aikaisempaan kirjallisuuteen.. - 15-3.1 Kilpailullinen haitta... - 15-3.2 Vapaaehtoinen segmentti-informaation julkistaminen... - 17-3.3 Segmentti-informaation arvorelevanssi... - 19-3.4 Segmenttiraportoinnin suhde informaation epäsymmetriaan ja johdon päätöksentekoon... - 19-3.5 Segmenttien tuottoerojen ja riskien läpinäkyvyys segmenttiraportoinnissa... - 20-3.6 Johdon motivaatiotekijöitä segmenttien tulosten manipuloimiseen... - 22-3.7 Segmenttiraportoinnin tehokkuus... - 23-3.8 Yritysten ominaispiirteet segmenttiraportoinnissa... - 24-3.9 Laadun mittarit aiemmissa tutkimuksissa ja laadun kriteerit segmenttiraportoinnissa... - 25-4 Hypoteesien muodostaminen... - 27-5 Tutkimusmenetelmät ja tutkimusaineisto... - 29-5.1 Tutkimusaineisto ja sen kuvailu... - 29-5.2 Tutkimuksen otoksen muodostaminen... - 30-5.3 Tutkimuksessa käytettävien muuttujien kuvailu... - 32-5.3.1 Segmenttiraportoinnin laatua kuvaavat muuttujat... - 32-5.3.2 Selittävien muuttujien kuvailu... - 33-5.3.3 Kontrollimuuttujat... - 34 - III
5.4 Tutkimusmenetelmän kuvailu... - 36-6 Empiiriset tulokset... - 38-6.1 Kuvaileva analyysi, T-testi ja Mediaanitesti... - 38-6.2 Korrelaatioanalyysi... - 42-6.3 Segmenttiraportoinnin laatua selittävät regressioanalyysit... - 43-7 Johtopäätökset ja yhteenveto... - 55-7.1 Yhteenveto tärkeimmistä tuloksista... - 55-7.2 Tutkimuksen tulosten yleistettävyys... - 58-7.3 Mahdolliset jatkotutkimusten aiheet... - 58 - Lähdeluettelo... - 60 - Liitteet... - 64 - IV
Luettelo tutkielman liitteistä: Liite 1: Vuosilta 2008 ja 2009 tutkitut yritykset Liite 2: Ainoastaan ensisijaisen segmentin tunnistaneet yritykset: Liite 3: Maantieteelliset segmentit ensisijaisena raportoivat yhtiöt Luettelo tutkielman taulukoista: Taulukko 1: IAS 14 ja IFRS 8 keskeisimmät erot Taulukko 2: Aineiston toimialajakauma Taulukko 3: Yritysten segmenttien lukumäärien taso vuosina 2008 ja 2009 Taulukko 4: Kuvailevaa tietoa vuoden 2008 yrityksistä Taulukko 5: Kuvailevaa tietoa vuoden 2009 yrityksistä Taulukko 6: Korrelaatiomatriisi (Spearman+Pearson) Taulukko 7: Malli 1 Regression tulokset selitettävänä muuttujana segmenttien lukumäärä Taulukko 8: Malli 2 Regression tulokset selitettävänä muuttujana SIC-indeksi Taulukko 9: Malli 3 Regression tulokset selitettävänä muuttujana ROA:n segmenttikohtaiset erot suurimman ja pienimmän ROA:n välillä Taulukko 10: Malli 4 Regression tulokset selitettävänä muuttujana sanojen määrä per segmentti liitetietojen segmenttiraportti osiossa V
Luettelo tutkielmassa käytetyistä lyhenteistä: IAS=International Accounting Standards IASB=The International Accounting Standards Board CODM= Chief Operating Decision Maker IFRS=International Financial Reporting Standards SFAS=Statement of Financial Accounting Standards US GAAP=Generally accepted accounting principles in the United States VI
1 JOHDANTO Tutkielman aihepiiri Segmenttiraportointi on ollut yksi keskeinen keskustelun aihe siitä lähtien, kun IFRS raportointi tuli pakolliseksi pörssiyhtiöille Suomessa vuonna 2005. Esimerkiksi rahoitustarkastus on aiempina vuosina kritisoinut suomalaisten listayhtiöiden valitsemaa niukkaa segmenttiraportointia: Yhtiöt eivät olleet muuttaneet merkittävästi raportoitavien segmenttien määrittelyä tilinpäätösten 2005 ja 2006 välillä. Ainoastaan muutama yhtiö oli lisännyt raportoitavien segmenttien lukumäärää tarkoituksenaan selventää ja parantaa sijoittajille annettavaa informaatiota. Edelleen lähes kolmannes yhtiöistä raportoi vain yhden ensisijaisen segmentin. Suomalaiset listayhtiöt ovat Ratan (nykyinen Finannssivalvonta) näkemyksen mukaan valinneet niukan segmenttiraportointikäytännön, jota tulisi kehittää avoimempaan suuntaan. Tähän Finanssivalvonnan esittämään raportoinnin liialliseen niukkuuteen on yritetty hakea muutosta uudella IFRS 8 standardilla, joka astui voimaan vuoden 2009 alusta. Kyseinen standardi on hyvin lähellä Yhdysvalloissa käytössä olevaa SFAS 131 standardia ja IFRS 8 käyttöönotto ja siirtyminen IAS 14:sta IFRS 8:aan tukevat IFRS:n ja US GAAP:in yhtenäistymistä. Uuden IFRS 8 segmenttiraportointistandardin odotetaan muuttavan raportointia avoimempaan ja informatiivisempaan suuntaan. Odotukset ovat suuret sille, että ns. johdon näkökulma pakottaa yritykset raportoimaan suuremman lukumäärän segmenttejä. Toisaalta skeptisempien näkemysten mukaan IFRS 8 antaa liian suuren vapauden segmenttien määrittelylle, ja on mahdollista, että jotkut yritykset yrittävät käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen ja peitellä tiettyjen segmenttien ylisuuria katteita kilpailevilta yrityksiltä. - 1 -
1.1 Tutkimuksen tavoite ja motivaatio Tutkimuksen tavoitteena on antaa vastaus seuraavaan tutkimuskysymykseen: Parantaako IFRS 8:n käyttöönotto suomalaisten pörssiyritysten segmenttiraportoinnin laatua ja läpinäkyvyyttä? Tässä tutkimuskysymyksessä termi läpinäkyvyys mielletään osaksi segmenttiraportoinnin laatua, jonka muutosta halutaan nimenomaan tutkia tässä tutkimuksessa käyttäen sen mittaamisessa erilaisia laadun indikaattoreita. Aiemmin segmenttiraportoinnin laatua ovat tutkineet mm. Berger ja Hann 2003. Heidän tutkimuksessaan tutkittiin yhteensä 2999 yritystä käyttäen hyväksi useita eri tietokantoja. Heidän tavoitteenaan oli tutkia SFAS 131 voimaantulon vaikutuksia segmenttiraportointiin. SFAS 131 on erittäin samankaltainen IFRS 8 standardin kanssa. Bergerin ja Hannin tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena voidaan pitää sitä, että SFAS 131 voimaantulon jälkeen yritykset raportoivat enemmän segmenttejä ja sen lisäksi yritykset julkaisivat aiempaa tarkempaa tietoa segmenteistään. Tutkimuksesta löydettiin todisteita myös sille, että SFAS 131 perustuneisiin tulosennusteisiin perustuva kaupanteko tuotti ylisuuria katteita verrattuna Yhdysvalloissa aiemmin voimassa olleeseen SFAS 14 standardin mukaisiin tulosennusteisiin. Kaiken lisäksi yritykset taivuteltiin uuden standardin myötä paljastamaan aikaisemmin mahdollisesti piilossa ollutta informaatiota yrityksen diversifikointistrategioista. Kaiken kaikkiaan yritysten segmenttiraportoinnin laatu ja läpinäkyvyys parantui merkittävästi SFAS 131 standardin käyttöönoton jälkeen. Segmenttiraportoinnin laatua tutkivan tutkimuksen toteuttaminen suomalaisessa toimintaympäristössä tuntuu mielestäni erittäin mielenkiintoiselta ja mielekkäältä aiheelta toteuttaa, sillä näin päästään käsiksi uusimpaan tietoon uuden IFRS 8 standardin vaikutuksista suomalaisessa raportointiympäristössä. - 2 -
1.2 Tutkimuksen rakenne Tutkimuksessa käydään ensin läpi segmenttiraportointia ohjaava sääntely. Tarkoituksena on perehtyä IAS 14 segmenttiraportoinnin heikkouksiin ja vahvuuksiin ja analysoida, miten uusi IFRS 8 standardi tulee eroamaan aiemmasta standardista. 3:ssa luvussa tarkastellaan aikaisempien tutkielman aiheen kannalta relevanttien tutkimusten keskeisimpiä tuloksia ja pyritään näin pohjustamaan sitä, miten tutkielman tutkimusongelmaa kannattaa lähestyä. Luvussa 4 määritellään tutkimukselle hypoteesit ja sen jälkeen luvussa 5 käydään läpi, mitä metodeja tutkimuksessa käytetään. Lopuksi luvussa 6 käydään läpi tutkielman empiirinen osio ja luvussa 7 tärkeimmät johtopäätökset ja tulokset sekä analysoidaan, miten suomalaisessa raportointiympäristössä on otettu vastaan IFRS 8. - 3 -
2 SEGMENTTIRAPORTOINTI JA SEN SÄÄNTELY 2.1 Segmenttiraportoinnin tarkoitus ja sen haasteet Segmenttiraportointi määriteltiin aiemmin voimassa olleen IAS 14 standardin mukaan niin, että segmentillä tarkoitettiin yrityksen liiketoiminnallista tai maantieteellistä osaa, jonka riskit ja kannattavuus ovat keskenään yhteneviä. Kun taas IFRS 8 mukaan segmenttiraportoinnin määrittelyssä on aiempaa suurempaa valinnanvaraa, koska siinä korostuu johdon näkökulma ja se, mitä segmenttejä johdolle sisäisessä raportoinnissa raportoidaan säännöllisesti. Seuraavissa luvuissa pyritään avaamaan IFRS 8 ja IAS 14 standardeja lukijalle, jotta saadaan riittävän kattava kuva siitä, millaisessa raportointiympäristössä tutkimuksen yritykset toimivat tutkimuksen ajankohtana vuosina 2008 ja 2009 segmenttiraportointistandardin vaihtuessa uuteen IFRS 8:aan tänä aikana. Kirjanpitoasetuksen mukaan tuloslaskelman liitetietoina on esitettävä liikevaihdon jakautuminen toimialoittain ja maantieteellisten markkina-alueiden mukaisesti (Ks. kirjanpitoasetus 2. luku 3 pykälä ja 1 kohta). 2.2 IAS 14 standardi Koska tutkimuksen kannalta on olennaista, että ymmärretään, millaisessa raportointiympäristössä suomalaiset pörssiyhtiöt toimivat ennen IFRS 8 siirtymistä, seuraavaksi esitellään olennaisiltaan osin IAS 14 standardin mukainen segmenttiraportointi. IAS 14 lähtökohtana on riskien ja kannattavuuden näkökulma ja siltä pohjalta yritysten on pitänyt myös laatia segmenttiraportointinsa, jotta yritysten tärkeimmät sidosryhmät saavat tilinpäätöksen liitetietojen kautta selkeän kuvan yrityksen eri liiketoimintojen riskeistä ja kannattavuuksista. Julkisen kaupankäynnin kohteena olevat suomalaiset pörssiyritykset ovat velvollisia laatimaan segmenttiraportin osana tilinpäätöksen liitetietoja. IAS 14 standardin tarkoituksena on määrätä periaatteet, joiden mukaan raportoidaan segmenttikohtaista taloudellista informaatiota informaatiota yhteisön tuottamista erityyppisistä tuotteista ja palveluista sekä erilaisista maantieteellisistä alueista, joilla se toimii jotta tilinpäätöksen käyttäjät voisivat: - 4 -
(a) saada paremmin käsityksen yhteisön toteutuneesta tuloksesta; (b) arvioida paremmin yhteisön riskejä ja kannattavuutta; sekä (c) tehdä asiantuntevampia arvioita yhteisöstä kokonaisuutena 1. IAS 14 standardin mukaan on olemassa kahdenlaisia segmenttejä: Liiketoimintasegmenttejä ja maantieteellisiä segmenttejä. IAS 14 standardi tarjoaa liiketoimintasegmentille seuraavan määritelmän: Liiketoimintasegmentti on yhteisön erotettavissa oleva osa, jossa tuotetaan yksittäistä tuotetta tai palvelua taikka useampia toisiinsa liittyviä tuotteita tai palveluja ja jonka riskit ja kannattavuus poikkeavat muiden liiketoimintasegmenttien riskeistä ja kannattavuudesta. Tekijöitä, jotka on otettava huomioon määritettäessä, ovatko tuotteet tai palvelut toisiinsa liittyviä, ovat: (a) tuotteiden tai palvelujen luonne; (b) tuotantoprosessien luonne; (c) tuotteiden tai palvelujen asiakastyyppi tai -ryhmä; (d) tuotteen jakelussa tai palvelun tuottamisessa käytettävät menetelmät; sekä (e) valvontaympäristön luonne, milloin se on tarkoituksenmukaista, esimerkiksi kun kyseessä on pankki- ja vakuutustoiminta tai julkiset palvelut. Maantieteelliset segmentit on määritelty IAS 14 standardissa seuraavasti: Maantieteellinen segmentti on yhteisön erotettavissa oleva osa, jossa tuotetaan tuotteita tai palveluja tietyssä taloudellisessa ympäristössä ja jonka riskit ja kannattavuus poikkeavat toisenlaisissa taloudellisissa ympäristöissä toimivien osien riskeistä ja kannattavuudesta. Tekijöitä, jotka on otettava huomioon maantieteellisiä segmenttejä määriteltäessä, ovat: 1 International Financial Reporting Standards (IFRS) 2006-5 -
(a) taloudellisten ja poliittisten olojen samankaltaisuus; (b) eri alueille sijoittuvien toimintojen väliset yhteydet; (c) toimintojen lähekkäisyys; (d) tietyllä alueella tapahtuvaan toimintaan liittyvät erityiset riskit; (e) valuutanvaihtorajoitukset; ja (f) valuuttariskit. Näiden kaikkien edellä lueteltujen tekijöiden perusteella voidaan analysoida myöhemmin, kuinka hyvin kohdeyritysten segmenttiraportointi vastaa IAS 14 standardin määritelmiä liiketoimintasegmenteistä ja maantieteellisistä segmenteistä. Yritysten pitää raportoida liiketoimintasegmentit tai maantieteelliset segmentit ensisijaisina segmentteinään, joista on kerrottava laajemmin kuin toissijaisista segmenteistä. Toissijaisista segmenteistä ei tarvitse antaa esim. kannattavuustietoja, mikä antaa tiettyä harkinnanvaraa johdolle liittyen siihen, mitä yhtiö haluaa paljastaa itsestään. Perusteet ensisijaisen segmentin valintaan annetaan IAS 14 standardissa. Jos yhtiön tuotot ja riskit riippuvat pääosin tuotekohtaisista eroista, niin standardi velvoittaa raportoimaan liiketoimintasegmentit ensisijaisina segmentteinä. Toisaalta, jos yhtiön tuotot ja riskit riippuvat pääosin maantieteellisestä sijainnista, niin maantieteelliset segmentit pitäisi raportoida ensisijaisina. Uusia segmenttejä pitää raportoida siihen saakka, kunnes raportoidut segmentit muodostavat vähintään 75% yhtiön ulkoisesta liikevaihdosta. Lähes yksi kolmasosa suomalaisista listayhtiöistä raportoi vain yhden ensisijaisen segmentin vuonna 2005 (ks. Troberg, 2007) Tämä antaa viitteitä siitä, että segmenttiraportoinnissa on paljon parantamisen varaan. Mahdollisen parannuksen tähän saattaa tuoda IAS 14 standardin vaihtuminen 1.1.2009 IFRS 8 standardiin, joka tuo johdon näkökulman vahvemmin mukaan segmenttiraportointiin sekä muita merkittäviä uudistuksia. Yhtenä merkittävimpänä uudistuksena mainittakoon, että luovutaan IAS 14 standardin periaatteesta, jonka mukaan konsernitilinpäätös laaditaan samojen laskentaperiaatteiden pohjalta kuin segmenttiraportointi. Toisaalta IFRS 8:ssa on kuitenkin esitettävä ne kohdat, miten nämä laskentaperiaatteet eroavat konsernitilinpäätöksen mukaisista periaatteista. IAS 14 (1997) mukaan segmentit pitää määritellä sisäiseen organisaatiorakenteeseen ja sisäiseen raportointijärjestelmään perustuen. Siinä tapauksessa, että ei ole mahdollista jakaa - 6 -
segmenttejä toisiinsa liittyvien tuotteiden tai palvelujen muodostamiin ryhmiin eikä maantieteelliseen jakamiseenkaan ole perustetta, niin IAS 14 edellyttää, että kyseinen yhtiö raportoi segmentti-informaationsa sisäisten segmenttiensä seuraavaksi alempaan tasoon perustuen. 2.3 IAS 14 liittyvä kritiikki IAS 14 vastaavaa SFAS 14 segmenttiraportoinnin standardia on kritisoitu esim. Bergerin ja Hannin (2007) toimesta siitä syystä, että standardin perusteella laaditusta segmenttiraportoinnista ei voida päätellä, että miten monesti esiintyvän allokoimattomien kustannusten erän pitäisi jakautua eri segmenttien välillä. Nämä IAS 14 antamat vapaudet luovat johdolle mahdollisuuden piilottaa segmenttien todellisia kustannuksia tähän erään. Toinen kritiikin aihe on ollut, että IAS 14 mukaan raportoivien yritysten segmenttiraportointi ei ole ollut linjassa todellisen organisaatiorakenteen kanssa. Botosan ym. 2009 kiinnittivät huomiota tähän epäkohtaan tutkimuspaperissaan. He kritisoivat erityisesti sitä, että SFAS 14 (käytännössä sama kuin IAS 14) tarjosi mahdollisuuden yhdistellä liian vapaasti toisiinsa ehkä vain etäisesti samankaltaisia segmenttejä muodostaen näin karkeammin jaettua segmenttiraportointi-informaatiota, joka ei tietenkään ole niin hyödyllistä sijoittajille, kuin jos olisi raportoitu nämä yhdistetyt segmentit erikseen, jolloin olisi saatu parempi kuva yrityksen eri liiketoimintojen riskeistä ja kannattavuudesta. Botosan ym 2009 tutkimuksessaan halusivatkin nimenomaan testata pystyykö SFAS 131 (vastaavasti IFRS 8) vastaamaan tähän markkinoiden laadukkaamman ja yksityiskohtaisemman informaation tarpeeseen. Botosanin 2009 tehdyn tutkimuksen tuloksissa kävi ilmi, että monet SFAS 14 mukaan vain yhden segmentin raportoineet yritykset raportoivat useampia segmenttejä. 2.4 IFRS 8 ja johdon näkökulma segmenttiraportointiin IASB julkaisi IFRS 8 standardin marraskuussa 2006 ja sillä korvataan aikaisempi IAS 14 standardi. IFRS 8 standardia sovelletaan vuoden 1.1.2009 alkaen yrityksiin, joiden osakkeet tai velkakirjat ovat julkisen kaupan kohteina eli siis käytännössä, sitä sovelletaan kaikissa suomalaisissa pörssiyrityksissä. IFRS 8 sovelletaan myös yrityksiin, joissa on menossa listautumisprosessi pörssiin tai, jotka aikovat laskea liikkeelle julkisia velkakirjoja. IFRS 8-7 -
standardin aikaisempi soveltaminen on myös sallittua. IFRS 8 ydinperiaate on, että yhtiö julkaisee sellaista tietoa tilinpäätöksen käyttäjille, mikä mahdollistaa yhtiön liiketoiminnan taloudellisten aktiviteettien sekä taloudellisen ympäristön vaikutusten arvioinnin. IFRS 8 mukaisessa segmenttiraportoinnissa tulee esiin uusi erittäin merkittävä käsite, joka on englanninkieliseltä nimeltään Chief operating decision maker (CODM). Tällä käsitteellä viitataan ylimpään yrityksen päättävään tahoon. Tyypillisesti se on joko yrityksen toimitusjohtaja tai hallitus. Täytyy huomata siis, että tämä käsite ei välttämättä pidä sisällään vain yhtä henkilöä, vaan esim. niissä yrityksissä, joissa ylin päätöksentekovalta on hallituksella, niin silloin CODM sisältää joukon ihmisiä. IFRS 8 perustuvassa raportoinnissa onkin olennaista huomata, että on erittäin tärkeää, mitä eriä CODM tarkastelee yrityksessä, koska sen perusteella osittain määräytyy, millaisia asioita pitää raportoida. Jos esimerkiksi CODM ei tarkkaile segmenttikohtaisia varoja, niin on sallittua jättää raportoimatta tämä erä kokonaan. IFRS 8 perusperiaate on, että yhtiön on julkaistava riittävästi informaatiota, jotta sen tilinpäätöksen käyttäjät voivat arvioida sen liiketoiminnan luonnetta ja taloudellisia vaikutuksia sekä sitä taloudellista ympäristöä, missä yritys toimii. IFRS 8 määrittelee toiminnalliset segmentit (operating segments) seuraavasti: Segmentti on osa yritystä, 1. joka tuottaa tuloja ja aiheuttaa menoja. 2. jonka operatiivista tulosta tarkkaillaan johdon toimesta, jotta voidaan tehdä päätöksiä mm. segmentille allokoiduista resursseista. 3. jolle on olemassa eriteltyä taloudellista informaatiota IFRS velvoittaa yrityksen raportoimaan taloudellista ja kuvailevaa informaatiota sen segmenteistä. Raportoitavat segmentit ovat toiminnallisia segmenttejä tai yhdisteltyjä toiminnallisia segmenttejä, jotka täyttävät tietyt kriteerit. 1. Segmentin pitää muodostaa vähintään 10% kaikkien segmenttien yhdistetystä tulosta sisältäen konsernin sisäiset ja ulkoiset tuotot. - 8 -
2. Segmentin tuloksen täytyy olla 10 % tai suurempi absoluuttisesti kuin a) kaikkien segmenttien yhdistetty tulos tai b) 10 % tai suurempi tappio laskettuna kaikkien segmenttien, jotka raportoivat tappiota, yhteisistä tappioista. 3. Segmentin varat ovat 10 % tai suurempia kaikkien segmenttien varojen summasta Jos raportoivat segmentit muodostavat vähemmän kuin 75% koko yrityksen tuloista, niin segmenttejä pitää raportoida lisää, vaikka ne eivät täyttäisi yllä olevia kriteereitä, kunnes 75% raja ylitetään. Segmenttejä voidaan yhdistellä, jos ne ovat samankaltaisia taloudelliselta luonteeltaan sekä ovat samanlaisia seuraavien kriteerien valossa: a)tuotteiden ja palveluiden luonne b)tuotantoprosessin luonne c)palveluiden tai tuotteiden asiakkaiden samankaltaisuus d) Tuotteiden ja palveluiden jakelukanavan samankaltaisuus e) Mahdollisesti myös sääntely-ympäristön luonne Raportointivaatimukset pitävät myös sisällään seuraavat kohdat: 1. Yleistietoa siitä, miten yritys on identifioinut toiminnalliset segmenttinsä ja raportoida pitää myös se, minkälaisista tuotteista tai palveluista segmentti muodostaa tuottonsa. Yritys voi identifioida segmenttejä esim. tuotteiden tai palvelujen erilaisuuden perusteella tai maantieteellisiin alueisiin perustuen. Voidaan ottaa myös huomioon erilainen sääntely-ympäristö tai yhdistellä aiemmin mainittuja kriteereitä. 2. Informaatiota segmenttien voitoista ja tappioista Para 23 Yhtiön on raportoitava mittari yhtiön voitolle tai tappiolle segmenteittäin. Tämän lisäksi yrityksen on määriteltävä varat ja velat segmenteittäin, jos CODM tarkastelee tätä seikkaa säännöllisesti tai ne ovat osa sitä mittaria, jolla segmenttien voitto tai tappio määritellään.. Tämän lisäksi on raportoitava seuraavat erät, jos CODM niitä tarkastelee säännöllisesti: a) Liikevaihto konsernin ulkopuolisilta asiakkailta - 9 -
b) Liikevaihto konsernin sisäisiltä asiakkailta c) Korkotuotot d) Korkomenot e) Voitot ja arvonalentumiset f) Ne tuotto- ja kuluerät, jotka sisältyvät kappaleeseen 97 IAS 1:ssä. g) Yhtiön osuus Joint venturesta h) Verokulut i) Ei rahamääräiset erät (muut kuin poistot ja arvonalentumiset Para 34 mukaan yhtiön on tuotettava tietoa sen tärkeimmistä asiakkaista ja sen riippuvuudesta näistä asiakkaista. Standardi määrittää rajaksi sen, jos asiakkaalta saadut tuotot ovat vähintään 10% koko yrityksen tuotoista. Yhtiön on ilmoitettava jokaiselta tällaiselta merkittävältä asiakkaalta saadut tuotot ja sen lisäksi kerrottava, että minkä segmentin tai segmenttien tuottoihin nämä tuotot liittyvät. Yhtiön ei kuitenkaan ole tarpeellista paljastaa asiakkaan identiteettiä tai miten nämä asiakkaan kanssa tehdyt liiketoimet jakautuvat tuottojen suhteen täsmällisesti segmenttien välillä. 2.5 IFRS 8 kohtaan kohdistunut kritiikki ja siihen siirtymisen haasteet IFRS 8 ollessa hyvin samankaltainen SFAS 131 kanssa, voidaan käyttää hyväksi olemassa olevaa tutkimustietoa liittyen SFAS 131 standardiin. Esim. Piotroski (2003) tarjoaa yhdeksi yritysten huolenaiheeksi kilpailullisen haitan. Kilpailullinen haitta muodostuu yrityksille sensitiivisen informaation paljastamisesta, jolla on suoria taloudellisia vaikutuksia liittyen kilpailijoiden, toimittajien ja asiakkaiden toimintaan. Piotroski (2003) huomasi, että kilpailijat voivat tunnistaa yrityksen tuottoisimmat segmentit ja mahdollisesti pyrkiä hyödyntämään niitä mahdollisuuksia, joita tämä tieto heille tarjoaa. Tämä johtaa todennäköisesti lisääntyvään kilpailuun ja heikentyviin katteisiin niillä liiketoiminta-alueilla, jotka ovat olleet yritykselle kaikkein kannattavimpia. Piotroski (2003) huomaa, että toimittajat voivat myös pyrkiä hyödyntämään yritysten sensitiivistä tietoa hinnoittelussaan ja yrittää mahdollisuuksiensa mukaan nostaa hintojaan. Sen lisäksi asiakkaat voivat teoriassa myös lisääntyneen segmenttiinformaation myötä huomata, jos he ovat liian tuottoisia yritykselle, jonka asiakkaita he ovat. Tämä voi tietenkin johtaa myös yritysten katteiden pienentymiseen, kun heidän - 10 -
asiakasyrityksensä pääsevät käsiksi tähän tietoon, jota IAS 14 standardin mukaisesti raportoineet yritykset eivät esimerkiksi segmenttejä yhdistelemällä paljastaneet. Kaikesta aiemmin todetusta johtuen Piotroski (2003) tekee johtopäätöksen, että negatiiviset taloudelliset vaikutukset tulevat olemaan niille yrityksille suurimmat, jotka joutuvat paljastamaan sensitiivistä informaatiota laadukkaamman ja tarkemman segmenttiraportoinnin muodossa. Tämän lisäksi hän toteaa, että toinen ryhmä yrityksiä, jotka tulevat olemaan huonommassa asemassa standardimuutoksen jälkeen ovat ne yritykset, jotka SFAS 14 mukaan raportoidessaan käyttivät standardin tarjoamaa joustoa hyväkseen yhdistääkseen segmenttejä keskenään. Piotroski (2003) testaa hypoteesejään tutkimalla kuinka paljon yritykset yhdistävät segmenttejä toisiinsa vuoden 1996 datalla. Testi perustuu sille, että siitä määrästä eri toimialoja, joita yrityksellä on SIC-toimialakoodien mukaisesti mitattuna, vähennetään raportoitujen liiketoimintasegmenttien määrä. Näin saadaan estimaatti sille, että kuinka paljon yritys yhdistää segmenttejä toisiinsa, vaikka sille ei ole perustetta. Testissä siis saadaan selville yrityskohtaiset erot SIC-toimialojen ja raportoitujen segmenttien määrän välillä. Piotroskin testi toteutetaan kahdella otoksella. Ensimmäisessä otoksessa on mukana 295 yritystä, joilla on suurimmat erot aiemmin kuvatussa testissä ja toisessa otoksessa vastaavasti 268 yritystä, joilla on pienimmät erot testin mukaisesti. Aiempaan kritiikkiin liittyen on olemassa myös tutkimustuloksia siitä, kuinka hyvin uusi IFRS 8 segmenttiraportointistandardi on otettu vastaan Suomessa. Niina Kettunen progradussaan (2010) tutki laadullisessa tutkimuksessaan nimenomaan sitä, mitkä ovat olleet IFRS 8 mukaisen segmenttiraportoinnin suurimmat haasteet segmenttiraportoinnin laatijoille. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuutta segmenttiraportoinnin laatijaa vuodenvaihteen 2009-2010 aikana. Niina Kettunen kuvailee haastattelujen perusteella suurimpia haasteita seuraavasti: Tietojen esittämisessä haastavimmaksi koettiin taseen jakamisen yksityiskohdat ja vertailutietojen esittäminen; se tehtiin nyt ensimmäistä kertaa IFRS 8 toiminnallisten segmenttien mukaan. 2.6 Yhteenveto IAS 14 ja IFRS 8 keskeisimmistä eroista IAS 14 ja IFRS 8 eroavat toisistaan selkeästi jo pelkästään sen takia, että IAS 14:ssa tärkeätä on riskien ja kannattavuuden näkökulma, kun taas IFRS 8 tarkastelee segmenttijakoa johdon näkökulmasta. IAS 14 näkökulma on tietenkin ymmärrettävä, sillä sijoittajille tärkeätä tietoa - 11 -
ovat juurikin eri segmenttien riskien ja kannattavuuksien erot, jotta yhtiön kokonaisriskeistä ja tuotoista saadaan kokonaisvaltainen käsitys. Toisaalta IFRS 8 johdon näkökulmaa puoltaa se, että sijoittajat arvostavat tai pitävät parempana sellaista segmenttiraportointia, jota myös yhtiön johto tarkastelee säännöllisesti ja joka perustuu yhtiön sisäiseen organisaatiorakenteeseen. Seuraavassa taulukossa esitellään yhteenveto IAS 14 ja IFRS 8 keskeisimmistä eroista Taulukko 1 IAS 14 IFRS 8 Liiketoimintasegmentit tai maantieteelliset Toimintasegmentit raportoitava segmentit raportoitava ensisijaisina segmentteinä Määrittelee segmentin tuloksen Tulos on se, joka operatiiviselle johdolle raportoidaan Riskien ja kannattavuuden näkökulma Johdon näkökulma IFRS laskentaperiaatteita noudatetaan Laskentaperiaatteet voivat erota IFRS tilinpäätöksestä, mutta täsmäytyslaskelmat on kuitenkin esitettävä Ei vastaavaa vaatimusta Tiedot merkittävistä asiakkaista julkaistava (>10% tuotoista) Segmenttejä määritellessä vain ulkopuolisilta Myös segmenttien sisäiset myyntituotot asiakkailta saadut tuotot otetaan huomioon otetaan huomioon segmenttien määrittelyssä 2.7 IFRS 8 ja SFAS 131 väliset erot Deloitten 2006 joulukuussa julkaiseman IFRS 8 liittyvän tiedotteen IAS Plus:an mukaan edelleen on olemassa joitakin pieniä eroja SFAS 131 ja IFRS 8:n välillä. IFRS 8 vaatii esimerkiksi, että segmenttikohtaiset velat julkaistaan segmenttiraportoinnissa, mikäli toimiva johto tarkkailee tätä erää säännöllisesti. Vastaavaa pakkoa ei löydy SFAS 131 vaatimuksissa. Toinen ero liittyy SFAS 131 vaatimukseen, jonka mukaan matriisiorganisaation pitäisi tunnistaa segmenttinsä perustuen tuotteisiin ja palveluihin. Kun taas IFRS 8:ssa - 12 -
matriisiorganisaatio tunnistaa segmenttinsä perustuen aiemmin esiteltyyn ydinperiaatteeseen, eikä siis ole pakkoa, että segmentit perustuisivat tuotteisiin ja palveluihin. Kolmas ero IFRS 8 ja SFAS 131 välillä on se, että IFRS:n pitkäaikaiset varat sisältävät aineettomat hyödykkeet, mutta SFAS 131 ohjeistuksen mukaan pitkäaikaiset varat on rajoitettu aineellisiin hyödykkeisiin. IASB:n pyrkimys lähentää IFRS ja US GAAP standardeja keskenään on johtanut siihen, että IFRS 8 otettiin käyttöön 1.1.2009 alkavilla tilikausilla ja näin siis on segmenttiraportoinnin saralla päästy varsin yhtenevään käytäntöön, jonka erot siis rajoittuvat aiemmin esiteltyihin asioihin. 2.8 Suomalaisten pörssiyhtiöiden talousjohtajien odotukset liittyen IFRS 8 standardiin Luoma (2007) tutki pro-gradussaan ansiokkaasti erityisesti sitä, mitkä ovat suomalaisten pörssiyhtiöiden talousjohtajien odotukset uuden segmenttiraportointistandardin IFRS 8:n suhteen. Tässä pieni yhteenveto hänen tuloksistaan: Pörssiyhtiöt suhtautuvat segmenttiraportoinnin uudistukseen yleisesti hyvin neutraalisti. Suuria muutoksia segmenttien lukumäärässä, informaatiossa yksittäisestä segmentistä tai laatimiskustannuksissa ei arvioitu tapahtuvat. Segmenttiraportoinnin yhdenmukaisuus varsinkin johdon katsauksen kanssa koettiin paranevan ja lisäksi yhdenmukaisuus muun tilinpäätösinformaation laatimiseksi säädettyjen laskentaperiaatteiden kanssa arvioitiin säilyvän. Kaiken kaikkiaan yhtiöt eivät koe hyötyvänsä IFRS 8-standardin mukaisesta segmenttiraportoinnista, sillä pääomakustannusten ei arvioitu pienenevän, mutta kilpailijoiden arvioitiin silti hyötyvän. Näiden tulosten perusteella voidaan havaita selkeästi pelkoa liittyen nimenomaan kilpailulliseen haittaan, jota avoimen segmenttiraportoinnin on todettu aiheuttavan aiemmassa kirjallisuudessa. Tähän tullaan palaamaan tarkemmin tutkielman toisessa luvussa, jossa käydään tarkemmin läpi kilpailullisen haitan teoriaa. Toinen tärkeä huomio on, että talousjohtajat arvioivat yhdenmukaisuuden segmenttiraportoinnin ja muun tilinpäätösinformaation laskentaperiaatteiden kanssa säilyvän. Eli todennäköisesti talousjohtajat eivät näe järkevänä muokata segmentti-informaation laskentaperiaatteita - 13 -
eriytyväksi muun tilinpäätösinformaation kanssa, koska se tuottaisi lisätyötä. Kolmantena kommenttina on mielenkiintoista huomata, että pääomakustannusten ei arvioida alentuvan. Tämä herättää kysymyksen, että tuoko segmenttiraportointiuudistus merkittävää hyötyä yritysten näkökulmasta. Yllä olevien kommenttien perusteella ei tuo, vaan lähinnä aiheuttaa lisätyötä. Viimeisenä kommenttina oman tutkielmani kannalta on mielenkiintoinen ennakkoodotus siitä, että suuria muutoksia ei segmenttien lukumäärässä tule tapahtumaan suuntaan tai toiseen. Berger ja Hann tutkimuksessaanhan (2003) päätyivät siihen, että raportoitujen segmenttien lukumäärä selkeästi nousi ja erityisesti aiemmin yhden segmentin raportoineet yritykset alkoivat raportoida useampia segmenttejä. Tutkimustulosten analyysissä palataan siihen, miten lopulta kävi suomalaisen aineiston ollessa kyseessä. - 14 -
3 KATSAUS SEGMENTTIRAPORTOINTIA KÄSITTELEVÄÄN AIKAISEMPAAN KIRJALLISUUTEEN Tässä osiossa on tarkoitus tarkastella aikaisemman tutkimuksen kehittämiä keskeisiä teorioita liittyen segmenttiraportoinnin laatua selittäviin tekijöihin ja erityisesti siihen, mitkä tekijät voivat motivoida johtoa raportoimaan enemmän tai vähemmän segmenttejä. Tavoitteena on esittää tutkimuksen kannalta relevantti teoria kirjallisuuskatsauksen muodossa, jotta voidaan tutustuttaa lukija tärkeimpiin tutkimustuloksiin ja muodostaa tarvittava teoreettinen viitekehys tutkimusongelman huolelliselle analyysille. 3.1 Kilpailullinen haitta Tutkimukseni kannalta ehkä relevantein teoria on nimeltään kilpailullisen haitan teoria (Proprietary Costs of Disclosure). Tämän teorian mukaan segmenttiraportoinnissa raportoidut epänormaalin suuret voitot voivat houkutella yhtiön kilpailijoita samoille markkinoille tai valmistamaan samantyylisiä tuotteita, joita raportoiva yhtiö tuottaa. Tästä seuraakin, että yhtiön johtajilla on motiivi peitellä segmenttiraportoinnissaan tiettyjä segmenttejä esim. yhdistelemällä segmenttejä suuremmiksi kokonaisuuksiksi (ks. esim. Berger ja Hann, 2007). Tutkimuksissa on havaittu, että yritykset peittelevät segmenttejä, joiden tuotot ylittävät toimialan keskiarvon (ks. esim. Nichols ja Street, 2007). Ainoa mainitun tutkimuksen reliabiliteettia rajoittava tekijä on otoksen keskittyminen sveitsiläisiin, saksalaisiin ja kiinalaisiin yhtiöihin. Jos ajatellaan, että yrityksillä on aiemmin esitettyjä motiiveja peitellä segmenttejään, niin voidaan tutkia pakottaako uusi IFRS 8 standardi yrityksiä kertomaan enemmän liiketoimintansa diversifikaatiosta. Jos vastaus on myönteinen, niin standardin säätäneet tahot voivat olla tyytyväisiä työhönsä, sillä parantuneen segmentti-informaation myötä sijoittajat saavat parempaa tietoa tukemaan sijoituspäätöksiään. Hayes ja Lundholm, (1996) analyyttisessa tutkimuksessaan päättelevät, että riittävän kovan kilpailun vallitessa ja riittävän joustavan segmenttiraportointistandardin ollessa voimassa, johtajat raportoivat vähemmän segmenttejä. Tutkimustulokset perustuvat analyyttiseen malliin, jossa testataan kilpailun vaikutusta segmenttiraportointiin. Yhtiöllä on mallissa vain kaksi mahdollista segmenttiä, jotka se raportoi molemmat, jos kilpailullinen vahinko - 15 -
segmenttien kannattavuudesta ei aiheuta yhtiölle kustannuksia. Jos taas kustannukset ovat merkittävät, yhtiö pidättäytyy raportoimasta ja yhdistää segmentit yhdeksi segmentiksi. Kyseisessä tilanteessa olettaisin, että yhtiöllä voisi olla motiivi informoida rahoitusmarkkinoita mahdollisimman tarkasti, jotta yhtiön korkokustannukset eli rahan hinta pysyisi mahdollisimman edullisena yhtiön kannalta. Tästä voi huomatakin, että kilpailullisen vahingon tulee olla suurempi kuin muut mahdolliset hyödyt. Näillä muilla mahdollisilla hyödyillä tarkoitetaan niitä hyötyjä, jotka voivat seurata segmenttiraportoinnin avoimuudesta. Tutkimustulokset kilpailun vaikutuksesta halukkuuteen raportoida segmenttejä ovat kuitenkin ristiriitaiset. Sillä Birt ym. (2006) päinvastoin väittävät, että kilpailun ollessa vähäistä yritykset kohtaavat suurempia kilpailullisen haitan kustannuksia. Tämä perustuu siihen, että mahdolliset epänormaalin suuret voitot ovat luultavasti suurempia, kun kilpailu on pienempää, joten uusien kilpailijoiden ilmestyminen avoimemman segmenttiraportoinnin myötä aiheuttaisi yrityksille tuntuvia kustannuksia asiakkaiden menetyksen tai tuotteiden hintojen alenemisen muodossa. Samoilla linjoilla Birtin (2006) kanssa ovat myös Botosan ja Stanford (2005), jotka testaavat kilpailun vaikutusta halukkuuteen raportoida segmenttejä SFAS 14 standardin ja uudemman SFAS 131 standardin vallitessa. SFAS 14 ja SFAS 131 ovat hyvin lähellä IAS 14 ja IFRS 8 standardia, joten heidän tutkimustuloksena ovat varsin mielenkiintoisia myös oman tutkielmani kannalta. Birt ym. (2006) myös toteavat, että kilpailuilla toimialoilla yrityksillä on luultavasti suuremmat hyödyt segmentti-informaation julkistamisesta, koska näin ollen pystytään pienentämään informaation epäsymmetrisyyttä eri sidosryhmien välillä (esim. johto ja osakkeidenomistajat). Harris (1998) tutki myös kilpailun ja segmenttiraportointivalintojen välistä yhteyttä 929 yrityksen suuruisella joukolla. Ennakko-oletuksena hänellä oli, että kovan kilpailun vallitessa yritykset olisivat haluttomimpia paljastamaan segmenttitietojaan ja näin ollen alttiita yhdistelemään eri segmenttejä keskenään, jos vain suinkin se olisi standardin puitteissa mahdollista. Toisaalta Harris odottaa myös sellaisia tuloksia, että jos vähän kilpailulla toimialalla katteet ovat merkittävästi paremmat kuin muista toimialoista muodostetuilla segmenteillä, niin myös tällaisten segmenttien raportoimiselle johdolla on selkeä motivaatio. Tämän motivaation taustalla on tietenkin pelko siitä, että kilpailijat yrittäisivät päästä osaksi tästä kannattavasta liiketoiminnasta valtaamalla markkinaosuutta. Tälle tulkinnalla Harris saakin vahvistusta kehittämiensä mallien avulla, joiden avulla hän päätyy siihen, että vähän - 16 -
kilpailuilla aloilla (mitattuna hitaammalla epänormaalin suurien katteiden normalisoitumisella ja suuremmalla markkinaosuuden keskittymisellä) on pienempi todennäköisyys tulla raportoiduksi segmenttinä. Harriksen mukaan segmenttiraportointiin vaikuttavat vahvasti seuraavat 3 elementtiä: 1. Yrityksen kilpailuympäristö 2. Johdon motivaatio informoida pääomamarkkinoita 3. Yrityksen koon vaikutukset 3.2 Vapaaehtoinen segmentti-informaation julkistaminen Kilpailullisen haitan teoria tarjoaa mielestäni tärkeimmän syyn siihen, miksi segmenttiinformaation julkistaminen ei olisi kovinkaan järkevää yrityksen johdon näkökulmasta. Toisaalta tutkielman kannalta on mielenkiintoista tutkia niitä syitä, mitä yrityksillä saattaa olla vapaaehtoiselle segmentti-informaation julkistamiselle. Niinpä tässä kappaleessa käyn lyhyesti läpi teorian tarjoamia syitä siihen, miksi segmenttien julkistaminen olisi kuitenkin järkevää. Birt ym. (2006) tarjoavat kolme pääsyytä segmenttien julkistamisen hyödyllisyyteen: a) Informaation epäsymmetrian vähentäminen b) Poliittisten kustannusten vähentäminen c) Agenttien valvonta agenttikustannusten pienentämiseksi A-kohdan informaation epäsymmetrian vähentäminen johtaa etuihin siinä mielessä, että osakkeidenomistajat tyytyvät astetta pienempään tuottoon, koska heillä on parempi kuva eri segmenttien riskeistä ja kannattavuudesta kattavamman segmenttiraportoinnin myötä. Näin - 17 -
yritys siis on sijoittajille riskittömämpi kohde kuin yritys, jonka segmenttiraportointi ei anna selkeätä kuvaa eri yhtiön toimialojen kannattavuudesta. Toisena hyötynä liittyen informaation epäsymmetrian vähentymiseen voidaan nähdä se, että lainarahoituksen hinta pienenee korkokulujen vähentyessä. Tämä tutkimustulos perustuu Senguptan (1998) tutkimukseen, josta löytyy todisteita sille, että yritykset jotka ovat analyytikkojen mielestä laadukkaita raportoinnissaan ja tietojen julkaisussa, nauttivat pienemmistä korkokustannuksista hakiessaan lainarahoitusta toiminnalleen. B-kohdan poliittisten kustannusten vähentäminen perustuu sille, että eri ulkopuolisten instituutioiden kuten hallituksen tai vastaavien auktoriteettien puuttuminen yhtiön asioihin pienenee (ks. esim. Belkaoui ja Karpik, 1989). Näin ollen yhtiö säästää kustannuksia, koska yhtiö välttää esimerkiksi auktoriteettien määräämiä rangaistuksia. C-kohdan agenttien valvonta agenttikustannusten pienentämiseksi viittaa johdon ja muiden sidosryhmien välisien motiivien erojen pienentämiseen esim. bonusohjelmien ja tulospalkkauksen avulla. Healy ja Palepu 2001 tarjoavat useita syitä sille, miksi yrityksen johto haluaa vapaaehtoisesti julkaista laadukkaampaa ja tarkempaa tietoa segmenteistään. Syynä tähän voi olla heidän tutkimuksensa mukaan pääomakustannusten aleneminen, kun markkinoilta saa paremmilla ehdoilla lainaa, kun raportointi on laadukasta. Heidän motiiveja parempaan raportointiin voi myös olla ihan puhtaasti oman aseman paraneminen kurssinousun myötä tai kurssinousun myötä saatu parempi palkkio. Toisaalta johdon tiedon julkistamishalukkuutta voi säännellä esim. pelko mahdollisista syytteistä, joita voi aiheutua, jos yritetään peitellä markkinoilta olennaista tietoa. Kattava raportointi antaa suojaa mahdollisissa riita-asioissa. Jos yrityksellä menee hyvin, niin johdolla voi olla halu viestittää omista kyvyistään Healyn ja Palepun 2001 mukaan. Botoson 1997 tutki tietojen julkistamistason ja oman pääoman kustannuksen yhteyttä, jota on ollut hyvin vaikeata määrittää aiemmassa kirjallisuudessa. Botosanin tutkimuksessa eri muuttujina regressiomallissa ovat tietojen julkistamistason arviointiin Botosanin itse kehittämä mittari, arvioitu oman pääoman kustannus, markkinabeta ja yrityksen koko. Hänen kehittämänsä mittari perustuu 122 teollisuustoimialan yrityksen vapaaehtoisesti julkaisemaan informaatioon. Keskeisimpänä tuloksena Botosan huomaa, että vähän seurattujen yritysten tietojen julkistamistaso on negatiivisessa yhteydessä oman pääoman kustannukseen. Vastaavaa yhteyttä ei löydy tarkemmin seurattujen yritysten keskuudesta. Botosan toteaa myös, että avoimempi tietojen julkistaminen lisää yhtiön osakkeiden likviditeettiä ja näin - 18 -
ollen vaikuttaa alentavasti oman pääoman kustannukseen joko pienentäen kaupankäyntikustannuksia tai yhtiön arvopapereiden lisääntyneen kysynnän kautta. 3.3 Segmentti-informaation arvorelevanssi Chen ja Zhang 2003 tutkivat segmentti-informaation arvorelevanssia kehittämällään realioptioihin perustuvalla mallilla. Heidän mukaansa segmentti-informaatiolla on tärkeä rooli yritysten arvonmäärityksessä verrattuna esim. sellaiseen tilanteeseen, jossa segmenttejä olisi yhdistetty ja käytössä olisi vain yhtiön tasolla olevaa tietoa liiketoiminnasta. Sijoittajat haluavat mahdollisimman tarkkaa tietoa yrityksen eri osista eli segmenteistä, joiden riskit ja kannattavuus eroavat toisistaan merkittävästi. Sijoittajat pystyvät tätä tietoa hyväksikäyttäen arvioimaan paremmin yrityksiä sijoituskohteina. Chen ja Zhang 2003 huomaavat myös, että yrityksen arvo riippuu siitä, että miten kasvumahdollisuudet jakautuvat tuottoisimpien ja vähemmän tuottoisien segmenttien välillä. Jos yrityksen suurimmat kasvumahdollisuudet löytyvät kaikkein tuottoisimmista segmenteistä, niin yritys on arvokkaampi kuin jos yrityksen suurimmat kasvumahdollisuudet löytyvät segmenteistä, joiden katteet eivät ole niin hyvät. 3.4 Segmenttiraportoinnin suhde informaation epäsymmetriaan ja johdon päätöksentekoon Segmenttiraportoinnin yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on vähentää informaation epäsymmetriaa yrityksen johdon ja osakkeenomistajien ja muiden sidosryhmien välillä. Bens ja Monahan 2004 tutkimuksessaan viittaavat siihen, että yritys, jolla on useita segmenttejä ja monimutkaisempi organisaatiorakenne, arvostetaan markkinoilla vähemmän arvokkaaksi kuin vastaavista yrityksen osista (segmenteistä) muodostettu portfolio yhden segmentin yrityksistä. Thomas 2002 tutkimuksessaan esittelee informaation läpinäkyvyys hypoteesin, jonka mukaan diversifioituneet yritykset ovat alttiimpia informaation epäsymmetriasta johtuville ongelmille kuin keskittyneet yritykset. Tämän perusteella diversifioituneiden yritysten osat pystyisivät itsenäisinä yksikköinä vähentämään informaation epäsymmetriaa liittyen näiden yksikköjen taloudelliseen tehokkuuteen ja kannattavuuteen. Miksi kuitenkin informaation epäsymmetria ei täysin ole suorassa positiivisessa yhteydessä diversifioitumiseen? Tähän vastauksessi kirjallisuudessa tarjotaan Thomasin 2002 mukaan informaation diversifikaation hypoteesiä. Tämän hypoteesin mukaan segmenttien yhdistetyt tuotot voisivat tosiasiallisesti tarjota vähemmän potentiaalia informaation epäsymmetrialle. Yksi selitys tälle on se, että jos analyytikkojen tai muiden ulkopuolisten tahojen tekemät - 19 -
virheet segmenttien kassavirtojen ennustamisessa eivät ole täydellisesti positiivisesti korreloituneita, niin absoluuttinen tuottojen ennustusvirhe voi olla diversifioituneiden yritysten tapauksessa itse asiassa pienempi kuin keskittyneissä yhtiöissä. Segmenttiraportointi myös toimii eräänlaisena kontrolloivana elementtinä johdon päätöksenteolle. Osakkeenomistajat pystyvät laadukkaamman segmentti-informaation perusteella paremmin kontrolloimaan johtoa ja näin ollen on vähemmän todennäköistä, että johto esim. uhkarohkeilla investointipäätöksillä tuhoaa yhtiön arvoa osakkeenomistajille. Tämä kontrollointielementti korostuu useiden segmenttien yhtiöissä, sillä Bens ja Monahan 2004 tutkimuksessaan toteavat, että ensinnäkin useiden segmenttien yhtiöt monimutkaisuutensa ansiosta luovat suuremman mahdollisuuden informaation epäsymmetrian olemassaololle johdon ja osakkeenomistajien välillä. Toiseksi yhtiön arvon tuhoaminen on huomattavasti todennäköisempää sellaisessa yrityksessä, jolla on useita segmenttejä, sillä voitolliset segmentit voivat omalla tuloksellaan edesauttaa tappiollisten segmenttien olemassaoloa. Kattamalla tappiollisten segmenttien tappiot, voitolliset segmentit pitävät yllä harhaa menestyksekkäästä liiketoiminnasta kaikissa segmenteissä, jos segmenttejä on yhdistelty. Segmenttiraportoinnilla pyritään kertomaan avoimesti yritysten eri osien kannattavuudesta ja riskeistä, jotta sijoittajat voivat ymmärtää paremmin liiketoiminnan eri osien vaikutusta yhtiön kokonaistulokseen. Brown ja Hillegeist 2003 tutkimuksessaan päätyvät siihen tulokseen, että paremmin raportoivilla yhtiöillä on pienemmät pääomakustannukset kuin sellaisilla yrityksillä joiden segmenttiraportoinnin laatu on heikolla tasolla. Heidän tutkimuksessaan käytetään laatua mittaamassa AIMR analyytikoiden arviota yrityksen raportoinnin laadusta arvioimaan yrityksen raportoinnin kokonaislaatua. 3.5 Segmenttien tuottoerojen ja riskien läpinäkyvyys segmenttiraportoinnissa Hann ja Lu 2008 julkaisemassa tutkimuksessaan väittävät, että johdolla on luonnostaan kannustin ja mahdollisuus välttää tappioiden raportoimista tiettyyn rajaan saakka manipuloimalla tulosta. Tästä seuraakin, että esim. yrityksellä, jolla menee huonosti, voi olla suuria paineita raportoida parempaa tulosta kuin realistisesti olisi mahdollista. Kannustin myös segmenttitasolla saattaa olla siihen suuntaan, että pyritään allokoimaan kustannuksia - 20 -
niin, että tuottoerot eivät olisi niin merkittäviä segmenttien välillä. Tätä tukee myös kilpailullisen haitan teoria, jonka mukaan yritykselle saattaa olla haitallista raportoida liian hyviä tuottoja tietyllä segmentillä, koska se voi houkutella lisää kilpailijoita tälle kyseiselle segmentille. Toisaalta yrityksen asiakkaat voivat pyrkiä saavuttamaan hinnan alennuksia, jos pystyvät tulkitsemaan toimittajansa tilinpäätöstä niin tarkasti, että huomaavat olevansa erittäin kannattavia katteeltaan toimittajalleen. Troberg ym.(2010) perehtyivät tutkimuksessaan segmenttien tuottoerojen ja riskien läpinäkyvyyteen japanilaisella ja yhdysvaltalaisella aineistolla. Oletuksena heillä oli, että japanilaiset yritykset raportoisivat vähemmän läpinäkyvästi ja yhdistelisivät enemmän segmenttejä toisiinsa kuin yhdysvaltalaiset yhtiöt. Motivaationa tälle oletukselle oli keiretsu tyyppinen liiketoimintamalli Japanissa, joka siis ymmärrettävästi olisi lähtökohtaisesti omiaan lisäämään segmenttien yhdistelyä. Toinen motivaatiotekijä on yksityisen velan käyttö rahoitusmuotona Japanissa, joka on siellä yleisempää kuin Yhdysvalloissa, johtaen vähemmän laadukkaaseen segmenttiraportointiin. Yksityisen velan ollessa kyseessä julkinen tietojen kommunikointi ei ole ensisijaista, vaan tarkkaa segmenttitietoja annetaan vain salaisesti, velkojien sitä vaatiessa ns. kulissien takana. Toinen teoreettinen lähtökohta on myös aiemmin jo esitelty sensitiivisen informaation teoria ja mahdollinen häpeän välttely Japanissa, minkä seurauksena ei haluta raportoida huonosti menestyviä segmenttejä, vaan niitä yhdistellään toisiinsa. Toisin kuin Troberg ym. (2010) olettavat Japanilaiset yhtiöt eivät kuitenkaan yhdistele segmenttejä enemmän kuin yhdysvaltalaiset yhtiöt. Toisena tärkeänä tutkimustuloksena esitetään heidän tutkimuksessaan, että kannattavuudella on positiivinen merkitys segmenttiraportoinnin laatuun. Yritykset, joilla menee hyvin ja on paljon hyviä uutisia kerrottavanaan, mielellään kertovat avoimin segmenttiraportoinnissaan yrityksen segmenttikohtaisista tuottoeroista. Tutkimuksessa löydetään myös yhteys sille, että tuottoerojen paljastuminen lisääntyy, kun raportoidaan enemmän segmenttejä. Troberg ym. (2010) tuovat uuden näkökulman segmenttiraportointitutkimukseen vertailemalla toisistaan kahta hyvin erilaista liiketoimintaympäristöä ja niiden segmenttiraportoinnin laatua mitattuna kehittämällään varianssin analyysillä. - 21 -
3.6 Johdon motivaatiotekijöitä segmenttien tulosten manipuloimiseen Hann ja Lu 2008 tutkimuksessaan löysivät johdolle motivaatiotekijän manipuloida erityisesti vähän voitollisia tai vähän tappiollisia segmenttejä. Segmenttien välistä tulosten manipulointia voidaan selittää, sillä motivaatiotekijällä, että markkinat haluavat kontrolloida tarkemmin sellaisia yrityksiä, joilla on tappiollisia segmenttejä. Tämä taas johtaa siihen, että johdon päätöksiä ja toimintaa tarkkaillaan huomattavasti tarkemmin. Johdon motivaationa on tietenkin välttää tällainen ylimääräinen kontrollointi, jotta heidän oma asemansa säilyisi vakaana ja heidän ei tarvitsisi niin tarkasti selitellä markkinoille tekemiään päätöksiä. Hann 2008 tutkimuksessaan tarkkaili myös onko sillä eroa, että toimitaanko SFAS 14 vai SFAS 131 mukaisessa raportointiympäristössä. Hänen tutkimuksensa mukaan, SFAS 14 mukaan raportoinneissa yrityksissä havaittiin tällaista tuloksen manipulointia, kun taas SFAS 131 mukaisessa raportoinnissa ei löytynyt todisteita vastaavasta manipuloinnista. Tämä antaisi viitteitä siitä, että segmenttiraportointistandardin kehitys SFAS 14:sta SFAS 131:een olisi todellakin ainakin tässä suhteessa parantanut segmenttiraportoinnin laatua ja läpinäkyvyyttä. Täytyy muistaa, että SFAS 131 ja IFRS 8 vaativat johdon näkökulman mukaista raportointia ja näin ollen voi olla vaikeampaa manipuloida segmenttien välisiä tuloksia, kun segmenttiraportoinnin pitää nimenomaan perustua yhtiön sisäiseen raportointiin. Toisaalta kumpikaan SFAS 131 tai SFAS 14 ei vaadi yrityksiä allokoimaan kaikkia yleiskustannuksia segmenteille, vaikkakin näitä voidaan tietyin perustein allokoida suoraan segmenteille. Se, että mitä allokoidaan ja kuinka paljon millekin segmentille, on erittäin subjektiivinen prosessi, johon liittyvään päätöksentekoon johdolla on tietenkin erittäin suuri vaikutusvalta. Voi olla mahdollista, että johdon palkkaus perustuu ainakin osittain tietyn segmentin tulokseen ja silloin syntyy selkeä motivaatio manipuloida tulosta, kun ollaan jäämässä hieman tämän tulostavoitteen alapuolelle. Laadukkaan segmenttiraportoinnin varmistamiseksi segmenttiraportoinnin lainsäädäntö pitäisi asettaa sellaiseksi, että olisi mahdollisimman vähän mahdollisuuksia tällaiseen toimintaan, jotta voitaisiin varmistaa segmenttiraportoinnin kautta annetun tiedon luotettavuus ja tarkoituksenmukaisuus. - 22 -
3.7 Segmenttiraportoinnin tehokkuus Segmenttiraportointia on tutkittu myös tehokkuuden näkökulmasta esim. tutkimuksessaan Troberg Kinnunen ja Seppänen (2005) sekä Virtanen (2005) pro-gradussaan. Molemmissa tutkielmissa lähestymistapa on ollut samansuuntainen. Laatustandardeja valvovat (FASB ja IASB) pyrkivät Virtasen (2005) mukaan varmistamaan, että segmenttistandardien myötä yritykset antavat riittävää ja asianmukaista informaatiota segmenttien tuotoista ja riskisyydestä. Hänen tutkimuksessaan vertaillaan SFAS 131:sen ja IAS 14 mukaan raportoivien yritysten segmenttiraportoinnin tehokkuutta. Virtasen (2005) tutkimuksessa tehokkuutta mitataan niin tuoton kuin riskin suhteen. Hän käyttää tuoton mittarina kokonaispääoman tuottoa (ROA) ja riskiä mitataan absoluuttisena vaihteluna segmentin kokonaispääoman keskiarvon ympärillä yli ajan (1999-2004). Virtasen (2005) mukaan silloin kun segmenttien väliset tuotot ja riskit poikkeavat yrityksen muista raportoimista segmenteistä selkeästi, niin sitä tehokkaampaa segmenttiraportointi on. Hänen mukaansa päinvastaisessa tilanteessa segmenttiraportointi on tehotonta, eikä näin ollen myöskään täytä sille asetettuja tavoitteita. Tutkielmassaan hän mittaa tehokkuutta riskin ja tuoton suhteen erikseen. Virtasen (2005) tutkielman tulosten mukaan IAS-yritysten segmenttiraportointi olisi keskimäärin tehokkaampaa tuoton kuin riskin suhteen, mutta ero ei ole kovin merkittävä. Vastaavasti US GAAP-yrityksillä segmenttiraportointi olisi tehokkaampaa keskimäärin riskin kuin tuoton suhteen. Virtasen (2005) verratessa US GAAP ja IAS keskenään, hän totesi, että IAS mukainen segmenttiraportointi olisi US GAAP:ia keskimääräisesti tehokkaampaa tuoton suhteen, kun taas US GAAP raportointi olisi keskimääräisesti tehokkaampaa riskin suhteen. Troberg ym (2005) päätyivät omassa tutkimuksessaan, joka käsitti yhteensä 1055 yritystä siihen tulokseen, että segmenttiraportointi olisi tehokkaampaa tuoton kuin riskin suhteen. Rainio (2007) tutki segmenttiraportoinnin tehokkuuden vaikutusta informaation epäsymmetriaan käyttäen tunnettuja segmenttiraportointimittareita, joita Troberg ym. 2005 ja Garrod (1998) olivat käyttäneet. Informaation epäsymmetrian mittaamiseen Rainio (2007) käytti bid-ask spreadia, osakkeen kiertonopeutta, analyytikoiden EPS-ennusteiden keskihajontaa ja osakkeen hinnan volatiliteettiä. Aineisto koostui yhdysvaltalaisista, japanilaisista ja englantilaisista yrityksistä, joiden segmenttiraportointitietoja oli analysoitu vuosilta 1999-2005. Näin Rainio sai lopulliseksi tutkimusaineistokseen 874 yritystä, joista 470 oli Japanista, 336 Yhdysvalloista ja 66 Englannista. Tutkimuksen taustalla on ollut Scott (2003) esittelemä teoria liittyen informaation epäsymmetriaan, joka Scottin mukaan koostuu - 23 -
adverse selection ja moral hazard-komponenteista. Mielenkiintoista oman tutkielmani kannalta on huomata, että segmenttiraportoinnin tehokkuus on Rainion (2007) tutkimuksessa synonyymi segmenttiraportoinnin laadukkuudelle. Rainio (2007) esittelee tärkeimpinä tuloksinaan seuraavat asiat: Tutkimustulosten perusteella havaitaan, että tuottojen ja riskien suhteen tehokas segmenttiraportointi pienentää osakkeiden hinnan volatiliteetillä mitattua informaation epäsymmetriaa yritysjohdon ja sijoittajien välillä. Sen sijaan tuottojen riippuvuuden suhteen tehokkaalla segmenttiraportoinnilla ei havaittu olevan vaikutusta volatiliteetillä mitattuun informaation epäsymmetriaan. Lisäksi riskien suhteen tehokkaan segmenttiraportoinnin havaittiin vähentävän osakkeiden kiertonopeudella mitattua informaation epäsymmetriaa. 3.8 Yritysten ominaispiirteet segmenttiraportoinnissa Tutkielmassani on tarkoituksena hyödyntää aiempaa tutkimustietoa liittyen siihen yhteyteen, mitkä yhtiöiden ominaispiirteet muodostavat segmenttiraportointiin. Myöhemmin tutkielmassani tullaan tarkemmin käsittelemään tutkielmaani valitsemia segmenttiraportoinnin ominaispiirteitä, jotka osaltaan selittävät segmenttiraportoinnin laadukkuutta. Tästä syystä on tarpeellista esitellä hieman teoriaa liittyen yritysten ominaispiirteiden ja segmenttiraportoinnin yhteyteen. Erityisesti tätä aihetta on käsitellyt Rissanen (2008) pro-gradussaan. Häntä motivoi tutkimuksessaan osittain juuri suomalaisten yritysten niukka segmenttiraportointi, jota hän pyrkii tutkimuksessaan myös selittämään regressioanalyysin avulla. Merkittävimpänä tuloksena hän pitää sitä, että yrityksen koolla on varsin suuri rooli selittämässä segmenttiraportointia. Toisena havaintona hän esittää, että yrityksen kuulumisella teknologiatoimialalle näytti olevan tutkimuksen tulosten valossa yhteys niukkaan segmenttiraportointiin. Tutkielmassaan hänen käsittelemät yritysten ominaispiirteet olivat seuraavat: Koko, toimiala (teollisuus,palvelut ja teknologia), tilintarkastaja, pörssiin listaus, omistuksen rakenne. - 24 -
3.9 Laadun mittarit aiemmissa tutkimuksissa ja laadun kriteerit segmenttiraportoinnissa Laatua on aiemmissa tutkimuksissa mitattu joko segmenttien lukumäärän tai raportoitujen erien lukumäärän avulla. Tästä esimerkkinä Berger ja Hann (2003). Garrod (1998) on kuitenkin kritisoinut näitä menetelmiä johtuen siitä, että johdon harkintavaltaa ei huomioida, kun määritellään raportoitavia segmenttejä. Garrod (1998) tutkimuksessaan on kiinnittänyt erityistä huomiota tähän edellä mainittuun epäkohtaan, sillä monissa tutkimuksissa käytetään yritysten julkaisemien segmenttien informaatiota suoritettaessa tilastollisia testejä liittyen esimerkiksi segmenttiraportoinnin antaman informaation kykyyn auttaa analyytikkoja ennustamaan yrityksen tulevaisuuden menestystä. Tämän testauksen oletuksena on periaatteessa, että johdon tekemät raportoitavien segmenttien valinnat ovat käytännössä optimaalisia siinä mielessä, että ne kertoisivat täsmälleen segmenttiraportointi-informaation hyödyllisyyden päätöksenteossa esim. sijoituspäätöksiä tehtäessä. Näin ei Garrodin mukaan kuitenkaan käytännössä aina ole ainakaan joidenkin yritysten osalta. Aiempien esiteltyjen mittareiden sijaan Garrod (1998) esittelee segmenttiraportoinnin laadun mittaamisesta oman näkemyksensä, jonka mukaan kolmella tekijällä on merkittävä vaikutus segmenttiraportoinnin laadukkuuteen ja nämä ovat siis raportoitujen segmenttien lukumäärä, segmenttien suhteellinen koko ja segmenttien välinen korrelaatio. Segmenttien välisen korrelaation ollessa suurta segmenttiraportointi ei tuo juurikaan uutta tietoa, mutta jos segmentit korreloivat heikosti, niin segmenttiraportointi on tehokkaimmillaan eli laadukasta. IASB on määritellyt joitakin kriteereitä liittyen siihen, minkä perusteella segmenttiraportoinnin laadukkuutta voidaan arvioida. Näistä merkittävimpiä ovat merkityksellisyys, luotettavuus, ymmärrettävyys sekä vertailukelpoisuus. Emmanuel 2002 tutkimuksessaan pyrkii selvittämään, mikä on johdon näkökulman vaikutus raportoidun segmentti-informaation merkitsevyyteen ja vertailukelpoisuuteen. Olettamana on, että johdon näkökulma johtaisi merkitsevämpään, mutta vertailukelpoisuudeltaan heikompaan segmenttiraportointiin. Olettamus perustuu siihen, että johdon näkökulma antaa enemmän vapautta segmenttien muodostamiseen, kuin riskien ja tuoton näkökulma. Tutkimuksessaan Emmanuel (2002) havaitsee, että johdon näkökulma ei takaa parempaa merkitsevyyttä tai vertailukelpoisuutta. Tämä on varsin relevantti kysymys tämänkin tutkimuksen kannalta, sillä yhtenä tutkimuksen tavoitteista on nimenomaan selvittää, mikä on uuden johdon näkökulman - 25 -
mukaisen IFRS 8 omaksumisen vaikutus segmenttiraportoinnin laatuun suomalaisissa pörssiyhtiöissä. - 26 -
4 HYPOTEESIEN MUODOSTAMINEN Bergerin ja Hann:in 2003 yhdysvaltalaisella aineistolla tehdyn tutkimuksen tuloksien perusteella voidaan olettaa, että IFRS 8 käyttöönotto lisää raportoitavien segmenttien lukumäärä aiempaan IAS 14 standardiin verrattuna ja samalla parantaa yritysten segmenttiraportoinnin läpinäkyvyyttä ja laatua. Yhdysvaltalaisten SFAS 131 ja SFAS 14 standardien ollessa hyvin lähellä IFRS 8 ja IAS 14 standardeja sisällöltään, on erittäin mielenkiintoista testata suomalaisella aineistolla, että parantuuko segmenttiraportoinnin laatu ja kuinka paljon uuden segmenttiraportointistandardin käyttöönoton myötä. Riippuen empiirisen tutkimuksen tuloksista voidaan tätä segmenttiraportoinnin muutosta selittää erilaisilla suomalaisten pörssiyhtiöiden ominaispiirteillä, mutta tähän palaamme tarkemmin, kun tutkimuksen menetelmiä kuvaillaan. Tutkimuksen ensimmäinen hypoteesi perustuu siihen, millaisia vaikutuksia segmenttiraportointistandardin muutoksella Yhdysvalloissa todettiin esim. Bergerin ja Hann:in tutkimuksessa (2003). Keskeisimpiä tuloksia heillä oli nimenomaan, että raportoitujen segmenttien määrä lisääntyi merkittävästi ja ne yritykset, jotka aiemmin raportoivat vain yhden segmentin, raportoivatkin enemmän SFAS 131 mukaan. Tämän perusteella muodostetaan tutkimuksen ensimmäinen hypoteesi: H1: IFRS 8 käyttöönotto johtaa lukumääräisesti useampien raportoitujen segmenttien julkistamiseen verrattuna IAS 14 standardiin Informaation määrää yritysten segmenttiraportoinnista tilinpäätöksen liitetiedoissa voidaan pitää yhtenä laadun indikaattorina ja perustuen aiemmin mainittuun oletukseen segmenttiraportoinnin laadun parantumisesta IFRS 8 myötä muodostetaan seuraava hypoteesi: H2: IFRS 8 käyttöönotto johtaa segmenttiraportoinnissa informaation määrän lisääntymisen suomalaisten pörssiyritysten tilinpäätöksissä Kolmas hypoteesi perustuu pitkälti segmenttiraportoinnin perusideaan eli siihen, että antamalla yksityiskohtaisempia yritysten osista, jotka toimivat mahdollisesti aivan täysin eri toimialoilla tai niiden toimintaedellytykset muuten eroavat merkittävästi toisistaan, pystytään - 27 -
paremmin arvioimaan yritystä sijoituskohteena. Yllä olevan perusteella muodostetaan seuraava hypoteesi: H3: IFRS 8 käyttöönotto vaikuttaa suomalaisten pörssiyritysten raportoimiin segmentteihin sillä tavalla, että sijoittaja saa paremman kuvan yrityksen riskien ja tuottojen jakaantumisesta segmenttien välillä Jos riskien ja tuottojen jakaantuminen segmenttien välillä on raportoinnissa toteutettu standardin mukaisesti ja laadukkaasti, niin sellaisia segmenttejä ei ole yhdistetty, jotka pitäisi raportoida erikseen. Puhutaan siis segmenttien välisestä aggregaatiosta eli yhdistämisestä, jota pitäisi välttää, jos tosiasiallisesti segmentit eroavat riittävän paljon toisistaan esim. tulevaisuuden näkymien, katteiden, riskien tai tuottojen suhteen. Tutkimuksessa tätä hypoteesia testataan ROA max-min muuttujan keskiarvon muutoksella vuodesta 2008 vuoteen 2009. Eli siis segmenttikohtaisten ROA kannattavuuslukujen perusteella mitattujen parhaimman ja huonoimman kannattavan segmentin ero kuvaa jollain asteella, sitä, miten paljon segmenttejä on yhdistelty. Jos ero hypoteettisesti on suurentunut verrattuna vuoteen 2008, niin voidaan olettaa, että raportoidaan laadukkaammin, koska ROA kannattavuustiedoista saadaan yksityiskohtaisempaa tietoa, koska segmenttejä ei olla yhdistelty niin paljon, vaan pyritty raportoimaan erillisinä segmentteinä enemmän segmenttejä. H4: Muodostettavan segmenttiraportoinnin laadun SIC-index indikaattorin keskiarvon muutos on positiivinen vuosien 2008 ja 2009 välillä Perusoletuksena on tosiaan se, että segmenttiraportoinnin laadun eri indikaattorien keskiarvon muutos tulisi olemaan positiivinen myötäillen Bergerin ja Hannin tuloksia vuodelta 2003. Tämä tullaan toteamaan keskiarvotestin eli T-testin avulla. Tässä mainitut laadun indikaattorit ovat segmenttien lukumäärä, SIC-indeksi luku, ROA min-max luku, - 28 -
5 TUTKIMUSMENETELMÄT JA TUTKIMUSAINEISTO 5.1 Tutkimusaineisto ja sen kuvailu Tutkimusaineisto koostuu suomalaisten pörssiyhtiöiden tilinpäätöksistä vuosilta 2008 ja 2009. Potentiaalisia tutkimuskohteita on siis 124 yritystä ennen tutkimuksen kannalta tärkeiden rajausten tekemistä. Tilinpäätösaineisto on ollut saatavilla yritysten kotisivuilta, joista se on kerätty tarkempaa analyysia varten vuoden 2010 aikana. Tärkeimpänä kiinnostuksen kohteena on tietenkin ollut tilinpäätösten liitetiedoista löytyvä segmenttiraportointiosuus. Vuodesta 2009 lähtien yritysten on viimeistään täytynyt siirtyä raportoimaan IFRS 8 mukaisesti, mutta on ollut mahdollista siirtyä myös vapaaehtoisesti aikaisemmin uuden standardin mukaiseen raportointiin. Aineistosta käy ilmi, että näin muutamat yritykset ovat tehneetkin. Kuitenkin selvästi suurin osa yhtiöistä on siirtynyt IFRS 8 mukaiseen raportointiin vasta vuoden 2009 alusta. Vuoden 2009 segmenttiraportoinnilta edellytetään kuitenkin, että vuodelta 2008 esitetään vastaavat vertailutiedot. Tämän takia alun perin harkitsin vuoden 2008 aineiston vertailua, vuoden 2008 vertailuaineistoon nähden. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, sillä standardin muutoksen vaikutuksen saa parhaiten esille vertailemalla vuosien 2008 ja 2009 segmenttiraportointia. Todennäköisesti kuitenkin suurimmassa osassa yrityksiä ei esiinny todella merkittäviä organisaatiomuutoksia ja pääasiallinen muutos on siis IFRS 8 aiheuttamaa. Aineisto kerättiin pääasiassa käsin yritysten tilinpäätösten liitetiedoista, josta suurin osa regressioanalyysiin tarvittavista muuttujista oli saatavilla. Tämän lisäksi käytettiin hyväksi Thomson One Bankerin Worldscope tietokantaa, josta haettiin yritysten kaikkien toimialojen SIC-koodit, ROA-tunnusluvut sekä omavaraisuusasteet. Toimialojen SIC-koodit kuvaavat kuinka monella eri toimialalla yritys toimii, ROA kertoo yrityksen kannattavuudesta ja omavaraisuusaste siitä, kuinka velkainen yritys on. Tutkimuksessa käytetyt muuttujat, jotka kerättiin käsin tilinpäätöksien liitetiedoista ovat seuraavat: Segmenttiraportointia kuvailemaan käytettyjen sanojen määrä, yrityksen pörssilistausten määrä, parhaiten ja heikoimman kannattavuuden segmenttien erotus mitattuna pääoman tuotolla (ROA), yrityksen liikevaihdon luonnollinen logaritmi, tilintarkastaja (BIG 4 yritykset Ernst & Young, KPMG, Pricewaterhousecoopers ja Deloitte & Touch), hallitusten jäsenten lukumäärä kuvava chief operating decision maker. - 29 -
Tarkemmin määriteltynä segmenttiraportointia kuvaavien sanojen määrä on saatu niin, että on katsottu liitetiedoista segmenttiraportointia kuvaava osuus, josta on siis kopioitu wordohjelmaan teksti, jonka sanojen määrä on laskettu Word:in automaattisella sanojen laskutoiminnolla. On mahdollista, että segmenttiraportoinnista löytyy liitetietojen ulkopuoleltakin informaatiota, mutta on katsottu sen olevan niin vähäistä, että olennaisilta osin segmenttiraportoinnin tiedot pitäisi löytyä liitetiedoista, joten tämän muuttujan pitäisi suhteellisen kattavasti kuvata segmenttiraportoinnista annetun tiedon määrää yhtiön tilinpäätöksessä. Yritysten pörssilistausten määrä on pyritty selvittämään tilinpäätöksen tietojen perusteella ja sen perusteella on havaittu, että varsin harvat suomalaiset yritykset ovat listautuneet useampaan kuin yhteen pörssiin. Yrityksen liikevaihdon logaritmi on saatu ottamalla yksinkertaisesti logaritmi kyseisen vuoden kokonaisliikevaihdosta. Tilintarkastaja on ollut helppo katsoa kyseisen vuoden tilinpäätöksestä. Samoin hallitusten jäsenten lukumäärää kuvaavan muuttujan tiedot on ollut lähes aina saatavilla yrityksen tilinpäätöksessä, jossa on esitelty hallituksen jäsenet. 5.2 Tutkimuksen otoksen muodostaminen Aiemmissa tutkimuksissa ks. esim Berger ja Hann (2003) on jätetty pois ne yhtiöt tarkastelusta, jotka IAS 14 tai SFAS 14 mukaisesti raportoivat maantieteelliset segmentit ensisijaisina segmentteinä. Tämä johtuu tutkimuksen luonteen mukaisesti siitä, että tässä tutkimuksessa yhtenä tarkoituksena on nimenomaan tutkia segmenttiraportointistandardin muutoksen vaikutusta raportoitavien segmenttien lukumäärään. Jos tällaisessa tutkimusasetelmassa sotketaan keskenään maantieteelliset segmentit ja liiketoimintasegmentit, niin tutkimustulokset vääristyisivät pahasti. Käytännön esimerkkinä tästä vääristymisen mahdollisuudesta voisin mainita sen, että jos maantieteellisten segmenttien määrää verrattaisiin toimialojen määrästä kertoviin SIC-koodien lukumääriin, niin ei voida muodostaa yrityksen segmenttien yhdistymisestä kertovaa segmenttiraportoinnin laadun indikaattoria. Kun taas tilanteessa, jossa verrataan vain puhtaasti ns. liiketoimintasegmenttejä yrityksen toimialojen määrään, niin edellä mainittu segmenttien yhdistymisestä kertova segmenttiraportoinnin laadun indikaattori voidaan helposti muodostaa. Perusideanahan on tarkastella, että raportoiko yritys kaikki olemassa olevat segmenttinsä vai yhdisteleekö se niitä ja tämän perusteella voidaan kertoa valistunut arvio yrityksen segmenttiraportoinnin laadusta - 30 -
tai laadun muutoksesta, kun verrataan tämän indikaattorin kehitystä vuosien 2008 ja 2009 välillä. Toinen tärkeä rajaus on jättää rahoitussektori pois tarkastelusta, niin kuin aiemmissa tutkimuksissa myös on ollut tapana katso esim. Street ym. (2000). Rajauksen syyksi on esitetty puutteellista tai vertailukelvotonta segmenttiraportointia aiemmissa tutkimuksissa. Sen lisäksi on tietenkin jouduttu rajaamaan pois ne yritykset, jotka siirtyivät IFRS 8 mukaiseen raportointiin ennen vuotta 2009. Näitä yrityksiä löytyi aineistosta yhteensä 9 kappaletta. Seuraavat yritykset on rajattu pois tästä syystä: Telia Sonera, Fiskars, Fortum, Neste Oil, SRV Yhtiöt,Takoma,UPM-Kymmene,Huhtamäki ja Tiimari. Tämä rajaus luonnollisesti johtuu siitä, että koska uuteen IFRS 8 standardiin on siirrytty näiden yhtiöiden kohdalla jo ennen vuotta 2009, niin vuoden 2008 ja 2009 välillä ei ole tapahtunut mitään standardin muutosta, joten tällaiset yritykset eivät voi tietenkään olla tämän tutkimuksen kiinnostuksen kohteena samalla tavalla kuin muut yritykset, jotka ovat aloittaneet standardin soveltamisen vasta vuodesta 2009 alkaen. Vielä tämänkin lisäksi on jouduttu sulkemaan pois ne yhtiöt, joiden tilikausi eroaa kalenterivuodesta: Turkistuottajat ja Vaahto Group. Turkistuottajien ja Vaahto Group:in tilikausi muodostuu ajanjaksosta 1.9-31.8. Todennäköisesti tähän on syynä alalle ominaiset kausivaihtelut, joiden syystä valittu kalenterivuodesta poikkeava tilikausi antaa paremman kuvan yrityksen taloudellisesta tuloksesta. Regressioanalyysia varten tarvitaan myös täydelliset tiedot analyysissa käytetyistä muuttujista. Niiden yritysten, jotka eivät ole segmenttiraportoinnissaan tuoneet esille tutkimuksessa tarvittavia muuttujia, on myös rajattu tutkielman ulkopuolelle. Tyypillinen esimerkki tästä on se, että CODM eli yrityksen operatiivinen päätöksentekijä ei tarkastele segmenttikohtaisia varoja. Tällöin on ihan sallittua jättää raportoimatta IFRS 8 mukaisesti segmenttikohtaiset varat, koska IFRS 8 idea on raportoida samalla tavalla ulkoisille sidosryhmille kuin yrityksen johdolle. Sen jälkeen kun aiemmin mainitut rajaukset tehtiin, niin päädyttiin 55 suomalaisen pörssiyrityksen otokseen, joilta löytyvät kattavat tiedot tutkimuksessa tarvittavista muuttujista - 31 -
vuosilta 2008 ja 2009. Näiden yritysten toimialajakauma selventää seuraava pylväsdiagrammitaulukko. Taulukko 2: 30 25 20 15 Toimialat 10 5 0 Palvelut Teollisuus IT Toimialat on siis jaettu tässä karkeasti kolmeen kategoriaan: Palvelualalta tulee 16 yritystä, teollisuudesta 27 yritystä ja informaatioteknologia-alalta 12 yritystä. Jaossa on mukailtu Helsingin pörssin toimialajakoa, mutta jako on siis yksinkertaistettu omaa harkintaa käyttäen verrattuna Helsingin pörssin toimialajakoon. 5.3 Tutkimuksessa käytettävien muuttujien kuvailu 5.3.1 Segmenttiraportoinnin laatua kuvaavat muuttujat Segmenttiraportoinnin laadun indikaattoreita on tässä tutkimuksessa käytetty regressioanalyysissa kolmea eri laista. Ensimmäinen laadun indikaattori on muodostettu siten, että yrityksen parhaiten tuottaneen segmentin ja huonoiten tuottaneen segmentin tuottojen erotusta vuosilta 2008 ja 2009 on vertailtu. Analyysissa on käytetty segmenttikohtaista ROA tunnuslukua kuvaamassa yrityksen segmenttien välisiä tuottoeroja. On mitattu siis kuinka paljon yhtiöiden parhaiten ja huonoiten tuottaneen segmenttien erotus on muuttunut samassa yhteydessä, kun segmenttiraportointistandardi on muuttunut vuoden 2009 alusta. Tämä muutos antaa meille arvion siitä, että kuinka paljon segmenttejä - 32 -