1.1 11.1 12.1 13.1 14.1 OULUN SEUDUN YMPÄRISTÖTOIMI JULKAISU 2/211 OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 21 3 25 2 Keskusta NO2 Pyykösjärvi NO2 Pyykösjärvi O3 Keskusta PM1 Keskusta PM2.5 Typpidioksidin tuntiraja-arvo sallii ylityksiä vuodessa 18 15 1 5
OULUN SEUDUN YMPÄRISTÖTOIMI JULKAISU 2/211 OULUN ILMANLAATU Mittaustulokset 21
SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO... 1 TIIVISTELMÄ... 2 ILMANLAADUN RAJA- JA OHJEARVOT SEKÄ OTSONIN TAVOITE- JA KYNNYSARVOT... 3 MITTAUSTOIMINTA... 5 SÄÄTIEDOT... 6 RIKKIDIOKSIDI... 8 HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ... 9 TYPEN OKSIDIT... 1 TYPPIDIOKSIDI... 11 OTSONI... 13 HIILIMONOKSIDI... 14 HIUKKASET... 15 HENGITETTÄVÄT HIUKKASET... 16 PIENHIUKKASET... 17 ILMANLAATUINDEKSI... 18 PÄÄSTÖT... 2 LIITTEET... 21
1 JOHDANTO Tässä raportissa on esitetty Oulun ilmanlaadun mittaustulokset sekä tiedot ilman epäpuhtauksien päästömääristä vuodelta 21. Ilmanlaadun seuranta vuonna 21 toteutettiin vuosia 27-211 koskevan Oulun ilmanlaadun seurantasopimuksen mukaisena. Tarkkailun kustannuksista ovat vastanneet Oulun kaupunki (Oulun seudun ympäristötoimi), Oulun Energia, Stora Enso Oyj, Kemira Oyj, Laanilan Voima Oy, Arizona Chemical Oy, Paroc Oy Ab, Fermion Oy, Fortum Power and Heat Oy, Lemminkäinen Oyj ja Oulun Satama. Käytännön mittaustoiminnasta ja tarkkailuraportin laadinnasta on vastannut Oulun seudun ympäristötoimi. Ajantasaista tietoa Oulun ilmanlaadusta on esillä Oulun seudun ympäristötoimen kotisivuilla (http://www.oulu.ouka.fi/ymparisto/index.asp) sekä Ilmatieteenlaitoksen ylläpitämässä ilmanlaatuporttaalissa (http://www.ilmanlaatu.fi/), jossa voi seurata koko Suomen ilmanlaatutilannetta. Ympäristötoimen kotisivuilla esitetään myös kuukausittain ilman epäpuhtauksien ohje- ja raja-arvovertailut. Oulun keskustan ilmanlaatutilannetta voi seurata myös bussipysäkkien infotauluista. Lisätietoja: Oulun kaupunki Oulun seudun ympäristötoimi Heikki Orava PL 34 915 Oulun kaupunki puhelin: 8 5584 6762 sähköposti: heikki.orava@ouka.fi
2 TIIVISTELMÄ Vuoden 21 keskimääräistä kylmempinä talvikuukausina typpidioksidipitoisuudet olivat viime vuosiin verrattuna korkeita. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat tammikuussa. Tällöin ylittyi typpidioksidin vuorokausiohjearvo sekä keskustassa että Pyykösjärvellä. Keskustassa ylitettiin myös tuntiohjearvo ja raja-arvo 2 ylitettiin kahdeksan tunnin ajan. Raja-arvo sallii ylityksiä 18 tuntia kalenterivuodessa. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin harvinaisessa säätilanteessa, poikkeuksellisen voimakkaassa maanpintainversiossa. Tällaisessa tilanteessa on lähes tyyntä ja ilma on lämpötilan mukaan kerrostunut. Liikenteen pakokaasut purkautuvat alimpaan kylmään kerrokseen ja koska kerrostuneisuus estää pystysuuntaisen sekoittumisen alkavat ilmansaasteet kertyä muodostaen korkeita pitoisuuksia. Vuonna 1991 alkaneella mittausjaksolla ovat keskimääräiset typpidioksidipitoisuudet kuitenkin lievästi laskeneet. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet jäivät kevään pölyjaksolla edellisen kevään tapaan tavanomaista pienemmiksi. Keskustassa raja-arvotason ylityksiä kirjattiin ainoastaan kaksi. Pyykösjärvellä ylityksiä ei kirjattu. Viime vuosina Oulun kaupungin Tekninen liikelaitos on suorittanut keväisin pölypitoisuuksien kohotessa pölynsidontaa kastelemalla katuja laimealla suolaliuoksella. Vuonna 29 suolaliuoksena alettiin käyttää kalsiumkloridia, jonka voitiin todeta sitovan pölyä tehokkaammin kuin aiemmin käytetty meltiumliuos. Kalsiumkloridin edullisemman hinnan ansiosta pölynsidontaa on voitu suorittaa myös laajemmalla alueella. Häkäpitoisuuksien voidaan todeta laskeneen vuonna 1988 alkaneen mittausjakson aikana autojen moottoritekniikan kehittymisen myötä huomattavasti. Selvimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat alle kymmenesosa 199-luvun alun tasosta. Viime vuosina myös lyhytaikaispitoisuuksien voidaan todeta selvästi laskeneen. Vuonna 21 häkäpitoisuudet Oulun keskustassa olivat korkeimmillaan 31 % raja-arvosta. Vuonna 21 Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet olivat suurempia ja hajutunteja oli enemmän kuin keskimäärin vuosina 25 29. Tilanne oli kuitenkin selvästi parempi kuin ennen vuotta 25. Ohjearvoon verrattuna pitoisuudet olivat korkeimmillaan 2 % vuorokausiohjearvosta. Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Vuonna 21 pitoisuudet olivat korkeimmillaan 16 % ohjearvosta ja 11 % raja-arvosta. Vuonna 21 otsonin korkein tuntiarvo Pyykösjärvellä oli 129 (toukokuu). Korkein kahdeksan tunnin keskiarvo oli 116 (toukokuu). Tavoitearvo vuorokauden korkeimmalle kahdeksan tunnin keskiarvolle on 12. Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu tavoitearvo (18 h) ja pitkän ajan tavoitearvo (6 h) alitettiin selvästi (291 h). Mitatut pitoisuudet olivat hieman alhaisempia kuin Etelä-Suomen kaupungeissa mitatut. Ilmanlaatuindeksin avulla tunneittain tarkasteltuna vuonna 21 ilmanlaatu oli Oulun keskustassa erittäin huono kahdeksan tuntia, huono 33 (,38 % ajasta), välttävä 445 (5,1 %), tyydyttävä 2273 (26, %) ja hyvä 5978 tuntia (68,4 %). Laskentatunteja oli yhteensä 99,74 % vuoden tunneista. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli huono 2 tuntia, välttävä 129 (1,5 % ajasta), tyydyttävä 927 (1,6 %) ja hyvä 7684 tuntia (87,9 %). Laskentatuntien kattavuus oli 99,79 % vuoden tunneista. Vuonna 21 Oulun yhteenlasketut rikkidioksidipäästöt olivat 2983 t, haisevien rikkiyhdisteiden päästöt 28 t, typpidioksidipäästöt 3478 t, hiukkaspäästöt 187 t, hiilivetypäästöt 295 t ja hiilimonoksidipäästöt 4181 t. Teollisuuden päästömäärissä esiintyvä vaihtelu on aiheutunut osin markkinatilanteen aiheuttamista tuotantotasomuutoksista. Laitosten ilmoittamat ja liikenteestä peräisin olevat fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt olivat yhteensä 1 779 111 t. Oulun Energian voimalaitosten osuus päästöistä oli 51 %, Stora Enso Oyj:n 2 %, Laanilan Voima Oy:n 16 % ja liikenteen 12 %. Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 625 791 t, joista Stora Enso Oyj:n osuus oli 78 % ja Oulun Energian voimalaitosten 19 %.
3 ILMANLAADUN SEURANTAA KOSKEVA LAINSÄÄ- DÄNTÖ Ilmanlaadun seurannan perusteet löytyvät ympäristönsuojelulaista (86/2), jonka mukaan kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta. Toiminnanharjoittajan on puolestaan huolehdittava ympäristön pilaantumisen estämisestä ja oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. Tarpeelliset määräykset päästöjen rajoittamisesta sekä tarkkailusta ja valvonnasta annetaan ympäristöluvassa. Lupaviranomainen voi tarvittaessa määrätä useat luvanhaltijat yhdessä tarkkailemaan toimintojensa vaikutuksia. Seurantatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarvittavassa laajuudessa. Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (38/211) Uudella valtioneuvoston asetuksella ilmanlaadusta (voimaan 25.1.211) pantiin täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 28/5/EY säännöksiä ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa. Asetuksella kumottiin vanha ilmanlaatuasetus (711/21) sekä asetus alailmakehän otsonista (783/23). Uudessa asetuksessa terveysperusteiset ilmanlaadun raja-arvot ja otsonin tavoitearvot sekä tiedotus- ja varoituskynnykset pysyivät ennallaan. Uutena epäpuhtautena sääntelyn piiriin tulivat pienhiukkaset, joille säädettiin raja-arvot sekä väestön altistumista koskevia tavoitteita. Raja-arvot (taulukko 1) määrittelevät suurimmat hyväksyttävät ilman epäpuhtauksien pitoisuudet, joiden rajoissa pysymisestä ilmansuojelusta vastaavien viranomaisten tulee huolehtia käytettävissä olevin keinoin. Otsonin tavoitearvot vuodelle 21 ja pitkän ajan tavoitteet (taulukko 2) ovat otsonin syntymekanismin vuoksi luonteeltaan vähemmän sitovia, ja näihin tavoitteisiin pyritään ensisijaisesti kansainvälisin ja valtakunnallisin toimin. Valtioneuvoston asetus ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (164/27) Asetuksessa on säädetty arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin pitoisuuksien tavoitearvoista sekä pitoisuuksien ja laskeumien seurannasta mukaan lukien elohopean seuranta. Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvoista (48/1996) Ilmanlaadun ohjearvoilla ilmaistaan ilmansuojelutyön päämääriä ja ilmanlaadun tavoitteita ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi viranomaisille. Niitä sovelletaan mm. alueidenkäytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa ja ne tulee ottaa huomioon ympäristölupaa koskevassa lupaharkinnassa. Ohjearvojen tarkoituksena on ehkäistä ilman epäpuhtauksista aiheutuvat terveydelliset haitat ja luonnon vaurioituminen sekä vähentää viihtyisyyshaittoja. Lyhytaikaispitoisuuksien ohjearvot on annettu ensisijaisesti terveydellisin perustein. Pitkäaikaispitoisuuksien ja laskeuman ohjearvojen tavoitteena on ensisijaisesti kasvillisuuteen ja muuhun luontoon kohdistuvien haittojen ehkäiseminen. EU:n raja-arvojen rinnalla kansallisilla ohjearvoilla on edelleen merkitystä, erityisesti haisevien rikkiyhdisteiden osalta. Ohjearvot on esitetty taulukossa 3.
4 Taulukko 1. Ilmanlaadun raja-arvot. Raja-arvo 2) Aine Keskiarvon Sallittujen ylitysten Ajankohta, jolloin pitoisuuksien laskenta-aika 1) määärä kalenterivuodessa viimeistään tulee olla raja-arvoa pienemmät Rikkidioksidi (SO 2 ) 1 tunti 24 tuntia 35 125 24 3 1.1.25 1.1.25 Typpidioksidi (NO 2 ) 1 tunti kalenterivuosi 2 4 18-1.1.21 1.1.21 Hiilimonoksidi (CO) 8 tuntia 3) 1-1.1.25 Bentseeni (C 6 H 6 ) kalenterivuosi 5-1.1.21 Lyijy (Pb) kalenterivuosi,5-15.8.21 Hiukkaset (PM 1 ) 24 tuntia kalenterivuosi 5 4 35-1.1.25 1.1.25 Hiukkaset (PM 2,5 ) kalenterivuosi 25-1.1.21 1) Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on noudatettava liitteen 9 perusteita. 2) Kaasumaisilla yhdisteillä tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 11,3 kpa paineessa. Lyijyn ja hiukkasten tulokset ilmaistaan ulkoilman lämpötilassa ja paineessa. 3) Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo, joka valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin kahdeksan tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona jakso päättyy. Taulukko 2. Otsonin tavoitearvot. Tavoitearvo vuodelle 21 2) Pitkän ajan tavoite 2) Peruste Keskiarvon laskentaaika tai tunnusluku 1) Terveyshaittojen ehkäiseminen 8 tuntia 3) 12 joka saa ylittyä enindessa ja vähentäminen tään 25 päivänä kalenterivuo- kolmen vuoden keskiarvona Kasvillisuuden suojelemi- AOT4 4) 18 h viiden vuoden 12 kalenterivuoden aikana 6 h nen keskiarvona 1) Mittaustuloksia yhdistettäessä ja tilastollisia tunnuslukuja laskettaessa on noudatettava liitteen 9 perusteita. 2) Tulokset ilmaistaan 293 K lämpötilassa ja 11,3 kpa paineessa. 3) Vuorokauden korkein 8 tunnin keskiarvo valitaan tarkastelemalla 8 tunnin liukuvia keskiarvoja. Kukin 8 tunnin jakso osoitetaan sille päivälle, jona se päättyy. 4) AOT4 lasketaan 1.5. 31.7. välisen ajan tuntiarvoista, jotka mitataan klo 9. 21. välisenä aikana Suomen normaaliaikaa, joka on klo 1. 22. Suomen kesäaikaa. Taulukko 3. Ilmanlaadun ohjearvot. Aine Ohjearvo Tilastollinen määrittely (293 K, 11,3 kpa) Hiilimonoksidi (CO) 2 mg/m 3 8 mg/m 3 tuntiarvo tuntiarvojen liukuva 8 tunnin keskiarvo Typpidioksidi (NO 2 ) 15 7 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2 ) 25 8 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Hiukkaset, kokonaisleijuma (TSP) 12 5 vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipiste vuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset (PM 1 ) 7 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) 1 kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TRS ilmoitetaan rikkinä Tavoitearvo rikkilaskeumalle Ilman epäpuhtauksista järvi- ja metsäekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi Suomen metsätalousalueilla keskimäärin on pitkän ajan tavoitteena, että rikkilaskeuman vuosiarvo ei rikkinä ylitä,3 g/m 2. Tavoitearvoon tulee pyrkiä kansainvälisin ja kansallisin toimin.
5 MITTAUSTOIMINTA Ilmanlaadun automaattinen jatkuvatoiminen mittausverkosto käsitti vuonna 21 keskusyksikön, sääaseman ja kolme mittausasemaa, joiden sijainti on esitetty kuvassa 1. Kaupungin keskustassa mitattiin typpidioksidi- (NO 2 ), typpimonoksidi- (NO), hiilimonoksidi- (CO) ja hiukkaspitoisuuksia (PM 1 sekä PM 2,5 ). Nokelassa mitattiin rikkidioksidia (SO 2 ) ja haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärää (TRS). Pyykösjärvellä mitattavat ilman epäpuhtaudet olivat typpidioksidi, typpimonoksidi, hiukkaset (PM 1 ) ja otsoni (O 3 ), jonka mittaus aloitettiin vuoden 27 alusta. Vuodesta 1979 alkaen toiminut torinrannan sääasema korvattiin vuoden 21 alusta alkaen Nokelan mittausaseman yhteyteen perustetulla sääasemalla. Nokelan mittausasema (SO 2 + TRS) on sijainnut nykyisellä paikallaan vuodesta 1979 lähtien. Keskustassa on mitattu häkää vuodesta 1988, typen oksideja ja hengitettäviä hiukkasia (PM 1 ) vuodesta 1991 sekä pienhiukkasia (PM 2,5 ) vuodesta 22 lähtien. Keskustan mittauspistettä siirrettiin hieman joulukuussa 1997. Pyykösjärvellä mittaukset alkoivat vuonna 1991. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus vertailujaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 21 tulosten saatavuus analysaattoreiden osalta kuukausittain tarkasteltuna oli alimmillaan 84 % (Nokela SO 2 syyskuu). Mittalaitteiden ohjaus sekä mittaustulosten keruu, käsittely ja osittain raportointi on hoidettu vuoden 25 alusta alkaen Enview2 ohjelmistokokonaisuudella. Mittausasema- ja laitetiedot sekä tulosten laadunvarmistus on esitetty tarkemmin liitteissä 4 ja 5. SÄÄASEMA Kuva 1. Oulun ilmanlaadun mittausverkosto vuonna 21
6 SÄÄTIEDOT Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Lämpötila Taulukossa 4 sekä kuvassa 2 on esitetty kuukauden keskilämpötilat Nokelassa vuonna 21 ja vuosina 1979 29 torinrannassa sekä Oulunsalon lentoasemalla vertailujaksolla 1971-2. Vuoden 21 keskilämpötilaksi mitattiin Nokelassa 2, o C. Vuosien 1979-29 keskiarvo kauppatorilla on 3, o C ja Oulunsalon lentoaseman vertailujakson 1971-2 keskiarvo 2,4 o C. Vuonna 21 talvikuukaudet olivat selvästi pitkänajankeskiarvoa kylmempiä. Keskimääräistä lämpimämpää oli touko- ja heinäkuussa. Taulukko 4. Kuukauden keskilämpötilat v. 21 Nokelassa ja vuosina 1979-29 Oulun kauppatorilla sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1971-2 Oulunsalon lentoasemalla. Kuukausi Nokela 21 Kauppatori 1979-29 Lentoasema 1971 2 tammikuu -14,4-9,1-9,7 helmikuu -11,9-8,8-9,5 maaliskuu -6,8-4,2-4,7 huhtikuu 2,7 1,7,8 toukokuu 11,2 7,8 7,5 kesäkuu 12,7 13,8 13,6 heinäkuu 19, 16,9 16,2 elokuu 13,9 14,6 13,7 syyskuu 9,5 9,2 8,4 lokakuu 4,2 3,4 2,7 marraskuu -5,1-2,6-3,2 joulukuu -13,3-6,6-7,5 keskiarvo 2, 3, 2,4 25 o C 2 15 1 5-5 Nokela 21 Lentoasema 1971-2 Kauppatori 1979-29 -1-15 -2 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 2. Kuukauden keskilämpötilat ( o C) Nokelassa vuonna 21 ja pitkäaikaiskeskiarvot vuosina 1979 29 torinrannassa sekä vuosina 1971-2 Oulunsalon lentoasemalla.
7 Tuuli Kuvassa 3 on esitetty keskimääräiset tuulensuunnat ja tuulen nopeuden jakautuminen eri nopeusluokkiin tuulensuunnittain vuonna 21 (Nokela). Yleisimpiä olivat kaakkois- ja luoteistuulet. Kuvassa 4 on esitetty tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991 29 Oulun kauppatorilla. Kuvasta voidaan todeta länsi- ja luoteistuulien (merituuli) olevan vallitsevia kesäaikaan. o /36 o 27 o 9 o Kuva 3. Tuulensuuntien osuudet ja tuulennopeuden jakautuminen eri nopeusluokkiin tuulensuunnittain Oulussa vuonna 21 (Nokela). 35 % 3 % 25 % 2 % % 18 o tyyni N NE E SE S SW W NW 15 % 1 % 5 % % tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 4. Tuulensuuntien keskimääräinen jakautuminen kuukausittain vuosina 1991 29 Oulun kauppatorilla.
8 RIKKIDIOKSIDI 1 Liitteessä 1 on esitetty Nokelassa vuonna 21 mitatut rikkidioksidin (SO 2 ) tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset tunnusluvut, kuukausikeskiarvot sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain. 8 6 4 Ohjearvo 25 Nokela Pyykösjärvi Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain välillä 8-4 (3-16 % ohjearvosta). Kuvassa 5 on esitetty tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-21. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat Nokelassa välillä 3-9 (4-11 % ohjearvosta). Kuvassa 6 on esitetty vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 1991-21. Vuosikeskiarvo Nokelassa oli 2,2. Kuvassa 7 on esitetty rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys vuosina 1979-21. Pitoisuudet raja-arvoihin verrattuna Korkein rikkidioksidin tuntikeskiarvo Nokelassa vuonna 21 oli 72 ja 25. korkein 4. Rikkidioksidin tuntiraja-arvo on 35. Rajaarvo ylittyy, jos yli 35 tuntipitoisuuksia mitataan vähintään 25 kpl kalenterivuoden aikana. Korkein vuorokausikeskiarvo oli 13 ja 4. korkein 1 (raja-arvo 125 µg/m3, sallittujen ylitysten määrä kalenterivuoden aikana on 3). Yhteenveto rikkidioksidipitoisuuksista Rikkidioksidipitoisuudet ovat Oulussa olleet alhaisia 199-luvun alusta alkaen. 198-luvun aikana pitoisuudet laskivat voimakkaasti, mihin oli syynä energiantuotannon keskittäminen, vähärikkisemmät polttoaineet, voimaloiden rikinpoisto ja teollisuuden prosessipäästöjen pieneneminen. Vuonna 21 pitoisuudet olivat korkeimmillaan 16 % ohjearvosta ja 11 % raja-arvosta. 2 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Kuva 5. Rikkidioksidin tuntiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991-21. 5 4 3 2 1 ohjearvo 8 Nokela Pyykösjärvi 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Kuva 6. Rikkidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys Oulussa vuosina 1991 21. µg/m³ 4 3 2 1 Mustasuo Nokela Simssi Pyykösjärvi Välivainio Pateniemi 79 85 9 95 5 1 Kuva 7. Rikkidioksidin vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1979-21.
9 HAISEVIEN RIKKIYHDISTEIDEN KOKONAISMÄÄRÄ (TRS) Nokelassa vuonna 21 mitattujen haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausiohjearvoon verrannolliset tunnusluvut sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain on esitetty liitteessä 1. Vallitsevista paikallisista säätekijöistä (pääasiassa tuulensuunta ja -nopeus) johtuen haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet ja hajuhaitan esiintymistiheys vaihtelevat vuodenajan mukaan. Nokelassa hajuhaittaa on esiintynyt keskimäärin eniten alkukesällä, koska lännenpuoleiset merituulet ovat tällöin vallitsevia ja tuovat hajut kaupunkiin (ks. kuva 4). Kuvassa 9 on tarkasteltu hajuhaitan esiintymistiheyttä hajutuntien (tuntikeskiarvo vähintään 3 ) lukumäärän avulla. Vuonna 21 hajutunteja oli Nokelassa enemmän kuin keskimäärin vuosina 25 29 ja myös mitatut pitoisuudet olivat korkeampia. Kuvassa 1 on tarkasteltu pitoisuuksien vaihtelua eri vuodenaikoina 99 %:n tuntiarvojen avulla. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna 8 kpl Ohjearvoon verrannolliset kuukauden toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot vaihtelivat kuukausittain Nokelassa välillä - 2 ( - 2 % ohjearvosta). 6 4 21 keskiarvo 25-29 keskiarvo 1991-24 Kuvassa 8 on esitetty haisevien rikkiyhdisteiden ohjearvoon verrannollisten pitoisuuksien kehitys vuosina 198 21 Nokelassa. Nykyisen ohjearvotason ylittäviä pitoisuuksia voidaan havaita ennen Nuottasaaren sellutehtaan saneerausta syksyllä 1988. Saneerauksen jälkeen pitoisuudet laskivat noin puoleen aiemmasta. Pitoisuudet laskivat edelleen syksyllä 24 Stora Enso Oyj:n hajukaasupäästöjen vähentämiseen kohdistuneiden investointien myötä. 25 2 2 tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 9. Hajutuntien (tunti ka>3 ) lukumäärä kuukausittain vuonna 21 sekä vuosien 25-29 ja 1991-24 keskiarvo Nokelassa. 2 15 1 21 keskiarvo 25-29 keskiarvo 1991-24 15 1 5 8 85 9 95 5 1 Kuva 8. TRS-yhdisteiden vuorokausiarvojen kehitys Nokelassa vuosina 198-21. Hajuhaitan esiintyminen Ohjearvo astui voimaan 1.9.1996 5 tammi helmi maali huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 1. TRS:n vuodenaikaisvaihtelu vuonna 21 sekä vuosien 25-29 ja 1991 24 keskiarvo Nokelassa (99 %:n tuntiarvoja). Hajutuntien kokonaismäärä vuonna 21 oli suurempi kuin vuosina 27 29, mutta selvästi pienempi kuin ennen vuotta 25. Kuvassa 11 on esitetty TRS:n lyhytaikaispitoisuuksien (99 %:n tuntiarvo ja kuukauden korkein tuntiarvo) sekä hajutuntien määrän kehitys kuukausittain vuosina 199-21 Nokelassa.
1 14 99%:n arvot kpl 6 12 max tunti hajutunnit 5 1 4 8 3 6 4 2 2 1 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Kuva 11. TRS-yhdisteiden tuntiarvojen kehitys kuukausittain sekä hajutuntien määrä (kpl, tunti ka > 3 ) vuosittain vuosina 199-21 Nokelassa. Yhteenveto haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksista Vuonna 21 Nokelassa mitatut haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet olivat suurempia ja hajutunteja oli enemmän kuin keskimäärin vuosina 25 29. Tilanne oli kuitenkin selvästi parempi kuin ennen vuotta 25. Ohjearvoon verrattuna pitoisuudet olivat korkeimmillaan 2 % vuorokausiohjearvosta. Korkein tuntipitoisuus oli 62. TYPEN OKSIDIT Ulkoilmassa esiintyy typen oksideja useina eri yhdisteinä, joista taajamien ilmanlaadun kannalta tärkeimmät ovat typpidioksidi (NO 2 ) ja typpimonoksidi (NO). Näistä käytetään yhteisnimitystä typenoksidit (NO x ). Terveysvaikutusten kannalta typpidioksidi on selvästi typpimonoksidia merkittävämpi. Suoria kasvillisuusvaurioita aiheuttavat sekä typpidioksidi että typpimonoksidi. Merkittävimmät typenoksidien päästölähteet Oulussa ovat energiantuotanto ja liikenne. Liikenteen osuus kokonaispäästöistä on alle puolet. Maanpintatasolla typenoksidipitoisuuksia aiheuttavat kuitenkin lähes pelkästään liikenteen päästöt, jotka purkautuvat suoraan hengityskorkeudelle. Päästöissä typen oksidit ovat pääasiassa typpimonoksidina, joka ulkoilmassa nopeasti hapettuu otsonin (O 3 ) kanssa reagoidessaan typpidioksidiksi. Vilkkaassa liikenneympäristössä NO-päästöjen määrä on suuri ja otsoni kuluu hapetusreaktiossa loppuun rajoittaen näin syntyvän NO 2 :n määrää. Vaikka liikenteen kokonaistypenoksidipäästöt ovat katalysaattoreiden yleistymisen myötä voimakkaasti laskeneet NO:ta riittää yhä NO 2 :n muodostamiseen, eikä NO 2 -pitoisuuksien ole voitu todeta laskeneen kokonaistypenoksidipäästöjen laskun mukana. Kuvassa 12 on esitetty typpimonoksidi- ja typpidioksidipitoisuuksien vuorokausijakauma keskustassa ja Pyykösjärvellä vuonna 21. Keskustassa vilkkaassa liikenneympäristössä typpimonoksidin osuus typenoksideista on suurempi kuin Pyykösjärvellä. Pyykösjärvellä pitoisuuksia aiheuttavat pääasiassa etäämpää kulkeutuvat liikenteen päästöt. Pitoisuudet ovat siellä pienempiä ja typpidioksidin osuus typenoksideista on suurempi kuin keskustassa.
11 6 5 4 Pyykösjärvi NO Pyykösjärvi NO2 Keskusta NO Keskusta NO2 2 15 ohjearvo vaihteluväli 1998-29 Keskusta 21 keskiarvo 1998-29 3 1 2 1 5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 kellonaika Kuva 12. Typen oksidien vuorokausivaihtelu keskustassa ja Pyykösjärvellä vuonna 21. tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 13. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-29 keskustassa. TYPPIDIOKSIDI 2 vaihteluväli 1998-29 Liitteessä 1 on esitetty typpidioksidin tunti- ja vuorokausiohjearvoihin verrannolliset tunnusluvut, kuukausikeskiarvot sekä pitoisuuksien maksimiarvot kuukausittain keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuonna 21. Keskustan mittausaseman sijainti muuttui hieman vuoden 1998 alusta alkaen. Typpidioksidipitoisuuksien kehitystä esittävissä kuvissa em. ajankohdan jälkeisissä tuloksissa on käytetty eri esitystyyliä. Pitoisuudet ohjearvoihin verrattuna Kuvissa 13 ja 14 on esitetty typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 1998-29. Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 5-22 (33-135 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 21-119 (14-79 % ohjearvosta). Kuvissa 15 ja 16 on esitetty typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet kuukausittain vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli ja keskiarvo vuosina 1998-29. Vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 26-117 (37-167 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä välillä 1-77 (14-11 % ohjearvosta). 15 1 5 Pyykösjärvi 21 keskiarvo 1998-29 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 14. Typpidioksidin tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-29 Pyykösjärvellä. 15 7 35 ohjearvo vaihteluväli 1998-29 Keskusta 21 keskiarvo 1998-29 ohjearvo tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 15. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-29 keskustassa.
12 15 7 35 vaihteluväli 1998-29 Pyykösjärvi 21 keskiarvo 1998-29 Kuva 16. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-29 Pyykösjärvellä. Typpidioksidipitoisuuksien kehitys ohjearvo tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuvassa 17 on esitetty typpidioksidin kuukausi- ja vuosikeskiarvojen kehitys. Vuonna 1991 alkaneella mittausjaksolla typpidioksidipitoisuuksien voidaan havaita lievästi laskeneen. Keskustan mittaustuloksista voidaan havaita mittauspisteen siirron vaikutus vuoden 1998 alusta alkaen. Pitoisuudet uudessa mittauspaikassa ovat olleet jonkin verran pienempiä kuin vanhassa lähellä vilkasta risteystä sijainneessa mittauspisteessä. (7kpl), 1994 (1 kpl), 1995 (2 kpl), 1996 (6 kpl), 1998 (3 kpl) ja vuonna 21 (1 kpl). Vuosina 22 29 ei ylityksiä mitattu. Tammikuussa 21 mitattiin kolmen päivän aikana (11. 13.1.) yhteensä kahdeksan yli 2 tuntipitoisuutta (korkein 243 ). Oulun seudulla vallitsi tuolloin poikkeuksellisen voimakas, heikkotuulinen inversiotilanne. Inversiotilanteessa ilma on lämpötilaeroista johtuen kerrostunut ja liikenteen pakokaasut kertyvät alimpaan matalaan kerrokseen ja ilman epäpuhtauspitoisuudet voivat kohota korkeiksi. Pyykösjärvellä ei ole mitattu yli 2 ylittäviä pitoisuuksia. Tammikuussa 21 korkein pitoisuus oli 149. Kuvassa 18 on esitetty typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 21 keskustassa. Raja-arvo typpidioksidin vuosikeskiarvolle on 4 (1.1.21 alkaen). Vuonna 21 typpidioksidin vuosikeskiarvo keskustassa oli 29 ja Pyykösjärvellä 13. 25 2 15 raja-arvo 6 µg/m³ Pyykösj. kk ka Pyykösj. v. ka Keskusta kk ka -91-97 Keskusta v. ka Keskusta kk ka 1 5 4 1.1 3.1 28.2 29.3 27.4 26.5 24.6 23.7 21.8 19.9 18.1 16.11 15.12 2 Kuva 18. Typpidioksidin tuntikeskiarvot vuonna 21 Oulun keskustassa. 91 95 5 1 Kuva 17. Typpidioksidin kuukausi- ja vuosikeskiarvojen kehitys Oulussa vuosina 1991-21. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Typpidioksidin tuntiraja-arvo (2 ) sallii ylityksiä 18 tuntia vuodessa (voimassa 1.1.21 alkaen). Keskustassa vuodesta 1991 lähtien 2 ylittäviä tuntipitoisuuksia on mitattu vuonna 1992 Yhteenveto typpidioksidipitoisuuksista Vuoden 21 keskimääräistä kylmempinä talvikuukausina typpidioksidipitoisuudet olivat viime vuosiin verrattuna korkeita. Korkeimmillaan pitoisuudet olivat tammikuussa. Tällöin ylittyi typpidioksidin vuorokausiohjearvo sekä keskustassa että Pyykösjärvellä. Keskustassa ylitettiin myös tuntiohjearvo ja raja-arvo 2 ylitettiin kahdeksan tunnin ajan. Raja-arvo sallii ylityksiä 18 tuntia kalenterivuodessa.
tammi touko syys tammi touko syys tammi touko syys tammi touko syys 13 Korkeimmat pitoisuudet mitattiin harvinaisessa säätilanteessa, poikkeuksellisen voimakkaassa maanpintainversiossa. Tällaisessa tilanteessa on lähes tyyntä ja ilma on lämpötilan mukaan kerrostunut. Liikenteen pakokaasut purkautuvat alimpaan kylmään kerrokseen ja koska kerrostuneisuus estää pystysuuntaisen sekoittumisen alkavat ilmansaasteet kertyä muodostaen korkeita pitoisuuksia. Vuonna 1991 alkaneella mittausjaksolla ovat keskimääräiset typpidioksidipitoisuudet kuitenkin lievästi laskeneet sekä keskustassa että Pyykösjärvellä. tavoitearvo otsonille on kahdeksan tunnin keskiarvo 12 ilman ylityksiä. Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu tavoitearvo (18 h) ja pitkän ajan tavoitearvo (6 h) alitettiin selvästi (291 h). Mitatut pitoisuudet olivat hieman alhaisempia kuin Etelä-Suomen kaupungeissa mitatut. Liitteessä 2 on esitetty otsonin tunnusluvut vuonna 21 ja kuvassa 2 vuosina 27 21 Pyykösjärvellä. 1 8 OTSONI (O 3 ) Otsonipitoisuuden mittaus käynnistyi Pyykösjärven mittauspisteessä vuoden 27 alusta. Otsonia ei ole päästöissä, vaan sitä muodostuu auringonvalon vaikutuksesta hapen, typen oksidien ja hiilivetyjen välisissä reaktioissa. Otsonia myös kaukokulkeutuu Suomeen Keski- ja Etelä-Euroopasta, missä olosuhteet sen muodostumiselle ovat otollisemmat. Otsonin taustapitoisuus on luonnostaan suuri ja sitä esiintyy ilmassa vaikka auringonvaloa ei olisi tarjolla. Maanpintatasolla otsoni on haitallista kasveille ja ihmisen terveydelle. Yläilmakehässä otsonia on selvästi enemmän kuin alailmakehässä ja sen muodostumismekanismi on erilainen. Yläilmakehän otsoni puolestaan suojaa elämää estämällä vaarallisen UV-säteilyn pääsyn maanpinnalle. Kaupunkien keskustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunkialueilla ja maaseudulla, koska otsoni reagoi nopeasti muiden ilmansaasteiden kanssa. Otsonin reagoidessa liikenteen typpimonoksidipäästöjen kanssa syntyy terveydelle haitallista typpidioksidia. Kun typpidioksidia syntyy, niin otsonia poistuu ilmasta. Kuvassa 19 on esitetty esimerkki otsoni- ja typpidioksidipitoisuuksien keskinäisestä riippuvuudesta. 6 4 2 Otsoni Typpidioksidi 18.2. 19.2. 2.2. Kuva 19. Esimerkki otsoni- ja typpidioksidipitoisuuksien keskinäisestä riippuvuudesta (Pyykösjärvi, helmikuu). 16 14 12 1 8 6 4 2 kuukausikeskiarvo maks 8 tuntia maks tunti 27 28 29 21 Kuva 2. Otsonin kuukausikeskiarvot, korkeimmat 8 tunnin arvot sekä korkeimmat tuntiarvot Pyykösjärvellä vuosina 27-21. Pitoisuudet kynnys- ja tavoitearvoihin verrattuna Vuonna 21 otsonin korkein tuntiarvo Pyykösjärvellä oli 129 (toukokuu). Korkein kahdeksan tunnin keskiarvo oli 116 (toukokuu). Tavoitearvo vuorokauden korkeimmalle kahdeksan tunnin keskiarvolle on 12. Tavoitearvo sallii ylityksiä 25 päivänä kalenterivuodessa. Pitkän ajan
14 HIILIMONOKSIDI Liikenteen häkä eli hiilimonoksidipäästöt (CO) ovat moottoritekniikan kehittymisen myötä laskeneet huomattavasti. Tämä näkyy pitoisuuksien selvänä laskuna. Liitteessä 2 on esitetty keskustan mittauspisteen häkäpitoisuudet kuukausittain vuonna 21. Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Tuntiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet (kuukauden korkein tuntiarvo) vuonna 21 vaihtelivat keskustassa kuukausittain välillä,3 4, mg/m 3 (1,5-2 % ohjearvosta). Kuvassa 21 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998 29. Korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot vaihtelivat keskustassa vuonna 21 välillä,1 3,1 mg/m 3 (1,3-39 % ohjearvosta). Kuvassa 22 on esitetty hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin keskiarvot keskustassa vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 1998-29. Hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu Hiilimonoksidin vuorokausijakaumassa voidaan havaita selvä ero arkipäivien ja viikonlopun välillä. Arkisin häkäpitoisuudet alkavat keskustassa nousta kello 6 jälkeen aamulla työmatkaliikenteen seurauksena. Korkeimmat pitoisuudet ajoittuvat iltapäivän paluuliikenteen aikoihin klo 15-17. Viikonloppuisin pitoisuudet ovat korkeimmillaan illalla. Kuvassa 23 on esitetty hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu keskustassa vuonna 21. Häkäpitoisuuksien kehitys Kuvassa 24 on esitetty hiilimonoksidin vuosikeskiarvon sekä kuukauden korkeimpien tuntiarvojen ja kahdeksan tunnin keskiarvojen kehitys keskustan mittauspisteessä vuosina 1988 21. Kuvasta voidaan todeta häkäpitoisuuksien voimakas lasku. Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna Hiilimonoksidin raja-arvo on 1 mg/m 3. Arvoon verrataan kahdeksan tunnin liukuvia keskiarvoja, eikä raja-arvolle sallita yhtään ylitystä. Vuonna 21 korkein raja-arvoon verrannollinen pitoisuus oli 3,1 mg/m 3. 2, 16, 12, 8, 4,, Kuva 21. Hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot kuukausittain vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-29. 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, mg/m 3 ohjearvo vaihteluväli 1-9 21 ka 1-9 tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar jou mg/m 3 ohjearvo vaihteluväli 1-9 ka 1-9 21 tam hel maa huh tou kes hei elo syy lok mar joul Kuva 22. Hiilimonoksidin korkeimmat kahdeksan tunnin arvot kuukausittain vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-29. mg/m 3,25,2,15,1,5, arki lauantai sunnuntai 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 11 12 13 14 15 16 17 18 19 2 21 22 23 24 Kuva 23. Hiilimonoksidin vuorokausivaihtelu vuonna 21.
15 mg/m 3 (max h ja max 8 h) mg/m 3 ( vuosikeskiarvo) 25 2 tuntiohjearvo max h 88-97 max 8 h 88-97 max h max 8 h vuosikeskiarvo 2,5 2, 15 1,5 1 8 h:n ohjearvo 1, 5,5 88 89 9 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Kuva 24. Hiilimonoksidin korkeimpien tuntiarvojen, korkeimpien kahdeksan tunnin arvojen sekä vuosikeskiarvon kehitys Oulun keskustassa vuosina 1991 21., Yhteenveto hiilimonoksidipitoisuuksista Häkäpitoisuuksien voidaan todeta laskeneen vuonna 1988 alkaneen mittausjakson aikana autojen moottoritekniikan kehittymisen myötä huomattavasti. Selvimmin tämä näkyy vuosikeskiarvoissa, jotka ovat alle kymmenesosa 199-luvun alun tasosta. Viime vuosina myös lyhytaikaispitoisuuksien voidaan todeta selvästi laskeneen. Vuonna 21 häkäpitoisuudet Oulun keskustassa olivat korkeimmillaan 2 % tuntiohjearvosta, 39 % kahdeksan tunnin ohjearvosta ja 31 % raja-arvosta. HIUKKASET Kaupunkialueilla huomattavin vaikutus ilman hiukkasmääriin on liikenteellä. Suuri osa hiukkasista on peräisin liikenteen maasta nostattamasta katupölystä. Pöly sisältää lisäksi autojen pakokaasuista, energiantuotannosta, teollisuuden päästöistä sekä puun pienpoltosta peräisin olevia hiukkasia. Ongelmallisin aika hiukkasten suhteen on kevät, jolloin katujen hiekoitushiekka vapautuu lumen alta ja kadut alkavat kuivua. Keväistä pölyongelmaa pahentavat entisestään kuivat sääjaksot. Sade sen sijaan puhdistaa ilmaa tehokkaasti hiukkasista. Suurin osa pölyn massasta on suuria hiukkasia, jotka eivät terveyden kannalta ole kovin haitallisia (pääosa katupölystä). Haitallisia ovat sen sijaan pienet hiukkaset, koska ne pääsevät tunkeutumaan syvemmälle hengitysteissä, pienimmät (alle 2,5 µm) keuhkorakkuloihin asti (mm. pakokaasuista, energiantuotannosta, teollisuuden prosesseista ja puun pienpoltosta peräisin olevat). Maailman terveysjärjestö WHO on todennut arvioinnissaan ilmansaasteiden terveysvaikutuksista vakavimpien haittojen liittyvän leijuvaan pölyyn ja todennäköisimmin sen hienojakoisiin hiukkasiin. Ilmassa leijailevan pölyn kokonaismäärää kutsutaan kokonaisleijumaksi (TSP), leijuman alle 1 µm:n hiukkasia hengitettäviksi hiukkasiksi (PM 1 ) ja alle 2,5 µm:n hiukkasia pienhiukkasiksi (PM 2,5 ). Oulussa on mitattu hengitettäviä hiukkasia keskustan ja Pyykösjärven mittauspisteissä vuodesta 1991 alkaen. Vuoden 22 alussa keskustan mittauspisteessä alkoi pienhiukkasten mittaus. Liitteessä 2 on esitetty
16 hengitettävien hiukkasten sekä pienhiukkasten pitoisuudet kuukausittain vuonna 21. HENGITETTÄVÄT HIUKKASET (PM 1 ) Pitoisuudet ohjearvoon verrattuna Hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 21 vaihtelivat kuukausittain keskustassa välillä 2-46 (29-66 % ohjearvosta) ja Pyykösjärvellä 16-29 (23-41 % ). Korkeimmat pitoisuudet mitattiin kevätpölyaikaan. Kuvissa 25 ja 26 on esitetty hengitettävien hiukkasten ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-21. 15 7 35 vaihteluväli 1-9 keskiarvo 1-9 21 ohjearvo Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kehitys Kuvassa 27 on esitetty PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvot ja kuvassa 28 ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot vuosina 1991-21 keskustassa ja Pyykösjärvellä. 6 4 2 Kuva 27. PM 1 :n vuosi- ja kuukausikeskiarvojen kehitys vuosina 1991-21 keskustassa ja Pyykösjärvellä. 14 15 µg/m³ 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 µg/m³ keskusta kk ka -91-97 keskusta v. ka Pyykösjärvi kk ka Pyykösjärvi v. ka keskusta kk ka Keskusta -91-97 Pyykösjärvi Keskusta 7 ohjearvo tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 25. PM 1 :n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21-29 keskustassa. 15 vaihteluväli 1-9 35 91 92 93 94 95 96 97 98 99 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Kuva 28. PM 1 :n ohjearvoon verrannollisten vuorokausiarvojen kehitys. 7 ohjearvo keskiarvo 1-9 21 Pitoisuudet raja-arvoon verrattuna 35 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marra joulu Kuva 26. PM 1 :n ohjearvoon verrannolliset vuorokausiarvot kuukausittain vuonna 21 sekä niiden vaihteluväli vuosina 21 29 Pyykösjärvellä. Raja-arvo hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvolle on 5. Raja-arvo sallii 35 ylitystä vuoden aikana. Vuonna 21 keskustassa mitattiin yli 5 vuorokausiarvoja yksi huhtikuussa ja yksi toukokuussa. Pyykösjärvellä ei mitattu yli 5 vuorokausipitoisuuksia. Kuvassa 29 on esitetty PM 1 -hiukkasten vuorokausikeskiarvot keskustassa ja kuvassa 3 Pyykösjärvellä vuonna 21. Taulukossa 5 on esitetty hengitettävien hiukkasten yli 5 vuorokausipitoisuuksien lukumäärät vuosina 21 21.
17 1 Yhteenveto hengitettävien hiukkasten pitoisuuksista 75 5 25 Kuva 29. Hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvot keskustassa vuonna 21. 1 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Raja-arvo Vuonna 21 kevätpölyaikaan Oulun keskustassa hengitettävien hiukkasten pitoisuudet jäivät edellisen kevään tapaan tavanomaista pienemmiksi. Rajaarvotason ylityksiä kirjattiin tällöin ainoastaan kahtena vuorokautena. Pyykösjärvellä ylityksiä ei kirjattu. Viime vuosina Oulun kaupungin Tekninen liikelaitos on suorittanut keväisin pölypitoisuuksien kohotessa pölynsidontaa kastelemalla katuja laimealla suolaliuoksella. Vuonna 29 suolaliuoksena alettiin käyttää kalsiumkloridia, jonka voitiin todeta sitovan pölyä tehokkaammin kuin aiemmin käytetty meltiumliuos. Kalsiumkloridin edullisemman hinnan ansiosta pölynsidontaa on voitu suorittaa myös laajemmalla alueella. 75 5 25 Raja-arvo 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. Kuva 3. Hengitettävien hiukkasten vuorokausikeskiarvot Pyykösjärvellä vuonna 21. Taulukko 5. PM 1 -hiukkasten yli 5 vuorokausipitoisuuksien lukumäärä (kpl) vuosina 21 21. Vuosi Keskusta Pyykösjärvi 21 1 1 22 21 2 23 1 24 29 4 25 9 2 26 1 3 27 11 3 28 13 2 29 4 2 21 2 PIENHIUKKASET (PM 2,5 ) Kaupunki-ilman pienhiukkasista noin puolet on peräisin kaukokulkeumasta ja muu osa pääosin liikenteen pakokaasuista ja puun pienpoltosta sekä vähäisessä määrin katujen ym. pinnoilta irronneesta mineraaliaineksesta. Pienhiukkasten mittaus käynnistyi keskustan mittauspisteessä vuonna 22. Uudessa ilmanlaatuasetuksessa on säädetty tavoiteja raja-arvot pienhiukkasten vuosikeskiarvolle sekä pienhiukkasaltistumista koskeva kansallinen vähennystavoite (raja-arvo 25, saavutettava 215 mennessä ja tavoitearvo 2, saavutettava 22 mennessä). Vuonna 21 pienhiukkasten vuosikeskiarvo Oulun keskustassa oli 8,2. Pitoisuus on alhainen ehdotettuun raja-arvoon verrattuna. Kuvassa 31 on esitetty pienhiukkasten vuosipitoisuudet keskustassa vuosina 22-21. Maailman terveysjärjestö WHO on antanut pienhiukkaspitoisuudelle vuosiohjearvon 1 ja vuorokausipitoisuudelle ohjearvon 25 (WHO 26). Vuonna 21 korkein vuorokausipitoisuus oli 27 (3.7.) ja sen aiheutti venäjän metsäpaloalueelta kaukokulkeutuneet hiukkaset. Kuvassa 32 on esitetty pienhiukkasten vuorokausikeskiarvot keskustan mittauspisteessä vuonna 21.
18 25, 2, 15, 1, 5,, 8,1 8,3 8, 9,4 9,3 Kuva 31. PM 2,5 -hiukkasten vuosikeskiarvot keskustassa vuosina 22-21. 3 25 2 15 1 5 raja-arvo Kuva 32. PM 2,5 :n vuorokausikeskiarvot keskustassa vuonna 21. 8,4 7,7 8,1 8,2 22 23 24 25 26 27 28 29 21 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.1. 1.11. 1.12. ILMANLAATUINDEKSI Ilmanlaatuindeksi on tarkoitettu ajantasaiseen ilmanlaadusta tiedottamiseen. Indeksin avulla yksinkertaistetaan eri ilmansaasteiden pitoisuudet lyhyeksi sanalliseksi arvioksi. Ilmanlaatu jaotellaan viiteen luokkaan: hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono ja erittäin huono. Ilmanlaatuindeksi lasketaan tunneittain ja se kuvaa ilmanlaatua suhteutettuna ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin. Oulun keskusta-alueen ilmanlaatua kuvaava indeksi lasketaan keskustan mittausaseman tuloksista. Pyykösjärven mittaustulokset määrittävät asuntoalueiden indeksin. Indeksissä on Oulussa mukana typpidioksidi, hengitettävät hiukkaset ja häkä (keskusta). Epäpuhtauksille määritetään tunneittain ns. alaindeksi vertaamalla epäpuhtauspitoisuutta kyseisen komponentin ohje- ja raja-arvoon. Lopulliseksi indeksiksi valitaan aina korkein alaindeksi. Taulukossa 6 on esitetty indeksin määrittely. Ilmanlaatuindeksi on kehitetty pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) ympäristötoimistossa ja se on nykyisin yleisesti käytössä kaupunkien ilmanlaatutiedotuksessa. Ilmanlaatuindeksiä uudistettiin vuoden 27 alusta lainsäädäntömuutosten ja uusimman terveysvaikutustiedon pohjalta. Edellinen uudistus oli vuonna 22. Uudistuksen myötä ilmanlaatu on useammin tyydyttävä, välttävä tai huono ja aikaisempaa harvemmin hyvä. Taulukko 6. Ilmanlaatuindeksin määrittely Indeksi Ilmanlaatu Terveyshaitat Muut haitat - 5 HYVÄ ei todettuja lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 51-75 TYYDYTTÄVÄ hyvin epätodennäköisiä lieviä luontovaikutuksia pitkällä aikavälillä 76-1 VÄLTTÄVÄ epätodennäköisiä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 11-15 HUONO mahdollisia herkillä yksilöillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä 151 - ERITTÄIN HUONO mahdollisia herkillä väestöryhmillä selviä kasvillisuus- ja materiaalivaikutuksia pitkällä aikavälillä
19 Vuoden 21 ilmanlaatu indeksillä kuvattuna Luokittelemalla ilmanlaatu vuorokauden huonoimman tunti-indeksin mukaan oli ilmanlaatu Oulun keskustassa erittäin huono kolmena päivänä, huono 11 päivänä, välttävä 92 päivänä, tyydyttävä 182 päivänä ja hyvä 77 päivänä. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli huono kahtena, välttävä 37 päivänä, tyydyttävä 131 päivänä ja hyvä 195 päivänä. Tunneittain tarkasteltuna vuonna 21 ilmanlaatu oli Oulun keskustassa erittäin huono kahdeksan tuntia, huono 33 (,38 % ajasta), välttävä 445 (5,1 %), tyydyttävä 2273 (26, %) ja hyvä 5978 tuntia (68,4 %). Laskentatunteja oli yhteensä 99,74 % vuoden tunneista. Asuntoalueilla ilmanlaatu oli huono 2 tuntia, välttävä 129 (1,5 % ajasta), tyydyttävä 927 (1,6 %) ja hyvä 7684 tuntia (87,9 %). Laskentatuntien kattavuus oli 99,79 % vuoden tunneista. Kuvissa 33 ja 34 on esitetty ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain vuonna 21 Oulun keskustassa ja asuntoalueilla (tuntitarkastelu). Kaikki erittäin huonot ilmanlaatutilanteet olivat typpidioksidin aiheuttamia ja mitattiin tammikuussa keskustassa. Typpidioksidi aiheutti huonon ilmanlaadun myös kahtena tuntina marraskuussa ja joulukuussa. Keväällä huonot ilmanlaatutilanteet aiheutuivat korkeista hiukkaspitoisuuksista. Taulukossa 7 on esitetty ilmanlaadun jakautuminen ilmanlaatuluokkiin tunneittain vuosina 27 21. 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Kuva 33. Ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain Oulun keskustassa vuonna 21 (tuntitarkastelu). 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % erittäin huono huono välttävä tyydyttävä hyvä tam hel maal huh tou kes hei elo syys loka mar jou erittäin huono huono välttävä tyydyttävä hyvä % tam hel maal huh tou kes hei elo syys loka mar jou Kuva 34. Ilmanlaadun jakautuminen eri ilmanlaatuluokkiin kuukausittain asuntoalueilla vuonna 21 (tuntitarkastelu). Taulukko 7. Ilmanlaadun jakautuminen ilmanlaatuluokkiin tunneittain vuosina 27 21. hyvä tyydyttävä välttävä huono erittäin huono keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. keskusta asuntoal. 27 5546 7663 2595 953 498 11 58 18 18 3 28 6189 792 294 743 43 1 66 11 1 29 5981 773 2316 9 366 124 45 1 3 21 5978 7684 2273 927 445 129 33 2 8
2 PÄÄSTÖT Oulun ilmaa kuormittavat paikallinen teollisuus, energiantuotanto ja liikenne sekä muualta kulkeutuva kuormitus. Teollisuuden ja energiantuotannon merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset sekä rikkidioksidi ja muut rikin yhdisteet. Liikenteestä peräisin olevat merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hiukkaset, häkä ja hiilivedyt. Lisäksi teollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen päästöissä vapautuu hiilidioksidia, mikä on merkittävin kasvihuoneilmiötä aiheuttava kaasu. Teollisuuden ja energiantuotannon päästöt ovat erityisesti rikkidioksidin osalta laskeneet viime vuosiin asti rikinpoistolaitosten käytön, polttoaine- ja polttoteknisten muutosten sekä teollisuuden prosessimuutosten ansiosta. Liikenteen päästöt ovat laskeneet katalysaattoreiden ja puhtaammin palavien polttoaineiden käyttöönoton ansiosta. Yhteenlasketut ilman epäpuhtauspäästöt ovat viime vuosina vaihdelleet suhteellisen vähän. Teollisuuden päästömäärissä esiintyvä vaihtelu on aiheutunut osin markkinatilanteen aiheuttamista tuotantotasomuutoksista. Haisevien rikkiyhdisteiden, rikkidioksidin, typpidioksidin ja hiukkasten kokonaispäästöjen kehitys ja vuoden 21 päästöjen jakautuminen eri päästölähteiden kesken on esitetty kuvassa 35. Kylmästä talvesta johtuen energiantuotannon typenoksidi- ja rikkidioksidipäästöt kasvoivat. Rikkidioksidin osalta päästöjä kasvatti myös turpeen suhteellisesti suurempi osuus polttoaineena. Tarkat tiedot ilmanepäpuhtauspäästöistä Oulussa vuonna 21 on esitetty liitteessä 3. Hiilimonoksidipäästöistä (yht. 4181 t) liikenteen osuus oli 65 % (272 t) ja Paroc Oy:n mineraalivillatehtaan osuus 33 %. Liikenteen hiilivetypäästöt olivat 295 t ja laitosten yhteensä 91 t. Laitosten ilmoittamat ja liikenteestä peräisin olevat fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt Oulussa vuonna 21 olivat yhteensä 1 779 111 t. Oulun Energian voimalaitosten osuus päästöistä oli 51 %, Stora Enso Oyj:n 2 %, Laanilan Voima Oy:n 16 % ja liikenteen 12 %. Biopolttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt olivat 1 625 791 t, joista Stora Enso Oyj:n osuus oli 78 % ja Oulun Energian voimalaitosten 19 %. 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 7 6 5 4 3 2 1 7 6 5 4 3 2 1 25 2 15 1 5 t/v TRS v. 21 yht. 28 t STORA ENSO OYJ 53 % ARIZONA CHEMICAL OY 24 % PAROC OY AB 23 % 1987 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 t/v SO2 v. 21 yht. 2983 t OULUN ENERGIA 52 % STORA ENSO OYJ 18 % ARIZONA CHEMICAL OY 15 % LAANILAN VOIMA OY 1 % MUUT PISTELÄHTEET 5 % 1987 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 t/v NO 2 v. 21 yht. 3478 t STORA ENSO OYJ 36 % OULUN ENERGIA 31 % LAANILAN VOIMA OY 8 % OULUN SATAMA 3 % MUUT PISTELÄHTEET 2 % LIIKENNE 2 % 1987 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 t/v Hiukkaset v. 21 yht. 187 t STORA ENSO OYJ 38 % OULUN ENERGIA 22 % PAROC OY 7 % LAANILAN VOIMA OY 6 % MUUT PISTELÄHTEET 5 % LIIKENNE 22 % 1987 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 21 Kuva 35. TRS-, SO 2 -, NO 2 - ja hiukkaspäästöjen kehitys Oulussa vuosina 1987 21 sekä päästöjen jakautuminen päästölähteiden kesken vuonna 21.
LIITE 1 21 Rikkidioksidipitoisuudet (SO 2 ) Oulussa v. 21 (µg/m³). Nokela keskiarvo 2.korkein vuorokausiarvkausiarvtiarvo korkein vuoro- 99 %:n tun- korkein tuntiarvo tammikuu 3,3 9 1 13 15 helmikuu 3, 5 6 13 2 maaliskuu 2,4 7 1 23 48 huhtikuu 2,7 9 13 4 57 toukokuu 2, 5 7 25 66 kesäkuu 1,9 6 7 16 28 heinäkuu 2,5 9 9 3 72 elokuu 1,9 8 8 23 51 syyskuu 2,1 4 5 25 15 lokakuu,9 3 4 8 34 marraskuu 1,8 3 3 1 22 joulukuu 2,4 5 7 15 52 Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet Oulussa v. 21 (, S). Nokela 2.korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 1 1 2 3 helmikuu 1 1 3 6 maaliskuu 1 2 4 12 huhtikuu 2 7 7 62 toukokuu 1 1 3 7 kesäkuu 1 1 3 4 heinäkuu 1 1 4 7 elokuu 2 2 6 1 syyskuu 1 2 18 lokakuu 1 marraskuu 1 2 2 joulukuu 1 1 2 1 Typpidioksidipitoisuudet (NO 2 ) Oulussa v. 21 (µg/m³). Keskusta keskiarvo 2.korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo tammikuu 39 117 122 22 243 helmikuu 43 68 88 12 178 maaliskuu 4 72 76 116 142 huhtikuu 33 51 61 86 113 toukokuu 23 45 46 72 12 kesäkuu 17 3 36 52 81 heinäkuu 19 26 3 5 6 elokuu 22 32 36 64 84 syyskuu 28 44 57 8 129 lokakuu 24 36 38 61 16 marraskuu 3 51 86 11 166 joulukuu 32 6 63 112 193 Pyykösjärvi Tammikuu 21 77 8 119 149 helmikuu 23 4 42 79 92 maaliskuu 2 5 51 85 98 huhtikuu 13 22 23 43 64 toukokuu 8 17 22 41 57 kesäkuu 6 1 13 26 38 heinäkuu 8 12 13 21 32 elokuu 7 17 18 31 37 syyskuu 13 21 22 43 54 lokakuu 1 16 18 45 55 marraskuu 13 46 61 78 92 joulukuu 19 4 45 71 76 korkein tuntiarvo
LIITE 2 22 Hiilimonoksidipitoisuudet (CO) Oulussa v. 21 (mg/m³). Otsonipitoisuudet (O 3 ) Oulussa v. 21 (µg/m³). Keskusta keskiarvo korkein 8 tunnin arvo korkein tuntiarvo Pyykösjärvi keskiarvo korkein 8 tunnin arvo korkein tuntiarvo tammikuu,3 3,1 4, 43 74 79 helmikuu,2 1,7 2,3 44 78 83 maaliskuu,1 1,1 2,5 63 93 94 huhtikuu,1,8 1,4 64 9 99 toukokuu,1,3,7 65 116 129 kesäkuu,,1,3 57 84 94 heinäkuu,1,4,8 56 17 126 elokuu,1,3,9 43 83 11 syyskuu,1,6 2,1 36 61 95 lokakuu,1,5 1,7 44 73 77 marraskuu,1 1,3 2,8 44 73 79 joulukuu,2 2,4 3,3 39 69 72 Hengitettävien hiukkasten (PM 1 ) pitoisuudet Oulussa v. 21 (µg/m³). Keskusta keskiarvo 2. korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 14 24 27 45 92 helmikuu 14 22 23 37 52 maaliskuu 12 28 34 52 85 huhtikuu 19 4 69 117 163 toukokuu 21 46 53 74 125 kesäkuu 16 26 31 45 112 heinäkuu 17 32 39 57 77 elokuu 11 23 23 32 49 syyskuu 13 27 29 49 111 lokakuu 12 23 24 4 56 marraskuu 12 2 31 46 59 joulukuu 14 28 46 64 18 Pyykösjärvi tammikuu 12 23 25 42 8 helmikuu 12 21 23 32 54 maaliskuu 1 24 27 42 8 huhtikuu 14 28 29 53 11 toukokuu 15 27 28 53 12 kesäkuu 1 16 18 29 65 heinäkuu 12 29 33 55 7 elokuu 9 19 2 28 36 syyskuu 11 18 23 34 54 lokakuu 9 17 17 38 49 marraskuu 9 18 24 36 68 joulukuu 14 19 3 64 18 Pienhiukkasten (PM 2,5 ) pitoisuudet Oulussa v. 21 (µg/m³). Keskusta keskiarvo 2. korkein vuorokausiarvo korkein vuorokausiarvo 99 %:n tuntiarvo korkein tuntiarvo tammikuu 11 19 22 37 72 helmikuu 11 18 19 26 31 maaliskuu 9 16 17 29 49 huhtikuu 8 14 18 23 34 toukokuu 8 14 16 19 24 kesäkuu 6 8 11 15 19 heinäkuu 9 19 27 44 57 elokuu 7 14 14 19 4 syyskuu 7 14 14 25 42 lokakuu 6 11 12 16 25 marraskuu 7 13 21 28 45 joulukuu 9 15 21 28 42
LIITE 3 23 Ilman epäpuhtauspäästöt Oulussa vuonna 21 (tonnia vuodessa). Hiukkaset SO 2 NO X (1 TRS (2 NMVOC CO 2(Fos) (3 CO 2(Bio) (4 CO (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) (t/a) Laanilan Voima Oy 1,3 297,2 264,4 5,9 287319 3571 79 Kemira Oyj, Oulun toimipaikka 38,4,5 Oulun Energia (yht.) 41,6 1544,9 169,4 21,9 92641 34369 Toppilan voimalaitokset 36,5 1346,4 15,9 21,9 866895 3211 Limingantullin lämpökeskus,4 19,3 6,1 3513 Vasaraperän lämpökeskus 2,1 59,5 17,9 177 Pateniemen lämpökeskus 1,8 8,7 23, 14525 OYS:n lämpökeskus,5 7,4 5,1 1324 2358 Oulunsuun lämpökeskus,4 31,6 11,2 5678 Stora Enso Oyj 7,7 543,7 1241, 15, 1,8 35379 126338 Eka Polymer Latex Oy,3 Arizona Chemical Oy 1,4 458, 29,6 6,9 96 2668 Nuottasaaren tehdasalueen laitokset yht. 72,1 11,7 127,6 21,9 2,1 351285 1289646 Paroc Oy Ab 13,1 19,1 12,9 6,5 1,1 178 125 137 Lemminkäinen Infra Oy 2,1 11,7 6,6 2323 Fortum Power and Heat Oy (yht.) 4,2 54,2 21,8 8978 LK-117 2,77 26,52 9,36 3994 LK-21 1,5 27,6 12,4 4983 Fermion Oy,2 31,4 Oy Teboil Ab, Toppilan varasto 5,9 St1 Energy Oy, Vihreäsaaren varasto,,1,2 5,3 74 Saint-Gobain Weber Oy Ab,4 1,6 1,1 71 Oulun Satama 2,5 12,5 117,7 6, 6314 12 Lupavelvolliset yhteensä 146 2981 2765 28 89 157353 1625791 1461 Muut pistelähteet (VAHTI) 1,2 1,6 Pistelähteet (yhteensä) 146 2981 2766 28 91 157353 1625791 1461 Liikenne (5 41 1,3 712 295 28758 272 Yhteensä 21 187 2983 3478 28 386 1779111 1625791 4181 Vuoden 29 päästöt 148 1882 268 31 339 1377137 1562563 4158 Vuoden 28 päästöt 281 2621 2875 3 444 1752921 139578 573 Vuoden 27 päästöt 364 3287 3421 32 6 26718 1385139 5861 Vuoden 26 päästöt 548 3773 3398 32 561 216779 1268241 619 Vuoden 25 päästöt 67 2751 2966 27 57 17977 123961 5678 Vuoden 24 päästöt 644 3382 366 76 683 228526 1616671 6142 Vuoden 23 päästöt 677 3763 394 93 653 223186 1526427 653 Vuoden 22 päästöt 55 368 3674 97 797 2114 1482764 693 Vuoden 21 päästöt 564 3681 414 98 79 219434 1352933 611 Vuoden 2 päästöt 72 2914 428 111 852 1613963 654 Vuoden 1999 päästöt 63 34 4224 112 878 164175 6713 Vuoden 1998 päästöt 569 3123 498 124 951 1745965 8219 Vuoden 1997 päästöt 641 391 3949 125 955 182181 785 Vuoden 1996 päästöt 66 3376 4284 97 11 1719593 7787 Vuoden 1995 päästöt 857 3378 421 121 13 138232 7684 Vuoden 1994 päästöt 968 3266 4237 144 174 Vuoden 1993 päästöt 83 352 4262 158 124 1) typpidioksidina (NO 2) 2) rikkinä (S) Fossiilisista polttoaineista peräisin oleva 4) Biopolttoaineista peräisin 5) Lähde: LIISA 29 laskentamalli
LIITE 4 24 Tulosten laadun varmistus Analysaattoreille on laadittu laitekohtaiset huolto- ja kalibrointisuunnitelmat. Kaasuanalysaattoreille suoritettiin v. 21 kalibrointeja 5-7 kpl laitekohtaisen tarpeen mukaan. Lisäksi NO x - ja CO-analysaattoreille tehtiin laajempi mittausstandardin edellyttämä lineaarisuustestaus. Kalibroinnit suoritetaan kaasulaimennukseen perustuvalla kalibraattorilla. Kalibroinnissa käytettävien kaasujen analyysitarkkuuksiksi on ilmoitettu SO 2 - ja H 2 S-kaasujen osalta +3% sekä NO- ja CO-kaasujen osalta +2 %. Kalibraattorilla tuotettuja pitoisuuksia verrattiin 28.4. ja 17.11.21 konsultin pitoisuuksiin. Konsultin pitoisuudet määritetään kaksi kertaa vuodessa Ilmatieteenlaitoksen kalibrointilaboratoriossa. Hiukkasanalysaattoreiden virtaukset kalibroitiin kahdesti ja mikrovaa at kerran. Ilmanlaadunmittausohjelma (ENVIDAS) suorittaa automaattisesti analysaattoreiden (lukuun ottamatta hiukkas- ja CO-analysaattoreita) nolla- ja aluetason tarkistuksen kerran vuorokaudessa. SO 2 -, NO x - ja TRS-analysaattoreiden alueen tarkistus tapahtuu permeaatioputkikalibraattorilla. NO x -analysaattorin alueen tarkistukseen käytetään NO 2 -putkea ja TRS-analysaattorin tarkistukseen H 2 S-putkea. Analysaattoreiden toimintaa seurattiin päivittäin ENVIEW-ohjelmiston avulla. Viikoittain analysaattoreiden huoltoseuranta-arvot kirjataan mittausasemilla laitekohtaiseen kirjanpitoon. Toimistolla sijaitsevaan huoltopäiväkirjaan kirjataan lisäksi kaikki havaitut mittaustuloksiin vaikuttavat tekijät (havaitut häiriöt, tehdyt korjaukset ja huollot, häiriötekijät mittausasemien ympäristössä jne.). Analysaattoreiden kalibroinneista tallennetaan erikseen kalibrointipöytäkirjat. Erilaisista laitehäiriöistä ja kalibroinneista johtuvat virheelliset mittaustulokset poistetaan tai korjataan tarvittaessa päivittäin ja viimeistään kuukauden vaihtuessa. Mittaustulokset ovat ohjearvoon verrannollisia vain, jos tulosten saatavuus vertailujaksolla on vähintään 75 %. Vuonna 21 tulosten saatavuus analysaattoreiden osalta kuukausittain tarkasteltuna oli alimmillaan 84 % (Nokela SO 2 syyskuu).
LIITE 5 25 Mittausasema- ja laitetiedot 1(4). Aseman nimi: KESKUSTA Osoite: Saaristonkatu 14 Mittausparametrit: NO 2, NO, NO x, CO, hiukkaset PM 1 ja PM 2,5 Yhtenäiskoordinaatit: 7213456:342888 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta NOx ja CO 2 m, hiukkaset 4 m, merenpinnasta +5 m Ympäristö: keskikaupunki, vilkasliikenteinen katukuilu Merkitykselliset liikennemäärä 5 m:n säteellä 14 ajoneuvoa/vrk pistelähteet: Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs model 9841A NO x kemiluminesenssi Monitor Labs 983 CO IR-absorptio Teom 14A PM 1 inertiamikrovaaka (ulkoilman paine ja lämpötila) Teom 14A PM 2,5 inertiamikrovaaka (ulkoilman paine ja lämpötila)
LIITE 5 26 Mittausasema- ja laitetiedot 2(4) Aseman nimi: NOKELA Osoite: Kiskotie 24 Mittausparametrit: SO 2, TRS, Yhtenäiskoordinaatit: 7211748:3428422 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 3 m, merenpinnasta +7,5 m Ympäristö: esikaupunki, asuntoalue Merkitykselliset pistelähteet: Nuottasaaren tehdasalueen laitokset Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs model 885 SO 2 UV-fluoresenssi Monitor Labs model 885 +Oxycon Convertter model 8775A TRS UV-fluoresenssi
LIITE 5 27 Mittausasema- ja laitetiedot 3(4) Aseman nimi: PYYKÖSJÄRVI Osoite: Lahnatie 1 Mittausparametrit: NO 2, NO, NO x, hiukkaset PM 1, O 3 Yhtenäiskoordinaatit: 721715:342943 Näytteenottokorkeus: maanpinnasta 4 m, merenp. +17,5 m Ympäristö: esikaupunki, asuntoalue Merkitykselliset pistelähteet: Laanilan Voima Oy, Paroc Oy Ab, Toppilan voimalaitokset Mittauslaitteet: Mittausmenetelmä: Monitor Labs 9841B NO x kemiluminesenssi Teom 14A PM 1 inertiamikrovaaka (ulkoilman paineessa ja lämpötilassa) API O 3 UV-absorptio