YMPÄRISTÖMINISTERIÖ Muistio Liite Luonnos YMPÄRISTÖMINISTERIÖN ASETUS LUONNONSUOJELUALUEEN MERKITSEMI- SESTÄ MAASTOON 1. Asetuksen pääasiallinen sisältö Ympäristöministeriön asetuksella luonnonsuojelualueen maastomerkinnöistä säädettäisiin luonnonsuojelulain uuden 21 :n 5 momentin mukaan tarkemmin luonnonsuojelualueen rajojen ja aluetta koskevien rajoitusten merkitsemistavoista ja siinä käytettävistä tunnuksista. Luonnonsuojelulain 21 :n 2 momentti on muutettu lainmuutoksella ( /), joka tulee voimaan x.x.2016. Uuden säännöksen mukaan kansallis- ja luonnonpuiston raja ja aluetta 18 :n 2 momentin nojalla koskeva kielto tai rajoitus on merkittävä maastoon selvästi havaittavalla tavalla. Sama koskee muuta luonnonsuojelualuetta, jos alueeseen kohdistuu liikkumista tai maihinnousua koskeva kielto tai rajoitus. Muukin luonnonsuojelualue ja aluetta koskeva kielto ja rajoitus voidaan merkitä maastoon. Alueen rajat vesialueilla voidaan merkitä vain karttaan. Luonnonsuojelulain 18 :n 2 momentin mukaan kansallispuistossa ja muulla luonnonsuojelualueella voidaan joko alueen perustamispäätökseen tai aluetta koskevaan järjestyssääntöön otettavalla määräyksellä kieltää tai rajoittaa liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua sekä veneen, laivan tai muun kulkuneuvon pitämistä. Liikkumis- ja maihinnousukielto tai -rajoitus edellyttää, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sellaista vaatii. 2. Pykäläkohtaiset perustelut 1 Luonnonsuojelualueen rajojen merkitseminen Pykälän 1 momentissa säädettäisiin luonnonsuojelualueen rajojen merkitsemisestä. Rajat merkittäisiin luonnonsuojelualueen rajalinjalle tunnus- tai maalimerkein. Aluetta koskeva tunnusmerkki voitaisiin kiinnittää paaluun tai puuhun. Maalimerkintä voitaisiin tehdä puuhun, kiveen tai kallioon. Pykälän 2 momentin mukaan rajat merkittäisiin mahdollisuuksien mukaan siten, että tunnus- tai maalimerkiltä voidaan havaita seuraava merkki. Merkintätiheydessä olisi mahdollista ottaa huomioon maaston merkinnälle aiheuttamat rajoitteet. Merkintätiheyden osalta harkintaa olisi mahdollista käyttää esimerkiksi tilanteessa, jossa yksityisen luonnonsuojelualueen rajaa ei ole avattu maastossa ja rajalla olevan tiheäkasvuisen puuston, pensaston tai muun kasvillisuuden kaataminen ja karsiminen olisi vastoin alueen suojelutavoitteita.
2 2 Tunnusmerkki Pykälässä säädettäisiin luonnonsuojelualueiden merkinnässä käytettävistä tunnusmerkeistä. Pykälän 1 momentin mukaan tunnusmerkin leveys olisi 95 millimetriä ja korkeus 135 millimetriä. Tunnusmerkki asetettaisiin osoittamaan luonnonsuojelualueesta ulospäin. Tunnusmerkin asennuskorkeudesta ei säädettäisi enää asetuksella, koska asennuskorkeus voi käytännössä olla vain ohjeellinen. Tunnusmerkit ohjeistetaan jatkossakin asentamaan noin 150 senttimetrin korkeuteen. Tunnuksista käytettäisiin jatkossa nimitystä merkki voimassaolevassa asetuksessa käytetyn kilven sijaan. Pykälän 2 momentin mukaan tunnusmerkkien ulkoasu kuvataan asetuksen liitteessä 1. Tunnusmerkkien koko ja ulkomuoto säilyisivät ennallaan lukuun ottamatta valtion muun ja yksityisen luonnonsuojelualueen tunnusmerkkejä. Siltä osin kun muita luonnonsuojelualueita olisi jatkossa tarpeen merkitä maastoon, niillä käytettäisiin jatkossa tunnusmerkkiä luonnonsuojelualue (liite 1 kuva 3). Muutoksella selkeytettäisiin terminologiaa ja yhdenmukaistettaisiin käytettäviä tunnusmerkkejä. 3 Maalimerkki Pykälässä säädettäisiin tarkemmin merkitsemisessä käytettävästä maalimerkistä. Maalimerkki maalataan rajalinjalla olevaan puuhun, kiveen tai kallioon valkoisella maalilla siten, että merkki osoittaa luonnonsuojelualueesta ulospäin. Puun runkoon maalimerkki maalataan noin 50 millimetrin levyisenä nauhana puoliksi puun rungon ympäri. Kiveen tai kallioon maalimerkki maalataan noin 100 millimetrin levyisenä kolmiosaisena katkoviivana, jonka kokonaispituus on noin yksi metri. Maalimerkintää koskevaa säännöstä on muutettu voimassa olevasta asetuksesta siten, että maalimerkin tekemistä kiveen tai kallioon täsmennettäisiin sekä säädettäisiin näiden merkintöjen toteuttamisesta. Merkinnän korkeudesta ei enää säädettäisi asetuksella, mutta aikaisempaan asetukseen perustuva noin 150 senttimetrin merkintäkorkeus säilyisi edelleen ohjeellisena. 4 Kielto- ja rajoitusalueen merkintä Pykälässä säädettäisiin luonnonsuojelualueella olevan liikkumista tai maihinnousua koskevan rajoitusalueen merkinnästä. Luonnonsuojelulain 21 :n 2 momentin mukaan kansallis- ja luonnonpuistoa koskeva 18 :n 2 momentin mukainen kielto tai rajoitus on merkittävä maastoon selvästi havaittavalla tavalla. Kansallis- ja luonnonpuiston osalta asetuksen 4 :n mukainen merkintä koskisi liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua sekä veneen, laivan tai muun kulkuneuvon pitämistä koskevaa kieltoa tai rajoitusta. Lain 21 :n 2 momentin mukaan alueen merkintävelvollisuus koskee muuta luonnonsuojelualuetta, jos alueeseen kohdistuu liikkumista tai maihinnousua koskeva kielto tai rajoitus. Näillä muilla luonnonsuojelualueilla maastoon on alueen ulkorajojen lisäksi merkittävä liikkumista tai maihinnousua koskevan kielto tai rajoitus.
3 Luonnonsuojelulain 21 :n 2 momentissa tarkoitettua kieltoa tai rajoitusta koskeva merkki kiinnitetään paaluun tai puuhun. Merkinnässä voitaisiin käyttää harkintaa sen osalta, mihin kohtiin ja miten tiheään maastossa merkintä tehtäisiin. Kieltoa tai rajoitusta koskeva merkintä olisi käytännössä tarpeen tehdä ainakin käytössä olevien kulkuväylien, kuten teiden ja polkujen varrelle kielto- tai rajoitusalueelle tultaessa. Lisäksi kiellosta ja rajoituksesta olisi tarpeen olla merkintä alueen ulkorajalla tai sisääntuloalueella, pysäköinti- tai opastuspaikalla taikka muussa sopivassa paikassa, josta alueella liikkuja parhaiten saa siitä tiedon. Kielto- ja rajoitusalue merkittäisiin punakeltaisella A3 -kokoisella merkillä, jossa on kieltoa tai rajoitusta osoittava lisätieto. Maihinnousukieltoa koskeva merkki asennettaisiin paikkaan, jota voidaan käyttää rantautumiseen. Vesialueella rajoitusalue voitaisiin merkitä poijulla. Ehdotettu säännös on uusi verrattuna aikaisempaan merkintäasetukseen. Luonnonsuojelulaissa ei ole aikaisemmin säädetty vastaavaa velvoitetta merkitä maastoon myös suojelualueella voimassa olevia kieltoja ja rajoituksia. Käytännössä kieltoja ja rajoituksia koskevia tunnusmerkkejä on tähänkin asti käytetty maastossa osoittamaan sallittuja tai kiellettyjä toimia. 5 Lisämerkit Pykälän mukaan luonnonsuojelualueella tai sen rajalla voitaisiin käyttää 2 :ssä tarkoitetun tunnusmerkin ohella alueen nimikilpeä tai muuta kuin 4 :ssä tarkoitettua rajoitusta osoittavaa merkkiä. Lisämerkillä voitaisiin osoittaa alueella rauhoitusmääräyksiin tai järjestyssääntöön perustuen voimassa oleva muukin rajoitus, kuin mitä tarkoitetaan asetuksen 4 :ssä. Lisämerkki voitaisiin rajoitusalueen lisäksi asentaa luonnonsuojelualueen rajalle tai muualle alueella, esimerkiksi vilkkaimmille sisääntuloväylille tai opastuspaikoille. Lisämerkillä voitaisiin osoittaa myös alueita, joilla jokin toiminta, joka muuten vaatisi maanomistajan luvan, olisi sallittua. Luonnonsuojelualueilla on esimerkiksi tulipaikkoja, joilla tulenteko on sallittu ilman erillistä lupaa. Etenkin vanhoilla luonnonsuojelualueilla voi rauhoitus- tai järjestyssäännösten mukaan olla voimassa myös muita kieltoja ja rajoituksia, kuin mitä tarkoitetaan luonnonsuojelulain 18 :n 2 momentissa. Tällaisia voivat olla esimerkiksi leiriytymistä tai kalastusta koskevat kiellot. Säännös koskisi myös näitä kieltoja ja rajoituksia koskevia merkkejä. Lisämerkkeinä tulisi käyttää ensisijaisesti Suomen Standardoimisliiton standardiin SFS 4424 sisältyviä Ulkoilun ja liikunnan merkkejä. 6 Harkinnanvarainen merkintä Pykälän mukainen harkinnanvarainen merkintä koskisi luonnonsuojelulain 21 :n 2 momentin 3. virkkeessä tarkoitettuja luonnonsuojelualueita eli alueita, joita lain merkintävelvoite ei koske, mutta jotka katsotaan tarpeelliseksi merkitä muusta syystä.
4 Alueet voitaisiin merkitä maastoon noudattaen soveltuvin osin, mitä 1 3 ja 5 :ssä säädetään. Alueen merkinnässä käytettäisiin näin ollen 1-3 ja 5 :ssä säädettyjä merkkejä. Säännösten noudattaminen soveltuvin osin tarkoittaisi, että alue voitaisiin merkitä 1 :ssä säädettyä harvemmin välein asennettavin merkein tai merkitä vain osittain. Pykälän 2 momentin mukaan kahden tai useamman toisiinsa liittyvän luonnonsuojelualueen välinen raja voitaisiin jättää merkitsemättä. Tämä voi tarkoittaa toisiinsa liittyvien valtion omistuksessa olevien luonnonsuojelualueiden välistä yhteistä rajaa, yksityisen omistamalle alueelle perustetun luonnonsuojelualueen ja valtion luonnonsuojelualueen yhteistä rajaa tai kahden yksityisen luonnonsuojelualueen välistä yhteistä rajaa. Käytännössä säännös tulisi sovellettavaksi, jos toisiinsa liittyviä alueita koskisi kumpaakin lain 21 :n 2 momentin mukainen merkintävelvoite. Voimassaolevaan merkintäasetukseen on sisältynyt vastaavantyyppinen harkinnanvaraista merkintää koskeva säännös poikkeuksista merkintätavoissa. Jatkossa näissä tilanteissa ei enää edellytettäisi yhteneväisyyttä alueiden rauhoitusmääräyksissä. Liite Asetuksen liitteessä osoitettaisiin 2 :ssä säädettyjen tunnusmerkkien kuvat. Kuvat vastaisivat ulkoasultaan voimassaolevan asetuksen mukaisia tunnuskilpiä. Jatkossa valtion muulla luonnonsuojelualueella ja yksityisellä luonnonsuojelualueella käytettäisiin yhdenmukaista tunnusmerkkiä luonnonsuojelualue. 3. Asetuksen valmistelu Asetus on valmistelu ympäristöministeriössä virkatyönä. Valmistelussa on ollut mukana elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä Metsähallituksen asiantuntijoista koottu verkosto. Asetusluonnoksesta on pyydetty lausunnot maa- ja metsätalousministeriöltä, Metsähallitukselta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta sekä maanmittauslaitokselta. Lausunnoissa on esitetty 4. Voimaantulo Asetus on tarkoitus saattaa voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun merkintää koskeva luonnonsuojelulain 21 :n muutos (HE 146/2015) on tullut voimaan. Voimassaoleva ympäristöministeriön asetus luonnonsuojelualueen rajojen merkitsemisestä (53/2008) kumoutuu lainmuutoksen voimaan tullessa. Ennen asetuksen voimaantuloa maastoon tehdyt luonnonsuojelualueen merkinnät voivat jäädä käyttöön.
5