SII RTOLAISU USI NSTITU UTTI. M IG RATIONSI NSTITUTET. I NSTITUTE OF M IG RATIO Pdiikirjoitus - Editorial Olavi Koivukangas Eero Kuparinen The Beginnings of White Seftlement in South Africa Keijo Kantanen Kotiseutu kutsuu. Suuresta muutosta paluumuuttoon? Pat 't-& W Tutkimussihteerin palsta Timo Virtanen Maahanmuuton kustannukset ja hytidyt tutkitaan Visitors Katsaus Tiedotuksia - Notices Kirjat - Books \&i ty- 1991 2 SIIRTOLAISUU MIGRATION A-
f t Siirtolaisuus - Migration 18. vuosikerta - lsth year Siirtolaisuusinstituutti o Migrationsinstitutet o Institute ofmigration Piispankatu 3, SF-20500 Turku, Finland, Puh./Tet. {'(9)2f-3U 536. P iiiit o imitt aj a I E dit o r - in- C h ief : O lavi Koiw kangas o Toimitussihteei I Editoial Aisistant: Taimi Sainio o Toimittaj at I Editors : Maija-Liisa Kalhama, Timo Virtanen o TaittolLay-Out: Anne Seppiinen o Toimitusicuntal Edit oi al ijbard' Siirtolaisuusinstituutin hallitus/ Administrative Board of the Institute of Miqration o Tilaushinta.'40 mk/vuosi (4 numeroa), PSP Tu 49590-3 o Subsciptiorrs: Finland and Scandinavia 40 FIM, other countries $12.00 ayear (4 issues) Siirtolaisuusinstituutin hallitus/ Administrative Board of the Institute of Migration: ReJ:tori (SSKH) Tom Sandlund, Abo Akademi ja Helsingin yliopisto, puheenjohtaja Professori Erkki Asp, Turun yliopisto Toiminnanjohtaja M artti H diki6, Suomi-Seura r.y. Liihetyst6neuv os Juha l(nuuttila, Ulkoasiainministerio Apulaisprofessori O//l Kultalahti Tampereen yliopisto Neuvott. virkamies Risto Laakkonen, Tyoministerio Rakennusne uv os Raimo N arjus, Seutusuunnittelun Keskusliitto Apulaisprofe ssori M artin Pane liu s, Opetusministeriri Ohj elmajoht aja Aimo Pulkkinen, Viiestriliitto WMTuula Rosas, Turun kaupunki Olavi Koivukangas, johtajy'director Henkiliikunta/Staff: Ismo Soderling, tu tki mussihteeri, virkavapaalla/ Research Secretary, off duty TimoWnanen, vs. tutkimussihteeri/ Research Secretary Maiiq-Liisa Knlhama, olastosihteeri,/departmental Secretary Seiia Sirkid. ioimistosihteeri/bureau Secretary Taimi Sainio, v a. ki rj as t ov irkai I ij a I Lib raian Kansi; Pohioismaista siirtolaisuutta Etele-Afrikkaan kuvataan vastikddn ilmestynecssii FL Kupariscn viitirskirjassa. Grafia Oy, Turku L991 Anne Seppdnen, toimistovirkailija/assistant Clerk Tutkimus- ja toimistoapulaiset/ Research and Office Assistants: Leena Hastela, Kai Kettunen, Tuule Laiho, Ritva Rantanen, Heli Vuorinen Tutkiiat/Research Officers : Rainer Grdnlund, Kmrno Koiranen, Jouni Korkiasaqi SiirtolaisrekisterVEmigrant Register: Matti Kumpulainen, toimistosihteervbureau Secretary Sirkka- Liisq Lauila, Elisabeth Uschanov tallentaj atlcomputing Office rs Cover Nordic migration to South Africa is do scribed in Ph.D. Eero Kuparinen's reccntly pub lished dissertation.
FinnFest amerikansuomalai s ten yhdistej ii I/uonna 1976 Hancockissa, Michiganissa, pidetty amerikansuomalaisten USA:n V 200-vuotisjuhlaolieriiiinlainenFinnFest,muttanykyisessdmuodossaanjav tuisena tapahtumana FinnFest syntyi yhdeksdn vuotta sitten tiettavdsti Suomi-Seura r.y:n aloitteesta esikuvanaan Kanadassa ja Australiassa vuosittain vietetyt suomalaisten siirtolaisten kansalliset kulttuuri- ja urheilujuhlat. FinnFest on saavuttanut suuren suosion sekii amerikansuomalaisten etta Suomesta tulevien vierailijoiden keskuudessa. Minulla oli tilaisuus osallistua Yhdysvaltain ffiman hetken suurimmassa suomalaiskeskuksessa, I-ake Worthissa, l.antana, Florida,4.-:7.4.1991 pidetyille 9. FinnFest -juhlille. Paikan valinta oli onnistunut, sillii se tarjosi amerikansuomalaisille sekii Suomesta viime wosina Floridan liimporin muuttaneille uusille siirtolaisille mahdollisuuden tutustua puolin ja toisin. Juhlille osallistui arviolta 3 000 henkeii. Erityisen ansiokasta oli se, ettd kaikissa tilaisuuksissa suomen ja englannin kielet kaikuivat tasa-arvoisina. Kaksikielisyys kuuluu osana siirtolaisuuden luonteeseen. Toinen ilahduttava havainto oli menneisyyden eli siirtolaisuuden historian ja sukututkimuksen korostaminen yhdessii tulevaisuuteen katsovan optimistisen asenteen kanssa. Tzimiin perusakselin ympiirillti FinnFestin tulevaisuus riippuu ratkaisevasti sen mukautumis- ja uudistumislryvystii. Vain tdten saadaan suomalaista syntyperiiii olevia nuoria amerikkalaisia mukaan tiihiin kulttuurityrihrin. FinnFest on hyvii silta Suomeen ja Floridan tilaisuus antoikin erinomaisen mahdollisuuden tehddvuonna 1992vietettavdd "Juuret Suomessa" -tapahtumaa tunnetuksi amerikansuomalaisille. Hyvii puoli FinnFest-juhlissa on myds se, ettii ne jiirjestetiiiin eri puolilla laajaa maata. Kesiillii 1992 Duluthissa jiirjestettava tilaisuus on keskelld vahvaa suomalaisasutusta, joten menestys on taattu. Amerikansuomalaisten FinnFest-juhlat ansaitsevat myds Suomen puolelta kaikenlaisen henkisen ja aineellisen tuen. Tiillainen koko valtakuntaa koskettava suurtapahtuma on yksi viilikappale pyritt?iessii takaamaan sen, ettd Suomen kieli - tai ainakin suomalaisuuden imago - ja amerikansuomalainen kulttuuri siiilyviit pitkiille seuraavalle vuosituhannelle Yhdysvaltain monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Olavi Koivukangas
FinnFest - ABondAmong Finnish-Americans r;rhe meeting of Finnish-Americans held in Hancock, Michigan, in 1976, in honor I of the Bicentennial of the American Revolution, was in a sense the first Finn Fest, but in its present form as an annual event FinnFest was launched nine years ago on the initiative of the Suomi-Seura, modeled on the similar annual national sports and cultural gatherings held in Canada and Australia. FinnFest has now become immensely popular, both among the Finnish-Americans themselves and among visitors from Finland. On 4-7 April 1991, I had the opportunity to take part in the Ninth FinnFest, which was held in what is nowadays the largest Finnish community in the United States, at l-ake Worth, l,antana, Florida. The choice of location was a good one, for it offered an opportunity for the Finnish- Americans and the new wave of Finns who have moved to the warmth of Florida in recent years to get to know each other better. The number of people attending the gathering was estimated at around 3 000. It was especially pleasing to hear Finnish and English being used everywhere on an equal basis, for bilingualism is one of the essential experiences of migration. A second pleasing feature was the combination of a strong awareness of the past, in the form of migration history and genealogy, with a powerful optimism as regards the future. Around this basic axis, the future of the FinnFest will depend decisively on its ability to adapt and develop, for only in this way can the new generations of Americans with Finnish ancestry be recruited into maintaining their cultural traditions. FinnFest is a good bridge to Finland, and the gathering in Florida provided a splendid opportunity to tell the Finnish-Americans about the Homecoming 1992 project in Finland. The FinnFest gatherings are held in different parts of that enormous country each time. The next gathering, in 7992, is to be organized in Duluth, in the heart of an area of heavy Finnish settlement, and its success is therefore assured. The Finnish-American FinnFest deserves our full moral and material support from Finland. National events of this kind offer one means of attempting to ensure that the Finnish language - or at least the Finnish image - and Finnish-American culture are preserved into the next century in multicultural America. Olavi Koivukangas
Eero Kuparinen The Beginnings of lvhite Settlement in South Africa 6n the Wednesday of this week, April V10th, as on any day of the year, there were many different celebrations around the world. From the Finnish and the Scandinavian perspectives, the most significant facts include the 775th anniversary of the death of Erik Knutsson, King of Srveden; the 273rd anniversary of the death of Johan Gezelius Junior, Bishop of Turku; and the 118th anniversary of the birth of Kycisti Kallio, future President of the Republic of Finland. The anniversary on the calendar on the opposite side of the globe, in South Africa, is however of greater significance than any of these, both locally and for the entire southern African region: for last Wednesday was the 339th anniversary of the cornmencement of fortification of the shores of a favourable bay some few dozen kilometres north of the southernmost tip of Africa, on the tenth day of April, 1652 AD. The work was carried out at the command of the Dutch East India Company, by members of the expedition which had landed a few days earlier under the command of Jan van Riebeeck. When van Riebeeck claimed Taffelbaai, Table Bay, for the Dutch, European shios had alreadv been makins landfall Eero Kupainen, Ph.D., University of Turku, Department of General History there for several decades. Ships and seamen had come and gone, but in the periods inbetween, the area had been without a White European presence. The arrival of van Riebeeck changed this permanently, however. With effect from April 16-52, southern Africa's black indigenous population was to live alongside permanent White settlement. Initially, the southern tip of Africa - discovered in 1487 by the Portuguese explorer Bartholomeo Diaz - had been cclnsidered too barren to be worth occupying. It was thus only a century and a half after Bartholomeo Diaz' landing that the greatest commercial power of its time in the world, the East India Company of the Netherlands, began to show increasing interest in the economic exploitation of the area. Closer investigation had now shown that the area was not in fact as barren as had been assumed. The climate was temperate, and the soil fertile, and the Dutch began to see real potential in the southern tip of Africa as the site for a watering station for their traffic to the East Indies. The seavoyage from Holland to the East Indies lasted in those times anything from five-and-a-half to seven months or even longer; the rigours of the journey, moreover, were often fatal. The estab- Iishment of a well-maintained waterinc -f
The B ginnings of White S ttlement in South Africa station in a favourable location would considerably reduce the risks of the long voyage, it was believed. The outcome was the dispatch of van Riebeeck's expedition to claim the area at the southern tip of Africa permanently for the East India Company. Van Riebeeck is justifiably seen as the founder of White settlement in South Afric4 and the founder of the nation, in view of his role as the first Commandant and in the energetic development of the watering station. Nonetheless, neither van Riebeeck nor those under his command can justly be regarded as settlers: they remained the salaried servants of the Dutch East India Company, performing the tasks to which they had been assigned. It needs to be borne in mind that in 1652, no one had the slightest intention of establishing a Dutch settlement colony at the Cape of Good Hope. Salaried servants of the East India Company had in fact very little room for initiative. For the duration of their contract, they were in bond service to the Company, which could transfer them at their request, or without it, to duties elsewhere within the Company' service. They were not permitted to own land or other fixed forms of property, nor to engage in any "burgher" occupation within the Company's area of jurisdiction. These various restrictions and sanctions were imposed most strictly of all in the first years of the station; fairly soon, however, it was realized that this system was creating a number of problems, of which the most serious concerned the production of food. Van Riebeeck' solution to this problem was the introduction of free enterprise. From 1657, certain persons were released from their bond service to the Company, to support themselves as free farmers (boeren) and artisans. These persons were thus no longer salaried servants of the Dutch East India Company, but free citizens, or "burgers". This change in policy had a far-reaching impact on the history of the settlement of South Africa, for it created the opportunity for permanent colonization by settlers who adopted the Cape of Good Hope as their new home. It is from this date that one can speak of a Dutch colony, in the strict sense, in southern Africa, and the burgers who received their letters of remission from the Company in 1657 are the first true White settlers. Even after the introduction of the new policy, however, it was not the policy of the Dutch East India Company to create a settler colony at the Cape of Good Hope. The Company recognized no other objective for the station at "De Kaap" than that of promoting the Company's own interests in the East Indian trade. If the expansion of the colony could further this purpose, then it would have the Company' support. Population growth in the early years was slow. At the end of the first year of the station, 1652, there were 115 White residents; even by a generation later, in 1687, their numbers had risen only to just over 600, as a result of natural population growth, ships calling in at the harbour, and the very modest results of settler recruitment in Europe, mainly in the Nether- Iands. By the beginning of the 18th century, the White population of South Africa had barely passed the thousand mark; but by this time, the views on wise settlement policy held by the East India Company in the Netherlands and by the authorities in the colony had begun to diverge significantly. Fears at the Cape of agricultural overproduction led to opposition to further settlement, and by 1707, the Company had agreed to desist from sending any further settlers.
Siirtolaisuus Migration 2/1991 There was no resumption of the organized recruitment of settlers, with free passages and other benefits, during the rest of the period that the Dutch East India Company ruled the Cape, and 1707 therefore marks the end of a distinct historical phase in the settlement of South Africa. The Company would have liked to reintroduce organized settlement, but their proposals always met with opposition in the colony, for the local view was that the prosperity of the Cape depended rather on the continued importation of negro slaves. The decisions taken at that time have played a crucial role in the subsequent unfolding of South African history. The distinguished historian of South Africa, Eric A. Walker, argues that at this point South Africa took a wrong turning. If the recruitment of White settlers had been given priority over the importation of Black slave labour, the subsequent history of the colony would have been different, and at least the western sections of the presentday Cape Province would have evolved as a region of White settlement similar to the United States in North America. On the other hand, the discontinuation of the official settlement program by the Dutch East India Company did not in fact lead to the total cession of immigration. Individuals continued to make their way to the Cape, even if in small numbers (the total number of new settlers arriving in the entire 18th century has been estimated at no more than about 300). Further White population growth in South Africa was therefore now dependent almost entirely upon natural increase; but this proved rapid, for families tended to be large. Marriage was entered into a young age, and there was no danger of young girls (one of South Africa's more limited natural resources) remaining unmarried. From a base of just over one thousand at the beginning of the century, the White population had grown by 1754 to over 5500, and by 1805 to approximately 26000. For comparison, it is worth recalling that the European-origin population of the United States in 1776 numbered around 2.5 million. The population survey of 1805 followed not on one change of control of the colony, but two: in 1195, the Royal Navy had occupied Cape Town as a pre-emptive strike against the risk that the French might gain control of this strategically vital watering station on the route between East and West; in that year, the Netherlands had become the French vassal state of the Republic of Batavia, and the British were evidently afraid that the Dutch might surrender the Cape to the French. With occupation by the Royal Navy, the transformation of Dutch South Africa into British South Africa began. In 1803, the ^-
Republic of Batavia did regain possession a new prolonged period of peace. The restoration of peace at sea opened the way of the Cape for three years; but in 1806 the British returned, now on a permanent for overseas migration, which was simultaneously powerfully stimulated by the basis. The ethnic composition of the White spread of the market economy. population of South Africa at the termination of Dutch rule is one of the eternal just 163 years old, ofwhich 143 had been In 1815, the settlement at the Cape was questions in South African historiography, under the rule of the Dutch East India and no accurate answer is possible, for Company. How was British South Africa much depends on questions of interpretation. Scholars are agreed on the domi- colony? How would the British pursue the to carry on from the Dutch traditions of the nance of persons of Dutch-German origin, expansion of the population potential inherited from the Dutch East India Com- although there is some disagreement on the proportions they made up within the pany? But also, and especially, what was to population. Dutch and German settlers be the role of the Nordic countries in had between them composed a large majority of the colonistsettling at the Cape tribution of the Nordic countries to the South Africa under British rule? The con- 'Ihe during the 17th and 18th centuries. settlement of South Africa - the response next largest contingent were the French, of the Nordic nations to the call of the followed - thanks to the merchant marine southern sun - is the special focus of the of Sweden and Denmark - by a few per investigation to be examined here today. cent of Scandinavians, including Swedes, Danes, Norwegians and Finns. At the Treaty of Paris in 1815, the Lectio praecursoria of the doctoral dissertation British control of the Cape since 1806 was "An African Alternative. Nordic Migration to confirmed, and the termination of the South Africa, 1815-1914" defended at thc University of Turku on April Napoleonic Wars marked the beginning of 13,l99l.
Keijo Kantanen Kotiseutu kutsuu. Suuresta muutosta paluumuuttoon? (ruuri muutto koetteli 1960-luvulla ja eelle suuntautuneesta paluumuutosta. DtgZO-tr*n alkupuolella suomalaista Konkreettista tutkimustietoa tasta ei iuurikaan ole. maaseutua monin tavoin. Niiinii vuosina tydikiiiin varttuneet suuret ikiiluokat joutuivat siirtymddn maaseudulta kaupunkien laajeneviin teollisuus- ja palveluam- Paluumuuton edistimisestl kuntien kehittiimistrategia matteihin. Suuren muuton jiilkeen alueellisen Paluumuutto ei kuitenkaan ole uusi yhteiskunnallinen ilmio. Ihmisiii on tullut ja tydnjaon sekii elinkeinorakenteen muutokset niiyttivdtasaantuneen, sillii maa- ja mennyt kautta aikain. Kiinnostus paluumuuttoa kohtaan onkin tulkittavissa selvd- metsdtaloudessa toimivan vdestrin miiiirii ei eniiii viihentynyt entista vauhtia. Kehitysalueille syntyi 1970-luwlla teollisia tytimuutosta ovat kiinnostuneita nimennii yhteiskunnallisena tilauksena. Paluupaikkoja enemmdn kuin esimerkiksi piizikaupunkiseudulle. Muuttovirrat kaupunluumuuton edistiimiskampanj ointi on toisomaan maamme kehitysaluekunnat. Pakeihin viihentyivat ja esimerkiksi piiiikaupun gin muuttovoitto kii?intyi tappiollisek- mutta punaista mattoa tarjotaan erityisestaiseksi hakenut vielii toimintamuotojaan, si. Maaseutukuntien haja-asutusalueet ti yrittiijille, sellaiseksi aikoville tai joidenkin erikoisalojen ammatti-ihmisille. Kun- menettivdt kuitenkin edelleen viiestciiiiin. Maaseutukuntia koskevissa muuttoliiketutkimuksissa pf,dhuomio on kiinnitetty muuttajiaan. nat ovat yhii enemmiin alkaneet valikoida muuttovirtoihin maaseudulta kaupunkeihin. Tiimiin pddmuuttosuunnan ohella on tdmisessd on se, voidaanko synnyinseudul- Keskeinen kysymys paluumuuton edis- kuitenkin tapahtunut jatkuvasti vastakkaissuuntaista muuttoa, josta osan muovien kohonnutta ammattitaitoa tai mahleen palanneiden tai paluuta suunnitteledostaa paluumuutto. Maamme kehitysalueiden muuttotappioiden pienenemisen tuotantorakenteeltaan yksipuolisissa kundollisia yritysideoita hyd dyntiiii syrj?iisissii, 1970-luvun puoliviilistii liihtien onkin arveltu osaltaan johtuvan juuri kehitysalu- merkitys? Sopeutuvatko paluumuuttajat nissa. Mik:i on paikallisten olosuhteiden paikallisiin sosiaalisiin, taloudellisiin ja Keijo Kantanen, YL, Joensuun yliopisto, kulttuurisiin rakenteisiin vai ovatko he potentiaalisia muutoksen agentteja? Karj alan tutkimus lait os. Olen- -3-.*
Kotiseutu kutsuu. Suurgsta muutosta paluumuuttoon? nainen kysymys on mycis se, ovatko tdlldiset innovaattorit palaamassa tai jo palan- on palannut ja osa kenties palaamassa asuu tdllii hetkellii muualla Suomessa, osa neet synnyinseudulleen ja voidaanko paluumuuttoa edistiiii ja mille keinoin. Pa- (Kantanen 1991). luumuuton edistiimisessd vedotaan usein Alueellisen tyiinjaon uudet poismuuttaneidenostalgisiin muistoihin kerrostumat ja paluumuutto kotiseudustaan. Moni toki haluaisi muuttaa takaisin, mutta onko tiihiin realistisia Aluekehitystii voidaan liihestyii kahdella mahdollisuuksia. tavallaan toisistaan poikkeavalla tavalla. Ns. uudessaluepoliittisessajattelussa On havaittavissa paikallisuuden merkityksen korostuminen, mikii liittyy alueelli- sekii kuntien kehittiimisstrategioissa on painotettu yhii enemmiin oma-aloitteisuutta, pienyritystoimintaa sekii pienyrittd, ette kansakuntien sisiill:i kehitys on seen erilaistumiseen. Tiillii tarkoitetaan sitiijyyden toimintaedellytysten turvaamista. Aluepoliittiseen keskusteluun on otettien sekii kylien kehitystiet erilaistuvat. "menossa eri suuntiin". Maakuntien, kuntu mukaan myos kotiseutu tai juurien etsiminen. Synnfnseutu muodostaa t2illciin houtuvien ja syntyvien alojen yhdistelmiii. Tuloksena tdstd prosessista on joukko tu- muiden tekijriiden ohella yhden tarkean Toisaalta yksittiiisten paikkojen kehitys on vetovoimatekijiin. Alueellisen kehittiimisen kannalta ongelma on siind, voisivatko kehitystendensseihin (Oksa 1988a, 24; sidoksissa yhd enemmiin kansainviilisiin juuret houkutella kaupunkikeskusten ulkopuolelle muuttajia, jotka toisivat muka- Alue-eroja voidaan hahmottaa siis alu- Massey 1984). naan uusia ideoita. Muuttoliike n2ihdiitin eellisen tydnjaon historiallisten kerrostumien kautta, jolloin eri aikakausilta periy- ttilkiin resurssina, jonka ohjailemiseen voitaisiin kiiyttiiti aluepoliitiikan keinoja. tyvillii kerrostumilla on erilainen merkitys Muuttoliike ja ns. innovaatioympiiriston eri alueiden asukkaille. Jotkut saavatoimeentulonsa maaseudun uusista kerrostu- kehittyminen kytkeytyisiviit tiilloin toisiinsa (Kultalahti 1985ja 1986). mista, jolloin vanhat "muodostuvat identiteetin, kulttuurin tai ympiiristrjn rikkau- Idea paluumuuton edistamisestd otettiin huomioon myos Kymen liiiinin kolmessa pohjoisimmassa kunnassa: Parikka- ihmisten toimeentulo on kuitenkin edelden aineksiksi" (Oksa 1988a, 3). Toisten lassa, Saarella ja Uukuniemellii. Kunnat leen sidoksissavanhoihin alueellisen tyonjaon kerrostumiin. toteuttivat laajahkon paluumuuton edistiimisprojektinvuoden 1987 aikana. Kuntien Parikkalan seudun asema alueellisessa keskeinen tavoite oli monipuolistaa elinkeinorakennetta saamalla yrittiijyydestii tuotteiden tuottaminen ja jalostaminen. tydnjaossa on ollut maa- ja metsatalous- kiinnostuneita tai yrittajia palaamaan. Vaikka alueelle on syntynyt 1970-luvulta Projekti toteutettiin kyselytutkimuksena, liihtien modernimpia taloudellisen toiminnan kerrostumia, voidaan Parikkalan jossa kartoitettiin paluuhalukkuutta, paluun esteitii ja ehtoja jne. Tutkimusta laajennettiin mytihemmin Joensuun yliopissi. Maa- ja metsiitalouden rationalisointia seutua luonnehtia edelleenkin agraarisekton Karjalan tutkimuslaitoksella koskemaan mycis jo palanneita. Tutkimuksen keisenii liiht<imuuton syynii. Maa- ja met- voidaan pitiia Parikkalan seudulla kes- kohderyhmiin muodostavat piiiiasiassa siitalouden rakennemuutos on vzihentiinyt 1940- ja l950luwilla syntyneet suuret ikeluokat. Niiistii suurin osa on muuttanut ja tettu aluepolitiikka, paikalliset alueen tyripaikkoja huomattavasti. Harjoi- tydvoima-
Siirtolaisuus - Migration 2/1991 reservit sekd Neuvostoliiton kaupan kannalta edullinen sijainti ovat houkutelleet teollisuutta Parikkalan seudulle aina 1970- lurulta liihtien. Niinii aikoina alkoi myos julkinen sektori laajeta voimakkaasti harjoitetun hyvinvointipolitiikan seurauksena. Talonpoikaisperheen perinteisiii toimintoja on siirtynyt yhteiskunnan ja nyttemmin yhii enemmiin yksityisen sektorin hoidettavaksi, mika on merkinnyt palvelusektorin voimakasta laajentumista. Tiimd on avannut uusia tyritilaisuuksia niin paikalliselle viiestolle kuin myiis kuntaan muuttaneille. 1980-luvulla kunnat ovat yhii enemmiin aktivoineet elinkeinopolitiikkaansa, mikzi on kziytiinnossii merkinnyt pienyrittiijyyden edistiimistii ja toimintamahdollisuuksien parantamista. Kuntien sis?illii on tapahtunut toimintojen ja vdestdn keskittymist?i. Maaseutu on saanut yhd enemmiin kaupunkimaisia piirteitii (Persson 1991), mihin ovat oman lisiinsii tuoneet paluumuuttajat. 196Oluvun lopun ja 1970-lurun alun ns. "suuri muutto" vei Parikkalan seudulta muk anaan piiiiasi assa nuorta, tyriel iimiiii n siirtyvee viiestciii joko suoraan tai opiskelun kautta teollisuuden tai palveluammattien pariin. Tdmd tarina lienee kaikille tuttua. Muuttoliike ei kuitenkaan ole ollut yksisuuntaista siinii mielessd, ettd viiest<iii muuttaisi maaseudulta kaupunkeihin, kehittymettdmilte alueilta kehittyneille, Pohjois- ja Itii-Suomesta etelddn. Tiimiin piiiimuuttovirran ohella on tapahtunut jatkuvasti vastakkaissuuntaista muuttoa, josta osan muodostaa paluumuutto; osa muuttaneista on palannut juurilleen (Perry et al. 1986; Jones et al. 1986). Paluumuuton subjektiiviset syyt ovat olleet moninaisia, mutta yhteiskunnan makroprosessit ovat sanelleet ne rakenteelliset reunaehdot, joiden puitteissa paluumuutto on mahdollistunut. Tiimii tarkoittaa tuotannon ja palvelusten jatkuvaa uudelleenrakenteistumista, jolloin vanhojen ja taantuvien alueellisen ty<injaon kerrostumien tilalle tai niiden rinnalle on tullut uusia. Paluumuuton heterogeenisuus Ravenstein havaitsi jo viime vuosisadalla, ettd muutto paikkakunnalta toiselle aiheuttaa aina kompensoivaa takaisinmuuttoa. Tiimii on erds Ravensteinin muuttoliikelaeista (Virtanen 1986;Sciderling 1986). Mitd enemmdn joltakin alueelta muutetaan, sitii todenniik<iisempiiii paluumuutto on. Tutkimukseni Takaisin kotiseudulle osoittaa, ett:i Parikkalaan, Saarelle ja Uukuniemelle on palannut tutkimuskohteena olleista 2364 henkilt)sta226. Tdmd on kymmenes osa koko tutkimuksen kohderyhmiistii. Keirjistiienvoi todeta, ette valtaosaltaan paluumuuttajat ovat palanneet liihialueilta, ovat olleet muualla muutaman vuoden, ovat palanneet valittomasti ensimmdisen muuton jiilkeen ja heitii on palannut 1970-luvun puoliviilistii liihtien noin 1G-15 henkiloii vuosittain. Kun tiitii vertaa kaikkiin Parikkalan, Saaren ja Uukuniemen kuntiin muuttaneisiin, muodostavat paluumuuttajat vain viih?iisen osan tastd muuttovirrasta, sillii parhaimmillaan Parikkalan seudulle on muuttanut useita satoja henkikiitii wosittain. Yli puolet (51 Vo) paluumuuttajista on sijoittunut tyoeldmean palvelusektorille. Niiistii suurimman muodostaa kuntasektori (22%). Myos julkisten ja yksityisten palvelusten osuus on huomattava (29%).Vii- desosa palanneista on ryhtynyt joko yrittiijiiksi tai maanviljel ijiiksi Paluumuutto on merkinnyt huomattavia ammatillisen rakenteen muutoksia. Ennen paluuta suurin osa on ollut palkkatydssa. Yrittiijien ja maanviljelijoiden osuus on ollut viihiiinen. Sen sijaan tyoelemiin ulkopuolella olleiden miiiirii on ollut huomattava sekd ennen ettii jiilkeen paluun. Suurimmat ammatilliset siirtymiit.+--
Kotiseutu kulsuu. Suuresta muutosta paluumuutloon? ovat tapahtuneet palkkatyoviieston kohdalla. Niiiden suhteellinen osuus on vdhentynyt liihes 20 Vo:lla. Osa on ryhtynyt yrittiijiksi, osa maanviljelijtiiksi ja huomattava osa on siirtynyt myos tyrieliimiin ulkopuolelle. Vaikka toimeentulokysymykset ovat luonnollisesti keskeisiii paluumuutossa, eivdt ne kuitenkaan selitii kokonaan paluumuuttoa. Joillekin sidos synnyinseutuun on siiilynyt sukulaisten, tuttavien, luontoperiiisten harrastusten jne. kautta niin voimakkaana, etta synnyinseudun sosiaalista ja fyysistii ympiirist<iii voidaan pitiiii muiden ohella yhtenii paluumuuttoa aiheuttavana mekanismina (Andersson 1981; Kultalahti 1986, 281; Paasi 1984). Olen jakanut paluumuuttajat ryhmiin subjektiivisten paluumotiivien perusteella. Niiistii marginalisoituneet ovat palanneet tycittcimyyden tai asunnottomuuden takia. Uramuuttajilla keskeisin paluun syy on ollut tyopaikan jiirjestyminen synnyinseudulla. Maanviljelyksen tai pienimuotoisen yrittiijyyden takia palanneet voidaan lukea mycis uramuuttajiin, mutta olen erottanut ne omaksi ryhmtikseen. Huomattavan ryhmiin muodostavat myos perheenmuodostajat, joista suurin osa oli naisia. Ikiivoijiit ovat palanneet ennen kaikkea nostalgian, juurien etsimisen, sukulaisuusja tuttawussiteiden takia. Niiistii ryhmistii asumismuuttajien suhteellinen osuus on kasvanut liihestyttiiessii 1990-lukua ja uramuuttajien osuus on laskenut. Paluuseen on siis liittynyt yhd enemmdn subjektiivisi asumispreferenssejd. Paluun subjektiiviset syyt ovat siis olleet hyvin moninaisia. Paluumuuton taloudellisen perustan muodostavat kuitenkin maataloustuotannon rakennemuutos, jolloin uusia tyopaikkoja syntyi sukupolvenvaihdoksen kautta nuoremmalle sukupolvelle, maaseudun teollistuminen sekii hyvinvointivaltion ja yksityisen palvelusektorin laajeneminen. Kuten edellii mainitsin, on paluuyrittiijyyden varaan panostettu erityisesti maaseutualueiden kehittiimisessii (Pohjola 1989). Taloudellisen ja alueellisen kehityksen dynamiikan kannalta sen merkitys Pari kkal an seu dull a niiyttiiis i j iiiiviin viih iimerkitykselliseksi. Se on vahvistanut ldhinnii Parikkalan kunnan keskustaajaman asemaa voimistaen ndin maaseudun sisdistii keskittymiskehitystii. Suurin osa paluumuuttajien perustamista yrityksistii on paikallisilla markkinoilla toimivia palvelualan pienyrityksiri kuten parturit, taksit, kaupat jne. Niimii paluumuuttajat ovat kyenneet luomaan itselleen ja joillekin muille tyopaikkoja ja tavallaan murtamaan maallemuuton esteend olevia rakenteellisia mykkiii pakkoja. Paluumuuttoa ei voitane kuitenkaan pitiiii syvdn maaseudun kannalta ulkoisena voimana, joka pystyisi stimuloimaan paikallista taloudellista kehitystii (King 1986, 6344). Tiivistziisinkin paluumuuton paikallisten tydmarkkinoiden aikaansaamaan ilmiodn, jossayksittiiisen palaajan rooli on ollut sopeutuminen paikallisiin taloudellisiin, sosiaalisiin sekii kulttuurisiin rakenteisiin ja olosuhteisiin. Paluuhalukkuus Parikkalasta, Saarelta ja Uukuniemeltii muuttaneilie suoritetussa kyselyssii kartoitettiin paluuhalukkuutta sekzi toimintaa mahdollisen paluun jiilkeen. Kaikkiaan 341 henkikiii eli 16 % muualla asuvista oli suunnitellutai harkinnut paluumuuttoa. Synnyinseutu siis kiinnostaa edelleen. Mutta kiinnostuksen ja paluumuuton viilille ei voida asettaa yhtiil?iisyysmerkke jii. Tiimiin toivat esille varsin selviisti myos potentiaaliset palaajat. Heidiin asettamansa paluumuuton ehdot ja esteet ovat yksiselitteisiii. Niimii liittyviit luonnollisesti toimeentuloon ja asumiseen. Yli 907o potentiaalisista palaajista asetti ehdoksi pa- 10
?1991 luumuutolle toimeentulon ja/tai asunnon maksi, vaan kaipaavat pikemminkin jotain jiirjestymisen. Tiimiin ohella korostuivat menetettya; sukulaisten ja tuttavien pariin, maaseudun rauhaan, kauniiden mai- perheen haluttomuus muuttaa sekii sosiaalistuminen nykyisille paikkakunnille. semien ddrelle, lapsuuden maisemaan, Tulokset vaikuttavatavallaan triviaaliteeteilta, mutta ne kuvastavat hyvin sitii risti- Kunnat niikeviit potentiaalisissa palaa- juurilleen, puhtaaseen luontoon jne. riitaa. mikzi vallitsee kunnan tavoitteiden jissa ennen kaikkea yrittiijiii ja elinkeinoeldmdn monipuolistajia. Heidiin odote- ja paluumuutosta kiinnostuneiden vdlillii. Kunta toivoo muuttajien itsensd luovan taan itsensd tyrillistiimisen ohella tarjoavan tyopaikan myos joillekin paikallisille tydpaikkansa ja palaajat puolestaan toivovat kunnan tai muiden viranomaisten jdrjestiiviin toimeentulon ja asumisen mah- koska kaikista ei voi tulla yritt?iji2i, ajaudu- asukkaille. Koska kaikki eivdt voi palata ja dollisuudet. taan paluumuuton edistdmisessd valintatilanteeseen. Synnyinseutu ei ota kaikkia sa- Paluun realistiset mahdollisuudet ovat syrjiiisillii maaseutualueilla rajalliset. Yksi malla tapaa vastaan. Ihmisi?i seulotaan yhd mahdollinen ratkaisu saattaa olla tzilloin enemman, mitii argumentoidaan taloudellisella rationaliteetilla. Joidenkin kohta- erddnlainen kompromissi: lomat vietetddn synnyinseudulla joko omalla mtikillii, loksi saattaa palatessa muodostua "kolmesti kieltiiminen": syrjdseudulta on liih- pientilalla tai vanhempien luona. Potentiaaliset palaajat voidaan jakaa kolmeen detty pakon sanelemina ja sinne on kenties idealisoituun ryhmiiiin: niihin, jotka etsiv:it paluumahdollisuuksia eliimiintilan- takia palattu, mutta synnyinseutu ei kyke- myos pakkotilanteessa tydttomyyden tms. teen tai elinolosuhteiden kriisiytymisen takia (tyrittomyys tai sen uhka, asunnotto- Osa yksinkertaisesti syrjziytyy tyci- ja asunne tarjoamaan asuntoa eika tydpaikkaa. muus, avioero, kaupunkien tungostuminen jne.); niihin, joille synnyinseutu mer- ongelmat pyrkiviit kasautumaan juuri n2iitomarkkinoilta. Paluumuuttoon liittyviit kitsee toimeentuloa (urakierto, bisneksen den kohdalle. teko jne.) ja niihin, joilla on myyttinen kuva "menetetystd paratiisista" (Oksa esiintymddn, mutta se taloudellinen perus- Paluumuuttoa tulee tulevaisuudessakin 1988b), jolloin paluun korvaa kesiimokki ta, johon se tiihzin asti on kiinnitrynyt, ndyttdisi kaventuvan. Tarkoitan talla perinteis- tai pieni tila synnyinseudulla (Kortteinen 1982,163-1,64). td teollisuutta, hyvinvointipalveluja sekii maataloutta. Se, valitseeko syrjiiseudulta Kunta ja kerran l?ihtenyt paluun juurilleen paluumuutto vai jonkun muun vaihtoehdon, johtuu lukuisista Potentiaalisten palaajien nostalgia synnyinseutua kohtaan tormiiii siis talouden ti toimeentulon hankkiminen. Taantuvat tekijoistii, joista keskeisin on luonnollises- mykkiin pakkoihin. Markkinamekanismi maaseutualueet tarjoavat t?ihiin joka tapauksessa rajallisia mahdollisuuksia. ei tunne kotiseutukaipuuta: ihmisten toiveet ja taloudelliset pakot eiviit aina kiiy Muutto kaupunkikeskuksesta naapurikuntaan "maalle", poikkeaa huomattavas- yksiin. Paluumuuton edistiimiskampanjoissa kuntien elinkeinopoliittiset toiveet ti muuttamisesta kauaksi pendeldintialueiden ulkopuolisille maaseutualueille, sekri muuttaneiden ikiivii synnyinseudulle menevdt monella tavoin ristiin. Takaisin joissa toimeentulo on hankittava paikkakunnalta. maalle tai synnyinseudulleen ik?ivoiviit eiviit niinkii2in halua yrittiijiksi tai tyovoi- -+- *
Kotiseutu kutsuu. Suuresta muutosta oaluumuuttoon? Kirjallisuus Andersson, Roger: Mdnniskans plats. Ur: Tviirsnitt nr 3. Stockholm 1981. Jones, Huw et al.: Peripheral Counter-Urbanbztion: Findings from an Census and Survey Data in Northern Scotland. Regional Studies, Yol. X, (1986):1, s. 15-26. Kantanen, Keijo: Takaisin kotiseudulle. Tutkimus paluumuuton merkityksestd ja mahdollisuuksista maaseudun erilaistumisprosessissa. Joensuun yliopisto. Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja n:o 97. Joensuu (painossa) 191. King, Russel: Return Migration and Regional Economic Development: An Overview. In: King, Russel (ed.): Return Migration and Regional Economic Problems. Kent 1985. Kultalahti, Olli: Muuttoliikkeen uudet piirteet ja aluepolitiikka. Teoksessa: Alasentie, J., Salonen, I. (toim.): Aluepolitiikan uudet haasteet. Tampereen yliopisto, aluetiede, tiedonantoja n:o 22. Tampere 1985. Kultalahti, Olli: Kotiseudun merkitys muuttovirtojen suuntautumisessa. Teoksessa: Koilukangas, Olavi et al. (toim.): Muuttoliikesymposium 1985. Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolaisuustutkimuksia A 14. Turku 1986. Kortteinen, Matti: Liihio. Tutkimus elimdntapojen muutoksesta. Helsinki 1982. Massey, Doreen: Spatial Divisions of Labour. Hong Kong L984. Oksa, Jukka (1988a): Yleiset kehitysvirrat ja paikallisuus maaseutupolitiikassa. Yhteiskuntasuunnittelu (1988):2, s.2-4. Oksa, Jukka (1988b): Maaseudun yhteisollisyydesti. Teoksessa: Oksa, Jukka; Rannikko, Pertti: Puheenvuoroja maaseutupolitiikasta. Joensuun yli opisto. Karjalan tutkimuslaitoksen rnonisteita n:o 7. Joensuu 1988. Paasi, Anssi: Aluetietoisuus ja alueellinen identitetti ihmisen spatiaalisen sidoksen osana. Suunnittelumaantieteen yhdistyksen julkaisuja 13. Helsinki 1984. Perr1, Ronald et al.: Counterurbanization. Norwich 1986. Persson, Lars OIof: Urbanization Processes in Peripheral Regions in a Welfare State. Journal of Rural Studies, Vol. 6, (191):4, s. 431-442. Pohjola, Anneli: Yrittiijyys - myytti vai todellisuus paluumuutossa? Yhteiskuntasuunnittelu (1989): 1, s. 15-17. Sdderling, Ismo: E.G. Ravenstein muuttoliiketutkijana - yhteiskuntatieteelline n:ikiikulma. Teoksessa: Koiwkangas, Olavi et al. (toim.): Muuttoliikesymposium 1985. Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolaisuustutkimuksia A 14. Turku 1985. Virtanen, Keijo: E.G. Ravenstein ja historiallinen muuttoliiketutkimus. Teoksessa: Koivukangas, Olavi et al. (toim.): Muuttoliikesymposium 1985. Siirtolaisuusinstituutti, Siirtolaisuustutkimuksia A 14. Turku 1986. 12
Tutkimus sihteerin palsta Nlaahanmuuton kustannukset j a hyiidyt tutkitaan I/uonna 1990 Suomessa asui noin2z000 tdnd wonna pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin yli 450 miljoonaa markkaa. Suu- V ulkomaan kansalaista ja liihes 60000 ulkomailla syntynyttii. Niimii ulkomaalaiset eivdt ole muuttaneet Suomeen suurina paikanhakijoista maksaa sosiaali- ja terrimman menoerdn pakolaisista ja turva- ryhmind, vaan henkilokohtaisista syistii yksitellen. Maahan muuttava siirtolaisvdesto kanhakijoiden vastaanottoon kuuluu mm. veysministerio. Pakolaisten ja turvapai- merkitsee koulutus- ja tyovoimapoliittista asuminen vastaanottokeskuksissa. terveystarkastukset, oikeusapupalvelut sekii haastetta Euroopan yhteison tyomarkkinatilanteen muuttuessa 1992 ja ulkomaalaisperiiisen vdestcin lisiiiintyessii eri kat ja hallinnolliset kulut. vastaanottokeskusten henkilokunnan pal- ammateissa ja sosiaaliryhmissii. Vaikka Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden Suomessa asuvien ulkomaalaisten sosioekonominen asema on keskimiiiirin tydministerion hallinnonaloilta. Opetus- koulutusta valtio maksaa sekii opetus- ettii korkeampi kuin suomalaisten, jo nyt eri ministerici maksaa pakolaislasten peruskoulutusta noin 5 miljoonalla markalla ja kansallisuudet toimivat statukseltaan erilaisissammateissa. tyriministeriri puolestaan kustanta aikuisten pakolaisten koulutusta tana wonna Suomessa asuvan ulkomaalaisviiestcin kansantaloudellisia ja viiestcillisiii kustannuksia tai hycityjii ei kuitenkaan ole toistaihinnd ammattikoulutusta. 51,8 miljoonalla markalla. Koulutus on ldseksi tutkittu. Julkisuudessa ja tiedotusviilineissii on l2ihes yksinomaan puhuttu siite, sentekoon sisiiltyy olennaisena osana toi- Hallinnolliseen toimintaan ja piiiitok- mit:i turvapaikanhakija ja pakolainen minnan systemaattinen seuranta ja onnistuneisuuden arviointi. On ilmeistii. ettii maksaa yhteiskunnalle. On totta, etta pitkiin aikaa maahantulijoiden tarpeet ovat tietoa tarvitaan mm. maahanmuuton demografisista taustamuuttujista, muuttajien suuremmat kuin heid?in tydpanoksensa, mutta toistaiseksi ei ole olemassa juuri mitiiiin arvioita siite, mite hyrityii maahankinoille sekii tyrinantajien, tyovoimaan koulutuksesta, sijoittumisesta tyomarkmuuttajista olisi Suomelle pitkelle tiihtiiykselliitumisesta maahanmuuton kansanta- kuuluvien ja piiiitoksentekijoiden suhtau- Erityistii huomiota on kiinnitetty Suomen pakolaisvdestrin asettamiin paineisiin Siirtolaisuusinstituutti on kiiynnistiiloudellisiin ja viiest<ill isiin vaikutuksiin. valtiontaloudelle. Ilta-Sanomien ( 15.4.9 1) miissii yhteistyossa opetusministerion ja laskelmien mukaan Suomen valtio kdyttiiii tydministeririn kanssa tutkimushanketta 13 i-_-
Tutkimussihteerin palsta tdmdn tiedon tuottamiseksi. Kysymyksessii on vertailututkimus siinii mielessd, ettd tutkitaan maahanmuuton ja eri yhteiskuntapoliittisten toimintavaihtoehtojen hyotyjii ja kustannuksia; toisaalta pyritiiiin ohjaamaan ja kehittiimiiiin yhteiskunnallisten palvelujen toimeenpanoa ja saadaan tietoa niiiden toimenpiteiden toteutumisesta. Hanke tayttaa olennaisen tutkimusaukon suomalaisen muuttoliiketutkimuksen kentdssd. Lisiiksi tutkimuksen mittaus- ja tutkimusmenetelmiit ovat avuksi kehitettdessd kansantaloudellista tutkimusta entistii paremmin yhteiskunta- ja koulutussuunnittelua palvelevaksi. Esiselvityksen tavoitteena on tdsmentdii kiiytettiiviii kiisitteitii, luoda teoreettinen malli, testata tyrihypoteeseja mallin arulla ja tuottaa tietoa ajankohtaiseen keskusteluun. Timo Virtanen Addis Abeban yf iopiston apulaisprofessori Yusuf Omer Abditoimii pakolaisasioiden konsulttina Suomen Mielenterveysseurassa. HAn luennoi maaliskuussa Siirtolaisuusinstituutissa pakolaisten psykososiaalisesta sopeutumisesta.
Tilaan kd$nt6puolelle merkitsemini Siirtolaisuusinstituutin julkaisut./please send me the publications marked on the reverse. Tilaajan nimi/name n Lihiosoite/Address Postinumero/Postal Code Maa/Country Huomio o Attention Arvoisa tilaajamme Suomessa ja Pohjoismaissal Jos et ole vielii maksanut Siirlolaisuus-Migration -lehden tilaustasi vuodelte 1991, pyydimme Sinua ystdviill isesti suorittamaa" *nllf,]i* mk postisiirtotilillemme Siirtolaisuusinstituutti/ lnstitute of Migration Piispankatu 3 SF-20500 Turku FINLAND Dear Subscriber (others than Nordic Countries), lf you have not yet pakj for your Siirtolaisuus-Migration '91, please send a cheque for US$ 12.00 made payable to the,:lnstitute'of Migrailioh to the address on the right.
r'aanseuraavati"'-l,th,l1"o"1?"=o*""?fi T,,o*,nspub'cations Hinnat/Prices: FIM/US$ Sarja A (suomeksi)/serie A (in Finnish): Finns in Australia 1851-1947. Turku 1985, Bogdanotf, Orvo; $iderling, lsmo: "Minulla on niin ikiva...". "Jag har sa ledsamt...". a,o2p. A 9: Korkiasaari, Jouni: Ruotsista Suomeen 1m,m/20.mvuosina 198o-81 palanneet. Turku 1983, C 9: Karni, Michael G.; Koivukangas, Olavi; "lfeel such a longing...". Anrerikansuomalaiston postikorttien naytteyjulkaisu. Fin- 289 s. 5O,m/10.00- Laine, Edward W. (eds.): Finns in North A 10: Juntunen, Alpo: Suomalaiston karkottaminen Siperiaan autonomian aikana ja Turku 1988, 528 s. 100,00/20.00- log. Turku 1988, 128s. 9O,m/18.00 America. Proceedings of Finn Forum '84. nish-american Postcards Exhibition Cata- karkotetut Siperiassa. Helsinki 1983, 210 C'10: Kuparinen, Eero: An African Alt rnative. Nordic Migration to South Alrica la. Suomen siirtolaisuus ja ulkosuomalai- Korkiasaari, Jouni: Suomalaiset maailmal- 60,m/11.m_ A 11: *iderling, lsmo: Maassamuutto ja 1815-1914. Turku 1991,487 p. s t entisajoista tahan piiiviiiin. Turku muuttovirrat - vuosina 192-78 kunnasta toiseen muuttaneiden elinolosuhdetut- 80,00/20.m_ 1989. 161 s. 100.00/20.00_ kimus. Turku 198i1, /tix) s. 60,m/t 1.cc_Erikoisjulkaisut ( ri ki lille)/specisl Monistesariay'Serie for Minor ReDorts: A 12: Jaakkola, Magdalena: Ruotsinsuoma- Publications (in various languages): l,lo 5/1987: taine, Edward W: On the Archival Heritage of the Finnish Canadian Wor- laisten etninen jariestaytymile-1.iy!! 1983, 130s. -. 50,0O/19;m- Tauri; koivui<angas, Oavi (edi.): Otd king-class lrlovement: A Researcher's A 13: Korkiasaari, Jouni: Paluuoppilaiden Friends -Strong-Ties, the Finnish ilontrisopeutuminen. Turku 1986, 260 s. bution to the Giowth of ihe USA Vaasa ganization of Canada Colleciion at the Guide and Inventory to the Finnish Or- National Archives of Canada. Turku 1987, A 14: Koivukansas, otavi,.na,ff..3j ht--jfllt-"ilt"3,,"ui; roiuon"n, T#10'oo- 455 p. 40,00/8.00 Soderling, lsmo (toim.): Muuttoliikosym- m n siirtolaisuuden ja maassamuuton No6/1990: Hujanen, Taisto; Koiranen, Kimmo: Siiriolaisuu suomalaisissa sanoma- posium 1985. Turku 1986,320^:.^^, ^^ bibtiografia. A Bibtiography on Finnish 80'00/15'00- Emigition and lnterial'migration.turku lehdissd vuosina 1880-1939 ja 1945-1978,226 s. 5O,00/12.00-1984. Turku 199O, 200 s. 5O,m/12.00-- Koivukangas, Olavi (red./toim.): Utvandrin- No 2199O: Pitkdranta, Merja; Simpanen, Sar.ia c (englanniksi)/serie c (in Engtish): gen fran-finland tiil Sverige genom tider_ Matti: Paluumuuttohalukkuus Turun seudulla. Turku 1990, 101 s. 50,00/12.00-- C 6: Pilli, Arja: The Finnish-language Press na. Siirtolaisuus Suomosta Ruotsiin kautta aikoien. 2. painos, Turku 1981, 't0o s. in Canada, 1901-1939. A Study in the History of Ethnic Journalism. Turku 1982, 328 30,00/8.00-50,m/10.00-Kalhama, Maija-Liisa (toim./red.): Finnene Siirtciaisuus-Migration 40,w 12.oo C 7: Koivukangas, Olavi (ed.): Scandinavian Emigration to Australia and New niseminaari 1980. Kveneseminaretl9S0. ved Nordishavsts strender. Kvee- Zealand Project. Proc edings of a Sym- Turku 1982,235 s 50.00/10.00_ posium 1982, Turku Finland. Turku 1983, Koivukangas, Olavi: Delaware 350, Arnerio Hintoihin lisiit?ian postituskulut. 138 p. 50,00/10.00- kansiirtolaisuuden alku. The Beginning ol C 8: Koivukangas, Olavi: Sea, Gold and Finnish Migration to the New World. Tur- o Postage wilt be added to th6 price. Sugarcane. Attraction Versus Distance; ku 1988.84 s, 70,00/1s.00-
VISITORS The Demographic Background ol Post-War Migration Trends in Estonia The term "demographic transition" refers to transition by the population from a traditional to a modern type of reproduction. The Estonian researchers K. lgtus and H. Palli suggesthat the processtarted in Estonia before it started in other Scandinavian countries (according to Notkola h started in Finland 3HO years later), and also ahead of that in Germany (A. Coale). During the transition period, as mortality declines faster than fertility, a kind of surplus population is formed. The members of this surplus population form the potential for migration, as they are freest in their relationships with other generations. This happened to Estoni at the threshold of the 20th century (emigration to the Caucasus, America etc.) After this crisis period, migration is then likely to stabilize. There were some indications to the migration data for the 1930s that the process of migration stabilization was about to occur; but it was interrupted by the Second World War, and the subsequent incorporation into the Soviet Union. This meant that Estonia acquired an extensive hinterland with a population at an utterly different stage of demographic development, in which demographic transition had started relatively recently and was just entering the stage of formation of surplus population, with considerable migration potential. With its relatively advanced and e)densiveconomy and better infrastructure, Estonia became an attractive target both for economic expansion and migration. As the Russian population began to reach its crisis period, this migration potential was no longer available. As the Russian surplus population began to go into decline, the Estonian economy was still developing extensively, and the labour market hinterland therefore needed to be enlarged to include areas which still had migration potential (e.9. the Northern Caucasus), being at that time at the stage of demographic transition. since Estonia now suffers from a shortage of potential working population (95 o/o of the population of working age is already in employment). The outcome is that whereas by 1945 Estonia had lost practically all of its national minorities and Estonians formed 97 o/o ol the whole population on Estonian territory, today we have 40 o/o non-estonians our territory. Theffowof the main migration streams reflects the way they have been formed. Throughout the whole post-war period, Estonia has experienced positive net migration with other regions of the USSR, with the peak occurring in the mid-si)dies. Thereafter, in-migration slows down, as according to our theoretical overview it should (because of decreasing migration potential). O ut-migration has also tallen, but at a slowerate, and 1990 was the first year in Estonian post-war migration history that out-migration to other regions of the Soviet Union exceeded in-migration. The internal migration streams have been relatively stable, since more than B0o/o of the internal migration consists of Estonians, and is therefore unaffected by differentiatedemographic behaviour. According to the mobility transition theory postulated by Zelinsky, migration undergoes transformation into different forms: family migration increases, retirement migration increases, and there is more short{erm migration, with moving back and forth. This is confirmed by the age-specific migration rates in Estonia for internal and external migration. In internal migration we have a high proporlion of children, and quite a high level of those of retirement age. The high internal migration rate at age 15-1 I reflects the fact that Estonia has very few opportunities of higher education, and they are located only in the two cities of Tartu and Tallinn; anyone wishing to enter higher education therefore has to move to one of these cities. Since the institutions each city are highly specialized (in Tartu the University, and in Tallinn the Technical University, Conservatory and Art Academy), some students from Tallin need to move to Tartu and vice versa. In eldernal migration, we can see that it is mostly iob-oriented migration. 95 % of the non- Estonians (being at a different stage of demographic development) are involved in external migration, since they are at a different, earlier stage of mobility transition. Consequently, even though the internal migration is slowing down, this population has a period of intensive growth yet to come. The implications for Finland, I would suggest, are that in the long run the job-seekers moving to Finland from Estonia will not be the Estonians, but the non-estonians living in Estonia, who currently have precisely the potential for migration which Estonians do not have. Summary of a lecture by Luule Sakkeus, Rcscarch Officer at the Estonian Interuniversity, Population Research Ccntre, who visitcd the Institute of Migralion in April. Shc is currcntly carrying out dcmographic rescarch on post-war migration trends in Estonia. --
KATSAUS _ Minorities in Mullicultural Socaeties sessa yhteiskuntaan. Kanadan ranskan- ja englanninkielisten suhteita kisittelivdt Cornelius Turku ja Tukholma, 12.-13.3.1991 Jaenan (Historical Crises in French-English Relations in Canada, 1690-1990), Ronald Rudin Pohjoismaisen lgnadantutkijoiden yhdistyksen (Nordic Association for Canadian Studies) Suomen ja Ruotsin osastot ja Siirtolaisuusinstituutti bec), Pierre'Etienne Laporte (Sociolinguistic (Ihe Changing Face of English-Speaking Que- jarjestivat maaliskuussa konferenssin, jossa paneuduttiin Ruotsin, Suomen ja Kanadan kaksi- sekd Louis Balthazar (A Treatment Majority and Aspects of the Minority/Majority Relationship), (moni-)kielisyys ja -kulttuurisuusongelrniin vertailevaa ldhestymistapaa kiiyttiien. Konf erenssi al koi a Privileged Minority: A Quebec Dialectic). Siirtolaisuusinstituutissa Turussa ia jatkui Tenence Murphy, Massimo Rubbolija Henry Milner keskittyivdt uskonnon rooliin; englantia seuraavana pdivdndtukholman hotelli Ariadnessa. Luentoja pidettiin 21 ia osanottajia oli kaikkiaan noin tanttisen pienryhmdn kautta uskonnon ia kielen puhuvan katolisen vehemmiston ja erddn protes- seitsemdnkymmentd. merkitykseen siirtolaisten integroitumisessa uuteen yhteiskuntaan. Konlerenssin jdrjestiijiit olivat olleet yhteistyossd Roomassa 7.-9.3. jiirjestetyn Beligion and Suomalaisia siirtolaisia Kanadassa kdsittel ivdt Ethnicity -konlerenssin jiirjestiijien kanssa ja Varpu Lindstr6m (Values in Conflict: Questions Roomasta saapuikin Turkuun nelli luennoitsijaa, ot Self-ldentity among the Finnish Canadians) la joista kaksi oli kanadalaisia. Rooman konferenssin aiheesta seurasi, ena myds Turun ja Tukhol- Finnishness Liekki 1935-1945). B6rje Vlihlimliki (Literature as Ethnicity Builder: man konferenssissa kasiteltiin odotettua enemmrin uskonnon roolia siirtolaisten adaptoitumi- Yves Gambier (Ihe French-Speaking Minority in Poh.joismaiden ja Kanadan oloia vertailivat Quebec and the Swedish-Speaking Minority in Finland: Different Types of Comparison), John DeVries (Demographic and Social Speakers in Finland) la lan Dale, joka vertaili vdhemmistojen kielisti aiheutuvia ongelmia koulujdrjestelmissd Suomessa ja Kanadassa. Suomen ruotsinkielista vahemmistoe ia sen suhteita enemmistoon kdsittelivdt Tom Sandlund (suomenkielisten ruotsinkielen taidossa tapahtuneet muutokset), Fjalar Finnis (kielen vaikutus puolisonvalintaan), Marika Tandefelt (Helsingin ndkymdttdmat - taysin suomea hallitsevat - ruotsinkieliset), Mikael Reuter, joka kyseli, onko suomenruotsi hsendinen kieli, ja vastasi siihen kielteisesti sekd Martti SiisiSinen, lonka aiheena olivat suomen- ja ruotsinkieliset vapaaehtoiset yhdistykset. Suomen kielen asemasta Ruotsissa puhuttiin vain yhdessi luennossa, jonka piti Erling Wande. Muut Ruotsiin liittyvdt esitelmdt olivat Eva Norstr6min analyysi Slobon siirtolaisddnestyksesta ia Harald Runblomin erittely Ruotsin mahdollisuuksista tulla todella monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi. Neuvostoliittolaista ndkokulmaa toi konferenssin aiheeseen Vjatcheslav Sheato, joka kasitteli vahemmistdia federatiivisissa valtioissa kuten lgnadassa ja Neuvostoliitossa. Konferenssin esitelmdt julkaistaan NACS:n julkaisusarjassa syksymmdlld. Konferenssi osoifti Vas. Sr'rrto/ais u u s i n stitu uti n j ohta j a O I av i Ko iv u - tarpeellisuutensa, silla seuraava konferenssi aiheesta pidetddn jo mahdollisesti ensi kevddnd Pa- kangas, Kanadan suurldhettilds, Mary E. Vandenhotf, Jack Vand enhoff ja Sii rtol aisu usi nstituuti n riisissa. hallituksen puheenjohtaja Tom Sandl und. Tuomo Laitinen, FT, M.A.