Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista, Tuusula.

Etelä-Suomi Päätös Nro 174/2011/1 Dnro ESAVI/118/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen 30.12.2011 ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta ympäristölupahakemuksesta, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista, Tuusula. LUVAN HAKIJA Kiinteistö Oy Kellokosken Tehtaat c/o Isännöintitoimisto Vuori & co Huvilakatu 14 A 1 04400 Järvenpää Y-tunnus: 0346354-5 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pilaantuneen maaperän puhdistus kaivulla ja eristämällä sekä teollisuuskaatopaikan kunnostus massanvaihdolla Vanha valtatie 190, Kellokoski, Tuusula Kiinteistöt: 858-404-3-1458 ja 858-404-3-1459 Kiinteistöjen omistaja: Kiinteistö Oy Kellokosken Tehtaat ASIAN VIREILLETULO Hakemus on tullut vireille Uudenmaan ympäristökeskuksessa 5.12.2000. MERKINTÄ Ympäristölupavirastot ja alueelliset ympäristökeskukset on lakkautettu 31.12.2009. Valtion aluehallinnon uudistamista koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (903/2009) 4 :n 1 momentin mukaan ympäristölupavirastoissa ja alueellisissa ympäristökeskuksissa vireillä olevat asiat, jotka aluehallintovirastoista annetun lain (896/2009) nojalla kuuluvat aluehallintovirastoille, siirtyivät 1.1.2010 vastaavalle alueellisesti toimivalle aluehallintovirastolle. ETELÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO, YMPÄRISTÖLUPAVASTUUALUE ymparistoluvat.etela@avi.fi puh. 020 636 1040 fax 03 570 8002 kirjaamo.etela@avi.fi www.avi.fi/etela Hämeenlinnan päätoimipaikka Birger Jaarlin katu 15 PL 150, 13101 Hämeenlinna Helsingin toimipaikka Ratapihantie 9 PL 110, 00521 Helsinki

2 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 78 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulaki 31 :n 1 momentin kohta 6) TOIMINTA-ALUETTA KOSKEVAT MUUT LUVAT Alueelle ei ole aiempia ympäristö- tai muita lupia. MUUT VIREILLÄ OLEVAT LUPA-ASIAT Etelä-Suomen aluehallintovirastossa on tullut vireille 24.1.2011 Tuusulan kunnan vesilain (264/1961) mukainen hakemus (ESAVI/14/04.09/2011), joka koskee pohjapadon rakentamista ja Kellokosken voimalaitoksen patoaltaan kunnostamista sekä kalatien rakentamista säännöstelypadon ohi. ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Kellokosken osayleiskaavassa (hyväksytty 6.9.2010 Tuusulan kunnanvaltuustossa) kunnostusalue on osoitettu keskustoimintojen alueeksi (C). Alue varataan keskusta-asumiselle, hallinto-, palvelu- ja toimistotiloille sekä keskustaan sopiville työtiloille. Alueelle voidaan sijoittaa vähittäiskaupan suuryksiköitä. Alueella on merkintä puhdistettava/kunnostettava maa-alue (!). Alueen maaperän pilaantuneisuus on tutkittava asemakaavoituksen yhteydessä ja kunnostettava ennen rakentamiseen ryhtymistä. Alueella on myös merkinnät kulttuurihistoriallisista arvokkaista rakennuksista (sr) ja säilytettävästä rakennuksesta (sä) sekä muinaismuistokohteesta (SM). Alueella säilytetään kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennuskanta, rakenteet ja ympäristö. Asemakaavassa (hyväksytty 18.6.1984 Tuusulan kunnanvaltuustossa) kunnostettava alue on merkitty ympäristöhäiriöitä aiheuttamattomien teollisuusrakennusten korttelialueeksi (TTY/s). SIJAINTIPAIKKA JA YMPÄRISTÖ Sijainti Kunnostusalue sijaitsee Tuusulan kunnan Kellokoskella ruukin alueella. Alue rajautuu eteläreunaltaan lounais-koillissuuntaiseen Vanhaan valtatiehen, koillis-itäpuoleltaan Ruukinkujaan ja pohjoisosaltaan Ruukinpolkuun. Alueen keskellä virtaa Keravanjoki pohjoisesta etelään.

3 Lähimmät häiriintyvät kohteet Ympäristön tila Kunnostusalueen koillispuolella on sairaala-alue. Lähin sairaalarakennus sijaitsee noin 60 metrin etäisyydellä kunnostusalueesta. Asuinrakennuksia on lähimmillään Vanhan valtatien eteläpuolella arviolta 80 metrin ja alueen länsipuolella noin 100 metrin etäisyydellä. Kunnostettavan ruukin alueella on noin 60 vuokrattua toimitilaa. Kellokosken ruukki on muinaismuistolain (295/1963) rauhoittama kiinteä muinaisjäännös (rekisterinnumero 1000014713). Ruukin alue muodostaa muinaisjäännöksenä ja rakennushistoriallisena kohteena merkittävän kokonaisuuden. Muinaisjäännöstyyppi on teollisuuskohde, rautaruukit. Kohde kuuluu rauhoitusluokkaan 2, jossa kohteen määrittely edellyttää lisätutkimuksia. Vesistön tila ja käyttökelpoisuus Ilman laatu Kunnostusalueen halki virtaava Keravanjoki on padottu. Pato sijaitsee kunnostusalueen pohjoisreunalla. Joki virtaa painanteessa ja maasto kohoaa joen itä- ja länsipuolilta. Keravanjoen pinta on tasolla +42,5 +43 metriä. Kunnostusalueella sijaitsevalla kaatopaikalla tehdyissä mittauksissa ei ole todettu kaatopaikkakaasua. Pintakäsittelyrakennuksen (rakennus 3) sisäilmanäytteessä todettiin kloorattuja liuottimia. Tutkimustulokset ovat vuodelta 2002. Maaperän tila Alueella on täyttömaa-ainesta 0,5 5 metriä. Maa-aines on hiekkaa, kiviä, soraa ja silttiä. Joen länsipuolella savikerros on noin 0,8 1,8 metrin syvyydellä. Savikerroksen alla on moreenia. Joen itäpuolella savikerros alkaa arviolta 1 5 metrin ja teollisuuskaatopaikan alueella noin 0,4 4 metrin syvyydeltä. Savikerros on paksuimmillaan noin 20 metriä. Saven alla on moreenia. Joki on kivi- ja moreenipohjainen. Kunnostusalueen maanpinnan taso on joen itäpuolella arviolta +44 +55 metriä ja länsipuolella noin +44 +46 metriä. Teollisuuskaatopaikka-alue Keravanjoen itäpuolisessa rinteessä on kahtena pengerryksenä. Alemman pengerryksen yläreuna on tasolla +47 +48,5 metriä. Yläreunasta on viidestä kuuteen metriä pitkä luiska Keravanjokeen. Ylemmän penkereen yläreuna on tasolla +52,5 +54 metriä.

4 Pohjaveden tila I luokan pohjavesialue (0185804 Kellokoski) sijaitsee kunnostusalueesta noin 1,4 kilometriä luoteeseen Tuusulan kunnan alueella. I luokan pohjavesialue (Nummenkylä 0118651) sijaitsee kunnostusalueen länsi-lounaispuolella lähimmillään noin 1,3 kilometrin etäisyydellä Järvenpään kaupungin ja Tuusulan kunnan alueilla. III luokan pohjavesialue (0150523 Hyökännummi) sijaitsee kunnostusalueesta noin 1,7 kilometriä koilliseen Mäntsälän kunnan alueella. Pohjaveden arvioidaan virtaavan kunnostusalueelta etelään. Liikenne Kunnostuksesta aiheutuva liikennesuorite on keskimäärin 50 ajoneuvoa vuorokaudessa. Raskaan liikenteen osuus on 40 ajoneuvoa. Vanhan valtatien liikennemäärä oli vuoden 2007 laskelmissa 4 254 ajoneuvoa. Kunnostustyö lisää Vanhan valtatien liikennettä noin yhdellä prosentilla. YLEISKUVAUS Alueen käyttöhistoria Kunnostus Kellokosken ruukki perustettiin vuonna 1795. Alueella on harjoitettu teollista toimintaa 1980 1990-luvulle saakka. Alueella on ollut pajatoimintaa, tinaamo, metallialan yrityksiä ja pintakäsittelytoimintaa. Tällä hetkellä ruukin alueen tiloja on harrastus-, taidetila- ja varastokäytössä. Lisäksi alueella on yritystoimintaa, kuten ravintola, kuntosali, mainosalan yritys, puusepän tuoteyritys ja moottoripyörien huoltotoimintaa. Ruukkialueen maaperä on pilaantunut metalleilla, syanidilla ja klooratuilla liuottimilla. Keravanjoen sedimentti on metalleilla pilaantunut. Alueen orsivedessä on todettu kloorattuja liuottimia. Ruukin alueella Keravanjoen itäreunalla sijaitsee myös teollisuuskaatopaikka. Kaatopaikan toiminta-aika ei ole tarkoin tiedossa. Toiminnan arvioidaan päättyneen 1970-luvulla. Ruukkialueen länsiosan maaperä ja itäpuolisella alueella sijaitseva kaatopaikka kunnostetaan massanvaihdolla. Itäosan kaatopaikan ulkopuolella olevalle alueelle tehdään pintamaa-aineksen massanvaihto ja kaivutason alapuolelle jäävän maa-aineksen eristäminen. Keravanjoen pohjasedimenttiä ei esitetä kunnostettavaksi. Kunnostusalueen kohdalla joen pohja on kivikkoa ja varsinaista maa-ainesta on hyvin vähän.

5 KUNNOSTUSALUEEN NYKYTILA Tutkimukset Ruukin alueella on tehty vesi- ja maaperätutkimuksia vuosina 1996 1999, 2002, 2004, 2005, 2009, 2010 ja 2011. Alueella tehdyt tutkimukset on esitetty seuraavissa asiakirjoissa: Saastuneen maaperän kunnostussuunnitelma. Kiinteistö Oy Kellokosken tehtaat. SCC Viatek Oy ja Esko Rossi Oy. 12.10.2000. Kellokosken tehtaat. Maaperän pilaantuneisuuden lisätutkimukset ja selvitykset. SCC Viatek Oy. 3.1.2003. Kellokosken tehtaat. Kaatopaikan perustilaselvitys. SCC Viatek Oy. 4.1.2003. Kellokosken tehdasalue. Lisätutkimukset ja riskinarvio. Pöyry Environment Oy. 30.11.2009. Kellokosken tehdasalue. Rakennusten 2 ja 3 alapuolisen maan tutkimukset ja riskitarkastelu. Kunnostuksen kustannusarviot. Pöyry Finland Oy. Päivitetty 9.4.2010. Kiinteistö Oy Kellokosken tehtaat. Ympäristölupahakemuksen 28.11.2000 (Dnro ESAVI/118/04.08/2010, 3.2.2010) täydennykset. Pöyry Finland Oy. 12.4.2010. Kellokosken ruukki. Ympäristölupahakemuksen täydennykset syksy 2011. Pöyry Finland Oy. 8.11.2011. Kunnostusalueet Ruukin pilaantunut maa-alue on jaettu neljäksi kunnostuksen osa-alueeksi (päätöksen liite 1.). Osa-alue 1 käsittää Keravanjoen länsipuolisen kiinteistön. Alueella sijaitsee viisi rakennusta. Kunnostettavan alueen pinta-ala on noin 5 340 m 2. Osa-alue 2 käsittää Keravanjoen itäpuolisen alueen pohjoisosan lukuun ottamatta alueen koillisnurkassa sijaitsevien verstaan (rakennus 2) ja pintakäsittelyrakennuksen (rakennus 3) välistä osuutta. Alueella sijaitsee neljä rakennusta. Kunnostettava alue on pinta-alaltaan noin 3 700 m 2. Keravanjoen itäpuolisen kiinteistön eteläreuna on osa-aluetta 3. Alueella on yksi rakennus. Kunnostettavan alueen kokonaispinta-ala kaatopaikka mukaan lukien on noin 8 000 m 2. Kaatopaikan ulkopuolisen pilaantuneen alueen pinta-ala on noin 3 300 m 2. Osa-alueella 3 Keravanjoen rantapenkereessä on teollisuuskaatopaikka. Kaatopaikan ylemmän penkereen ylätasolle on läjitetty arviolta 230 m 3 kuparilla, lyijyllä, nikkelillä ja sinkillä pilaantuneita maa-aineksia. Maaainekset ovat peräisin ruukin alueella vuonna 1998 tehdystä viemärilinjan kaivusta.

6 Osa-alueella 3 sijaitsevan ns. lasipalatsirakennuksen luoteislaidalla ja teollisuuskaatopaikan ylemmän penkereen ylätasolla ovat sijainneet kevyen polttoöljyn säiliöt. Rakennusten 2 ja 3 välinen alue on osa-aluetta 4. Kunnostettavan alueen pinta-ala on noin 700 m 2. Maaperän pilaantuneisuuden tutkimukset Käsitteet Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) säädetyistä ohjearvoista käytetään jäljempänä termejä kynnysarvot, alemmat ohjearvot ja ylemmät ohjearvot. Saastuneet maa-alueet ja niiden käsittely Suomessa. Saastuneiden maa-alueiden selvitys- ja kunnostusprojekti. Loppuraportti. Ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston muistio 5/1994. -ra-portissa esitetyistä Samase-arvoista käytetään termejä Samase-ohjearvo ja Samaseraja-arvo. Seuraavissa kappaleissa maaperällä tarkoitetaan ruukin alueen täyttömaaainesta ja täyttömaa-aineskerroksen alapuolista savikerrosta. Joen länsipuoli Alueen maaperässä on todettu Samase-raja-arvon ylittäviä kupari-, lyi-jy-, sinkki-, syanidi-, trikloorieteeni- ja tetrakloorieteenipitoisuuksia. Lisäksi arseenia, kadmiumia, kuparia, lyijyä, sinkkiä, vanadiinia, syanidia ja mineraaliöljyä (C 10 C 40 ) sekä trikloorieteeniä on havaittu Samase-ohje- ja -rajaarvojen välissä olevina pitoisuuksina. Yhden näytteen ph oli 7,3. Maaperässä oli myös tiiliä ja puuta. Maa-ainesnäytteiden liukoisuustestissä SFS-EN-12457-3 ei todettu kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1997) ja sen säädösmuutoksessa (202/2006) kaatopaikkasijoituskelpoisuudelle asetettujen raja-arvojen ylityksiä. Alueella arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia 10 700 m 3 (arviolta 20 000 t). Joen itäpuolen osa-alue 2 Alueen maaperässä on todettu Samase-raja-arvon ylittäviä arseeni-, kromi-, kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Lisäksi arseenia, kadmiumia, kuparia, nikkeliä, lyijyä ja sinkkiä on havaittu Samase-ohje- ja -raja-arvojen välissä olevina pitoisuuksina. Maanäytteissä todettiin myös viitteitä trikloorieteenistä. Maaperässä oli myös tiiliä, kuonaa ja styroksia. Alueella arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia 4 000 m 3 7 500 t). (arviolta

7 Joen itäpuolen osa-alue 3 Kaatopaikka-alueen ulkopuolisessa maaperässä on todettu Samase-rajaarvon ylittäviä kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia sekä Samase-raja-arvon ylittävä mineraaliöljyn (C 10 C 40 ) pitoisuus. Lisäksi arseenia, kadmiumia, kromia, kuparia, lyijyä, sinkkiä, syanidia ja trikloorieteeniä on havaittu Samase-ohje- ja -raja-arvojen välissä olevina pitoisuuksina. Maanäytteissä todettiin myös viitteitä tetrakloorieteenistä. Alueella arvioidaan olevan teollisuuskaatopaikka mukaan lukien jätetäyttöä ja pilaantuneita maa-aineksia yhteensä 16 400 m 3 (arviolta 30 200 t). Kaatopaikan ulkopuolisella alueella on pilaantuneita maa-aineksia arviolta 2 300 m 3. Joen itäpuolen osa-alue 4 Alueen maaperässä on todettu Samase-raja-arvon ylittäviä kuparin, lyi- jyn, sinkin, syanidin ja mineraaliöljyn (C 10 C 21 ) pitoisuuksia. Lisäksi arseenia, kadmiumia, kuparia, lyijyä, sinkkiä ja trikloorieteeniä on havaittu Samaseohje- ja -raja-arvojen välissä olevina pitoisuuksina. Maanäytteissä todettiin myös viitteitä tetrakloorieteenistä. Kahden näytteen ph oli 7,5 ja 7,8. Maaperässä oli myös tiiliä ja kuonaa. Maa-ainesnäytteiden liukoisuustestissä SFS-EN-12457-3 ei todettu kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä ja sen säädösmuutoksessa kaatopaikkasijoituskelpoisuudelle asetettujen raja-arvojen ylityksiä. Sinkin liuennut määrä oli pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuusraja-arvon tasolla. Alueella arvioidaan olevan pilaantuneita maa-aineksia yhteensä 1 100 m 3 (arviolta 2 000 t). Itäpuolen rakennusten alapuolinen maaperä Verstaan (rakennus 2) betonilattian alapuolisessa maaperässä todettiin Samase-ohje- ja -raja-arvojen välissä olevat kadmium- ja sinkkipitoisuudet sekä viitteitä cis-1,2-dikloorieteenistä ja trikloorieteenistä. Mineraaliöljypitoisuus (C 10 C 21 ) ylitti kevyen polttoöljyn Samase-raja-arvon. Pintakäsittelyrakennuksen (rakennus 3) betonilattian alapuolisessa maaperässä havaittiin viitteitä trikoorieteenistä. Arseeni-, kadmium- ja kuparipitoisuudet olivat Samase-ohje- ja -raja-arvojen välissä. Sinkkipitoisuus ylitti kahdessa pisteessä Samase-raja-arvon. Keravanjoen jokisedimentti Sedimentissä on todettu Samase-raja-arvon ylittäviä kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Lisäksi arseenia, kadmiumia, kuparia, nikkeliä, lyijyä ja sinkkiä on havaittu Samase-ohje- ja -raja-arvojen välissä olevina pitoisuuksina.

8 Kunnostusalueen kohdalla sedimentti on kivikkoa ja hienoainesta on vähän. Pilaantunutta sedimenttiä esiintyy parisataa metriä kunnostusalueen teollisuuskaatopaikasta alavirtaan. Sedimentin määrää ei ole pystytty arvioimaan. Teollisuuskaatopaikan tila Pinta-ala ja tilavuus Kaatopaikan pinta-ala on arviolta 4 700 m 2. Kaatopaikalle läjitetyn jätteen määrä on noin 14 100 m 3 (26 000 t). Jätetäyttö Jätetäytön tutkimuskaivussa todettiin metalli-, lasi-, puu-, muovi- ja tiilijätettä sekä kuonaa, johtoja ja roskaa, kenkä- että rakennusjätettä. Jätetäytön paksuus on enimmillään 4,6 metriä. Alapenkereen jätetäytössä on todettu Samase-raja-arvon ylittäviä arseeni-, kadmium-, kromi-, kupari-, lyijy-, nikkeli-, sinkki-, mineraaliöljy- ja syanidipitoisuuksia sekä PCB-yhdisteiden yhteenlaskettu kokonaispitoisuus. Lisäksi arseenia, kadmiumia, kromia, nikkeliä, lyijyä, sinkkiä, syanidia, trikloorieteeniä ja tetrakloorieteeniä on havaittu Samase-ohje- ja -raja-arvojen välissä olevina pitoisuuksina. Jätetäytön ph oli kahdessa näytteessä 7,5 ja 8. Yläpenkereen jätetäytössä on todettu Samase-raja-arvon ylittäviä arseeni-, kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksia. Lisäksi arseenia, kadmiumia, lyijyä ja syanidia sekä trikloorieteeniä ja tetrakloorieteeniä on havaittu Samaseohje- ja -raja-arvojen välissä olevina pitoisuuksina. Jätetäytön kahden kokoomanäytteen liukoisuustestissä SFS-EN-12457-3 ei todettu kaatopaikoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä ja sen säädösmuutoksessa kaatopaikkasijoituskelpoisuudelle asetettujen rajaarvojen ylityksiä. Kaatopaikalla tehdyissä mittauksissa ei ole todettu kaatopaikkakaasuja. Jätetäytön alapuolinen maaperä Savikerroksessa on todettu Samase-raja-arvon ylittäviä vinyylikloridi-, syanidi- ja sinkkipitoisuuksia. Lisäksi arseenia, kadmiumia, kromia, nikkeliä, lyijyä, sinkkiä ja trikloorieteeniä on havaittu Samase-ohje- ja -raja-arvojen välissä olevina pitoisuuksina. Pintakerrokset Jätetäytön päällä on hiekkaa, humusta ja multaa sisältävä pintamaakerros. Kerroksen paksuus on muutamia kymmeniä senttejä.

9 Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi Vuosi 2000 Kriittisinä haitta-aineina on tarkasteltu arseenia, kadmiumia, kuparia, nikkeliä, lyijyä, sinkkiä, syanidia ja trikloorieteeniä. Arseenin, kadmiumin, kuparin, lyijyn, sinkin, syanidin ja triklooeteenin pitoisuudet kunnostusalueen maaperässä ovat selvästi kohonneet verrattuna Samase-ohje- ja -rajaarvoihin. Orsivedessä on todettu toisinaan kloorattuja liuottimia. Itäpuolisella alueella hieman Samase-ohjearvot ylittävät maaperän kromi- ja vanadiinipitoisuudet ovat ilmeisesti luonnollisia saven taustapitoisuuksia. Itäpuolella maaperän kuparin, lyijyn, sinkin ja syanidin keskimääräiset pitoisuudet maaperässä ylittävät Samase-raja-arvot. Syöpävaarallisista aineista arseenin, kadmiumin, nikkelin ja trikloorieteenin pitoisuudet ylittävät Samase-ohjearvot. Länsipuolisella alueella syanidin keskimääräinen pitoisuus ylitti Samase-raja-arvon sekä kadmiumin, kuparin, lyijyn ja sinkin keskimääräiset pitoisuudet ylittivät Samase-ohjearvot. Riskienarvioinnin lähtötietoina olivat haitta-aineiden pitoisuudet ja maaperätiedot, epäorgaanisten haitta-aineiden ja trikloorieteenin maaperään pidättymisominaisuudet, kasvillisuus kohteessa, säätiedot, haitta-aineiden terveysvaikutukset ja vesistön mahdollinen käyttö sekä alueen yleistiedot, altistuvat kohteet että suunniteltu käyttö. Laskelmassa, jolla laskettiin ilman kautta pilaantuneen alueen ulkopuolelle leviävää kuormitusta ja Keravanjokeen kulkeutuvien haitta-aineiden määriä, otettiin huomioon pilaantuneen alueen kokonaispinta-ala ja keskimääräiset pitoisuudet. Hydrologiset laskelmat tehtiin Help3-ohjelmalla. Haitta-aineiden kulkeutumisen, haittaaineille altistumisen ja riskien laskennassa käytettiin MMSOILS 4.0- ohjelmistoa. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden osalta haihtuminen ja ilmassa tapahtuva leviäminen ovat keskeisiä. Metalleja voi kulkeutua maaperästä liikenteen ja tuulen aiheuttaman pölyämisen kautta. Laskeuman vaikutuksesta myös kohteen ulkopuoliset maa-alueet likaantuvat jonkin verran. Keravanjokeen kulkeutuu metalleja vesieroosion, pintavalunnan ja maaperään suotautuvan veden vaikutuksesta. Kaivutyöt pilaantuneella alueella voivat aiheuttaa pilaantuneen maa-aineksen kulkeutumista kunnostusalueen ulkopuolelle. Nykytilanteessa alueella työskentelevät ja/tai asuvat ihmiset ovat ilmeisesti eniten altistuvia. Kunnostusalueen ulkopuolella asuvat ihmiset voivat altistua hengitysilman (pöly) ja puutarhakasvien syönnin (laskeuma) sekä likaantuneen maan suoran kontaktin ja syönnin kautta. Laskelmien mukaan arseenista ja trikloorieteenistä aiheutuvat riskit työntekijöille ovat merkityksellisiä. Kokonaisuutena syöpäriski voi ylittää hyväksyttävänä pidettävän tason (noin 1x10-6 ). Altistuminen tapahtuu pääasiassa hengitysilman kautta. Maan pölyämisherkkyys vaikuttaa oleellisesti arseenista, kadmiumista ja nikkelistä aiheutuvan riskin suuruuteen. Trikloorieteenin haihtuminen on todellisuudessa ilmeisesti vähäisempää kuin laskettu haihtuminen, sillä voimakkaimmin pilaantunut alue on pieni. Paikallisesti haihtuminen voi olla kuitenkin merkittävää. Syanidi ei aiheuta krooni-

10 sen altistumisen kautta vaaraa nykyiselle maankäytölle. Paikallisesti yli 100 mg/kg ylittävät syanidipitoisuudet voivat aiheuttaa erityistilanteissa akuutin myrkytyksen vaaran. Laskelmien mukaan erityisesti kadmiumin, kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet ovat niin korkeita, että kyseiset aineet rajoittavat maaperäeliöiden elämistä alueella. Ravintoketjun välityksellä myös muut eliöt voivat altistua maaperän haitta-aineille ja siten aineita voi kulkeutua alueen ulkopuolelle. Alueen maaperän ph on korkea, mikä pienentää raskasmetallien liukoisuutta oleellisesti. Todelliset vaikutukset voivat olla arvioitua vähäisemmät. Pilaantuminen on tapahtunut pitkällä aikavälillä ja alueen maaperäeliöstö on sopeutunut nykytilanteeseen. Kyseisiä haitta-aineita huonosti sietävät lajit ovat hävinneet tai vähentyneet. Alueella ei ole erityisen arvokkaita luontokohteita. Riskinarvioinnissa otettiin huomioon epävarmuustekijöinä muun muassa arvioinnin perusteena olevien pitoisuustietojen epätarkkuudet, ympäristön ominaisuuksien vaihtelu ja laskentaparametreihin sisältyvät epätarkkuudet. Lisäksi mallien käyttöedellytysten toteutuminen, altistus- ja vaikutusreittien kattavuus sekä altistuvien kohteiden määrittelyn epävarmuudet olivat tarkasteltuja epävarmuustekijöitä. Riskinarvioinnin johtopäätöksenä todetaan, että ruukin alue on tarpeen kunnostaa jonkin verran kohonneen syöpäriskin vuoksi. Koska haittaainepitoisuuksissa esiintyy paikallista vaihtelua, ja koska alue on paikoitellen voimakkaasti pilaantunut, voi riski olla erityistapauksissa hieman laskettua suurempi. Kunnostustarve on ilmeinen, mutta välitöntä vaaraa maaperän saasteista ei aiheudu. Koska laskelmissa käytetty altistumisaika oli koko työssäoloaika (40 vuotta), ei ole todennäköistä, että nykyisin alueella oleskelevien terveys olisi vaarantunut. Lisäksi alueen saasteista aiheutuu ekologisia riskejä. Jos länsipuolinen alue kunnostetaan kokonaan massanvaihdolla, on pilaantuneesta maaperästä aiheutuva terveysriski arseenia lukuun ottamatta merkityksetön. Arseenin pitoisuuden tulisi olla merkittävästi luonnon taustapitoisuutta alhaisempi. Ilmeisesti laskelma kuitenkin yliarvioi arseenista aiheutuvan terveysriskin. Ekologisten riskien osalta kadmiumin, kuparin ja sinkin Samase-ohjearvotasoiset pitoisuudet ovat liian korkeita verrattuna Selvitys ja ehdotuksia ympäristövaarallisten aineiden pitoisuuksien ohjearvoista maaperässä -tiedolliset perusteet, määrittelyperusteet, soveltaminen, kehittäminen. AA. Suomen ympäristökeskuksen moniste 92/1997. -julkaisussa ehdottamiin tavoitearvoihin. Itäpuolella koko alueelle tehdyn massanvaihdon jälkeen minkään yksittäisen aineen terveysriski ei vaikuta olevan kovin suuri. Trikloorieteenin epätasaisen jakautumisen vuoksi riski voi olla paikallisesti suurempi. Massanvaihdolla tarkoitettiin kunnostamista Samase-raja-arvotasoon, jos alue jää teollisuuskäyttöön. Samaseohjearvotasoa käytetään muussa käytössä. Jos länsipuolelta poistetaan Samase-ohjearvon ylittävät pilaantuneet maaainekset ja kun alue peitetään puhtailla maa-aineksilla, maaperän haitta-

11 aineista aiheutuvat terveys- ja ekologiset riskit tulevat merkityksettömän pieniksi. Jos itäpuolisilla alueilla poistetaan pilaantuneet maa-ainekset rakennusten väliseltä alueelta ja jos jäljelle jäävät pilaantuneet maa-ainekset peitetään 0,3 metrin sorakerroksella, terveysriskit estyvät liuottimia lukuun ottamatta. Liuottimien haihtumisen estämiseksi läjitysalueelle rakennetaan tiivis pintaeristys ja kaasunkeräysjärjestelmä. Vaihtoehdossa kaikki kaivetut massat läjitetään itäpuolen kaatopaikalle. Jos pilaantuneet alueet peitetään 0,5 metrin puhtaalla maaaineskerroksella tai asfaltoidaan, ja jos ns. lasipalatsi (rakennus 11) otetaan kirjastokäyttöön ja muu yritystoiminta jatkuu alueen rakennuksissa eikä alueelle tule asuntoja, ovat liuottimien haihtuminen ja kulkeutuminen maassa suotoveden mukana ainoat haitta-aineiden kulkeutumisreitit. Trikloorieteenistä aiheutuva syöpäriski on merkityksetön. Kaikissa tarkastelluissa kunnostusvaihtoehdoissa suotovesien kautta jokiveteen kulkeutuvien haitta-aineiden pitoisuudet eivät nouse merkitykselliselle tasolle. Vuosi 2009 Kriittisiksi haitta-aineiksi on valittu arseeni, kadmium, kromi, kupari, nikkeli, lyijy, sinkki, syanidi ja öljy sekä klooratut liuottimet (dikloorieteenit, trikloorieteeni, tetrakloorieteeni ja 1,1,1-trikloorietaani). Kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuuksien keskiarvot ylittävät ylemmät ohjearvot lähes koko alueella sekä ongelmajätteen raja-arvon kaatopaikka-alueella. Arseeni-, kadmium-, kromi- ja nikkelipitoisuudet ylittävät teollisuuskaatopaikka-alueella useassa pisteessä sekä nikkelipitoisuus osa-alueella 1 ja kromipitoisuus osaalueella 2 ylemmät ohjearvot. Osa-alueilla 1, 3 ja 4 on todettu syanidia alempien ja ylempien ohjearvojen ylittävinä pitoisuuksina. Mineraaliöljyä esiintyi teollisuuskaatopaikka-alueella ja osa-alueella 4 ylemmän ohjearvon ylittävänä pitoisuutena. Öljy sisältää pääasiassa keskiraskaita jakeita ja bensiinihiilivetyjä. Kloorattuja liuottimia on havaittu ylempien ohjearvojen ylittävinä pitoisuuksina osa-alueilla 1 ja 4 sekä kaatopaikka-alueella. Lisäksi osa-alueiden 1 ja 3 orsivedessä on esiintynyt muutamaan otteeseen korkeita pitoisuuksia kloorieteenejä. Alueella todetut aineet ovat ihmiselle ja ympäristölle haitallisia. Syanidi on myrkyllistä ja voi muodostaa happamissa olosuhteissa haihtuvaa ja erittäin myrkyllistä syaanivetyä. Öljyssä on haihtuvia ja liukoisia komponentteja. Klooratut liuottimet ovat haihtuvia ja huuhtoutuvia. Merkityksellinen kloorattujen liuottimien leviämisreitti on kulkeutuminen rakennuksen alapohjan läpi. Lisäksi kloorieteenit ja syanidi kulkeutuvat orsiveden mukana. Klooratut liuottimet voivat myös päästä saven/siltin läpi pohjaveteen. Raskasmetallit voivat rikastua kasveihin. Kaikki haitta-aineet voivat levitä, jos pilaantunut pintamaa-aines pölyää, sekä kaivutyön aikana pilaantuneen massan siirtojen yhteydessä. Lisäksi ihokontakti pilaantuneeseen maa-ainekseen on mahdollista. Alueella sijaitsevat viemärit voivat nopeuttaa vesiliukoisten aineiden kulkeutumista, sillä viemärit on yleensä sijoitettu karkeaan sora- ja hiekkakerrokseen.

12 Syanidi, öljyhiilivedet ja kloorieteenit hajoavat maaperässä biologisesti. Kloorieteenien hajoamisen arvioidaan olevan hidasta. Kirjallisuuslähteissä trikloorieteenin puoliintumisaika maaperässä ja pintavedessä on 0,5 1 vuotta sekä pohjavedessä 1 5 vuotta. Riskienarvioinnissa käytettiin arviointikriteereinä ympäristön eri osissa mitattuja haitta-ainepitoisuuksia sekä pitoisuuksien vertailuarvoja nykyisessä ja tulevassa maankäytössä. Lisäksi käytössä oli liukoisuustestien tulokset ja tiedot haitta-aineiden liukenemisesta/kulkeutumisesta. Kirjallisuustietojen perusteella arvioitiin haitta-aineiden tärkeimmät ominaisuudet sekä terveys- ja ympäristövaikutukset. Aineistona olivat myös kynnys- ja ohjearvojen perusteeksi määritetyt terveysperustaiset ja ekologiset viitearvot. Lisäksi arvioitiin haitta-aineille altistuminen alueen nykytilassa ja haitta-aineiden kulkeutuminen laskennallisesti. Riskinarviointi tehtiin viitearvovertailuna, jossa tarkasteltiin kunkin haittaaineen kulkeutuvuuteen ja altistumismahdollisuuteen liittyviä ominaisuuksia sekä toksisuuden viitearvoja. Vertailussa todetaan, että täyttömaan korkeasta ph:sta johtuen alueella ei ole riskiä syaanivedyn muodostumisesta. Jätteessä ei tapahdu orgaanisen aineen hajoamista, mikä voisi laskea ph:ta ja lisätä syaanivedyn muodostumisriskiä. Teollisuuskäytössä olleella maaperällä ei ole erityistä suojeluarvoa tai herkkyyttä eikä ekologisten viitearvojen käyttö riskitarkastelussa ole tarkoituksenmukaista. Osa-alueella 1 todettu lyijypitoisuus aiheuttaa terveysriskin lapsille, jos alue on asuinkäytössä. Muussa käytössä lyijypitoisuus ei ole haitallisella tasolla. Lisäksi alueella 1 todetut syanidipitoisuudet aiheuttavat terveysriskin asuinkäytössä. Alueella 1 todetut klooratut liuottimet tekevät alueen soveltumattomaksi asuin- ja teollisuuskäyttöön ilman kunnostusta. Osa-alueella 2 havaittu lyijypitoisuus aiheuttaa terveysriskin lapsille, jos alue on asuinkäytössä. Muussa käytössä kromilla, kuparilla, lyijyllä, nikkelillä ja sinkillä pilaantuneen maaperän kunnostustarvetta ei ole. Osa-alueella 3 todetut kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuudet edellyttävät kunnostustoimenpiteitä kaikissa tulevissa käyttömuodoissa. Alueen 3 sekä asuin- että teollisuuskäyttö vaativat trikloorieteenillä pilaantuneen maaperän kunnostusta. Maaperässä todetut kadmium- ja tetrakloorieteenipitoisuudet edellyttävät alueen 3 kunnostamista, jos alue on asuinkäytössä. Alueen 3 syanidilla pilaantunut maaperä on myös kunnostettava. Osa-alueen 4 maaperässä esiintyvät kupari-, lyijy-, sinkki- ja syanidipitoisuudet edellyttävät kunnostustoimenpiteitä tulevassa käytössä. Trikloorieteenin keskimääräiset pitoisuudet vaativat alueen 4 kunnostamista asuinkäytössä. Lisäksi laskettiin alueesta asuin- ja teollisuuskäytössä aiheutuvat riskit RISC 4 -ohjelmalla. Laskelmissa altistumisreitteinä olivat maahiukkasten nieleminen, ihokontakti maaperään ja sisäilman hengitys. Osa-alueella 1 ihmiset voivat altistua maaperän kloorieteeneille, jos pilaantunutta maaperää ei kunnosteta tai jos taloissa ei ole tuulettuvaa alapohjaa. Hyväksyttävä pidetty syöpäriski 1,0 E-5 ylittyy hengityksen kautta tapahtuvassa altistuksessa. Trikloorieteeniä sisältävän sisäilman hengittäminen aiheuttaa lapsille myös muita terveysriskejä sallittua enemmän. Osa-alueen 1 teollisuuskäyttö aiheuttaa työntekijöille sisäilman hengityksen kautta hyväksyttävänä

13 pidetyn syöpäriskin ylittymisen. Osa-alueen 2 maaperän pilaantuneisuudesta ei ole riskiä alueella työskenteleville tai alueella satunnaisesti vieraileville. Osa-alueen 4 käyttö asuinalueena voi aiheuttaa aikuiselle ja lapselle hyväksyttävänä pidetyn syöpäriskin ylittymisen sisäilmaa hengitettäessä. Lapsilla lisääntyneen syöpäriskin altistumisreittejä ovat myös pilaantuneen maa-aineksen ihokontakti ja maahiukkasten syönti. Osa-alueella 3 sijaitsevalla kaatopaikka-alueella oleskelusta ei nykyisessä tilanteessa aiheudu terveydellisiä haittoja. Alueella 3 orsiveden haihtumisesta aiheutuvaa riskiä ei otettu huomioon laskelmissa. Lisäksi keskiarvopitoisuuksien käyttö laskennan lähtötietoina aliarvioi kaatopaikka-alueen riskejä. Epävarmuustekijöinä on mainittu, että riskinarviossa ei ole otettu huomioon pohjaveden pilaantumisesta aiheutuvaa altistumista eikä ekologisia riskejä eikä haitta-aineiden epätasaista jakautumista. Lisäksi laskentaohjelmassa on tiettyjä vakioparametrejä. Altistumisreitti pohjaveden kautta arvioitiin merkityksettömäksi, sillä alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä pohjavettä käytetä paikallisesti. Varsinainen pohjavesikerros on savikerroksen alapuolella. Pohjaveden liikkuvuus ja antoisuus alueella on hyvin huono. Veden haitta-ainepitoisuuksista aiheutuvaa altistumista ja terveysriskiä ei lähtötietojen epävarmuuden vuoksi pystytty laskemaan luotettavasti. Haitta-aineiden rikastumista kasveihin ei tarkasteltu, sillä alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole viljeltäviä kasveja. Ekologisia riskejä ei otettu huomioon, koska vanhalla pilaantuneella täyttömaalla ei ole ekologisia arvoja. Laskentaparametreihin sisältyy aina epävarmuuksia, koska niitä ei pystytä määrittämään kohteesta. Tällöin joudutaan käyttämiä arvioita, kuten arvioimaan lattian läpi huonetilaan tulevan ilman määrä. Haittaaineiden epätasainen jakautuminen täytössä johtuu teollisuuskaatopaikkaalueen ja kuonatäytön massojen haitta-ainepitoisuusvaihteluista tai pisteittäisistä päästöistä maaperään sekä aineiden leviämisestä savikerroksen päällä olevassa maassa. Näytepisteverkko on suhteellisen tiheä ja riskinlaskennassa käytettiin mittaustulosten keskiarvoja, mikä lisää laskennan luotettavuutta. Teollisuuskaatopaikka-alueella keskiarvopitoisuuksien käyttö antaa systemaattisesti liian alhaisia laskennan lähtöpitoisuuksia. Sedimenttiin sitoutunut raskasmetalli voi tulvien ja joen pohjan häirinnän yhteydessä lähteä liikkeelle ja aiheuttaa kohonneita pitoisuuksia veteen. Ravintoketjussa tapahtuvaa haitta-aineiden rikastumista esimerkiksi kaloihin ei ole arvioitu. Keravanjoen vedestä mitatut pitoisuudet ovat olleet alhaisia. Sedimentistä ei siten normaaliolosuhteissa huuhtoudu merkittävää määrää raskasmetalleja. Sedimentin pilaantuneisuus ei aiheuta riskiä jokea ympäröivälle Kellokosken tehdasalueelle. Osa-alueella 1 maaperän pilaantuneisuus ei nykyisessä käytössä aiheuta ympäristöön merkittävää kuormitusta tai riskiä eikä alueella ole kunnostustarvetta. Raskasmetalleilla pilaantuneet massat voidaan peittää 0,5 metrin puhtaalla maa-aineskerroksella. Alueen pilaantuneisuus tulee ottaa huomion, kun kunnostamattomaan maaperään kaivetaan viemäreitä ja muita vastaavia. Myös puiden istuttamiseen tulee rajoituksia. Altistumisriskiä kloorieteeneille tulee vähentää asunto- ja toimistorakentamisessa. Vähentämistoimenpiteitä ovat pilaantuneen massan poistaminen rakennusalueil-

14 ta ja esimerkiksi neljän metrin etäisyydelle seinälinjasta sekä tunnistettujen hot-spottien poisto. Osa-alueella 2 suositellaan nykyistä vaativammassa maankäytössä vähintään raskasmetalleja sisältävien maa-ainesten osittaista vaihtamista ja ainakin 0,5 metrin puhdasta täyttöä. Vaihtoehtoinen ratkaisu on kaikkien pilaantuneiden massojen poistaminen. Uudisrakennusalueilta joudutaan poistamaan pilaantuneet maat ja jätetäyttö perustusten kohdilta puhtaaseen maahan saakka. Osa-alue 4 ei sovellu asuin- tai muuhun käyttöön ilman kunnostusta. Trikloorieteenistä aiheutuva riski voidaan estää lattioiden tiivistämisellä, jos sen toteuttaminen on teknisesti mahdollista. Pilaantunut massamäärä on suhteellisen pieni, joten massanvaihto on mahdollinen ratkaisu. Tällöin saataisiin poistettua myös jätetäyttö. Jos teollisuuskaatopaikka jää paikalleen, tulee se kunnostaa kaatopaikan lopettamisohjeiston mukaisesti. Tällöin kaatopaikasta aiheutuvat riskit saadaan minimoitua. Kaatopaikan kaivaminen pois on toinen ratkaisu. Vuosi 2011 Tehtyjen tutkimusten perusteella orsivedellä ei ole virtausyhteyttä pohjaveteen. Pohjavedessä ei ole todettu liuottimia tai kohonneita raskasmetallipitoisuuksia. Pohjaveden mukana ei siten kulkeudu haitta-aineita kunnostusalueen ulkopuolelle tällä hetkellä eikä kunnostuksen jälkeen. Ennen kunnostusta ruukin alueen maaperässä arvioidaan olevan kuparia 110 t, lyijyä 58 t, nikkeliä 3 t ja sinkkiä 116 t. Massanvaihdolla poistetaan kuparista 98 %, lyijystä 96 %, nikkelistä 94 % ja sinkistä 95 %. Metallit esiintyvät niukkaliukoisina. Ennen kunnostusta ruukin alueen maaperässä arvioidaan olevan tri- ja tetrakloorieteeniä arviolta 490 kg. Ruukin pilaantuneella alueella on vesijohtoja viemärilinjoja. Johtokaivantojen läpäisevä maa-aines nopeuttaa veden ja siihen liuenneiden yhdisteiden kulkeutumista. Pilaantuneella alueella sijaitsevasta vesijohtoputkesta vuonna 2011 otetuissa vesinäytteissä ei todettu tutkimusmenetelmän määritysrajan ylittäviä orgaanisten haitta-aineiden pitoisuuksia. Tri- ja tetrakloorieteenin määritysraja oli 2 µg/l. Ruukin alueelta kulkeutuu orsiveden mukana jonkin verran trikloorieteeniä Keravanjokeen. Eniten liuottimia kulkeutuu osa-alueilta 1 ja 3. Kunnostuksen jälkeen orsivedeksi imeytyvä sadevesi on osa-alueilla 2 ja 3 vähäisesti kosketuksissa eristettyjen pilaantuneiden maa-ainesten kanssa. Voimakkaasti pilaantuneiden maa-ainesten poistamisen jälkeen orsiveden mukana kulkeutuvien haitta-aineiden pitoisuudet ja määrät pienenevät oleellisesti.

15 Rakennuksen 11 alapuolelta vuonna 2011 mitatut haihtuvien hiilivetyjen pitoisuudet olivat HTP-arvoja alhaisempia. Terveysriskin kannalta liuottimien pitoisuudet huoneilmassa ovat merkityksettömällä tasolla. Rakennusten 2 ja 3 betonilattioissa on huomattavasti halkeamia. Lattian huono kunto ja läpiviennit vaikuttavat huoneilmaan kulkeutuvien liuottimien pitoisuuksiin. Haihtuvista hiilivedyistä hengitysilman kautta aiheutuvaan altistumisriskiin vaikuttaa myös se, että pitoisuudet lattian alapuolisessa tilassa voivat vaihdella ei puolilla rakennusta. Lattian pintakerros ei ole nykyisin tiivis ja siten lattian läpi huoneilmaan tulevan ilmamäärän arviointi aiheuttaa epävarmuuden. Huonetilojen ilmanvaihtokerroin ei ehkä ole riittävä, mikä voi aiheuttaa huoneilmaan oletettua korkeamman pitoisuuden. ALUEEN KUNNOSTAMINEN Kesto Kunnostuksen arvioidaan kestävän kaksi kuukautta. Työaika on ma pe klo 6 18. Valmistelevat työt Kunnostuksesta tehdään toteutus-, työsuojelu- ja laadunvalvontasuunnitelmat. Työntekijöille varataan sosiaalitilat ja henkilökohtaiset suojavarusteet. Kunnostusalue erotetaan ympäristöstä aidalla tai lippusiimalla. Alue merkitään pilaantuneen maa-aineksen kunnostuksesta kertovin merkinnöin. Kunnostusalueelta poistetaan mahdollinen sekalainen jäte. Alue raivataan tarpeellisilta osilta. Kunnostustavoitteet Keravanjoen länsipuoliselta alueelta (osa-alue 1) poistetaan maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemmat ohjearvot. Keravanjoen itäpuolen osa-alueelta 3 poistetaan jätetäyttö ja pilaantunut maa-aines kaatopaikka-alueelta. Teollisuuskaatopaikan ulkopuolisella alueella ei tehdä massanvaihtoa. Lisäksi osa-alueilta 2 ja 4 poistetaan pintamaa-aineskerros 0,3 metrin syvyydelle saakka. Rakennusten vierestä voidaan tarvittaessa poistaa pilaantunutta maa-ainesta 0,2 0,5 metrin kerros. Tarpeetonta maiden kaivua ja siirtelyä vältetään. Maa-ainesten poiskaivun jälkeen alueet nurmetetaan tai asfaltoidaan.

16 Lisäksi pilaantuneet maa-ainekset poistetaan lähes kaikista vesijohto- ja viemärikaivannoista osa-alueilla 1 ja 3 tehtävän massanvaihdon yhteydessä. Viemärilinja-alueet, joilla ei tehdä massanvaihtoa, asfaltoidaan. Kaivu Eristys Toteutus Rakennusten tuentatarve selvitetään, jos kaivannot ovat syviä. Tuentaa ei tarvita 0,2 0,3 metriä syvillä kaivualueilla. Savikerroksen rikkomista vältetään massanvaihdon aikana. Kaatopaikka-alue tasataan massanvaihdon jälkeen. Tasaukseen käytettävän maa-aineksen määrä on noin puolet poistetun jätetäytön määrästä. Pilaantuneita maa-aineksia poistetaan seuraavasti: - osa-alueelta 1 arviolta 10 700 m 3 - osa-alueelta 2 arviolta 1 100 m 3 - osa-alueelta 3 arviolta 14 100 m 3 - osa-alueelta 4 arviolta 250 m 3. Maaperätutkimukset Kenttävalvonnasta vastaa sertifioitu ympäristönäytteenottaja. Kunnostustyön aikaiset analyysit teetetään akkreditoidussa laboratoriossa. Kaivualueen leikkauspinnasta otetaan maaperänäytteet jokaista 200 m 2 :n aluetta kohti. Näytteistä tutkitaan kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuudet. Joka viidennestä näytteestä analysoidaan öljy-, syanidi-, trikloorieteeni- ja vinyylikloridipitoisuudet. Poistettavista maa-aineksista otetaan yksi näyte jokaista 100 m 3 :n massamäärää kohti. Näytteistä tutkitaan kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuudet. Joka viidennestä näytteestä analysoidaan öljy-, syanidi- ja trikloorieteenipitoisuudet. Maa-aineseristys Pintamaa-aineksen poistamisen jälkeen eristetään osa-alueen 2 viheralueille jäävät pilaantuneet maa-ainekset. Alueen pinta-ala on noin 900 m 2. Peitettävät alueet tasataan. Isoimmat epätasaisuudet voidaan muotoilla asfaltoitavilta alueilta saatavilla leikkausmassoilla. Ennen peittämistä alueille levitetään merkkikangas.

17 Pilaantuneeksi jäävän maa-alueen eristys tehdään 0,3 metriä paksulla puhtaalla maa-aineskerroksella. Alueille istutetaan soveltuva kasvillisuus. Istutuksesta tehdään erikseen maisemointisuunnitelma. Asfaltointieristys Pintamaa-aineskerroksen poistamisen jälkeen piha- ja tiealueille jäävät pilaantuneet maa-ainekset eristetään asfaltoimalla. Asfaltoitavien alueiden välissä olevat luiskarakenteet suojataan eroosiosuojarakenteilla. Osa-alueella 2 eristetään piha- ja tiealueet. Alueen pinta-ala on noin 2 900 m 2. Osa-alueella 3 eristetään rakennuksen 11 piha-alue ja rakennuksen itäpuolella oleva tie. Alueen pinta-ala on noin 3 300 m 2. Osa-alueella 4 neljä eristetään rakennusten 2 ja 3 välinen alue. Alueen pinta-ala on noin 700 m 2. Asfaltoitavien kaivualueiden pohjalle asennetaan suodatinkangas. Kankaan päälle rakennetaan 200 300 mm:n paksu murskekerros. Murskekerroksen päälle valetaan asfalttikerros, kuten AB 16/100 50 mm. Paikoin voidaan käyttää valuasfalttia. Eroosiosuojaus Eroosiosuojauksessa käytetään eroosiosuojaverkkoa tai -mattoa. Verkko ankkuroidaan luiskaan. Haitta-aineet eristysalueilla Osa-alueelle 2 jää pilaantuneita maa-aineksia arviolta 3 000 m 3. Osa-alueelle 3 jää pilaantuneita maa-aineksia arviolta 2 300 m 3. Osa-alueelle 4 jää pilaantuneita maa-aineksia arviolta 850 m 3. Rakennusten alapuolinen maaperä Vesien keräys ja johtaminen Rakennusten 2 ja 3 lattiat pinnoitetaan tiiviillä betonivalulla. Tarvittaessa käytetään betonia tiiviimpää massausta. Alipaineistuksen tekeminen tiloihin ei ole mahdollista ilman laajamittaisia muutostöitä. Kaatopaikan Keravanjoen puoleiseen reunaan asennetaan joen suuntainen salaoja. Salaoja varustetaan tarkkailukaivolla.

18 Asfaltoitavilta alueilta hulevedet kerätään ja johdetaan riittävillä kallistuksilla ja kouruilla. Polttoaineen käyttö ja varastointi Käytettävä polttoainesäiliö on kaksoisvaippasäiliö tai säiliö on varustettu valuma-altaalla. Säiliö on tyyppihyväksytty, huollettu ja suunniteltu työmaakäyttöön. Säiliön varusteina ovat ylitäytön ja lapon estin. Säiliössä on lukittava täyttöaukko, lukittava pistooli ja lukittava pumppu. Säiliön tilavuus on 1 3 m 3. Säiliö sijoitetaan kovalle pohjalle. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) Esitetyllä kunnostusmenetelmällä vähennetään pilaantuneista maaaineksista aiheutuvaa haittaa. Menetelmällä estetään haitta-aineiden leviäminen ympäristöön. Lisäksi menetelmässä otetaan huomioon alueella sijaitsevien rakennusten historiallinen merkittävyys ja tästä johtuvat rajoitukset kunnostukselle. Päästöjen määrä on myös vähäinen. Alueen suojarakenteet tehdään puhtaista materiaaleista. Esitetyllä kunnostusratkaisulla säästetään puhtaita maa-aineksia ja säästetään massojen kuljetuksesta aiheutuvat energiakustannukset. Tekniikan kehittyessä massojen käsittely on mahdollista tulevaisuudessa. Päästöjen hallinnassa käytetään hyväksyttyä tekniikkaa. Alueelle on tehty jälkiseurantaohjelma. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Jätevedet Kaatopaikkavesi Jätetäyttöalueella on yksi orsivesiputki (PV5). Putkesta PV5 vuonna 2002 otetussa vesinäytteessä todettiin trikloorieteeniä 310 µg/l, vinyylikloridia 21 µg/l, 1,1,2-trikloorietaania 5,9 µg/l, tetrakloorieteeniä 2,4 µg/l, tolueenia 3,1 µg/l, 1,2,4-trimetyylibentseeniä 1,6 µg/l ja ksyleenejä yhteensä 4,4 µg/l. Putkesta PV5 vuonna 2011 otetussa vesinäytteessä todettiin trikloorieteeniä 23 µg/l, 1,1-dikloorieteeniä 120 µg/l, 1,1,1-trikloorietaania 4,8 µg/l. Kaivantovesi Massanvaihtokaivantoon voi kertyä vettä. Vesi pumpataan kaivannosta ja esikäsitellään tarvittaessa öljyn ja kiintoaineksen erottimella. Vesi johde-

19 taan viemäriin tai toimitetaan asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Viemäröinnistä sovitaan viemärilaitoksen kanssa. Jos haitta-ainepitoisuudet ovat alhaisia, sovitaan veden johtamisesta Keravanjokeen ympäristöviranomaisten kanssa. Päästöt vesiin Ruukin alueen orsivedessä olevat liuottimet kulkeutuvat koko alueelta Keravanjokeen. Huuhtoutuvien liuottimien määrää ei pystytä arvioimaan. Valtioneuvoston asetuksessa 1022/2006 on säädetty vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet. Lisäksi tietyille aineille on asetettu ympäristölaatunormi. Kellokosken ruukkialueen maaperässä ja pohjavedessä todettuja vaarallisia aineita ovat trikloorieteeni, tetrakloorieteeni, bentseeni, kadmium ja nikkeli. Elohopean ympäristölaatunormi pintavedelle on vuosikeskiarvona 1 µg/l. Trikloorieteeniä ja tetrakloorieteeniä ei saa päästää pintaveteen tai viemäriin. Pintaveden laatunormi trikloorieteenille ja tetrakloorieteenille on 10 µg/l. Riskinarviossa on arvioitu, että trikloorieteenin pitoisuus ei kunnostuksen jälkeisessä tilanteessa nouse merkitykselliselle tasolle. Keravanjoen länsipuolisen alueen ja kaatopaikan massanvaihto vähentää alueelle jäävän trikloorieteenin määrää. Tetrakloorieteenistä ei aiheudu haittaa Keravanjoen veden laadulle, sillä aineen pitoisuudet ovat alhaisia. Alueella alhaisina pitoisuuksina todettua bentseeniä ei tutkimusten mukaan pääse Keravanjokeen. Kadmiumia ei kulkeudu tällä hetkellä merkittävää määrää Keravanjokeen ja päästömäärä tulee pienenemään kunnostuksen jälkeen. Nikkeliä on todettu maaperässä, pohjavedessä ja Keravanjoen sedimentissä. Maaperänäytteiden perusteella nikkeli on maassa niukkaliukoisessa olomuodossa. Alueen kunnostaminen vähentää merkittävästi nikkelin kulkeutumista. Vesitase Nykytilanteessa Ruukin alueella muodostuu hulevesiä arviolta 2 300 m 3 /a. Hulevesien kerääntymisalueen pinta-ala on noin 3 600 m 2. Kunnostuksen jälkeen Ruukin alueella muodostuu hulevesiä arviolta 5 000 m 3 /a. Hulevesien kerääntymisalueen pinta-ala on noin 7 600 m 2. Hulevedet puretaan Keravanjokeen. Päästöt ilmaan Pintakäsittelyrakennuksen (rakennus 3) betonilattian alapuolisen maaperän huokosilmassa esiintyi vuoden 2002 tutkimuksissa 1,1,1- trikloorietaania 4,8 mg/m 3 ja trikloorieteeniä 2,7 mg/m 3.

20 Ns. lasipalatsirakennuksen (rakennus 11) betonilattian alapuolisen maaperän huokosilmassa esiintyi vuoden 2011 tutkimuksissa 1,1,1- trikloorietaania 0,8 µg/m 3, trikloorieteeniä 0,2 mg/m 3, tetrakloorieteeniä 0,05 mg/m 3, tetrakloorimetaania 0,05 µg/m 3, bentseeniä 5 µg/m 3 ja BTEXyhdisteitä yhteensä 0,09 mg/m 3. Osa-alueen 1 massanvaihdon yhteydessä syntyy pisteittäisiä ja ajoittaisia haihtuvien hiilivetyjen päästöjä. Maaperän pölyäminen ja haitta-aineiden leviäminen pölyn mukana minimoidaan työteknisillä ratkaisuilla, kuten kastelulla. Melu Melua ja tärinää syntyy liikenteestä ja kaivamisesta. Melun voimakkuus vastaa normaalia liikenteen ja maansiirron melua. Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Voimakkaasti pilaantuneet maa-ainekset kuljetetaan luvanvaraiseen käsittelylaitokseen. Jätteet toimitetaan asianmukaiseen paikkaan. Päästöt maaperään ja pohjaveteen Vesitase Pohjavesi Nykytilanteessa Ruukin alueella muodostuu orsivesiä arviolta 8 100 m 3 /a. Orsivesien kerääntymisalueen pinta-ala on noin 24 700 m 2. Kunnostuksen jälkeen Ruukin alueella muodostuu hulevesiä arviolta 6 800 m 3 /a. Hulevesien kerääntymisalueen pinta-ala on noin 20 700 m 2. Alueella ei muodostu pohjavettä. Keravanjoen länsipuoli Orsivesiputken PV1 vuoden 2002 vesinäytteessä todettiin tolueenia 2,6 µg/l, 1,2,4-trimetyylibentseeniä 2,1 µg/l ja ksyleenejä yhteensä 4,5 µg/l. Orsivesiputkesta PV307 vuonna 2004 otetussa vesinäytteessä havaittiin trikloorieteeniä 7,3 µg/l ja 1,1,1-trikloorietaania 2,6 µg/l sekä booria, bariumia, fosforia, lyijyä ja sinkkiä pitoisuuksina, jotka saattavat ilmentää alueen pohjaveden yleisestä tasosta kohonnutta laatumuutosta. Orsivesiputkesta PV307 vuonna 2011 otetussa vesinäytteessä havaittiin trikloorieteeniä 23 µg/l, 1,1,1-trikloorietaania 20 µg/l ja cis-1,2-

21 dikloorieteeniä 53 µg/l sekä bariumia pitoisuutena, joka saattavat ilmentää alueen pohjaveden yleisestä tasosta kohonnutta laatumuutosta. Keravanjoen itäpuoli Pohjavesiputken PV15 vuoden 2002 vesinäytteessä todettiin tolueenia 1,2 µg/l ja ksyleenejä yhteensä 1,2 µg/l. Pohjavesiputkesta PV302 vuonna 2004 otetussa vesinäytteessä havaittiin bensiinihiilivetyjä (C 6 C 10 ) 16 µg/l, mineraaliöljyä (C 11 C 23 ) 117 µg/l, 1,2,4,5-tetrametyylibentseeniä 1,3 µg/l sekä bariumia, nikkeliä ja lyijyä pitoisuuksina, jotka saattavat ilmentää alueen pohjaveden yleisestä tasosta kohonnutta laatumuutosta. Pohjavesiputkesta PV302 vuonna 2011 otetussa vesinäytteessä ei havaittu pitoisuuksia, jotka saattavat ilmentää alueen pohjaveden yleisestä tasosta kohonnutta laatumuutosta. Pohjavesiputkesta PV303 vuonna 2004 otetussa vesinäytteessä todettiin bariumia, nikkeliä ja lyijyä pitoisuuksina, jotka saattavat ilmentää alueen pohjaveden yleisestä tasosta kohonnutta laatumuutosta. Kunnostusalueen eteläpuoli Kunnostusalueen ulkopuolella sijaitsee pohjavesiputki PV102. Vuonna 2002 putkesta otetussa vesinäytteessä havaittiin alumiinia ja arseenia pitoisuuksina, jotka saattavat ilmentää alueen pohjaveden yleisestä tasosta kohonnutta laatumuutosta. Vuonna 2011 putkesta otetussa vesinäytteessä havaittiin sinkkiä pitoisuutena, joka saattaa ilmentää alueen pohjaveden yleisestä tasosta kohonnutta laatumuutosta. TOIMINNAN VAIKUTUS YMPÄRISTÖÖN Kunnostustyöllä ei ole merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Kunnostustyö Poikkeuksellisia tilanteita voi aiheutua sääolosuhteista, kuten rankkasateista tai myrskyistä. Lisäksi kunnostusalueella voi esiintyä oletettua korkeampia haitta-ainepitoisuuksia ja jätteitä, joiden olemassa olo ei ole tiedossa.

22 Voimakkaiden sateiden aikana vältetään kaivamista ja kaivannot pidetään mahdollisimman pieninä. Maaperästä tavattava erillinen trikloorieteenifaasi poistetaan ja toimitetaan käsiteltäväksi. Painumat, siirtymät tai kaatuneen puun juurakko voivat rikkoa peiterakenteen. Erityisesti jyrkissä luiskissa paljastuma voi laajeta vesieroosion vaikutuksesta. Paljastumat ovat pienialaisia ja niistä ympäristöön leviävät haittaainemäärät ovat pieniä. Paljastumat mahdollistavat suoran kosketuksen pilaantuneeseen maa-ainekseen. Pensaiden ja erityisesti puiden juuret tunkeutuvat osittain myös pilaantuneeseen maahan. Valtaosa juurista on kuitenkin lähellä maan pintaa. Haitta-aineita voi kertyä hieman puiden juuriin. Puiden maanpäällisiin osiin kulkeutuvat haitta-ainemäärät ja kasvillisuuden kautta ravintoketjuun siirtyvän haitta-aineen määrät jäävät kuitenkin merkityksettömän pieniksi. Maaperäeliöstö voi kuljettaa pieniä määriä haitta-aineita maan pintakerrokseen ja edelleen lieroja ravintonaan käyttäviin eläimiin. Pintamaahan ja ravintoketjuun siirtyvän haitta-aineen määrä on merkityksettömän pieni. Jos alueella tehdään viemäri- tai muita kaivutöitä, on työntekijöiden suojauduttava asianmukaisesti. Lisäksi kaivettavien maa-ainesten pilaantuneisuus tutkitaan ja maa-ainekset toimitetaan luvanvaraiseen käsittelypaikkaan. TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Kenttävalvoja pitää kuormakohtaista työmaapäiväkirjaa alueelta poistetuista pilaantuneista massoista sekä tarkkailu- ja jäännösnäytteistä että näytteiden analyysituloksista. Kirjanpitoon merkitään kaikki työmaan tapahtumat, kuten näytteenotot, vesien käsittely ja poikkeukselliset tapahtumat. Kaivutyön aikana pidetään aloituskokous ja työmaakokouksia. Kokouksista laaditaan muistiot. Asfalttipinnoitteen kuntoa tarkkaillaan. Halkeamat korjataan tarvittaessa. Rakennusten 2 ja 3 huoneilmasta otetaan näytteitä, kun lattiat on tiivistetty. Näytteet otetaan kertaluonteisesti kesällä ja maaperän ollessa roudassa alueilta, joissa lattian alapuolisessa maaperässä on todettu kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Aktiivihiileen otetuista näytteistä analysoidaan liuotinpitoisuudet laboratoriossa. Tarvittaessa otetaan lisää näytteitä. Teollisuuskaatopaikan Keravanjoen puoleiseen reunaan asennettavan salaojan tarkkailukaivoista otetaan vesinäytteet kerran vuodessa keväisin.