Palelevan kerjäläisen näytös on päättynyt ja kukitettuina poistuvat virsirunoilija-säveltäjä Jaakko Löytty ja ohjaaja-käsikirjoittaja Jouni Laine.

K Hyvinkään seurakuntalehti nro 4 20.9.2001 Jorma Ersta Palelevan kerjäläisen näytös on päättynyt ja kukitettuina poistuvat virsirunoilija-säveltäjä Jaakko Löytty ja ohjaaja-käsikirjoittaja Jouni Laine. Kirkkoteatteribuumi jatkui kesällä vahvana Palelevan kerjäläisen helteinen menestys sivu 9 www.evl.fi/srk/hyvinkaa Ajankohtaista diakoniatyöstä sivut 4,5,7

Miestä Väkevämpi Tänä syksynä on miehille tarjolla jotain erityistä ja omaa. Siis vain miehille! Työssä mukana Kesän jälkeen pitäisi olla taas voimia jaksaa työssä. Silti moni kokee uupumusta. Kaikki kaatuu eteen. Seurakunnassakin joudumme miettimään tavoitteita tuleville vuosille. Ei ole helppoa työmuodoilla nähdä aina kovin kauaksi eteenpäin. Elämä ja myös työ on tässä ja nyt. Tehtävien paljous peittää helposti näköalat kuten virressä 443 sanotaan. Miten todella näkisi olennaisen? Hyvinkään kokoinen kaupunki on haaste myös kirkon työssä. Vanha perinne ei välttämättä riitä pelkästään työn lähtökohdaksi. Mutta onneksi koettu ja koeteltu on pohjana. Jokaiseen työpaikkaan sopii ajatus, että kukaan ei tee yksin työtä. Tämä on rikkaus ja voimavara. Tehtävien jakaminen ja laaja vastuun ottaminen ovat tärkeitä asioita. Se kasvaa sitoutumiseksi yhteiseen tavoitteeseen. Työuupumusta voidaan hoitaa lopulta aika yksinkertaisilla asioilla. Mitä, jos kaikki tervehtisivät toisiaan työpaikoilla kunnolla? Sehän olisi jo hyvä lähtökohta alkavaan päivään. En tietysti tarkoita mitään tekoreippautta vaan toisen ihmisen luonnollista kunnioittamista arvoon ja asemaan katsomatta. Samoin esimerkiksi pieni virkistysretki tai yhteinen liikunta ovat tärkeitä. Jostain luin kiitosilmoituksen, jossa työntekijät kiittivät työnantajaa virkistysmatkasta ajatuksella taas jaksamme pakertaa. Te seurakuntalaiset olette suuri voimavara. Työmuodot ovat olemassa siksi, että te olette. Siksi kaikki ideat, keskusteleminen ja kohtaaminen, yhteistyö ja mikä muu rakentava tahansa on elävän seurakunnan tuntomerkki. Kirkon jäsenen ei tarvitse olla toimeton matkustaja kirkkolaivassa vaan työtä on kaikille halukkaille. Tietoa on vain usein vaikea saada. Tiedotus seurakunnassa on tärkeää. Jos ei muuten saa tietoa, pitää kysyä rohkeasti. Nyt kesän jälkeen sitä energiaa pitäisi löytyä. Kaikki pyörähtää käyntiin. Virratkoon seurakunnassamme energiaa, jota Jumala antaa hoitaen väsyviä ja uupuvia ihmisiä. Armon vapauttava voima antaa eväitä tehdä myös suunnitelmia työssä. Miten vapauttava asia se onkaan jokaisen ihmisen elämässä. Siitä kasvaa elämä. Ilkka Järvinen kirkkoherra Helsingin Hartwall Areenalla on lauantaina 6.10. klo 13-21 valtakunnallinen Mies 2001 -suurtapahtuma, Miestä Väkevämpi. Tapahtumaa ovat järjestämässä Helsingin seurakuntayhtymä, hiippakunta ja lähes koko luterilaisten järjestöjemme ja herätysliikkeidemme kirjo. Paikalle odotetaan tulevan 12 000 miestä eri puolilta Suomea ja ulkomailtakin. Tapahtuman tarkoituksena on koota miehiä pohtimaan, mikä heidät kaataa, nostaa ja pitää pystyssä. Areenalla ovat lokakuussa suomalaisen miehen arvot ja ominaislaatu, eli se, mihin mies uskoo, luottaa ja panee toivonsa. Helsingin piispa Eero Huovinen, joka on yksi miestapahtuman alullepanijoita, uskoo miehen tarvitsevan tilaa ja totuutta. Miehellä pitäisi olla tilaa myös sellaisten kysymysten esittämiseen, jotka antavat sisäistä tilaa. Tilaa epäilyille, kysymyksille ja kriisien läpikäymiseen, piispa Huovinen perustelee miestapahtumaa. Tilan lisäksi mies tarvitsee totuutta. Miehen maailmalle on tyypillistä kulmikkaat, konkreettiset, kovat totuudet. Mitattavissa olevan totuuden lisäksi mies tarvitsee kuitenkin pyhää ja kestävää totuutta, joka antaa rauhan myös elämän mennessä tilttiin. Totuus ulottuu syvemmälle elämässä, aina Jumalaan asti. Siihen tarvitaan tilaa ja myös totuutta, jonka varaan uskaltaa rakentaa. Miksi Mies 2001 -päivä järjestetään vain miehille? Kysymme sitä tapahtuman pääsihteeriltä Arto Valkeapäältä: Mies kaipaa mahdollisuutta ja omaa tilaa pohtia elämäänsä ja kysymyksiään omasta miehisestä näkökulmastaan, Arto Valkeapää toteaa. Tapahtuma ei silti ole millään tavalla naista vastaa. Päinvastoin, Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Siksi molemmat sukupuolet voivat löytää oman identiteettinsä vain itsestään. Koko ihmisyyden ymmärtämiseen tarvitaan sitten palautetta toiselta. Totuuden löytääkseen miehen on mentävä itseensä, mutta sen kestämiseen tarvitaan Miestä Väkevämmän läsnäoloa. Hänen avullaan löytyy armahdettu mies, joka kykenee kohtaamaan myös tämän päivän haasteet. Päivän mittaisessa tapahtumassa on luvassa suoraa puhetta, keskusteluja, draamaa ja musiikkia. Teemoina ovat Suomalainen mies, Kilpaileva mies, Kompuroiva mies ja Rakastava, armahdettu mies. Sisälle aiheisiin mennään Markuksen evankeliumin alkuperäisten mieskohtaloiden ja kuvien kautta, joita tulkitsevat ja tarkastelevat näyttelijä Kari Hakala ja piispa Eero Huovinen. Teemoista puhuvat muun muassa amiraali Juhani Kaskeala, toimittajat Matti Kyllönen ja Keijo Leppänen sekä evankelista Kalevi Lehtinen. Areenalle nousevat myös muusikot Lasse Heikkilä, Viktor Klimenko, Mikko Kuustonen ja Pekka Simojoki. Ohjelman väliajoilla on ravitsemuksen lisäksi mahdollisuus tutustua kristillisen miestyön kirjoon ja kirjallisuuteen. Areenasta löytyvät myös kaverit, joiden kanssa voi keskustella tai pyytää esirukousta. Tapahtumalla on jo nyt oma viikoittainen radio-ohjelmansa Radio Deissä, tiistaisin klo 22.00 23.00. Tietoja saa myös internetistä WWW.mies2001.net. Miestapahtuman toimintakuluista huolehtivat osaksi Helsingin ja Espoon seurakunnat, hiippakunta ja kirkkohallitus. Mutta osaksi kulut katetaan osallistumisja pääsymaksuilla, tuotemyynnillä sekä sponsoroinnilla. Koska Hartwall Areenan paikat on numeroitu, tapahtumaan pääsee mukaan vain pääsylipulla, joka maksaa 55 mk. Lippuja myydään Lippupalvelut Oy:n toimistoista ja myös Hartwall Areenan lipunmyyntikojuista paikan päältä. Hyvinkään seurakunnasta järjestetään yhteinen linja-autoretki Mies 2001 -tapahtumaan. Varaamme myös pääsylippuja yhteishankintana. Retkelle osallistujien matka- ja lippukulut pyritään järjestämään seurakunnan tuella mahdollisimman vähäisiksi. Tarkemmin asiasta kerrotaan seurakunnan viikkoilmoituksissa. Vaikka Mies 2001 -tapahtumassa Hartwall Areenan ovilla tarvitaankin pääsylippu, siellä ei kysytä jäsenkirjoja tai kastetodistuksia. Ainoa rajaus on siinä, että päivä on tarkoitettu vain miehille. Kaikki miehet ovat tervetulleita pohtimaan ominta itseään yhdessä muiden miesten kanssa! Pertti Niiranen 2 Musta lammas Käsite Musta lammas on meille kaikille tuttu. Olen ollut yksi heistä. Musta lammas erottuu joukosta joko syystä tai ilman syytä. Usein vaikeuksia aiheuttavat omat sekoilut. Sarvipääpässi kolauttelee sarviaan monenlaisiin seiniin. Monesti kipua tuntien. Mutta seinää päin on vain juostava. Jokaisella on omat innoituksensa lähteet, omat syynsä. Yhdellä on pipo pienenä kiristänyt, toisella se on lentänyt tielle vauhdin hurmassa. Itse läträsin aikani viinan kanssa. Ei olisi sopinut minulle ollenkaan. Mutta pässinpää kun olin, juoma maistui. Elämä meni sekaisin. Työpaikka karkasi alta. Ihmissuhteet karahtivat karille. Elämällä ei ollut enää suuntaa eikä merkitystä. Olin viinan orja kirjaimellisesti. Sumentunut tajuntani ei nähnyt enää valoa millään suunnalla. Viimeisenä oljenkortena huusin epätoivoani ylöspäin. Halusin elämänmuutosta, mutta tahtoa ja voimia sen tekemiseen ei ollut. Lähelleni annettiin kuitenkin ihmisiä, jotka näkivät huonon tilanteeni. He neuvoivat polun pään. Se polku on vuosien varrella levennyt hyvin kuljettavaksi tieksi. Tien rakennuselementteinä ovat olleet niin A-kilta kuin kristityt lähimmäisetkin. Pikku hiljaa oma tahto on kasvanut, itsetunto vahvistunut. Olen saanut kokea, että mustasta lampaasta voi tulla tavallinen. Minäkin sain uskoa omalle kohdalleni sanat: Ole hyvässä turvassa. Sillä kaikille katuvaisille sanoo Herra: Vaikka sinun syntisi ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne (lampaan) villanvalkoisiksi. Pohjalta nousun myötä olen löytänyt uutta mielekkyyttä koko elämääni. Vaikka olen ollut pitkäaikaistyötön, en ole kuitenkaan tarvinnut olla toimeton. Vapaaehtoistyössä on riittänyt haasteita niin Pelastusarmeijan piirissä kuin Työttömien torstai -toiminnankin puitteissa. Vapauduttuani alkoholihöyryistä myös ruumiinkunnosta huolehtiminen on tullut tärkeäksi. Pyöräily on ollut minulle sekä henkistä että fyysistä terapiaa. Tänä kesänä uskalsin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni. Pyöräilin Suomen päästä päähän, Nuorgamista Hankoniemelle. Yli 1500 kilometrin matkalla koin liikenteessä monia vaaratilanteitakin, mutta samalla sain konkreettisesti kokea, että suojelusenkeli oli matkassa mukana. Kohtasin reissulla myös paljon enkeleitä ihmisen vaatteissa. Elämä hymyili ajoittaisesta koleudesta ja sateista huolimatta. Jälkikäteen voisi ajatella niinkin, että sade huuhtoi viimeisiäkin mustia villoja yltäni. Koin entistä syvemmin puhdistuneeni niin ulkonaisesti kuin sisäisestikin. Harto Linnakivi

Jumala loi - ihmisen myös Osaottajamäärästä päätellen Kirkonmäeltä-lehden kesän 2001 valokuvauskilpailun aihe osoittautui vaikeaksi. Valokuvia tuli vain seitsemältä henkilöltä. Voittajan löytäminen oli siten helppoa. Ensimmäisen palkinnon, 500 markan lahjakortin valokuvausliikkeeseen, saa Kauko Halonen Kedonkukat ja marjat -kuvallaan. Halosen kuva ilmentää lämpimästi, kuinka ihminen elää Jumalan luomassa luonnossa, sen antimia hyödyntäen ja kauneudesta nauttien. Kuvan valo on kesäinen ja pehmeä. Kuvasta huokuu menneen ajan tunnelmaa tuohirasian ja -sormuksien myötä. Kuvan rajaus on hyvä, hiukan lisää tilaa kämmenien alle olisi vielä parantanut sommittelua. Jaakko Jokisen kuva äidistä ja vastasyntyneestä lapsesta on herkkä. Pieni vauva tuntuu ottavan kontaktia katsojaan. Tämä kuva sijoittui toiseksi kilpailussa. Kolmas palkinto meni Tuija Ruoskaselle. Toinen ja kolmas palkinto ovat kirjapalkintoja. Onnittelut voittajille! Pieni tilitys Hyvin moni kysyy minulta nykyisin: Miten ne eläkepäivät sujuvat? Ja varsin vakuuttavasti pian itse vastaavat: Hyvin varmaan! Hyvin päivät sujuvat ja kiitollisena muistan teitä kaikkia, jotka saattelitte minut ja Kirsti-vaimoni uudelle elämän kaudelle. Sydämin lämpimin tuntein se entinen Tapio-pappi Nuorisotyön syysohjelma: Betanian klubi-illat tiistaisin klo 18.30-21.00, Nuorten sähly Vehkojan srk-keskuksessa keskiviikkoisin klo 18-19.30, Nuorten Raamis perjantaisin Vanhan kirkon sivusalissa klo 18-19.30, Varttikirkko Vanhassa kirkossa perjantaisin klo 19.30, Nuortenillat Betaniassa joka toinen perjantai 14.9. alkaen klo 20. Nuorten syyslomaretki Lappiin 19. - 24.10. Retken hinta 400 mk. Ilm. Jari Seppälälle 11.9. lähtien, puh. 040 827 6156. HUOM! mukaan mahtuu 15 nuorta. Maata Näkyvissä -Festarit Turussa 16. - 18.11. Reissun hinta 250 mk. Ensimmäiset 50 varmasti mukaan. Ilm. nuorisotoimistoon päivystysaikoina 25.9. lähtien. Nuorisotoimisto päivystää -tiistaina klo 14-17 Betaniassa, -keskiviikkona klo 11-13 Nuorisotoimistossa, -torstaina klo 14-17 Nuorisotoimistossa. Nuorisotoimistoon päivystysnumero on (019) 456 1240. Kun elämä ahdistaa Palveleva puhelin 100 71 on kuuntelevana korvana joka ilta kello 21-01 3

Diakonia = kristillistä palvelua Kirkon kehitysvammatyöllä on jo 100 vuoden mittainen historia. Työn perustana on kristillinen ihmiskuva ja lähimmäisenrakkaus. Tämän päivän kehitysvammatyötä seurakunnissa on mm. erityisrippikoulut, joita pidetään yhdessä muiden rovastikuntien seurakuntien kanssa. Tänä vuonna Tuusulan rovastikunnan rippikoulun järjestelyvastuussa oli Hyvinkää. Työntekijöitä oli niin Hyvinkäältä, Järvenpäästä kuin Tuusulasta, sekä kehitysvammateologi Tiina Peippo. Leiriläisiä oli 11, joilla jokaisella henkilökohtainen avustajansa, joten kaiken kaikkiaan leirillä oli 27 ihmistä. Opetus leirillä tapahtuu pääasiallisesti eläytyen, joten jouluevankeliumi elettiin enkeleineen ja paimenineen heinäkuisessa vesisateessa Keravanjärven rannalla ja pääsiäistä opiskeltiin teatteri Betan nukketeatterin avulla. Koko leiri kiteytyy laulun sanoihin: Sä arvokas oot, sä osaat ja voit, mä tuollaisna rakastan sua. Kehitysvammaistyöstä vastaa Mari Kahra, puh. 456 1256, 040 559 6324 Virkojen viidakko mutta yksi ryteikkö Kuka oli ensin? Diakoni, pappi vai piispa. Vastaus on: ei ainakaan pappi. Diakonian virka kuuluu kirkon ensimmäisiin velvotteisiin. Välillä se on hiipunut, mutta yhteiskunta on ajanut sen uudestaan esiin uusiutuneena. Piispa ja diakoni Alkukirkon virkojen perustehtäviä oli kaksi: palveleminen, esimerkiksi köyhien leskien jokapäiväisestä avustamisesta huolehtiminen ja hengellistä toimintaa eli rukousta ja Jumalan sanan julistamista. Varhaisimmissa kristillisissä lähteissä kirkon voimakaksikoksi mainitaan piispa ja diakoni. Piispan virka painottui jo varhain opettamiseen ja johtamiseen, mutta tehtävät olivat myös päällekkäisiä. Sitten tuli pappi Myöhemmin virkaan tuli kol- 4 mas säie, mikä on nähtävissä jo Paavalin kirjeissä. Olennaista kuitenkin oli, että diakoni oli piispansa palveluksessa ja että hän ei saanut tehtäviään pappien välittäminä. Diakonin virassa toimi sekä miehiä että naisia, mutta käytännössä eräät tehtävät erosivat toisistaan. Tämä lienee ollut syynä diakonissan viran syntymiseen. Nimitys diakonissa esiintyy jo Nikean kirkolliskokouksessa v. 325. Keskiajalle tultaessa diakonian viran erityislaatuisuus menetettiin. Idän kirkon perinteessä tehtävä oli liturginen, erityistehtävänä esirukous. Lännen katolisuudessa diakonin virasta kehittyi pappeuden esiaste ja diakonin virka lakkasi. Uskonpuhdistuksen yhteydessä suunniteltiin diakonian viran uudistamista, mutta ratkaisuksi tuli, että vastuu karitatiivisesta diakoniasta siirrettiin papeille. Esimerkiksi Mikael Agricolan on arveltu olleen aluksi diakoni. Yhteiskunnallinen murros ja diakonia Diakoniatyö kirkollisena työmuotona elpyi 1800-luvun alun Saksassa sisälähetysajatuksen yhteydessä. Taustalla olivat vuosisadan alun vaikeat yhteiskunnalliset ongelmat ja kirkon kyvyttömyys ja välinpitämättömyys niiden kohtaamisessa. Alun perin Saksassa oli tarkoitus kehittää diakonian virkaa kirkon sisällä, mutta käytännössä päädyttiin erillisiin diakonialaitoksiin, joissa muun muassa diakoniakoulutus tapahtui. Diakoninen vastuu kirkonkin sisällä sai vahvan sysäyksen, mutta samalla diakonian virkaan alun perin kuulunut pöytäpalvelun ja diakonian yhteys jäi ohueksi laitosdiakonian vaikutusaikana. Suomalaista murrosta Suomalainen diakonia siirtyi diakonissalaitoksista seurakunnan perustyöksi viimeistään vuonna 1943, jolloin kirkolliskokous vel- voitti jokaista seurakuntaa aivan köyhimpiä lukuunottamatta perustamaan diakonian virka tai virkoja. Samanaikaisesti piispat alkoivat suorittaa diakonian virkaan vihkimisen. Diakonian virka sen enempää kuin papin ja piispankaan virka eivät autuuta kristillistä kirkkoa. Kaiken lähtökohtana on kristittyjen yhteinen pappeus eli kaikkien seurakuntalaisten yhteinen vastuu seurakunnan perustehtävästä. Virat kuvastavat sitä tehtäväkenttää, joka kirkolla on, mutta tehtävien toteuttajana on koko seurakunta. Diakonian virka olemassaolollaan kuvastaa yhteistä tehtäväämme asettua kantamaan hätää, puutetta ja syntiä niin, että niiden ruhjomat saisivat rinnalleen kulkijan. Yhdessä kirkon virassa Hyvinkäällä Hyvinkään seurakunta yhdessä Suomen kirkon kanssa joutuu kohtaamaan tämän päivän yhteis- kunnallisen murroksen ja kysymään, onko virkarakenteemme ajan tasalla? Kirkon perustehtävä, joka on julistamista, palvelemista ja yhteydessä elämistä, vaatii toteutuakseen kunakin aikana omat ratkaisunsa. Virka on kirkkoa varten, eikä kirkko virkaa varten. Siksi vastuu virkojemme ajan mukaisesta määrästä ja luonteesta kuuluu yhteiselle pappeudelle, joka on kautta aikojen johtanut kirkkoa takaisin alkuperäiseen tehtäväänsä. Virka ilman yhteisen pappeuden vaikutusta eriytyy omaksi alueekseen ja lakkaa vaikuttamasta seurakunnan sisällä. Viranhaltijoiden ja seurakunnan on yhdessä määriteltävä ja arvioitava vastaus ulkopuolelta tulevaan haasteeseen. Me olemme yhdessä kirkon virassa, joka lähtee alttarilta ja valuttaa voimansa hyvinkääläisten keskellä. Hannu Tiainen diakoniapappi (Lähteinä Diakonian vuosikirja 1984 ja Yhdessä kirkon virassa)

Etsitään yhdessä parempaa oloa Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Kristityn elämään kuuluu lähimmäisen auttaminen, toinen toisistamme huolehtiminen. Palvelu on ymmärretty yksittäisen ihmisen valintoina kaikessa arkisessa toimimisessa. Sellaisia voivat olla vaikkapa vaipan vaihtaminen, aamupuuron keittäminen perheelle tai naapurin voinnin kysyminen. Hoitaakseen meitä Jumala tarvitsee meidän käsiämme ja jalkojamme. Palvelu on myös seurakunnan perustehtävänä. Kirkkolaki sanoo näin; Seurakunnan, niin myös sen jokaisen jäsenen, tulee harjoittaa diakoniatyötä. Seurakunnan diakoniatyön tarkoituksena on kristillisestä rakkaudesta johtuva hengellisen, ruumiillisen ja aineellisen avun antaminen hädänalaisille, ja sen tulee erityisesti kohdistua niihin, joiden hätä on suurin tai joita ei muulla tavalla auteta. Aamulla mä sanoin, että jos on joku Jumala, niin sanois mulle, että mitä mä annan lapsille ruuaks tänään. Auttamisen tarpeet ja keinot ovat muuttuneet Hyvinkäälläkin vuosien saatossa. Kun aikoinaan diakoniatyöntekijä oli kunnanlääkärin työparina vastaamassa kotisairaanhoidosta, oli se silloin selkeästi rajattua työtä. Ajat ovat muuttuneet. Nyt työ keskittyy käytännölliseen, henkiseen ja hengelliseen tukemiseen. Yksinäisyys ja muun tuen riittämättömyys tulevat usein keskusteluissa esille. Erilaisten kerhojen, leirien ja retkien lisäksi diakoniatyössä kohdataan monenlaisten murheiden keskellä eläviä ihmisiä. Avustuksista viime vuonna 80 % oli tilapäistä ruoka-apua. Epäsäännöllisen tai pienen ansiotulon tai vastaavasti työttömyys- ja toimeentuloturvan varassa eläminen ei juuri kestä ennakoimattomia menoja. Ylivelkaantuminen kaataa yhä nuorempia talouksia, vaikka summat olisivat pieniäkin. Just nyt tuntuu, että on ihan seinä edessä, ettei jaksais ees elää. Diakoniatyön tehtävä on toimia niiden tukena ja puolestapuhujana, jotka eivät itse tahdo jaksaa. Sairaus, työttömyys, parisuhteen rikkoutuminen tai läheisen kuolema ovat joitain elämäntilanteita, joissa omat voimavarat tuntuvat loppuvan. Vaikeissa elämäntilanteissa jokainen meistä kaipaa ihmistä, jolle voi kertoa huolistaan ja jolla on aikaa kuunnella. Ystävät ovat silloin arvokkaita. Kaikista murheista ei kuitenkaan voi tai halua puhua tutuille ihmisille. Läheistenkin voimat ovat usein rajallisía. Sitte on vielä yks juttu, josta en oo kelleen voinnu aikasemmin kertoo. Diakoniatyöntekijät ja papit ovat kuulemastaan vaitiolovelvollisia. Rippi on vuosisatojen saatossa koeteltu keino hyvän omantunnon ja hyvän olon palautumiseksi. Sielunhoitokeskusteluissa rippi on käytettävissä niin halutessa. Jos elämäntilanteessa on ensisijaisesti taloudellisia vaikeuksia, voimme yhdessä selvitellä tilannetta ja etsiä siihen ratkaisuja. Monen kokemus on, että avun hakeminen kannattaa, vaikka nopeita muutoksia tilanteeseen ei heti tulisikaan. Mikään huoli ei ole liian pieni jaettavaksi eikä mikään niin suuri, etteikö sen kantaminen jakamalla helpottuisi. Diakoniatoimistoon voi tulla päivystysaikana tai sopia erillisen tapaamisajan. Kaikki diakoniatyöntekijät tekevät myös kotikäyntejä. Kotikäynnin sopimiseksi voi ottaa yhteyttä joko päivystykseen tai suoraan työntekijään. Teksti Kirsi Kemppainen Näkövammaistyö Jos koet näkövammaiset omaksi ryhmäksesi, tule mukaan toimintaan! Näkövammaisten kerho kokoontuu kuukauden toinen torstai työkeskuksen aulakahviossa, Hämeenkatu 16 alkaen klo 14. Ensimmäinen kokoontuminen oli 13.9. Jos taas haluat tulla keskustelemaan kanssani tai haluat, että tulen kotikäynnille, ota rohkeasti yhteyttä! Toivoo näkövammaisten oma diakoniatyöntekijä Pirkko Saarinen, puh. 456 1257 tai 040 559 6325. Tahdotko ryhtyä lähimmäiseksi henkistä tukea kaipaavalle yksinäiselle vanhukselle tai ulkoiluttajaksi henkilölle, joka ei yksin uskalla tai kykene ulkoilemaan. Myös sijaismummoista ja -vaareista on kysyntää! Vuosi 2001 on YK:n vapaaehtoistyön vuosi. Joulukuussa järjestetty Vapaaehtoistyön suurjuhla Hyvinkäänsalissa osoitti sen tärkeän ja ilahduttavan tosiseikan, että Hyvinkäälläkin on runsaasti eri vapaaehtoisjärjestöjä ja satoja niissä toimivia vapaaehtoisia. Eräs tärkeä vapaaehtoistyön muoto on lähimmäispalvelu. Hyvinkään seurakunnan diakoniatyö on toiminut yhteistyössä Suomen Punaisen ristin, Mielenterveysseuran ja Hyvinkään Sotainvalidien kanssa Lähimmäispalvelun työsaralla jo usean vuoden aikana. Vapaaehtoisia on mukana noin sata henkilöä. Tällaisen vapaaehtoistoiminnan tarve on kasvanut jatkuvasti. Tällä toiminnalla halutaan vastata ihmisten monenlaisiin perustarpeisiin. Lähimmäispalvelun periaatteita ovat mm seuraavat asiat: - vapaaehtoistoiminta on ihmisten välistä vastavuoroista toimintaa, josta molemmat osapuolet saavat iloa - vapaaehtoiminnassa mukana oleva on vaitiolotaitoinen ja luotettava - vapaaehtoistoiminta ei korvaa ammattityötä, siinä toimitaan ns. tavallisen maalaisjärjen avulla - tärkeintä on tarvittavan tuen ja oman aikansa antaminen toiselle ihmiselle - vapaaehtoinen tuo toimintaan inhimillistä lämpöä ja iloa. Kuuntelutaito ja toisen tilanteeseen eläytymisen taito on myöskin tärkeä. Moni kaipaa mielekkyyttä elämäänsä ja Lähimmäispalvelun kautta voi toteuttaa itseään ja myös tukea ja auttaa eri tavoin toisia ihmisiä. Näin vapaaehtoistoiminnan vastavuoroisuus koetaan käytännössä todeksi. Voit myös tutustua lähimmäispalvelun toimintaan ja siinä mukana oleviin ystäviin syyskauden ensimmäisessä tapaamisessa Sääksissä 27.9. (tarkemmat tiedot Anna-Kaisa Kuokkanen). Mummon kammari Helenenkatu 34:ssä on toiminut jo kymmenen vuoden ajan kaiken ikäisten ihmisten kohtaamispaikkana. Kahvipannu on kuumana maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin klo 11-15. Maanantaina on mahdollisuus askarrella ja tehdä käsitöitä, joka toinen tiistai klo 13 on ohjelmatuokio ja joka toinen tiistai lauluhetki. Keskiviikkona vuorostaan jumpataan ja rentoudutaan. Lisäksi on mahdollisuus opiskella viron ja englanninkieltä. Torstai klo 9-12 Mummon kammarissa on perhepäivä. Mummon kammari tarjoaa mahdollisuutta myös toimintaan kammarin emäntänä! Jos siis tahdot mielekästä ja palkitsevaa toimintaa vapaaehtoisena ota rohkeasti yhteyttä diakonissa Anna-Kaisa Kuokkaseen, puh. 456 1255 tai 040 559 6319. Mielenterveystyö ja omaishoitajat Vierailu Verson kerhotalolla (Välenojanpolku 4) kuukauden 2. torstai klo 13.30-14.30 (13.9. alkaen). 18.11. klo 18.00 Kynttilät syttyvät itsemurhan tehneiden muistolle kirkon portailla. Sen jälkeen musiikkihetki kirkossa ja teetarjoilu Kirkon yläsalissa (Hämeenkatu 16). Omaisten ryhmä mielenterveyskuntoutujien omaisille Mummon kammarilla (Helenenkatu 34 D) klo 17-18.30 (seuraavat kerrat: 3.10., 7.11., 5.12.) Ei ennakkoilmoittautumista. Järjestäjätahot: Hyvinkään seurakunta, psykiatrian yksikkö ja Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry. Mielenterveystyöstä vastaa Kaisa Laakso, puh. 456 1253, 040 755 9364. Diakoniatoimiston avoin vastaanotto: Maanantai, tiistai, torstai ja perjantai (keskiviikkona ei päivystystä) klo 10-13 puh. (019) 456 1250 Hämeenkatu 16 (kirkon viereinen matala rakennus) 5

Seurakunnan osasto rakennettiin muistuttamaan kirkkotilaa. Osastossa oli alttari, kastemalja sekä hautakivi kertomassa seurakunnan omimmasta sanomasta; Jumalan rakkaus on ihmiselle voima ja turva kehdosta hautaan. Kuvassa seurakuntapastori Anita Passilahti ja lapsityönohjaaja Eija Viitanen päivystysvuoroissaan. Seurakunta oli mukana Hyvän olon messuilla Hyvä sanoma tuottaa hyvää oloa Helka Nykästä kiinnostivat lapsityön kuulumiset. Hän kertoi olevansa erityisen tyytyväinen seurakunnan organisoimaan lapsenvahtipalveluun. Muutama vuosi sitten Hyvinkäälle puuhattiin Kateus ja kauna -messuja. Messujen toivottiin herättävän kansallista mielenkiintoa ja tuovan väkeä Hyvinkäälle. Kävi kuitenkin niin, ettei ajatus ottanut tulta ja siitä luovuttiin. Parempi niin. Kateudelle ja kaunaisuudelle keksittiin myönteisempi vaihtoehto, Hyvän olon messut. Messujen järjestämisessä oli ideaa, etsiväthän ihmiset luonnostaan itselleen hyvää oloa. Messujen järjestelyvaiheessa seurakuntaa kysyttiin mukaan ja päätös messuille osallistumisesta tehtiin pikaisesti. Seurakunta lähti messuille omana itsenään ja pystytti osastolleen pienen kirkkotilan. Tarkoitus oli kohdata messukävijöitä kasvokkain ja antaa informaatiota seurakunnan toiminnasta ja palveluista. Teemaksi valittiin kirkkoherra Ilkka Järvisen lanseerama Hyvää oloa jo 2000 vuotta. Teemalla haluttiin viestittää, että kristinuskon sanoma tuottaa hyvää oloa. Ilkka Järvisen mukaan hyvän olon tavoittelussa on helppo lähteä munkkimaisen lihan kurittamisen tielle, unohtaen ihmisen henkiset ja hengelliset tarpeet. Seurakunta halusi muistuttaa läsnäolollaan ihmisen syvimmistä perustarpeista, anteeksiantamuksesta ja armosta. Messuilla oli iloinen ja välitön tunnelma. Lapsiperheitä näkyi paljon, heillehän messuja oli mainostettu. Seurakunnan lapsityön esitteet kiinnostivat ja pieniä keskusteluhetkiä syntyi spontaanisti. Lapsityönohjaaja Eija Viitanen jakeli omalla päivystysvuorollaan esitteitä ja raamantunlauselappuja kotiin vietäviksi. Ihmisille näyttää olevan yllätys, että seurakunta on mukana messuilla. Olemme saaneet runsaasti myönteistä palautetta mukanaolosta, Eija sanoo. Savosta Hyvinkäälle muuttanut Helka Nykänen kertoi olevansa seurakunnan toimintaan ja palve- luksiin tyytyväinen. Helsingissä työssä käyvänä kahden kouluikäisen lapsen äitinä erityisesti seurakunnan lapsenvahtipalvelu sai häneltä kiitosta. Olen käyttänyt seurakunnan lapsenvahtipalveluja mielelläni, koska olen voinut luottaa lasteni olevan hyvässä hoidossa poissaollessani, Helka Nykänen toteaa. Tämä palvelumuoto on todella tarpeellinen meille, jotka käymme työssä pitemmän matkan päässä. Seurakunnalla oli Hyvän olon messuilla myös omaa ohjelmaa päälavalla. Lauantaina esitettiin Pääsiäisen ihme -aiheista nukketeatteria ja sunnuntaina oli vuorossa hassut voropellet, jotka naurattivat sekä lapsia että aikuisia. Esityksiä oli järjestämässä seurakunnan monitoimimies Jouni Laine. Teksti ja kuvat Jorma Ersta 6

Maahanmuuttajatyö Hyvinkäällä Sääksin retkipäivä Sääksin leirikeskus tarjosi varsinaisen keidashetken elokuun aurinkoisena lauantaina (25.8.) maahanmuuttajille. Perheet pääsivät nauttimaan kesäisestä luonnosta metsän ja järven rauhaan. Retken iloista monet pyysivät välittämään kiitokset seurakunnalle. Emännät tekivät töitä hiki hatussa ruokkimalla 200-päisen monikansallisen joukon. Iloinen eri kielten sorina täytti tienoon, kun kymmenkunta kansallisuutta hajaantui ruuan jälkeen eri toimintoihin. Miehet saivat pian lentopallopelin käyntiin, osa naisista suuntasi sankoineen metsään sienestämään ja marjastamaan 4Hneuvoja Aino Löytyn opastuksella. Pikkulapset nauttivat rantaleikeistä kaupungin perhetyöntekijöiden ohjauksessa ja isommat lapset pääsivät aarteen etsintään, kun nuorisotyöntekijä Ari-Pekka Laakso oli järjestänyt maastoleikin heille metsään. Retkipäivä huipentui yhteiseen lauluhetkeen nuotiopaikalla. Lauluesityksiä kuultiin monella kielellä surusoinnuista iloisempaan säveleen. Yhteislauluja veti erityisnuoriso-ohjaajamme Timo Jattu yhdessä kesäteologi Sanna Vilénin kanssa. Siniristilipun juurella myös maahanmuuttajat saivat pysähtyä levähtämään. Maahanmuuttajat kiittävät seurakuntaa Syksyn toimintaa Kansainvälinen naisten kerho kokoontuu joka torstai klo 10-12 Paavolan seurakuntakodilla. Toiminnasta vastaa seurakunnan kanssa Hyvinkään kaupunki ja 4H-yhdistys. Kerhon ohjelma koostuu eri ammatti-ihmisten vierailuista ja tutustumisretkistä arkielämän kannalta naisille tärkeisiin paikkoihin. Olemme harjoitelleet aivan käytännössä esimerkiksi bussin käyttöä, jotta kynnys liikkumiseen alenisi. Tulkkaus tapahtuu kolmella kielellä ja lastenhoidosta vastaa seurakunnan lastenohjaaja Pirkko Eronen. Kansainvälinen naisten kerho kutsuu nimensä mukaan eri maiden naisia mukaan toimintaan. Suuri toive on saada lisää myös suomalaisia naisia kerhoon tutustumaan eri kulttuureihin ja samalla ystäviksi maahanmuuttajille, jotka ovat joutuneet eroon omista vanhemmistaan ja sisaruksistaan. Suomalainen ystävä maahanmuuttajalle on kullan arvoinen asia, jonka avulla oppii kieltä ja uuden maan tapoja. Kokemus on osoittanut, että ystävyys on tuonut arvaamattoman suuren rikkauden omaan elämään. Tule sinäkin tutustumaan toimintaamme torstaisin! Teksti Tuula Liivola Kuvat Aino Löytty Maahanmuuttajatyöstä vastaa diakoniatyöntekijä Tuula Liivola puh. 456 1254 tai 040 559 6318. Nuorisotyönohjaaja Ari-Pekka Laakso ohjasi hauskan rastileikin maastossa. Maahanmuuttajanaiset tutustuvat erilaisiin sieniin, joita Suomen metsistä löytyy. 7

Palvelevan puhelimen pohjoismainen kongressi pidettiin kesä-heinäkuun vaihteessa Rovaniemellä. Se keräsi kolmisensataa osallistujaa yhdeksästä maasta. Päivien teemana olivat sanat: Elämän virrassa. Vapaaehtoispäivystäjä Rainer Jormanainen raportoi kongressista. Kongressin keskuspaikkana toimi Rovaniemen kirkko. Vuonna 1950 valmistuneen kirkon maalausten ja veistosten symboliikka on puhuttelevaa ja antoi kokoontumisille oman hienon lisävärinsä. Näissä puitteissa oli hyvä hiljentyä, kuunnella luentoja ja keskustella. Iltaisin kirkko kokosi joukon urkukonsertteihin ja yhteiseen Tuomasmessuun. Sovitus vai tehtävä Perheneuvoja Paula Juolasmaa tarkasteli sukupuuta elämäntehtävän selittäjänä. Sukupuu on tapa kuvata piirroksella perhettä ja perheenjäsenten välisiä suhteita useiden sukupolvien ajalta. Sen avulla voi paremmin ymmärtää omiin taustoihin liittyviä malleja, käyttäytymistä, normeja ja valintoja. Tarkastelimme myös oman nimemme sisältöä pohtimalla kysymyksiä: pidämmekö siitä, onko nimellä yhteyksiä perheemme taustoihin tai sisältyykö nimeen tiedostamattomia, kätkettyjä merkityksiä ja siitä kautta esim. toiveita tietyn ammatin valintaan. Juolasmaa pohdiskeli alustuksessaan myös perheen rakenteeseen liittyviä kysymyksiä ja niiden vaikutusta lapsen kehitykseen. Sukupuu on oiva tapa kartoittaa yli sukupolvien ulottuvia säännönmukaisuuksia ja malleja, jotka ovat enemmän tai vähemmän tiedostamattomia. Myös myytit ja salaisuudet voivat sitoa perheen jäseniä sekä toisiinsa että aikaisempiin sukupolviin. Myytti on tarina, joka kulkee perheen sisällä ja siirtyy tavallisesti sukupolvelta toiselle ja muovaa perheenjäsenten mielipiteitä. Hyvin yleinen myytti on esimerkiksi sellainen, että meillä on onnellinen perhe ja sen ihmissuhteet ovat lämpimät ja läheiset. Salaisuudet eli kaapissa olevat luurangot ovat myös yleisiä. Ne liittyvät esimerkiksi syntymään tai kuolemaan, seksiin tai käsityksiin oikeasta tai väärästä. Nykyisin salaisuudet voisivat alustajan mukaan liittyä vaikkapa aidsiin tai homoseksuaalisuuteen. Perheneuvoja Juolasmaa esitti näkemyksenään, että Palvelevassa puhelimessa tapahtuva keskustelu voi auttaa ihmisiä vapautumaan vääristä elämän käsityksistä ja tulkinnoista. Miten tasapaino elämään? Uskonnonpsykologian professori Owe Wikström Upsalasta pohti monipuolisesti kysymystä, mistä löytää tasapaino jatkuvasti kiihtyvän elämänmenon keskellä. Tarkastelukulmat vaihtelivat yhteiskunnallisesta ja uskonnollispsykologisesta näkökulmasta sielunhoidolliseen aspektiin. Wikströmin mukaan tiedon tarjonta lisääntyy koko ajan, ja samalla ihmisten kyky kestää ikä- 8 Sveitsiläinen Mark Milton toimii Palvelevien puhelimien kansainvälisen IFOTES-liiton presidenttinä toimipaikkanaan Geneve. PALVELEVA PUHELIN mukana elämän virrassa viä asioita pienenee. Vauhdin lisäksi sana hajanaisuus kuvaa tämän päivän elämää. Huomiotamme revitään joka suuntaan, koska liikkuvuutemme ja saavutettavuutemme on lisääntynyt. Yhä useampi taho tunkeutuu elintilaamme. Tällaisessa hallitsemattomassa maailmassa yksinäisyys lisääntyy, kyky sitoutua vähenee, ja koko elämän suunta katoaa. Toisaalta Wikström totesi, että yksilön usko Jumalaan luo elämään järjestystä. Tärkeintä hänen mukaansa on antautuminen Jumalan johtoon. Jo pelkkä rukous pitää sisällään ajatuksen luottamuksesta häneen, joka kärsii yhdessä ihmisen kanssa -Kristukseen. Sielunhoidollista teemaa Wikström pohdiskeli janan avulla, jonka ääripäissä ovat toisaalta superinhimillinen sielunhoitaja ja toisaalta virkakäsitystä korostava hengenmies. Superinhimillisellä on ongelmia uskonnollisen identiteettinsä kanssa ja hänellä on suuri tarve olla pidetty ja ihailtu. Virkakäsitystä korostava sen sijaan piiloutuu uskonnolisen virkaroolinsa taakse ja pitää siten tiedostamattaan monet inhimilliset elämän osa-alueet etäällä itsestään, Wikström sanoo. Ihannesielunhoitaja löytyy pappi Wikströmin mielestä janan keskivaiheilta. Kirkon perheasiainkeskuksen Palvelevan puhelimen sihteeri Hannu Sorri ja IFOTES-presidentti Mark Milton yöttömässä yössä Ounasvaaralla. Tietoliikenteen luomat haasteet ja mahdollisuudet Rovaniemen kongressissa oli mukana myös Palvelevien puhelimien kansainvälisen IFOTES - liiton presidentti Mark Milton Sveitsistä. Virkaansa vasta valittuna Monsieur Miltonin tarkoitus oli Rovaniemellä tutustua Pohjoismaissa tehtävään Palvelevan puhelimen työhön. Samalla hänelle tarjoutui hyvä tilaisuus luoda kontakteja eri maista oleviin alan ihmisiin. Luodessaan katsausta tulevaisuuteen Milton näki päähaasteena sen, että IFOTESin kattojärjestönä tulisi tarjota mahdollisimman hyvin tukea jäsenmailleen. Viime vuosien pääasia on ollut kolmen vuoden välein järjestettävä kansainvälinen kongressi. Miltonin mielestä tämä on ollut hyvä asia. Vapaaehtoisten näkökulmasta se ei ole kuitenkaan tarpeeksi. Milton piti tärkeänä sitä, että eri maissa saatua puhelinauttamiseen liittyvää tietoa voitaisiin paremmin ja tehokkaammin vaihtaa jäsenmaitten kesken. Lisäksi hän korosti erityisesti koulutuksen laadun tärkeyttä. Esiin nousi myös kysymys kehittyvän telekommunikaation roolista henkisen auttamisen kanavana. Tätä ei Miltonin mukaan tule kokea riskinä, vaan pikemminkin suurena mahdollisuutena. Edelläkävijöinä tässä suhteessa ovat Saksa, Ranska ja Norja, missä Internet on yksi auttamiskanava Palvelevan puhelimen työssä. Henkisen tuen antaminen Internetissä tapahtuu nykyisin enimmäkseen sähköpostin välityksellä. Työkalu on mielenkiintoinen, sillä kokemuksen perusteella puhelinauttamiseen verrattuna saavutetaan erityyppistä väestöä: puhelimitse saavutetaan enimmäkseen naisia, sähköpostitse miehiä. Joissakin maissa, kuten esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa on viime aikoina kokeiltu vielä dynaamisempaa, kirjoittamalla tapahtuvaa reaaliaikaista keskustelua, ns. chat -palvelua. Niin chat kuin sähköpostikin tarjoavat turvallisen kanavan nykyiselle sukupolvelle saada henkistä apua. Nämä työkalut voivat alentaa kynnystä ottaa yhteyttä silloin kun kirjoittaminen tuntuu helpommalta kuin puhuminen. Valoa ja yhteyttä Yhtenä iltana kongressivieraita kuljettava bussiletka jyrräsi ylös Ounasvaaralle. Illan aikana pilvisyys lisääntyi voimakkaasti ja moni ajatteli jo pettyneenä, että keskiyön aurinko jää näkemättä. Mutta puolenyön aikaan pilviverho alkoi repeillä luoteisella taivaalla, ja keskiyön aurinko tuli valtavan punaisena esiin. Kameroihin napsittiin iloisia ryhmäkuvia yöttömässä yössä muistoiksi Nordic Congressista. Rovaniemellä, Kemi- ja Ounasjoen kohtaamispaikassa, saimme kokoontua muutamaksi päiväksi yhteiseen poukamaan miettimään mennyttä ja suunnittelemaan tulevaa matkaa ihmisten palveluksessa. Olimme samalla poron korvamerkillä merkittyä joukkoa. Saimme kokea kuuluvamme yhteen ja tutustua uusiin ihmisiin yli kielirajojen. Kongressin päätöstilaisuudesta jäi korviini soimaan yhteisyyttä korostavan laulun sanat: Kanssasi siskoni laulaen matkaa teen, kanssasi veljeni laulaen matkaa teen... kiittäen matkaa teen, halki maailman, kiittäen matkaa teen. Teksti Rainer Jormanainen Kuvat Pentti Kakkonen

Palelevan kerjäläisen tekijävoimaa: Petri Puttonen Lohjan teatterista (vas. alarivi, Niilo Kustaa Malmberg), Eero Pääkkönen (Paavo Ruotsalainen), ohjaaja/käsikirjoittaja Jouni Laine ja virsirunoilija/ säveltäjä Jaakko Löytty. Palelevan kerjäläisen helteinen menestys Hyvinkään seurakunta on viime vuosina profiloitunut vahvasti kirkkoteatteriseurakuntana. Muualta Suomesta ei juuri löydy esimerkkejä näin pitkäjänteisestä draamatyöskentelystä ja suurista näytelmätuotannosta. Seurakunnan panostus teatteriproduktioihin kirkon Riemuvuoden aikana on ollut merkittävä. Projekti aloitettiin Kuningas tulee -näytelmällä vuonna 1999. Se keräsi ensimmäisenä vuotenaan 1650 katsojaa ja seuraavana vuonna 1850. Pääsiäisenä esitettyä Ristin tietä kävi katsomassa 1000 henkeä ja nukkepassion Pääsiäisen ihme näki 1700. Useampikin olisi käynyt katsomassa, jos esityskertoja olisi lisätty. Pietari Särkilahtea kuvaava näytelmä kiinnosti 1350 katsojaa. Paleleva kerjäläinen -näytelmä osoittautui helteisen kesän hitiksi. Kaikki viisi esitystä keräsivät täydet katsomot ja joka esityksiin saatiin kantaa lisäpenkkejä. Näy- telmän aihe saattoi tuntua nykyihmisestä aluksi vieraalta, mutta Rautatiemuseon miljööseen sijoitettuna se alkoi elää ja vetää mukaansa. Näyttelijätyöt olivat kauttaaltaan korkeatasoisia. Erityisen mieleenpainuvia oli Ukko-Paavoa esittäneen Eero Pääkkösen roolisuoritus, Petri Puttonen Niilo Kustaa Malmbergina ja Merja Volanto Malmbergin Amandapuolisona. Maininnan ansaitsee myös Petteri Väliaho teologian ylioppilaana ja Jukka Pölönen von Esseninä. Yleisöä riemastutti Jyri Similän Urpo nuorukaisen valloittava rooli. Kirkkoteatterinohjaaja Jouni Laine on erityisillä ohjaajan kyvyillään saanut aikaan hyvää jälkeä, jolle soisi myönteisen suhtautumisen seurakunnassa jatkuvan. Paljon on vielä näkemättä. Teksti ja kuva Jorma Ersta Palelevan kerjäläisen puhuttelussa Istun sunnuntaina 8.7. myöhäisen iltapäivän lämmössä, yhtenä loppuunmyydyn katsomon joukossa seuraamassa ja myös itsekin osallistumassa yhteen elämäni koskettavimpaan hetkeen. Herännäispappi Niilo Kustaa Malmbergin puoliso on sairaana ja avuttomana kuolinvuoteellaan. On lähdön ja luovuttamisen hetki. Mutta tuossa hetkessä on mahtava toivon sanoma. Astuminen armahtavan ja rakastavan Kristuksen syliin kantaa yli kuoleman. Tuo hetki on kuvauksellinen ja samalla koskettava. Ohjaaja ja näyttelijät ovat löytäneet tuon hetken sisällön. Niilo Kustaa Malmbergin tarina on johdonmukainen todistus Jumalan voimasta. Kiusaaja on puettu moninaisiin hahmoihin, mutta sen voima näyttää pirstoutuvan kappaleiksi osa toisensa jälkeen. Voi vain vaistota, että pilkkaajat jäävät yksin, taitavatpa yksi toisensa jälkeen löytää armahtavan Kristuksen. Vaikuttava arkkipiispa näkee huhujen onttouden ja vaikuttuu Niilo Kustaan rehellisyydestä. Pappi voidaan erottaa, mutta kansaa ei, hän saattaa todeta. Mahtavat osasuoritukset ukko-paavoineen, Vilhelmi Niskasineen ja Niilo Kustaineen tuovat esille herännäisyyden voiman, joka tuulen tavoin levittää hengen paloa kansan keskuuteen. Renkipoika Urpo saa hänkin pyhäkoulun opettajan tehtävän ja kirmaisee pilkkaajien edessä kuin orivarsa laitumella. Jokainen näytelmän osa loksahtaa paikoilleen ja jokainen näyttelijä luo ikimuistoisen tunnelman. Jaakko Löytyn virsi on soinut koko illan ja päätökseksi kaikki laulavat sen yhdessä. Olen viettänyt kolme päivää herättäjäjuhlilla Järvenpäässä ja kokenut siellä myös voimakkaasti päivien sanoman. Ennen kaikkea jaksan uskoa taas Sanan voimaan. Herättäjäjuhlien seuroissa lyhyt virsi ja puhe ovat vuorotelleet. Sana on satuttanut aitoudellaan eikä sen höysteeksi ole tarvittu kulisseja tai mahtavia taustakuoroja. Jotain samaa koin sunnuntaisessa iltapäivässä, Järvenpäästä Hyvinkäälle kiiruhtaneena. Ei ihme, että varsin moni pahoitteli sitäkin, ettei näytöksiä voitu enempää järjestää. Täysi katsomo ainakin kertoi sen, että tulijoita ja tällaisen hienon sanoman kuulijoita olisi yhäkin riittänyt. Jouni Laine ansaitsee enemmän kuin kiitoksen rohkeudestaan ja erinomaisesta toteutuksesta. Näytelmä ei jättänyt varmasti ketään koskettamatta. Vielä suuremmaksi viimeisen näytöksen arvo nousee kun tietää, että ohjaaja Beta-ryhmineen osallistui Herättäjäjuhlille Järvenpäässä esittäen Jäljettömät-näytelmän neljä kertaa kahden päivän aikana. Yhtenä katsomon jäsenenä olin onnellinen. Olin nähnyt ja samalla myös saanut itsekin uskoa ja toivoa Jumalan sanasta. Kiitollisin ajatuksin Tapio Turunen 9

Kauppias Eila Raitala: Pienistä seikoista, täy mustikkakopastakin, Voi että on hyvä kelata asioita ja pysähtyä kerrankin kunnolla pohtimaan elämänmenoaan, ilahtuu kauppias Eila Raitala. Olemme turhan kiireisiä ja arjen suorittaminen painaa päälle. Emme ehdi pysähtyä. Toivon, että osaan jatkossa jakaa aikaa ja säästää voimiani tällaisiin pohdintoihin. Taidanpa itsekin kirjata ajatuksiani oikein paperille vastaisuuden varalle, hän innostuu. Eila Raitala, Raitalan Radio ja Tv:n kauppias, on sitä mieltä, että jokaisen meistä tulee osaltaan rakentaa tätä maailmaa. Ei voi vaatia, että kaikki lankeaisi itsestään tekemättä omalta osaltaan oikeastaan mitään. Hän lähti 14-vuotiaana ansaitsemaan Hyvinkäälle verkatehtaalle maalta, Lopelta. Rippikoulun kävin Hyvinkäällä kirkkoherra Pentti Pirhosen opastuksella. Muistan vielä miten hän lohdutti meitä rippilapsia päästessämme ehtoolliselle: Jos teitä jännittää niin kyllä minuakin, olette ensimmäiset rippilapseni. Ahkeruus on ilomme Meillä oli suuri perhe ja jokainen lapsista lähti vuorollaan maailmalle, minä nuorimmaisena viimeisenä, paitsi yksi veljistä, joka hoitaa edelleen kotitilaa. Meillä oli köyhää ja vaatimatonta, mutta asioilla järjestys. Siellä leivottiin, paistettiin, siivottiin ja pestiin pyykkiä tiettyinä päivinä ja jokainen lapsista teki osuutensa. Kotona oppi työnteon. Huomasin myös, että ahkeroimalla voin ansaita taskurahojakin. Sain muutamia markkoja kun silitin veljieni paitoja tai hain naapureille heidän postinsa. Kotoani ei meitä sen kummemmin kannustettu opiskelemaan, eikä olisi pystytty kouluttamaankaan. Isä kuoli kun olin keskenkasvuinen, Eila Raitala kertoo. Henkisestä perinnöstä Arvokkain kodinperintö on kuitenkin kasvatus rehellisyyteen. Huomasin jo silloin, miten helpottavalta tuntui kun uskalsi rehellisesti tunnustaa tekosensa. Samaa rehellisyyttä olen pyrkinyt korostamaan omassa kodissani lapsille. Suurin ero lapsuudenkotiini oli se, että me mieheni kanssa painotimme myös koulutuksen tärkeyttä ja annoimme siihen mahdollisuuden. Olen kasvattanut neljä lasta. Opiskelun suhteen heillä on ollut oma mielipiteensä ja tahtonsa, mutta työnteon merkityksen he ovat kaikki omaksuneet kiitettävästi. Pyhinä rauhoitutaan Lapselle olisi tärkeää kasvaa kokonaisessa perheessä, kodissa jossa on tiettyjä sääntöjä ja arvoja, kuten juuri rehellisyys ja työnteko. Koulu ei voi yksin kantaa sellaisesta vastuuta, varsinkin jos vanhempien suhtautuminen opinahjoihin on negatiivinen. Mielestäni ei saisi lasten kuullen koskaan arvostella opettajaa, Eila sanoo. Olen myös pyrkinyt pitämään kiinni perheen traditioista, yhteisestä joulun ja pääsiäisen vietosta. Mieheni arvosti erityisesti sitä, että silloin hiljennyttiin. Tietysti olimme myös uupuneita juhlapyhiä edeltävästä, loppuun asti kiireisestä ajasta liikkeessä, joten juhlapyhistä muodostui hiljainen levon ja latautumisen aika. Elämän äkkimuutos Eila Raitala jäi leskeksi yllättäen, kesken kiireisen elämänmenon ja perheyrityksen huolten. Siitä minulle jäi hyvä mieli, että olimme puhuneet Erkin kanssa aina asiat halki. Hän oli aina ollut innokas keskustelija ja vaati minulta perusteltuja mielipiteitä. Meillä oli hyvin tapahtumarikas avioliitto, hän oli monessa mukana ja paljon poissa. Minä annoin vapauden mennä ja hoidin arkisempaa osuuttani, minut tiedettiin vain Erkki Raitalan vaimona. Voin olla tyytyväinen, ettei hänen kanssaan kuitenkaan jäänyt mitään sanomatta. Koin olevani tasavertainen hänen hallitsevasta luonteestaan ja näkyvästä hahmostaan huolimatta. Meillä oli erimielisyyksiä, mutta pidin oman mielipiteeni. Suuri järkytys oli kun hän halusi erota kirkosta. Mutta eipäs saanut minua ajatukseen mukaan, tosin en onnistunut häntä saamaan peruuttamaan päätöstäänkään, Eila Raitala tuumii nyt. Haasteet vastaan Hautajaisten aikoihin suorastaan kauhistuin, olinko joku paatunut pakana, kun olin nukkunut kaikki yöni hyvin ja rauhallisesti vaikka Erkki ei enää ollut vieressä. Siihen piti kysyä oikein papillista neuvoa ja kirkkoherra Tapio Turunen osasikin lohduttaa: Minua eivät painaneet sanomatta jääneet asiat, vaan olin saanut keskustella kaiken selväksi. Se oli rauhallisen unen päänalunen. Samana syksynä ennen poismenoaan Erkki oli kysynyt, mitä teen jos jään yksin liikkeen kanssa. Heitin siihen, että vien liikkeen avaimet pankinjohtajalle ja jätän koko touhun. Sitä et tee, Erkki sanoi tiukasti, eikä tapansa mukaan tyytynyt pinnalliseen vastaukseeni, vaan vaati minua ajattelemaan asiaa vakavissani. Olihan se niin, että kyseessä oli perheyritys, mutta myös monen ihmisen työpaikka. Sen jälkeen tositilanteessa päätökseni oli helppo. Ystävyyssiteet pitivät Yllättävä poismeno oli järkyttävää. Perheen sisällä yritimme tukea toinen toisiamme, mutta myös läheisten sukulaisten ja ystävien tuki vahvisti minua päivä päivältä. Pian huomasin, että myös työnteko auttoi. Pitkät työpäivät pidentyivät entisestään ja kuusipäiväisistä viikoista tuli seitsemänpäiväisiä. Mutta halusin myös osoittaa olevani vahva yrittäjänaisena, onnistua näin miehisellä alalla. Kannustavia esimerkkejä ja tukijoita oli ystäväpiirissä. Aivan ihanaa oli myös se, että minulle vieraatkin asiakkaat saattoivat sanoa: Koittakaa hyvä rouva jaksaa. Nyt kun oikein kelaan ystäväpiiriäni läpi, huomaan että samat perheet, jotka silloin olivat meille molemmille läheisiä, ovat edelleenkin elämässäni mukana. Suhteet ovat vain lujittuneet ja sehän on aivan upea asia. Hoidan itse yhteydenottoja aivan liian huonosti ja joskus ihmettelenkin, että ystäviä vielä on. Toki on tullut myös uusiakin, sillä en ole koskaan, edes nuorena tyttönä ollut ujo. Minun on helppo tutustua ihmisiin. Yhdessä kanttarelleja Kun miettii sitä, mitä olisi kenties tehnyt toisin mieheni eläessä, niin olisin järjestänyt meille enemmän yhteistä aikaa. Teimme kyllä Lapissa pitkiä vaellusmatkoja, mutta varsinainen arki oli työntäyteistä ja kiireistä. Usein ajattelee ihan tavallisia tekemisiä, miten mukavaa olisi esimerkiksi ollut, jos olisimme useammin voineet yhdessä nauttia kermaisesta kanttarellikastikkeesta. Kauppias Eila Raitala otti vastuun radioliikkees Yksinkin voi liikkua Eila Raitala sanoo jaksamisensa ja reippautensa yhdeksi salaisuudeksi liikunnan. Hän hiihtää talvet, ulkoilee, pyöräilee kesäkelillä, ui sekä lisäksi voimistelee. Toivon että saisin liikkua mahdollisimman pitkään. Osaan lähteä yksinkin liikkeelle, Hyvinkäällä on mahtavat ulkoilumaastot lähellä, hän toteaa. Toinen piristyksen tuoja on musiikki. Olen sen suhteen hyvin vastaanottavainen, pidän kaikesta niin kevyestä kuin klassisestakin ja esimerkiksi paikalliset kirkkokonsertit pyrin kuuntelemaan aina. 10

destä on syytä iloita tä miehensä kuoleman jälkeen. Onneksi olimme puhuneet sen asian selväksi. Siellä tunnelma on lämmin ja jotenkin henkilökohtainen, ajattelen nyt esimerkiksi Jaakko Ryhäsen konserttia Hyvinkään kirkossa verrattuna hänen esiintymiseensä suurella areenalla, Eila miettii. Aamuhartaudesta se lähti Erkin kuoleman jälkeen ensimmäinen musiikki, jonka koin rauhoittavana oli radion aamuhartauksien virret. Niiden kautta palasin taas muuhunkin musiikkimaailmaan. Meillä lapsuudenkodissa sunnuntaiaamun kirkonmenot kuunneltiin pienestä radiosta ja silloin meidän lasten piti olla hiljaa. Nyt se tapa auttoi surussani. Yritän nykyään iloita pienistäkin asioista, jopa kopallisesta mustikoita, vaikka siihen lapsuuden pakkopoimimisesta ei niin mukavia muistoja liitykään, Eila Raitala naurahtaa. Huomispäivästä murehtiminen ei poista huomispäivän murheita, mutta ne vievät ilon tästä päivästä, se on viisaasti sanottu. Kun sen kuulin, halusin soveltaa sitä myös omaan elämääni. Kiittäen menneestä, eläen tätä päivää, on myös varteenotettava aforismi, hän lisää. Ikävä vanhoja virsiä Mielestäni kirkko on viimeaikoina lähentynyt ihmisiä ja seurakunnan tilaisuuksiin on ilo lähteä. Rippijuhlatkin ovat nykyään niin valoisia tapahtumia Kuitenkin toivoisin, että lauluihmisenä saisin useammin veisata niitä vanhoja tuttuja virsiä. Jos Jumalanpalveluksissa olisi edes yksi tuttu virsi! Viime pääsiäiskirkossakin kaikki oli outoja. Tietysti siihen voi vastata, että pitäisi käydä useammin mukana, että oppisi nekin, mutta kyllä lapsena opittuja kaipaa, ne niin kohottavat mieltä. Tulevaisuus Vanhenemistani en ajattele paljonkaan, eläkeikää joskus. Yrityksemme saavuttaa 50 vuoden iän lähiaikoina. Jos Jumala suo minulle terveyttä sen verran, että pystyn ajattelemaan itse, mietin sen jälkeen elämälleni toisenlaista muotoa, hän pohtii. Teksti ja kuvat Kati Rauhakoski 11

Lähetystyön kaksi vuosikymmentä oli rikas elämänvaihe Sirpa ja Kosti Kallio palasivat Japanista Hyvinkäälle Pastori Kosti ja nuorisotyönohjaaja Sirpa Kallio ovat palanneet Japanista heinäkuun alusta, tehtyään siellä lähes 20 vuotta lähetystyötä Suomen luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen lähetteinä. He ovat hyvinkääläisiä ja muuttivat Suomeen tultuaan tavaransa Kytäjän omakotitalosta rivitaloon Harjukadulle, joten melkoisia muutoksia on Kallioiden kuusihenkisen perheen elämään tullut tämän kesän aikana! Kostin ja Sirpan lähetyskasvatusta Sirpa on kotoisin Soinista, joka on vanha lähetyspitäjä. Sieltä on kotoisin Heikki Saari, joka oli ensimmäisiä Suomen Lähetysseuran lähettejä. Sirpa sai jo lapsena niin voimakkaan lähetysherätyksen, että jo neljävuotiaana kertoi äidilleen aikovansa isona ryhtyä lähetyssaarnaajaksi! Kosti puolestaan on syntyisin Kurikasta. Kotikylässä vieraili Japanin lähetti Tauno Valtonen, jonka puheet tekivät 15-vuotiaaseen Kostiin syvän vaikutuksen. Parikymppisenä, v. 1971, Kosti joutui kuoleman rajamaille saatuaan penisilliinishokin seurauksena sydänpysähdyksen. Kuin ihmeen kautta hän selvisi siitä hengissä ja lupasi jatkoajan saatuaan Jumalalle lähteä Hänen työhönsä. Kolmen ihmisen kehotuksen vahvistamana Kosti sitten lähti opiskelemaan nuorisotyönohjaajaksi. Kostin ja Sirpan tiet ja sydämet yhtyivät ja niinpä he solmivat 1975 avioliiton. Sirpa sai työtä lastenohjaajana Porin Teljän seurakunnasta ja Kosti palveli Sley:n piirisihteerinä Satakunnassa. Sirpa muistaa kyselleensä, miksi kehottaa muita lähtemään lähetyskentille, kun voisi itsekin lähteä. Lapsena saatu lähetyskutsu varmaankin alkoi muistua mieleen ja lähetyskäsky nousi omakohtaisesti velvoittavaksi. He pohtivat lähetysasiaa yhdessä ja Lapualla 1980-luvun alussa kypsyi päätös lähetystyöhön lähtemisestä. Vuonna 1982 he olivat Lähetysseuran lähetyskurssilla ja lähtö tapahtui saman vuoden syksyllä. Lähetyskentäksi tuli Japani. Miksi korkean elintason Japanissa tarvitaan lähetystyötä? Kun totesin, että rikkaassa Japanissa on jo omasta takaa joitain miljoonia jumalia, niin Sirpa sanoi napakasti: Jumalia kyllä piisaa, mutta Välimies ja Sovittaja puuttuu! Japanilaisten jumalat eivät anna rauhaa sielulle. Japanilainen pelkää, että kaikesta, minkä on tehnyt tai jättänyt tekemättä, seuraa rangaistus karman rautaisen lain mukaisesti. Japanilaisen kodin tärkeimpiä huonekaluja on esi-isien kotialttari, jonka edessä perheen on tietyin rituaalein muistettava vainajaansa peräti 49 vuotta! Tästä vuosituhansien uskonnollisesta perinteestä on hyvin vaikeaa päästä irti, jopa uskoon tulleella japanilaisella. Mutta Sirpa ja Kosti ovat ilokseen huomanneet, kuinka Jumalan Sanan opetus tekee sydämissä hiljaista työtään. Sirpa sanoo, että Japanin työvuodet ovat tehneet Jeesuksesta ja hänessä tarjotusta armosta oikean helmen. Armo on näet Japanin uskonnoissa lähes tuntematon käsite! Japanin työn vaikeudet ja ilonaiheet Suomalaisella ja japanilaisella on aika samanlainen melankolinen sielunmaisema, Kalliot toteavat. On ollut vaikeaa oppia lukemaan rivien välistä, mitä japanilainen todella tarkoittaa sanoillaan. Lähetystyössä on ollut jatkuvaa kipuilua siitä, että toisaalta pitää evankeliumia kirkkaasti esillä, mutta ettei toisaalta loukkaa kuulijoita. Kosti on erityisen iloinen siitä, että sai Shugakuinin seurakunnan pappina, neljän vuoden työkauden aikana, kastaa 13 japanilaista Kristuksen seurakunnan jäseneksi, mikä on japanilaisittain paljon. Mutta ilon kääntöpuolena on, että nyt heidän oli aika perhesyistä palata Suomeen ja jättää seurakuntansa. Viimesyksyinen päätös oli vaikea, mutta luottamus työn jatkuvuuteen kuitenkin auttoi luopumisen tuskassa. Omasta seurakunnasta löytyi nuori mies, Yuichiro Hanashiro, joka kertoi aikovansa ryhtyä opiskelemaan papiksi ja palaavansa aikanaan toivon mukaan Shugakuin pienen seurakunnan paimeneksi. Edellä mainittu Hanashiro oli ensimmäinen Kostin kastama seurakuntalainen, ja kun pää oli saatu avatuksi, heitä tuli lisää tasaisin väliajoin. Sirpa ja Kosti ovat kokeneet, kuinka Jeesus on siunannut heidän työnsä erityisesti viimeisen työkautensa aikana. Työtä on tosin ollut runsaasti, välistä liikaakin, mutta kaikesta on Jumalan armon avulla kuitenkin selvitty. Japaniin lähtöä ei ole tarvinnut katua, vaan he ovat saaneet kokea kulkevansa Jumalan edeltä valmistamissa teoissa. Elämää koto-suomessa Rankka neljän vuoden työjakso vei voimavarat vähiin. Läheteille tavanomainen kulttuurishokki on iskenyt Kallioihinkin. Toisaalta edellisen kerran paluu kotimaahan oli vielä vaikeampi. Viime vuosina uutisointi Suomesta Japaniin on näet parantunut ja myös internet helpottaa yhteydenpitoa kotimaan perheeseen ja ystäviin. Poikien Jukion (12 v.) ja Joshion (11 v.) kouluasiat esimerkiksi ovat teettäneet paljon työtä, mutta kaikkeen on vain sopeuduttava. Nyt saa kuitenkin vielä hetken lomailla, levätä ja rauhassa järjestellä asioita. Tulevaisuus on vielä osittain hämärän peitossa: Sirpa aloittaa syyskuun aikana työn Evankeliumiyhdistyksessä, mutta Kostin tuleva työpaikka ei ole vielä selvillä nimikkoseurakuntavierailujen ynnä muiden Sley:n kanssa sovittujen työtehtävien jälkeen. Kalliot sanovat, että perinteinen lähetystyön rakennelma on heidän poissa ollessaan alkanut murentua ja nyt täällä tarvittaisiin uusia visioita lähetyksen tulevaisuudesta. He kaipaavat erityisesti jumalanpalvelusherätystä. Täällä näyttää kirkossa olevan entistä vähemmän sanankuulijoita, kun taas Japanissa kristityt perheet osallistuvat hyvin säännöllisesti jumalanpalvelukseen. Yksi asia, mikä Sirpaa huolestuttaa, on perheiden ja lasten pahoinvointi. Kirkonkin pitäisi tehdä enemmän perheiden auttamiseksi. Lähetystyön kutsu nuorille uskoville Kysyn Kostilta ja Sirpalta lopuksi, miten he suosittelisivat lähetystyön uraa nuorille uskoville. Lähetystyö on rikas kutsumus ja kokemus, sillä evankeliumi kantaa ihmisiä kaikkialla maailmassa. Työ on tosin aloitettava kotiovelta ja vasta sitten voi lähteä kauemmas Jumalan valtakunnan työhön. Lähetystyö on myös vaarallista, siksi on syytä laskea kustannukset huolellisesti etukäteen, mutta Herra pitää kuitenkin lähettämistään hyvää huolta. Jos miettii mielessään, pitäisikö juuri minun lähteä, kannattaa ottaa yhteyttä lähetysjärjestöihin ja kysyä rohkeasti kaikkia mahdollisia asioita lähetyksestä. Järjestöissä kyllä auliisti neuvotaan ja rohkaistaan, eikä pidä unohtaa omaakaan seurakuntaa ja sen lähetystyön viranhaltijoita. Lähetyskentälle kannattaa lähteä jo nuorena ja lähetyskäsky velvoittaa kaikkia kristittyjä. Ei tarvitse saada mitään erityisiä ilmoituksia taivaasta! Nythän Suomessa on pulaa läheteistä ja monilla lähetyskentillä tarvitaan kipeästi uusia lähettejä palanneiden tilalle. Ja Japani on yksi tärkeä lähetyskenttä, jossa lähettien tarve on edelleen suuri! Teksti Antti Pohjanraito Kuva (iso) Jorma Ersta Japanin bambumetsiköt ovat vaihtuneet koti-suomen koivuihin. Lähtöaterialla aktiiviseurakuntalaisten, Morin perheen kanssa. 12

Lähetystyöhön siunatut vasemmalta Pia Valkama, Pirkko Pentikäinen, Pirkko Nummela, Matti Nummela, Tarmo Lötjönen ja Eveliina Kovelo. Terveisiä valtakunnallisilta lähetysjuhlilta Kuusamosta 8.-10.6.2001 Vedet jo virratkaa Suomen lähetysseuran vuosijuhlat olivat tänä vuonna Kuusamossa kaukana maalikylistä. Vaikka juhlat olivat kaukana etelästä katsottuna, ne olivat kuitenkin osanottajajoukoltaan Suomen Lähetysseuran historian kansainvälisimmät. Läsnä oli yhteistyökirkkojen edustajia 15 eri maasta Aasiasta, Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Euroopasta. Juhlan teema Vedet jo virratkaa tuntui toteutuvan kaikessa. Kuusamohan on tunnettu vesistöistään, ja hengellisen elämän alueella siellä on virrannut herätysliikkeitä 1700-luvulta lähtien. Juhlien aikana vedet virtasivat ihan kirjaimellisesti, sillä Kuusamossa satoi joka päivä. Sade ei kuitenkaan pahasti häirinnyt noin 8000 juhlavierasta. Juhlateltta ja läheinen urheiluhalli tarjosivat hyvän suojan jopa ukkoskuuroilta. Lähetysjuhlat ovat tarkoitetut koko perheelle. Juhla-alueella Kuusamon liikuntakeskuksen ympäristössä kulki isiä ja äitejä lastensa kanssa enemmän kuin etu- käteen oli osattu odottaa. Lähetysjuhlien varhaisnuorten tapahtumiin oli saapunut nelisensataa alle viisitoistavuotiasta. Yli 15-vuotiaita nuoria omassa tapahtumassaan oli lähes 500 sekä 700 rippikouluikäistä riparirallissa. Koko perheen tapahtuma oli Zooppera. Vedet jo virratkaa tunnuksen alla oli kertomus Nooan arkista eläimineen. Zoopperan luoja hämeenlinnalainen Jukka Salminen kuvaa itse esitystä näin: Nooa teki sen, mitä Jumala häntä käski tekemään. Se on osoitus suuresta luottamuksesta Jumalaan. Tämä tarina puhuu minulle suuresta sovituksesta. Lapsille se on kaiketi ennen kaikkea suuri seikkailu. Lähetysjuhlien päätöstilaisuus on aina samalla uusien lähetystyöntekijöiden työhönsiunaaminen. Suomen Lähetysseura lähetti yhteistyökirkkojensa palvelukseen nuorisotyönohjaaja Eveliina Kovelon Venäjälle, rakennusmestari Tarmo Lötjösen Angolaan, liikunnanohjaaja Matti Nummelan ja erityislastentarhanopettaja Pirkko Nummelan Etiopiaan, erityisluokanopettaja Pirkko Pentikäisen Israeliin sekä Pia Valkaman Angolaan. Hyvinkääläisille tämä oli merkittävä, koska peräti viidellä heistä on tai tulee olemaan joku kosketuskohta seurakuntaamme. Nummelat ovat seurakuntamme nimikkolähettejä, Kovelo on lähtenyt Komin Sygtyvkariin, jossa hyvinkääläisiä on ollut kirkonrakennustalkoissa ja Lötjönen sekä Valkama lähtevät Angolan Shangalalaan, jonne mummonkammarilaiset urakoivat klinikalle erilaisia tarvikkeita. Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi puhui uusille lähetystyöntekijöille. Ette ole yksin. Tuhannet ihmiset ovat saattamassa teitä ja rukoilevat teidän puolestanne. Olkaa työssänne Kristuksena lähimmäisille, joita palvelette. Jumalan silmät tarkkaavat teitä ja hänen korvansa kuulevat teidän rukouksenne. Tehtäviin siunaamisen toimitti Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi. Häntä avustivat mm. lähetysjohtaja Seikku Paunonen, ulkomaanosaston johtaja Tuula Sääksi, Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon South Central -synodin presidentti Bekkele Dimore ja Angolan ev.lut. kirkon johtaja Titus Namunyekwa. Ensi vuonna lähetysjuhlat ovat Hämeenlinnassa. Teksti ja kuva Irja Pelkonen Lähetystyössä tapahtuu: Seurakunnan lähetyspyhä 14.10. Lähetys Jumalan rakkautta Lähetysmessu Hyvinkään kirkossa klo 10 (Marjatta Puisto, Tauno Tuominen), kirkkokahvit srk-keskuksessa. Ekumeeninen lähetysilta klo 18 Hyvinkään kirkossa (paikallisten seurakuntien ohjelmaa), kahvit yläsalissa. Lähetysillat tiistaisin klo 18 Harjutalossa (Harjuk.1) Käsitellään muun muassa Paavalin 2. lähetysmatkaa (Apt.15-18 luvut), Siionin kanteleen lauluja, tarjoilua. Vanhan kirkon lähetyspiiri ( sivusalissa) joka 2. torstai 27.9. 22.11. Lähetysmyyjäiset seurakuntakeskuksessa Pe 5.10., 2.11. ja 7.12. klo 10.30-13.30 FURAHA-kuoron (SLS) konsertti Lauantaina 17.11. Hyvinkään kirkossa Lähetysasioista voit kysyä srk:n lähetysvastaavalta Antti Pohjanraidolta, puh. 456 1270 / 040 757 1973 13

KUULUTUS Koska alempana mainittujen, Puolimatkan, Rauhannummen ja Rautatieläisten hautausmaalla olevien sukuhautojen hoito on olennaisesti laiminlyöty, hautaoikeuden haltijat velvoitetaan kirkkolain (luku 17, 3, mom 3) nojalla kunnostamaan haudat vuoden kuluessa. Ellei kunnostusta tehdä, hautaoikeus voidaan julistaa menetetyksi. Mikäli hautaoikeuden haltija tai muu, jolle alempana mainittujen hautojen hoidolla on merkitystä, haluaa hoitaa kyseisiä hautoja, kehotetaan häntä ottamaan yhteyttä ennen 15.9.2002 seurakunnan kirkkoherranvirastoon Hämeenkatu 16, 05800 Hyvinkää. Puh. (019) 456 1200. Lisätietoja antavat ylipuutarhuri Markku Husso, puh. (019) 456 1235 tai 0400 475 641 ja kirkkoherranvirasto, puh. (019) 456 1200. Hyvinkäällä elokuun 29 päivänä 2001. Hyvinkään seurakunta, kirkkoneuvoston taloudellinen jaosto Puolimatkan hoitamattomat haudat 2001 Hautatunnus Viimeksi haudattu vainaja vuosi 1001-006-009 Keihäs Selma Lydia 1936 1001-006-029030 Hautanen Nestor 1939 1001-007-011 Weckman Doris 1979 1001-007-015 Kontu Veijo Matti 1928 1001-007-048-050 Valtanen Ida Maria 1965 1001-007-058 Allard Viktor 1933 1001-008-020 Ingström Frans Robert 1926 1001-008-021022 Pakkanen Oskar Emil 1926 1001-008-030 Salminen Maria Vilhelmina 1926 1002-001-048 ei hautausta 1002-001-066 Melan Pietr 1920 1002-002-026 Peltonen Aina Emilia 1937 1002-002-031 Kirkkari Helvi Josefina 1909 1002-002-045047 Sjösten Karl Viktor 1928 1002-003-006 ei hautausta 1002-003-013 Louhikari Ida 1969 1002-003-026027 Nieminen Johan Kustaa 1922 1002-003-032033 Villberg Anna 1929 1002-004-006 ei hautausta 1002-004-008 Åderman Julia Aulino 1915 1002-004-014 Stenberg Kustaa Maurits 1919 1002-004-015 Gissler Amanda Dorotea 1920 1002-004-019 Vickström Susanna Valpuri 1954 1002-004-033 Nieminen August Viktor 1938 1002-004-053055 Karvinen Mauri Tapio 1940 1002-005-034038 Rinne Vihtori 1944 1002-005-059060 Teronen Fanny Amanda 1953 1002-006-041 ei hautausta 1002-007-003 Koskinen Lydia Aleksandra 1952 1002-007-005 Järvinen Ismo Risto 1942 1002-007-033 Tervolin Edvard 1923 1002-007-037 Jussila Otto 1922 1002-007-050 Engblom Augusta Matilda 1961 1002-008-006 Rinne Alina Matilda 1922 1002-008-051052 Särkipaju Saima Aleksandra 1987 1002-008-062 ei hautausta 1002-008-063064 Sjöberg Erika Vilhelmiina 1938 1002-009-022 ei hautausta 1003-001-005 ei hautausta 1003-001-006 ei hautausta 1003-001-009010 ei hautausta 1003-001-011 Juvonen Anna 1957 1003-001-011B ei hautausta 1003-001-034 Ståhlberg Hilma 1961 1003-001-035 ei hautausta 1003-003-013 Pukki Simo 1952 1003-003-027A Alfing? 1003-003-037038 Jokinen Otto Edvard 1968 1003-003-047 Kaarna Martta Aleksandra 1952 1003-004-006008 Mattila Väinö Ilmari 1937 1003-004-017B tuntematon 1003-004-054055 ei hautausta 1003-005-016 Virtanen Anni 1925 1003-005-017 Mattila Vilhelmiina 1925 1003-005-024 Mäenpää Sanna Maria 1927 1003-005-039 Tarkkanen Toivo 1927 1003-005-041 Malin Alli Sofia 1927 1003-005-042 Stålhammar Maria V 1927 1003-005-043 Katajainen Kyllikki 1926 1003-005-044 Villberg Harry Vilhelm 1926 1003-005-055 Ketonen Kristiina Maria 1926 1003-005-058 Snäll Olga Maria 1963 1003-006-013014 Forström Anders Vilhelm 1929 1003-006-026 Kavonius Maria Vilh. 1927 1003-006-038039 Salonen Hilma Aleksander 1929 1003-006-041 Martin Josefina 1927 1004-002-020 Henriksson Sofia Lovisa 1944 1004-002-030 Laukkanen Vilho 1981 1004-003-038 Seewald Rudolf Felix Otto 1989 1004-004-024 Akkanen Viljo 1969 1004-005-007 Koivula Paavo 1946 1004-005-024 Kivistö Olli Pauli 1947 1004-005-036 Öblom Rakel Matilda 1987 1004-006-013 Aarnio Anna Eliina 1962 1004-006-035 Nurmi Emilia Josefina 1947 1004-007-044 Markus Katrina 1974 1004-008-016 Jaakkola Pauli Eerik 1948 1004-008-032 Pullinen Antti 1950 1004-008-035 Aspinen Maria Sofia 1951 1005-001-030031 Leman Amanda Kustaava 1932 1005-001-054 Serenius Agneta 1932 1005-002-012 Mattila Ida Vilhelmina 1928 1005-002-018019 Hieta Olga Maria 1960 1005-002-043 Jokinen Serafia Amalia 1928 1005-002-054 Metsola Kustaa 1928 1005-003-023 Hällfors Olga Maria 1929 1005-003-029030 Kauppinen Eva Maria 1941 1005-003-039040 Laaksonen Hanna 1955 1005-003-042 Karinen Amanda Kustava 1929 1005-004-029 Koskinen Maria Matilda 1930 1005-004-058059 Sundvall Helmi Maria 1986 1005-005-012 Melin Emilia 1961 1005-006-009010 Salminen Vilho Leo 1970 1005-006-034 Tanner Juho Jaakko 1931 1005-006-064 Koskinen Vesa Kalervo 1932 1005-007-012013 Salonen Oskari 1933 1005-007-048 Jokinen Karolina 1933 1005-009-025 Koskinen Aleksandra V 1935 1005-009-040 Liljeberg Elsa E 1936 1005-009-043044 Luskala Amanda 1953 1006-007-047 ei hautausta 1006-007-010 Virenius kalevi Armas 1944 1006-009-025 Laitinen Aino Elisabet 1982 1007-001-016 Hytinkoski Paavo 1952 1007-001-036 Pönni Ida 1952 1007-001-040 Leinonen Vieno Anna-Liisa 1952 1007-001-066 Haili Ida 1958 1007-002-008009 Pullinen Aina Katrina 1966 1007-002-040 Kiviniemi 1007-003-005 ei hautausta 1007-003-066 Vuori Sanna Maria 1954 1007-008-008 Pennanen Tyyne Maria 1966 107B-002-014 Pennanen Sisko Tekla 1972 107B-003-004 Pakarinen Anna 1972 107B-005-014 Tuominen Saima Sanelma 1972 107B-005-015 Paajanen Anna Maria 1980 107B-006-018 Pätilä Veikko Kalevi 1972 1008-001-046 Kerttunen Teodor Severin 1939 1008-002-016 Setälä Toivo August 1939 1008-002-026 Suomi Hilda 1956 1008-002-050 Ahlroth Sigrid Ireena 1976 1008-003-001 Enroth Hulda Eufrosyne 1940 1008-003-020 Haapasalo Elin Lydia 1960 1008-003-022 Salmi Terttu Matleena 1940 1008-003-027028 Tuominen Sipi 1975 1008-003-037 Vikström Anna Siviä 1940 1008-003-039 Pulkkinen Lovisa Elina 1984 1008-003-062 Ringblom Karl Jalmari 1940 1008-004-006 Soininen Maria 1941 1008-004-037 Väyrynen Matti 1941 1008-004-039 ei hautausta 1008-004-065066 Lehtonen Toivo 1989 1008-005-040041 Rinne Aleksandra Charlotta 1949 1008-005-042043 Niinivaara Aurora Karoliina 1954 1008-006-031033 Heinonen Hilda Maria 1953 1008-006-042 Ratinen Anna 1953 1008-007-014 Koskinen Kaarle Vihtori 1971 1008-007-015 Pajuranta Hilma 1966 1008-007-050 Ikonen Heikki 1948 1008-007-056 Norja Hilda Vilhelmina 1952 1008-007-062 Marttinen Helena 1945 1009-001-051052 Natri Anastasia 1979 1009-002-027 Karjalainen Susanne Maria 1987 1009-003-010 Laakkonen Impi Maria 1966 1009-003-023 Nieminen Aliina Josefiina 1956 1009-003-024 Kähönen Antti 1956 1009-003-030 Korhonen Pertti Vilhelm 1957 1009-003-036 Leinonen Raija Sinikka 1985 1009-003-037 Eriksson Jalo Ferdinand 1967 1009-004-008 Aalto Liisa 1962 1009-004-037 Vuorinen Emma Elina 1957 1009-004-038 Repo Charlotta 1957 1009-004-049050 Jortikka Rauha 1976 1009-005-013 Pietikäinen Hilma Johanna 1959 1009-005-018 Korhonen Anna Matilda 1957 1009-005-020 Theman Hulda Ester 1978 1009-005-024 Poutanen Juhana 1965 1009-005-039 Raatikainen Aino 1958 1009-006-008 Asikainen Aarne Jalmar 1958 1009-006-010 Ahokallio Konstantin Eberhard 1958 1009-006-016 Mäkinen Suoma 1963 1009-006-026 Kasuri Emilia 1959 1009-007-010 Paajanen Tyyne Matilda 1960 1009-007-021 Mannelin Juho Vihtori 1960 1009-007-023 Kakko Jarmo Juhani 1960 14

1009-007-025 Nikkanen Maria 1965 1009-007-029 Reiman Maria 1960 1009-007-035 Tanninen Nestor 1968 1009-007-039 Kämäräinen Maija-Liisa 1961 1009-007-040 Jokinen Otto Mikael 1961 1009-007-044 Vartiainen Ester 1960 1009-008-008 Leppänen Aino Eveliina 1961 1009-008-009 Lamminoja Eino Jalmari 1961 1009-008-019 Sahala Toivo Arvi 1961 1009-008-029 Hyytiäinen Tahvo 1975 1009-008-035 Vihmanen Edvard 1962 1009-008-037 Seuna Jouko Ilmari 1962 1009-008-042 Kuusisto Viljam Ferdinand 1962 1009-009-011 Kauppinen Martta Maria 1963 1009-009-031 Heinonen Viljo Olavi 1964 1009-009-034 Lindholm Hanna 1982 1010-001-007 ei hautausta 1010-001-013 ei hautausta 1010-002-014 ei hautausta 1010-002-030 ei hautausta 1010-002-033034 ei hautausta 1010-002-047 Tuominen Elin Sofia 1957 1010-002-053 ei hautausta 1010-003-018019 Haavisto Johan Edvard 1964 1010-003-029 ei hautausta 1010-003-030 ei hautausta 1010-003-041 ei hautausta 1010-004-016 Nyroos Hilma 1958 1010-004-071 ei hautausta 1010-004-076 Helen Aarre Eino 1957 1010-005-007010 Liukkonen Väinö 1986 1010-005-014 ei hautausta 1011-001-041 Koskela Ida Matilda 1948 1011-001-043 Pasanen Martti Herman 1981 1011-002-046 Tynkkynen Anni 1959 1011-002-053 Gröönroos Ida Johanna 1959 1011-003-007 Kaukinen Maria 1951 1011-003-016 Holopainen Hilma 1961 1011-003-021 ei hautausta 1011-003-024025 Salo Selma Karoliina 1986 1011-003-045 Hillo Selma 1965 1011-003-047 Nykänen Tiina Liisa 1968 1011-004-009010 ei hautausta 1011-004-011 Koskinen Anna Silja 1958 1011-004-047 Holvikivi Jenny Lahja 1983 1011-004-058 Nissinen Anna Stiina 1959 1011-005-014 Nurmio Hilma Josefina 1962 1011-006-049 Toropainen Väinö Olavi 1962 1012-001-002 Nikander Vendla Emilia 1966 1012-001-029 Lahti Vilhelm Nikolai 1961 1012-001-074 Avellan Aurora Antoinetta 1966 113B-011-019 Pesonen Heikki Olavi 1989 1014-002-024 Hiipakka Vappu Edla Helena 1990 1014-002-028 Berg Ida 1967 1014-003-003 Kelkkanen Iida Alina 1987 1014-003-031 Saarikko Iida Maria 1967 1014-004-003 Tähkäpää Antti 1964 1014-004-013 Rämö Anna Loviisa 1985 1014-004-030 Lumikari Fredrik 1965 1014-005-024 Mäntynen Alma Karoliina 1964 1014-005-026 Eerola Johan Oskar 1964 1014-006-004 Saarinen Jalmari 1962 1014-006-006 Lumme Selma Eveliina 1963 1014-006-008 Aaltonen Hilda Maria 1967 1014-006-012 Aaltola Anna Riitta 1963 1014-006-015 Velin Amanda Karoliina 1964 1014-006-022 Kumpula Kaisa Aili 1965 1017-002-008 Pyykönen Aili Lovisa 1977 1017-002-011 Lehtonen Saima Aliina 1969 1017-003-009 Partanen Olga Maria 1974 1017-003-031 Saarinen Ida 1971 1017-003-033 Tiihonen Aarne Olavi 1987 1017-003-034 Iivonen Katri 1980 1017-003-038 ei hautausta 1017-003-039 ei hautausta Rautatieläisten hautausmaan hoitamattomat haudat 2001 Hautatunnus Viimeksi haudattu vainaja vuosi 4001-001-001003 Kankkunen Jenny Vilhelmina 1925 4001-001-004 tuntematon 4001-001-005006 Finneman Sigrid Olivia 1922 4001-001-007 tuntematon 4001-001-008 tuntematon 4001-001-009 tuntematon 4001-001-010 tuntematon 4001-001-011013 Matiskainen Wilhelmiina 1927 4001-001-018 tuntematon 4001-001-019 tuntematon 4002-001-004005 Anttila Mariana 1918 4002-001-011012 ei hautausta 4002-001-013 tuntematon 4002-001-014 tuntematon 4002-001-015 tuntematon 4002-001-016018 Malmström Augusta 1961 4002-001-019 tuntematon 4002-001-021 tuntematon 4002-001-022 tuntematon 4002-001-023 Vikström 4003-001-001 tuntematon 4003-001-002 Backberg Johannes 1868 4003-001-003 tuntematon 4003-001-004 tuntematon 4003-001-005007 Invenius Matilda Charlotta 1943 4003-001-008 tuntematon 4003-001-009 tuntematon 4003-001-010 tuntematon 4003-001-011 tuntematon 4003-001-012 Baruch Amirchananz 1895 4003-001-013 tuntematon 4003-001-014 tuntematon 4003-001-015 tuntematon 4003-001-019020 Viitanen Lauri Hemming 1944 4003-001-023 tuntematon 4003-001-024 tuntematon 4003-001-025 tuntematon 4003-001-026 tuntematon 4003-001-027 tuntematon 4003-002-001 tuntematon 4003-002-002 tuntematon 4003-002-003004 Aaltonen Hilda 1946 4003-002-005008 Perkiömäki Toivo Isak 1939 4003-002-011 tuntematon 4003-002-012 Brinck 4003-002-013 tuntematon 4003-002-014 tuntematon 4003-002-015 tuntematon 4003-002-016 tuntematon 4003-002-017 tuntematon 4003-002-018 tuntematon 4003-002-019 tuntematon 4003-002-020 tuntematon 4003-002-021 tuntematon 4003-002-024025 Roine Anton 1967 4003-002-026 tuntematon 4003-002-027 tuntematon 4003-002-030 tuntematon 4003-002-031 tuntematon 4003-002-032 tuntematon 4003-002-033 tuntematon 4003-002-034036 Oksanen Salli 1962 4003-002-037 tuntematon 4003-003-001 tuntematon 4003-003-010 Salovaara Pekka Juhani 1940 4003-003-011 tuntematon 4003-003-012 Vanhamylly Johan 1901 4003-003-021 tuntematon 4003-003-022 tuntematon 4003-003-023 tuntematon 4003-003-024 tuntematon 4003-003-025 tuntematon 4003-003-026 tuntematon 4003-003-031 tuntematon 4003-003-032 tuntematon 4003-003-033 tuntematon 4003-003-034035 Välenoja Ida Matilda 1958 4003-004-001 tuntematon 4003-004-008 tuntematon 4003-004-010 tuntematon 4003-004-011 tuntematon 4003-004-012 tuntematon 4003-004-013 tuntematon 4003-004-014 tuntematon 4003-004-015 tuntematon 4003-004-016017 Österberg Uno ja Impi 1905 4003-004-018 tuntematon 4003-004-019 tuntematon 4003-004-020 tuntematon 4003-004-021 tuntematon 4003-004-032034 Saarinen Emilia 1956 4004-001-003 tuntematon 4004-001-004 tuntematon 4004-001-005006 Andersson Helvi ja Linda 1910 4004-001-007 tuntematon 4004-001-010 tuntematon 4004-001-011 tuntematon 4004-001-012 tuntematon 4004-001-013014 Kauppinen August Engelbert 1965 4004-001-015 tuntematon 4004-001-016 Pettersson Mathias 1891 4004-001-017018 Pettersson Gustava 1933 4004-001-021 tuntematon 4004-001-022 Bärlund Axel ja Agnes 1894 4004-001-023 tuntematon 4004-001-024 tuntematon 4004-001-025028 Leino Lovisa 1942 4004-001-029 Koivisto Frans Valfrid 1896 4004-001-030 tuntematon 4004-001-031 Valo Adolf Edvard 1951 4004-001-032 tuntematon 4004-001-033036 Viiala Elin Ingeborg 1978 4004-001-037 tuntematon 4004-002-001002 Kankkunen Lyydia Maria 1988 4004-002-005006 Siljamo Aino 1976 4004-002-007009 Aaltonen Oiva 1907 4004-002-010 tuntematon 4004-002-011 tuntematon 4004-002-012013 Högström Karolina Antoinette 1907 4004-002-014 tuntematon 4004-002-015 tuntematon 4004-002-016 Pettersson Johan 1884 4004-002-017 tuntematon 4004-002-018 tuntematon 4004-002-030 tuntematon 4004-002-031033 Löflund Einar 1932 4004-003-001 Leino Sirkka Liisa 1929 4004-003-002 tuntematon 4004-003-003 tuntematon 4004-003-004 tuntematon 4004-003-005 Andersson Maria 1929 4004-003-009 tuntematon 4004-003-010 tuntematon 4004-003-011 tuntematon 4004-003-012 tuntematon 4004-003-013 Wathen Hedda 1903 4004-003-014 tuntematon 4004-003-015 tuntematon 4004-003-016 tuntematon 4004-003-017 tuntematon 4004-003-018 tuntematon 4004-003-020 Tuomi Karl 1928 4004-003-021 Tuomi Hilma Maria 1943 4004-003-022 tuntematon...jatkuu seuraavalle sivulle 15

...jatkoa edelliseltä sivulta 4004-003-023 tuntematon 4004-003-024 tuntematon 4004-003-025 tuntematon 4004-003-026027 Nyman Jooseppi 1937 4004-003-028 tuntematon 4004-003-031 tuntematon 4004-003-032 tuntematon 4004-004-032 tuntematon 4004-004-033 tuntematon 4004-004-034 tuntematon 4004-004-035 tuntematon 4004-004-036 tuntematon 4004-004-037 tuntematon 4004-005-030 tuntematon 4004-005-031 tuntematon 4004-005-032 tuntematon 4004-005-033 tuntematon 4004-005-038 tuntematon 4005-001-001 tuntematon 4005-001-002 Raunio Liisa Johanna? 4005-001-004 tuntematon 4005-001-009 tuntematon 4005-001-010011 Strömberg Maria 1901 4005-001-012 tuntematon 4005-001-013 tuntematon 4005-001-014018 Lindqvist Olga 1938 4005-001-019 tuntematon 4005-001-020 tuntematon 4005-002-004 Anckar Joseph W. 1910 4005-002-005006 Bäckman Edvin Johannes 1997 4005-002-007 tuntematon 4005-002-008 tuntematon 4005-002-009 Hirvonen Sulo P. 1910 4005-002-016 tuntematon 4005-002-017 tuntematon 4005-002-018019 Kosonen Viktoria Isabella 1939 4005-002-020023 Sivander Sigrid Alexandra 1901 4005-003-003 tuntematon 4005-003-006 tuntematon 4005-003-007 tuntematon 4005-003-009 tuntematon 4005-003-010013 Hornborg M.E. 1904 4005-003-014016 Hornborg Ina 1921 4005-003-017020 Hämäläinen Irja Elisabeth 1961 4005-003-021 tuntematon 4005-003-022 tuntematon 4005-003-023 tuntematon 4005-003-026 tuntematon 4005-004-001 tuntematon 4005-004-002 tuntematon 4005-004-003 tuntematon 4005-004-004 tuntematon 4005-004-005 tuntematon 4005-004-006 tuntematon 4005-004-007 tuntematon 4005-004-008 Korhonen Kustava? 4005-004-009 tuntematon 4005-004-010011 Ahonen Otto Selim 1957 4005-004-012014 tuntematon 4005-004-015017 Grönroos Rauha Maria 1948 4005-004-018019 ei hautausta 4005-004-020025 Esko Helmi Johanna 1971 4005-005-001 tuntematon 4005-005-005007 Töyry Siiri Elviira 1975 4005-005-008 tuntematon 4005-005-009 tuntematon 4005-005-010 tuntematon 4005-005-011 Salo Oskari 1936 4005-005-012 Verner Kaarlo 1890 4005-005-013 tuntematon 4005-005-016 Torckell Lilli Maria 1945 4005-005-017 tuntematon 4005-005-018 Vickström Oskar Adolf 1917 4005-005-021 Esko Maria 1890 4005-005-022 Lindros Martta 1902 4005-005-023 Esko Aino 1917 4005-006-001 tuntematon 4005-006-002003 Björk Ida Karoliina 1956 4005-006-004 tuntematon 4005-006-005 tuntematon 4005-006-006 tuntematon 4005-006-007 tuntematon 4005-006-008 tuntematon 4005-006-013014 Torckell Elin Maria 1955 4005-006-015017 Casén Aino Amanda Elisa 1940 4005-006-018 Casén Ella Maria 1968 4005-006-019 tuntematon 4005-006-020 tuntematon 4005-007-003 tuntematon 4005-007-004005 tuntematon 4005-007-014017 Palojoki Karoliina Vilhelmina 1951 4005-007-022027 Laine Kustaa Lennart 1966 4006-001-007 Ontsijoff Jion 1884 4006-001-008 tuntematon 4006-001-009 Dmitrei 1902 4006-001-010 tuntematon 4006-001-011 Hunduroff Paavali 1902 4006-001-017 tuntematon 4006-001-017a tuntematon 4006-001-017b tuntematon 4006-001-017c tuntematon 4006-001-019 tuntematon 4006-001-020 tuntematon 4006-001-021022 Forsberg Vilhelmiina 1938 4006-001-025026 Kankkunen Maria Eufemia 1936 4006-001-027 tuntematon 4006-002-006 tuntematon 4006-002-007 Kallio Ida Matilda 1971 4006-002-012 tuntematon 4006-002-013 Sundström Johan Viktor 1934 4006-002-019021 Laakso Hilda Sofia 1969 4007-001-001 Häggström Erkki Arvid 1907 4007-001-002004 Hacklin Lina Adriana 1864 4007-001-009 tuntematon 4007-001-010 Remes? 4007-002-009 Rosell? 4007-003-001 Berggren Hilja Matilda 1936 4007-003-002 ei hautausta 4007-003-006007 Viherluoto Ensi Toivoni 1945 4007-003-012013 Hand Teodor 1928 4008-001-007 Åhman Viktor 1915 4008-001-008 tuntematon 4008-001-009 tuntematon 4008-002-001005 Grönholm? 4008-002-012013 Jokinen? 4008-003-005007 Laatunen Karl Edvard 1968 4008-003-009011 Jokinen Alli Rauha 1961 4009-001-001002 Väisänen Riitta Sofia 1950 4009-001-004005 Pulkkinen Amanda Alina 1960 4010-001-004 Nieminen August Emil 1934 4010-001-005006 Eklund Ida Sofia 1967 4012-001-008 Leino? 4013-001-001002 Uussaari Elsa Matilda 1976 4013-001-003 tuntematon 4013-001-004 tuntematon 4013-001-005 tuntematon 4013-001-006 tuntematon 4013-001-007 tuntematon 4013-001-008 tuntematon 4013-001-009 tuntematon 4013-002-007 tuntematon 4013-002-008 tuntematon 4013-002-010012 Tunander Katarina Sofia 1908 4013-002-013 tuntematon 4013-002-014 tuntematon 4013-002-015 tuntematon 4013-002-016 Bergh Edvin? 4013-003-001 tuntematon 4013-003-002 tuntematon 4013-003-003 tuntematon 4013-003-004 Helenius Tyyne Elina 1904 4013-003-005 tuntematon 4013-003-006 Hukko Maria 1907 4013-003-007 Aalto Hilma 1945 4013-003-008 tuntematon 4013-003-009 tuntematon 4013-003-010 tuntematon 4013-003-011012 tuntematon 4013-003-013 tuntematon 4013-003-014 tuntematon 4013-004-001003 Uusitalo Karl Viktor 1939 4013-004-004 tuntematon 4013-004-005 tuntematon 4013-004-006 tuntematon 4013-004-007 tuntematon 4013-004-008 Silen Irene 1920 4013-004-009 tuntematon 4013-004-010 tuntematon 4013-004-011 tuntematon 4013-004-012 Nurmi Karl Emil 1934 4013-005-010011 Salo Toivo 1962 4013-005-012 tuntematon 4013-006-001 ei hautausta 4013-006-002 Palomäki Helvi Lyydia 1942 4013-006-003 Palomäki Liisa Sibylla 1967 4013-006-004 Palomäki Eino Matias 1951 4013-006-008009 Pylvänäinen Väinö Adolf 1958 4013-006-015 tuntematon 4013-006-016 Lindqvist Karl Perpetus 1951 4014-001-006 Viklund Hilja 1947 4014-001-007 tuntematon 4014-001-008 Takanen Eemil 1947 4014-001-009 tuntematon 4014-001-011a tuntematon 4014-001-012 tuntematon 4014-001-013 tuntematon 4014-001-015 tuntematon 4014-001-018 tuntematon 4014-001-018a tuntematon 4014-001-019a tuntematon 4014-001-021a tuntematon 4014-001-021b tuntematon 4014-001-022 tuntematon 4014-002-023 Uski Irja Aliina 1957 4014-002-024 tuntematon 4014-002-025 tuntematon 4015-001-009 Homan Hilja 1949 4015-001-017018 Alhainen Hilma 1979 4015-001-021 tuntematon 4015-001-023.1 Nieminen Eriika 1944 4015-001-024025 Mäkelä Vilhelmiina 1959 4016-001-002 tuntematon 4016-001-003004 Pohjolan-Pirhonen Martha 1920 4016-001-005 ei hautausta 4016-001-006 Blom Sally 1894 4016-001-007 tuntematon 4016-001-008 tuntematon 4016-001-009 tuntematon 4016-001-010 tuntematon 4016-001-011012 Nykopp Aleksandra 1938 4016-002-001004 Mandelin Maria Magdalena 1942 4016-003-005 tuntematon 4016-003-006007 Tilander Urho 1887 4016-003-008009 Moberg Mimmi 1930 4016-003-010 tuntematon 4016-003-011 Koskinen Arvo Antero 1907 4016-003-012 tuntematon 4016-003-013 ei hautausta 4016-004-005 Kankkonen A. 1898 4016-004-006 Alfthan Alfons Emil Bernadotte 1915 4016-004-007 Silfverberg Rosi 1911 4016-004-009 Tuomala Kauko 1940 4016-004-012 Weckman Amanda 1939 16

4016-005-006012 Gunell Kaarlo 1948 4017-001-005006 Bergström Karin 1928 4017-001-007 Vuorio Kaarle 1918 4017-001-008 tuntematon 4017-001-012 tuntematon 4017-001-013 tuntematon 4017-001-018 tuntematon 4017-001-019 tuntematon 4017-001-022 tuntematon 4018-002-001 tuntematon 4018-002-002 tuntematon 4018-002-003 tuntematon 4018-002-004 tuntematon 4018-002-005 tuntematon 4018-003-001 Nordman Maria 1926 4018-003-002 tuntematon 4018-003-003004 Kokkola Johan Edvard 1939 Yleisötilaisuus Kun sydämeen sattuu... -läheisnäkökulma huumeongelmaan sunnuntaina 23.9. klo 14 Vehkojan seurakuntakeskuksessa Alustajana johtava läheistyöntekijä Maire Leskinen Musiikkia Keskustelua Kahvit 13.30 alkaen Tervetuloa! Hiljaisuuden retriittejä: 12. - 14.10. Hirvijärven leirikeskuksessa Riihimäellä. Ilmoittautuminen 21.9. mennessä, puh. (019) 7481. Hinta 460-560 mk. 2. - 4.11. Lähteenmäen lomakodissa Hyvinkäällä. Ilmoittautuminen 19.10. mennessä puh. (019) 488 523. Hinta 500 mk. 4019-001-001 Kivinen Venni Vihtori 1957 4019-001-005 tuntematon 4019-001-006007 Suominen Lyyli Emilia 1958 4019-001-012013 Laurikainen Juho Veikko 1950 4019-001-016017 Voutilainen Adam 1959 4019-001-022023 Hämäläinen Johan Hjalmar 1952 4019-001-024027 Salervo Hilja Hedvig Elvira 1969 4020-001-011a tuntematon 4020-001-018019 Hirsimaa Eino Ilmari 1956 4020-001-020 Hämäläinen Sofia 1956 Rauhannummen hoitamattomat haudat 2001 Hautatunnus Viimeksi haudattu vainaja vuosi 2005-007-011 Helle Orvo Valter 1976 2002-007-004 Suhonen Toivo Jalmar 1975 Veteraanien uurnalehdosta Erillisen, sotiemme veteraaneille tarkoitetun uurnalehdon tarve nousi siitä, että lähes 25 % veteraaneista on valinnut hautaustavakseen tuhkahautauksen. Uurnalehto on nyt valmistunut Rauhannummen hautausmaalle veteraanihautaalueen yhteyteen. Veteraanien uurnalehto on tarkoitettu veteraanin tai hänen puolisonsa tuhkahautaukseen. Sen jälkeen, kun hautaan on haudattu veteraani tai hänen puolisonsa, hautaan voi haudata veteraanien lähiomaisia esim. lapsia. Veteraanille tai hänen puolisolleen hautapaikka on maksuton mutta lähiomaisilta peritään normaalit hautapaikka ja hautausmaksut. Uurnalehdosta voi valita uurnahaudan tai tuhkan voi haudata muistomerkin takana olevaan muistolehto-/sirottelukummulle. Uurnalehdon ja sen muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Bey Heng. Alue on rakennettu keskeiselle, arvokkaalle paikalle veteraanien arkkuhauta-alueen yhteyteen. Alueen keskipisteenä on muistomerkki, jonka ympyrään asetetut kivet kuvastavat sitä graniitinlujaa yhteishenkeä ja toveripiiriä, jonka sotien kokemukset loivat ja jonka avulla maamme itsenäisyys säilyi. Juhlapyhinä muistomerkin keskellä tulee palamaan ulkotuli. Alueen käyttöönottojuhla pidetään Rauhannummen hautausmaalla maanantaina 1.10. klo 12. Tilaisuuteen kutsutaan kaikkien veteraanijärjestöjen edustajat ja myös muut seurakunnan jäsenet ovat juhlaan tervetulleita. Hyvinkään seurakunnan Yhteiskunta- ja aikuistyö Hyvinkään seurakunnan kerhot 2001-2002 Kerhoissa on vielä tilaa Vehkoja (Yli-Anttilantie 3) Kerhohuone: Ti 18.00-19.30 Monitoimikerho 7-10 v. Ke 18.00-19.30 Monitoimikerho 7-10 v. To 18.30-20.00 Pienoismalli, pojat 8-14 v. Rippikoulusali: Ma 17.30-19.00 Kokkikerho 10-14 v. Ti 18.00-19.30 Kokkikerho 10-14 v. Ke 18.00-19.30 Kokkikerho 10-14 v. Takkahuone: Ke 18.00-19.30 7:n Marttakerho alkoi 19.9. Kirkkosali: Ma 16.30-18.00 Sähly 10-12 v. Ke 16.30-18.00 Sähly 13-14 v. To 16.30-18.00 Sähly 7-9 v. Pe 17.00-21.00 RC-autokerho Paavola (Aittakuja 1) Ip-kerhotila: Ma 17.30-19.00 Pojat 7-10 v. Ti 17.30-19.00 Tytöt 7-10 v. Pe 17.00-18.30 Monitoimikerho 7-12 v. Kerhohuone: To 17.00-18.30 Kokkikerho 10-14 v. Työkeskus (Hämeenkatu 16) Kerhohuone: Ti 17.30-19.00 ATK 7-10 v. Ke 18.00-19.30 ATK 10-14 v. Kerhot koululaisille Autoratahuone: Pienoissähköautokerhot Ma 18.00-20.00 Aloittelijat tähän ryhmään Ti 18.00-20.00 Ke 18.00-20.00 Betania (Helenenkatu 15) Ma 16.30-18.00 Kansainvälisyyskerho 10-14 v. Pappila (Pappilankatu 14) Tule mukaan! Kerhotila: Ti 16.30-18.00 Askartelukerho 7-10 v. Ke 16.00-17.30 Näytelmäkerho 9-12 v. Hakala (Ahmankatu 2) Ma 17.30-19.00 Tytöt 7-10 v. Ti 17.00-18.30 Pojat 7-12 v. To 17.00-18.30 Kokkikerho 10-14 v. Virastokeskus (Hämeenkatu 16) Ip-kerhotila: Ti 17.30-19.00 Monitoimikerho 7-12 v. Ke 18.00-19.30 Monitoimikerho 7-10 v. To 17.00-18.30 Monitoimikerho 10-14 v. Kokki- ja kansainvälisyyskerhoihin ilmoittaudutaan nuorisotoimistoon ja muihin kerhoihin kerhoonohjaajille kerhopaikalla. Kokkikerhon kerhomaksu 60 mk/lukukausi ja kansainvälisyyskerhon 30 mk/ lukukausi. Lisätietoja antaa: Seurakunnan nuorisotoimisto, joka päivystää ti 14-17 (Betania, Helenenkatu 15), ke 11-13 (Nuorisotoimisto, Hämeenkatu 16), to 14-17 (Nuorisotoimisto) numerossa (019) 456 1240. Lisäksi voit yrittää tavoitella varhaisnuorisotyönohjaajiamme numeroista: 040 566 3990 Kirsi Kupiainen, 040 547 9624 Minna Siekkinen, 040 748 1960 Sanna Kuivalainen. 17

Hyvinkään seurakunta on iltapäiväkerhojen järjestämisessä vanha konkari. Lähes 30 vuotta sitten se oli ensimmäisten joukossa perustamassa koulun jälkeisiä kerhoja nuorisotyön puitteissa. Lapsityölle tämä toiminta siirtyi 1993. Tarve on vuosi vuodelta kasvanut, tänä vuonna seurakunnan iltapäiväkerhoihin olisi halunnut 280 lasta. Heistä 260:lle voitiin paikka tarjota. Seurakunnan iltapäiväk apäiväkerhoissa osataan myös hiljentyä Etusija on ensiluokkalaisilla, mutta lähes kaikki toisluokkalaisetkin mahtuvat mukaan. Iltapäiväkerhoille on pyritty löytämään tiloja joka puolelta kaupunkia. Ryhmiä on nyt 12. Lastenohjaajia on saatu mukavasti, meillä on monta pitkäaikaista kokenutta ohjaajaa ja se on tietysti rikkaus, sanoo seurakunnan vastaava lapsityönohjaaja Tuija Vänskä. Seurakunta kurssittaa ja kouluttaa kaikki ohjaajat ja järjestää yhteisiä kokouksia kahdesti kuukaudessa, joissa voidaan keskustella ajankohtaisista ja käytännön asioista yhdessä. Muutamat ovat ehtineet käydä seikkailuliikuntakurssinkin. Lisäksi olemme mukana rovastikunnan koulutustapahtumissa, Tuija Vänskä kertoo. Oman koulun suojiin Martin koululla viettää iltapäivää useamman lapsen ryhmä tilapulasta huolimatta. Olemme seurakunnan kanssa tavallaan samalla asialla. Iltapäiväkerhoista hyötyvät lapset, vanhemmat ja koulu, kiteyttää Martin koulun rehtori Esa Hintikka. Tilakysymys on hankala ja siitä joudutaan käymään rajankäyntiä opettajiemme kanssa. Toivon että joustavuutta riittää, sillä olisihan se onnetonta, jos kerhoja ei olisi ollenkaan. Nyt pienimmät lapset voivat jäädä turvallisesti oman koulutalon suojiin, hän muistuttaa. Kaikille ei löydy omaan huonetta tai luokkaa ja yksi Martin koulun kerhoryhmistä joutuu pitämään pesäänsä aulan käytävällä. Äiti ja isä sai tietoa Toisluokkalaisen Pekka Vannisen iltapäiväpaikkaa saapui infotilaisuuteen varmistamaan sekä Iltapäiväkerhot tarjoavat lapsille turvallisen ympäristön ja ohjattua toimintaa. äiti että isä. Samalla kuultiin systeemin käytännön asiat: ruokailu, maksut ja ajat. Pekka vaihtoi koulua tänne Marttiin ja samalla jäi entinen iltapäivän viettopaikka. Täällä hän saa olla kello neljään asti. Olen töissä ja mieheni vuorotöissä. Poika osaa kulkea kotiin yksin, matkan varrella on onneksi liikennevalot. Itse hän sanoi vielä toistaiseksi mieluummin kävelevänsä kuin ajavansa pyörällä koulumatkat. Isoveikka tulee koulusta suoraan kotiin, mutta voi olla ettei Pekka malta lähteä kerhosta silti ennen neljää, äiti Eija Vanninen arvelee. Avoimet käytävätilat villiinnyttävät lapset juoksemaan, arvelee tämä poikaviikarin äiti nähdessään kerhotilan. Vapaa-ajan touhuja Kerho-ohjaajat Eeva Nyberg, Pirjo Putkuri, Kirsi Kanerva, Eija Kari ja välipalaevästä välillä hakenut Riikka Hautakoski kertoivat paikalle tulleille vanhemmille ennen ryhmiin jakautumista käytännön toimista. Yleensä lapset haluavat tehdä läksyt ennen kuin tartutaan muuhun: peleihin, kirjoihin tai värikyniin. Tekeminen sujuu lasten ehdoilla, ovathan he koulupäivänsä jo suorittaneet ja nyt he ovat vapaa-ajalla, ohjaajat korostavat. Ennen ruokailua vietetään pieni yhteinen rauhallinen hetki joko laulamalla tai kuuntelemalla pieni runo tai satu sekä lukemalla ruokarukous. Välipalan jälkeen ulkoillaan tunnista puoleentoista. Varavaatteita on hyvä olla mukana, ettei märissään tai palelevana tarvitse lähteä kotiin. Vihanneksia tyrkyllä Seurakunnan kerhossa kun ollaan, kuuluu toimintaan myös uskontohetket. Ohjaajat muistuttivat vanhempia myös siitä, että poissaoloista on hyvä ilmoittaa, samoin se kulkeeko yksin kotiin vai hakeeko joku. Allergioista on hyvä kertoa ruokailun varalle. Se on välipalatyyppinen, voileipää, muroja, ohukaisia ja suosituksi osoittautunutta puuroa. Kasviksia ja vihanneksia pidämme itsepintaisesti tarjolla, lupaavat ohjaajat. Seurakunnan iltapäiväkerhojen maksu on 280 markkaa kuukausi ja maksu lankeaa syys- ja kevätlukukauden lopussa. Teksti ja kuva Kati Rauhakoski 18 Pyöräillen leirille Viimeinen lomaviikko sujui monelta ala-asteikäiseltä vauhdikkaasti pyöräillen. Iloinen kolmenkymmenen lapsen ja ohjaajan joukko lähti joka aamu kirkonmäeltä polkemaan kohti Usmia, partiolaisten Usmitupaa. Kyseessä oli tietenkin jo perinteeksi muodostunut seurakunnan varhaisnuorisotyön järjestämä pyöräleiri. Perillä Usmissa uitiin, pelattiin, askarreltiin, leikittiin, ulkoiltiin, saunottiin ja välillä hiljennyttiin. Yhteinen mielipide oli, että ruoka oli hyvää ja varsinkin jälki- ruoka. Iltapäivällä poljettiin takaisin kirkonmäelle joten päivämatkaksi tuli parikymmentä kilometriä. Kaikki jaksoivat hyvin, pienimmätkin seitsemänvuotiaat. Onnettomuuksilta vältyttiin, suojelusenkelit olivat siis mukana. Laastaria tarvittiin ainoastaan pyörän korjaamiseen. Perjantai-iltapäivänä kirkonmäelle palasi väsynyt mutta onnellinen joukko. Ensi vuonna uudelleen! Teksti Ari-Pekka Laakso Kuva Jorma Ersta

Torstai 20.9. klo 18.30 Vastuulliseen vanhemmuuteen - koska välitän Perhetyön tilaisuus Kytäjän kirkossa, Paula Tähtinen Kansan Raamattuseurasta, Mimmu Seitsonen. Perjantai 21.9. klo 18-19.30 Tuomaskuoro Vanhassa kirkossa, Lehtinen. klo 18.00 Nuorten raamis Vanhan kirkon sivusalissa, Minna Piirros Eija Viitanen Siekkinen. klo 19.30 Varttikirkko Vanhassa kirkossa, Minna Siekkinen, Lehtinen. Sunnuntai 23.9. 3. rukouspäivä 16. sunn. helluntaista Jumalan huolenpito Väritä! klo 10.00 Messu Hyvinkään kirkossa, Sadonkorjuumessu, Järvinen, Tiainen, Lehtinen. klo 11.30 Kirkkokahvit ja uutispuuroa seurakuntakeskuksessa, Järvinen, Lehtinen. klo 10.00 Messu Paavolan seurakuntakodissa, Kokko, Leutonen. TERVETULOA PYHÄKOULUUN! Klo 10 Seurakunnan työkeskus, Hämeenkatu 16, Paavolan seurakuntakoti, Aittatie 1, Harjutalo, Harjukatu 1, Pappilankatu 14, Talvisilta, Sieponkuja 2. Klo 12 Hakalanmäki, Ahmankatu 2, Vehkojan srk-keskus, Päiväkerhorakennus. klo 14.00 Yhteiskunta- ja aikuistyön yleisötilaisuus Vehkojan seurakuntakeskuksessa, Kun sydämeen sattuu... -läheisnäkökulma huumeongelmaan. Johtava läheistyöntekijä Maire Leskinen. Musiikkia, kahvitarjoilu klo 13.30. klo 18.00 Messu Vanhassa kirkossa, Vanhan kirkon vuosipäivä, Järvinen, Leutonen. Seuraa ilmoittelua seurakunnallisissa ja sunnuntain Hyvinkään Sanomat Plussassa. Oletko sinä etsimämme henkilö? olet rippikoulun käynyt seurakunnan jäsen ja sinulle on kristillinen usko tärkeä pidät lapsista haluat jakaa lapsille turvaa ja toivoa, joka kantaa tulevaisuuteen haluat antaa aikaasi tunniksi silloin tällöin haluat kuulua mukavaan joukkoon Jos vastasit kyllä, niin olet juuri etsimämme henkilö! Meitä on nimittäin kiva pyhäkoulunopettajien joukko ja sinne mahdut sinäkin! Pyhäkoulussa: - toteuttaa kirkon kasteopetus tehtävää - lasten oma jumalanpalvelus - lauletaan - askarrellaan - rukoillaan - eläydytään Raamatun kertomuksiin - hiljennytään - ollaan ystäviä - leikitään - kiireetöntä yhdessäoloa Lapset odottavat sinua! Mitä vielä mietit? Lisätietoja antaa lapsityönohjaaja Eija Viitanen, puh. 456 1246 tai 040 559 6327 tai eija.viitanen@evl.fi. Syyslomaleirit Sääksissä 20. - 22.10. leiri 13-14 v. hinta 200 mk. 22. - 24.10. leiri 7-9 v. hinta 200 mk. 24. - 26.10. leiri 10-12 v. hinta 200 mk. Tiedustelut ja ilmoittautumiset viim. to 11.10., puh. (019) 456 1240. Sisaralennus 50 %. Maksuvapautusta voi anoa. Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot Postiosoite: PL 29, 05801 HYVINKÄÄ Käyntiosoite: Hämeenkatu 16, 05800 HYVINKÄÄ Puh. 456 11 Telefax 456 1201 Suuntanumero: 019 Kirkkoherranvirasto Avoinna: ma-ke 9-16, to 9-18 ja pe 9-15 Puh. 456 1200 Taloustoimisto Avoinna: ma-to 9-16 ja pe 9-15 Puh. 456 1224 Diakoniatoimisto Avoinna: ma-ke ja pe 10-13, Puh. 456 1250 Nuorisotoimisto Avoinna: ti 14-17, ke 11-13 ja to 14-17 Puh. 456 1240 Hyvinkään seurakuntalehti Päätoimittaja: Ilkka Järvinen puh. (019) 456 1210 email:ilkka.jarvinen@evl.fi Toimitussihteeri: Jorma Ersta puh. (019) 456 1233 email:jorma.ersta@evl.fi Tiedotustoimikunta: Pekka Laine, Annaleena Pakkanen, Kati Rauhakoski, Mimmu Seitsonen, Kirsti Wartiovaara Toimituskunta: Anna-Maija Ahovaara, Reijo Huuskonen, Antti Pohjanraito, Kati Rauhakoski, Eija Viitanen ISSN 1239-2456 Kustantaja: Suomen Kirkko-Mediat Oy Taitto: Jorma Ersta Paino: Salon Lehtitehdas 19

SANARISTIKKO Oikean ratkaisun lähettäneiden kesken arvotaan kaksi kirjapalkintoa. Vastaukset lähetetään to 18.10.2001 mennessä osoitteeseen Hyvinkään seurakunta, Kirkonmäeltä-lehti, PL 29, 05801 Hyvinkää. Kuoreen merkintä Ristikko. Nimi: Osoite: Katekismusillat kutsuvat Keskiviikkoisin klo 19.00 Vanhassa kirkossa Rovasti Tauno Tuomisen johdolla Rukousten rukous Isä meidän -rukous sanasta sanaan KIINNOSTAAKO KAMARIKUORO? Hyvinkään kamarikuoro hakee laulajia kaikkiin ääniryhmiin. Harjoittelemme joka tiistai klo 18.15 alkaen seurakuntakeskuksessa. Jos sinulla on aiempaa kuorokokemusta ja nuotitkin ovat tuttuja, ota yhteyttä Heli-Annaan 437 243, tai Tiinaan 0505 291 173, tai tule suoraan paikan päälle. 3.10. Isä Taivaassa ja lähellä meitä Oikeudenmukainen ja lempeä 17.10. Jumalan valtakunnan tuleminen Jo nyt - ei vielä. Maailmanlaajan lähetysrukouksen äärellä 24.10. Jumalan tahto ja huolenpito Tuomaskuoro Kokoontuu joka toinen perjantai klo 18-19.30 Vanhassa kirkossa. Seuraava kokoontuminen 21.9. Tervetuloa laulamaan! 20 Mitä tapahtuu ihmissydämessä ja ihmisten keskuudessa? 7.11. Huomaanko syntiä enää? Velkataakkojen putoamisen ihme 28.11. Kunnia Jumalalle Jumalan suuruus ja hyvyys etualalle Novospasskin luostarin mieskuoron konsertti Luostarin lauluja - kauneinta luostarimusiikkia Hyvinkään kirkko ke 31.10. klo 19.00 Liput 90 mk Ennakkomyynti: Suomalainen Kirjakauppa sekä tuntia ennen konsertin alkua kirkon ovelta.