13 Kansainvälisiä metsätilastoja Maailman maapinta-alasta noin kolmannes, hieman yli neljä miljardia hehtaaria, on metsien peitossa. Metsäpinta-alaltaan suurimmat maat ovat Venäjä, Brasilia ja Kanada, joiden yhteenlaskettu metsäpinta-ala kattaa noin 40 prosenttia maailman metsistä. Maapallon puuston kokonaistilavuudeksi on arvioitu 527 miljardia kuutiometriä. Tästä ylivoimaisesti suurin osa, lähes neljännes, kasvaa Brasiliassa. Euroopan unionin metsäpintaala on 157 miljoonaa hehtaaria ja puuston tilavuus sen metsissä 24 miljardia kuutiometriä. Vuonna 2010 raakapuun hakkuut ja metsäteollisuustuotteiden tuotantomäärät koko maailmassa kääntyivät nousuun kahden laskusuhdanteen hiljentämän vuoden jälkeen. Raakapuuta hakattiin 3,36 miljardia kuutiometriä, josta teollisuuden käyttöön 1,50 ja polttopuuksi 1,86 miljardia kuutiometriä. Polttopuuta hakattiin likimain saman verran kuin vuotta aiemmin teollisuuspuun määrän lisääntyessä viidellä prosentilla. Sahatavaraa tuotettiin kaikkiaan 383 miljoonaa kuutiometriä, mikä oli viisi prosenttia edellisvuotista enemmän. Puulevyjen tuotanto kasvoi myös viisi prosenttia nousten 269 miljoonaan kuutiometriin. Paperia ja kartonkia tuotettiin 394 miljoonaa tonnia. Määrä oli kuusi prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Yhdysvallat on edelleen suurin raakapuun tuottaja. Myös sahatavaraa valmistettiin siellä eniten. Kiina on suurin puulevyjen valmistaja ja on noussut kärkeen myös paperin ja kartongin tuottajana. Vuonna 2010 neljäsosa maailman paperista ja kartongista valmistettiin Kiinassa. Kansainvälisissä metsätilastoissa tarkastellaan maailman eri maiden metsävaroja sekä puun ja metsäteollisuustuotteiden tuotantoa, vientiä ja tuontia. Lisäksi esitetään raakapuun tienvarsihintoja muutamasta Euroopan maasta. Maailman metsävarat Yhdistyneiden kansakuntien (YK) elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) tuoreimman metsävarainventoinnin (Global Forest Resources Assessment 2010 FRA 2010) mukaan maailman metsäpinta-ala on 4,03 miljardia hehtaaria eli 31 prosenttia maapallon maapinta-alasta. Viidennes maailman metsäalasta, kaikkiaan 809 miljoonaa hehtaaria, sijaitsee Venäjällä. Seuraavaksi eniten metsää on Brasiliassa, Kanadassa, USA:ssa ja Kiinassa. Näiden viiden maan alueella kasvaa yli puolet maailman metsistä. FRA 2010 -raportin mukaan maailman metsäpintaala vähenee edelleen huolestuttavaa vauhtia, vaikka joillain alueilla metsäkato on myös hidastunut. Vuosina 2000 2010 noin 13 miljoonaa hehtaaria metsää otettiin vuosittain pääosin maatalouden käyttöön tai sitä hävisi luonnontuhojen seurauksena. Voimakkaasti lisääntynyt metsien istuttaminen ja metsien luontainen laajentuminen toisaalla ovat pienentäneet maailman metsien nettomääräistä häviämistä. Vuosina 2000 2010 maailman metsäpinta-ala väheni nettomääräisesti 5 miljoonaa hehtaaria vuodessa. Aiemmin 1990-luvulla metsäkato oli suurempi, noin 8 miljoonaa hehtaaria vuosittain. Metsäkato on suurinta Etelä-Amerikassa, jossa metsää häviää noin 4 miljoonan hehtaarin vuosivauhtia. Afrikassa metsiä katoaa runsaat 3 miljoonaa hehtaaria joka vuosi. Euroopassa, samoin kuin Aasiassa, metsä-ala on puolestaan kasvanut. FRA 2010 -raportissa arvioidaan maailman puuston määräksi 527 miljardia kuutiometriä. Tästä määrästä kolmannes, noin 177 miljardia kuutiometriä, on Etelä- Amerikassa. Runsaimmat puuvarat ovat Brasiliassa, jossa puuston tilavuudeksi on arvioitu 126 miljardia kuutiometriä. Euroopan puuston tilavuudeksi on saatu 112 miljardia kuutiometriä, josta valtaosa, lähes 82 miljardia kuutiometriä, kasvaa Venäjällä. Euroopan unionin maiden yhteenlaskettu metsäpintaala on 157 miljoonaa hehtaaria. Unionin maista eniten Metsätilastollinen vuosikirja 2011 405
13 International forest statistics Euroopan metsät kunto arvioitu ja hyväksi todettu Yleiseurooppalaisella tasolla toimii valtioiden välinen metsäpoliittinen keskustelufoorumi, jonka tarkoituksena on luoda toimivat edellytykset Euroopan metsien suojelemiseksi ja metsien kestävän hoidon ja käytön edistämiseksi. Tämän foorumin, FOREST EUROPE (Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe, aiemmin lyhenne MCPFE), puitteissa on vuodesta 1990 lähtien järjestetty yleiseurooppalaisia metsäministerikonferensseja joka neljäs vuosi. Kokouksissa hyväksytyt päätöslauselmat ovat koskeneet mm. metsien suojeluun, monimuotoisuuteen, sosiaaliseen kestävyyteen ja kansallisiin metsäohjelmiin liittyviä kysymyksiä. Kesäkuussa 2011 Oslossa järjestetyssä kuudennessa metsäministerikonferenssissa allekirjoitettiin kaksi päätöslauselmaa, joista toisessa sovittiin Euroopan metsäsopimusta koskevien neuvottelujen aloittamisesta. Oslon kokouksen yhteydessä julkaistiin Euroopan metsien tilaa kuvaava raportti, State of Europe s Forests 2011. Raportin valmistelusta ovat yhteistyössä vastanneet FOREST EUROPE n Oslon sihteeristö, Euroopan talouskomissio (UNECE) ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO), ja se perustuu jokaisen maan selvitystä varten toimittamiin tietoihin. Raportin mukaan Euroopan metsien pinta-ala on 1,02 miljardia hehtaaria, joista 80 prosenttia sijaitsee Venäjällä. Metsäala on lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana 800 000 hehtaarin vuosivauhtia. Samalla ajanjaksolla metsien puusto on kasvanut 8,6 miljardia kuutiometriä, eli Ranskan, Saksan ja Puolan metsien puuston verran. Euroopan metsäsektori työllistää noin 4 miljoonaa ihmistä ja sektorin osuus bruttokansantuotteesta on noin 1 prosentti. Euroopan metsät toimivat tehokkaana hiilinieluna imien vuosina 2005 2010 ilmakehän hiilidioksidia 870 miljoonaa tonnia vuosittain. Tämä vastaa 10 prosenttia Euroopan maiden kaikista hiilidioksidipäästöistä. Euroopan metsistä 11 miljoonaa hehtaaria (1 %) on altistunut erilaisille, pääasiassa hyönteisten ja tautien aiheuttamille metsätuhoille. Myrsky- ja lumituhot haittaavat lähinnä Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Metsäpalot puolestaan ovat ongelmana Venäjällä ja Välimeren maissa. Melkein kaikissa Euroopan maissa metsien hakkuut jäävät puuston vuosittaista kasvua pienemmiksi. Euroopassa keskimäärin 40 prosenttia metsien kasvusta hakataan ja Venäjällä vain 20 prosenttia. Metsien suojeluala on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana. Euroopan metsien pinta-alasta (ilman Venäjää) noin 10 prosenttia on suojeltu biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi ja 9 prosenttia maisemien ja erityisten luontokohteiden säilyttämiseksi. Metsänomistus Euroopassa (ilman Venäjää) jakaantuu lähes tasan yksityisen ja julkisen omistuksen kesken, omistusrakenteen kuitenkin vaihdellessa maittain. Viimeisen 20 vuoden aikana yksityistäminen ja valtionomistusten purkamiset ovat merkittävästi lisänneet yksityismetsien määrää. Lähde: State of Europe s Forests 2011 - Summary for Policy Makers Teksti: Elina Mäki-Simola metsää on Ruotsissa, kaikkiaan 28,6 miljoonaa hehtaaria. Puuston tilavuus metsämaalla on suurin Saksassa, kaikkiaan 3,5 miljardia kuutiometriä. Metsien suojelu Uusimman Euroopan metsien tilaa käsittelevän raportin (State of Europe s Forests 2011) mukaan 37 miljoonaa hehtaaria eli noin neljä prosenttia Euroopan metsistä on suojeltu biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi. Tästä yli puolet, 17 miljoonaa hehtaaria, sijaitsee Venäjällä. Jos Venäjää ei oteta huomioon, noin 20 miljoonaa hehtaaria eli 10 prosenttia Euroopan metsistä on suojeltu biologista monimuotoisuutta varten. Euroopan unionin alueelle monimuotoisuutta varten suojellusta pinta-alasta osuu 17 miljoonaa hehtaaria, mikä vastaa 11 prosenttia unionin metsä-alasta. Biologista monimuotoisuutta varten suojellut alueet on jaettu MCPFE (Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe FOREST EUROPE) -luokittelun mukaisesti kolmeen alaluokkaan. Tiukimpaan kategoriaan (MCPFE 1.1) kuuluvissa metsissä ei sallita mitään toimenpiteitä. MCPFE luokka 1.2 sallii vähäiset toimenpiteet ja kolmas alaluokka, MCPFE 1.3, pitää sisällään alueet, joita suojellaan aktiivisesti hoitamalla. Tiukimmin suojeltujen metsien osuus Euroopassa on vain yksi prosentti koko metsäpinta-alasta 406 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011
Kansainvälisiä metsätilastoja 13 Puu entistä tärkeämpi energialähde Euroopan Unionissa Maalämpö 4 % Aurinkoenergia 2 % Tuulivoima 7 % Vesivoima 18 % 35 30 25 20 15 10 5 0 Muu biomassa ja jäte 20 % % Puupolttoaineet 49 % Kuva 1. Uusiutuvien energialähteiden osuudet uusiutuvan energian kokonaiskulutuksesta EU:n alueella vuonna 2009 (kokonaiskulutus 152,6 miljoonaa öljyekvivalenttitonnia, Mtoe) EU:n energia- ja ilmastostrategiassa asetettujen tavoitteiden mukaan keskimäärin 20 prosenttia unionin energian loppukulutuksesta tulee kattaa uusiutuvilla energialähteillä vuonna 2020. Saman strategian mukaan vuoteen 2020 mennessä energiankulutusta tulee pienentää 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Näillä toimenpiteillä vähennettäisiin myös kasvihuonepäästöjä 20 prosenttia. Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaiskulutuksesta Euroopan unionin alueella on yli kaksinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Kun vuonna 1990 uusiutuvan energian osuus oli neljä prosenttia, oli se vuonna 2009 jo keskimäärin yhdeksän prosenttia. Puupolttoaineiden osuus kaikista uusiutuvista energialähteistä oli lähes puolet (kuva 1). Puupolttoaineiden osuus energian kokonaiskulutuksesta (kuva 2) oli suurin Latviassa, jossa 29 prosenttia kulutuksesta vuonna 2009 pohjautui puuhun. Suomessa ja Ruotsissa osuus oli 19 prosenttia. Yli kymmenen prosentin osuuteen pääsivät myös Viro (13 %), Itävalta (13 %) sekä Portugali ja Romania (11 % kumpikin). Puupolttoaineiden osuus uusiutuvista energialähteistä (kuva 3) oli suhteellisesti suurin Virossa, jossa uusiutuva energia lähes täysin (97 % vuonna 2009) perustui puuhun. Liettuassa, Puolassa, Suomessa ja Latviassa osuus oli yli 80 prosenttia. Ruotsissa puun osuus uusiutuvasta energiasta jäi runsaaseen puoleen, sillä vesivoima on siellä merkittävä energialähde. Vain kuudessa EU:n jäsenmaassa puun osuus uusiutuvista jää alle 40 prosentin. Lähde: Eurostat Statistics Database/Energiatilastot Teksti: Elina Mäki-Simola EU27 Latvia Suomi Ruotsi Viro Itävalta Portugali Romania Tanska Liettua Slovenia Unkari Puola Tsekki Bulgaria Ranska Slovakia Saksa Espanja Kreikka Belgia Italia Alankomaat Irlanti Britannia Luxemburg Kypros Malta Kuva 2: Puupolttoaineiden osuus energian kokonaiskulutuksesta EU-maissa vuonna 2009 100 % 80 60 40 20 0 EU27 Viro Liettua Puola Suomi Latvia Unkari Tsekki Romania Bulgaria Tanska Portugali Belgia Ruotsi Slovakia Ranska Slovenia Itävalta Kreikka Saksa Alankomaat Espanja Irlanti Luxemburg Britannia Italia Kypros Malta Kuva 3: Puupolttoaineiden osuus uusiutuvan energian kokonaiskulutuksesta EU-maissa vuonna 2009 Metsätilastollinen vuosikirja 2011 407
13 International forest statistics valtaosan kuuluessa luokkaan 1.3. Taulukossa 13.3 esitetyt suojelupinta-alat eroavat Suomen kansallisessa tilastossa esitetyistä metsien suojelupinta-aloista (taulukko 2.1) johtuen erilaisesta metsän määritelmästä, luokituseroista ja luokituksen ajankohdasta. Raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden tuotanto ja ulkomaankauppa Vuonna 2010 raakapuuta hakattiin koko maailmassa kaikkiaan 3 363 miljoonaa kuoretonta kuutiometriä. Määrä oli kolme prosenttia (96 milj. m³) edellisvuotista suurempi. Polttopuun osuus hakkuista oli 1 860 miljoonaa kuutiometriä ja teollisuuden käyttöön menevän puun 1 503 miljoonaa kuutiometriä. Teollisuuden käyttöön menevän ainespuun määrä nousi kuusi prosenttia polttopuun määrän pysyessä likimain samansuuruisena edellisvuoteen verrattuna. Raakapuuta hakattiin eniten Yhdysvalloissa, joka oli myös suurin teollisuuspuun tuottaja. Kokonaishakkuumäärä Yhdysvalloissa oli 341 miljoonaa kuutiometriä, josta suurin osa, 300 miljoonaa kuutiometriä, hakattiin teollisuuden käyttöön. Polttopuuta hakattiin eniten Intiassa, kaikkiaan 309 miljoonaa kuutiometriä. Ulkomaille vietiin puuta eniten Venäjältä, kaikkiaan 24 miljoonaa kuutiometriä, josta raakapuuna 21 miljoonaa kuutiometriä. Tuojamaista suurin oli Kiina, jonne tuotiin 34 miljoonaa kuutiometriä puuta. Tästä määrästä oli raakapuuta 29 ja haketta ja jätepuuta 5 miljoonaa kuutiometriä. Koko maailman sahatavaran tuotanto nousi 383 miljoonaan kuutiometriin vuonna 2010. Edellisvuoteen verrattuna tuotanto lisääntyi viisi prosenttia. Suurimmat sahatavaran tuottajamaat olivat Yhdysvallat (59 milj. m³), Kanada (39 milj. m³) ja Kiina (33 milj. m³). Suurin viejämaa oli Kanada, jonka vienti oli 22 miljoonaa kuutiometriä. Seuraavaksi tärkeimmät viejät olivat Venäjä ja Ruotsi. Tuojamaista Yhdysvallat oli merkittävin tuoden 15 miljoonaa kuutiometriä sahatavaraa, pääasiassa Kanadasta. Muita suuria tuojia olivat Kiina ja Italia. Puulevyjen tuotanto nousi 269 miljoonaan kuutiometriin eli kaksi prosenttia edellisvuotista suuremmaksi. Maailman puulevyistä yli kolmannes (97 milj. m³) tuotettiin Kiinassa, joka on kaikkien puulevyjen tuottajana maailman suurin. Maan valta-asemaa kuvaa, että vanerista ja viilusta yli puolet (51 %), kuitulevyistä 45 prosenttia ja lastulevyistäkin 15 prosenttia valmistetaan Kiinassa. Kiina on myös ylivoimaisesti suurin vanerin ja viilun viejä. Kanada on noussut suurimmaksi lastulevyjen viejäksi ja Saksa suurimmaksi kuitulevyjen toimittajaksi. Paperin ja kartongin tuotanto kasvoi edellisvuodesta kuudella prosentilla ja oli vuonna 2010 kaikkiaan 394 miljoonaa tonnia. Kiina on 2000-luvulla yli kaksinkertaistanut paperintuotantonsa ja ohittanut Yhdysvallat suurimpana paperin ja kartongin valmistajana. Vuonna 2010 Kiinan paperintuotanto oli jo 96 miljoonaa tonnia, mikä on lähes neljännes koko maailman tuotannosta. Papereissa valmistuksen painopiste on siirtynyt sanomalehtipapereista aikakauslehti- ja hienopapereihin. Vuonna 2010 sanomalehtipaperia valmistettiin 34 miljoonaa tonnia ja aikakauslehti- ja hienopapereita 110 miljoonaa tonnia. Paperin ja kartongin viejänä Saksa oli maailman suurin Yhdysvaltojen ollessa toisena. Euroopan unionin raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden tuotanto ja ulkomaankauppa Euroopan unionin alueella raakapuuta hakattiin kaikkiaan 428,8 miljoonaa kuutiometriä, mikä oli 11 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Teollisuuden käyttöön hakattiin 344,2 ja polttopuuksi 84,6 miljoonaa kuutiometriä puuta. Unionin maista tärkein raakapuun tuottaja oli Ruotsi, jossa hakkuumäärä oli 70,2 miljoonaa kuutiometriä. Seuraavaksi suurimmat olivat Ranska (57,4 milj. m³) ja Saksa (54,4 milj. m³). Ranskassa polttopuun määrä oli EU:n suurin, kaikkiaan 25,7 miljoonaa kuutiometriä eli 45 prosenttia kokonaishakkuista. Ranska oli EU:n suurin raakapuun viejä ja Itävalta suurin tuoja. Koko maailman sahatavarasta neljäsosa, 100,3 miljoonaa kuutiometriä vuonna 2010, valmistettiin Euroopan unionin alueella. Suurin tuottajamaa oli Saksa, jossa sahatavaraa tuotettiin 22,4 miljoonaa kuutiometriä. Ruotsi oli toiseksi suurin (17,1 milj. m³) ja Itävalta kolmanneksi suurin (9,6 milj. m³). Ruotsi on myös EU:n suurin viejä toimittaen ulkomaille 11,4 miljoonaa kuutiometriä sahatavaraa vuonna 2010. Tuojamaista merkittävin oli Italia, jonne tuotiin 6,1 miljoonaa kuutiometriä sahatavaraa. Erilaisia puulevyjä tuotettiin Euroopan unionin alueella kaikkiaan 57,0 miljoonaa kuutiometriä. Koko maailman tuotannosta tämä vastasi noin viidesosaa. EUmaista Saksa on merkittävin valmistaja. Vuonna 2010 Saksassa valmistettiin puulevyjä 13,4 miljoonaa kuutiometriä, pääasiassa lastu- ja kuitulevyjä. Näiden viejänä Saksa oli myös suurin EU-maa. Vanerin ja viilun tuottajana ja viejänä Suomi oli unionin suurin. Saksaan tuotiin eniten vaneria ja viiluja sekä lastulevyjä. Kuitulevyjä puolestaan tuotiin EU-maista eniten Italiaan. 408 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011
Kansainvälisiä metsätilastoja 13 Paperia ja kartonkia tuotettiin EU:n alueella 94,4 miljoonaa tonnia eli runsas viidennes koko maailman tuotannosta. Näidenkin tuotteiden osalta Saksa on EUmaista suurin valmistaen vuonna 2010 yhteensä 21,8 miljoonaa tonnia erilaisia paperi- ja kartonkituotteita. Saksa oli myös suurin viejä ja tuoja. Seuraavaksi tärkeimmät tuottaja-, viejä- ja tuojamaat olivat Suomi ja Ruotsi. Raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden ulkomaankaupan arvo Koko maailman yhteenlaskettu raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden viennin arvo oli 222 miljardia dollaria vuonna 2010. Tämä vastasi vajaan 1,5 prosentin osuutta maailman kokonaisviennin arvosta. Suurin raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden viennin arvo oli Yhdysvalloilla, 25,2 miljardia dollaria. Seuraavina olivat Kanada, Saksa ja Ruotsi. Suhteellisesti suurimmat metsäntuotteiden viennin osuudet maan kokonaisviennin arvosta olivat Latviassa (20 %) ja Suomessa (19 %). Kaikkien maiden yhteenlaskettu raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden tuonnin kokonaisarvo oli 220 miljardia dollaria. Suurin metsäntuotteiden tuonnin arvo oli Kiinalla, kaikkiaan 27,9 miljardia dollaria. Kiinan jälkeen seuraavina olivat Yhdysvallat ja Saksa. Tuonnin suhteelliset osuudet olivat suurimmat Egyptissä, Virossa ja Sloveniassa, noin neljä prosenttia kunkin maan kokonaistuonnin arvosta. Metsäsektorin työllisyys ja kansantuoteosuus Metsäsektorin työllisti vuonna 2010 Euroopan unionissa 2,3 miljoonaa henkilöä, mikä vastaa yhden prosentin osuutta kaikista työllisistä. Eniten työllisti puutuoteteollisuus, jossa oli kaikkiaan 1,1 miljoonaa työntekijää. Metsätalous jäi noin puolella miljoonalla työntekijällään koko metsäsektorin pienimmäksi toimialaksi kun massaja paperiteollisuus työllisti noin 0,7 miljoonaa henkilöä. Suomessa metsäsektorin osuus oli 2,8 prosenttia kaikista työllisistä. Euroopan unionin bruttokansantuotteesta metsäsektori tuotti vuonna 2008 vain yhden prosentin. Metsäsektorin arvonlisäyksestä massa- ja paperiteollisuus tuotti suurimman osan, 44 prosenttia. Puutuoteteollisuuden osuus oli 37 prosenttia ja lopusta 19 prosentista vastasi metsätalous. Euroopan unionin maista Suomella oli suhteellisesti suurin metsäsektorin bruttokansantuoteosuus, 4,7 prosenttia. Latviassa metsäsektorin osuus oli 3,2 ja Virossa 3,1 prosenttia. Maailman metsävaratietojen tilastointi Maapallon metsävaroja on inventoitu 5 10 vuoden välein 1950-luvulta alkaen. Arvioinnin tarkoituksena on tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoista ja luotettavaa metsävaratietoa, seurata metsävaroissa tapahtuvia muutoksia ja tarjota perusteita kestävän metsätalouden edistämiseksi. Metsävarojen inventointia koordinoi FAO:n Roomassa sijaitseva metsäosasto, joka myös vastaa lähinnä trooppisten metsäalueiden arvioinnista sekä koko maailman tulosten yhteenvedosta. YK:n Euroopan talouskomission Puutavarakomitea (UNECE/FAO Timber Committee) Genevessä koostaa puolestaan ECE-alueen (Eurooppa, IVY-maat, Israel, Kanada ja Yhdysvallat) metsävaratilastot, jotka koskevat pääosin lauhkeaa ja pohjoista metsävyöhykettä. Metsävaratiedot kerätään standardisoidulla kyselylomakkeella kunkin maan omista metsätilastoista, ja ne perustuvat useissa tapauksissa eri ajankohtina tehtyihin kansallisiin metsävarojen inventointeihin. Monista kehitysmaista metsävaratilastot puuttuvat kokonaan, jolloin turvaudutaan joko erillisselvityksiin ja etenkin trooppisilla alueilla kaukokartoitukseen. FAO:n julkaisu maailman metsävarojen arvioinnista Global Forest Resources Assessment 2010 (FRA 2010) ilmestyi lokakuussa 2010. Arviointi on tähän asti tehdyistä kattavin sekä alueelliselta peittävyydeltään että sisällöltään. Siinä selvitetään metsien nykytilaa 90 eri muuttujan avulla, jotka koskevat mm. metsävaroja, metsien monimuotoisuutta, terveydentilaa, metsien käyttöä ja metsäntuotteiden arvoa. Tietoa on koottu myös metsäsektorin toimintaedellytyksistä, kansallisista metsäohjelmista, koulutuksesta, tutkimuksesta ja kansainvälisten sopimusten soveltamisesta. Koko julkaisu ja siihen liittyvät taulukot sekä maittaiset raportit löytyvät FAO:n internetsivuilta ja ECE-alueen tiedot YK:n Euroopan talouskomission internetsivulta. Maailman metsävarojen arvioinnissa sovelletun yhtenäisen käsitteistön takia metsävararaportissa esitetyt tiedot poikkeavat toisinaan eri maiden omista kansallisista metsätilastoista. FAO esimerkiksi määrittelee metsäksi alueen, jossa puuston kypsyysvaiheessa sen latvuspeittävyys on yli 10 prosenttia ja pituus vähintään 5 metriä. Suomessa metsän määritelmän perusteena on maan puuntuotoskyky: metsä- ja kitumaa muodostavat yhdessä puustoisen alan, metsän (ks. luku 1, Metsävarat). FAO:n tilastoja varten VMI:ssä tehdään kansallisen maaluokituksen lisäksi FAO:n määritelmien mukainen luokitus, minkä Metsätilastollinen vuosikirja 2011 409
13 International forest statistics perusteella lähes kaikki metsämaa ja noin 75 % kitumaasta luokitellaan metsäksi (forest), jolloin pinta-alaksi saadaan 22,2 miljoonaa hehtaaria. Vuoden 2010 metsävara-arvioinnissa saatiin korjatut aikasarjat puuston tilavuudesta vuosilta 1990, 2000, 2005 ja 2010 yhteensä 175 maasta ja alueesta. Nämä maat kattoivat 93 prosenttia maailman metsistä. Verrattuna aiempiin metsävarainventointeihin raportoineiden maiden lukumäärä on kasvanut ja tietojen laatu parantunut. Monista maista puuston tilavuustiedot kuitenkin edelleen puuttuvat. Tästä huolimatta FAO pystyi saatujen maittaisten tietojen perusteella arvioimaan eri suuralueille puuston keskitilavuudet (m³/ha) ja laskemaan kokonaistilavuudet vastaavien metsäpinta-alojen avulla. Tällä menetelmällä maapallon puuston kokonaistilavuudeksi saatiin 527 miljardia kuutiometriä vuonna 2010. Samalla menetelmällä ja päivitettyjä tietoja käyttäen laskettiin uudelleen aiempien inventointivuosien tiedot. Uudet laskelmat antoivat aiempaa suuremmat tilavuudet maailman puustolle. Kun esimerkiksi vuoden 2005 FRA-raportissa puuston tilavuudeksi arvioitiin 434 miljardia kuutiometriä, saatiin nyt tilavuudeksi 93 miljardia kuutiometriä enemmän. Tämän luvun metsävarataulukoiden maajako perustuu FAO:n luokitukseen. Maat ryhmitellään kuuteen maanosaan: Eurooppa, Aasia, Afrikka, Pohjois- ja Keski- Amerikka, Etelä-Amerikka sekä Oseania. Pohjois- ja Keski-Amerikka kattaa tässä myös Karibian alueen. Eurooppa jaetaan EU-maihin ja muuhun Eurooppaan. Eurooppaan on liitetty Euroopan unionin jäsenmaa Kypros, jonka FAO luokittelee kuuluvaksi Aasiaan. Eurooppaan kuuluvat myös Venäjä sekä entisistä neuvostotasavalloista Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä. Vastaavaa maajaottelua käytetään myös tämän luvun tuotantoa ja ulkomaankauppaa käsittelevissä taulukoissa. Metsien suojelun tilastointi Suojeltujen ja suojametsien MCPFE-luokitus (ks. taulukko 13.3) hyväksyttiin käyttöön Wienissä 2003 pidetyssä Euroopan metsäministereiden kokouksessa. Euroopan unionin COST-tutkimusverkoston hankkeessa COST E27 (PROFOR, Protected forest areas in Europe analysis and harmonization) selvitettiin vuosina 2002 2006 MCPFE-luokituksen soveltamista Euroopan metsien suojelun kuvaamiseen. Hankkeen tavoitteena oli yhtenäistää eri maiden ilmoittamat metsien suojelupinta-alat vertailukelpoisiksi. Viimeisimmässä Euroopan metsien tilan arvioinnissa (State of Europe s Forests 2011) pyrittiin edelleen selkeyttämään tiedonkeruun ohjeistusta. Vertailukelpoisten pinta-alatietojen saamiseksi maita pyydettiin raportoimaan myös mahdollisista MCPFEluokkiin kuuluvien alueiden ja Natura 2000 -alueiden päällekkäisyyksistä. Saksa ja Espanja raportoivat laajoja Natura 2000 -metsäaloja MCPFE-luokkaan 1.3, mikä tulee ottaa huomioon ao. maiden tietojen tarkastelussa. Edelliseen, vuoden 2007 metsien tilan arviointiin verrattuna vuoden 2011 raporttiin ei saatu tietoja yhtä kattavasti, mistä syystä taulukko 13.3 kattaa vain EUmaat. Taulukon tietoja koostettaessa on käytetty vuoden 2007 arvioinnin tietoja niille maille, joista tuoreinta tietoa ei ole saatu. MCPFE-luokitus on tarkemmin kuvailtu vuoden 2007 Metsätilastollisessa vuosikirjassa. Tuotanto- ja ulkomaankauppatilastot Tiedot raakapuun ja metsäteollisuustuotteiden tuotannosta ja ulkomaankaupasta on poimittu FAO:n ForesSTATtilastotietokannasta. Tietokanta on päivitetty heinäkuussa 2011 kattamaan vuoden 2010 tiedot. Osa tiedoista on kuitenkin vielä alustavia. Tietokantaan on päivitetty myös vuoden 2009 lopulliset luvut, jotka saattavat poiketa edellisessä Metsätilastollisessa vuosikirjassa julkaistuista tiedoista. Luvut perustuvat eri maista yhteisellä kyselylomakkeella (Joint Forest Sector Questionnaire) kerättyihin tietoihin. Kysely toteutetaan maailmanlaajuisesti joka vuosi ja sen koostamiseen osallistuvat Euroopan unionin tilastotoimisto (Eurostat), FAO, UNECE ja International Tropical Timber Organisation (ITTO). Eurostat vastaa tietojenkeruusta EU- ja EFTA- maista, UNECE muista ECE-alueen maista, ITTO trooppisen puun tuottajamaista sekä Japanista ja FAO muista maailman maista. Tietojen vaihto eri organisaatioiden kesken takaa periaatteessa sen, että samat tiedot löytyvät kaikkien tietoja keräävien organisaatioiden tietokannoista. Eurostat toimittaa EU- ja EFTA-maiden tiedot UNECE:lle Geneveen, josta tiedot siirretään FAO:lle Roomaan. Koko maailmaa koskevat alustavat tiedot ovat saatavilla noin seitsemän kuukauden kuluttua tilastovuoden päättymisestä FAO:n tietokannasta ja lopulliset tiedot noin 13 kuukauden kuluttua. Organisaatiot julkaisevat tietoja myös omissa tietokannoissaan ja julkaisuissaan ja useimmiten UNECE pystyy julkaisemaan tilastot nopeammalla aikataululla kuin FAO. Kansainvälisissä hakkuu- ja ulkomaankauppatilastoissa raakapuun määrät ilmoitetaan kuorettomina tilavuuksina ja metsävarat kuorellisina tilavuuksina. Suomen kansallisissa tilastoissa sekä pystypuusto että hakatut määrät ilmoitetaan kuorellisina. 410 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011
Kansainvälisiä metsätilastoja 13 Kansainvälisten hakkuutilastojen luotettavuuteen tulee suhtautua varauksella. Esimerkiksi kehitysmaiden puuston hakkuista (etenkin polttopuu) ei usein löydy tilastotietoja, jolloin joudutaan turvautumaan FAO:n asiantuntijoiden arvioihin. Sen sijaan ulkomaankauppatilastojen vienti- ja tuontiluvut ovat luotettavampia, koska ne perustuvat yleensä tulliasiakirjoihin. Metsäsektorin työllisyys- ja kansantuoteosuustilastot Taulukossa 13.15 esitetyt tiedot Euroopan unionin metsäsektorin työllisistä ovat peräisin Eurostatin tietokannasta ja ne perustuvat Eurostatin työvoimatutkimukseen (Labour force survey). Taulukon 13.16 tiedot ovat kansantalouden tilinpidon toimialaluokittaisesta Eurostatin tietokannasta (National Accounts detailed breakdowns). Käytetty metsäsektorin toimialaluokitus, NACE (Nomenclature générale des Activités économiques dans les Communautés européennes), perustuu EU:n toimialaluokitukseen. Suomen kansallinen versio siitä on TOL. Toimialaluokitusta on kuvattu tarkemmin luvussa 12. Taulukossa 13.15 on käytössä NACEn uudistettu versio (NACE Rev. 2), kun taulukon 13.16 jaottelu perustuu varhempaan, NACE Rev. 1.1:een. Raakapuun kansainväliset hintatilastot Taulukoissa 13.17 13.22 esitetään raakapuun hankintahintojen aikasarjoja muutamista Euroopan maista. Raakapuun hintatilastojen keskinäistä vertailtavuutta heikentää se, että eri maissa kauppatavat, mittayksiköt, puulajit sekä eri puutavaralajien mitta- ja laatuvaatimukset poikkeavat toisistaan. Tämän vuoksi hintasarjoja tulisikin käyttää lähinnä maiden sisäisen hintakehityksen arviointiin. Kansainvälisiä raakapuun hintoja tilastoidaan säännöllisesti YK:n Euroopan talouskomission Puutavarakomitean ylläpitämässä Price Database -tietokannassa. Metlan ylläpitämässä Metinfo Tilastopalvelussa on saatavilla raakapuun hintatietoja eräistä Itämeren alueen maista. Kirjallisuus Literature Global Forest Resources Assessment 2010 [verkkojulkaisu]. Main report. FAO Forestry Paper 163. FAO, Rome 2010. 340 p. Saatavissa: http://www.fao.org/forestry/fra/fra2010/en/ State of Europe s Forests 2011. Status and Trends in Sustainable Forest Management in Europe [verkkojulkaisu]. Ministerial Conference on the Protection of Forests in Europe, Forest Europe Liaison Unit Oslo. 337 s. Saatavissa: www.unece.org/forests/welcome.html State of the World s Forests 2009 [verkkojulkaisu]. Food and Agriculture Organization of the United Nations. Rome, 2009. 152 p. Saatavissa: www.fao.org/docrep/011/i0350e/i0350e00.htm FAO Yearbook of Forest Products 2009 [verkkojulkaisu]. FAO Forestry Series No. 44. FAO Statistics Series 200. FAO, Rome, 2010. 243 p. Saatavissa: www.fao.org/docrep/014/i1211m/i1211m00.htm Muut tietolähteet Other sources of information Bundesamt für Umwelt BAFU, Wald und Holz (Federal Office for the Environment FOEN, Forest and Timber, Switzerland), www.bafu.admin.ch/wald/ Bundesministerium für Land- und Forstwirtschaft, Umwelt und Wasserwirtschaft (Federal Ministry of Agriculture, Forestry, Environment and Water Management, Austria), forst.lebensministerium.at Eurostat online database [viitattu 4.11.2011 ja 7.11.2011], epp. eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/eurostat/home Global Forest Resources Assessment 2005, www.fao.org/forestry/fra/fra2010/en/ ForesSTAT [viitattu 11.10. 2.11.2011], faostat.fao.org/site/626/default.aspx#ancor Metinfo Tilastopalvelu, www.metla.fi/metinfo/tilasto Riigimetsa Majandamise Keskus (State Forest Management Centre, Estonia), www.rmk.ee Skogsstyrelsen (Swedish Forest Agency), www.skogsstyrelsen.se/ Statistisk sentralbyrå (Statistics Norway), www.ssb.no/ ECB, European Central Bank, www.ecb.int/home/html/index.en.html Tilastokeskus, tilastotietokannat, pxweb2.stat.fi/database/kansainvalisen_tiedon_tietokanta/databasetree_fi.asp UNECE Timber Committee, live.unece.org/forests/welcome.html Valstybinė miškotvarkos institutas (State Forest Service, Lithuania), www.lvmi.lt/vmi/ Metsätilastollinen vuosikirja 2011 411
13 International forest statistics Metsäpinta-ala Forest land area milj. ha mill. ha Puuston tilavuus Growing stock volume mrd. m³ bill. m³ Muut Other 1883 207 Kiina China 809 Venäjä Russia 520 Brasilia Brazil 310 Kanada 304 Canada Yhdysvallat USA Muut Other 204 Kongon dem. tasav. Congo Dem. Republic 35 33 Kanada Canada 47 126 Brasilia Brazil 82 Yhdysvallat USA Venäjä Russia Lähde Source: Global Forest Resources Assessment 2010, FAO Kuva 13.1 Metsä- ja puuvaroiltaan suurimmat maat Figure 13.1 Countries with largest forest areas and growing stock volumes Viro Kreikka Suomi Slovakia Italia Luxemburg Romania Kypros Bulgaria Liettua Tanska Slovenia Alankomaat Tsekki Puola Ruotsi Latvia Unkari Ranska Belgia Saksa Portugali Malta Itävalta Irlanti Espanja Britannia Euroopan unioni EU27 Estonia Greece Finland Slovakia Italy Luxembourg Romania Cyprus Bulgaria Lithuania Denmark Slovenia The Netherlands Czech Republic Poland Sweden Latvia Hungary France Belgium Germany Portugal Malta Austria Ireland Spain United Kingdom The European Union EU27 0 2 4 6 8 % Lähde Source: State of Europe s Forests 2011 Kuva 13.2 Tiukasti suojeltujen metsien (MCPFE luokka 1.1) osuus metsäpinta-alasta EU-maissa 2010 Figure 13.2 Proportion of strictly protected forests (MCPFE Class 1.1) of total forest area in EU countries, 2010 412 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011