Tiedottajan kuvaopas TiedoteDeski Finland Oy 2006
Tiedottajan kuvaopas SISÄLTÖ OSA 1: KUVIEN OTTAMINEN 1.1 Kamera ja ominaisuudet 1.2 Kuvausolosuhteet 1.3 Valo 1.4 Kuvat myötä- vai vastavaloon? 1.5 Salaman käyttö 1.6 Valotuksen korjaus 1.7 Sommittelu ja rajaus 1.8 Lähikuvaus 1.9 Henkilökuvaus 1.10 Tarkennus OSA 2: KUVIEN MUOKKAUS KUVANKÄSITTELYOHJELMALLA 2.1 Kuvan koko ja pakkausaste 2.2 Kuvan suoristaminen ja rajaus OSA 3: MILLAINEN KUVA ON PAINOKELPOINEN 3.1 Resoluutio ja kuvan koko 3.2 Millaisia kuvia tarjota lehdille OSA 4: OIKEUDET JA KUVIEN KÄYTTÖ 4.1 Luvat kuntoon kuvaajalta ja kuvattavilta Tiedottajan kuvaopas Tuottaja: TiedoteDeski Finland Oy Teksti: Mikko Koski ja Tiina Keränen Kuvat: Mikko Koski ja Tiina Keränen Taitto: Mikko Koski Copyright TiedoteDeski Finland Oy Tätä opasta saa vapaasti levittää edelleen sisältöä muuttamatta. Tekstien muokkaus ja kuvien käyttö muihin tarkoituksiin kielletään tekijänoikeuslain mukaisesti. TiedoteDeski Finland Oy ei vastaa mahdollisista virheistä ja pidättää oikeudet muutoksiin. Helsinki 2006
DESKIN TERVEISET Osa tiedotusvälineistä haluaa ehdottomasti kuvittaa juttunsa itse, kaikilla taas ei ole siihen mahdollisuutta. Tällöin tiedottajalla tulisi olla tarjota valmis kuva. Deskin käyttäjäkyselyn mukaan noin 40 % toimittajista (huom. vastauksissa mukana myös sähköisiä medioita; printtimedian sisällä osuus on todennäköisesti suurempi) kaipaa tiedotteen yhteyteen kuvan. Tämän päivän tietoliikenneyhteyksillä kuvan välittäminen on helppoa. Mutta itse kuvaaminen ei ole. Ja moni tiedottaja saa harmaita hiuksia jo pelkistä sanoista resoluutio, JPEG, pakkaaminen, TIF Kuvan laadun takaamiseksi ammattikuvaajan käyttö on suotavaa, mutta aina eivät resurssit anna myöden. Deski haluaa tarjota tiedottajille lyhyen oppimäärän kuvaamisesta ja kuvankäsittelystä. Tämän oppaan avulla sinun tulisi pystyä ottamaan käyttökelpoinen kuva ja mikä tärkeintä osata toimittaa se, tai ammattilaisen ottama kuva, oikeassa muodossa ja koossa toimituksiin. Ammattikuvaajaa sinusta ei tämän luettuasi valitettavasti vielä tule, mutta käsitteet teemme ainakin tutuiksi. Ei muuta kuin rohkeasti kuvaamaan ja harjoittelemaan! 1. KUVIEN OTTAMINEN 1.1 Kamera ja ominaisuudet Lehteen tarkoitettujen kuvien ottamiseen tarvitaan riittävän hyvä kamera. Laadukkaan digikameran hankkiminen ei ole enää kustannuskysymys. Jo 400 600 eurolla saa kameran, jolla pystyy ottamaan teknisesti riittävän korkealaatuisia kuvia tiedottajan perustarpeisiin. Ihan pientä pokkarikameraa ei kannata hankkia, vaikka se onkin kooltaan mukava kuljettaa mukana. Pienessä kamerassa toiminnot ovat usein rajoitettuja ja käyttäminen hankalaa mm. pienten näppäimien takia. Kiinteäobjektiivinen harrastelijakamera on hyvä valinta. Jos kuvaat enemmän, harkitse järjestelmäkameran ostamista. Karkeasti voidaan sanoa, että hintaluokassa 500 euroa ei huonoja kameroita edes ole. Kuvanlaatu on kaikissa kutakuinkin sama. Kyse on enemmän yksityiskohdista ja omista mieltymyksistä. Ammattitaitoiset kameramyyjät pystyvät opastamaan kameran valinnassa ja selventämään niiden ominaisuuksia. Tiedottajan kameran minimivaatimukset 1. Tarkkuus vähintään 4 miljoonaa pikseliä 2. Riittävän iso muistikortti (vähintään 256 mb) 3. Mahdollisuus korjata valotusta manuaalisesti 4. Täytesalaman ja salaman poiskytkennän mahdollisuus Muista vertailla myös kameroiden nopeuksia, eli kuinka nopeasti kamera käynnistyy ja kauanko kuvan ottaminen kestää. Olisi hyvä, jos kameraan pystyisi tarvittaessa liittämään ulkoisen salaman ja siinä olisi lähikuvausominaisuus. Kameraa ostettaessa kannattaa huomioida liitännät, eli miten kameran saa kytkettyä omaan koneeseen ja kuvat siirrettyä kamerasta. 1. 2 Kuvausolosuhteet Kuvien ottamista kannattaa suunnitella etukäteen. Mieti paikka, mitä haluaa näkyvän taustalla, missä olisi paras valaistus ja mihin aikaan vuorokaudesta kuva otetaan. Tietenkään aina kuvauspaikkaa ja aikaa ei pysty itse valitsemaan. Esimerkiksi tapahtumien, messujen ja vastaavien taltiointi ei anna paljoakaan mahdollisuutta kuvien ottamisen suunnitteluun. Henkilökuvia kannattaa ottaa ulkona varsinkin kesällä. Samoin jos haluat kuvata esimerkiksi uuden tuotteen, harkitse sen kuvaamista ulkona sopivassa ympäristössä. Jos haluat jäljitellä studiokuvaa, aseta valkoinen iso pahvi tai lakana taustaksi ja varmista, että paikalla on paljon luonnonvaloa. Näin amatöörikuvaajakin pystyy ottamaan kohtuullisia kuvia.
1. 4 Kuvat myötä- vai vastavaloon? Helpoin ja varmin tapa on ottaa kuvia myötävaloon. Silloin valonlähde eli aurinko tai ikkuna on kuvaajan selän takana ja kuvat onnistuvat yleensä melko varmasti. Kuvasta voi saada kuitenkin mielenkiintoisemman, jos sen ottaa vastavaloon. Myötävalossa otetuissa kuvissa ei ole heijastuksia ja kuva on tasainen. Ottamalla kuvan oikealla tavalla vastavaloon siihen saa erilaista ulottuvuutta. Otettaessa kuvaa vastavaloon voi salamaa käyttää ns. täytesalamana, jolloin saadaan etualan kohde ja varjot valaistua. Henkilökuvissa ei punasilmäisyyskään ole yleensä vaarana, sillä kirkkaassa valossa pupillit ovat pienet. Kirkkaassa auringonvalossa otetuissa henkilökuvissa kannattaa yleensä käyttää salamaa, jotta vältytään jyrkiltä varjoilta kasvoissa. Täytesalamana eli pakkosalamana voi toimia kameran oma tai ulkoinen salama. Täytesalamaa käytetään, kun halutaan valaista valoisissa kuvausolosuhteissa varjoon jääviä osia. Mallikuvat on otettu erittääin voimakkaaseen vastavaloon. Oikeanpuoleisessa on käytetty salamaa ja se on valaissut myös kasvot. Vastavaloon otettu kuva on paljon vaikeampi saada onnistumaan, mutta onnistuessaan siitä saattaa tulla huomattavasti parempi ja voimakkaampi. Digikameralla kuvien tarkastelu kuvaustilanteessa onnistuu heti, joten voit kokeilun ja erehdyksen kautta saada otettua parempia ja mielenkiintoisempia kuvia. 1.3 Valo Amatöörikuvaajan kannattaa kuvata mahdollisimman hyvässä valossa. Parasta valoa on luonnonvalo. Sisälläkin kuvattaessa kannattaa käyttää hyväksi ikkunoista tulevaa luonnonvaloa. Keinovalo on yleensä aina eri väristä kuin luonnonvalo ja se näkyy myös kuvissa. Luonnonvalo on erilaista eri vuorokauden aikoina. Pääsääntöisesti paras aika kuvata on kirkkaalla päivänvalolla. Ilta- ja aamuauringon valo on pehmeää ja se tulee poikkeuksellisesta suunnasta. Tällaista valoa kannattaa käyttää hyväksi kuvattaessa esimerkiksi oman toimipaikan rakennusta, kaupunkia tai vastaavaa. Silloin kuvaan saadaan erilaista lämmön ja pehmeyden Ilta-aurinko tuo kuvaan tunnelmaa. tuntua.
Linssiheijastus ei ole aina huono asia. Oikein käytettynä se voi tuoda kuvaan sopivaa tunnelmaa 1.5 Salaman käyttö Harrastajakuvaajan kannattaa pyrkiä välttämään hämärässä kuvaamista, jossa tarvitaan salamaa. Kameran sisäänrakennetussa salamassa on sama ongelma kuin suoraan myötävaloon otetuissa kuvissa. Valo tulee suoraan kuvaussuunnasta ja se latistaa kohdetta. Kuvaan ei jää varjoja, jotka loisivat kontrastia ja toisivat eloa kuvaan. Salaman valo on yleensä säädetty lähelle päivänvaloa. Valo näyttää kylmän siniseltä ja se korostuu etenkin kuvissa, joissa on lämmintä valoa kuten kynttilöitä, hehkulamppujen valoa jne. Salaman valo on siis raakaa ja se korostuu, mitä enemmän valaisusta jää salaman tehtäväksi. Siksi kannattaa suunnitella kuvausolosuhteet niin, että luonnon valoa olisi mahdollisimman paljon käytössä. Mallikuvassa on ääriesimerkki siitä, miten kuva muuttuu salamaa käytettäessä. Vasemmanpuoleinen kuva on otettu hämärässä valaistuksessa ilman salamaa ja oikeanpuoleinen salaman kanssa. Toinen ongelma salamakuvauksessa on, että etualalla oleva kohde on usein ylivalottunut ja tausta liian tumma. Tätä pystyy joillakin kameroilla välttämään Slow-sync -ohjelmalla. Ohjelmaa käytettäessä salama välähtää, mutta kamera säätää valotusaikaa sen verran pidemmäksi, että myös taustasta ja salaman kantomatkan ulkopuolella olevista kohteista tulee paremmin valaistut. Slow-sync ohjelmaa käytettäessä tarvitaan yleensä jalustaa tai ainakin tarvitaan lisätukea tuolista, seinästä tai vastaavasta. Lisätietoa Slow-sync -ohjelmasta löytyy kameran käyttöohjeesta. Sisällä kuvatessa kannattaa pyrkiä käyttämään hyväksi ikkunoista tulevaa luonnonvaloa. Yksi tapa korvata salama on myös kasvattaa kameran herkkyyttä. Herkkyttää merkitään ASA -luvulla. Yleensä se on 100. Nykyisissä digikameroissa sitä pystyy yleensä muuttamaan 200 800 ASA:aan, joissakin malleissa jopa 1600 ASA:aan. Herkkyyden kasvattaminen lisää jonkin verran kohinaa ja rakei- Mitä pienempi ASA-luku on, sitä vähemmän kuvassa on kohinaa ja rakeisuutta. Kun kuvaa suurennetaan rakeisuus näkyy paremmin mitä suurempi ASA luku on ollut käytössä. Rakeisuutta voi myös halutessaan käyttää tehokeinona, jolla kuvaan saa vähän karheutta. Vastavaloon kuvatessa on aina linssiheijastuksen vaara. Sillä tarkoitetaan kuvassa näkyvää valon heijastusta. Jos linssi on likainen, valoheijastuksen mahdollisuus kasvaa.
suutta kuvissa, mutta joissakin tilanteissa tämä saattaa silti olla tarpeen. Herkkyyden säädöstä saat tarkemmat ohjeet kameran käyttöohjeesta. Jos salamaa joutuu kuitenkin käyttämään sisätiloissa, kannattaa kuvauspaikka miettiä niin, ettei kuvaussuunnassa ole heijastavia pintoja kuten peiliä, ikkunaa tai vaaleita kiiltäviä pintoja. Sisätiloissa kannattaa käyttää myös Slow-sync -ohjelmaa, mikäli se on mahdollista. Salamaa ei kannata käyttää ulkona kuvattaessa, jos sataa vettä tai lunta. Salama valaisee lähellä olevat pisarat kirkkaaksi ja itse kohde jää hämäräksi. Myös ikkunan läpi salamalla kuvattaessa kuvat onnistuvat harvoin. 1.6 Valotuksen korjaus Kamera mittaa valoa ja säätää sen mukaan valotusaikaa ja kameran aukkoa. Valotusajalla tarkoitetaan aikaa jonka kameran suljin on auki, eli kauanko kameran kennolle pääsee valoa kuvan ottamisen aikana. Aukko taas säätelee paljonko valoa pääsee kerralla. Eli mitä suurempi aukko on auki, sitä enemmän valoa ehtii tulla. Kameran valotusautomatiikka toimii niin, että se tarkastelee kuva-alalla näkyviä tummia ja vaaleita kohteita ja pyrkii tekemään niiden suhteen kompromissin niin, että molemmat valottuisivat mahdollisimman oikein. Ongelmia tulee, jos kuvassa on pelkästään vaaleaa esimerkiksi hiekkaranta tai talvimaisema. Kamera pyrkii tällöinkin tekemään kompromissin ja valkoisesta tuleekin harmaata. Tätä pystytään korjaamaan ylivalottamalla kuvaa kameran valotuksen korjauksella. Yleensä +1,5-2,0 on sopiva korjaus. Sama ongelma tulee esiin kuvissa, joissa suurin osa on tummaa. Tällöinkin kamera pyrkii tekemään kompromissin ja mustasta tuleekin harmaata. Tällöin kuvia pitää vastaavasti alivalottaa. Valotuksiakin kannattaa harjoitella ja kokeilla rohkeasti. Kameran valikoissa valotuksen korjauksen lyhenne on yleensä EV tai +/- ja käyttöohjeesta löytyy taas tarkemmat kamerakohtaiset tiedot valotuksen korjauksesta. Kaikissa kameroissa ei tätä toimintoa ole. Vasemman puoleisessa kuvassa automatiikka on ottanut kuvan ja kirkkaan valkoisesta lumihangesta on tullut harmaa. Oikeanpuoleisen kuvan valotusta on korjattu +1,5EV ja siinä värit ovat luonnolliset. 1.7 Sommittelu ja rajaus Sommittelulla pyritään saamaan kuvasta näkyviin sopiva ja keskeinen osa. Nyrkkisääntönä kuvien sommitteluun voidaan käyttää sääntöä mene lähemmäksi. Yleensä kuvat tulee otettua liian kaukaa. Tiiviimmällä rajauksella kuvista tulee mielenkiintoisempia ja itse kohde saadaan paremmin näkyviin. Varsinkin henkilökuvissa on tärkeää ottaa kuva riittävän läheltä. Henkilökuvastakin saadaan näyttävämpi ja mielenkiintoisempi, kun se rajataan tiiviimmin. Tarvittaessa kuvaa voidaan rajata vielä kuvankäsittelyohjelmalla. Kts. kohta 2.
Ennen kuvaamista kannattaa miettiä kuva-alaa: mikä siinä on tarpeellista, mikä tarpeetonta. Kun kuvasta on poistettu ylimääräiset asiat sivuilta ja se on tiukkaan rajattu, on se usein parempi kuin laajaalainen. Laajempaa kuvaa voidaan käyttää jos halutaan havainnollistaa jonkun kohteen kokoa, esimerkiksi ihminen auton vieressä kuvastamassa sen poikkeuksellisen pientä kokoa. Jos taas otetaan kuva pelkästään ihmisestä ei kannata rajata niin, että koko ihminen ja paljon taustaa näkyy. Tällöin kasvoista ei saa kunnolla selvää ja kuva on yleensä muutenkin lattea. 1.8 Lähikuvaus Käyttöohjeesta kannattaa selvittää, mikä on oman kameran lähin tarkennusetäisyys. Tarkennusetäisyys tarkoittaa sitä matkaa, mikä pitää olla kameran ja kohteen välillä, jotta kuvasta tulee vielä tarkka. Yleensä etäisyys on noin puoli metriä. Joissakin kameramalleissa on mahdollisuus lähikuvaukseen (käytetään myös nimitystä makrokuvaus), jolloin lähin tarkennusetäisyys voi olla vaikka vain sentin. Lähikuvauksella pystyy kuviin saamaan aivan erilaista näkökulmaa. Hyvä esimerkki on jonkin tuotteen yksityiskohdan kuvaaminen. 1.9 Henkilökuvaus Henkilöitä kuvatessa pitää muistaa, että ihmistä ei saa koskaan rajata kaulan, vyötärön, polvien, nilkkojen tai kyynärtaipeiden kohdalta. Tällöin ihmisestä tulee katkenneen näköinen. LK,, erikoislähikuva Kuvassa näkyy vain jokin yksityiskohta kasvoista, esimerkiksi silmä. Erikoislähikuva on oikein käytettynä erittäin tehokas. LK,, lähikuva Rajaus kulkee hartioiden kohdalta. Lähikuva on hyvin voimakas kuva. PLK,, puolilähikuva Rajaus kulkee kainaloiden alapuolelta. Puolilähikuvassa voi olla kaksi ihmistä. Ilmeet näkyvät vielä hyvin selvästi. PK,, puolikuva Rajaus kulkee navan kohdalta. Puolikuvassa voi olla useampia ihmisiä myös eri etäisyyksillä toisistaan. Ilmeet näkyvät osittain. SPK,, suuri puolikuva Rajaus kulkee reisien puolesta välistä. Alas lasketut kädet näkyvät kokonaan. KK,, kokokuva Kuvattavan sekä ylä- että alapuolelle jää vähän tilaa. Tausta ja ympäristö alkavat myös näkyä. SKK,, suuri kokokuva Ympäristöä näkyy jo kohtuullisen paljon. YK,, yleiskuva Laaja näkymä jossa ihmiset ovat toissijaisia ja rakennukset ja vastaavat ovat ensisijaisia.
Yläpuolella oleva kuva on hyvä peruskuva. Alemmassa kuvassa kuvakulma on mielenkiintoisempi. Kuvasta selviää paremmin kuvauksen tarkoitus: vedenpaisumus rankkasateiden jälkeen. Jos kuvassa on rakennuksia tai horisontti, varmista että kamera on myös oikeasti suorassa. Eli rakennuksen tai horisontin linja on linjassa kuvan yläreunan kanssa. Kuvaa voidaan toki jälkikäsittelyllä käännellä (kts.kohta 2.2), mutta helpointa on huomioida tämä jo kuvaustilanteessa. 1.10 Tarkennus Kamera tarkentaa kohteeseen säätelemällä objektiivin sisällä olevien linssien etäisyyttä. Tekniikka on sama, kun itse kiikareilla katsoessasi säädät pyöritettävästä tarkentimesta kohteen tarkaksi. Säätämistä pitää aina tehdä, kun etäisyys kohteeseen muuttuu. Kameran automaattitarkennus on rakennettu yleensä niin, että se tarkentaa kuvan keskeltä. Tämä on ongelma tilanteessa, jossa kohde on sivussa tai kuvataan vaikka kahta kohdetta rinnakkain ja kamera tarkentaa ihmisten väliin taustan mukaan. Kamera on tarkentanut taustan mukaan. Kameran laukaisija on kaksivaiheinen. Painettaessa laukaisija puoleenväliin kamera mittaa valotuksen ja tarkentaa. Jos kuvattava kohde on kuvan sivussa, kannattaa ensin kohdistaa kamera suoraan kohteeseen, painaa laukaisin puoliväliin ja pitää se siinä. Sen jälkeen sommitellaan kuva niin, että kameraa ei kuitenkaan liikuteta lähemmäs tai kauemmas kohteesta vaan ainoastaan sivusuunnassa ja painetaan laukaisin pohjaan ja otetaan kuva. Tällöin tarkennus säilyy reunassakin olevassa kohteessa. Myös uusia kuvakulmia kannattaa kokeilla. Kokeile mennä maahan makaamaan tai kiivetä korokkeen päälle. Kuvakulmasta tulee tällöin usein mielenkiintoisempi. Lapsia ja lemmikkieläimiä kannattaa kuvata heidän omalta tasoltaan.
2. KUVAN MUOKKAUS KUVANKÄSITTELYOHJELMALLA Kuvankäsittelyohjelmalla pystyy taitava muokkaaja tekemään kuville ihmeitä. Tässä käymme läpi muutaman perusniksin, joilla kuvista voidaan helposti korjata pieniä virheitä, muuttaa kuvan kokoa ja muotoa. Ohjelmia, joilla kuvia voi käsitellä, on monia, mutta tässä keskitytään nyt ilmaiseen ja helppokäyttöiseen IrfanView -ohjelmaan. Ohjelman voi käydä lataamassa ilmaiseksi netistä osoitteesta www.irfanview.com. Sivuilta löytyy vasemmalta download -linkki ja sen takaa useita eri sivustoja, joiden kautta ohjelman saa koneelle talletettua. Koneelle tallennettava tiedosto on nimeltään iview398.exe. Avaamalla tiedosto ohjelma asennetaan koneelle. Ohjelman lataaminen ja asentaminen on helppoa ohjeita seuraamalla. 2.1 Kuvan koko ja pakkausaste Kuville on olemassa paljon erilaisia tallennusmuotoja. Kuvankäsittelyohjelmat tekevät omia muotojaan, mutta yleensä kuvista kannattaa tallentaa ja toimittaa JPEG tai TIF -muoto. Yleisimmin kuvat ovat JPEG-kuvia, koska se on muun muassa helpommin liikuteltavissa sähköpostilla kuin huomattavasti suurempi TIF-kuva. JPEG-kuva on siis pakattu kuva. Kuvankäsittelyohjelmissa voi määritellä kuinka paljon JPEG-kuvaa pakataan. Mitä pienemmäksi kuva pakataan, sitä pienempi siitä myös tulee lehteen painettaessa. JPEG-kuva jäljittelee valokuvamaisia värejä ja tasaiset pinnat ja värit eivät näytä hyviltä. Siksi JPEG ei käy esimerkiksi kaavioiden kuvamuodoksi. Kuvat netissä ovat yleensä JPEG-kuvia, sillä muoto toimii netissä paremmin muihin verrattuna. TIF kuva taas on ns. täyskuva. Siitä ei tallennettaessa häviä kuvainformaatiota ollenkaan. TIF on siis paras laadultaan, mutta ongelma on kuvatiedoston suuri koko. Se saattaa olla JPEG-kuvaan verrattuna jopa monikymmenkertainen. Tämän vuoksi kuvat tiedotteiden yhteydessä ovat yleensä JPEG -kuvia. Mikäli käytät kuitenkin laadukkaampaa TIF-kuvaa, se kannattaa tallentaa LZW-pakkauksella. Se pienentää tiedoston kokoa, mutta ei hävitä kuvan informaatiota. TIF -kuvan tallennus JPEG -kuvan tallennus Valitse valikosta File -> Save as.. 1. Valitse alasvetovalikosta Save as type TIF Tagged Image File Format. 2. Varmista että ruksilla on valittuna ikkunan alalaidassa Show options dialog, jolloin oikealle aukeaa kuvassa näkyvä lisäikkuna Save Compression. 3. Valitse ikkunasta LZW ja tallenna tämän jälkeen kuva haluamaasi paikkaan. Jos haluat tallettaa JPEG muotoisia kuvia valitset alasvetovalikosta JPG JPEG Files. Oikealle avautuu ikkuna josta pystyy liukusäätimellä säätämään pakkaustasoa välillä 1-100. Oletus on 50. JPEG-kuvan tiedoston pääte on.jpg ja TIF-kuvan.tif. Isot kuvat saattavat helposti tukkia sähköpostin ja aiheuttaa harmaita hiuksia vastaanottajalle. Mitään sääntöä ei ole, mutta jonkinlaisena kirjoittamattomana sääntönä voisi pitää, että ei lähetetä yli yhden megabitin kokoisia liitteitä, ellei vastaanottajan kanssa ole muuta sovittu. Käytännössä hyvä-
Kuvien koon pystyy tarkistamaan ja muokkaamaan helposti IrfanView ohjelmalla seuraavasti: 1. Avaa kuva IrfanView ohjelmalla 2. Valitse valikosta Image -> Information (tai paina I kirjainta) 3. Avautuu Image properties -ikkuna, jossa on kaikki tarvittavat tiedot kuvasta. Resolution: Tässä kohdassa on kuvan resoluutio. Painokelpoisessa kuvassa sen tulisi olla 300 x 300 DPI. Mikäli koko on isompi tai pienempi, vaihda resoluutioksi 300 x 300 ja paina sen jälkeen Set -painiketta. Tämän jälkeen voit katsoa, minkä kokoinen kuva olisi painettuna. Print Size (from DPI): Tässä kohdassa on kuvan koko. Esimerkkikuvassa koko on 21,9 x 16,5 cm, mikä on riittävä. Kun kuva on muutettu haluttuun kokoon se pitää vielä tallentaa uudelleen. Voit tallentaa sen JPEG tai TIF -muodossa aikaisemman ohjeen mukaan. Lisää kuvan resoluutiosta ja toimittamisesta lehdille kohdassa 3. Millainen kuva on painokelpoinen. 2.2 Kuvan suoristaminen ja rajaus IrfanView ohjelmalla voidaan myös suoristaa ja rajata kuvia. Jos kamera on kuvattaessa ollut vinossa, niin kuvaa voidaan suoristaa valitsemalla valikosta Image -> Custom rotation Tämän jälkeen aukeaa ikkuna Rotate by angle. Tähän ikkunaan kirjoitetaan numeroilla kuinka monta astetta kuvaa halutaan kallistaa. Kuvaa voidaan kääntää joko oikealle + tai vasemalle -. Mallikuvaa suoristetaan nyt -1 astetta. laatuinen TIF-kuva on noin 2-4 megabittiä. Näyttöresoluutioinen painokelvoton kuva taas on muutama sata kilotavua. Sopivan kokoinen JPEG-kuva on noin yhden megan. Yli kymmenen megabitin kuvat ovat yleensä kokonaan liian isoja sähköpostilla välitettäväksi. Näin isoja kuvia ei ole yleensä tarpeen lähettää, koska tiedotteisiin riittää vähintään 10x15 cm oleva kuva. Jos TIF-kuva on kooltaan tuo 10x15 cm, mutta koko on silti liian iso, niin se kannattaa avata Irfan view ohjelmalla ja tallettaa uudelleen TIF muodossa LZW pakkauksella. Silloin sen koko pienenee järkevämpään muotoon.
Tämän jälkeen valitse Edit -> Crop selection ja ohjelma pienentää kuvan siihen kokoon jonka olit hiirellä rajannut. Samalla tavalla voidaan rajata kuvasta esim. yksi henkilö tai leikata reunasta pois jotain mitä ei haluta kuvassa näkyvän. Tämän jälkeen kuva pitää vielä talletta joko JPEG tai TIF -muodossa aikaisempien ohjeiden mukaan. Rajausta voidaan käyttää myös kun kuvasta halutaan jättää jotain pois, rajata se tiiviimmäksi tai jakaa osiin. Mallikuvassa on kuvasta rajattu taloa ja katu pois. Kuvasta voi saada tiivimmällä rajauksella paremman ja rauhallisemman näköisen. Suoristamisen jälkeen kuvaa pitää vielä rajata niin, että reunat tulevat suoriksi.rajaa ensin hiirellä vetämällä alue jonka haluat jäävän kuvaan.
Tässä on kaksi kuvaa, joista toista on kavennettu niin, että ylimääräistä merta ja taivasta on vähemmän. Näin kuvaan tulee panoraamakuvan tuntua ja maisemasta tulee laajan näköinen. 3. MILLAINEN KUVA ON PAINOKELPOINEN? Erilaisilla lehdillä on hyvin erilaiset tarpeet mitä tulee kuviin niin laadullisesti kuin aiheellisestikin. Kuvajournalismi on journalismia siinä missä kirjoitettu juttukin. Kuva yksistään voi jo kertoa uutisen. Kuvalla myös pyritään tuomaan juttuun jotain lisää. Kuvan tulee vastata jutun otsikkoa. 3.1 Resoluutio ja kuvan koko Aikakauslehdet harvoin pystyvät käyttämään artikkeleissaan, varsinkaan henkilöhaastatteluissa, organisaation valmiita kuvia. Uutuustuotepalstat ja vastaavat ovat taas asia erikseen. Aikakauslehti on kuvan laadun suhteen vaativin. Kuvan resoluution tulee olla 300 dpi. Resoluutio tarkoittaa käytännössä kuvan tarkkuutta painotyössä. Lyhenne dpi tulee sanoista dot per inch (pistettä tuumalla). Mitä suurempi resoluutio (mitä useampi piste tuumalla), sen tarkempi kuvasta painettaessa tulee. Jos taas resoluutio on liian alhainen, kuvasta tulee rakeinen. Esimerkiksi netissä oleva näyttökuva ei ole painokelpoinen. Nettikuvien resoluutio on 72 dpi, mikä siis ei käy painettavaksi. Netissä toimivissa kuvapankeissa on aina erikseen mahdollisuus ladata varsinainen painokelpoinen kuva. Resoluution tarkastaminen kuvasta on ohjeistettu kohdassa 2.1. Korkearesoluutioinen 300dpi kuva Etenkin suurissa sanomalehdissä on omat kuvaajat ja käytössä kuvapalveluja tms., ja tiedottajan kuva harvoin päätyy lehden palstoille. Lehdet myös panostavat paljon kuvajournalismiin ja pyrkivät erottautumaan toisistaan mm. kuvien avulla. Kaikilla lehdillä ei kuitenkaan ole kuvaajia käytössään Matalaresoluutioinen 72dpi kuva VINKKI:Tehoa kuvaan leikkaamalla
ja joskus myös välimatka on esteenä; omaa kuvaajaa ei kannata lähettää paikalle kuvaamaan. Silloin tiedottaja voi olla apuna ja varmistaa, että varsinkin tärkeisiin tiedotteisiin on saatavilla myös valmista kuvaa. Sanomalehtikuvan resoluution tulee olla 170 dpi. Varmin tapa on toimittaa kuvat aina resoluutiolla 300 dpi. Edelleen pelkkä korkea resoluutio ei riitä. Kuva täytyy myös olla tarpeeksi suuri senteissä mitattuna. Passikuvan kokoista 4x2 senttimetristä korkearesoluutioista kuvaa on turha lähettää. Esimerkiksi sanomalehteen (tabloid -koko) lähetettävän kuvan tulisi olla suurin piirtein puolen sivun kokoinen. Kuvan senttimetrikoon tarkistaminen on opastettu kohdassa 2.1. Kuten aiemmin jo kuvien tiedostomuotoja käsitellessä todettiin, kuvat on kätevä toimittaa JPEGmuodossa, kun käytetään sähköpostia. Kuva on valmiiksi pakattu, joten sähköpostin kanssa ei pitäisi tulla tukkeutumisongelmia. Kuvaa ei kuitenkaan kannata laittaa suoraan sähköpostin liitteeksi tuntemattomalle vastaanottajalle, varsinkaan toimittajan henkilökohtaiseen sähköposti-osoitteeseen. On hyvä ensin tarkistaa, haluaako toimittaja vastaanottaa isokokoisia kuvasähköpos-teja ja miten esimerkiksi heidän virustorjuntansa liitetiedostoon suhtautuu. Kuvan tarjoaminen kuvapankista kiertää tämän ongelman. 3.2 Millaisia kuvia tarjota lehdille Kuvia samasta aiheesta kannattaa aina ottaa / otattaa useita eri käyttötarkoituksia varten. Esimerkiksi pelkkä passikuva johtohenkilöistä ei riitä. Kuvia on hyvä olla myös ihmisistä rennommissa vaatteissa ja erilaisissa ympäristöissä. Samoin tuote on syytä kuvata varsinaisen tuotekuvan lisäksi esimerkiksi käyttötarkoituksessaan. Organisaatiolla on hyvä olla varastossa kuvia julkisivustaan, tehtaistaan, tuotantolinjoistaan jne. Ulkokuvissa kannattaa muistaa ottaa kuvat myös eri vuodenaikoina. Tuotekuvissa saa itse tuote ja muut yrityksen tunnusmerkit näkyä. Edelleen sponsoreiden logot ovat tuttu näky esimerkiksi urheilijoiden vaatteissa tai tiedotustilaisuuksien taustoissa. Mutta yrityksen logon upottaminen tai hienovaraisempi tunnusmerkkien tai tuotteiden ujuttaminen ns. yleiskuviin ei ole kannattavaa. Silloin kuva todennäköisesti jää lehdissä käyttämättä ja panostuksesi valuvat hukkaan. 4. OIKEUDET JA KUVIEN KÄYTTÖ 4.1 Luvat kuntoon kuvaajalta ja kuvattavilta Oikeus valokuvaan on tekijänoikeuslain mukaan aina kuvan ottajalla. Tämä voi kuitenkin luovuttaa oikeuden edelleen kirjallisella sopimuksella. Kuvan julkaisemiseen tai levittämiseen tulee aina siis olla tekijänoikeuslain mukaisesti lupa. Netistä löytyy paljon kuvia, mutta niitä ei ilman lupaa saa kopioida ja julkaista edelleen. Jos olet ottanut itse kuvan, niin saat julkaista ja levittää sitä vapaasti. Jos kuvassa on kuitenkin toinen henkilö pääaiheena tai muuten niin että hän on selkeästi tunnistettavissa, niin tällöin myös tältä henkilöltä on syytä olla suostumus kuvan julkaisuun. Aina kun kuvan julkaisemiseen pyydetään tai myönnetään lupa, niin se on syytä tehdä kirjallisesti. Deskin on toimittajien idea- ja juttupankki. Tiedottojat välittävät Deskin kautta tiedotteita ja artikkeleja toimittajille. Tiedotteisiin ja artikkeileihin liittyy usein valmis kuva. Tiedottajat maksavat palvelusta eli Deskin mediasuhteista ja toimittajat käyttävät Deskiä ideapankkinaan veloituksetta. TiedoteDeski Finland Oy 09-4250 550 deski@deski.fi www.deski.fi