Tähtitieteellisen Observatorion kirjaston kokoelmat arviointi ja kehitysnäkymät Eva Isaksson 15.6.2004 Tiivistelmä Kirjasto- ja tietopalvelualan pätevöitymiskoulutuksen projektityössäni luon yleiskatsauksen Helsingin yliopiston tähtitieteellisen observatorion kirjaston kokoelmiin sekä pyrin arvioimaan kokoelmia Raine Wilénin (HYK) syksyllä 2003 pitämän kokoelmatyön luentokurssin pohjalta. Sovellan Wilénin esittelemistä arviointimenetelmistä mm. tilastomenetelmää, listamenetelmää (sekä ydinlistaa että viiteanalyysia) että käyttäjätutkimusta. Sen sijaan käyttötutkimukseen ei ollut saatavilla riittävästi aineistoa. Keskityn painettuihin kokoelmiin, koska kirjaston tämänhetkiset kehittämistarpeet keskittyvät juuri niiden käytettävyyden parantamiseen ja karsintaan. Käsittelen myös kirjaston elektronisia aineistoja ja kokoelmien verkkokäyttöä, joiden osalta tilannetta voidaan kuitenkin pitää melko hyvänä. Perusasioita Observatorion kirjastosta Perustehtävä. Tähtitieteellisen Observatorion kirjaston perustehtävänä on palvella tähtitieteen alan tutkimusta ja opetusta Suomessa tarjoamalla painettua ja elektronista aineistoa sekä tähtitieteen alan tietopalveluita, erityisesti Helsingin yliopiston tutkijoille ja opiskelijoille, mutta myös muille ko. tietoresursseja tarvitseville. Ydintehtävänä on tähtitieteen tutkimuksen palveleminen. Tähtitieteen aineistot Suomessa. Tähtitieteen aineistoja löytyy kaikista suomalaisista korkeakouluista joissa opetetaan eksakteja luonnontieteitä, mutta laajimmat kokoelmat ovat siellä missä harjoitetaan tähtitieteen ja avaruusalan tutkimusta: Helsingin, Turun sekä Oulun yliopistoissa. Tähtitieteen aineistoja löytyy runsaasti myös mm. Teknillisen korkeakoulun kirjastosta. Tähtitieteen kirjastot Suomessa. Tähtitieteeseen erikoistuneita kirjastoja on Suomessa kaksi Observatorion kirjaston lisäksi Turun yliopiston Tuorlan Observatorion kirjasto. Jälkimmäisessä on aineistoa 1920-luvulta eteenpäin (noin 350 hyllymetriä ja 2700 monografiaa). Observatorion kirjastossa (noin 800 hyllymetriä ja 6800 monografiaa) on Suomen laajimmat ja vanhimmat tähtitieteen alan kokoelmat. Kirjasto on ollut ainoa läheskään täydellinen tähtitieteellinen kirjasto maassamme 1800-luvun alusta 1900- luvun lopulle. Tilat. Kirjasto sijaitsee 1834 Helsinkiin valmistuneessa, C. L. Engelin suunnittelemassa observatoriorakennuksessa, joka alun perin toimi yhdistettynä havainto-, asuin-, tutkimus-, opetus- ja kirjastotilana. Kokoelmat saivat lisätilaa, kun osaksi professorin virka-asuntona toiminut observatoriorakennus saatiin 1960-luvulla kokonaan tähtitieteen tutkimus- ja opetuskäyttöön. Niihin aikoihin erillisenä yksikkönä toimineen Astrofysiikan laboratorion kokoelmat siirrettiin Observatorion tiloihin. Kirjaston kokoelmat käsittävät kaikkiaan noin 800 hyllymetriä. Koska rakennusta ei ole alun perin suunniteltu kirjastokäyttöön, kokoelmia on sijoitettu suurimpaan osaan observatoriorakennusta. Mitään erillistä valvontaportein varustettua tilaa ei näin
hajautetusti sijoitetulle kokoelmalle ole voitu tehdä. 1990-luvulla Astrofysiikan laboratorion kokoelmista peräisin olevat aikakausjulkaisusarjojen kaksoiskappaleet luovutettiin Kuopion valtakunnalliseen Varastokirjastoon. Muita mainittavia poistoja ei kirjaston kokoelmista ole tehty. Rooli Helsingin yliopiston kirjastolaitoksessa. Observatorion kirjasto kuuluu Helsingin yliopiston kirjastot kokonaisuuteen. Se on tätä kirjoitettaessa ainoa jäljellä oleva matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan laitoskirjasto. Muut tiedekunnan laitoskirjastot siirtyivät kesään 2004 mennessä osaksi Kumpulan tiedekirjastoa. Hankinnoista ja budjetista päättää tähtitieteen laitoksen johto. Työvoima. Kirjastoa on hoidettu ensin virkatyön ohessa, sitten n. 1980 lähtien väliaikaistyönä vuoteen 1998, jolloin tähtitieteen laitokselle perustettiin kirjastonhoitajan virka. Lisäksi tähtitieteen laitoksen toimistosihteeri hoitaa osan lainausrutiineista. Vuodesta 2001 lähtien kirjastossa on työskennellyt kesäharjoittelijoita 1 kuukauden jaksoissa. Luettelot ja verkkoaineistot. Kirjaston kokoelmat on melko kattavasti luetteloitu HELKA-tietokantaan ja kirjastossa on käytössä HELKA-lainaus. Kirjastoon hankitut elektroniset lehdet on viety Helsingin yliopiston E-lehdet tietokantaan. Kirjastolla on oma suomen- ja englanninkielinen verkkosivusto osoitteessa http://www.astro.helsinki.fi/library/. Talous. Kirjaston tilastoitu budjetti oli vuonna 2003 noin 60 500. Se koostuu pääosin työvoimakuluista (35 550 ). Tosin kirjastonhoitajan tehtävistä varsin suuri osa on ollut laitostöitä, joita ei voi laskea varsinaiseksi kirjastotyöksi, toisaalta myös toimistosihteeri, jonka osalta työvoimakuluja ei ole tilastoitu, tekee jonkin verran kirjastotyötä. Aikakausjulkaisuihin (painettuihin ja elektronisiin) satsattiin ylivoimaisesti suurin osa kirjastoaineistokuluista, noin 22 610. Kurssikirjojen osuus oli 510 ja muiden monografioiden vain 150. Lisäksi tutkimusryhmien varoista hankittiin kirjallisuutta tutkimusryhmien käyttöön, mutta tämä ei näy kirjaston budjetissa vaikka ko. kirjoja onkin luetteloitu HELKAan. Muuta aineistoa (lähinnä karttoja) hankittiin 740 edestä ja tietotekniikkaan meni 150. Miksi ja miten arvioida Observatorion kirjastoa ja sen kokoelmia? Edellä on jo käynyt ilmi että Observatorion kirjaston kokoelmat ovat sekä vanhat että monipuoliset. Niiden yksityiskohtainen arviointi onkin tämän projektityön puitteissa mahdotonta. Seuraavassa luettelen joitakin syitä tämän arvioinnin tekemiseen, ja niihin liittyviä kysymyksiä, joihin yritän vastata. 1. Kyseessä on kirjaston ensimmäinen kattavampi arviointi. Kokoelmia ei ole koskaan aiemmin arvioitu (paitsi osana koko kirjastolaitoksen arviointia). Observatorion kirjastosta ei ole olemassa perusasiakirjaa koskien kirjaston toiminnan lähtökohtia, taustoja, käyttöä, sisältöjä tai kehitysnäkymiä. Tämä projektityö muodostaa tällaisen asiakirjan. 2. Halutaan dokumentoida kokoelmien nykyinen tila paitsi kehittämistä varten, myös historiallisista syistä. Kun Glasgowin yliopiston kirjasto sai sikäläisen Observatorion
kokoelmat lahjoituksena, (Gibson 2004) todettiin että kokoelmat joista ei ole tehty lainkaan poistoja 1900-luvun mittaan antavat arvokkaan läpileikkauksen tähtitieteen tutkimuksesta. Samanlaista dokumentoivaa näkökulmaa kannattaa soveltaa myös Observatorion kirjastoa arvioitaessa, vaikka kyseessä onkin jatkuva eikä lakkautettu kokoelma. Tätä työtä varten on tarkasteltu ja dokumentoitu kokoelmien aineistokoostumusta eri tavoin. 3. Pyritään ajanmukaistamaan kirjaston kokoelmia karsimalla vanhoja, käyttämättömiä ja tilaa vieviä aineistoja ja täydentämällä kokoelmaa niin, että se mahdollisimman hyvin vastaa tarkoitustaan. Kirjasto ei voi olla vanhentuneen aineiston varasto vaan kokoelmista kannattaa poistaa tarpeettomaksi ja merkityksettömäksi käynyttä aineistoa. Kokoelmien karsinnan ongelmana on se, että karsittavan aineiston valinnasta ei yleensä vastaa kukaan. Miten hankittavan/poistettavan aineiston tarpeellisuus selvitetään? Käyttötutkimus antaa tietoa kokoelmien todellisesta käytöstä, joten aineiston poistamista (ja hankintaa) koskevien päätösten tulisi nojautua käyttötutkimukseen, mutta myös asiantuntija-arvioihin. Tarkastelen seuraavassa etenkin aikakausjulkaisukokoelman käyttöä. Karsiminen ja ehkä myös kirjahankinnat pyritään mikäli mahdollista tekemään yhteistyössä Kumpulan tiedekirjaston ja vanhan aineiston osalta Kansalliskirjaston kanssa. Laitoskirjastotasoisella kokoelmalla ei ole itseisarvoa vaan sen arvo riippuu siitä, miten hyvin se vastaa käyttäjiensä tarpeita. Tarkastellaan, miten Observatorion kirjaston kokoelmissa ilmenevät Raine Wilénin luennoillaan läpikäymät tyypilliset korkeakoulukirjaston perustehtävät. 1. Tiedonanto: aineiston välityksellä tutkijat kommunikoivat. Observatorion kirjasto palvelee erityisesti tähtitieteen tutkimusta, ja huomattava osa aineistosta on ainakin jossain vaiheessa ilmentänyt tätä perustehtävää. 2. Dokumentaatio: kokoelmissa on tutkimukselle tarpeellista tietoa. Tämä ei enää ensisijaisesti päde kokoelmista löytyvään painettuun aineistoon, vaan jatkossa yhä merkittävämpi osa aineistosta on elektronisessa muodossa. Tätä projektityötä varten tehdyn selvityksen mukaan merkittävä osuus laitoksen tutkijoiden referee-tasoisten artikkelien viitteistä löytyy myös painettuna omista kokoelmistamme, joten tämäkin tehtävä on ollut vielä hiljattainkin merkittävä. 3. Historiallinen: tieteenalan tuotteita säilytetään jälkipolville. Tähtitieteellinen observatorio rakennuksineen kuuluu Helsingin yliopiston vanhimpiin ja perinteikkäämpiin laitoksiin. Näin on luonnollista että sen kokoelmilla on historiallinenkin arvonsa joka on aina huomioitava, vaikka sen ei tulisikaan olla keskeisimmällä sijalla kokoelmien kehittämistyössä. 4. Opetustehtävä: tyydytetään opiskelijoiden tiedontarvetta. Tähtitieteen opiskelijat käyttävät painettua kurssikirjallisuutta ja pidemmälle ehtineet myös verkkoaineistoja. Perusopetuksen aineistoja löytyy kuitenkin kohtalaisen hyvin myös Kumpulan tiedekirjastosta. 5. Bibliografinen tehtävä: tiedon luettelointi & järjestäminen. Tämä tehtävä koskee kirjaston työntekijöitä, mutta vaikuttaa käyttäjiin tietoaineiston löydettävyyden lisääntymisen kautta. Kirjaston kokoelmat on luetteloitu omassa kirjastossa (esimerkiksi
Turun yliopiston Tuorlan observatorion kirjastossa luettelointityö on ulkoistettu tiedekuntakirjastolle). Observatorion kirjastossa tehdyn luettelointityön arviointi ei sisälly käsillä olevaan työhön. Tähtitieteen julkaisutoiminta muutostilassa Saadakseni yleiskuvan kokoelmien rakenteesta arvioin, minkä verran eri aineistotyypit vievät hyllytilaa kirjaston kokoelmien kaikkiaan noin 800 hyllymetristä. Monografiat (yksittäiset kirjat) käsittävät kokoelmista noin 18%, vaihtona saadut laitosten julkaisut noin 22% ja loput 60% ovat erilaisia aikakausjulkaisuja (kuva 1). Kuva 1. Kirjaston kolmen keskeisen aineistoryhmän osuudet kokonaishyllymetreistä. Koska kirjaston painotukset ovat nimenomaan tutkimustyön puolella, meitä kiinnostaa miten hyvin eri aineistoryhmät hyödyttävät tähtitieteen tutkimusta. Helmut Abt (2003) on tarkastellut tähtitieteen alan julkaisutoiminnassa tapahtuneita muutoksia tutkimalla keskeisten tähtitieteen lehtien viitteiden koostumuksessa 1900-luvulla tapahtuneita muutoksia. Vuosisadan alussa paljon nykyistä tärkeämpi kanava olivat laitosten julkaisut ja julkaisujen vaihto. Observatoriot ja tutkimuslaitokset julkaisivat kukin omia sarjojaan, joita lähetettiin toisille laitoksille ilmaiseksi. Ongelmana tässä aikoinaan niin kukoistavassa julkaisukanavassa oli toisaalta sen rahoitus lähettäjä maksoi kaiken, vastaanottaja ei mitään ja toisaalta arviointijärjestelmän puuttuminen. Laitosten julkaisujen levitys onkin huomattavasti vähentynyt 1900-lopulle tultaessa, ja Abtin selvityksen viimeisenä tarkasteluvuonna 1992 ne muodostivat vain 1% kaikista viitteistä. Observatorion kirjaston kokoelmista nämä julkaisut käsittävät merkittävän osan, noin 22 % hyllytilasta. Ne siis vievät huomattavasti tilaa verrattuna vähäiseen käyttöönsä. Abtin tulosten mukaan viittaukset tähtitieteen lehtiin ovat muodostaneet melko tasaisesti noin 80 % osuuden kaikista hänen aineistonsa viitteistä. Aikakausjulkaisujen 60% osuus hyllytilasta olisikin tämän nojalla perusteltua, mutta todellisuudessa viitteet keskittyvät kohtalaisen uuteen aineistoon ja alan keskeisiin lehtiin. Lisäksi yhä kasvava osuus aikakausjulkaisuista on saatavissa verkosta elektronisessa muodossa. Viittaukset konferenssijulkaisuihin lisääntyivät voimakkaasti 1900-luvun lopussa, ja ne muodostivat 1992 noin 10 % viitteistä. Konferenssijulkaisut sisältyvät pääosin kirjaston
monografiakokoelmiin, ja niiden osuutta kirjojen kokonaismäärästä on vaikea arvioida niiden hankinta lienee varsin paljon vähentynyt viime vuosina verrattuna tilanteeseen vaikkapa n. 1990. Osittain se johtuu siitä, että konferenssijulkaisuja on yhä enemmän toteutettu aikakausjulkaisujen erikoisnumeroina, joten niitä löytyy myös aikakausjulkaisujen osuudesta, osin elektronisina. Toisaalta niitä tullaan enenevässä määrin julkaisemaan suoraan verkkoon. Monografioiden osuus viitteistä on vähentynyt tasaisesti 12 %:sta vuonna 1900 4 %:iin vuonna 1992. Observatorion kokoelmien hyllymetreistä kirjat muodostavat 18% ja suurin osa niistä seisoo hyllyssä täysin käyttämättöminä. Painettu kirja ei kuitenkaan ole menettänyt asemaansa oppikirjana, vaan kirjallisuutta käytetään edelleen tähtitieteen opetuksessa, ja tähtitieteilijät eri puolilla maailmaa käyttävät jokseenkin samoja oppikirjoja. Abt tarkastelee useita muitakin muuttujia. Vaikka julkaisutoiminta on muuttanut muotoaan ja sen volyymi kasvanut, yksi asia on kuitenkin pysynyt samana. Yksittäinen amerikkalainen tähtitieteilijä pystyy julkaisemaan vain keskimäärin 0,43 artikkelia vuodessa. Tähtitieteen julkaisut eivät voi paisua loputtomiin, vaan lopullisen rajan asettaa aina tähtitieteilijöiden kokonaismäärä. Kirjakokoelma: vanhaa ja uutta Kirjaston vanhimmat monografiat 1600-luvulta 1800-luvun alkuun ovat peräisin Turun Akatemian ajoilta. Teokset säästyivät vuoden 1827 tulipalolta, koska niitä säilytettiin Vartiovuorenmäelle 1817 valmistuneessa tähtitieteellisessä observatoriossa, josta ne sitten siirrettiin Helsinkiin yliopiston muuttaessa. Vanhat kirjat olivat jonkin aikaa deponoituina yliopiston pääkirjastoon, josta ne siirrettiin 1984 meridiaanisalin museoon Observatorion 150-vuotisjuhlien kunniaksi. Observatorion kirjaston kokoelmat muodostavat varsin kattavan läpileikkauksen tähtitieteellisen kirjallisuuden historiaan, sillä niitä on hankittu melko tasaisesti aina näihin päiviin. Kirjakokoelmat käsittävät noin 6800 nidettä ja ne vievät hyllytilaa noin 145 hyllymetrin verran. Näistä meridiaanisalin museokirjat (1600-1800-luvun alku) käsittävät 8,5 hyllymetriä, vanhat kirjat 1800-luvulta noin vuoteen 1960 35 hyllymetriä ja venäjänkieliset teokset noin 7,5 hyllymetriä. Suurin osa monografioista on tähtitieteen alalta, mutta etenkin vanhempaa matematiikan ja fysiikan kirjallisuutta on kohtuullisen paljon. Näitä hankittiin kirjastoon etenkin 1930-1960 luvuilla. Vuonna 2002 laskin kirjojen painovuosijakautuman vuodesta 1900 eteenpäin. Kuvasta 2 näkyy toisaalta Astrofysiikan laboratorion kirjakokoelmien sulauttaminen observatorion kirjaston kokoelmiin, minkä johdosta kokoelmiin saatiin lisää 1950-60 lukujen kirjallisuutta, toisaalta kirjahankintamäärärahojen runsaus siinä vaiheessa kun kokoelmatyön ihanteena suomalaisissa korkeakoulukirjastoissa oli vielä kokoelmien mahdollisimman suuri kattavuus. Hankintamäärärahojen väheneminen 1980-luvulta alkaen pakotti sitten korkeakoulukirjastot supistamaan hankintojaan, ja 1990-luvulla painettuja kirjoja onkin Observatorion kirjaston kokoelmissa selvästi vähemmän kuin 1960-1980 luvuilla hankittuja.
Kuva 2. Monografioiden määrät painovuosikymmenittäin (Isaksson 2003) On selvää, että varsin suurella osalla teoksista on enintään historiallista arvoa. Tähtitiede kuuluu kylläkin niihin tieteenaloihin, joilla vanhemmallakin kirjallisuudella on oma käyttäjäkuntansa, joten kokoelmien kaikkia osia käytetään ainakin jossain määrin. On silti selvää että monografiakokoelmia kannattaisi karsia. Poistettavien teosten valinta on kuitenkin varsin vaikeaa, koska poistokriteerejä on hankala määritellä. On helpompaa selvittää, miten kokoelmaa kannattaisi täydentää. Tähtitieteellisestä kirjallisuudesta on olemassa erinomainen ja jatkuvasti päivittyvä "Core list of astronomy books", joka löytyy osoitteesta http://ads.harvard.edu/books/clab/. Valitsin listauksesta sen pääosion Texts and textbooks selvittääkseni, mitkä teokset löytyvät meiltä ja mitkä muista HELKAkirjastoista. Taulukossa 1 on yhteenveto tuloksista. Taulukko1. Astronomy Core Books listan kirjojen paikannettavuus Helsingin yliopiston kirjastoissa kirjasto lkm prosenttia Hmtäh 93 56 % HELKA muut 20 12 % Ei ole 52 32 % Yhteensä 165 100 % Listan teoksista 56 % löytyy Observatorion kirjastosta ja kaikkiaan 68 % HELKAkirjastoista. Onko tämä hyvä, keskinkertainen vai huono tulos? Ainakaan se ei ole huono, sillä listaa ei ole käytetty meillä aiemmin kirjahankintojen apuvälineenä, mutta silti reilusti yli puolet teoksista löytyy kokoelmistamme. Erityisen hyväkään se ei ole, sillä tähtitiede on lopultakin pieni tieteenala ja kansainvälisesti katsoen eri maissa käytetään melko samoja teoksia. Katsoisinkin tämän tuloksen perusteella että em. listalta löytyvien teosten saatavuusprosenttia kannattaisi jonkin verran kasvattaa. Kuka valitsee aineistot? Pienessä kirjastoyksikössä valinnan tekevät laitos ja tutkijat. Mitä isompi kirjastoyksikkö (esim. kampuskirjastot) sitä enemmän kirjasto osallistuu aineiston valintaan. Observatorion kirjaston monografioiden hankintaehdotukset tekee käytännössä tutkimus- ja opetushenkilökunta ja päätökset hankinnoista laitoksen johto.
Kirjastonhoitaja toteuttaa hankinnat käytännössä. Hankinnoissa ei ole huomioitu teosten saatavuutta muista kirjastoista, vaan on toimittu muista kirjastoista riippumatta. Suurin osa muissa HELKA-kirjastoissa sijaitsevista Astronomy Core Books listan kirjoista löytyy Kumpulan tiedekirjastosta, ja olisikin luonnollista että hankintoja tehtäisiin jonkinasteisessa yhteistyössä sen kanssa. Kirjoja hankittaessa voitaisiin selvittää, onko hankittava teos Kumpulassa, ja aiotaanko tai voidaanko se hankkia sinne. Tarvittaessa Kumpulan tiedekirjastolle kannattaisi ehkä tehdä kirjanhankintaehdotuksia. Listamenetelmän perusteella vajaat sata kokoelmissa olevaa kirjaa ovat ydinkirjoja, muuten menetelmä ei ota mitään kantaa tuhansiin muihin monografioihin. Abtin artikkelissa esiin tuotu konferenssijulkaisujen tärkeä asema 1900-luvun loppuvuosina ei sekään näy ydinlistauksessa mitenkään, sillä lista ei sisällä lainkaan konferenssijulkaisuja. Yksi mahdollinen monografiakokoelman arviointimenetelmä olisi kokoelmien lainaustilastoista näkyvä käyttö. Mutta koska Observatorion kirjastossa on käytetty varsin pitkään tilastoimatonta lappulainausta, ja koska teoksia edelleen käytetään runsaasti ilman että niitä kirjataan lainoiksi HELKA-järjestelmään, en ole katsonut lainauspohjaiseen käyttöön perustuvan arviointimenetelmän tuovan riittävästi tietoa. Jane Holmqvist (Princetonin yliopisto) on tehnyt kansainvälisen kyselyn selvittääkseen tähtitieteen eniten lainatut kirjat keväällä 2004. Tämän varsin epävirallisen listan viidestätoista kärkiteoksesta 10 löytyy Observatorion kirjastosta, 2 puuttuvista teoksista muista HELKA-kirjastoista. Kolmea nimekettä ei löydy HELKAsta lainkaan. Lista kirjoista ja yhteenveto tuloksista löytyy osoitteesta: http://www.astro.helsinki.fi/~eisaksso/kiti/lainatut.txt Näillä tuloksilla on kyselyn suppean luonteen vuoksi arvioinnin kannalta vain vähän arvoa. Meiltä tämän listan osalta puuttuvat kirjat näyttävät löytyvän myös ydinlistalta, ja sijoittumisen tähtitieteen lainatuimpien kirjojen epäviralliselle maailmanlistalle ehkä tulisi lisätä ko. nimekkeiden painoarvoa kirjahankintojen suunnittelussa. Aikakausjulkaisukokoelma: paperilla ja sähköisesti Luonnontieteellisille tutkimusaloille tärkein arvioinnin osa-alue ovat kuitenkin kausijulkaisut, sekä painetut että elektroniset. Ne ovatkin Observatorion kirjaston kokoelmien ja hankintabudjetin selvästi suurin aineistoryhmä. Kirjaston kokoelmien noin 800 hyllymetristä noin 480 hyllymetriä on aikakausjulkaisuja, ja suuri osa laitosten sarjojen 173 hyllymetristä voitaneen katsoa aikakausjulkaisusarjoiksi. HELKAan nimikkeitä on viety yhteensä noin 440 nimikkeen verran. Nimikkeitä on todellisuudessa enemmän, mutta aivan kaikkia laitosten sarjoista löytyviä vähäisempiä sarjajulkaisuja ei ole voitu työvoimaresurssien vähäisyyden takia luetteloida. Kirjaston sääntöjen mukaan aikakausjulkaisuja ei lainata, joten käyttölukuja ei saada. Lisäksi kokoelmien sijoittelu pitkin observatoriorakennusta tekee julkaisujen käytön seurannan käytännössä mahdottomaksi. Julkaisujen käyttöä voi yrittää selvittää kyselyillä, mutta ongelmana on se että kyselyt tavoittavat vain osan kirjaston käyttäjistä.
Tein vuonna 2000 sisäisen jakelulistan kautta jaetun lehtien käyttökyselyn, joka löytyy osoitteestahttp://www.astro.helsinki.fi/library/lehtikysely.html. Listasta löytyy 68 sellaista julkaisua, jotka tulivat kirjastoon vuonna 2000 (tai joiden tilaus oli ainakin ollut hiljattain aktiivinen). Mukana eivät siis ole lehdet, joiden tilaus oli lakkautettu aiemmin. Kysely uusittiin touko-kesäkuussa 2004. Vastauksia tuli vähän (7 vastausta vuonna 2000 ja 18 vastausta vuonna 2004), mutta tulosta voidaan kuitenkin pitää suuntaa-antavana. Taulukossa 2 on lueteltu eniten mainintoja saaneet lehdet. Tulokset kaikille kyselyssä mukana olleille lehdille löytyvät seuraavasta verkko-osoitteesta: http://www.astro.helsinki.fi/~eisaksso/kiti/lehtikyselyt.txt Taulukko 2. Käytetyimmät painetut lehdet 2004 ja 2000 tehdyn kyselyn mukaan. Lehdet, joiden painettua versiota vastaava elektroninen versio on saatavilla, on lihavoitu. Tähdellä merkittyjen lehtien elektronisen saatavuus on vähemmän kattava kuin yleensä. 28 Astronomy &Astrophysics 27 Astrophysical Journal 22 Astronomical Journal 21 Nature 21 MNRAS* 16 Annual Review of A&A 15 MikroPC 15 Astrophysical Journal Supplement 14 Sky & Telescope 14 Astronomy & Astrophys. Suppl. 13 Tähdet ja avaruus 13 PASP 12 Science* 10 Astronomy & Astrophys. Review 10 Astronomical Almanac 9 Icarus Lähes kaikkia tilattuja paperimuotoisia lehtiä on tulosten mukaan myöskin käytetty. Käytetyimpien lehtien listalta löytyy runsaasti sellaisia, joiden elektroninen versio on varsin hyvin saatavilla. Lehtitilauksia suunniteltaessa onkin yhä enemmän otettu huomioon elektronisen version saatavuus, pyrkien huolehtimaan siitä että lähinnä tähtitieteen keskeiset lehdet olisivat joka tapauksessa saatavilla myös paperimuotoisina. Aikakausjulkaisukokoelma: entä elektroninen aineisto? Tätä kyselyä täydentää kesäkuussa 2003 tehty laajempi kysely tähtitieteen aineistojen käytöstä. Kyselyä levitettiin tähtitieteilijöille (tutkijat, opettajat, jatko-opiskelijat ja edistyneet perustason opiskelijat) myös Turussa ja Oulussa, ja vastaajilta kysyttiin ovatko he opiskelijoita vai tutkijoita. Vastaukset löytyvät esseestäni Tähtitieteilijöiden tiedonhankinta http://www.astro.helsinki.fi/~eisaksso/kysely. Tuloksista ehkä mielenkiintoisin on tulos että elektronisen aineiston käyttö (suoraan näytöltä lukeminen tai verkosta printatun version lukeminen) muodostaisi yli 2/3 keskeisten tähtitieteen lehtien käytöstä. Jopa suosituimpien lehtien paperiversio häviää elektroniselle versiolle. Elektroninen aineisto ei vie metriäkään hyllytilaa, mutta se maksaa. Minkä verran Observatorion tutkijoiden käyttämiä aineistoja saadaan FinELibin kautta, minkä verran niitä ostetaan itse? Tätä kannattaa ehkä tarkastella tutkimalla miten tähtitieteen lehdet listautuvat ISIn Impact Factor listoille, ja mitkä kyseisistä lehdistä saadaan mitäkin kautta. Sijoituksia ei voida pitää tähtitieteen osalta luotettavina, ja ISI onkin joutunut myöntämään tehneensä virheitä Astronomy & Astrophysics lehden impact-arvon laskennassa. Silti listalle päässeitä lehtiä voidaan pitää tähtitieteen viitatuimpina lehtinä.
ISIn listan Astronomy and Astrophysics osastoon kuuluvat lehdet on listattu vuodelle 2002 lasketun impact-arvon mukaisessa järjestyksessä osoitteessa http://www.astro.helsinki.fi/~eisaksso/kiti/isi.txt. Listaan on merkitty elektronisen version hankintakanava. Yhteensä 43 lehdestä 26 saadaan FinELibin kautta, 9 ostetaan itse, 3 on vapaasti saatavissa ja 3 lehteä ei julkaista elektronisessa muodossa. Saatavuudessa on usein rajoituksia (esim. viimeisin vuosikerta saattaa tulla saataville vasta myöhemmin tai arkistosta löytyy vain rajoitettu määrä vuosikertoja) mutta muuten Observatorion kirjasto pystyy tarjoamaan käyttäjilleen kaikki merkittävät tähtitieteen lehdet. Ne tähtitieteen keskeiset lehdet, joita ei saada FinELibin kautta, on hankittu itse. Elektronisten lehtien saatavuuden osalta tilannetta voidaan pitää lähes erinomaisena. Aikakausjulkaisukokoelma: onko Observatorion kirjasto 90% kirjasto? Tähtitieteen aineistoihin työssään perehtynyt Greg Youngen (1999) on analysoinut keinoja joilla voidaan arvioida aikakausjulkaisujen ydinkokoelmaa. Youngenin artikkelissa käydään läpi joitakin aikakauslehtikokoelman arvioinnin teoreettisia metodeja käsitteleviä artikkeleita. Bourne (1965) on käsitellyt ns. 90% kirjaston käsitettä. Mitä kirjasto voi tehdä tyydyttääkseen 90% käyttäjiensä tarpeista? Kirjasto, joka tarjoaa käyttäjälleen 90% tämän etsimistä julkaisuista on toimiva kirjasto, eikä kyseistä prosenttia yleensä ole kannattavaa kasvattaa resursseja lisäämällä. Tätä voidaan soveltaa erilaisiin muuttujiin. Esimerkiksi 90% tarpeista tyydyttyy tietyllä määrällä uusimpia aikakausjulkaisuja, tai tietyllä määrällä keskeisimpiä julkaisuja. Erityisesti eksakteissa luonnontieteissä 90% saavutetaan tietyllä, kustakin tieteenalasta riippuvalla määrällä lehtiä. Viitteiden laskentaa Bourne pitää varsin epätarkkana menetelmänä. Miten hyödyllinen metodi kirjastoa käyttävien tutkijoiden julkaisujen viitteiden paikantaminen sitten on? Tunnetusti viiteluettelot ovat epäluotettavia vaikkapa siksi etteivät tutkijat todellisuudessa ole lukeneet kaikkia lähteitä joihin viittaavat, eivätkä kaikki käytetyt lähteet päädy viiteluetteloon tai käytetään vain niitä viitteitä, joita satutaan löytämään. Lisäksi viive referee-artikkelien julkaisemisessa vähentää viitetiedon ajantasaisuutta ja on muistettava sekin, etteivät tulokset ennusta tulevaa käyttöä vaan ainoastaan kuvaavat mennyttä, käytännössä jo parin vuoden takaista käyttöä (Swigger & Wilkes, 1991). Viitemenetelmä on hyödyllinen vain tutkimuskäytön osalta, ja silloinkin lähinnä aktiivisesti julkaisevien tutkijoiden osalta. Opiskelijat saattavat käyttää varsin erilaisia aineistoja kuin tutkijat. Koska Observatorion kirjasto on painottunut palvelemaan tähtitieteen tutkimusta, viitteiden tarkastelu saattaa kuitenkin tarjota kiinnostavaa tietoa. Viitteissä useimmin mainitut lehdet kuuluvat ydinkokoelmaan, ja 90% tästä ydinkokoelmasta tulisi mielellään olla saatavilla joko omasta tai jonkin lähikirjaston kokoelmista. Koska laitoksemme tutkijoiden referee-julkaisut on listattu kattavasti ja niiden viitteet ovat helposti poimittavissa elektronisesta kokotekstiversiosta, selvitin mikä on vastaava tulos meidän tutkijoittemme osalta. Minua kiinnosti tässä kohdin lähinnä
kokonaisprosentti, joten en tilastoinut viitteissä esiintyviä yksittäisiä lehtinimekkeitä. Onko Observatorion kirjasto 90% kirjasto? Tarkastellaan observatorion tutkimusryhmien 2003 referee-tason lehdissä julkaisemien artikkelien viitteitä (taulukko 3). Mistä tähtitieteen laitoksen tutkijoiden käytössä olevasta kirjastosta ko. julkaisut löytyvät? Sen lisäksi että olen selvittänyt löytyneiden julkaisujen kokonaismäärän, olen myös eritellyt ne tutkimusryhmittäin sen selvittämiseksi, miten hyvin kirjaston kokoelmat palvelevat eri tutkimusryhmiä. Taulukko3. Observatorion tutkimusryhmien vuoden 2003 referee-artikkelien viitteiden paikannettavuus Observatorion kirjaston ja HELKA-kirjastojen kokoelmista (määrällisesti ja prosentteina). ryhmä yhteensä Hmtäh Muu HELKA ei löydy epäselvä HESA 353 244 23 82 12 ISM 754 666 8 8 8 PSR 315 199 26 84 6 YHT 1322 1109 57 228 26 HESA 69% 7% 23% 3% ISM 88% 1% 8% 1% PSR 63% 8% 27% 2% YHT 84% 4% 17% 2% Lähes 90% eli noin 88% viitteistä on löytynyt HELKA-kirjastoista, eli kokonaisuudessaan viiteaineistojen löytyvyyttä voidaan pitää kohtuullisen hyvänä. Kirjaston kokoelmat eivät kuitenkaan vastaa tasaisesti eri tutkimusryhmien tarpeisiin, vaan ne ryhmät joiden tutkimustyössä käytetään kohtuullisen paljon lähitieteiden (erityisesti fysiikan eri alojen) kirjallisuutta ovat viitanneet mm. Kumpulan tiedekirjastosta löytyviin aineistoihin. Tähtien välisen aineen tutkimusryhmä (ISMryhmä) on käyttänyt selvästi eniten omasta kirjastosta löytyvää aineistoa viitteissään. Muut ryhmät ovat ilmeisesti hankkineet viiteaineistoaan omatoimisesti, sillä HELKAkirjastoista löytymättömän aineiston osuus on kahdella muulla ryhmällä yhteensä noin neljänneksen luokkaa. Voidaan myös olettaa, että osa kyseisissä artikkeleissa esiintyvistä viitteistä on muiden kuin Observatoriossa työskentelevien tekijöiden lisäämiä, sillä useimmat artikkelithan kirjoitetaan pitkälti kansainvälisenä yhteistyönä. Tähän liittyvä kysymys kuuluu: mistä tähtitieteilijät löytävät viitteitä ja elektronisia aineistoja? Käyttävätkö he FinELibiä, E-lehdet tietokantaa tai uutta Nelli-portaalia? Tähtitieteilijöiden tiedonhankinta kyselyni mukaan viitteet ja aineistot löydetään etupäässä tärkeimmistä tähtitieteen lehdistä ja tähtitieteen omista viitetietokannoista. Tähtitieteen ylivoimaisesti tärkein viitetiedon lähde on NASAn rahoittama ja käyttäjille ilmainen ADS (Astrophysics Data System), http://adsabs.harvard.edu. Observatorion työasemien ip-osoitteet ovat muotoa 128.214.14.* tosin kaikki tällaiset ip-osoitteet eivät sijaitse Observatoriolla, mutta melko varmasti lähes kaikki sellaiset, joista käsin on käytetty ADSia. Hain ADSin käyttötilastoista käyttäjien (oikeastaan ADSia käyttäneiden työasemien), tehtyjen hakujen, saatujen viitteiden ja katsottujen abstraktien määrät. Nämä tiedot olivat saatavissa helmikuusta 2001 lähtien. Laatimani tilastoyhteenveto kuukausittaisesta käytöstä löytyy osoitteesta http://www.astro.helsinki.fi/~eisaksso/kiti/ads.html.
Keräämieni käyttölukujen perusteella ADSia käytetään suunnilleen jokaiselta Observatorion työasemalta. Kuukausittain ADSista tehdyistä hauista löytyneistä viitteistä noudetaan noin 200-500 abstraktia. ADSista löytyvät abstraktit sisältävät linkin kokotekstiaineistoon, joten sekä FinELibin kautta että laitoksen varoin hankittuja elektronisia aineistoja käytetään kohtuullisen paljon ADSin artikkelilinkkien kautta. Muut aineistoryhmät Observatorion kirjaston kokoelmiin sisältyy paljon erilaisia aineistoryhmiä, joita edellä ei ole käsitelty. Näitä ovat mm. arkistoaineistot, eripainoskokoelmat ja kartat. Arkistoaineistot muodostavat yhdessä museossa säilytettävien vanhimpien kirjojen kanssa historiallisesti arvokkaan museokokoelman. Pääosin kyse on F.W.A. Argelanderin (1799-1875), Anders Donnerin (1854-1938) ym. tähtitieteilijöiden muistiinpanoista, havaintopäiväkirjoista ja kirjeenvaihdosta. Donnerin kirjeenvaihtoa on systemaattisesti valokopioitu vuodesta 2001 lähtien ja sen osia on digitoitu skannaamalla. Ks. esimerkiksi J. C. Kapteynin kirjeiden muodostamaa digitoitua arkistoa, http://www.astro.helsinki.fi/history/donner/jck.html. Eripainoskokoelmissa on pääosin luetteloimatonta aineistoa aina 1600-luvulta lähtien. Aineistoja säilytetään käytäväkaapeissa, joiden sisältö tulisi inventoida. Joitakin observatorion tutkijoiden 1800-luvun julkaisuja jotka löytyvät eripainoskokoelmista on digitoitu verkkoon. Kartta-aineistoa on kertynyt kohtalaisen paljon, mutta niiden määrää on vaikea ilmaista hyllymetreinä. Koska vanhemmatkin kartta-aineistot ovat yhä enemmän siirtymässä digitaaliseen muotoon, valtaosaa näistä kokoelmista ei juuri käytetä muihin kuin historiallisiin tarkoituksiin, jos ollenkaan. Karttamuotoisen aineiston ongelmana on niiden vaatima säilytystila vanhat kartastolaatikostot ja kaapit vievät rakennuksessa paljon pinta-alaa. Osa aineistosta kannattaa siirtää muualle. Yhden vanhan, matalan kartastolaatikoston sisältämät aineistot on alustavasti inventoitu kesäkuussa 2004 ja inventaariolista on lähetetty Kansalliskirjastoon asiantuntijalausuntoa varten. Joitakin päätelmiä ja ehdotuksia Tämän projektityön puitteissa ei ole ollut mahdollista eikä järkevääkään tehdä kattavaa arviointia. Tarkoituksenani on ollut vain hahmotella nykytilanne ja muutamia soveltuvia keinoja sen arvioimiseksi. Yritän seuraavassa luonnostella vaihtoehtoja jatkoselvityksiä ja toimenpiteitä varten. 1. Elektronisten julkaisujen käyttö ja saatavuus vastaavat mielestäni hyvin Observatoriossa tehdyn tutkimustyön tarpeita. Viitetietokantojen suhteen tähtitieteilijät ovat varsin omavaraisia. Näiden aineistoryhmien kasvava osuus tulee kuitenkin ajan mittaan muuttamaan kirjastoa nykyisenlaisesta uutta ja vanhaa yhdistävästä hybridikirjastosta virtuaalisempaan suuntaan. Tähtitiede
tulee ajan mittaan kehittymään varsin riippumattomaksi paikkaan sidotuista ja tilaa vievistä painetuista kokoelmista. 2. Käyttämätöntä monografia-aineistoa on paljon. Sen todellinen käyttö tulisi selvittää pidemmän aikavälin lainaustilastoja tarkastelemalla ja muilla soveltuvilla menetelmillä. Kirjakokoelmille tulisi laatia karsintasuunnitelma. Kokoelmista tulisi karsia etenkin tähtitieteen kannalta vähemmän tärkeää aineistoa. 3. Monografiakokoelmaan sisältyy kohtuullisen hyvin tähtitieteen kirjallisuuden ydinaineisto. Kokoelmista puuttuvaa Astronomy Core Books listan kirjallisuutta kannattaisi hankkia jonkin verran lisää, mielellään yhteistyössä Kumpulan tiedekirjaston kanssa. Sen sijaan vanhempaa tähtitieteen monografiaaineistoa tulisi säilyttää kokoelman historiallisen kattavuuden vuoksi. 4. Ns. laitosten sarjat ovat mittava kokonaisuus, jota käytetään hyvin vähän. Valtaosa tästä kokoelmasta kannattaisi siirtää varastoon. Varastoinnin vaihtoehdot (Observatorion verstassiipeen valmistumassa oleva varastotila, kokoelman osien valikoiva siirtäminen muualle jne.) tulisi selvittää. 5. Kokoelmissa on runsaasti tähtitieteen kannalta marginaalista aikakausjulkaisuaineistoa. On selvitettävä, voisiko osia tästä aineistoryhmästä siirtää joko Kumpulan tiedekirjastoon tai Varastokirjastoon. Olen teettänyt harjoittelijalla päivitetyn listauksen aikakausjulkaisuistamme (yli 400 nimekettä), sekä aineiston siirtoja ja karsintaa silmälläpitäen siitä, mistä muista korkeakoulukirjastoista kyseisiä sarjoja löytyy. Osa listalta löytyvistä julkaisuista sisältyy laitosten sarjoihin. Kyseisen listauksen perusteella teen laitoksen johtoryhmälle syksyyn 2005 mennessä ehdotuksen muualle siirrettävistä sarjajulkaisuista. Observatorion kirjaston kehittämistoimenpiteistä päättää viime kädessä tähtitieteen laitoksen johtoryhmä, ja jatkoarvioinnin painopisteet valikoituvat sen valitsemien suuntaviivojen mukaan. On luonnollista, että kehittämistyön keskeisenä painopisteenä tulee jatkossakin olemaan tähtitieteen tutkimuksen edistäminen. Tässä kehittämistyössä kannattaa kuitenkin ehdottomasti käyttää apuna kokoelmatyön työkaluja, kirjastoammatillisia näkökulmia ja kirjastoalan asiantuntemusta. Lähteet H.A. Abt: "Changes in astronomical publications during the 20th century." Information handling in astronomy historical vistas. Dordrecht: Kluwer 2003, ss. 127-137. Bourne, C.E.: "Some user requirements stated quantitatively in terms of the 90 percent library". Electronic information handling, ed. A. Kent. Washington, DC: Spartan Books, 1965, ss. 93-110. Gibson, J.: Retention statement for Observatory collection. Julkaisematon luonnos, Glasgow University, 2004. Isaksson, Eva: Astronomy library in a small country a rare species. Library and information services in astronomy IV (LISA IV). Washington, DC : United States Naval Observatory 2003, ss. 331-337 Swigger, K.; Wilkes, A.: "The use of citation data to evaluate serials subscriptions in an academic library." Serials Review Summer 1991 17:2, ss. 41-46. Wilén, R.: Kokoelmien kehittämistä vai hankintaa: tieteellisten kirjastojen kokoelmatyön käytäntö ja haasteet. Helsinki: Suomen tieteellinen kirjastoseura, 1993. Wilén, R.: Kirjastokokoelmien evaluointi: teoria, menetelmät ja käytäntöön soveltaminen. Kirjastokokoelmien evaluointi- teoriasta toteutukseksi. Tampere: Tampereen yliopisto 1992, ss. 1-46. Youngen, G.K.: "Using current awareness search results to measure a journal collection's relevancy." Library Collections, Acquisitions & Technical Services 23:2 (1999), ss. 141-148.