Ulla Talvitie SODAN JA IKÄVÄN VUODET Elämänkerrallinen kertomus sotavuosista
Sodan ja ikävän vuodet Ulla Talvitie Ulkoasu: R. Penttinen Kustantaja: Mediapinta, 2009 ISBN 978-952-235-115-9 Print-On-Demand
Sisällys Henkilötiedot... 7 Lukijalle... 9 Prologi... 13 Talvisota... 29 Ylimääräiset kertausharjoitukset... 29 Linnoitustöissä... 35 Sotasairaala 20 Siilinjärvi... 38 Rintamalle... 57 Välirauhan aika... 61 Kihloihin... 61 Outokumpu... 65 Lomatodistus... 69 Häät... 80 Kuvia vuosilta 1940 1950... 87 Jatkosota... 95 Sodan ensimmäiset viikot... 95 Lapsen syntymä... 104 Suruviesti... 118 Aunuksen saloilla... 120 Kotona ja rintamalla... 124 Sotasairaalassa... 137 Vapautettu palveluksesta... 147 Perhe-elämää... 147 5
Kuun tarina... 150 Aino-täti... 151 Muutto... 154 Sadonkorjuun aika... 157 Takaisin rintamalle... 161 Isi on solassa... 161 Muisto Syväriltä... 164 Vetäytyminen Syväriltä... 165 Rauha... 172 Saimme isän kotiin... 172 Yhteiskunnallisen osallistumisen aika... 175 Mummu ja äiti... 182 Lähteitä... 196 6
Henkilötiedot Paavo Antero Turtola s. 29.1.1906 Lehtimäellä, k. 28.3.1987 Tampereella Ylioppilas Turun suomalaisesta lyseosta 1927 Ylempi oikeustutkinto Helsingin yliopistossa 1936 Varatuomari 1940 Outokumpu Oy:n palveluksessa 1937 1971: sosiaalipäällikkö ja lakiasiainhoitaja 1937 1959, sosiaalijohtaja 1960-1971, sosiaalineuvos 1965 Sirkka Marjatta Turtola os. Lampén s. 6.11.1914 Tampereella, k. 1.6.2009 Tampereella Ylioppilas Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta 1933 Sairaanhoitaja Helsingin kaupungin sairaanhoitajatarkoulusta 1938 Sairaanhoitaja Marian sairaalassa ja Siilinjärven sotasairaalassa 1939 1940 Kuvaamataidon ja liikunnan opettaja Outokummun yhteiskoulussa 1956 1969 Lapset Mirja Helena 24.7.1941 Lea Marjatta 17.10.1942 Ulla Kaarina 13.11.1943 Kirsti Ilona 5.1.1946 Sirkka-Liisa 29.11.1949 7
8
Lukijalle Vanhempieni Paavo Turtolan ja Sirkka Turtolan (os. Lampén) varhaisista nuoruusvuosista ja välirauhan aikaan solmitun avioliiton tapahtumista on säilynyt kirjeitä, eri yhteyksissä pidettyjä päiväkirjoja ja lehtileikkeitä. Päiväkirjat ja kirjeet ovat mielenkiintoista materiaalia monessa suhteessa. Yksittäisten henkilöiden kirjeiden kautta avautuu näkymä sen ajan ihmisten arkiseen elämään ja toimeentuloon. Kirjeet ja päiväkirjat kuvastavat 1930- ja 40-luvuilla eläneiden nuorten ihmisten tunteita tärkeistä henkilökohtaisista ratkaisuista ja kokemuksista erityisesti vaikeiden sotavuosien aikana. Paavo ja Sirkka tapasivat ensimmäisen kerran Helsingissä syksyllä 1933, kun Sirkka tuli Helsinkiin opiskelemaan. Tämä ajanjakso kesti vain yhden lukuvuoden, koska Sirkka lopetti opintonsa yliopistossa seuraavana keväänä. Hän oli vakaasti päättänyt pyrkiä sairaanhoitajatarkouluun. Vuosikymmenen loppupuolella Paavo ja Sirkka tapasivat satunnaisesti muutaman kerran. Tältä ajalta on säilynyt vain muutamia Paavon Sirkalle kirjoittamia kirjeitä, joista selviää Paavon siirtyminen Outokumpuun ja osallistuminen sotaa edeltäneinä vuosina linnoitustöihin ja sotaharjoituksiin. Sirkka valmistui sairaanhoitajaksi sotaa edeltäneenä vuonna. Hän oli juuri saanut vakinaisen paikan Marian sairaalassa, kun lokakuussa tuli komennus Kuopioon perustamaan sotasairaalaa. Nuoren sairaanhoitajan ajatuksia ja tunnelmia Sirkka on kirjoittanut talvisodan aikana pitämäänsä päiväkirjaan. Toukokuussa Sirkka sai yllättäen kirjeen sodasta palaavalta Paavolta. Kirje johti tapaamiseen Kuopios- 9
sa ja kihlautumiseen. Välirauhan kesäkuukausina Paavon lähettämät kirjeet kertovat hänen suuresta ikävästään ja toiveistaan aloittaa yhteinen elämä Outokummussa. Syksyllä Sirkka ja Paavo menivät naimisiin. Outokummussa alkanut yhteiselämä keskeytyi, kun sotatoimet alkoivat kesäkuussa 1941. Kenttäposti kulki hitaasti kodin ja rintaman välillä. Sirkka piti myös jatkosodan aikana päiväkirjaa, jonka hän on omistanut heti sodan puhkeamisen jälkeen syntyneelle vanhimmalle tyttärelleen. Yksinäisyys ja ikävä, halu jakaa elämää koskettavat asiat kuten syntymä ja kuolema, välittyvät kirjeissä ja päiväkirjassa. Toinen lapsi syntyi asemasodan aikana. Paavo oli silloin kaukana Syvärinjoen takana. Vuoden loppupuolella hän joutui sotasairaalaan pahaksi äityneen selkävaivan takia. Outokumpuyhtiön myötävaikutuksella hän sai vuoden vapautuksen rintamalta. Näin pieni perhe sai elää ensimmäisen kerran yhdessä sodan aikana. Loppuvuonna syntyi kolmas lapsi ja pian sen jälkeen Paavo palasi takaisin rintamalle. Sodan loppuvaiheen vetäytymistaistelut olivat hyvin rankkoja kokemuksia rintamalla oleville, mutta myös kotona oleville. Tiedonkulku oli hidasta ja kirjeet kulkivat omaa rataansa viikkojen viiveellä. Sotatapahtumien yleisestä kulusta ja erityisesti Paavon joukko-osaston vaiheista olen koonnut tietoa sotahistoriaa käsittelevistä kirjoista. Olen myös käyttänyt Sirkan tekemää leikekirjaa, johon hän on leikannut sanomalehdistä virallisia tiedotuksia Aunuksen rintaman taisteluista. Päiväkirjat ja kirjeet kuvastavat yksityisten henkilöiden ajatuksia ja tuntemuksia poikkeuksellisten olojen keskellä. Sodan jälkeisiä vuosia olen kuvannut perheen jäseniin liittyvissä pienissä tuokiokuvissa, joissa rakennetaan sota-ajan jälkeistä elämää. Paavo alkoi osallistua erilaisten luottamus- 10
tehtävien hoitamiseen ja joutui työn kautta mukaan yhtiön sotakorvausponnisteluihin. Outokummun kaivoksen historian ja Kuusjärven-Outokummun paikallishistorian avulla olen pyrkinyt liittämään perheen tapahtumat laajempaan yhteiskunnalliseen yhteyteen. Keravalla Ulla Talvitie 11
12
Prologi Paavo Antero Turtola (1906 1987) syntyi Lehtimäellä, jonne hänen isänsä Kaarlo Kustaa Turtola (1865 1936) oli määrätty kappalaiseksi. Muutaman vuoden kuluttua hän muutti kasvavan perheen mukana Tarvasjoelle, jonne isä nimitettiin kirkkoherraksi. Ypäjän kirkkoherraksi Kaarlo Kustaa nimitettiin vuonna 1919. Äiti, Elin Maria Enqvist syntyi Teiskossa 1872 ja kuoli siellä vuonna 1950. Perheeseen syntyi kaikkiaan 12 lasta, joista neljä kuoli lapsena. Paavo kävi kansakoulua Auvoisissa, jossa hänen Suomatätinsä oli opettajana. Kotoa Tarvasjoelta oli kouluun sen verran matkaa, että Paavo ja vuotta myöhemmin Kalle-veli asuivat viikolla tätinsä luona. Oppikoulua käytiin Turussa ja sinne mentiin hevoskyydillä, jossa koululaisten mukana vietiin ruokatavaroita koulukortteeriin. Paavo oli Turun lyseossa toisella luokalla, kun hän liittyi partiopojaksi. Paavon nuoruuden aikaisesta vihkosta löytyi alla oleva pohdinta partioliikkeen merkityksestä hänen nuoruusvuosiensa kehitykseen (Päiväkirja 12.11.1929): Kuullessani esitelmän partiolaisuudesta tulin ajatelleeksi, mikä merkitys partiolaisuudella on ollut minuun poika iälläni. Muistan elävästi sen syyskuun 18 päivän 1918 jolloin menin koulun pihalle, mihin koulun partiolaiset olivat kokoontuneet ja missä nuoria alokkaita otettiin koulumme partiojärjestöön. Vanhemmat partiopojat partiopuvuissaan herättivät ihastustani ja hartain toivoni oli päästä jäseneksi. Arkana liityin alokasrivin viimeiseksi mieheksi. Ihan pelkäsin etten kelpaisi partiopojaksi. Suurella kunnioituksella katselin 13
VIII luokan poikia, jotka minutkin hyväksyivät partiolaiseksi. Pääsin Kyyhkys vartioon. Partiolaisuudella on ollut ratkaiseva merkitys poikavuosieni kehitykselle ja koko sille pohjalle, jolle sitten olen voinut rakentaa luonteeni kehityksen, se on antanut sille lujan pohjan ja terveen suunnan. Partiolaisuus opetti minut rakastamaan ja ymmärtämään luontoa. Voisinko sitä nyt niin ihailla ja rakastaa, jollen sitä poikana olisi oppinut Turun ympäristön vehmaissa laaksoissa. Osaisinko nyt nauttia kukkien värikauneudesta, jollen olisi sitä partiopoikana retkeillessäni oppinut. Ymmärtäisinkö lintujen laulun, puiden huminan ja taivaan värivälkkeen kauneuden, auringon noustessa ja laskiessa, meren tyyntä kauneutta, kun se kuvastaa pintaansa iltahämyssä kaikki yhtenä sopusointuna. Ymmärtäisinkö mitään tästä kauneudesta ja luonnosta jollen olisi sitä nuorena partiolaisena oppinut ymmärtämään. Osaisinko rakastaa Jumalaa, kotia ja isänmaata niin suuresti kuin sitä nyt teen ellen olisi sitä silloin oppinut. Osaisinko rakastaa lähimmäistäni ja kunnioittaa hänen vakaumustaan ellei se olisi silloin juurtunut. Olisinko raitis jos en olisi silloin oppinut raitis olemaan. Ylioppilaaksi Paavo kirjoitti Turun suomalaisessa lyseossa keväällä 1927. Heti ylioppilasjuhlien jälkeen kesäkuun alussa Paavo meni suorittamaan varusmiespalvelustaan Viipuriin. Hän oli jatkuvasti kirjeenvaihdossa sisarustensa kanssa. Kirjeissä välittyy sisarusten väliset hyvät suhteet. Vanhin veli Jussi oli tähän aikaan opiskelijana sotakorkeakoulussa. 14
Alokas Paavo Turtola, Perkjärvi Helsinki, 14.6.1927 Kiitos kirjeestäsi, sain sen tänään käsiini! Meillä on täällä juuri tentit käsillä, tänään oli sotahistoria, jäljellä vielä neljä, viimeinen 27 pv:nä. Viimeisenä tätä kuuta lähdemme Kannakselle. Ensin on rajaseudulla tiedustelua kolmisen päivää, sitten vajaa pari viikkoa taktillisia harjoituksia Kuolemanjärven Uudenkirkon seuduilla. Seuraa viikon tarkastelu permanenttiasemilla ja vihdoin 25.7. viikoksi seuraamaan tykistöammuntaa Perkjärvelle. Koko elokuun olemme komennettuna vieraisiin aselajeihin ja hyvin luultavaa, että joudun sen viettämään tykistössä. Mutta suo anteeksi, etten havainnut heti alussa onnitella ylioppilaaksi tulosi johdosta! Oli muuten oikein hyvä asia, että pääsit viivytyksettä alkamaan sotapalveluksesi ja sitä paitsi hyvään rykmenttiin. Sait oikein kelpo päällikön. Hän oli kuunteluupseerina Kadettikoulussa samaan aikaan kuin minäkin. Tietysti ensi aika on siellä hyvin ikävää, varsinkin kun kohtelu vanhempien sotilaiden taholta tahtoo alussa olla vähemmän mairittelevaa, usein ehkä luvattomankin rajua (seikka, johon luulen monen upseerin kiinnittävän liian vähän huomiota), mutta aika sopeuttaa vähitellen olot. Teet tehtäväsi parhaasi mukaan, et takerru mahdollisiin hankauksiin tarpeettomasti ja ennenkaikkea olet kelpo toveri puolueettomasti, niin asiat rupeaa kyllä luistamaan ja huomaat alkavasi viihtyäkin. Lisään vielä, vaikkei se sinuun nähden olisikaan tarpeellista: vältä alkoholia ja vältä myös teille tarjoutuvia naisia, sillä useimmat niistä ovat jonkin sukupuolitaudin saastuttamia. Erikoisesti pyydän sinua tämän varoituksen muistamaan Viipurissa, jossa nämä houkutukset ovat vielä suuremmat. Olisin lähettänyt sinulle hieman taskurahaa, mutta kun 15
Erkki ja Aino osasivat jo pulittaa minulta, en voi nyt antaa. Myöhemmin tavatessamme voit sitten saada, ehkäpä saitkin kotoa aluksi. Miten on sitten lomasi laita, et kai vielä tiedä sen mahdollisuuksista. Voithan kuitenkin yrittää läpäisetkö vaadittavan tutkinnon. Joko teillä muuten on pesäpallo käynnissä? Harrasta muuten muutakin urheilua, sillä urheilumies on aina hyvässä kurssissa sotaväessä. Viljo, niin kuin minäkin, voimme tietysti hyvin. Pojalla on kesäkurssit, jotka kestävät elokuun puoliväliin. Saa viikon loman juhannuksen molemmin puolin ja matkustanee silloin pois kaupungista. Pysyn koko tämän kuun kaupungissa, vaikka tenttien välissä voisikin pistäytyä jossain maaseudulla. Saapa sitä tilaisuuden maalla oloon sitten myöhemminkin. Syd. terveisin Jussi Syyskuussa Viljo, joka opiskeli lääkäriksi, ilmoitti Paavolle tulevansa Viipuriin: Tulin eilen aamuna tänne Kunnallissairaalaan. Asun Kunnallissairaalassa. Tule tapaamaan huomenna, mieluummin klo 6 jälkeen. Puh. 354. Viljo Samoihin aikoihin Urho, joka toimi matkatarkastajana Maamiesten Kauppa Oy:ssä, lähetti Ypäjältä Paavolle kortin: Kiitos kirjeestäsi. Olen unohtanut rahalähetyksen. Hyvä kelpaa perästäkin, siksipä lähetän nyt vaan 100 mk, myöhemmin saat lisää. Hyvin on aika kulunut. Työt ovat sujuneet kohtalaisesti ottaen huomioon tämän sateisen kesän. Terveinä ollaan koton. Lähden tänään Hämeenlinnaan käymään ja vien tämän samalla postiin. Siis voidaan hyvin ja terveiset kotiväeltä. Urho veljesi 16
Nuorin veli Erkki kävi oppikoulua Turussa. Syyslukukausi oli alkanut, kun hän kirjoitti Paavolle: Turun terveiset Porvoon mitalla meiltä pappilan koululapsilta ynnä herra abiturientilta. Eipä ole tullut vielä sinne kirjoitettuakaan, kun toiset ovat kirjoitelleet. No niin kuinkas siellä aika juoksee, täällä se menee pikajuoksun nopeudella, ettei meinaa perässä pysyä, aina vaan on ajan laskussa viisi, kuusi päivää perässä. Siiri ja minä kävimme viime pyhänä kotona. Lähdimme Turusta puoli neljän junassa, asemalta Ypäjällä menimme kupé autolla eikä tullut kylmä yhtikään. Tulimme taas pois sunnuntaina yöjunassa. Kun tulimme asemalle oli kurja ilma, kun oli pakkanen, satoi lunta ja kävi tavaton tuuli ja täytyi kärryillä tulla asemalle, kun ei ollut lunta juuri yhtäkään. Jokijää oli hyvässä kunnossa luistelemiseen, mutta minulla ei ollut luistimia mukana Ypäjällä. Neljä ja puoli viikkoa on vielä koulua ennen joulua. Joulukuun 6 p:nä on täällä suuret juhlat. Tykistö ampuu Tähtitornin mäeltä ja samalla kohotetaan jättiläiskokoinen lippu merikoulun katolle. Päivällä on suuri suojeluskuntain ja sotaväen paraati. Illalla on juhlavalaistus ja ilotulitus, sekä kolme suurta juhlaa Palokunnassa, Akatemiassa ja työväentalolla. En taas enää paljon muuta tiedäkään tällä kertaa. Terveisin Erkki 17
Aino kävi myös koulua Turussa. Hän oli käynyt keskikoulun tyttölyseossa, mutta nyt syksyllä oli siirtynyt Turun suomalaiseen yhteiskouluun. Paavolle hän kirjoitti salaisista haaveistaan: En ole vielä liittynyt Karjalaseuraan. On ollutkin vasta yksi kokous. Seuraavaan kokoukseen menen jo. Kalle on vielä siellä. Toverikunnassa olen ja tänään on meillä ensimmäinen konventti, kun on huomenna torstaina lupaa. Sain juuri tänään kirjeen Saarisen Sirkalta. Hän kirjoitti Urhon sanoneen, että minun ensin piti mennä Tampereen talouskouluun. Minä ihmettelin, sillä eihän minulla ole mitään vakavaa aikomusta ollut mennä talouskouluun, vaikka en olisikaan päässyt yhteiskouluun. Ei, kyllä minä pidän talousalasta hyvin paljon, mutta pidän vielä enemmän sairaanhoitoalasta. Olen jo toisinaan vähän harmitellutkin, kun tulin ollenkaan jatkamaan, olisin mennyt vain heti sairaalaan. Pääseehän sinne vielä myöhemminkin, mutta pelkään, että isä tahtoo minun mennä lukemaan yliopistoon ja silloinhan menevät suunnitelmani tyhjiin. Sitä paitsi minusta olisi niin hauska olla sairaanhoitajattarena nyt juuri, kun olen vielä näin nuori kuin nyt olen. Ei ole yhtään varma, vaikka lopettaisinkin kouluni jo ensi keväänä, jos vain haluni yhä kasvaa ja jos saan siihen luvan. Älä vaan hiisku kenellekään mitään tästä asiasta. Muista! En ole itsekään kertonut tästä muille kuin ainoastaan sinulle. Älä kirjoita mitään kirjeessäkään tästä, kun kirjoitat minulle, ettei toiset saa tietää siitä. Aino-sisko Siiri oli valmistunut farmaseutiksi ja oli töissä apteekissa. Hän kirjoitti loppusyksystä Paavolle Turusta: Olet ehtinyt jo kirjoittaa minulle parikin kertaa saamatta vielä vastausta. Tänä iltanakin olen jo käynyt sekä konsertit, 18