Näkökulmia avioliittoon

Näkökulmia avioliittoon Jyrki Tiitinen Toinen Toisellemme suunnitteluryhmän jäsen Parisuhteen palikat työryhmän jäsen Paras on edessä Juhannuskonferenssi 2008 21.6.2008

2 Johdanto Näkökulmia avioliittoon Tämän vuoden konferenssin teemaksi on valittu paras on edessä. Lause herättää toivoa on jotain mitä kohti edetä, jotain mitä tavoitella. Avioliitossa elävä saattaa huokaista hiljaa mielessään kunpa paras oikeasti olisi vielä edessä, nykyinen ei oikein tyydytä. Mielikuvat avioliitosta eivät kohtaa todellisuudessa. Mielessään ymmärtää kaipaavansa jotain parempaa, mutta ei oikein osaa pukea sitä sanoiksi antaa sille otsikkoa. Tällaiset ajatukset eivät ole laisinkaan poikkeuksellisia. Moni pohtii näitä kysymyksiä mielessään miksi minun liitostani ei tullut toivomaani? Miksi tarpeeni eivät täyty? Tämä avioliittoluento on otsikoitu näkökulmia avioliittoon. Tarkoituksenani on yhdistää nämä kaksi otsikkoa, ja pohtia yhdessä kanssanne, millaisen sisällön paras on edessä otsikolle voisi antaa. Avioliiton odotukset Miksi olen avioitunut? Kysymys yllättää! Miksi sitä pitäisi pohtia? Toisaalta on hyvin huolestuttavaa, mikäli ei ole koskaan pysähtynyt kysymyksen eteen, tai ei ole uskaltanut kohdata sitä. Voiko avioliitolle asettaa tavoitteita, jos ei tiedosta miksi on avioitunut? Tutkimuksissa on ilmennyt, että ihmiset odottava avioliiton vastaavan mm. seuraaviin tarpeisiin: - elämän yleisen turvallisuuden takaamiseen - mahdollisuuteen kokea uusia asioita - mahdollisuuteen viedä keskeneräiset suunnitelmat loppuun - itsensä toteuttamisen tarpeeseen - mahdollisuuteen saada lapsia Kuinka realistisia edellä luetellut odotukset ovat? Mitä puolisot pohjimmiltaan odottavat toisiltaan tai itseltään? Onko onnellisuutemme jonkun toisen vastuulla; ensiksi vanhempiemme, sitten puolison? Lasten saaminen on avioliitolle ominainen piirre, mutta kuinka on muiden odotusten laita? Otammeko ihan oikeasti vastuuta omasta elämästämme? Avioliiton palikat Olemme olleet mukana Parisuhteen palikat nimisessä yhteistyöhankkeessa, jossa on mukana kirkkohallituksen perheasiat ja useita kristillistä avioliittotyötä tekevää tahoa. Yhteistyön tuloksena on syntynyt havainnollistamisväline palikkatalo. Talo auttaa itse kutakin pysähtymään miettimään niitä asioita, joita pitää omassa avioliitossaan tärkeänä. Talon alimpana palikkana kivijalkana on sitoutuminen. Sen päälle asettuu seksuaalisuus, tunteet ja riidat, sekä teot ja sanat, unohtamatta luottamusta ja anteeksiantoa. Kattona talolla on rakkaus. Moni ajattelee rakentaneensa avioliittonsa rakkauden varaan. Onko se kuitenkaan mahdollista? Rakkaudesta on sanottu, että se tuntuu näkymättöminä säikeinä kahden ihmisen välillä. Voiko sen varaan perustaa avioliiton? Rakkaus vieläpä vaatii huolenpitoa kasvaakseen ts. aikaa puhjetakseen täyteen kukkaan.

3 Jokunen saattaa miettiä rakentaneensa avioliittonsa sitoutumisen varaan. Se kun on tahdosta ja mielialoista riippumaton valinta pysyä yhdessä. Ei ole myöskään täysin tavatonta, että ajan myötä sitoutumisen ja rakkauden välille syntyy mielen tasolla, tiedostamattomana asiana, ikään kuin vastakkainasettelu? Ensi-ihastumisen jälkeen, arjen alettua, saatetaan nimittäin miettiä, että tätähän se rakkaus on sitoutumista toiseen, tunteista riippumatta. Ajatukselle tuntuu löytyvän tukea Raamatustakin: kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Sanonta tunteista riippumaton sitoutuminen on mielestäni huolestuttava. Se on sävyttynyt toteamus. Aivan kuin sitoutuminen olisi kielteisten tunteiden saattelemaa kärsimystä ilman rakkautta. Näin ei saisi olla. Sitoutuminen avioliittoon tuo suhteeseen suojan, jonka turvissa läheisyydellä on aikaa kasvaa. On erittäin huolestuttavaa, mikäli sitoutumista ei ymmärretä oikein, ja ajatellaan sen korvaavan Raamatullisena elementtinä rakkauden. Voiko olla, että avioliittoa ei voi rakentaa rakkauden, eikä liioin sitoutumiseenkaan varaan olkoonkin, että kumpikin asia on erittäin tärkeä? Mikä on siis se perusta, jolle toimiva, molempia osapuolia ilahduttava, avioliitto tulee rakentaa? Sellainen avioliitto, joka kestää elämän eteen tuomat kolhut? Onko parempi on edessä toiveajattelua? Mille perustalle taloni rakennan Löydämmekö Raamatusta ohjeita avioliittoa varten? Onko sieltä löydettävissä ohjeita siitä, mihin järjestykseen avioliiton palikat tulisi järjestää, ja millaiselle perustalle kaikki tulisi pystyttää? Meidän kaikkien tuntema Raamatunpaikka: Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa ei puhu avioliiton perustuksista mitään. Sen se kyllä kertoo, keiden tulisi olla lapiot kädessä perustuksia luomassa. Erittäin tärkeä, jopa elintärkeä ohje avioliiton onnistumiselle, mutta ei valitettavasti liity perustuksiin. Toinen meidän kaikkien tuntema jae: Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon. ei sekään mainitse perustuksista mitään. Jakeessa on tärkeä ohje yhdyselämää ajatellen, mutta se liittyy avioliitossa elämiseen yhteen avioliiton palikkatalon palikoista. Älä tee aviorikosta ja Älä tavoittele toisen vaimoa ovat nekin käskyjä avioliitossa elämistä varten, mutta kertovatko ne meille sellaisinaan avioliiton perustuksista. Raamattu on kuitenkin meille kristityille ohjekirja siitä, kuinka meidän tulee elää. Vaikuttaa siltä, että Jumala ei erottele ihmisiä siviilisäädyn mukaan. Tietyt elämän perusteet ovat samat, on sitten avioitunut tai naimaton. Ehkä asiaa on tarkasteltava hieman toisin? Rakennuspaikka Jeesus toteaa: Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. ja kertoo mitä noudattamisesta seuraa: Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. Vertaus on helposti ymmärrettävissä, hyvin yksinkertainen, mutta pitää sisällään jotain sangen mielenkiintoista.

4 Jeesus antaa vertauksensa vuorisaarnan jälkeen. Vuorisaarnan, jonka sisällön me tunnemme autuaaksijulistuksen, ohjeet vannomisesta, aviorikoksesta, vihamiehien rakastamisesta, rukouksesta, mammonasta ja Jumalan huolenpidosta. Voivatko nämä asiat todella vaikutta siihen, kestääkö avioliittotalo vai ei? Onhan meitä useaan otteeseen opetettu vaalimaan nimenomaan liittoamme ja siellä keskustelua, kriisien käsittelyä, seksuaalisuutta ja anteeksiantoa muutaman tärkeän asia mainitakseni. Tässä yhteydessä on syytä tarkastella miten kalliolle rakentaminen eroaa hiekalle rakentamisesta. On hämmästyttävää havaita, ettei Jeesus sanallakaan viittaa siihen, että hiekalle rakennettu talo olisi jotenkin huonompi kuin kalliolle pystytetty. Voi se sitä olla, mutta niin ei tarvitse olla. Hiekalle rakennetussa avioliiton talossa palikkatalossa on saatettu hyvinkin miettiä sitoutumista, on ymmärretty seksin merkitys, haluttu puhua ja kuunnella, käsitetty tunteiden liittoa syventävä merkitys, ja vaalittu rakkautta. Silti, Jeesus toteaa: Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka.. Siis maan tasalle! Silloin menetetään kaikki, myös kivijalka sitoutuminen. Tämä jos mikä on vakavaa. Kuinka ylipäätään voimme onnistua liitossamme jos sitoutunutkin liitto voi sortua? Miten kalliolle rakennetaan, mitä se meiltä edellyttää? On ehkä ensi syytä pohtia avioliitoissa yleisesti vallitsevia ongelmia. Lihan johdettavana Avioliiton ongelmat mikä palikka vinossa Omaa elämää ja sen myötä avioliittoa tarkastellessa, ja avioliittotyötä tehneenä, on tullut havainneeksi, että suhteessa esiintyville ongelmille on yksi yhteinen nimittäjä itsekkyys. Hengellisessä kontekstissa asia on ilmaistavissa laajemmin toteamalla ongelman olevan lähtöisin omasta lihastamme. Alussa mainitun tutkimuksen avioliitolle asetettuja tavoitteita tarkastellessa havaitsee niiden taustalle liittyvän kysymyksen miten minä tästä kaikesta hyödyn. On sangen ilmeistä miten avioliiton eri osa-alueiden palikoiden käy, mikäli niitä ohjaa oma lihamme. Paavali toteaa kirjoittaessaan roomalaisille, että: Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman ja galatalaisille hän avaa asiaa edelleen: Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat vihamielisyys, riidat, kiukku, eripuraisuus, kateus, jne.. Moni edellä kuvatuista sanoista kuvaa kieltämättä varsin hyvin tulehtunutta, toimimatonta avioliittoa. Jos siis lihamme ohjaa tekemisiämme, niin voiko oikeasti ojentautua kohti ajatusta parempi on edessä? Voiko edellä lueteltujen aikaansaannosten myötä olettaa, että suhteessa olisi luottamusta? Entä onko toimivaa seksuaalisuutta? Riitoja varmasti on, mutta mahdollistaako ne suhteen syvenemisen? Paavali kirjoittaa korinttilaisille: Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.. Ei ihmisenä eläminen lie se varsinainen ongelma ole, jos se ei ole lihan johtamaa elämää. Avioliiton ohjaus pitäisi aivan selvästi saada rakennettua jonkun muun, kuin oman lihamme itsekkyytemme varaan. Perustan pitää olla toisaalla. Tarvitaan toisenlaista asennetta.

5 Mitä liha on Raamatun viisaudet jäävät helposti arkielämälle vieraiksi, ellei niitä tarkoin tutki ja pohdi. Paavali puhuu lihan pyrkimyksistä. Mitä ne ovat? Miten omassa elämässämme voimme hallita tilannetta? Mitä avioliitossa pitää tehdä, jotta päästään kohti edessä on parempaa. Onko jotain valintoja, joita herätessään voi joka aamu tehdä? Raamattu puhuu lihasta tarkoittaen sillä usein sielua ja ruumista. Ruumiin me kaikki ymmärrämme, ja sen tarpeet ravinnon, levon ja liikunnan. Avioliiton myötä tarpeiden listalle ilmestyy seksuaalisuus. Tarve on toki olemassa naimattomillakin, mutta puolison myötä se pääsee oikeuksiinsa. Ihomme halajaa kosketuksesta! Entä mitä sielulla tarkoitetaan? Hieman yksinkertaistaen voisi todeta, että sielumme pitää sisällään mielemme tunteemme ja ajatuksemme. Sielumme tulkitsee ruumiilta saamiaan ärsykkeitä. Se pistää meidät toimimaan, kun se esim. saa viestin nälän tunteesta. Lämmin, hyväilevä puolisomme kosketus ihollamme, herättää tunteemme. Alamme kaivata lisää hyväilyä, mielemme ilahtuu ja ajatuksemme heräävät. Pystymme sielussamme ajatuksissamme käsittelemään kokemaamme. Kosketus tuntuu hyvältä, kaipaamme lähemmäksi puolisoamme. Seksi on sydämen tunteittemme kaipausta toisen lähelle. Ajatuksissamme voimme käsitellä asiaa ja ryhtyä toimimaan siten, että ruumiin, ja tässä tapauksessa myös sielun, kaipaus voi saada täyttymyksensä. Avioliiton arki on se jossa suhteen syvyys ja toimivuus mitataan. Edellä lueteltuja asioita tarkastellessa havaitsee, että olemme sangen mutkikkaiden asioiden kanssa tekemisissä. Avioliitossa on monenlaisia tarpeita. Kaikille näille tarpeille, kuten vuorovaikutukselle, sitoutumiselle, seksille, rakkaudelle ja teoille, on ominaista se, että elämme niiden keskellä, kaipaamme niitä. Tarpeet näkyvät myös oheisen talon palikoista. Kyse on avioliiton kannalta tärkeistä asioista jokaisen palikan on oltava jossain määrin kunnossa, jotta kokonaisuus olisi toimiva. Avioliittomme ei etene kohti parempaa, jos laiminlyömme jotain osa-aluetta. Avioliittoleireillä pohditaan tarkemmin jokaisen palikan sisältöä ja miten niistä huolehditaan. Nyt keskitymme siihen, mille perustalle talo tulee pystyttää, jotta se kestäisi myös kriisit ja koettelemukset. Mihin taloni rakennan Vaikuttaa siltä, että oma lihamme estää näkemästä hyvän rakennuspaikan. Kuinka se on mahdollista? Paavali kirjoittaa galatalaisille: Mutta jos te revitte ja raastatte toinen toistanne, pitäkää varanne, ettette lopullisesti tuhoa toisianne. Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta oman itsekkään luontonne haluja. Miten Hengen ohjauksessa voi olla? Mitä tekemistä sillä on avioliiton ongelmien kanssa? Eikö näitä asioita ole aiemminkin yritetty liialti hengellistää, ja siihen on kyllästytty? Kaivataan konkreettista opastusta avioliiton eri alueilla. Avioliittoleiri on hyvä paikka tutustua puolison kanssa niihin palikoihin, joita itse kukin tulee rakentaa, jotta suhde olisi toimiva. Jokainen meistä haluaa itselleen hyvän avioliiton kauniin palikkatalon jossa on antoisaa elää. On kuitenkin eri asia rakentaa taloa kuin valita rakennuspaikka perusta talolle.

6 Kallioperusta Paavalin neuvo efesolaisille: Pyrkikää saamaan selville, mikä on Herran mielen mukaista. Älkää osallistuko pimeyden töihin: ne eivät kanna hedelmää ja galatalaisille kuvailtu hedelmien sisältö: Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. ohjaavat meidät takaisin pohtimaan vuorisaarnan merkitystä. Jeesus lupasi, että kunhan tekisimme Hänen sanojensa mukaan Herran mielen mukaisesti niin talomme kestäisi pystyssä koettelemuksissakin. Uskommeko tähän? Tässä on kuitenkin selvä lupaus: Herran mielen mukaisen elämän selvittäminen tuo meille hengen hedelmät olemme siis Hengen johdettavina, emme oman lihamme. On syytä perehtyä vuorisaarnaan tarkemmin. Hengen johdettavana Oikeanlainen perusta Alussa tuli todettua, että Raamattu on meille kristityille ohjekirja siitä, kuinka meidän tulee elää. Olemme sen jälkeen pintapuolisesti tutustuneet ihmisluonteeseen, sieluun ja ruumiiseen, ja havainneet, että ilman Hengen johdatusta emme voi tuottaa elämässämme sellaista hedelmää, joka antaisi elämää. Havaitsimme myös, että Hengen hedelmä edellyttää tietämystä Herran tahdosta. Siitä saamme tietoa mm. vuorisaarnasta. Mikä on keskeistä vuorisaarnassa? Mikä on vuorisaarnan opetus avioliitolle? Mikä vuorisaarnasta tekee kallion? Vuorisaarna alkaa autuaaksijulistuksella. Moni kohdista tuntuu merkilliseltä. Miksi murheelliset saavat lohdutuksen? Tässä yhteydessä murheellisuudella tarkoitetaan voimakasta, esim. toisen menettämisestä johtuvaa murheellisuutta. Entä miksi pitäisi olla hengessään köyhä? Eikö olisi suotavampaa olla hengessään rikas? Ja mitä tällä kaikella on tekemistä kallioperustan kanssa? Entäpä avioliiton? Suoja ulkokultaisuutta vastaan Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta Sana köyhä tulee samasta juuresta kuin nöyrä ja kiusattu. Nöyryys tarkoittaa asennetta. Se ei tarkoita itsekunnioituksen puutetta, tai muuta heikkoutta, vaan nöyrää asennetta Jumalaa kohtaan. On myös totta, että vain köyhä pyytää apua rikkaalla kun on kaikkea. Sanomme helposti olevamme syntisiä, mutta emme kuitenkaan myönnä olevamme niin syntisiä, ettemmekö omilla teoillamme voisi poistaa rikkomuksiamme. Mitä ajattelen itsestäni, ei voi olla vaikuttamatta asenteeseeni puolisoani kohtaan. Avioliitossa on erittäin vaarallista asettaa itseään puolisoaan paremmaksi. Nykyisin puhutaan tasavertaisesta suhteesta. Hyvin usein keskustelua käydään kuitenkin vain ulkoisista tekijöistä kuka siivoaa, kuka laittaa ruokaa, miten lastenhoito järjestetään, miten perheen taloudellisia varoja käytetään, jne. On kuitenkin paljon suurempaa tasa-arvoa, jos kumpikin puoliso on asenteeltaan nöyrä. Silloin tulee itsestään kantaneeksi yhteisiä ja puolison taakkoja, on ne sitten fyysisiä tai henkisiä. Paavali kehottaa meitä tähän kirjoittamalla Galatalaisille asiasta: Kantakaa toistenne taakkoja,

7 niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Moni mies on luullut olevansa perheen päänä jotakin erityistä, ja on sen myötä alistanut puolisoaan. Todellinen perheen päänä oleminen vaatii Hengen johdatuksessa olemista, ja nöyrää mieltä. Vaikuttaa siltä, että todellista tasa-arvoa avioliitossa ei saavuteta ilman henkilökohtaista oikeaa, nöyrää, asennetta Jumalaa kohtaan. Se luo sydämen asennetasolla oikean suhtautumisen myös puolisoa ja muita lähimmäisiämme kohtaan. Autuaita ovat murheelliset: he saavat lohdutuksen. Omaa arvojärjestelmäänsä vastaan rikkominen vie helposti itsekunnioituksen. Epäonnistuminen on raskas kokemus. Kuitenkin, syyllisyyden tunteminen Jumalan edessä on meille ihmisille vaikeaa. Paavali toteaa että Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen. Kukaan meistä ei halua menettää kasvojaan itsekunnioituksen säilyttämistä varjellaan tiukasti. Haluamme tämän vuoksi pitkälti kieltää syyllisyytemme, sen myöntäminen kun paljastaisi epäonnistumisemme. Tässä on kuitenkin vaaransa. Anteeksiannosta sanotaan että se puhdistaa ilmapiirin. Todellinen ilmapiiriä puhdistava teko on kuitenkin vilpitön anteeksipyyntö olen rikkonut sinua vastaan. On ilmeistä, että Jeesus haluaa varoittaa meitä väärästä sydämen asenteesta. Meidän tulee olla murheellisia oikeassa mielessä, jotta voisimme voittaa oman lihamme, ylpeytemme, ja nöyrtyä pyytämään anteeksi. Vilpitön anteeksipyyntö on paras anteeksiannon prosessin käynnistävä tekijä. Meidän on tämän vuoksi syytä varoa olevamme puolisoamme parempia, se kun on omiaan lisäämään anteeksipyytämisen kynnystä. Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. Kun on ymmärtänyt oman tilansa että on hengellisesti köyhä, ja että oma syntisyys murehduttaa mieltä on kärsivällisempi muiden tekemiä virheitä kohtaan. Vanha käännös puhuu sävyisyydestä. Sävyisyydessä on kyse ihmisen suhtautumisesta itseensä ja sen myötä myös puolisoon. Miten minä suhtaudun omaan puolisooni? On tarpeiden täyttämättä jättäminen aina puolison tekemä virhe? Jokainen kaipaa tasapainoa olemiseensa, mutta alkaako tilanteen eheytyminen virheen korjaamisesta täyttymättömän tarpeen tarkastelemisesta vai oikeasta asenteesta? Siitä, että on kärsivällinen puoliosaan kohtaan ja sen myötä tarkastelee oman sydämen asennettaan. Niin kipeältä kuin se onkaan tunnustaa, sieltä aika usein löytyy todelliset syyt puolisoiden välisiin mutkikkaisiin, välillä jopa tulehtuneisiin, tilanteisiin. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. Vanhurskaan elämän tavoittelu voi kuulostaa lakihenkiseltä joka hetki pitää tehdä oikein. Näin se onkin, jos yrittää tavoitteeseen omin voimin, näyttämään omien tekojen avulla oikealta kristityltä. Pääsemme tästä takaisin alkuperäiseen kysymykseen, olemmeko lihan vai hengen johdettavina tuotammeko hyviä hedelmiä vai onko elämämme yhtä eripuraa? Tähän liittyy myös lupaus heidät ravitaan.

8 Ongelmiin ajautuneessa avioliitossa tarpeet huutavat täyttymättömyyttä ei ole keskustelua, ei ole hyviä tekoja, ei ole seksiä, ei ole ehkä sitoutumistakaan, saati rakkautta. Paavali kirjoittaa tähän liittyen filippiläisille: Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala ei yllättävä kyllä, lupaa että kaikki tarpeemme täyttyisivät juuri niin kuin itse toivoisimme, mutta Hän lupaa varjella sydämemme ja ajatuksemme, antaen rauhan. Olemme silloin Hengen johdettavina! Raamattu opettaa selvästi, että nälkäämme tarpeitamme ei koskaan sammuta se, mitä teemme tai miten elämme, vaan sen tekee Jeesus Kristus. Miten suurenmoinen lupaus! Uskonko siihen? Autuaita ne, jotka toisiaan armahtavat: heidät armahdetaan. Vanha käännös puhuu laupeudesta. Kuinka armahtavainen tai laupea olen puolisoani kohtaan? Oheisella Raamatun jakeella ei tarkoiteta hyväntahtoista luonnetta uskosta osatonkin voi tehdä laupeuden tekoja tuntematta Jumalaa. Ihminen, joka kykenee armahtamaan toisen ihmisen, antamaan hänelle anteeksi, on kulkenut pitkän tien. Hän on ymmärtänyt hengellisen köyhyyden, kokenut murhetta syntisyydestään ja kaivannut vanhurskautta. Armahtavainen asenne vaikkapa puolisoa kohtaan on Hengen hedelmä! Autuaita puhdassydämiset, he saavat nähdä Jumalan Jeesus sanoo Markuksen evankeliumissa: Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Emme pysty itse puhdistamaan sisimpäämme, sydäntämme. Jos emme kulje Hengen johdattamina, emme varmuudella voi toteuttaa sananlaskujen kehotusta: Yli kaiken varjele sydämesi, sillä sieltä lähtee elämä. Voiko sydämen asenteen tärkeyttä koskaan liikaa korostaa? Sisäinen asenne Ajattelemme usein olevamme paljon parempia uskovia tai puolisoita kuin todellisuudessa olemme. Vuorisaarnan autuaaksijulistuksella Jeesus haluaa muistuttaa meitä siitä, että ilman Hengen johdatusta elämämme jää ulkokultaiseksi, hengellisyytemme keskenkasvuiseksi. Kaikilla em. asioilla on suuri merkitys koko elämällemme. Meillä tulee olla sisäinen asenne kohdallaan. On hyvin helppo nähdä mikä merkitys autuaaksijulistuksen jokaisella jakeella on vaikkapa avioliittotalon eri palikoita miettiessä. Avioliiton eri osa-alueet palikat voi saada näyttämään hienoilta, mutta jos ne on omissa voimin rakennettuja, niin kuinka ne voi kestää oikean koettelemuksen? Elämän ainoa perusta on Kristuksessa. Emme tosin aina ymmärrä mitä se käytännössä tarkoittaa. Vuorisaarna tuo ymmärrystä ulottuvillemme. Avioliittoon sovellettuna se tarkoittaa ennen kaikkea oikeaa asennetta olemista Hengen johdettavana. Se ei ole helppoa meille kenellekään. Se tarkoittaa asenteittemme tarkistamista. Keskitymme helposti ulkoisten seikkojen avulla arvottamaan olemassa olemistamme. Miettimään kuinka hyviä kenties olemme. Jeesus puuttuu tähänkin puhuessaan aviorikoksesta, vihamiesten rakastamisesta tai vannomisesta, muutaman esimerkin mainitakseni.

9 Suoja siveettömyyttä vastaan Jeesus toteaa: joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Seuraavissa jakeissa Jeesus suosittelee vaikka silmän repäisemistä irti, jos se viettelee. Sangen kovaa tekstiä! Nyt on kuitenkin muistettava, että puhutaan siitä perustasta, jolle talon voi rakentaa. On hyvä kysyä itseltään millaista luottamusta avioliittoon tuo se, että sydämessään tekee huorin? Entä kuinka se vaikuttaa sitoutumiseen? Puolisoilla on huomattavan paljon paremmat mahdollisuudet kriisien tullessa onnistua sitoutumisessaan, mikäli siveettömyyttä ei päästetä juurtumaan sydämeen. Kriisin tullessa sydämen asenne nousee esille kun ei jaksa omin voimin pitää kulisseja pystyssä. Suhtautuminen rikkomuksiin Silmä silmästä, hammas hampaasta tuntuu varsin väkivaltaiselta ajatukselta. Onko meillä oikeasti oikeus kostaa? Raamatun aikoihin oheinen ajatus oli ihmisten suojaksi. Jos rikkoi joltain hampaan, saattoi luottaa siihen, että menettää itsekin enintään hampaan ei enempää. Jeesus sanoo, että meidän tulisi pikemminkin olla valmiita kääntämään toinen poski. Tässäkin on kyse asenteesta. Olenko vaatimassa puolisoltani mahdottomia? Jos hän rikkoo minua vastaan, niin koenko oikeudekseni rikkoa yhtä lailla? Hyvinä päivinä niin ei tule tehtyä, vaikka mieli saattaisikin tehdä. Miten käy kriisin sattuessa valtaako koston ilmapiiri puolisoiden välit? Olemme jälleen sydämen asenteiden äärellä. Luottamuksemme taso Kun myönnätte, sanokaa vain: Kyllä, kun kiellätte, sanokaa: Ei. Enempi on pahasta, Jeesus neuvoo meitä. Raamatun aikoihin vannominen oli alkanut menettää merkityksensä yhteiskunnassa. Aiemmin kukaan ei ollut uskaltanut toimia vastoin vannottua, mutta tilanne oli muuttunut. Saatettiin vannoa jonkun kautta, vaikka todellisuudessa ajateltiin jotain ihan toista. Jeesus haluaa tässäkin että sydämen sisimmässä puhumme aina totta emme tarvitse siihen mitään ulkopuolista vahviketta. On nimittäin niin, että avioliitossa kunnioitus ja uskollisuus ovat luottamuksen perusta. Jos puoliso jää kiinni valheellisista puheista, niin miten sellaisista tilanteista selvitään eteenpäin? Yhteenveto Tärkein asia avioliiton onnistumiselle on sydämen asenne. Se on se kalliopohja, jolle avioliitto, tai elämä ylipäätään, tulee rakentaa. Sitoutuminen, anteeksianto, seksi, riidat ja luottamus, muutaman asian mainitakseni, ovat tärkeitä avioliittoon kuuluvia asioita. Niiden vaaliminen ja helliminen on tärkeää. Ne eivät kuitenkaan ole kallioperusta. Kallioperusta on sydämen asenne Hengen varassa ja Hengen johdattamana tehty tarkastelu omaan sisimpään, asenteisiin itseään ja puolisoaan kohtaan. Tämä vaatii toteutuakseen jatkuvaa rukousta ja Sanan lukemista. Näin tehden voimme todeta laittavamme Jumalan etusijalle elämässämme. Elämme siten Hänen tarkoittamallaan tavalla puolisoamme ja perhettämme palvellen.