KIRJALLINEN KYSYMYS 962/2001 vp Erikoissairaanhoidon työvoiman koulutuspaikat ja työvoiman saatavuus Eduskunnan puhemiehelle Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on ilmaissut huolensa sairaanhoitopiirin toiminta-alueen työvoimatilanteesta lähitulevaisuudessa. Varsinkin erikoislääkäreistä on jo nyt pulaa. Suuret potilasjoukot ja kohtuuton työmäärä kuormittavat henkilöstöä ja johtavat helposti työuupumukseen. HUS:n vuoden 2000 henkilöstötilinpäätöksen mukaan lääkäreistä yli 56-vuotiaita oli 264 ja eläkepoistuma 12,2 prosenttia. Seuraavien viiden vuoden aikana ammattikorkeakoulutasoista hoitohenkilöstöä jää eläkkeelle lähes 600 ja osastonhoitajia 150. Siten olisi tärkeää lisätä koulutusta erityisesti erikoisalojen, kuten psykiatrian, anestesiologian, gynekologian ja kuvantamisen kohdalla. HUS-alueella ei voida tarjota erikoiskoulutusta sairaanhoitajille, mikä pakottaa heidät lähtemään muualle Suomeen koulutukseen. Osaavan ja pätevän henkilöstön saamisen perusedellytyksenä onkin, että Helsingin yliopistossa käynnistyy terveystieteiden maisterin tutkintoon johtava koulutusohjelma mahdollisimman pikaisesti. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että pätevän lääkäri- ja hoitohenkilöstön ja uuden työvoiman saatavuutta voidaan edistää Uudenmaan erikoissairaanhoidon työvoimatarpeiden mukaisesti? Helsingissä 14 päivänä syyskuuta 2001 Tarja Kautto /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Tarja Kauton /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 962/2001 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että pätevän lääkäri- ja hoitohenkilöstön ja uuden työvoiman saatavuutta voidaan edistää Uudenmaan erikoissairaanhoidon työvoimatarpeiden mukaisesti? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Terveydenhuoltoalan henkilöstön ikääntyminen ja lähestyvän eläkkeelle siirtymisen tuoma vajaus on ajankohtainen huoli niin perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidonkin kaikkien ammattiryhmien osalta. Vaikka puute työntekijöistä on valtakunnallinen, opetushallinto on hyvin tietoinen siitä, että erityisesti kasvukeskusten osalta paineet ovat huomattavat. Terveydenhuoltohenkilöstön koulutuksen laajennuksia on tähän mennessä tehty seuraavasti: Lääkäreiden peruskoulutuksen aloituspaikkoja on nostettu vuosina 1998 ja 1999 sekä vuonna 2001 niin, että uusien opiskelijoiden aloituspaikkoja on vuodesta 2001 alkaen yhteensä 550. Lisäksi ETA-alueen ulkopuolella tutkintonsa suorittaneiden lääkäreiden ammatinharjoittamisoikeuksien saamista pyritään tukemaan. Erikoislääkärikoulutusta on v. 1999 uudistetun tutkintoasetuksen pohjalta tehostettu niin, että erikoislääkärin tutkinnon suorittaneiden määrät ovat useilla keskeisillä aloilla kasvamassa. Puheterapeuttien koulutuksen aloituspaikkoja on lisätty vuodesta 1990 alkaen niin, että aloituspaikkojen määrä on tänä vuonna 50. Farmaseuttipulan lieventämiseksi on normaalikoulutuksen laajennuksen ohella käynnistetty vuoden 2001 alusta poikkeuskoulutus yhteensä sadan farmaseutin kouluttamiseksi Helsingin ja Turun yliopiston sekä Kuopion ja Oulun yliopiston yhteistyönä. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstötarvetta vuosina 2002 2010 on selvittänyt sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointitoimikunta, joka jätti mietintönsä sosiaali- ja terveysministeriölle kesäkuussa 2001. Toimikunta esitti eläkepoistuman ja mm. ikääntymisen aiheuttaman palveluiden tarpeen kasvun perusteella tuntuvia lisäyksiä koulutusten aloituspaikkoihin. Toimikunta esitti, että sosiaali- ja terveysalan toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja tulee lisätä vuodessa 640 1 140 aloituspaikalla, ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkoja 350 1 050 aloituspaikalla ja yliopistokoulutuksen aloituspaikkoja yhteensä 130 330 aloituspaikalla. Lääkäreiden ja hammaslääkäreiden aloituspaikkoihin toimikunta ei esittänyt määrällisiä kannanottoja, koska niitä selvitetään Terveydenhuollon ammattihenkilöiden neuvottelukunnan Lääkärin- ja hammaslääkärintoimen jaoston toimesta. Terveystieteiden maisterikoulutuksen osalta toimikunta esitti, että sosiaali- ja terveysministeriö tekee erillisen selvityksen terveystieteellisen koulutuksen saaneen työvoiman lähivuosien tarpeesta. Toimikunnan ehdotukset ovat parhaillaan laajalla lausuntokierroksella. Opetusministeriö arvioi parhaillaan ehdotuksia ja sitä, millä tavalla opetushallinto pystyy vastaamaan laajenevaan koulutustarpeeseen. Kysymykseen, joka koskee sairaanhoitajien ja muun hoitohenkilöstön erikoiskoulutuksen saan- 2
Ministerin vastaus KK 962/2001 vp Tarja Kautto /sd tia HUS-alueella, opetusministeriö toteaa, että ammattikorkeakoulututkinnon peruskoulutukseen sisältyvän suuntautumisen ohella sairaanhoitajien ja muiden hoitohenkilöstöön kuuluvien ammattiryhmien erikoistumisopinnot ovat ammattikorkeakouluissa annettavia opintoja. Parhaillaan on selvitettävänä erikoistuneiden tarve suhteessa erikoistumisopintojen määrään ja ammattikorkeakoulututkintojen jatkotutkintoihin. Terveystieteiden maisterin tutkintoon johtava koulutus ei ole luonteeltaan erikoiskoulutusta vaan ylempään korkeakoulututkintoon johtavaa tieteellistä peruskoulutusta. Tätä koulutusta on Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Yliopistot ovat parhaillaan rakentamassa terveystieteiden koulutusverkkoa, jonka tavoitteena on sekä opetuksen laadun parantaminen että opiskelumahdollisuuksien monipuolistaminen ja joustavoittaminen mm. virtuaaliyliopistopalveluita kehittämällä. Terveystieteiden maisterikoulutus päättyi Helsingin yliopistossa valtioneuvoston 18.6.1993 tekemän päätöksen perusteella vuoden 1998 lopussa. Koulutusta ei ole tarkoitus käynnistää uudelleen. Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 2001 Opetusministeri Maija Rask 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Tarja Kautto /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 962/2001 rd: Vad avser regeringen göra för att främja tillgången på kompetent läkar- och vårdpersonal och på ny arbetskraft enligt behovet av arbetskraft inom specialsjukvården i Nyland? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Den åldrande personalen inom hälso- och sjukvården och personalunderskottet till följd av att folk går i pension är ett aktuellt bekymmer för alla yrkesgrupper både inom primärvården och inom specialsjukvården. Trots att personalbristen är landsomfattande, är undervisningsförvaltningen väl medveten om att speciellt tillväxtcentra utsätts för ett hårt tryck. Utvidgningen av personalutbildningen inom hälso- och sjukvården har hittills genomförts på följande sätt: Nybörjarplatserna för grundutbildning av läkare utökades 1998 och 1999 samt 2001 så att det fr.o.m. 2001 finns totalt 550 nya studieplatser. Dessutom eftersträvas stöd till läkare som avlagt examen utanför EES-området så att de får rätt att utöva yrket. Utbildningen av specialister har effektiviserats enligt den examensförordning om reviderades 1999 så att antalet läkare med specialistexamen inom flera viktiga områden ökar. Nybörjarplatserna för utbildning av talterapeuter har utökats fr.o.m. 1990 så att vi i år har 50 nybörjarplatser. För att avhjälpa farmacevtbristen har utöver utvidgningen av den normala utbildningen från början av 2001 startats en undantagsutbildning av totalt etthundra blivande farmaceuter som ett samarbete mellan dels Helsingfors och Åbo universitet, dels Kuopio och Uleåborgs universitet. Kommittén för prognostisering av arbetskraftsbehovet för 2002 2010 i social- och hälsovårdsbranschen inlämnade sitt betänkande till social- och hälsovårdsministeriet i juni 2001. Kommittén föreslog en kännbar ökning av nybörjarplatserna i utbildningen genom att servicebehovet ökar när personalen går i pension och t.ex. åldras. Kommittén föreslog att nybörjarplatserna i den yrkesinriktade utbildningen inom socialoch hälsovården på andra stadiet borde öka med 640 1 140 nybörjarplatser i året, i yrkeshögskoleutbildningen med 350 1 050 nybörjarplatser och i universitetsutbildningen med totalt 130 330 nybörjarplatser. Kommittén föreslog ingenting om antalet nybörjarplatser för läkare och tandläkare, eftersom denna fråga utreds av sektionen för läkar- och tandläkaryrket vid delegationen för yrkesutbildade personer inom hälsooch sjukvården. Vad magisterutbildningen inom hälsovetenskaper beträffar föreslog kommittén att socialoch hälsovårdsministeriet separat utreder behovet av sådan arbetskraft som har hälsovetenskaplig utbildning. Kommitténs förslag är som bäst ute på remiss. Undervisningsministeriet håller på att utvärdera förslagen och möjligheterna för utbildningsstyrelsen att möta det växande utbildningsbehovet. När det gäller frågan om specialistutbildning av sjukskötare och annan vårdpersonal inom HNS, konstaterar udervisningsministeriet att sjukskötare och andra personalgrupper inom vården specialutbildas i yrkeshögskolorna vid sidan av deras inriktning på en yrkeshögskoleexamen 4
Ministerns svar KK 962/2001 vp Tarja Kautto /sd inom grundutbildningen. Som bäst utreds behovet av specialiserade i förhållande till antalet specialiseringsstudier och påbyggnadsexamina vid yrkeshögskolorna. Den utbildning som leder till magisterexamen i hälsovetenskaper är inte till sin karaktär någon specialutbildning utan en vetenskaplig grundutbildning som leder till en högre högskoleexamen. Nämnda utbildning byggs som bäst upp vid Jyväskylä, Kuopio, Uleåborgs, Tammerfors och Åbo universitet samt vid Åbo Akademi. Universiteten bygger också upp ett utbildningsnätverk för hälsovetenskaperna, i syfte att förbättra såväl undervisningens kvalitet som mångsidigheten och flexibiliteten i studierna, bl.a. så att universitetens virtuella tjänster ses över. Magisterexamen i hälsovetenskaper vid Helsingfors universitet upphörde vid utgången av 1998 med stöd av ett statsrådsbeslut från 18.6.1993. Det är inte meningen att fortsätta utbildningen här. Helsingfors den 9 oktober 2001 Undervisningsminister Maija Rask 5