20.1. PERJANTAISARJA 7 Musiikkitalo klo 19.00 Sakari Oramo kapellimestari Olli Mustonen, piano Sergei Rahmaninov: Pianokonsertto nro 2 c-molli op.18 I Moderato Allegro II Adagio sostenuto III Allegro scherzando 35 min VÄLIAIKA 20 min Igor Stravinsky: Tulilintu 45 min Johdanto Ensimmäinen kuvaelma Kuningas Kashthein lumottu puutarha Tulilintu ilmestyy, Prinssi Ivan ajaa Tulilintua takaa Tulilinnun tanssi Prinssi Ivan vangitsee Tulilinnun Tulilinnun rukous Kolmetoista lumottua prinsessaa ilmestyy Prinsessat leikkivät kultaisilla omenoilla. Scherzo Prinssi Ivan ilmestyy äkillisesti Prinsessojen piiritanssi Aamunkoitto Prinssi Ivan tunkeutuu Kuningas Kashtshein palatsiin Satumainen kellopeli, Kuningas Kashtshein vartijahirviöiden ilmestyminen ja Prinssi Ivanin vangitseminen Kuningas Kashtshei kuolematon saapuu Kuningas Kashtshein ja Prinssi Ivanin vuoropuhelu Prinsessojen väliintulo Tulilintu ilmestyy Kuningas Kashtshein seurueen tanssi Tulilinnun lumoissa Kuningas Kashtshein alamaisten hornantanssi Kehtolaulu Kuningas Kashtshei herää Kuningas Kashtshein kuolema Syvä pimeys Toinen kuvaelma Kuningas Kashtshein palatsi ja taikomukset katoavat, kivettyneet ritarit palaavat eloon, yleistä ilonpitoa Väliaika noin klo 19.45. Konsertti päättyy noin klo 21.00. Suora lähetys YLE Radio 1:ssä ja internetissä (yle.fi/rso). 1
SERGEI RAHMANINOV (1873 1943): PIANOKONSERTTO NRO 2 Harva teos alkaa yhtä sytyttävästi: hiljaisuudesta kumpuaa esiin sarja vähitellen voimistuvia pianon sointupylväitä, joista purkautuu vuolaan täyteläisiä murtosointuja säestämään viulujen, alttojen ja klarinettien tummasti hehkuvaa, laajakaariseksi venyvää melodiaa. Teos paljastaa olemuksensa heti ensitahdeissa kuin julistaen: tällainen olen, tällainen haluan olla. Sergei Rahmaninovin toisen pianokonserton (1900 01) avaus käy todisteeksi hänen kolmen vuoden kuivan kauden jälkeen löytyneestä uudesta taiteellisesta itseluottamuksestaan. Kriisin oli synnyttänyt ensimmäisen sinfonian katastrofaalinen kantaesitys maaliskuussa 1897. Kapellimestarina esiintynyt säveltäjäkollega Aleksandr Glazunov johti teoksen enemmän tai vähemmän juovuksissa, ja myrkyllisistä arvioistaan tunnettu säveltäjä César Cui vertasi sinfoniaa Helvetin konservatorion lahjakkaan oppilaan ohjelmasinfoniaan, jonka aiheena olivat Egyptin seitsemän vitsausta. Sinfonian kokeman tyrmäyksen jälkeen Rahmaninov ei kyennyt säveltämään lähivuosina kuin muutaman pianokappaleen ja laulun. Kriisivaiheen syvimmässä alhossa alkuvuodesta 1900 hän haki lopulta apua musiikkia harrastaneelta lääkäriltä Nikolai Dahlilta, joka käytti keinoinaan paitsi perusteellisia keskusteluja myös hypnoosia. Dahlin apu avasi lukon ja Rahmaninovin luovat voimat vapautuivat. Jos tarkkoja ollaan, toisen pianokonserton avaus ei ollut ensimmäinen asia, joka hänen luovasta patoutumastaan purkautui, sillä teoksesta valmistuivat ensin hidas osa ja finaali. Vasta kun ne olivat saaneet menestyksekkään ensiesityksensä loppuvuodesta 1900, Rahmaninov kirjoitti avausosan. Kokonaisena teos kuultiin Moskovassa marraskuussa 1901. Toinen on aina ollut suosituin Rahmaninovin neljästä pianokonsertosta ja yksi romanttisen konserttokirjallisuuden rakastetuimmista teoksista ylimalkaan. Tähän ovat vaikuttaneet sekä konserton vuolaana virtailevat, hehkeän tunnevoimaiset melodiat että pianisteille palkitseva, loistokas mutta aina musiikillisesta ydinsubtanssista nouseva taiturillisuus. Ja niin spontaanin kahlitsemattomina kuin konserton melodiat tuntuvatkin virtailevan, kaiken takana on tiivis motiivinen verkosto osien välisine yhteyksineen ja laajemmin eräänlainen teemojen välinen perheyhtäläisyys. Avausosassa keskeisiä teemoja on kaksi, joista ensimmäinen on luonteeltaan motiivisempi, toinen laveammin laulava. Kehittelyssä musiikkia eteenpäin piiskaavana elementtinä on pieni aihelma, joka säestää pianolla pääteeman mahdikasta kertausta (Maestoso. Alla marcia) ja joka esiintyy pienessä roolissa myös finaalissa. Hidas osa alkaa epätavallisesti samasta c-mollista, johon edellinen osa päättyi. Muutamassa tahdissa musiikki kuitenkin liukuu E-duuriin haaveellista pääteemaa varten, jolloin sävellajisuhde ensiosan ja hitaan osan välillä on sama kuin Beethovenin c-molli-pianokonsertossa mutta tuottaa johdattelevien alkutahtien vuoksi aivan erilaisen efektin. Osan keskivaiheilla musiikki saa kehittelevän luonteen, ja lyhyt vilkasliikkeisempi jakso on kuin aavisteleva profetia kolmannen pianokonserton hitaaseen osaan upotetusta laajemmasta scherzo-jaksosta. 2
Finaalissa asettuvat vastakkain rytmisesti karakteristinen ja energinen pääaihe sekä Rahmaninovin suuriin melodioihin sisältyvä sivuteema. Pääteema näyttelee pääroolia kehittelyjaksossa, jota tiivistää teemasta syntyvä vapaa fugato, kun taas sivuteema nousee täyteen loistoonsa lopun mahdikkaassa huipennuksessa, koko konserton dramaturgisessa lakipisteessä. Siinä saa lopullisen täyttymyksensä se laajojen kaarrosten melodisuus, josta jo konserton avaus antoi lupauksen. Kimmo Korhonen IGOR STRAVINSKY (1882 1971): TULILINTU Igor Stravinsky ehti pitkän elämänsä aikana kokeilla erilaisia sävellystyylejä. Tyylilajista riippumatta säveltäjän oma tunnistettava ääni kuultaa kuitenkin aina läpi. Stravinskyn tavoitteena ei ollut säveltää perinteisessä mielessä kauniilta kuulostavaa musiikkia. Säveltäjänä Stravinskya onkin luonnehdittu kauhukakaraksi siitä huolimatta, että hän oli elintavoiltaan virkamiesmäisen säntillinen eikä mikään boheemi taiteilija. Palkintojen ohella hän sai osakseen kritiikkiä ja kiistoja. Uran eräänlaisena kohokohtana voitaneen pitää Kevätuhri-baletin (1913) ensiesityksen aikaansaamaa mellakkaa. Tulilintu (1910) on Stravinskyn tunnetuimpia teoksia Kevätuhri- ja Petruška-balettien (1911) ohella. Se syntyi, kun baletti- ja oopperanäytösten tuottaja, Pariisissa toimineen Venäläisen baletin perustaja Sergei Djagilev (1872 1929) tilasi suunnittelemaansa balettiin musiikin Stravinskylta, vaikka alunperin tehtävä oli aiottu antaa toiselle säveltäjälle. Teos sai hyvän vastaanoton sekä yleisöltä että kriitikoilta ja nosti Stravinskyn kansainväliseen maineeseen. Tulilintu pohjautuu venäläisten kansansatujen aineksille: tulilinnun taikasulan avulla prinssi Ivan pystyy kukistamaan pahan Kuningas Koštšei Kuolemattoman vallan. Keskeistä on hyvän ja pahan sekä luonnollisen ja yliluonnollisen välinen vastakkainasettelu ja jännite. Ihmisiä edustaa diatoninen musiikki ja taruolentoja kromaattinen musiikki sekä itämaisuuteen assosioituvat sävelet; keino on lainattu säveltäjän opettajalta Nikolai Rimski-Korsakovilta (1844 1908). Tulilinnun värikästä höyhenpukua kuvataan puhaltimien kromaattisilla liverryksillä ja sordinoitujen viulujen nopeilla tremoloilla. Rimski-Korsakovin vaikutuksen ohel la teoksessa kuuluu pyrkimys ranskalaisen musiikin inspiroimaan vapaampaan harmoniaan, melodiseen ilmavuuteen ja aistillisuuteen. Värikylläinen orkestrointi sekoittuu Stravinskylle luonteenomaisesti riitasointuisuuteen ja rytmikkyyteen. Teoksesta on olemassa 45-minuuttisen balettiversion lisäksi myös kolme lyhyempää, konserttiin tarkoitettua orkesterisarjaa (1911, 1919 ja 1945), joiden orkestroinnit, pituudet ja jaksottelut poikkeavat toisistaan. Tänään kuullaan kuitenkin alkuperäinen balettimusiikki kokonaisuudessaan. Johanna Tiensuu Teosesittely on toteutettu yhteistyönä Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kanssa. Kirjoittaja on musiikkitieteen opiskelija. 3
IGOR STRAVINSKY VIERAILI SUOMESSA 1961 Syyskuussa 1961 suomalaisessa musiikkimaailmassa kohistiin. Yleisradio oli onnistunut saamaan itse Igor Stravinskyn Radion sinfoniaorkesterin konsertin vieraaksi 12.9. Konsertin ohjelmassa oli Stravinskyn Divertimento sekä sarjat baleteista Jeu de Cartes ja Orfeus. 79-vuotias Stravinsky oli tuonut mukanaan vakituisen assistenttinsa Robert Craftin, joka harjoitti orkesteria ja johti konsertin kaksi ensimmäistä teosta. Säveltäjä itse nousi kapellimestarin korokkeelle johtamaan Orfeus-baletin sarjan. Radion sinfoniaorkesterissa 1961 soittanut viulisti Heikki Louhivuori kertoi, että Stravinskylla oli kaikissa sävellyksissä metronominumerot ja niitä pyrittiin noudattamaan. Nyt kun hän itse johti, huomattiin, etteivät ne pitäneet lainkaan paikkaansa. Minä vielä kysäisin ja Stravinsky rauhoitteli, että nämä nyt ovat vain sellaisia viitteitä. Fagotisti Emanuel Elo ei ollut vakuuttunut Stravinskyn kapellimestarin kyvyistä. Hän ei ollut mikään suuri kapellimestari. Hänen assistenttinsa oli Robert Craft. Mutta sitten kuultiin yhtenä päivänä, että Stravinsky oli löytänyt Suomesta aarteen. Ihmeteltiin mitä se oli jotain musiikkia tai kirjallisuutta. Mutta se aarre olikin Koskenkorva. Se oli hänestä äärettömän hyvää. Satu Kahila Lähde: Antero Karttusen kirjoittama historiikki Radion sinfoniaorkesterista 1927 2002 SAKARI ORAMO Sakari Oramon kausi Radion sinfoniaorkesterin (RSO) ylikapellimestarina alkoi elokuussa 2003. Viulistina uransa aloittanut Oramo toimi vuodesta 1991 RSO:n vuorottelevana konserttimestarina. Orkesterinjohdon diplomin hän suoritti Jorma Panulan kapellimestariluokalla. Oramo on RSO:n ohella myös Tukholman filharmonisen orkesterin ylikapellimestari ja Kokkolan oopperan kapellimestari. Hän on johtanut säännöllisesti myös Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteria, jonka taiteellisena johtajana hän aloittaa syksyllä 2013. Oramo päätti kymmenvuotisen kautensa Birminghamin sinfoniaorkesterin (CBSO) musiikillisena johtajana 2008, mutta jatkaa edelleen orkesterin päävierailijana. Oramo on johtanut mm. Berliinin, New Yorkin, Los Angelesin ja Chicagon filharmonikkoja, Concertgebouw n, Pariisin, Clevelandin ja Minnesotan orkestereita sekä Dresdenin valtionorkesteria. Kaudella 2011 2012 hän johtaa mm. Berliinin saksalaista sinfoniaorkesteria, Wienin sinfonikkoja ja Frankfurtin radion sinfoniaorkesteria. Oramo ja RSO ovat vierailleet mm. Beninissä, Wienissä ja Prahassa, Saksassa ja Espanjassa, Kanariansaarten, Edinburghin ja Bergenin musiikkijuhlilla sekä Lontoon Proms-festivaalilla. Japanissa Oramo ja RSO ovat kiertäneet 2005 ja 2007. Sakari Oramo sai Birminghamin yliopiston kunniatohtorin arvon 2004. Hänet palkittiin 2008 arvostetulla Elgar-mitalilla ja vuonna 2009 Brittiläisen imperiumin ritarikunta myönsi Oramolle OBE-arvon hänen ansioistaan Britannian musiikkielämän kehittäjänä. Joulukuussa 2010 tasavallan presidentti 4
myönsi Sakari Oramolle Pro Finlandia -mitalin. Sakari Oramon kausi RSO:n kapellimestarina päättyy keväällä 2012. Hänen jälkeensä orkesterin kahdeksantena ylikapellimestarina syksyllä 2013 aloittaa Hannu Lintu. OLLI MUSTONEN Olli Mustosen persoonassa toiminta pianistina, kapellimestarina ja säveltäjänä yhdistyy kokonaisvaltaiseksi muusikkoudeksi harvinaislaatuisella tavalla. Hän aloitti musiikkiopintonsa viisivuotiaana, tärkeimpinä opettajinaan pianistit Ralf Gothóni ja Eero Heinonen sekä säveltäjä Einojuhani Rautavaara. Sittemmin Mustonen on esiintynyt maailman merkittävimmissä konserttitaloissa pitämällä soolokonsertteja tai esiintymällä niin orkestereiden solistina. Hän on tehnyt yhteistyötä monien arvostettujen kapellimestareiden, kuten Ashkenazyn, Barenboimin, Berglundin, Blomstedtin, Boulezin, Dutoit n, Eschenbachin, Gergievin, Har noncourtin, Masurin, Salosen ja Sarasteen kanssa. Kuluvalla kaudella Mustonen esiintyy mm. Leipzigin Gewandhaus-or kesterin solistina Herbert Blomstedtin johdolla ja Mariinsky teatterin orkesterin kanssa Valeri Gergijevin johtaessa. Melbournen sinfoniaorkesterin kanssa jatkoa saa konserttisarja, jossa Mustonen johtaa ja soittaa kaikki Beethovenin pianokonsertot. Kapellimestarina Mustonen on viime vuosina tehnyt yhteistyötä kotimaisten orkestereiden ohella mm. Camerata Salzburgin, Deutsche Kammerphilharmonie Bremenin, Kölnin WDR-sinfoniaorkesterin, Moskovan Tšaikovski-sinfoniaorkesterin, Northern Sinfonian, Skotlannin kamariorkesterin, To kion NHK-sinfoniaorkesterin, Viron kansallisorkesterin ja Weimarin Staatskapellen kanssa. Perustamansa Helsingin Festi vaaliorkesterin kanssa Mustonen on tehnyt kiertueita Keski- Euroopassa, Japanissa ja Kiinassa. Tärkeällä sijalla on ollut myös läheinen yhteistyö monen aikamme merkittävien nykysäveltäjien, mm. John Adamsin, Einojuhani Rautavaaran ja Rodion Shtshedrinin kanssa. Shtshedrin on omistanut hänelle viidennen pianokonserttonsa. Mustosen omassa sävellystyössä keskeisellä sijalla ovat viime vuosina olleet orkesteriteokset (Kolme Mysteeriä, Jehkin Iivana ja Vanha kirkko Petäjävedellä) sekä kamarimusiikki (soolosonaatit kitaralle, pianolle ja oboelle sekä sonaatti sellolle ja pianolle, laulusarja Eino Leinon runoihin, Kolme puuta, kolme poikaa kertojalle ja kamariyhtyeelle sekä kvartetto oboelle, viululle, alttoviululle ja pianolle). Hänen ensimmäinen sinfoniansa saa kantaesityksensä helmikuussa 2012. Mustosen kustantajana toimii saksalainen Schott Musik International. Olli Mustosen levytystuotanto on laaja ja sisältää useita palkittuja kokonaisuuksia, kuten esim. Edison- ja Gramophone-palkitut Alkanin ja Šostakovitšin preludien levytykset Decca-levy-yhtiölle. Nykyään hän tekee yhteistyötä Ondine-yhtiön kanssa niin pianistina kuin kapellimestarinakin. Hänen viimeisimpiä levytyksiään on Beethovenin pianokonserttojen kokonaislevytys Tapiola Sinfoniettan kanssa, Respighin Concerto in modo misolidio RSO:n ja Sakari Oramon kanssa sekä soololevytyksiä mm. Bachin, Tšaikovskin, Sibeliuksen, Rahmaninovin, Prokofjevin ja Šostakovitšin teoksista. 5
Olli Mustonen on palkittu Suomen kulttuuriministeriön Suomi- palkinnolla ja hänel le on myönnetty Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia-mitali vuonna 2003. RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin ylikapellimestarina on vuodesta 2003 alkaen toiminut Sakari Oramo. Uutena ylikapellimestarina syksyllä 2013 aloittaa Hannu Lintu, joka toimii ensin RSO:n päävierailijana kaudella 2012 2013. Orkesterin kunniakapellimestari on Jukka-Pekka Saraste, joka toimi ylikapellimestarina vuosina 1987 2001 ja tekee edelleen tiivistä yhteistyötä orkesterin kanssa. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka-Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Saariahon, Resphigin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Nordgrenin 3. ja 5. sinfoniasta julkaistu levytys (Ondine) sai ranskalaisen Académie Charles Cros n palkinnon. Magnus Lindbergin klarinettikonserton levytys palkittiin BBC Music Magazinen palkinnolla 2006. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon 2008. Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberg-levytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa ja on soittanut ulkomailla yli 300 konserttia. Kaudella 2011 2012 orkesteri esiintyy mm. Bonnin arvostetulla Beethoven-festivaalilla ja Amsterdamin Concertgebow-konserttitalossa. RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella ja katsella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta (yle.fi/rso). 6