2 14 Kevään kirjat Kustannusosakeyhtiö Teos
Sisällys Hyvä kirja on ystävyyttä joka kestää 3 ESIPUHE KAUNOKIRJALLISUUS ROMAANIT 4 JUHA HURME Nyljetyt ajatukset 6 MIRJAM LOHI Hissimusiikkia 8 HEIKKI REIVILÄ Ryöstö 10 CLARICE LISPECTOR Passio 12 THOMAS BERNHARD Palkintopuhetta 14 KARI HÄKÄMIES Erään yhtiön murha 16 MINNA LINDGREN Ehtoolehdon pakolaiset 18 ANNA LÖNNROTH Baselinvihreää RUNOT 20 MIIRA LUHTAVAARA Ruohikon luut 22 KRISTIINA LÄHDE Kuinka voisit minulta puuttua 24 EINO SANTANEN Tekniikan maailmat 26 TOMI KONTIO Kuviot tähdistä, kengät maailmasta Runot 1993 2011 28 PAAVO HAAVIKKO Kootut runot PUHELIN 020 743 1250 INFO@TEOS.FI WWW.TEOS.FI LASTENKIRJAT 30 ANNIKA SANDELIN KAROLIINA PERTAMO Baudeliero ja Mette-rotta TIETOKIRJALLISUUS RUOKAKIRJAT 32 FERRAN ADRIÀ Perheateria ELÄMÄKERRAT JA MUISTELMAT 34 SAMULI TIIKKAJA Tulisaarna Einojuhani Rautavaaran elämä ja teokset 36 RUSSELL BRAND Mun muikkarit 38 HELI VAARANEN Sunnuntaina Manhattanilla YLEINEN 40 MINNA LINDGREN OLLI LÖYTTY Sinfoniaanisin terveisin Kirjekurssi taidemusiikin maailmaan 42 MARJA AARNIPURO Rintasyövän jälkeen TEOS 44 HENKILÖKUNTA / STAFF 45 IN BRIEF kannessa Minna Lindgren kuva Stefan Bremer Kustannusosakeyhtiö Teos aloitti kymmenen vuotta sitten kirjojen kustantamisen. Yhtiö kustantaa kirjoja myös kymmenen vuoden kuluttua. Näin ollen mikään ei ole muuttunut, eikä muutu. Paitsi että moni asia on muuttunut ja muuttuu. Mikä asia on entisellään, kuten kymmenen vuotta sitten? Tärkeimmät asiat. Kirja on vieläkin tärkein asia suomalaisessa kulttuurissa ja sivistyksessä. Suomalaiset rakastavat hyviä kirjojaan ja niiden tekijöitä. Ilman suomenkielisen yleisön rakkautta suomenkieliseen kirjallisuuteen kustantamojakaan ei olisi, eikä tärkeintä: kirjailijoita. Meidän Teoksessa on muistettava joka päivä yksi tyly tosiasia. Suomenkielinen kirja ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan nuori keksintö. Aleksis Kivi julkaisi merkkipaaluromaaninsa Seitsemän veljestä vuonna 1870. Nimikkeiden, julkaistujen kirjojen määrä ei tietokirjapuolella ole paljon vanhempi. Toki uskonnollista tekstiä julkaistiin jo 200 vuotta ennen Kiven romaania, ja lakitekstejäkin 1700-luvulla, mutta kovin vähän suomeksi julkaistua tekstiä 1800-luvun loppupuolta aiemmilta vuosilta on. Teos, kuten melkein kaikki muutkin suomalaiset kirjankustantamot, on liike taloudessa toimiva yritys. Jos liiketaloudessa haluaa toimia, on pidettävä huolta liiketalousympäristöstä. Kirjojen tarjoama ympäristö tarkoittaa sitä, että meidän on tuotava lukijoille kirjoja, joita he haluavat lukea. Ilman suomenkielentaitoisia lukijoita, jotka haluavat lukea suomenkielisiä kirjoja, ei ole kirjallisuutta. Suomeen on syntynyt uskomattoman hieno suomenkielinen lukemisen kulttuuri 200 vuodessa. Asiat ovat kuitenkin myös muuttuneet Teoksen kymmenen toimintavuoden aikana. Paino- ja muu teknologia on kehittynyt varmaan lähinnä hyvään suuntaan, mutta jokaisen muutoksen hyödyllisyydestä ei voi mennä takuuseen. Varmasti on muuttunut kirjan jakelu. Jakelu muuttuu kaikilla mahdollisilla liiketoiminnan alueilla. Se tiedettiin jo kymmenen vuotta sitten, mutta lukuisat ennusteet, joita kymmenen vuoden aikana kirjan tulevaisuudesta on kerrottu, ovat menneet harhaan. Kirjan jakelu kymmenen vuoden kuluttua poikkeaa tästä vuodesta. Mutta millä tavalla? Kukaan ei tiedä. Eipä tiennyt kymmenen vuotta sitten myöskään sitä, miten jakelu kehittyy vuodesta 2004 vuoteen 2014. Oli miten oli, tärkeimmät klassiset tekstit hakataan kiveen; hyvä teksti on tehty kestävälle alustalle. Niin oli jo kuusituhatta vuotta sitten, ja niin on myös kymmenen vuoden kuluttua. Kustannusosakeyhtiö Teoksen juhliessa kymmenvuotista taivaltaan haluan kiittää jokaista mukana ollutta. Ja muitakin enemmän haluan kiittää kirjailijoita. Kirjojen julkaiseminen on kovaa ja pehmeää. Kovia ja pehmeitä ovat myös kirjailijat, parempina ja huonompina päivinä. Ilman heitä ei olisi Teosta. Teoksia syntyi solkenaan, erimittaista proosaa ja näytelmiä. Kolmisenkymmentä opusta ylitti julkaisukynnyksen ja puolensataa hän lienee kirjoittanut, vähemmässä kuin kymmenessä vuodessa ( ) Sillä helpolla tämä änkyrä, tämä piikki kaikkien lihassa, tämä toisinajattelija ja -eläjä ei lukijaansa ikinä päästä. (Juha Hurme: Hullu, Teos 2012). Niklas Herlin hallituksen puheenjohtaja 3
kaunokirjallisuus romaanit kuva Heini Lehväslaiho Juha Hurme Nyljetyt ajatukset SOUTU VENEESTÄ AVAUTUU SUOMI Aimo ja Köpi soutavat Kustavista Hailuotoon. Matkaa kertyy 700 kilometriä, koska suorinta reittiä ei ole. Matka kestää 20 vuorokautta. Soutamisen lisäksi Aimo ja Köpi syövät, leiriytyvät luodoilla ja rannoilla ja keskustelevat. He eivät juttele niitä näitä. He keskustelevat siitä, mikä on olennaista ja miten olennainen välittyy. Ihmisellisyydestä he keskustelevat: kirjallisuudesta, vähän muistakin taiteista ja jopa kulttuurista. Käyvät läpi suomalaisen kirjallisuuden Aleksis LUOKITUS 84.2 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 140 220 MM 800 SIVUA ULKOASU JENNI SAARI ISBN 978-951-851-570-1 ILMESTYY MAALISKUUSSA Kivestä Arto Salmiseen. Nämä soutajat, jos ketkä, ymmärtävät, että arvokkain taide on epäsuoraa kommunikaation äärilaitaa. Nyljetyt ajatukset on jännittävä kertomus rohkeiden sankarien henkeäsalpaavasta retkestä, jossa ei tapahdu mitään. Pinta on tyyni, mutta sen alla kuohuu. Syvyyksien hirviöt eivät ikinä lepää. Kirja käy myös pätevästä ja koetellusta retkioppaasta soudettaessa Turun saaristosta Oulun edustoille.»osoitit taiteen paikan avaruudessa ja humanismissa, minä jatkan siitä erittelyä. Ranskalainen matemaatikko ja filosofi Pascal määritteli ihmisen horjumaan jonnekin enkelin ja eläimen välimaastoon. Tutkitaan asiaa tarkemmin, ehdotti Köpi, veti syvään henkeä ja alkoi soutaa oikein tosissaan kohti legendaarista Rauman satamakaupunkia. Aloitan haarukoimisen etologiasta. Etologia on tieteen haara, joka tutkii eläinten käyttäytymistä niiden luontaisissa ympäristöissä. Vaikka maailman biodiversiteetti on romahtanut ihmiseläimen toiminnan seurauksena, meillä on yhä runsaasti näyttöä eläinten tarkoituksenmukaisesta, yksilön tai lajin jatkuvuuden takaavasta käyttäytymisestä. Ensimmäiset 2,7 miljardia vuottamme me ihmiset lilluimme vedessä ja tämän jakson jäljet näkyvät kaikkialla elimistössämme. Nykyinen maanpäällinen taivalluksemme perustuu kalojen vedessä käyttämien elinten uudelleenmuotoiluun. Entisillä evillä minäkin tässä nyt soudan, täsmensi Köpi. Tuntemattoman sotilaan Lahtinen oli aivan oikeassa, kun sanoi, että ihminen oli alun alkaen kala, vaikka joutuikin sivistymättömien korpisoturien, turkulainen alikessu Hietanen etunenässä, julman kritiikin kohteeksi. Ja jos meissä on niin paljon kalaa, miten paljon meissä täytyykään olla apinaa, joiden suureen joukkoon kuuluimme aivan äskettäin, vaivaiset 10 miljoonaa vuotta sitten. Etologian keinoin emme vain saa tärkeitä tietoja eläinkunnasta, vaan myös jalosta ihmisestä itsestään. JUHA HURME (s. 1959) on kiistatta Suomen omaperäisin ohjaaja ja käsikirjoittaja, joka tunnetaan myös Yövieraat- ja Nälkäteatterin sekä Suomen kiinalaisen teatterin perustajajäsenenä. Hurme on toiminut myös Ylioppilasteatterin taiteellisena vastaavana ja Teatteri Telakan johtajana. Erityisesti kotimaisiin klassikoihin perehtyneenä hän on ohjannut useille kaupunginteattereille. Hurme sai Eino Leinon palkinnon vuonna 2005. Kirjailijana Hurme on julkaissut kolme kiitettyä ja kohahduttanutta romaania: Volvo Amazon (Otava, 2007), Puupää (Teos, 2009) sekä Hullu (Teos, 2012). Niissä omaelämäkerrallinen aines sekoittuu fiktiiviseen yhtä aikaa traagisella ja hulvattomalla tavalla. 4 5
kaunokirjallisuus romaanit Mirjam Lohi Hissimusiikkia kuva Heini Lehväslaiho SANKARITON SINFONIA LUOKITUS 84.2 SIDOTTU, YLIVETO 152 164 MM 352 SIVUA ULKOASU JUSSI KARJALAINEN ISBN 978-951-851-492-6 ILMESTYY HUHTIKUUSSA Alussa on Taisto. Ja unelma: eläkepäivät kesämökillä, ilman minkäänlaisia murheita ehtimisestä, joutumisesta, täytymisestä tai mistään. Vihdoinkin hän lulluttelisi vaimon kanssa kylki kyljessä grillikatoksessa saunaihot höyryten. Mutta ennen kuin unelma ehtii alkaa, mökkinaapuriksi muuttaa Jani Jaakanen, hampuusi. Seuraa ärtymys, sisuuntuminen, vimmaisia yrityksiä mökkinaapurin karkottamiseksi. Ja epäonnistuminen, unelmien täydellinen lässähtäminen. Teema, joka toistuu Mirjam Lohen episodiromaanissa kertomuksesta toiseen. Hissimusiikkia on kudos kahden suvun jäsenistä vanhempiensa luokse asumaan jääneestä Leena Katariinasta, akateemisten työttömien kurssilla öykkäröivästä Sakarista, koulutoveriaan kyykyttävästä Emilistä, pomoaan mielistelevästä Intosta, isyyteen paneutuvasta Pietarista ja hamesankari Patesta, joka aikoo voittaa mainosalan maailmanmestaruuden, Cannesin Kultaisen Leijonan. Heillä kaikilla on unelma, jota he jahtaavat koko tarmollaan. On kysymys sankaruudesta. Isistä ja isättömyydestä. Loppujen lopuksi, yksinäisyydestä.»tähän on tultu: yhtäkkiä on kevät. Karua. Kalvasta. Kuin taikaiskusta aurinko on räiminyt lumet tiehensä. Paljastanut lian, roskat ja koirien jätökset. Kolakka tuuli vierittää kuivuneita lehtiä puusta pudonneiden oksien seassa. Suuret sälekaihdinikkunat säpälöivät armotonta valoa, viiruttavat vaatteita vanginraidoilla ja vitivalkoisia seiniä kaltereiden kuvilla. Sietämättömän hohtavilla. Tämä on hiljainen hetki. Kurssilaisten kuoro on lopettanut epätahtisen huokailunsa ja vaikenee. Vetäjäkin painaa katseensa lattiaan, ottaa kuin hatun pois päästään, kokoaa itseään: jotain on kuollut, menetetty, peruuttamattomasti ohi. Jotain on tullut näkyviin, kirkastunut. Sakari Hiekka seisoo luokan edessä kuin puusta pudonneena. Tämä on kuva, mutta littana. Prässätty kasvi herbaariossa. Lamppu ilman henkeä. Tämä ei riitä. MIRJAM LOHI (s. 1961) on helsinkiläinen ekonomi, joka lastensa syntymän jälkeen vaihtoi numerot kirjaimiin ja alkoi kirjoittaa tilauksesta elämäntarinoita. Hänen taidokas esikoisromaaninsa Nuttu (Teos) oli ilmestymisvuotenaan 2008 Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokas. Tämän esikoiskirjailijan seuraavaa teosta jää odottamaan kiinnostuneena. Nutun kieleen syntynyt ilmaisu lupaa kirjallisuutta vaativassa mielessä. Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat 6 7
kaunokirjallisuus romaanit Heikki Reivilä Ryöstö PERINTÖÄ KUNNIOITTAEN, VEROTTOMANA. LUOKITUS 84.2 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 130 207 MM 256 SIVUA ULKOASU VILLE TIIHONEN ISBN 978-951-851-565-7 ILMESTYY TAMMIKUUSSA kuva Heini Lehväslaiho Työtön Eero Suutarila tapaa veljensä isän sairasvuoteen äärellä. On tapahtunut onnettomuus, äiti on kuollut, isä makaa tajuttomana teholla. Surun keskellä eripuraisia veljeksiä yhdistää huoli vanhempien omaisuudesta. Äidin muistoa kunnioittaen ja perheen edun nimissä pojat päättävät tyhjentää äidin pankkitilin. On toimittava ennen kuin tieto äidin kuolemasta kulkeutuu verottajalle. Heikki Reivilän romaani Ryöstö on tragikoominen tarina ihmisistä, jotka pienikin raha voi sokaista ja saada tekemään typeriä ja kamaliakin tekoja. Tekoja, joiden perusteena ei tarvitse olla kuin perintövero tai piikkiin juominen. Reivilän terävä kieli ja taitava kerronta eivät tuomitse ihmisen heikkoutta, vaan ymmärtävät potentiaalista nahjusta meissä kaikissa.» Sanoisitko nimesi? Suutarila Eero. Tai. Eero Suutarila. Entä sosiaaliturvatunnuksesi? Vai onko henkilöllisyyspapereita, passia? Työttömyyskortti ei yksin riitä. Ja tässä. Suutarilan pitkulainen kallo ojentuu kohti reikää ja Suutarilan kasvojen ilme kuiskaa: Nainen, minä olen leipä, jota sinä syöt. Katsotaas, mitä kone sanoo. Aivan. Suutarila Eero Pekka. Onko osoite yhä sama? Puhelinnumero. Osoitetiedoissa tai puhelinnumerossa ei ole tapahtunut muutoksia? Ja Suutarilan kapinallinen hymy vastaa: Minä ja kymmenet tuhannet kaltaiseni, me puemme ja ruokimme sinut ja sinun perheesi. Ei ole. Hyvä juttu. Kaikki on ennallaan. Ja sinä jo oletkin täyttänyt korttisi. Ja tässä. Suutarila ojentaa korttinsa reiän alla olevan luukun suulle ja hymyilee: Rouva hyvä, meidät sinä nostat lautasellesi, meidät sinä puet päällesi, silaat lapsesi ja niin kauan kuin me emme sinulta lopu, saatat kiitellä; meneepäs minulla mukavasti. Rouvashenkilö repäisee kahtia taitetun kortin. Työtön. Työtön. Työtön. Työtön. Ja tällä puolen. Työtön. Työtön. Työtön. Oikein hieno juttu. HEIKKI REIVILÄ (s. 1955) on kotkalainen kirjailija, joka on julkaissut sekä proosaa että runoutta. Hän voitti J. H. Erkon runokilpailun 26-vuotiaana vuonna 1981. Reivilä on ollut tekemässä myös näytelmiä, kuunnelmia ja elokuvakäsikirjoituksia, muun muassa Pieniä valheita (1994), Haaveiden kehä (2002) ja Puolin ja toisin (2013). Elokuvat on ohjannut Matti Ijäs. Hänen tuoreinta kirjaansa, novellikokoelmaa Minän paino (Teos, 2010), kiitettiin erityisesti hulluttelusta ja harvinaisen ilakoivasta kielestä. 8 9
kaunokirjallisuus romaanit Clarice Lispector Passio Suomennos Tarja Härkönen KUINKA LOISTELIAS ON TÄMÄ HILJAISUUS LUOKITUS 84.2 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 130 207 MM ULKOASU JENNI SAARI ALKUTEOS A PAIXÃO SEGUNDO G.H. ISBN 978-951-851-476-6 ILMESTYY MAALISKUUSSA Passio on Brasilian merkittävimpiin kirjailijoihin kuuluvan Clarice Lispectorin arvoituksellinen romaani vuodelta 1964. Se kertoo hyvin menestyvästä Rio de Janeirossa asuvasta kuvanveistäjästä, joka eräänä päivänä astuu palvelijansa huoneeseen aikeenaan siivota se, sillä palvelija on vastikään lähtenyt pois. Nainen odottaa törmäävänsä kaaokseen, mutta toisin käy. Huone on siisteydessään kuin autiomaa tai kuin mielisairaalan osasto. Vain eräs yksityiskohta siellä häiritsee: seinään raapusteltu kuva, mistä nainen päättelee palvelijan vihanneen häntä. Raivostuneena nainen avaa vaatekaapin, josta ryömii torakka. Nainen paiskaa oven kiinni, ja torakka rusentuu sen väliin. Inhottava näky kiehtoo naista oudolla tavalla ja hän jää huoneeseen. Alkaa mystinen hengellinen matka, jonka myötä naisen persoonallisuus alkaa hajota ja joka kirjan lopussa huipentuu kohtaukseen, joka on eräs brasilialaisen kirjallisuuden tunnetuimmista ja šokeeraavimmista.»ah, älä vain luule että tämä kaikki inhottaa minua, tämä on minusta vain niin tylsää että alan tulla kärsimättömäksi. Tämä tuntuu minusta nimittäin paratiisilta, missä minä en osaa edes kuvitella mitä minä tekisin, sillä osaan kuvitella itseni vain ajattelemassa ja tuntemassa jotain, kuvitella nuo kaksi olemisen attribuuttia, mutta en kykene kuvittelemaan itseäni vain olemassa, luopuneena kaikesta muuta. Että vain on siitä tulisi minulle valtava tarve tehdä jotain. Samaan aikaan minä olin hieman epäluuloinen. Nimittäin samaan tapaan kuin silloin kun minua pelotti astua sellaiseen josta voisi seurata epätoivoa, epäilin nytkin että olin ylittämässä asioita... Olinkohan minä laajentamassa asiaa liikaa ihan vain siksi että voisin ohittaa torakan ja raudanpalan ja lasinpalan? CLARICE LISPECTOR (1925 1977) oli brasilialainen kirjailija, jonka laajaan tuotantoon sisältyy romaaneja, novelleja ja lastenkirjoja. Lispector opiskeli lakia ja toimi pitkään kolumnistina sekä muissa journalistin tehtävissä. Kaunokirjallisissa teoksissaan hän keskittyi erityisesti minuuden, kielen, tietoisuuden ja olemassaolon teemoihin. Lispector voitti useita tärkeitä brasilialaisia kirjallisuuspalkintoja, ja häntä pidetään yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun kirjailijoista. Lispectorilta on aiemmin julkaistu suomeksi teokset Lähellä villiä sydäntä (Teos, 2008), Água viva: ajatuksen takana (Ai-ai, 2000) ja Tähden hetki (Ai-ai, 1996), niin ikään Tarja Härkösen hivelevän kauniina käännöksinä. 10 11
kaunokirjallisuus romaanit Thomas Bernhard Palkintopuhetta Suomennos Tarja Roinila kuva Andrej Reiser NYRPEIMMÄT KIITOKSENI LUOKITUS 84.2 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 130 207 MM 128 SIVUA ULKOASU IIRA OIVO ALKUTEOS MEINE PREISE ISBN 978-951-851-393-6 ILMESTYY TOUKOKUUSSA» Aika ei anna armoa. Ei antanut nytkään. Oli palkintojuhlan aamu. Tässäkin tilaisuudessa minun oli määrä puhua, mutta minä en ole mikään puhuja enkä ylipäätään osaa pitää minkäänlaisia puheita, minä en ole koskaan pitänyt puhetta, sillä en ole laisinkaan kykenevä pitämään puheita. Mutta minun oli pidettävä puhe, on sentään perinne, että kirjailija joka yhdessä jonkun taidemaalarin ja säveltäjän ja niin edelleen kanssa saa tämän palkinnon, pitää puheen, joka ministeriön kutsukirjeessä kulki kiitospuheen nimellä. Mutta kuten aina, kun minun olisi pidettävä puhe, mieleeni ei tullut minkäänlaista puhetta, tälläkin kertaa olin miettinyt viikkotolkulla, mitä sanoisin, mitä siellä siis puhuisin, mutta täysin tuloksetta. Mitä muuta tuollaisessa tilaisuudessa muka voi sanoa kuin sanan Kiitos!, joka sitä paitsi jää pitkäksi aikaa kuristamaan sanojansa kurkkua ja vellomaan hänen vatsaansa. En keksinyt aihetta. Mietin, pitäisikö minun kenties puhua maailmantilanteesta, jossa kuten tavallista oli kauheutta riittämiin. Tai kehitysmaista? Tai sairaanhoitojärjestelmän laiminlyönneistä. Tai koululaistemme hammasterveyden heikentymisestä? Pitäisikö minun sanoa jotain valtiosta sinänsä tai taiteesta sinänsä tai kulttuurista ylimalkaan? Pitäisikö minun peräti sanoa jotain itsestäni? Kaikki tuntui luotaantyöntävältä ja iljettävältä.. Palkintopuhetta koostuu Thomas Bernhardin, yhden 1900-luvun kuuluisimmista kirjallisista kauhukakaroista, loisteliaista ja pahansisuisen hauskoista muisteluista. Ne kertovat lukuisista farsseista, joita Bernhardin vastaanottamien kirjallisuuspalkintojen ympärille muodostui. Olipa kyseessä Bremenin kirjallisuuspalkinto, Grillparzer-palkinto tai Itävallan valtionpalkinto, Bernhardin poikkeuksetta vähemmän suopeasta osallistumisesta jakotilaisuuteen seurasi skandaali. Ainoa palkinto, jonka saadessaan Bernhard tunsi olonsa kotoisaksi, oli Itävallan kauppakamarin palkinto. Omien sanojensa mukaan hän sai sen tunnustukseksi siitä, että asetti niin suurenmoisen esimerkin kauppiasharjoittelijoille. Kirja esittää muotokuvan kirjailijasta palkinnonsaajana. Tuossa lakonisessa kuvassa hän puistelee päätään maailmasta ja itsestään aiheutuvan purevan huvittuneisuuden vallassa. Teos on säkenöivää komediaa, Bernhardin taidetta puhtaimmillaan. THOMAS BERNHARD (1931 1989) oli itävaltalainen moderni kirjailija, jonka laajaan tuotantoon kuuluu monia arvostettuja romaaneja, näytelmiä, novelleja ja runoja. Bernhardin kirjoja leimaa fiktion ja todellisuuden välisen rajan hämärtyminen hänen henkilöhahmonsa muistuttavat usein häntä itseään ja hänen ystäviään, joihin kuuluivat esimerkiksi Paul Wittgenstein ja Glenn Gould. Bernhardin romaani Hakkuu (Holzfällen. Eine Erregung) ilmestyi Tarja Roinilan suomennoksena syksyllä 2007 ja aloitti Teoksen Baabel-käännöskirjasarjan. Viimeisin suomennos on romaani Vanhat mestarit (2013). 12 13
kaunokirjallisuus romaanit Kari Häkämies Erään yhtiön murha kuva heini lehväslaiho KUINKA JÄTTILÄINEN KAADETAAN LUOKITUS 84.2 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 130 207 MM 352 SIVUA ULKOASU MARKKO TAINA ISBN 978-951-851-585-5 ILMESTYY HUHTIKUUSSA Suomalaisen puhelinjätin Roccumin amerikkalainen toimitusjohtaja Ben Mandel kuolee salamurhaajan luoteihin aamulenkillään Hietaniemen hautausmaan kupeessa. Käynnistyy tutkimus, jota johtaa keskusrikospoliisin murharyhmän päällikkö Heikki Söder yhdessä ylikonstaapeli Matti Jorosen ja suojelupoliisin ylitarkastaja Sixten Rydmanin kanssa. Poliisikolmikko joutuu miettimään murhan motiivia ääripäästä toiseen: onko liikkeellä ollut satunnaisesti toimiva hullu vai onko kyseessä salaliitto, jossa amerikkalainen Softcold Ltd aikoo kaapata Roccumin. Tutkimus pakottaa Söderin ryhmän tutustumaan puhelinjätin omituiseen sisäiseen kulttuuriin, Suomen hallituksen omistusohjauspolitiikkaan ja tavallisen vaikeuksiin joutuneen tuotekehitysinsinöörin arkeen. Taustalla väijyy koko ajan kauhukuva siitä, että Mandelin kuolema ja Roccumista käytävä valtataistelu liittyvät suurvaltaintresseihin. Halusiko Mandel aidosti suomalaisyhtiön parasta vai oliko hänellä Suomessa tehtävä, jonka luonne ei kestä julkisuutta? Tutkimus vaikeutuu kun Suomen sisäpolitiikasta alkaa paljastua kummallisia asioita, eikä Mandelin kuolema jää ainoaksi.»mandel lisäsi vauhtia, mutta tunsi uupuvansa. Vastaan juoksi kaveri, jonka hän tunsi ulkoministeriön valtiosihteeriksi. Mies askelsi omituisella tyylillä, kiersi toista jalkaa puolelta toiselle. Mandelista tuntui, että mies hymyili hänelle ilkikurisesti. Hietaniemen rantaa lähestyttäessä tie kääntyi oikealle. Mandelilla oli tapana juosta muutama sata metriä vielä mutkan jälkeen ja palata sitten samaa reittiä takaisin. Hetken mielijohteesta hän päätti hölkätä rantahietikolle merta katsomaan. Mandel ehti juosta vain parikymmentä metriä, kun kuuli äänen. Ben! Luodin ääni oli samanlainen kuin elokuvissa, aseessa oli äänenvaimennin. Pelkkä sihahdus. Sitten toinen laukaus. Mandel lyyhistyi maahan. Ampuja käveli rauhallisesti maassa makaavan ruumiin ääreen ja veti liipasimesta vielä kerran. Tällä kertaa hän ampui päähän. Jo toinen laukaus oli vienyt uhrin hengen, mutta hän halusi olla var- ma. Hän jätti ruumiin paikalleen, ei edes yrittänyt raahata painavaa miestä uimarannan kahvilarakennuksen suojaan. Joku koiranulkoiluttaja löytäisi Mandelin, mutta silloin hän olisi jo turvassa. Kuinka helppoa olikaan tappaa toinen ihminen. Hän melkein hymyili. KARI HÄKÄMIES (s. 1956) toimii aluehallintoviraston ylijohtajana Turussa. Koulutukseltaan hän on oikeustieteen kandidaatti ja arvoltaan varatuomari. Aiemmin Häkämies on toiminut muun muassa oikeusministerinä, sisäasiainministerinä, kansanedustajana sekä sisäministeriön kansliapäällikkönä ja kunnanjohtajana. Erään yhtiön murha on hänen neljäs romaaninsa, joka valottaa ylikomisario Heikki Söderin vaiheita. 14 15
kaunokirjallisuus romaanit Minna Lindgren Ehtoolehdon pakolaiset kuva Stefan Bremer PALVELU TALOSTA ON PAETTAVA LUOKITUS 84.2 NIDOTTU, LIEPEET 140 200 MM 256 SIVUA ULKOASU JENNI SAARI ISBN 978-951-851-584-8 ILMESTYY TOUKOKUUSSA»No, en minä nyt löydä sitä sanomalehteä täältä, MINNA LINDGREN (s. 1963) on kirjailija ja mutta se on ihan varmasti jossain tämän ipadin toimittaja, joka on työskennellyt pitkään mm. Palvelutalo Ehtoolehto muuttuu helvetiksi, kun sen miehittävät ulkomaa- kotihoidon surullisen kirjon, perehtymään vipsis vain ja ruudulla oli kaikki samat jutut kuin tynyt romaani Kuolema Ehtoolehdossa (Teos) oikkunsa. Vanhukset joutuvat kohtaamaan kätköissä. Poika Stockmannilla näytti sen minulle, Yleisradiossa. Lindgrenin vuonna 2013 ilmeslaiset, sujuvasti suomeksi kiroilevat saattohoitoon ja pohtimaan eutanasiakysymystä. sinulla tuossa roskapussissa. En ole kyllä ihan varma, sai riemastuneen vastaanoton, ja kirjasta remontti miehet. Meteli on kauhea, seinään ilmestyy reikä, tavaroita katoaa ja vanhuksia neuvotaan käyttämään kannettavaa kuivakäymälää. Yli 90-vuotiaat Ehtoolehdon asukkaat Siiri, Irma ja Anna-Liisa joutuvat jälleen tarttumaan itse toimeen, ja he päätyvät nuorten suosimaan kimppakämppäratkaisuun eksoottisessa Hakaniemessä. Yhteiselo ei ole kitkatonta, sillä jokaisella on omat tapansa ja Sankarimme eivät toki malta olla selvittämättä myös Ehtoolehdon putkiremontin vaiheita, se kun vaikuttaa epäilyttävän rikolliselta hankkeelta. Nuuskiminen vie heidät yllättäville jäljille, ja käy ilmi, että harva tässä maailmassa on täysin puhdas pulmunen. Ehtoolehdon pakolaiset on itsenäinen jatkoosa huippusuositulle romaanille Kuolema Ehtoolehdossa, joka ilmestyi vuonna 2013. oliko siellä kuolinilmoituksia. Varmasti on, kun ne ovat panneet muistokirjoituksetkin nettiin. Onko tuo se netti? Siiri kysyi hieman epäluuloisena Irmalta, joka oli ottanut uuden leikkikalun syliinsä ja kuljetti etusormeaan ja peukaloaan sitä pitkin kuin olisi etsinyt kirppuja kissasta. Voi, sinua pölvästiä! Irma kiljahti ja jatkoi viuhtomistaan. Tämä ei ole netti, tällä mennään nettiin. Missä se sitten on? Nettikö? Sehän on siis se on kaikkialla eikä oikein missään, sille on ihan oma sanakin. Anna-Liisa muistaisi varmasti Avaruus? Siiri ehdotti. ollaan tekemässä elokuvaa. Aikaisemmin hän on julkaissut teokset Sivistyksen turha painolasti (Teos, 2011), Leif Segerstam NYT (Teos, 2005), Musiikki on vakava asia (Lokikirjat, 1998) ja Orkesterin koskettimilta pianon palkeille (Tammi, 2001). 16 17
kaunokirjallisuus romaanit Anna Lönnroth Baselinvihreää VOIKO ELÄMÄN PATENTOIDA LUOKITUS 84.2 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 130 207 MM 400 SIVUA ULKOASU TUOMO PARIKKA ISBN 978-951-851-580-0 ILMESTYY HUHTIKUUSSA kuva heini lehväslaiho Luonnonmukaista viljelyä ajavan kansainvälisen järjestön Zean pääsihteeri Carlo Fischer on murhattu Alpeilla sijaitsevalla koetilallaan Etelä-Tirolissa. Ruumiin löytävät kaksi saman järjestön jäsentä: Genevessä työskentelevä juristi Katariina Hirvi ja italialainen biologi Olivia Ceccarelli. Pian käy ilmi, että myös Zean arvokas siemenpankki on kadonnut. Onko Fischer myynyt pankin? Vai onko murhan takana siemeniä havitteleva globaali yritys? Tapauksen jäljet johtavat Suomeen. Vauhdikas dekkari liikuu globaalin kaupan maailmassa, jossa yritykset eivät epäröi turvautua äärimmäisiin keinoihin voittoja tavoitellessaan.»näkyvyyttä oli alle kymmenen metriä. Punaiseen toppatakkiin pukeutunut hahmo hävisi välillä sumuun, ja toiset huusivat häntä hidastamaan. He eivät tunteneet reittiä, kompastelivat lohkareisiin ja jäivät jälkeen. Muutenkin pilvihupussa tuntui, että happea sai reuhtoa märän pyyhkeen läpi. Koko ajan mentiin ylemmäksi, ja ilman oheneminen kuristi keuhkoja. Vaikka alue oli Katariina Hirvelle outo, hän pystyi helposti kuvittelemaan millaisen särmikkäiden huippujen ja pehmeiden laaksojen leikin sumu oli tukahduttanut kutistaessaan silmänkantamattomiin aukenevan maiseman pelkäksi kiviseksi poluksi. Alhaalla polku oli ensin kulkenut kohisevan vuoripuron reunaa, noussut laidunnurmelta vanhaan, naavanverhoamaan lehtikuusimetsään ja kadonnut alppiruusuvarvikkoon. Metsä oli vaimentanut äänet ja vaellussaappaat olivat ponnahdelleet kevyesti paksulta, lämpimänruskealta neulasmatolta. ANNA LÖNNROTH (s.1967) on filosofian ja oikeustieteen maisteri ja suomentaja. Tuusulassa asuva Lönnroth on aikaisemmin työskennellyt muun muassa autokorjaamossa, teurastamon lihankantajana ja antiikin Kreikan tutkijana. Suomennostyönsä lisäksi Lönnroth harrastaa arkeologiaa, jousiammuntaa ja luumujen kasvatusta. Baselinvihreää on hänen esikoisromaaninsa. 18 19
kaunokirjallisuus runot Miira Luhtavaara Ruohikon luut kuva Heini Lehväslaiho SE EI OLE TOTTA, MUTTA KIRJOITAN SEN SILTI. LUOKITUS 82.2 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 103 207 MM 80 SIVUA ULKOASU JUSSI KARJALAINEN ISBN 978-951-851-528-2 ILMESTYY TAMMIKUUSSA Miira Luhtavaaran hengästyttävä runokokoelma lähtee liikkeelle riisuutumisella. Alussa ollaan alasti, ilman kieltä. Seuraavaksi kasvatetaan ikkunoita, odotetaan kumppania. Lauletaan pelkkää vettä. Ollaan karaokessa, luonnossa, biologiassa, toisessa ihmisessä. Kuunnellaan puhetta ja laulua, kirjoitetaan kirjeitä, ei kuunnella, ei tulla kuulluksi, puhutaan, sanotaan sanoja ja lauseita. Pelätään että valehdellaan aina kun sanotaan jotakin. Luhtavaaran debyytti tutkii kieltä ja kohtaamisen kaipuuta ja niiden mahdottomuutta. Teos ammentaa aiemmin sanotusta, niin korkeakirjallisuudesta kuin iskelmäsanoituksistakin, mutta ponnistaa edeltäjien olkapäiltä aivan uudenlaisiin avaruuksiin. Luhtavaara ottaa kieltä haltuun uudelleentulkitsemalla klassikoita ja kliseitä. Olen huomannut että arvostetaan jos vuoro sanat ovat omia. Luhtavaara tekee perinteestä oman seoksensa ja muotoilee siitä oman kielensä. Tuo kieli on tiheää ja kiehtovaa.»hän pelkäsi valehtelevansa aina kun sanoi jotain, ei siksi että olisi halunnut, vaan koska lausuttuna sanat kuulostivat vierailta ja aukottomilta. Minä synnyin, kun kukkapenkki käännettiin, hän sanoi ja tuntui häpeävän sitä, kuinka kokonainen hänen lauseensa oli. Siksi olen laulu, jossa lehdet hiertävät ruusuja. En muista siitä juurikaan, hän sanoi ja näytti muistavan. Kertoisin sinulle enemmän itsestäni, mutta olen talo, jonka sydän on ohutta narua. Mieluummin olisin salaisuus tai pysyisin paremmin sylissä. Useimmat tulevat onnellisiksi silloin kun saavat jostain kiinni. Tai surullisiksi silloin kun eivät näe sen putoavan. Vai voiko niin todella sanoa, hän kysyi ja jatkoi puhumista. MIIRA LUHTAVAARA (s. 1983) asuu Helsingissä ja on koulutukseltaan psykologian maisteri. Hän on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa ja kirjoittanut runojen lisäksi tekstejä näytelmiin ja muihin esityksiin mm. Ylioppilasteatterissa ja TRESryhmässä. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu Suuren runokilpailun antologiassa (2013). Ruohikon luut on hänen esikoisteoksensa. 20 21
kaunokirjallisuus runot Kristiina Lähde Kuinka voisit minulta puuttua 22 HETKIÄ, JOLLOIN KAIKKI MUUTTUU LUOKITUS 82.2 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 148 207 MM 80 SIVUA ULKOASU JENNI SAARI ISBN 978-951-851-493-3 ILMESTYY TAMMIKUUSSA Vasta kun riittävästi heijastumme surusta, rakkaudesta ja kielestä, voimme hetken tietää keitä olemme ja nähdä ohikiitävän sijaintimme maailmanjärjestyksessä. Ehdimmekö oppia mitään tässä täyteen pakatussa silmänräpäyksessä, kun kaikki on ulottuvillamme ja samassa kadonnut? Aistimme ovat rajalliset, mutta meillä on valta valita sanamme ja tekomme. Rakkautemme voi vaihtaa olomuotoa ja läpäistä esteet. Entä suru onko se vain eletyn onnen uusi, outo muoto? Kuinka voisit minulta puuttua on Kristiina Lähteen kolmas, odotettu runokokoelma. Se uskoo mielikuvitukseen, merivartiostoon ja evoluutioon. Kun sanat meihin kerran osuvat, ne eivät irtoa ikinä.» pintaudun yläpuoliseen, luinen puutarhuri kalistelee kuokkiaan, kärrää kukkiaan, pistelee multaan pitkiä tieteellisiä nimiä, ilmassa on käytäviä joista käsin linnut tarkkailevat meitä mitä kohti mitä kohti kasvamme kun aurinko laskee ja laskee eikä mikään tapahdu uudelleen, kertaamme ryömimisen alkeita, varjomme saattaa jotakin sanoa, jalanjälkemme - ja jäljet toisissamme, lihasten muistissa kostea pulssi, kertaamme tietämättä mitä, mitä kohti käsityksiä vai väärinkäsityksiä kunnes keskeneräinen tulkitaan päättyneeksi ja lähdemme, latinaksi väistämätön exitus KRISTIINA LÄHDE (s. 1961) on helsinkiläinen runoilija, suomentaja ja kirjailija. Hänen esikoisrunokokoelmansa Neulametsä (Tammi, 1999) ilahdutti humoristisella, tarkkanäköisellä ja omaperäisellä lyriikallaan, ja se nimettiin muun muassa Einari Vuorela -runopalkinnon ehdokkaaksi. Toinen runokokoelma Bunsenliekki (Teos, 2004) sai niin ikään ylistäviä arvioita. Lähteen runoja on käännetty ruotsiksi, englanniksi, sloveeniksi, bulgariaksi, kroaatiksi ja hepreaksi. Hän on julkaissut myös kiitetyn romaanin Joku on nukkunut vuoteessani (Teos, 2012) ja osallistunut moniin taiteidenvälisiin projekteihin erityisesti Harakan saaren taitelijayhteisössä. Koulutukseltaan Lähde on kielenkääntäjä. Catharina Gripenbergin runovalikoiman Sinä siellä kaukana näytät tutulta (Teos, 2005) suomennostyöstä Lähde palkittiin Yleisradion Kääntäjäkarhulla. 23 kuva stefan bremer
kaunokirjallisuus runot Eino Santanen Tekniikan maailmat» saavun nuorena aikuisena merkitsen uudessa keväässä pukeutuneena pakkausasuun minä merkitsen uudessa keväässä plusvoitokkaan eläimen asussa SETELIRUNOJA JA SUURIA TUNTEITA LUOKITUS 82.2 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 145 207 MM 90 SIVUA ULKOASU MARKUS PYÖRÄLÄ ISBN 978-951-851-538-1 ILMESTYY TAMMIKUUSSA Eino Santasen neljäs runokokoelma Tekniikan maailmat on hurja, aikaamme isolla haravalla kampaava teos. Sen skaala ulottuu lapsuudesta ja kuolemasta sosiaaliseen mediaan, jossa ihmiset kiihkeästi esittävät itseään. Kirjassa sanotaan asioita, jotka ovat perustavalla tavalla totta, vaikka ne pukeutuvat yllättävien ilmaisujen kerroksiin. Mitä pitäisi ajatella maailmasta, jossa ihmisellä on 712 parasta ystävää? Mitä voisi olla ajattelematta? Runojen puhuja istuu joka suuntaan sojottavan tekniikkansa äärellä, asettelee itseään elämän näppäimistölle. 24 Teos on myös dokumentaatio Santasen vuonna 2012 aloittamasta setelirunoprojektista, jossa hän kirjoittaa rahaa käsitteleviä runoja seteleille ja laittaa niitä kiertoon. Osa kirjan teksteistä on siis kirjoitettu suoraan 20 euron seteleihin. Teos osallistuu täten paitsi aiheidensa, myös alustansa kautta rahasta ja nykytaloudesta käytävään keskusteluun. Tekniikan maailmojen teksteistä on löydettävissä myös järjetön määrä rakkautta, joka näyttäytyy samaan aikaan tuhoavana ja pelastavana voimana. kuva HEINI LEHVÄSLAIHO EINO SANTANEN (s.1975) on maamme omaleimaisimpia ja kiistellyimpiä runoilijoita. Hänen runoissaan yllättävä muoto yhdistyy vahvaan ja kantaaottavaan sisältöön. Santanen toimi vuosina 2008 2011 kulttuurijärjestö Nuoren Voiman Liiton puheenjohtajana, ja hänet tunnetaan myös monista poikkitaiteellisista taideprojekteistaan. Santasen toinen kokoelma Merihevonen kääntää kylkeään voitti Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2006. 25
kaunokirjallisuus runot Tomi Kontio Kuviot tähdistä, kengät maailmasta Runot 1993 2011 MERKKITAPAUS RUNOUDEN RAKASTAJILLE LUOKITUS 82.2 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 175 205 MM 496 SIVUA ULKOASU CAMILLA PENTTI ISBN 978-951-851-527-5 ILMESTYY TAMMIKUUSSA Kuviot tähdistä, kengät maailmasta kokoaa vihdoinkin samaan niteeseen Kontion kahdenkymmenen vuoden mittaisen uran aikana julkaistut runot alkaen palkitusta debyyttikokoelmasta Tanssisalitaivaan alla ja päättyen viimeisimpään, vuonna 2011 julkaistuun kokoelmaan Ilman nimeä olisit valoa. Mukana on myös Kontion riemastuttavia nuortenrunoja, jotka on aiemmin julkaistu teoksessa Runo vieköön (toim. Kari Levola, Tammi, 2009) ja teoksessa Lauri Lyyra: Lyyran harhautukset (WSOYpro, 2011). Näiden runojen saaminen samaan niteeseen on merkkitapaus Tomi Kontion ja runouden vannoutuneille ihailijoille. Samalla se on portti Kontion tarkkanäköiseen, yhtä aikaa hauraaseen ja tarkkaan kielellä leikittelyn maailmaan kaikille niille, jotka eivät vielä ole sinne löytäneet. Ulkoasun on suunnitellut Camilla Pentti. Teos julkaistaan Kustannusosakeyhtiö Teoksen 10-vuotisjuhlassa 22. tammikuuta 2014. TOMI KONTIO (s. 1966) on rakastetuimpia ja arvostetuimpia nykyrunoilijoitamme. Hänen moneen kertaan palkittuja runojaan on käännetty englanniksi, espanjaksi, puolaksi, ruotsiksi, saksaksi, tsekiksi, unkariksi ja viroksi. Tuottelias Kontio on kirjoittanut myös proosaa sekä lapsille että aikuisille, kolumneja ja laulun sanoja.»vie MINUA Vie minut peilivesien ylitse; hetteikössä hopeinen sormus kuin kastepisara ruovossa laseeraa hämärän aamuksi. Tartu kiinni kuin tauti, sillä minua eivät aamut lohduta eivätkä vuorolaulut, lintujen motetit, vain askelet, joilla nostat kuvani irti ja pisaran vettä; polvesi kiertää haaroissani kuin planeetta: vie minut peilivesien ylitse. 26 27 kuva Katja Lösönen
kaunokirjallisuus runot kuva lehtikuva Paavo Haavikko Kootut runot LUOKITUS 82.2 170 240 MM SIDOTTU, 950 SIVUA ULKOASU JENNI SAARI ISBN 978-951-851-454-4 ILMESTYY MAALISKUUSSA Paavo Haavikko on (1931 2008) merkittävin ja kansainvälisesti tunnetuin nykyrunoilijamme. Hänet palkittiin muun muassa kansainvälisellä Neustadtpalkinnolla. Kootut runot kokoaa vihdoinkin samaan niteeseen kaikki Haavikon julkaistut runot alkaen debyyttikokoelmasta Tiet etäisyyksiin, myös ne jotka hän julkaisi vain muutaman sadan kappaleen painoksena ja jakoi vain lähipiirilleen. Mukana on myös Haavikon jäämistöstä löytyneitä ennen julkaisemattomia runoja. Koottujen runojen julkaisu sekä niihin sisältyvien ennen julkaisemattomien runojen julkaisu on kansainvälisestikin merkittävä tapahtuma.»jos miehet olisivat ruohoa, naiset jauhoa, valkeata, ei olisi muistettavia nimiä, Olisivat miehet ruohoa, yksikesäistä, naiset valkeata, olisi kesä historiansa, olisi vuosi aikakausi. Niin olisi leipä leivottu, niin olisi rohkeata ruoho, kaatuva, paikalleen kaatuisi, syksyn jalkoihin. PAAVO HAAVIKKO on suomalaisen sodanjälkeisen lyriikan omalakisin ja älyllisesti ylivertaisin runoilija. Kootut runot kattaa runot WSOY:n vuonna 1951 julkaisemasta esikoiskokoelmasta Tiet etäisyyksiin viimeiseen runokokoelmaan Prosperon runot (Art House, 2001) asti. Mukana on myös runot, jotka Haavikko julkaisi omakustanteina ja pieninä painoksina vain ystävilleen. Myös nuoruuden vuosilta on mukana kokonaan ennen julkaisematonta materiaalia. Pekka Tarkka kirjoittaa Haavikosta kirjassa Suomalaisia nykykirjailijoita: Vielä 1960-luvulla Haavikkoa pidettiin vaikeasti lähestyttävänä yksityisten asioiden kirjaajana, mutta 1970-luvulta lähtien hän sai aseman kansallisena oraakkelina. Haavikon varhaistuotannon keskeisiä teemoja olivat rakkaus, metafysiikka ja a kuolema. Ehjän identiteetin, naisen kuoleman tai jumalan etsintä on useinkin samaa. Ero nuoren ja vanhan Haavikon välillä ei ole suuren suuri, mutta myöhemmissä runoissaan Haavikko siirtyi yhä enemmän kohti yleistä todellisuutta. Persoonallisen kielen rinnalle oli tullut ajankohdan yleisöllinen kieli; salamannopeasti Haavikko kykenee siirtymään yksityisestä ekonomian kieleen, arkaaisesta iloittelusta purevaan satiiriin. Suuren mestarin lailla tekemään historiasta omaamme, omastamme historiaa. 28 29
kaunokirjallisuus lastenkirjat Annika Sandelin Karoliina Pertamo Baudeliero ja Mette-rotta Vauvarunoja ja villejä riimejä Suomennos Henriikka Tavi LORUJA YHDESSÄ LEIKITTÄVIKSI LUOKITUS L85.2 SIDOTTU, YLIVETO 145 265 MM 40 SIVUA ULKOASU CARLOS DA CRUZ ALKUTEOS RÅTTAN BETTAN OCH MASKEN BAUDELAIRE ISBN 978-951-851-576-3 ILMESTYY HELMIKUUSSA kuva Katriina Korpi ANNIKA SANDELIN on valmistunut maisteriksi pohjoismaisen kirjallisuuden laitokselta ja opiskellut sen jälkeen informaatikoksi. Hän työskentelee kirjastonhoitajana, taistelee tasaisesti kasvavaa kodin kaaosta vastaan ja yrittää ehtiä toisinaan olla kirjailija. Sandelin on julkaissut runoja sekä romaanin Regnpoetens dotter (Söderströms, 2002), joka ilmestyi myös suomeksi nimellä Saderunoilijan tytär (WSOY, 2002). Vuonna 2006 Sandelin ja kuvittaja Linda Bondestam tekivät kiitetyn lastenkirjan Milja och grannarna (Söderströms), joka ilmestyi suomeksi kuva Cata Portin nimellä Milja ja naapurit (Tammi, 2006). KAROLIINA PERTAMO on valmistunut kuvataideopettajaksi (taiteen maisteri) Taideteollisesta korkeakoulusta, sekä kuvataiteilijaksi Bordeaux n taidekoulusta Ranskasta (Ecole des Beaux-Arts de Bordeaux). Täyspäiväisenä kuvittajana hän on toiminut vuodesta 2009 lähtien. Pertamo tekee lehti- ja kirjakuvituksia. Kuka kutoo sukkaa takapuolen päällä? Entä miten käy sille joka ei koskaan siivoa? Se selviää Annika Sandelinin lastenrunokirjasta, jonka parissa aivan tavallinen ilta muuttuu lystikkääksi tutkimusmatkaksi. Sandelinin runot on tarkoitettu vauvoille ja pikkulapsille, mutta ne ovat niin kekseliäitä, että niistä riittää iloa isommillekin. Osa runoista sopii leikittäviksi, osa ääneen lallatettaviksi. Kaikki runot kehittävät lapsen mielikuvitusta ja vahvistavat aikuisen ja lapsen suhdetta. Sandelinin runoissa tutustutaan oman kehon osiin Mette-rotan opastuksella ja päätellään, mitä eläimiä peiton alla kulloinkin on. Mutta myös ihastellaan kaupungin ihmeitä, tavataan nerokas Baudeliero, ratsastetaan rastaalla ja tanssitaan apinatanssia. Karkotetaan hirviöt makuuhuoneesta ja vähän kiukutellaankin. Entä mitä tapahtuu, kun pipot karkaavat tai kun jääkaappi tekee kapinan? Runot on suomentanut kiitetty runoilija Henriikka Tavi.»EI SIKA KIVAA Kun olin sika pieni olin sika sika söpö Ja kaikki pussas märäksi ja joskus tarttui pöpö Nyt olen sika paljon isompi osaan sika paljon kikkoja Osaan nostaa keinutuolin ja heittää nurinniskoin tikkoja Vaan ei oo sika sika kivaa olla sika vahva epeli kun kaikki pusut saa mun tyhmä pikkuveli 30 31
Tietokirjallisuus Ruokakirjat Ferran Adrià Perheateria MAAILMAN PARAS KEITTIÖ KOTONA LUOKITUS 68.2 SIDOTTU, YLIVETO 215 X 290 MM 384 SIVUA ULKOASU JULIA HASTING ISBN 978-951-851-586-2 ILMESTYY TOUKOKUUSSA FERRAN ADRIÀ on maailman vaikutusvaltaisin kokki. Hänen gastronominen luovuutensa ja innovaationsa ovat maailmankuulut. Ne ovat inspiroineet kokkeja ja hyvän ruoan ystäviä ympäri maailmaa kaikkien niiden vuosien ajan, jotka Ferran Adrià toimi pääkokkina herkullisen ruoan mekassa, elbulli ravintolassa Espanjassa. Kokkaa kotona Ferran Adriàn kanssa! Mitä maailman paras kokki syö lounaaksi? Perheateria on maailmankuulun kokin Ferran Adriàn ensimmäinen koti kokeille suunnattu keittokirja. Pohjois-Espanjassa sijainneen legendaarisen elbullin henkilökunta kokoontui joka päivä ennen ravintolan aukeamista syömään yhdessä saman pöydän ääreen. Henkilökunta kutsui hetkeä perheateriakseen. Nyt elbullin pääkokkina 24 vuotta toiminut Ferran Adrià jakaa samat reseptit maailman kaikkien kotikokkien kanssa. Ohjeet ovat helppotekoisia, herkullisia ja raaka-aineet kohtuuhintaisia. Ferran Adrià opastaa sinut askel askeleelta valmistamaan klassisia arkiruokia gazpachosta paistettuun kananpoikaan ja mantelikakusta suklaakekseihin. Jokainen työvaihe suunnittelusta ruoan valmistukseen on kuvattu paitsi yksityiskohtaisilla ohjeilla myös värikuvilla. Adrià osoittaa kirjallaan, että voidakseen syödä hyvin ei tarvitse olla rikas. Kirjan reseptien seuraaminen ei myöskään vaadi erityistä kokemusta. 32 33
tietokirjallisuus elämäkerrat ja muistelmat Samuli Tiikkaja Tulisaarna Einojuhani Rautavaaran elämä ja teokset KOKONAISKUVA MESTARI SÄVELTÄJÄSTÄ LUOKITUS 78.99 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 145 210 MM 560 SIVUA ULKOASU DOG DESIGN ISBN 978-951-851-573-2 ILMESTYY HUHTIKUUSSA kuva Stefan Bremer Tulisaarna Einojuhani Rautavaaran elämä ja teokset kertoo säveltäjä Einojuhani Rautavaaran (s. 1928) ja hänen teostensa tarinan. Helsingin Kalliossa syntynyt Rauta vaara sai lapsuudessaan ja nuoruudessaan kokea niin elämän riemuja kuin sota-aikojen kauhuja. Hänestä kehittyi eräs merkittävimmistä suomalaisista nykysäveltäjistä, jonka kansainvälinen suosio kohosi huippuunsa 1990-levyllä ilmestyneiden Angel of Light- ja Angels and Visitations -levytysten myötä. Niiden jälkeen hän on myös saanut yhä enemmän ulkomaisia sävellystilauksia. Hänen 1970-luvulla säveltämänsä Cantus Arcticus on yksi esitetyimmistä suomalaisista taidemusiikkiteoksista Sibeliuksen sävellysten jälkeen. Kirja perustuu ennennäkemättömän laajaan aineistoon, kuten mittavaan lähdekirjallisuuteen ja arkistolähteisiin, lukuisiin kadonneiksi luultuihin teoksiin, sävellysten luonnosmateriaaleihin sekä säveltäjän päiväkirjoihin ja kirjeenvaihtoon.»saavuttuaan Tanglewoodiin heinäkuun 1955 alussa Rautavaara tapasi asuntolassa yhdysvaltalaisen tenorin Peter Robertsin. Kirjauduin yhteen huoneeseen, jossa oli neljä kerrossänkyä, Roberts muisteli. Meille kerrottiin, että meidän pitäisi itse päättää, kuka nukkuu yläpunkassa ja kuka alhaalla. Pitkä, tumma kaveri esitteli itsensä, ja heitimme kolikkoa. Minä sain yläpedin. Niin tapasin Einojuhani Rautavaaran, ensimmäisen koskaan kohtaamani suomalaisen. Paiskasimme kättä ja juttelimme. Hän osasi englantia erinomaisesti, joten meillä ei ollut mitään kommunikointiongelmia. Rautavaaran opettajana Tanglewoodissa oli Roger Sessions. Rautavaara oli jo Wienissä alkanut kirjoittaa pianokonserttoa, joten hän jatkoi sen säveltämistä nyt Sessionsin opetuksessa. Suomen Kulttuurirahasto oli maaliskuussa julistanut sävellyskilpailun, jossa haettiin pianokonserttoja, joten varmasti Rautavaaran päätös säveltää juuri pianokonsertto liittyi tähän kilpailuun. Kilpailun määräaika oli jo lokakuun puolivälissä, joten konserton valmistumisella alkoi olla jo kiire. SAMULI TIIKKAJA (s. 1974) on toimittaja, musiikkikriitikko ja musiikintutkija. Hänen tutkimustyönsä on keskittynyt Einojuhani Rautavaaran tuotantoon. Tiikkaja työskentelee Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksessa. 34 35
tietokirjallisuus elämäkerrat ja muistelmat Russell Brand Mun muikkarit Seksiä, huumeita ja seisomakomiikkaa Suomennos Kaisa Sivenius MINÄ VAIN TYKKÄÄN TYTÖISTÄ... LUOKITUS 99.1 SIDOTTU, SUOJAPAPERI 130 X 207 MM 368 SIVUA ULKOASU JENNI SAARI ALKUTEOS MY BOOKY WOOK ISBN 978-951-851-488-9 ILMESTYY MAALISKUUSSA»Monet suhtautuvat epäilevästi ajatukseen seksikoukusta, joka minusta on hyvä nimitys, ja pitävät sitä käsitteenä, joka on vasiten keksitty auttamaan Hollywood-tähtiä väistelemään vastuutaan fallisen hillittömyytensä seurauksista. Määritelmän mukaan riippuvuus on pakonomaista käyttäytymistä, jota ei pysty hallitsemaan eikä lopettamaan, vaikka sillä on tuhoisat seuraukset. Ja jos ei pian kertomani tarina mitään muuta todista, niin ainakin se osoittaa, että mainittua kaavaa voidaan soveltaa seksiin aivan siinä missä huumeisiin ja alkoholiin. Olin alle kolmekymppisenä päässyt päivä kerrallaan eroon vastaavasta viina- ja huumekoukusta (jos muuten sanoo viinan sijasta drinksut ääni kunnioittavasti väpättäen, niin kuin alkoholistit tapaavat ongelmastaan puhua, vaikutelma on hupaisa. Drinksut tuhosivat elämäni tai Laiminlöin vaimoani ja lapsiani drinksujen takia. Drinksut! Kuvittelen ne seisomassa jonossa pulloissaan ja laseissaan pahat mielessään, ne perkeleen kätyrit), mutta alkoholin sijaan harrastin tätä nykyä huomattavat määrät itse aktia. Olen tottunut saavuttamaan asemaa ja arvostusta sopimattomuuksillani (jo kauan ennen kuin sain Sun-lehdeltä ainutkertaisen kunniamaininnan Vuoden häntäheikki mikä ei taida kovin hyvin todistaa KeyStonen seksiklinikan tehokkuudesta), mutta seksi on aina ollut minulle myös rentoutumista. Jokainen tarvitsee jotakin, mikä auttaa huoahtamaan päivän päätteeksi. Yksi juo lasin viiniä, toinen polttaa hatsit tai pistää itseensä makean mulauksen heroiinia saadakseen ajukoppansa lopettamaan turhat jaarituksensa, mutta jonkinlainen piste päivälle on pakko panna, muuten elämä näyttäytyy pelkästään armottomuudessaan. Minun kohdallani pisteen tarjoaa seksi se suo hengähdystauon, kun ihminen on joutunut erilleen itsestään ja omasta tahdostaan. Russell Brand (s.1975) on brittiläinen stand up -koomikko ja näyttelijä. Mun muikkarit on hänen elämäkertansa, jossa kuvataan siekailemattomalla tyylillä matkaa kurjista lapsuudenoloista teatterikouluun ja lopulta menestykseeen Hollywoodissa. Kirja sai ilmestyessään sangen ristiriitaisen vastaanoton: yhtäältä sitä kuvattiin pirullisen hauskaksi ja toisaalta pöyristyttäväksi itsesaastutukseksi. Teos nousi huikeaksi myyntimenestykseksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa, ja myi ilmestymisvuonnaan yli 600 000 kappaletta. New York Times Book Review kirjoittaa: Tuon paheiden lapsen kirja, My Booky Wook, on tiukka matka kuskipukilla todella koomisen mielen omaavan ajurin kanssa. Tyyppi todellakin tietää miten sanoja käytetään. Hän runoilee heroiinista sielukkaammin kuin kukaan sitten Jim Carrollin. Omaa lapsuuttaan Russell kuvaa loisteliaalla tyylillään näin: kun opin puhumaan, en sanonut ensimmäisenä yksittäistä sanaa vaan kokonaisen lauseen: Älä tee noin. Kirjasta ollaan tekemässä myös elokuvaa. 36 37
tietokirjallisuus elämäkerrat ja muistelmat Heli Vaaranen Sunnuntaina Manhattanilla kuva Matti Hietala JETSET-ELÄMÄÄ WARHOLIN KANSSA LUOKITUS 99.1 SIDOTTU 140 X 210 MM 288 SIVUA ULKOASU JENNI SAARI ISBN 978-951-851-564-0 ILMESTYY MAALISKUUSSA»Noudimme Andyn Pyhän Patrikin katedraalin portailta Stuartin limusiinilla. Andya ei koskaan tarvinnut odottaa, vaan hän odotti hyvissä ajoin kotinsa portailla tai katedraalin portailla, että noudamme hänet. Niin sinäkin lauantaina. Hän seisoi katedraalin valkoisilla portailla yksin, mustiin pukeutuneena, kamera kädessään. Viikonloppuisin kirpputori- ja taidehuutokauppakierroksillamme hän ei käyttänyt peruukkia, vaan sotki oman valkoiseksi värjätyn tukkansa päälaelta pystyyn. Kun Andy astui autoon, Stuart kysyi, oliko hän ollut jakamassa keittoa kodittomien soppakeittiössä kuten hän toisinaan teki. Olin, Andy sanoi. Hollola, kesä 1979. Heli Vaaranen, silloinen Kokkala, istuttaa perunaa isän ja isosiskon kanssa suuren keltaisen maalaistalon tiluksilla. Maa on kuusiasteista, multa pöllyää. Taukojen aikana Heli hieroo selkäänsä toisella kädellä ja pitää perunalaarin laidasta kiinni toisella. Välillä äiti kutsuu syömään. Kerran Heli tulee ruokapöytään erinäköisenä kuin ennen. Multapöly on värjännyt silmäripset ja kulmakarvat tummiksi ja piirtänyt varjostukset poskipäihin. Äiti ilmoittaa Helin paikalliseen kauneuskilpailuun. Se muuttaa kaiken. Ammattikoulu jää kesken, kun Heli muuttaa malliksi Pariisiin. New York, syksy 1985. Heli istuu limusiinin takapenkillä kuvataiteilija Andy Warholin ja taidemesenaatti ja -keräilijä Stuart Pivarin kanssa. Kolmikko on matkalla kirpputorille, kuten joka sunnuntai. Mallintöiden ohella Heli opiskelee taidekoulussa, työskentelee taidekauppiaana galleriassa ja asuu Stuart Pivarin yläkerrassa. Käy jetsetjuhlissa ja miljonäärien kansoittamissa taidenäyttelyiden avajaisissa, istuu samassa illallispöydässä Jerry Hallin ja Faye Dunawayn kanssa, vierailee kodeissa, joissa palvelijat eivät anna hänen edes kuoria greippiä itse. Heli Vaarasen muistelmat vievät lukijan aikamatkalle 1980-luvun New Yorkin malli-, taide- ja jetsetpiireihin, maailmaan, josta Suomessa ei tuolloin tiedetty mitään. HELI VAARANEN (s. 1961) on valtiotieteiden tohtori ja psykoterapeutti ja Väestö liiton parisuhdekeskuksen johtaja. 38 39
tietokirjallisuus yleinen Minna Lindgren Olli Löytty Sinfoniaanisin terveisin Kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan MISTÄ TIETÄÄ, ETTÄ KOODA ALKAA»Vielä halusit tietää soittimien teknisistä eroista. Viulu on yksi vaikeimmista soittimista, ei vain monipuolisen soittotekniikkansa ansiosta vaan myös siksi, että sille on sävelletty paljon pirullista soitettavaa. Pianosta saa kuka tahansa puhtaan äänen, mutta kymmensormijärjestelmä ja valtavan nuottimäärän hallitseminen, eri rytmien päällekkäisyys ja muut skitsofreeniset seikat tekevät solistisen pianomusiikin soittamisesta yhden vaikeimmista ihmisen itselleen keksimistä tehtävistä. Puhaltimista käyrätorvea pidetään erityisen vaikeana soittimena, mutta monet saavat siitäkin helpommin äänen kuin oboesta, jossa vaikeinta on nimenomaan kauniin äänen tuottaminen. Ja kun mitataan orkesterisoittajien fyysisiä stressioireita konsertin aikana, korkeimpiin lukemiin yltävät lyömäsoittajat, joiden jokainen ääni voi yhtä hyvin pilata kuin huipentaa sadan ihmisen suorituksen. LUOKITUS 78 kuva stefan bremer Sinfoniaanisin terveisin koostuu Olli Löytyn ja Minna Lindgrenin autenttisesta kirjeenvaihdosta, joka käynnistyi, kun Löytty huomasi hyvinkin keski-ikäisesti kyllästyneensä rockiin. Hän ei kuitenkaan halunnut tyystin luopua musiikista. Hän ei vain tiennyt, miten kuuntelutottumusten laajentaminen piti toteuttaa. Klassinen musiikki oli hänelle vierasta, ehkä vähän pelottavaakin. Mutta uteliaisuutta riitti. Niinpä hän päätti kirjoittaa kirjeen ammattilaiselle, Lindgrenille, kysyäkseen neuvoa. Kirja ei ole perinteinen klassisen musiikin historia aloittelijoille. Pikemminkin se on NIDOTTU, LIEPEET 145 200 MM 248 SIVUA ULKOASU TARU STAUDINGER ISBN 978-951-851-532-9 ILMESTYY HELMIKUUSSA kehityskertomus, jota kuka tahansa asiasta kiinnostunut saattaa seurata olipa hänellä harrastuneisuutta entuudestaan tai ei. Riemukkaalla tyylillään Lindgren saattelee oppilastaan syvemmälle taidemusiikin saloihin, aina elävään konserttiin asti! Kirjaan on koottu myös kosolti yleistä tietoa, josta voi olla hyötyä harrastajalle, mutta ennen kaikkea se on iloinen johdatus joskus vaikeanakin pidetyn musiikin nautintoihin. Ikään, perhetaustaan, sukupuoleen tai mihinkään muuhunkaan sivuseikkaan katsomatta. MINNA LINDGREN (s. 1963) on kirjailija ja toimittaja, joka on työskennellyt pitkään mm. Yleisradiossa. Lindgrenin vuonna 2013 ilmestynyt romaani Kuolema Ehtoolehdossa (Teos) sai riemastuneen vastaanoton, ja kirjasta ollaan tekemässä elokuvaa. Aikaisemmin hän on julkaissut teokset Sivistyksen turha painolasti (Teos, 2011), Leif Segerstam NYT (Teos, 2005), Musiikki on vakava asia (Lokikirjat, 1998) ja Orkesterin koskettimilta pianon palkeille (Tammi, 2001). OLLI LÖYTTY (s. 1966) on tamperelainen tutkija ja tietokirjailija. Väitöskirjassaan hän käsitteli suomalaisten mielikuvia Ambomaasta. Löytty on julkaissut ja toimittanut lukuisia kulttuuria ja kansallista identiteettiä koskevia kirjoituksia ja tutkimuksia. Löytty on opettanut tieteellistä ja tietokirjoittamista useissa eri oppilaitoksissa. Hän ei harrasta mitään mutta suhtautuu harrastajan intohimolla kirjoittamiseen. Hän on julkaissut mm. teokset Maltillinen hutu (2008) ja Kulttuurin sekakäyttäjät (2011). 40 41 kuva Heini Lehväslaiho