KAKSI KULTTUURIA, KAKSI KOTIMAATA, KAKSI KIELTÄ Työkaluja sosiaalialan ammattilaisille kansainvälisten lapsikaappausten ennaltaehkäisyyn Maija Alamäki (0803943) Szilvia Karaffa (0851241) SEMINAARITYÖ Maaliskuu 2010 Palveluohjaus ja verkostotyö Sosiaalialan koulutusohjelma Palveluohjauksen suuntautumisvaihtoehto Tampereen ammattikorkeakoulu
Sisältö 1. Johdanto... 3 2. Kahdenkulttuurin liittojen haasteita... 4 3. Kansainvälinen lapsikaappaus... 5 4. Keskusviranomaiset kansainvälisissä lapsikaappausasioissa... 6 4.1. Oikeusministeriö: Lapsi on kaapattu Haagin sopimusvaltioon... 6 4.2. Ulkoasiainministeriö: Lapsi on kaapattu ei-sopimusvaltioon... 8 5. Kaapatut Lapset ry... 9 6. Kansainvälisten lapsikaappausten ennaltaehkäisy... 10 6.1. Lastensuojelulliset toimenpiteet... 10 6.2. Lähestymiskielto... 11 6.3. Valvotut tapaamiset... 12 6.4. Väliaikaismääräys huollosta, asumisesta tai tapaamisesta... 12 7. Lopuksi... 12 LÄHTEET... 14 Liite Haagin lapsikaappaussopimuksen allekirjoittaneet valtiot... 16
3 1. Johdanto Suomessa kahden kulttuurin avio- ja avoliittojen määrä on viime vuosina kasvanut ja niiden ennakoidaan edelleen kasvavan (Om. 2009). Kahden kulttuurin perheiden lisääntymisen myötä myös perheen hajoamiseen liittyvät kriisit ovat lisääntyneet. Liiton kriisiytyminen voi synnyttää katkeran huoltajuuskiistan pariskunnan yhteisistä lapsista. (Aarni ym. 2008, 3.) Kansainväliset huoltokiistat ovat maailmanlaajuinen ongelma (Khan 2009, 14). Tutkimusten mukaan (Aarni ym. 2008, 3 ja 15; Vainio 2007, 40) riitaisiin huoltajuuskiistoihin liittyvät mahdolliset lapsikaappausuhat jäävät usein viranomaisten taholta tunnistamatta tai ottamatta todesta. Kaappausuhan tunnistamatta jättäminen johtuu valitettavan usein viranomaisten tiedonpuutteesta (Aarni ym. 2008, 15). Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on kyse, kun alle 16-vuotias lapsi on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta tapaamisoikeuden jälkeen. Lapsen kansalaisuudella ei ole merkitystä, jos hän on asunut pysyvästi Suomessa. (Om. 2009.) Tämän työn tarkoituksena on selvittää, miten sosiaalialan ammattilaiset voivat suojella kaappausuhan alla olevaa lasta ja miten he voivat tukea ja auttaa lapsikaappausta pelkäävää vanhempaa. Pyrkimys on myös tehdä kaappausuhkaan liittyviä riskejä tutuiksi. Aiheen valintaan on vaikuttanut kolme asiaa: Ensiksi kahdenkulttuurin liittojen lisääntyessä aihe on yhteiskunnallisesti ajankohtainen ja merkittävä. Toiseksi lapsikaappausasia on esillä sosionomin työssä monella tavalla. Helsingissä toimivan Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Räisäsen (2010) mukaan, mikäli sosionomit ovat mukana valmistelemassa lastensuojelullisia tai muita lapsiin liittyviä päätöksiä, kaappausuhka on tärkeä huomioitava. Myös päiväkodeissa ja kouluissa tarvitaan tietoa lapsikaappauksista, koska uhka saattaa koskea heidän asiakkaitaan. Lapsikaappausriskin tunnistaminen sekä ennaltaehkäisykeinojen tunteminen on erittäin tärkeää maahanmuuttajatyössäkin. Täytyy myös tietää, miten toimia, kun kaappaus on jo tapahtunut. Sosionomin ammattitaitoa tarvitaan myös silloin, kun kaapattu lapsi saadaan takaisin Suomeen, koska hän tarvitsee paljon erityistä tukea traumoihinsa. (Räisänen 2010.) Kolmas vaikutin on ollut oma kiinnostuksemme aiheeseen. Uskomme,
4 että palveluohjauksen suuntautumisvaihtoehtona valinneiden opiskelijoiden tulee osata neuvoa ja ohjata tulevia asiakkaitaan mielenterveys- ja päihdepalvelujen lisäksi myös tässä tärkeässä mutta vähän puhutussa asiassa. Tämä seminaarityö koostuu seitsemästä luvusta. Toisessa luvussa käsitellään kahdenkulttuurin liittojen haasteita. Kolmannessa luvussa määritellään, mitä kansainvälisellä lapsikaappauksella tarkoitetaan, luetellaan lapsikaappauksen mahdollisia syitä, kaappausuhan vaikutuksia lapseen ja kaappausta pelkäävään vanhempaan sekä kaappausuhan mahdollisia merkkejä. Neljännessä luvussa esitellään Haagin lapsikaappaussopimusta (1980) ja kansainvälisten lapsikaappausten selvittelystä vastaavien keskusviranomaisten velvollisuuksia. Viides luku kertoo Helsingissä toimivan lapsikaappausasioihin perehtyneen yhdistyksen Kaapatut Lapset ry:n toiminnasta. Kuudes luku koostuu kaappauksen ennaltaehkäisykeinoista, ja viimeinen luku on yhteenveto siitä, mitä sosiaalialan ammattilasten tulisi tietää lapsikaappauksen ennaltaehkäisymahdollisuuksista. 2. Kahdenkulttuurin liittojen haasteita Suomalais-ulkomaalaisten avioliitot ovat haastavia, koska yhteiselon myötä kahden yksilön lisäksi myös kahden eri kulttuurin erot kohtaavat toisensa. Tämä tarkoittaa sitä, että puolisoiden on sopeuduttava toisen yksilöllisten ominaisuuksien lisäksi myös toisen kulttuuriin ja sen mukanaan tuomiin enemmän tai vähemmän erilaisiin tapoihin ja arvoihin. Maahanmuuttajapuolisolle suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminenkin voi aiheuttaa vaikeuksia, kuten kieliongelmia, pitkäaikaistyöttömyyttä, taloudellisia ongelmia ja syrjityksi tulemisen tunnetta. Nämä riskitekijät saattavat koetella myös parisuhdetta. (Aarni ym. 2008, 3 ja 10 11.) Parisuhteessa ristiriitoja aiheuttavia tekijöitä esiintyy runsaasti, jos puolisoiden kulttuurit eroavat toisistaan huomattavasti. Näin on laita esimerkiksi, jos toinen puoliso edustaa länsikulttuuria, kuten suomalaista kulttuuria, ja toinen islamia. Islamilaissyntyisten miesten kanssa naimisissa olevien suomalaisten naisten parisuhdesolmuja on tutkittu, ja on todettu, että riskitekijöihin kuuluvat muun muassa uskontoon ja lapsen
5 kasvatukseen liittyvät erimielisyydet, naisen alistettu asema islamissa, miehen mustasukkaisuus sekä miehen harjoittama kontrollointi ja vallankäyttö (henkinen ja fyysinen väkivalta). Parisuhdetta voi leimata sekin, jos miehen suku ei hyväksy avioliittoa länsimaalaisen naisen kanssa. (Aarni ym. 2008, 12 13, 17.) 3. Kansainvälinen lapsikaappaus Kansainvälinen lapsikaappaus on kyseessä, kun alle 16-vuotias lapsi (kansalaisuudella ei ole merkitystä), joka on asunut pysyvästi Suomessa, on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta tapaamisoikeuden jälkeen. Rikoslain (1161/2005) 25. luvun 5a pykälän mukaan lapsikaappaus on lapsen vapauteen kohdistuva rikos: Jos lapsen omavaltaisessa huostaanotossa 1) lapsen huoltoa koskevia oikeuksia loukaten lapsi viedään pois asuinvaltiostaan tai jätetään palauttamatta sinne ja 2) lapsen huoltoa koskevia oikeuksia oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty tai olisi käytetty ilman poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, rikoksentekijä on tuomittava lapsikaappauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi (Rikoslaki 1161/2005). Suomessa lapsikaappausasioiden selvittelystä vastaavat oikeusministeriö ja ulkoasiainministeriö. Mikäli kaappaus on tapahtunut Haagin-sopimusvaltioon, yhteistyötahona toimii oikeusministeriö. Ei-sopimusvaltioihin eli Haagin sopimuksen ulkopuolisiin maihin tehdyt kaappaukset taas kuuluvat ulkoasiainministeriön vaikutuspiiriin. Silloin, kun ei ole tietoa, mihin maahan lapsi on viety, kannattaa ottaa yhteys kotipaikkakunnan poliisiin. Lapsikaappaustilanteessa aina myös tulisi ottaa yhteyttä asianajajaan tai muuhun lakimieheen. (Om. 2009.) Lapsikaappaukseen on useita syitä. Lapsen kaappaus voi johtua esimerkiksi siitä, että maahanmuuttajapuolisosta tuntuu avioliiton kariuduttua, että hän on jäänyt yksin
6 vieraaseen ympäristöön (Aarni ym. 2008, 8). Usein lapsen kasvatus tietyn kulttuurin ja uskonnon mukaan voi nousta kynnyskysymykseksi (em. 3). Riitaisa avioero ja siihen liittyvä huoltajuuskiista sekä kosto entistä vaimoa kohtaan voivat olla motiiveina lapsikaappaukseen (em. 28). Lapsikaappauksen tiedetään aiheuttavan traumoja sekä kaappauksen kohteeksi joutuneelle lapselle että hänestä erotetulle vanhemmalle (KL 2010, 6). Lisäksi lapsen palauttamisprosessi vaatii tuhansia euroja kaapatun lapsen vanhemmalta (em. 9). Mutta vaikka kaappausta ei olisikaan tapahtunut, lapsen menettämisen pelossa eläminen kuluttaa merkittävästi vanhemman voimia. Lapsikaappausuhka vaikuttaa myös lapsen hyvinvointiin. Vanhemman ahdistusta ja turhautumista voi lisätä sekin, etteivät viranomaiset välttämättä suhtaudu vakavasti lapsikaappausuhan varjossa elävän vanhemman pelkoon (Aarni ym. 2008, 11 12, Vainio 2007, 39). Lapsikaappausuhka on vaikea tunnistaa, mutta kaappausta saattaa kuitenkin edeltää joitain merkkejä, jotka ovat esimerkiksi puolison aggressiivisuus ja uhkailu lapsen maasta poisviennillä tai maahanmuuttajapuolison yritykset houkutella perhettä lähtemään matkalle kotimaahansa. Myös vanhempien riidat lapsen passiasioista tai huoltajuudesta voivat herättää epäilyjä puolison mahdollisista kaappausaikeista. (Aarni ym. 2008, 14.) Konkreettisia merkkejä kaappausaikeista voivat olla työpaikan jättäminen tai omaisuuden myyminen (Moilanen 2000, 26 27). 4. Keskusviranomaiset kansainvälisissä lapsikaappausasioissa 4.1. Oikeusministeriö: Lapsi on kaapattu Haagin sopimusvaltioon Suomi on sitoutunut Haagin kansainvälisistä lapsikaappauksista tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan yleissopimukseen eli Haagin lapsikaappaussopimukseen (SopS 57/1994), joka säädettiin 25.10.1980 ja joka tuli voimaan Suomessa 1.8.1994. Haagin yleissopimuksen allekirjoittajavaltiot (ks. Liite) ovat lujasti vakuuttuneita siitä, että lapsen etu on kaikkein tärkeimmällä sijalla lapsen huoltoa koskevissa kysymyksissä, haluavat suojata lasta kansainvälisesti lapsen luvattoman poisviemisen tai palauttamatta jättämisen haitallisilta vaikutuksilta ja saattaa voimaan menettelyjä, joiden tarkoituksena on turvata lapsen pikainen
palauttaminen valtioon, jossa lapsella on asuinpaikka, sekä turvata tapaamisoikeuden suojaaminen (Haagin lapsikaappaussopimus). Haagin sopimuksen tarkoituksena on ehkäistä ja ratkaista kansainvälisiä lapsikaappauksia. Kun lapsi on viety valtioon, joka on hyväksynyt Haagin lapsikaappaussopimuksen, tulee asianomaisen ottaa yhteyttä oikeusministeriön kansainväliseen yksikköön. Oikeusministeriö toimii tuolloin keskusviranomaisena ja antaa neuvoja lapsen palautusprosessin käynnistämiseksi. Oikeusministeriön velvollisuuksiin kuuluu myös lapsen olinpaikan selvittäminen, sovinnollisen ratkaisun ja vapaaehtoisen palauttamisen edistäminen, neuvonta sopimuksen soveltamisessa ja palautushakemuksen tekemisessä, palautushakemuksen välittäminen toisen sopimusvaltion keskusviranomaisille sekä tiedustelujen tekeminen vieraan valtion lainsäädännöstä ja käytännöstä. (Om. 2009.) Alla olevasta kaaviosta (kaavio 1) näkyvät lapsen palauttamista koskevat hakemukset oikeusministeriössä vuosina 1995 2009. Kaaviossa pystyakselilla ovat oikeusministeriössä vireillä olevien hakemusten lukumäärät, vaaka-akselilla taas vuosiluvut 1995 2009. 7 KAAVIO 1. Vireillä olevat tapaukset oikeusministeriössä Vuosina 1995 2009 oikeusministeriössä on ollut vireillä yhteensä 102 kaappaustapausta. Määrät ovat hakemusten määriä, ja yksi hakemus on saattanut koskea saman perheen useampaa lasta. Kaikki luvut koskevat Haagin sopimusvaltioita. Kaappaajina ovat olleet enimmäkseen isät, mutta myös muutama äiti on vienyt lapsensa laittomasti ulkomaille tai jättänyt lapsen palauttamatta. (Tulkki 2010.)
8 4.2. Ulkoasiainministeriö: Lapsi on kaapattu ei-sopimusvaltioon Kun lapsi on kaapattu ei-sopimusvaltioon, Haagin sopimusta ei voida soveltaa. Tällöin on mahdollista vedota esimerkiksi Lapsen oikeuksien yleissopimukseen, Kansainväliseen panttivankien ottamista vastaan tehtyyn yleissopimukseen tai Euroopan ihmisoikeussopimukseen (Moilanen 2000, 27). Yhteistyötahona toimii ulkoasiainministeriön konsuliasioiden yksikkö, jonka tehtävänä on pyrkiä ottamaan ja pitämään yhteyttä lapsen kaapanneeseen vanhempaan sekä itse lapseen, selvittämään lapsen olinpaikan ja olosuhteet, avustamaan paikallisen lainsäädännön mukaisen oikeusavustajan ja oikeusavun saamisessa välittämällä tietoja ja asiakirjoja viranomaisille ja asiaa hoitaville oikeusavustajille, auttamalla yleisluontoisten tietojen hankkimisessa sekä avustamalla lapsen kotiuttamiseen liittyvissä käytännön järjestelyissä. (Om. 2009.) Alla oleva kaavio (kaavio 2) havainnollistaa ulkoasiainministeriön vuosien 2004 2009 tilastoja. Koska ulkoasiainministeriön tilastot vuosilta 1995 2003 ovat puutteellisia ja tulkinnanvaraisia, niitä ei ole sisällytetty tähän työhön. Edellisen kaavion (1) tapaan myös tämän kaavion pystyakselille on merkitty ulkoasiainministeriössä vireillä olevien hakemusten lukumäärät ja vaaka-akselille vuosiluvut 2004 2009. KAAVIO 2. Vireillä olevat tapaukset ulkoasiainministeriössä
9 Ulkoasiainministeriössä on vuodesta 2004 lähtien ollut yhteensä 76 tapausta vireillä. Kaappaajavanhempi on useimmissa tapauksissa ollut lapsen isä, mutta myös äidit ovat syyllistyneet kaappaukseen. (Holopainen 2010.) Ministeriöiden yllä käsiteltyjen tilastojen perusteella voidaan todeta, että aikavälillä 2004 2009 kaappauksia on tehty reilusti enemmän ei-sopimusmaihin (76) kuin sopimusmaihin (44). 5. Kaapatut Lapset ry Pian 13 vuotta täyttävän Kaapatut Lapset ry:n toiminnan tarkoitus on auttaa ja tukea kaappauksen, kaappausuhan tai vaikean huoltokiistan kohteena olevia lapsia sekä puolustaa heidän perus- ja ihmisoikeuksiaan. Yhdistyksen tavoitteena on myös tehdä lapsikaappausta ja lapsikaappausuhkaa kokeneiden tilanne tutuksi sekä samalla vaikuttaa kaappauksien uhkien ja riskien tunnistamiseksi sekä kaappausten ennaltaehkäisemiseksi (Aarni ym. 2008, 7). Kaapatut Lapset ry on Yhden Vanhemman Perheiden Liiton sekä Ensi- ja Turvakotien liiton jäsenjärjestö (Khan 2009, 13). Tällä hetkellä yhdistys saa rahoituksensa Raha-automaattiyhdistykseltä, Helsingin kaupungilta ja Espoon kaupungilta (em. 14). Yhdistyksen avopalvelupisteessä Toivon Talossa tarjotaan tietoa, neuvoja ja välitöntä apua lapsikaappausasioissa. Alustavan oikeudellisen neuvonnan avulla vanhempia ohjataan toimimaan oikein lastensa palauttamiseksi, kaappausten ennaltaehkäisemiseksi, kansainvälisten huoltokiistojen ratkaisemiseksi ja kokeneen asianajajan yhteystietojen löytämiseksi (KL 2009, 18 19). Muita toimintoja avopalvelupisteessä ovat tiedotus, yhteistyö viranomaisten, asianajajien ja asianhoitajien kanssa, tukihenkilöiden antaman vertaistuen koordinointi sekä jäsenperheiden psykososiaalisen kuntoutuksen ja perheiden virkistystoiminnan järjestäminen (KL 2010a). Toivon Talolla kerran kuukaudessa järjestetty avoin vertaistukitapaaminen Pulinakerho on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille. Tänä vuonna on suunnitteilla myös vertaistukena toimiva kirjoittamisterapia lapsikaappauksen kokeneille tai sen uhan alla eläville, mikäli kiinnostuneita riittää. (KL 2010b, 18 19.) Yhdistyksen aktiivisen toiminnan ansiosta lapsikaappaukset ovat olleet esillä myös mediassa, esimerkiksi useissa radio- ja televisio-ohjelmissa sekä sanomalehdissä. Yhdistys on pitänyt yhteyttä myös oikeusministeriön kansainväliseen yksikköön, ulkoasiainministeriön konsuliosastoon ja sisäasiainministeriön poliisiosastoon. Lisäksi Kaapatut Lapset ry on järjestänyt seminaarin sosiaalialan ammattilaisille kahdenkulttuurin liittojen haasteista. Toiminnanjohtaja on käynyt jopa henkilökohtaisesti
10 sosiaalitoimistoissa ja poliisin luona avun tarpeessa olevien asiakkaiden kanssa. (KL 2009, 21 23.) Yhdistys on myös perustanut Kansainvälisen huoltokiistan kohteena olevien lasten tukirahaston, jonka tarkoituksena on antaa tukea ulkomailla käytävien huoltokiistojen oikeudenkäyntikuluissa ja lapsikaappausoikeudenkäyntien kuluissa. Kaapatut Lapset ry:n avopalvelupisteen yhteystiedot: Toivon Talo Malmin kauppatie 26, 4. krs 00700 Helsinki www.kaapatutlapset.fi s-posti: toimisto@kaapatutlapset.fi puh. (09) 58 74 401 gsm. 044 262 6662 6. Kansainvälisten lapsikaappausten ennaltaehkäisy 6.1. Lastensuojelulliset toimenpiteet Lastensuojelulain (417/2007) 4. pykälän mukaan lastensuojelun on pyrittävä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin ensisijaisesti lapsen edun mukaisesti. Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Tarpeellisten lastensuojelullisten toimenpiteiden tarkoituksena on turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, turvallinen kasvuympäristö sekä ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus. Kun lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä arvioi, että kiireellinen lastensuojelun tarve lapsen edun kannalta on tarpeen, se on lastensuojelun keskeisten periaatteiden perusteella järjestettävä välittömästi. 12 vuotta täyttäneellä lapsella on kuitenkin oikeus käyttää puhevaltaa häntä koskevissa asioissa. (Lastensuojelulaki 417/2007.) Lastensuojelulain 38. pykälän mukaan jos lapsi on välittömässä vaarassa, hänet voidaan sijoittaa kiireellisesti perhehoitoon tai laitoshuoltoon taikka järjestää muulla tavoin hänen tarvitsemansa hoito ja huolto. Lapsella on oikeus tavata kumpaakin vanhempaansa, mutta tämän pitäisi toteutua turvallisesti (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983). Oikeusministeriön (2009) mukaan vanhemman epäillessä lapsikaappausuhkaa, voi lapsikaappauksen ennaltaehkäisemiseksi pyytää viranomaisia ryhtymään väliaikaisiin turvaamistoimiin.
11 Lapsen ollessa vanhempien yhteishuollossa tai vain toisen vanhemman huollossa, kaappausta epäilevä vanhempi voi erittäin kiireellisissä tapauksissa ottaa yhteyttä ulosottomieheen tai poliisiin ja pyytää viranomaista ottamaan lapsen väliaikaisesti haltuunsa. Jos lapsen huollosta on vierillä täytäntöönpano-oikeudenkäynti, vanhempi voi esittää turvaamistointa koskevan pyynnön ulosottomiehen ja poliisin lisäksi myös tuomioistuimelle. (Om. 2009.) Esimerkki erittäin kiireellisestä tapauksesta on, kun toinen vanhempi on onnistunut kaappaamaan lapsen Suomesta ja toinen vanhempi on tehnyt poliisille rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön. Tässä tapauksessa poliisi ja sosiaaliviranomaiset voivat yhteistyössä yrittää pysäyttää kaappaajavanhemman Euroopan unionin Schengenalueella. Näin on jo onnistuttu palauttamaan kaapattuja lapsia Euroopan lentokentiltä. Kyseinen toimenpide vaatii ennen kaikkea viranomaisten nopeaa ja kitkatonta yhteistoimintaa. (KL 2010a.) Kun lähivanhempi kokee lapsikaappausuhkaa, hän voi turvata lasten arkea myös ilmoittamalla päiväkotiin, tarhaan, perhepäivähoitajalle tai kouluun, ettei lasta saa luovuttaa muulle aikuiselle. Poliisia voi pyytää merkitsemään passirekisteriin uhan lapsikaappauksesta. Lisäksi tuomioistuin voi velvoittaa maahanmuuttajavanhemman tallettamaan oman passin ja lapsen passin ulosottomiehen haltuun tapaamisen ajaksi. Myös kohdemaan edustustoon voi ilmoittaa, ettei lapsella ole huoltajan suostumusta sen maan viisumiin tai matkustusasiakirjoihin. (KL 2010a.) 6.2. Lähestymiskielto Lähestymiskielto tulee kyseeseen, kun on perusteltua odottaa, että tapaava vanhempi tulisi tekemään lapsen terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin häiritsevän häntä. Lähestymiskielto ei koske tapaamisoikeusmääräyksessä mainittuja tapaamisia. Lähestymiskieltoa haetaan poliisilta tai käräjäoikeudelta. Sitä voi hakea joko uhattu henkilö itse tai syyttäjä-, poliisi- tai sosiaaliviranomainen. Lähestymiskiellolla on merkitystä vain silloin kun kieltoon määrätty osapuoli kokee sen merkittäväksi ja toimii sen mukaisesti. Jos vanhempi haluaa todella toteuttaa kaappauksen, sitä on hyvin vaikea ehkäistä ja estää. (KL 2010a.) Lähestymiskiellon soveltamisesta ennaltaehkäisymielessä on kuitenkin vain vähän kokemusta (Om. 2009).
12 6.3. Valvotut tapaamiset Se vanhempi, jonka luona lapsi asuu voi hakea tapaavan vanhemman ja lapsen tapaamisia valvotuiksi. Tuomioistuimet voivat antaa määräyksen valvotuista tapaamisista silloin, kun etävanhemmalla on lähestymiskielto lähivanhempaa kohtaan tai kun on selkeää näyttöä, että se on tarpeen lapsen turvallisuuden varmistamiseksi, lapsen omavaltaisen huostaanoton tai lapsikaappauksen uhan torjumiseksi. Valvottujen tapaamisten tarve kaappausten ennaltaehkäisemiseksi on kasvanut. (KL 2010a.) 6.4. Väliaikaismääräys huollosta, asumisesta tai tapaamisesta Kun lapsen huolto on määrätty vain maahanmuuttajavanhemmalle, on erittäin vähän tehtävissä, jos vastapuoli on muuttamassa maasta, sillä lain mukaan yksinhuoltajalla on oikeus yksin päättää lapsen asuinpaikasta. Kaappausuhkaa kokeva vanhempi, jolla ei ole lapsen huoltajuutta, voi kuitenkin lapsen maastaviennin estämiseksi panna vireille lapsenhuoltolain mukaisen huoltokäsittelyn ja hakea aiemman päätöksen muuttamista vaatimalla väliaikaismääräystä lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisesta. Nykyään käytetään paljon työnjakomääräystä lapsen yhteishuoltajuuden ja molempien vanhempien määräysoikeuden säilyttämiseksi. Työnjakomääräys on tuomioistuimen antama määräys huoltajien tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä tehtävien jaosta huoltajien kesken. Se voi toimia riitaisuuksia vähentävänä ja sopua edistävänä tekijänä, mutta se antaa myös riittävän päätäntävallan estää lapsen luvaton maastavienti tai palauttamatta jättäminen. Jos toinen huoltajista kuitenkin pelkää yhteishuollossa olevan lapsen luvatonta maastavientiä, jonka tarkoituksena on jättää lapsi palauttamatta, voi hän hakea tuomioistuimelta väliaikaista määräystä esimerkiksi lapsen aiemman asumistilanteen muuttamiseksi. (KL 2010a.) 7. Lopuksi Lapsikaappausuhan varjossa eläminen vaikuttaa sekä kaappausta pelkäävän vanhemman että kaappausuhan alla olevan lapsen hyvinvointiin. Lisäksi kaapatun lapsen palauttamisprosessi maksaa tuhansia euroja lapsesta erotetulle vanhemmalle. Lapsen edun turvaamiseksi ja henkisten traumojen välttämiseksi olisi paneuduttava kansainvälisten lapsikaappausten ennaltaehkäisyyn. Tämän toteutumiseksi ensisijaisen tärkeää olisi tunnistaa mahdollinen kaappausuhka ja osata ohjata asiakkaita eteenpäin heitä parhaiten palvelevaan paikkaan. Tähänastisten tutkimustulosten (Aarni ym. 2008,
13 Vainio 2007, 39) perusteella viranomaisten ei saisi suhtautua lapsikaappausuhkaa pelkäävän vanhemman pelkoihin välinpitämättömästi tai epäillen. Myös sosionomit saattavat törmätä työssään lapsikaappausuhan alla elävään tai lapsikaappauksen kokeneeseen asiakkaaseen. Siksi sosionominkin tulisi muistaa, kuinka lapsikaappauksia on mahdollista ennaltaehkäistä ja mitkä tahot pystyvät hädän hetkellä parhaiten auttamaan. Ennaltaehkäisykeinoja ovat lastensuojelulliset toimenpiteet tarvittaessa yhteistyössä poliisin, ulosottomiehen tai tuomioistuimen kanssa, lähestymiskielto maahanmuuttajavanhemmalle, valvotut tapaamiset, merkintä passirekisteriin ja passin epääminen tapaamisen ajaksi sekä maastavientikielto. Kun kaappaus on jo tapahtunut, nyrkkisääntönä on, että Haagin sopimusvaltioiden lapsikaappaustapauksissa avustaa oikeusministeriö ja ei-sopimusvaltioiden lapsikaappaustapauksissa ulkoasiainministeriö. On myös tärkeä kertoa lapsikaappausta epäileville asiakkaille lapsikaappausasioihin perusteellisesti perehtyneen Kaapatut Lapset ry:n olemassaolosta ja toiminnasta, johon kuuluu laaja-alaisen neuvonnan ohella muun muassa myös jäsenperheille tarkoitettu vertaistuki- ja virkistystoiminta. Apua lapsikaappauksen ennaltaehkäisyyn on siis saatavilla, mutta paljon on kiinni siitä, saako asiakas oikeanlaista apua oikeaan aikaan. Kaappausta epäiltäessä aina kannattaa ottaa yhteyttä Kaapatut Lapset ry:hyn, jolla on vankka kokemus ja paljon oikeudellista tietoa kansainvälisistä lapsikaappauksista ja niiden ennaltaehkäisykeinoista. Yhdistys on erinomainen yhteistyötaho myös sosiaalialan ammattilaisille.
14 LÄHTEET Aarni, A., Isaksson, P., Khan, A-M. & Räisänen, T. 2008. Lapsikaappausuhka elämän varjona. Äitien kokemuksia suomalais-islamilaisesta perheestä. Helsinki: Kaapatut Lapset ry. Haagin lapsikaappaussopimus SopS 57/1994. Luettu 27.1.2010. http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940057. Holopainen, T. Projektiavustaja, Ulkoasiainministeriö, Konsuliasioiden yksikkö. 2010. Lapsikaappaustilastoja. Sähköpostiviesti 16.2.2010 ja 1.3.2010. Vastaanottaja Karaffa, Sz. Moilanen, M. 2000. Mitä tehdä kun lapsi on kaapattu? Sosiaaliturva 88(2000):5, 26 27. Khan, A-M. 2009. Puheenjohtajan palsta. Teoksessa Kaapatut Lapset ry tiedottaa. Helsinki: Kaapatut Lapset ry. KL, Kaapatut Lapset 2010a. Luettu 6.3.2010. http://www.kaapatutlapset.fi/toiminta.html KL, Kaapatut Lapset 2010b. Kaapatut Lapset ry tiedottaa. Tammikuu 2010. KL, Kaapatut Lapset 2009. Kaapatut Lapset ry tiedottaa. Kesäkuu 2009. Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361. Luettu 6.3.2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361#p2 Lastensuojelulaki 13.4.2007/417. Luettu 6.3.2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417 Om, Oikeusministeriö. 2009. Kansainvälinen lapsikaappaus. Luettu 6.3.2010. http://www.om.fi/text/etusivu/julkaisut/esitteet/kansainvalinenlapsikaappaus Rikoslaki 22.12.2005/1161. Luettu 9.3.2010. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2005/20051161
15 Räisänen, T. Kaapatut Lapset ry:n toiminnanjohtaja. 2010. Sähköpostiviesti 16.2.2010. Vastaanottaja Karaffa, Sz. Tulkki, P. Esittelijä, Oikeusministeriö, Kansainvälinen yksikkö. 2010. Kansainväliset lapsikaappaukset. Sähköpostiviesti 3.2.2010. Vastaanottaja Karaffa, Sz. Vainio, M. 2007. Kansainväliset lapsikaappaukset. Tutkimus lasten vanhempien suorittamista lasten poisvienneistä Suomesta ulkomaille. Helsinki: Haaga-Helia. Opinnäytetyö.
16 Liite Haagin lapsikaappaussopimuksen allekirjoittaneet valtiot Alankomaat Kanada Saksa Argentiina Kolumbia Serbia Australia Kreikka Slovakia Bahamasaaret Kroatia Slovenia Belgia Kypros Sri Lanka Belize Latvia Sveitsi Bosnia ja Hertsegovina Liettua Suomi Brasilia Luxemburg Tanska Bulgaria Macao Thaimaa Burkina Faso Makedonia Trinidad ja Tobago Chile Malta Tšekki Costa Rica Mauritius Turkki Ecuador Meksiko Turkmenistan El Salvador Moldova Ukraina Espanja Monaco Unkari Etelä-Afrikka Montenegro Uruguay Fidzi Nicaragua Uusi-Seelanti Georgia Norja Uzbekistan Guatemala Panama Valko-Venäjä Honduras Paraguay Venezuela Hong Kong Peru Viro Irlanti Portugali Yhdysvallat Islanti Puola Zimbabwe Iso-Britannia Israel Italia Itävalta Ranska Romania Ruotsi Saint Kitts ja Nevis Jugoslavia San Marino Yhteensä: 79* *Myös Albania, Armenia ja Dominikaaninen tasavalta ovat allekirjoittaneet Haagin lapsikaappaussopimuksen, mutta sopimus ei ole voimassa näiden maiden ja Suomen välillä. Tiedot perustuvat tammikuun 2008 tilanteeseen. (KL 2010a.)