Riskien keskellä Bolivia Kenia Sierra Leone Filippiinit Nepal
Sisällys 26 34 38 04 14 Bolivia Ilmastonmuutokseen varaudutaan valmiusohjelmalla. 10 Sierra Leone Suomi Kenia Nepal Filippiinit Historian pahin ebolaepidemia riehuu Länsi- Afrikassa. Koululaiset tutustuvat riskeihin tablettisovelluksella. Oikea tieto pitää äidit ja lapset terveinä syrjäseuduilla. Katastrofivalmiusopit leviävät koulusta koteihin vuoristokylissä. Julkaisija: Suomen Punainen Risti, Tehtaankatu 1a, 00140 Helsinki, www.punainenristi.fi Toimitussihteeri: Sanna Ra Tekstit: Viivi Berghem, Jenni Jeskanen, Heta Muurinen, Sanna Ra Oikoluku: Salla Niemi Valokuvat: Tatu Blomqvist, Mirva Helenius, Aapo Huhta, Jari Lindholm, Jarkko Mikkonen, Maija Tammi Kannen kuva: Jarkko Mikkonen Ulkoasu: Jussi Latvala / Juju Design Painopaikka: Forssa Print Elämä supertaifuuni Haiyanin jälkeen palaa uomiinsa. Kulttuuri vaikuttaa katastrofivalmiuteen Riskien hallitsemisen tavoitteena on toimia siten, ettei pahin tapahtuisi. Tähän hallintaan liittyy varautuminen, mutta erityisesti katastrofeihin johtavien tekijöiden tunnistaminen, tiedostaminen ja niihin asianmukaisella tavalla reagoiminen. Riskialueilla elävät ihmiset ovat tietoisia siitä, että alueella on maanjäristyksen, tulvien tai kuivuuden uhka. Mutta usein heillä joko ei ole vaihtoehtoa rannikot ja joet tarjoavat kalastuselinkeinon tai tulva-alueilla on erittäin hedelmällinen maaperä tai kulttuurilliset, sosiaaliset ja uskonnolliset syyt saavat ihmiset uhmaamaan tiedostettujakin riskejä. Alueella saattaa esimerkiksi olla toimiva varoitusjärjestelmä, mutta paikallinen väestö uskoo, että sen käyttämisestä ei ole hyötyä, koska katastrofi on korkeampien voimien käsissä. Katastrofivalmiuden kehittämiselle on vain rajalliset mahdollisuudet, jos näitä taustatekijöitä ei oteta huomioon. Punainen Risti auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä lisäämällä heidän kykyään tunnistaa, ennaltaehkäistä ja varautua heitä uhkaaviin onnettomuuksiin, kriiseihin ja katastrofeihin. Tähän liittyy myös kulttuuristen vahvuuksien ja osaamisen ymmärtäminen. Jotta katastrofivalmiutta voidaan parantaa, on riskien vähentämisessä ensin tunnistettava ne syyt, joiden vuoksi ihmiset elävät riskialttiilla alueilla tai joiden vuoksi he eivät tee tiedostetuille riskeille mitään. Syiden ymmärtäminen vaatii, että katastrofivalmius ja -kestävyys rakennetaan yhdessä paikallisen väestön kanssa. Katastrofin sattuessa ihmiset eivät ole vain uhreja, vaan heillä on myös kyky auttaa välittömästi itse itseään ja toisiaan. Valtaosa avusta on ensisijaisesti paikallisten ihmisten toisilleen antamaa, ja siksi yhteisöjen omien osaamisten vahvistaminen, muun muassa ensiaputaitoja kehittämällä vahvistamalla, on Punaisen Ristin kehitysyhteistyön kärkitehtäviä. Punaisen Ristin erityisvahvuus onkin järjestön mahdollisuudessa luoda verkostoja kaikilla yhteiskunnan tasoilla paikallisesti, kansallisesti ja globaalisti. Työmme tavoitteena on katastrofikestävä perhe, yhteisö ja yhteiskunta, joka ei ainoastaan varaudu katastrofeihin vaan kykenee myös palautumaan niistä mahdollisimman vähillä vaurioilla. Katastrofiavun ja pitkäkestoisen kehitysyhteistyön muodostaman jatkumon tuloksena yhteisöjen tulisi olla entistä vahvempia; katastrofikestävyys merkitsee paitsi kykyä selvitä ja palautua katastrofin aiheuttamista menetyksistä myös kykyä hyödyntää niiden mahdollisesti mukana tuomia riskinhallinnan resursseja siten, ettei samaan katastrofiin ajauduta enää uudestaan. Tämä lehti kertoo pitkäjänteisen työmme tuloksista eri puolilla maailmaa. Kristiina Kumpula pääsihteeri 2 3
Teksti: Viivi Berghem Kuvat: Jarkko Mikkonen Mitä pienet edellä, sitä vanhemmat perässä Sumun verhoamat vuoret seuraavat toisiaan. Välissä valkoiset lumihuiput välähtävät kuin pedon torahampaat. Vehreä laakso kätkee sisäänsä Budhi Morangin pikkukylän, jonne johtaa vuorenrinnettä kiemurteleva kapea polku. Se on 11-vuotiaan Samip Limbun koulutie. Sateella pelkään, että vuoret vyöryvät koulumatkalla päälleni. Luonnononnettomuudet ovat Samipin kotikylän vitsaus. Olen kokenut maanjäristyksen kahdesti. Toisella kerralla olin kouluni pihalla, ja kello oli juuri soimassa koulupäivän alkamisen merkiksi. Maa alkoi täristä, ja opettajat ryntäsivät ulos luokkahuoneista huutaen: nyt on maanjäristys! Kaikki oppilaat kerääntyivät avaralle pihamaalle. Minua pelotti, vaikka olin ystävieni seurassa, Samip muistelee. Samip Limbu, 11, istuttaa puuta osana katastrofivalmiusohjelmaa. Puiden juuret sitovat maa-aineista, ja estävät maanvyörymiä, joita Samipkin pelkää koulumatkallaan. 4 5
Koululaiset harjoittelevat maanjäristysten varalle. Maanjäristyksen iskiessä kannattaa Evakuointi mennä suojaan harjoituksia aletaan tukevarakenteisen tehdä jo esikoulu huonekalun, kuten iässä. Pikkuoppilaita pulpetin alle. Dhankutassa. Nepalin väestöstä Samip Limbu saa yli kolmannes on haavan ensiapu alle 15 vuotiaita. Sen harjoituksessa. vuoksi katastrofi Ensiapu on valmiusohjelman Punaisen Ristin pääkohderyhmä katastrofivalmiuden ovat lapset ja ydintoimintaa. nuoret. Ram Nawamin koulussa opettaja viheltää pilliin, ja koko luokka sukeltaa pulpettien alle. Koululaiset tietävät, että maanjäristyksen iskiessä kannattaa hakeutua raskastekoisen huonekalun alle. Pulpetti suojelee putoavilta esineiltä ja rakennuksen osilta. Pilli vislaa uudestaan, ja taivaansinisiin uniformuihin puetut lapset juoksevat ulos luokkahuoneesta. Samip pitää koulukirjaa päänsä suojana, kun hän hakee paikkaansa kiemuraisesta jonosta. Koulun piha on turvallinen, sillä avaraa paikkaa eivät uhkaa sortuvat rakennukset, kaatuvat puut tai sähkölinjat. Lapset palaavat pulpettiensa äärelle. Maanjäristyssimulaatio on ohi. Koululaiset vievät katastrofivalmiutta kyliin Nepalin väestö on nuorta; reilu kolmannes nepalilaisista on alle 15-vuotiaita. Siksi Budhi Morangin kylän katastrofivalmiusohjelmassa kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret. Ram Nawamin koulu myös yhdistää kylän asukkaita. Koulussa valikoiduille lapsiryhmälle opetetaan katastrofivalmiutta, ja opitut taidot siirtyvät heidän kauttaan eteenpäin perheenjäsenille, ystäville sekä koulutovereille. Olen osallistunut Punaisen Ristin järjestämään ensiapu- ja katastrofivalmiuskoulutukseen. Opetan muita oppilaita vähintään kerran kuussa. Valmistun koulusta tämän lukuvuoden jälkeen, mutta kaikki se mitä olen oppinut ja opettanut jää elämään tänne, kertoo teini-ikäinen Yogendra Tamang. Samip seuraa tarkkaavaisena, miten Yogendra sitoo painesidettä ensiapuharjoituksessa potilaan käden ympärille. Haluan oppia lisää. Se pelastaa minut maanjäristykseltä, toteaa Samip hiljaisella, mutta päättäväisellä äänellä. Käytyään katastrofivalmiuskurssin koululaiset auttavat omaa kyläyhteisöään valmistautumaan katastrofeihin. Punaisen Ristin nuoret vapaaehtoiset tekevät aktiivista tiedotustyötä näytelmien, Ylempi kuva: Koulupäivä alkaa aina kokoontumisella koulun pihalla. Lapset voimistelevat opettajan johdolla ja laulavat Nepalin kansallislaulun. Koulun piha on hyvä kokoontumispaikka myös maanjäristyksen iskiessä. Alempi kuva: Koulun pihalle rakentuu kylän pienoismalli eli haavoittuvuus- ja kapasiteettikartta, jonka avulla määritellään riskit ja suunnitellaan toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi. kilpailujen ja erilaisten tapahtumien kautta sekä edistävät vanhempiensa ja ystäviensä tietoutta riskeistä. Ihmiset kykenevät auttamaan itse itseään eivätkä altistu niin pahoin katastrofeille, jos he tunnistavat riskit ja tietävät miten varautua katastrofeihin, Yogendra tietää. Haavoittuvuuskartoitus tuo turvaa Purppuranpunainen jauhe levittyy vaalealle betonille. Viereen piirtyy turkoosilla joki, joka tulvii poikkeuksetta rankkasateiden aikaan. Pienistä kivistä rakentuu koulua mutavyöryiltä suojaava muuri. Tuuli kaappaa mukaansa lehdet, jotka juuri aseteltiin kuvaamaan koululaisten istuttamia puita. Puut sitovat maa-aineista rankkasateiden uhatessa kyläläisiä. Samalla ne suojaavat viljelmiä ja vesistöjä. Maissinjyväkeko kertoo valmiusvaraston paikan, joka on perustettu kylään katastrofien varalta. Koululaisten rakentama kylän pienoismalli on haavoittuvuus- ja kapasiteettikartta, jonka avulla määritellään riskit ja suunnitellaan toimenpiteet niiden aiheuttamien vaaratilanteiden ehkäisemiseksi. Vaikka luonnononnettomuuksia ei aina voi estää, pienillä teoilla voidaan tehdä paljon. Kartoitamme maanvyörymille tai vaikkapa tulipaloille alttiit paikat ja kokoontumispaikat maanjäristysten varalle. Näin olemme valmiita katastrofin iskiessä, kertoo Yogendra. Katastrofien ja köyhyyden yhteys Budhi Morangin vuoristokylä on tiettömän taipaleen takana, kuten moni muukin Punaisen Ristin katastrofivalmiusohjelman yhteisö. Köyhyyden lisäksi maantieteellisesti eristäytynyt kylä on altis toistuville luonnononnettomuuksille, kuten monsuunitulville, maanjäristyksille ja -vyörymille. Katastrofiriskiä 6 7
lisää entisestään ilmastonmuutoksen seurauksena arvaamattomiksi muuttuneet sääolosuhteet. Kyläläisten ainoa kestävä ulospääsytie köyhyydestä edellyttää kykyä hallita heitä uhkaavia riskejä, jotta ne eivät kasva katastrofeiksi. Vuonna 2003 Nepalin väestöstä yli 53 prosenttia eli alle 1,25 dollarilla päivässä, mikä on yleisin äärimmäisen köyhyyden mittari. Vuoteen 2010 mennessä äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä oli puolittunut lähes 24 prosenttiin. Samaan aikaan kaksi kolmasosaa nepalilaisista oli noussut vain hitusen parempaan tulotasoon eli sinnittelemään alle 2,5 dollarilla päivässä. Nepal on edelleen köyhä maa: lähes 90 prosenttia nepalilaisista elää alle neljällä dollarilla päivässä. Mikä tahansa näin niukkaan toimentuloon vaikuttava epäonni maanjäristyksessä tuhoutunut koti, tulvaveden pois huuhtoma sato, perheenjäsenen sairaus- tai kuolemantapaus voi suistaa takaisin äärimmäiseen köyhyyteen. Ihmiset sukkuloivat usein äärimmäisen köyhyyden ja köyhyyden välimaastossa, kunnes heillä on tarpeeksi voimavaroja toipua vastoinkäymisistä niin, etteivät ne enää syökse heitä takaisin epätoivoiseen tilanteeseen. Punaisen Ristin hankkeen avulla Budhi Morangin kylästä tulee katastrofikestävä. Kyse ei ole vain katastrofeihin varautumisesta vaan myös kyvystä selvitä ja palautua katastrofin aiheuttamista menetyksistä entistä vahvempana ja viisaampana siitä, miten samaan tilanteeseen ei ajauduta enää uudestaan. Katastrofin tapahtuessa ihmisillä tulee olla kyky auttaa itse itseään ja toisiaan, toteaa Suomen Punaisen Ristin ohjelmasuunnittelija Harri Hiekkanen. Budhi Morangin kaltaisessa syrjäisessä kylässä se myös välttämätöntä. Pelastajat tulevat läheltä ja auttajat kaukaa. Nepal Pääkaupunki: Katmandu Pinta-ala: 147 181 km² Väkiluku: 30 986 975 Väestötiheys 184/km² Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani vuodesta 2006 Budhi Morangin vuoristokylässä elanto saadaan etupäässä pienviljelystä ja karjanhoidosta. Kyse ei ole vain katastrofeihin varautumisesta vaan myös kyvystä selvitä ja palautua katastrofin aiheuttamista menetyksistä entistä vahvempana ja viisaimpana Katastrofin tapahtuessa ihmisillä tulee olla kyky auttaa itse itseään ja toisiaan. 8 9
Teksti: Jenni Jeskanen Kuvat: Tatu Blomqvist Saadia Malata lastensa Husnan, 13, Musan, 2, ja Ayubin, 8, kanssa kotona Madogossa. Keskimääräinen lapsiluku Pohjois-Tanassa on 5 6. Punaisen Ristin vapaaehtoinen Harun Abdullah Mansa vierailee kuukausittain kahdenkymmenen eri kylissä asuvan perheen äidin luona puhumassa terveydestä. Kamelinmaitoa vauvoille Keniassa halutaan luopua vahingollisista perinteistä Jatkuvat raskaudet koettelevat naisten voimia, ja miehillä on vaikeuksia elättää suurperheitään. Aliravitut lapset eivät saa rokotteita. Terveystiedon levittäminen naisille on kuitenkin saanut aikaan orastavia muutoksia Kenian syrjäkylissä. Keskipäivällä Konoramadhan kylässä on niin kuuma, että ilma seisoo. Muutama akasiapuu ja risuaidat heinästä rakennettujen majojen ympärillä heittävät kylään sen harvat varjopaikat. Sofia Bocha, 38, istuu kotinsa pihalla kyykyssä ja pitelee selkäänsä. Hän odottaa yhdeksättä lastaan ja kärsii kovista selkäkivuista. Huolta aiheuttaa myös pieni tytär, jonka kasvoissa on ollut pitkään sieni-infektio. Lääkkeestä huolimatta iho ei ole parantunut. Muillakin lapsilla on terveysongelmia: ripulia ja kuumetta, Bocha kertoo. Tässä rauhaisassa kylässä Kenian Pohjois-Tanassa lähellä Somalian rajaa asuu munyoyaya-heimoon kuuluvia islaminuskoisia nomadeja. Kylässä on pieni kansalaisjärjestön ylläpitämä koulu, mutta ei kauppoja. Lähin terveysasema on kymmenen kilometrin päässä. Valtaosa kyläläisistä on luku- ja kirjoitustaidottomia. Kuivuuskausista kärsivällä alueella on jatkuvasti pulaa vedestä ja ruoasta. Kilometrin päässä virtaa Tanajoki, jonka tulvatasangolla Bocha ja hänen miehensä viljelevät elannokseen mangoja ja banaaneja. Perinteiset elämäntavat ovat säilyneet Pohjois-Tanassa vuosisatojen ajan lähes muuttumattomana. Mies tuo perheeseen työnteolla rahaa ja tekee päätökset. Naisen tehtävänä on rakentaa talo, synnyttää ja hoitaa lapset. Nainen menee naimisiin ja saa ensimmäisen lapsensa noin 15-vuotiaana. Tapoihin kuuluu myös synnyttää kotona, ja joissakin perheissä silvotaan tyttöjen sukuelimet. Keniassa arviolta 27 prosenttia naisista silvotaan, mutta maan eri alueiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Varsinkin silvotut naiset menettävät synnytyksissä runsaasti verta ja kuolevat usein vakaviin synnytyskomplikaatioihin. Moni nainen on jatkuvasti raskaana ja saattaa synnyttää vuoden aikana kaksi kertaa. Vastasyntyneitä ruokitaan kamelinmaidolla tai vedellä imettämisen sijaan. Kiusallista tietoa Puolitoista vuotta sitten Konoramadhassa kohistiin, kun kylän oma poika Harun Abdullah Mansa ryhtyi Kenian Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi. Punaisen Ristin ihmisiä oli nähty ennenkin neuvomassa viljelijöitä selviämään kuivista kausista. Heiltä sai myös työkaluja ja siemeniä. Mutta Mansa tuli kylään tyhjin käsin ja otti puheeksi kiusallisia yksityisasioita, kuten perhesuunnittelun. Varsinkin miehet olivat haluttomia keskustelemaan aiheesta, sillä he eivät olleet tottuneet puhumaan perheen sisäisistä, intiimeistä asioista ulkopuolisille. Mansa työskentelee Kenian ja Suomen Punaisen Ristin yhteisessä EU:n rahoittamassa kolmivuotisessa hankkeessa, jonka tarkoituksena on ehkäistä äitien ja lasten terveysriskejä Pohjois-Tanassa. Alueen terveystilanne on synkkä: 88 lasta tuhannesta kuolee ennen 5-vuotissyntymäpäiväänsä aliravitsemukseen ja sairauksiin. Vain alle kymmenen prosenttia naisista käyttää ehkäisyä. Harun Mansa käy joka kuukausi Sofia Bochan ja 19 muun perheenäidin kotona kertomassa perhesuunnittelun lisäksi terveellisestä ravinnosta, terveysaseman palveluista sekä imetyksen tärkeydestä lapsen hyvinvoinnille. Näillä keinoilla äidit voivat varautua paremmin omiin ja lastensa terveysriskeihin. Kun hanke alkoi, yhteisössä ei tiedetty mitään sairaaloista. Synnytyksissä auttaa kylässä asuva nainen. Aviomiehet eivät vie vaimojaan klinikalle, koska he eivät 10 11
(vas.) Kenian Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijää Janet Muamaa motivoi, kun hän saa rohkaistua naisen synnyttämään sairaalassa tai viemään lapsensa rokotettavaksi. (oik.) Esikoistytär Husna Mohamed auttaa äitiään ruoanlaitossa ja kodinhoidossa. Perheen ravinto koostuu riisistä, pavuista sekä maissijauhosta ja vedestä valmistetusta ugalista. (vas.) Punaisen Ristin sadalle vapaaehtoiselle Pohjois- Tanassa on hankittu tukevarakenteiset polkupyörät työskentelyä helpottamaan. Vapaaehtoiset kiertävät kylissä, jotka sijaitsevat kaukana toisistaan. (oik.) Vapaaehtoistyöntekijä Harun Abdullah Mansa kyselee yhdeksättä lastaan odottavalta Sofia Bochalta, onko hän käynyt neuvolassa ja joko kotiin on tullut käsienpesupaikka. Käynnissä on Muaman viikoittainen terveystietoisku. Hän valistaa naisia ravintopitoisista ruoista, jotka auttavat tuottamaan rintamaitoa. Hän kannustaa tuomaan lapsen klinikalle rokotettavaksi kaksivuotiaaksi asti ja kertoo keinoista patistaa isä mukaan lapsenhoitoon. Muama puhuu myös ehkäisyn eduista ja naisen silpomisen haitoista, vaikka kohtaakin vastustusta. Tuloksia kuitenkin syntyy. Kenian Punaisen Ristin vapaaehtoisten ansiosta yhä useampi Pohjois-Tanassa asuva nainen synnyttää terveysasemalla. Samalla äitien ja lasten kuolleisuus on vähentynyt ja rokotettujen lasten määrä kasvanut. Esimerkiksi Bangalen paimentolaisalueen terveysasemalla hoidetaan keskimäärin kymmenen synnytystä kuussa, kun vielä vuosi sitten lähes kaikki synnytykset tapahtuivat kotona. Ehkäisyruiskeen käy ottamassa kuukausittain 20 naista aiemman 4 5 sijaan. Monet tietävät jo, että ehkäisypistos ei aiheuta hedelmättömyyttä. Puolitoista vuotta kyliä kiertänyt Muama toteaa, että edistysaskeleet vaativat aikaa ja kärsivällisyyttä. Ihmisillä on omat pitkät perinteensä, joiden muuttaminen on vaikeaa. Naiset eivät voi tehdä juuri mitään ilman miesten lupaa. Kenia Pääkaupunki: Nairobi Pinta-ala: 580 367 km² Väkiluku: 45 010 056 Väestötiheys 58,1/km² Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani vuodesta 2006 miehensä tietämättä. Malatankin mies heitti ehkäisypillerit menemään ja oli vaimolleen vihainen. Kolmannen lapsen jälkeen miehenikin on hiljaa hyväksynyt ehkäisyn. Hän ymmärtää, että pienessä perheessä lapsille on enemmän tilaa. Ehkäisy on muuttanut elämäni, Malata sanoo. Satunnaisia hanttihommia tekevällä aviomiehellä on ollut vaikeuksia elättää perhettään. Nyt hän ymmärtää, että pienestä perheestä on etua, kun on vähemmän ruokittavia. Saadia Malata kuuluu Punaisen Ristin terveyshankkeen kohderyhmään. Suurimman muutoksen Malata on huomannut nuorimmassa lapsessaan. Sairaalassa syntynyt kuopukseni on paljon terveempi Satunnaisia hanttihommia tekevällä aviomiehellä on ollut vaikeuksia elättää perhettään. Nyt hän ymmärtää, että pienestä perheestä on etua, kun on vähemmän ruokittavia. halua mieslääkärin hoitavan naisia, Mansa kertoo. Sairaalasynnytys vähentää riskejä Aluksi Sofia Bocha ei ollut innostunut Mansan neuvoista mutta alkoi vähitellen pitää niitä hyödyllisinä. Bocha on kävellyt jo kahdesti terveystarkastukseen neuvolaan. Lapsi on todettu terveeksi, mutta äitiä on neuvottu syömään enemmän vihreitä vihanneksia. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä suurperheessä ei ole varaa terveydenhoitajan suosittelemiin ruokiin. Nyt perhe säästää kuitenkin osan viljelemistään banaaneista itselle syötäväksi eikä myy kaikkia. Mansan puheisiin nykyaikaisista ehkäisymenetelmistä Sofia Bocha suhtautuu vielä varautuneesti. Mieheni on kieltänyt käyttämästä ehkäisyä, ja uskontommekin on sitä vastaan, Bocha perustelee. Islamissa tosin ei ole yksiselitteistä ehkäisykieltoa, vaan erilaisia paikallisia tulkintoja. Madogon terveys asemalla on jo varauduttu Bochan yhdeksänteen synnytykseen. Hänelle on laadittu synnytyssuunnitelma ja kehotettu synnyttämään klinikalla riskien välttämiseksi. Silvotulla Bochalla olisi siellä paremmat mahdollisuudet selvitä verenhukasta. Synnytys olisi täysin ilmainen ja lapsi saisi rokotukset. Sairaalaan on Konoramadhasta pitkä matka, ja Sofia Bochaa kauhistuttaa ajatus synnyttämisestä tien pientareella matkalla sairaalaan. Aion ehdottomasti synnyttää kotona, kuten tähänkin asti. Synnytys alkaa yhtäkkiä enkä tiedä, mistä saisimme auton. En mitenkään ehtisi sairaalaan. Vapaaehtoinen haastaa vahingolliset perinteet Madogon pienen terveysaseman käytävällä istuu kymmenkunta raskaana olevaa naista rivissä ja kuuntelee tarkkaavaisesti. Välillä he purskahtavat nauruun. Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijän Janet Muaman suu ja kädet käyvät, kun hän luennoi raskauden eri vaiheissa uhkaavista riskeistä. Eikä lukutaidottomassa yhteisössä aina ymmärretä, että tieto on arvokasta. Ehkäisy on naisten salaisuus Kun 28-vuotias Saadia Malata synnytti ensimmäisen lapsensa kotonaan, 15-vuotiaana teinityttönä, hän menetti niin paljon verta, että oli vähällä kuolla. Sen jälkeen on siunaantunut vielä kaksi poikaa, mikä on vähän verrattuna Malatan lapsuudenperheeseen, jossa oli 17 lasta. Malatan salaisuus on ehkäisyruiske, jonka hän käy ottamassa Madogon terveysasemalla. Perinteisesti ajatellaan, että suuri lapsiluku on siunaus, joten moni nainen käy ottamassa ruiskeen verrattuna kahteen vanhimpaan lapseeni. Voin itsekin paremmin. 2-vuotias Musa sai neuvolassa Calmette-, tuhkarokko- ja poliorokotukset. Malata täysimetti nuorimmaistaan puolivuotiaaksi asti eikä antanut hänelle suolattua vettä kuten sisaruksille. Saadialla on vähän rahaa, mutta nyt hänellä on tietoa. Sen ansiosta hän osaa tehdä parempia valintoja esimerkiksi ruokaostoksilla, mikä vaikuttaa suoraan perheen terveyteen, Janet Muama huomauttaa. Vain oikean tiedon turvin Tanajoen alueen asukkaat voivat varautua terveysriskeihin ja pitää huolta perheestään ja yhteisöstään. 12 13
Teksti: Sanna Ra Viivi Berghem Kuvat: Mirva Helenius Maija Tammi Jarkko Mikkonen Tatu Blomqvist Taifuunin jälkeen Filippiineille 8. marraskuuta 2013 iskenyt Haiyan-taifuuni on voimakkain koskaan mitattu myrsky. Jopa 100 metriä sekunnissa pyyhältänyt taifuuni repi tieltään yli miljoona kotia, noin 7 000 ihmistä kuoli ja yli 28 000 loukkaantui. Suomen Punainen Risti toimi heti. Pahiten tuhoista kärsineelle Samarin saarelle lähetettiin terveysasema ja terveydenhoitohenkilökuntaa. Logistiikka yksikkö Leytellä auttoi avustustarvikkeiden kuljetuksissa ja jakeluissa. Aklanissa SPR antoi välitöntä ruoka-apua 4 600 perheelle. Myös tavalliset suomalaiset halusivat auttaa Filippiinien myrskyn uhreja: katastrofirahaston Haiyan-keräys tuotti 1,93 miljoonaa euroa. Samarilla alkoi vimmainen jälleenrakennus. Kesällä Suomen Punainen Risti koulutti 100 kirvesmiestä, jotka rakensivat 200 väliaikaista myrskynkestävää taloa. Niiden käyttöikä on 5 10 vuotta. Lisäksi 1 834 perhettä avustettiin antamalla heille käteistä rahaa sekä aaltopeltiä osittain tuhoutuneiden talojen korjaamiseksi asumiskelpoisiksi Aklanissa ja Samarilla. Nyt ihmiset ovat pikkuhiljaa pääsemässä jaloilleen. Samarin saaren aavemainen rantaviiva noin viikko sen jälkeen, kun taifuuni Haiyan pyyhki mennessään talojen katot ja katkoi kookospalmuja. 14 15
0 kk myrskyn jälkeen 11. 25.11.2013 Aamu paljasti supertaifuunin aiheuttamat tuhot Aklanin maakunnassa, Panayn saarella. Suomen Punainen Risti tuki alueella vuodesta 2011 alkaen katastrofivalmiusohjelmaa, jossa koulutetut vapaaehtoiset avustivat ennakkoevakuoinneissa ja antoivat ensiapua. Kaatuneet puut murskasivat taloja alleen Bogon kaupungissa, Cebun saarella. Taclobanin kaupunki kärsi valtavista tuhoista. Filippiinien Punaisen Ristin Edwin Santos ja Jeff Carando Mendos saapuivat Manilasta auttamaan Taclobanin paikallisosastoa avustustyössä. Punaisen Ristin vapaaehtoiset kuorma-autossa matkalla jakamaan hätäapua myrskyn uhreille. Taifuuni tuhosi torin ja myyntikojut Samarin saarella. Saarivaltiota koettelee vuosittain keskimäärin 20 taifuunia, joista Haiyan oli toistaiseksi kaikkein voimakkain. 16 17
6 kk myrskyn jälkeen 22.3. 3.4.2014 Aklan Välittömän hätäavun lisäksi Suomen Punainen Risti on tehnyt pitkäkestoista katastrofivalmiustyötä Aklanin maakunnassa vuodesta 2011. Paikallisia vapaaehtoisia on koulutettu varautumaan luonnononnettomuuksiin neljän rannikkokunnan paikallisyhteisöissä ja Caloocanin kaupungissa Suur-Manilan alueella. Hyvän varautumisen ansiosta Aklan selvisi vähillä uhriluvuilla. Alueella tuhoutui kuitenkin runsaasti asuinrakennuksia ja elinkeinoja, joiden jälleenrakentamista SPR niin ikään tuki. Tacloban & Ormoc Suomen Punaisen Risti logistiikkayksikkö vastasi Leyten saarella Taclobanissa ja Ormocissa varastoista, joiden kautta lähetettiin avustustarvikkeita. Manila Filippiinien Punainen Risti koordinoi maan pääkaupungissa valtavaa avustusoperaatiota, jota Suomen Punainen Risti on tukenut edellä mainittujen avustusten lisäksi hätäaputarvikkeilla, kuten teltoilla, pressuilla, huovilla ja hyttysverkoilla. SPR lähetti myös kenttäviestintäyksiköitä operaation tueksi. Taifuunin reitti Suomen Punaisen Ristin terveysasemalla syntynyt ensimmäinen vauva Rainne Micaelle riippumatossa kotonaan. Synnytykset olivat yksi terveysaseman keskeisimmistä tehtä Cebu Cebun lentokenttä toimi Haiyan-avustusoperaation keskuksena. Suomen Punaisen Ristin terveysasema saapui Cebuun samalla rahtikoneella logistiikkayksikön ja hätämajoitustarvikkeiden kanssa. Basey & Marabut Suomen Punainen Risti tuki Länsi-Samarin alueella jälleenrakennusprojektia, jossa perheille jaettiin rakennustarvikkeita taifuunin kestävän asumuksen rakentamiseen. Perheet rakensivat asumukset puuseppien avustuksella, ja päämateriaalina käytettiin alueella kasvavaa kookospuuta. Lisäksi tuettiin vahingoittuneiden asumusten korjausta. Balangiga Suomen Punaisen Ristin klinikka perustettiin Balangigan kaupunkiin Itä-Samarin maakuntaan, minne taifuuni iski ensimmäisenä. Lähes kaikki rakennukset tuhoutuivat, ja avunsaajia oli paljon. SPR tuki Itä-Samarin alueella myös paikallisten terveysasemien kunnostusta. vistä, sillä paikallinen terveyskeskus tuhoutui myrskyssä täysin. 18 19
6 kk myrskyn jälkeen 22.3. 3.4.2014 Leto, 16, lueskelee tuhoutuneen ravintolan varjossa Taclobanissa. Mary Rose Zonio, 3, Casit-anissa, Libacaossa. Moni filippiiniläinen asui jo ennen taifuuni Haiyania väliaikaismajoituksessa ja odotti pääsyä pysyvämpään kotiin. Pienyrittäjyys vilkastui heti myrskyn väistyttyä. Suomen Punainen Risti jakoi 663 perheelle elinkeinotukea ja tuki 20 yhteisön yhteisiä elinkeinoprojekteja Aklanissa. Jupiter Sarsan talo Guadalupessa, Libacaossa tuhoutui täysin. Nuoriso pelaamassa koripalloa iltahämärässä Taclobanissa. Rojun keskellä leikkivät lapset saivat pintahaavoja, joita hoidettiin Suomen Punaisen Ristin terveysasemalla. 20 21
10 kk myrskyn jälkeen 22. 25.9.2014 Filippiinit Pääkaupunki: Manila Pinta-ala: 300 000 km² Väkiluku: 105 720 644 Väestötiheys 300/km² Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani vuodesta 2006 Suomen Punainen Risti koulutti 100 kirvesmiestä. Kaatuneet kookospalmut ovat hyvää materiaalia myrskyn kestäviä taloja varten. Jälleenrakennuksen perusajatus on rakentaa talot entistä kestävimmiksi. Oikeanlaiset liitokset ja materiaalivalinnat varmistavat, että talot kestävät tulevat myrskyt paremmin. Joyn Repeles, 21, lastensa John Reyn, 2, ja Rodjen, 10 kk, kanssa. Perhe voi hyvin, mutta talo vaatisi vahvistusta tulevia myrskyjä varten. Rosalina Repeles, 90, ja Jaira Zaballero, 5, kotonaan. Sikojen ja kanojen kasvatuksesta elantonsa saava perhe sai Punaiselta Ristiltä käteisavustusta ja onnistui jatkamaan elinkeinoaan. 22 23
Teksti: Sanna Ra Kuva: Jarkko Mikkonen Tytöt eivät ui eli kuinka kulttuurierot vaikuttavat valmistautumiseen Kööpenhaminan yliopiston globaalin terveyden vieraileva professori Ian Davis on yksi maailman johtavia jälleenrakennusasiantuntijoita. Entinen arkkitehti on myös yksi Maailman katastrofiraportin kirjoittajista. Vuoden 2014 raportin teemana olivat kulttuurierot katastrofivalmiudessa. Olet esittänyt, että riskien tiedostamisen pitäisi olla ihmisoikeuskysymys? Valtion tulisi informoida riskialueiden kansalaisia. Jos asun esimerkiksi seismisellä vyöhykkeellä, mutavyöryherkällä alueella tai tulvatasangolla tietämättäni, tulisi minun saada tieto tästä. Se on oikeutta tietoon, ilman tällaista tietoa en voi tehdä mitään suojellakseni itseäni, perhettäni tai yhteisöäni. Siksi maat, jotka pimittävät tällaista tietoa, täytyy haastaa lopettamaan tällainen käytäntö. Punainen Risti voi auttaa prosessia siten, että heidän paikalliset kumppaninsa kannustavat paikallishallintoa ottamaan työnsä tosissaan. Paras aika asian esille nostamiseen on luultavasti katastrofin jälkeen, kun ihmiset ovat tietoisia ongelmasta ja haluavat varmistaa, ettei sama tapahdu uudelleen. Surullista kyllä, meidän täytyy ensin odottaa katastrofia ennen kuin voimme tehdä sille jotain. Miten sukupuoli ja tasa-arvo vaikuttavat valmiuteen? Tilastot osoittavat, että monissa maissa tulvissa kuolee enemmän naisia kuin miehiä. Monesti näkee poikia uimassa, muttei ikinä tyttöjä. Kun asiasta kysyy, saa selville että vain ani harva tyttö osaa uida. Tulva-alttiilla alueilla pitäisi olla olemassa periaate: kaikkien lasten tulee osata uida seitsemään ikävuoteen mennessä. Monet naisten kuolemista luonnononnettomuuksissa liittyvät kulttuuripiirteisiin. Usein miehet työskentelevät tehtaissa tai pelloilla, ja naiset ovat kotona lasten kanssa koti on paljon haavoittuvampi kuin tehdas. Naisille ei myöskään usein anneta samaa tietoa kuin miehille. Punaisen Ristin tulisi olla rohkea ja tunnistaa tämä ongelma ja haastaa se myös perinteisissä yhteiskunnissa. Mielestäni meidän ei pitäisi todellakaan hyväksyä asioiden vallitsevaa tilaa. Meidän pitäisi etsiä keino kyseenalaistaa kaikki sellainen, joka estää naisia ottamasta selvää riskeistä ja suojelemasta itseään ja perhettään. Miten korruptio vaikuttaa katastrofivalmiuteen? Emme tiedä kuinka suuri ongelma tämä todella on, mutta se saattaa olla paljon suurempi kuin luulemmekaan. Esimerkiksi maanjäristyksen tuhoista tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että 85 prosenttia kaikista maanjäristyskuolemista viimeisen 30 vuoden ajalta on sattunut 30 maailman korruptoituneimmassa maassa. Korruptio on merkittävä tekijä menetyksissä, erityisesti rakennuksissa. Mitä tulee maanjäristyksiin, 96 prosenttia kuolemista johtuu rakennusten romahtamisesta. Se tarkoittaa rakennuksia, jotka on rakennettu ilman teräsvahvisteita tai joissa sementti on sekoitettu merihiekasta, joka aiheuttaa korroosiota ja tämä aiheuttaa kuolemia. Korruptio ilmenee huonolaatuisena rakentamisena, ja siihen osallistuvat rakennuslupien hyväksyjät, tarkastajat ja isot rakennuttajat, jotka ottavat lahjuksia vastaan. Korruptiota tapahtuu, koska valtion työntekijät ottavat vastaan rahaa selän takana ja laittavat sen omiin taskuihinsa. Mitä Punaisen Ristin liike voi tehdä? Ensinnäkin voidaan vahvistaa tilivelvollisuuskäytäntöjä, jotta rahan kulkua pystyy seuraamaan ja varmistamaan, ettei se katoa. Lisäksi voisi ehkä työskennellä pienemmissä hankkeissa. Kun tehdään isoa ohjelmaa yhden ison hankkijan kanssa, on aina riski että hankkijat muodostavat kartellin. Punainen Risti voi kannustaa hallituksia olemaan niin ammattimaisia kuin mahdollista. Arkkitehdit, insinöörit ja muut ammattilaiset tarvitsevat eettisen koodiston. Ennen kuin meillä on strategia tai suunnitelma, tarvitsemme eettisen pohjan. Se kostuu läpinäkyvyydestä, tilivelvollisuudesta, tasa-arvoisuudesta ja kaikista Punaisen Ristin periaatteista. Mielestäni myös käteisavustus on hyvä tapa toimia. Kun antaa käteisavustusta pankin kautta, avunsaajan ja Punaisen Ristin välillä ei ole välikäsiä. Mitä suorempi viestintäyhteys avunsaajan kanssa on, sitä parempi. Miksi käteisohjelmia vierastetaan? Aiemmin on ollut haluttomuutta tarjota käteistä katastrofista selviytyneille sillä perusteella, että ajateltiin ihmisten käyttävän sen huonosti: pelättiin, että he ostavat rahalla sopimattomia asioita eivätkä huolehdi omasta hyvinvoinnistaan sen turvin. Tutkimukset osoittavat, että asia ei ole näin. Käteistä saaneet käyttävät sen erittäin vastuullisesti, ja he voivat itse päättää, haluavatko veneen, viltin vai asunnon. Käteisen antamiseen liittyy luottamusta. Se myös hyödyttää ihmisiä tutustuttamalla heidät pankkisysteemiin. Käteistä täytyy antaa tarpeen mukaisesti. Nykyään näkee yhä luovempia tapoja käyttää käteistä. Vanha tapa, jossa kertoisin ihmiselle, että hän tarvitsee kolme peittoa, on aika holhoavaa. Ei hän tarvitse minua kertomaan, mitä hän tarvitsee. Hän tietää itse ja odottaa, että joku tulee auttamaan. Mitkä ovat suurimmat tulevaisuuden haasteet valmistautumisessa? Monin paikoin suurin haaste on suurkatastrofin mahdollisuus, joka olisi samaa luokkaa kuin Haitin maanjäristys, suurtaifuuni Haiyan tai Japanin tsunami. On todisteita siitä, että katastrofit saavat aikaan entistä enemmän tuhoa. Se johtuu osittain siitä, että ihmisiä asuu enemmän rannikkoalueilla, väestö lisääntyy ja kaupungistuu. Mutta trendi on vähemmän kuolleita, enemmän vahinkoja. Vahinkojen lisääntyminen johtuu siitä, että on paljon enemmän sellaista mikä voi tuhoutua, ja olemme siinä suhteessa alttiimpia ja haavoittuvampia. Kuolonuhrien väheneminen selittyy puolestaan paremmilla aikaisen varoituksen järjestelmillä. Järjestöjen täytyy ymmärtää, että heidän täytyy kehittää valmiussuunnitelmia ja riskiarviointia nähdäkseen mitä paikalliset ongelmat ovat ja kuinka niihin valmistaudutaan. Ja että tiedon jakaminen on välttämätöntä yhteisön ja paikallishallinnon tasolla. On todisteita siitä, että katastrofit saavat aikaan entistä enemmän tuhoa. Mutta trendi on vähemmän kuolleita, enemmän vahinkoja. 24 25
Teksti: Sanna Ra Kuvat: Tatu Blomqvist Mutavyöryjä, tulvia ja kuivuutta Bolivian vuoristokylissä tiedetään jo mitä ilmastonmuutos tarkoittaa. Riskialttiissa Etelä-Boliviassa luonnon ja ihmisen aiheuttamiin riskeihin on alettu varautua. Ennaltaehkäisy tulee huomattavasti halvemmaksi kuin tuhojen paikkailu luonnonkatastrofin jälkeen. Mitä enemmän ihmiset pystyvät valmistautumaan riskeihin, sitä nopeammin yhteisöt selviytyvät niistä. Bermejo-joki virtaa kapeana norona Bolivian ja Argentiinan rajalla, luonnonsuojelualueella, jossa voi nähdä flamingoja ja kondorikotkia. Kuivalla kaudella metsäpalot ovat yleisiä, mutta sade Kaudella joki muuttuu vaaralliseksi. Bermejon kaupungin suurin riski on jokien tulviminen, sillä kaupunkimme kohdalla Rio Grande de Tarija -joki yhdistyy Bermejo-jokeen. Virta kaataa puita, ryöstäytyy uomasta ja tulvii pihoille ja asutukseen eikä viemäröinti toimi. Bermejon kaupunginjohtaja José Gutiérrez 26 27
Ilmaston lämpenemisen takia vuoristoviljelmillä sadot ovat pienentyneet. Samaan aikaan sateet ja tulvat ovat voimistuneet ja kuivuuskaudet koventuneet. Kuivuus lisää metsäpaloja, mikä on yksi Bolivian suurimmista ympäristöuhista. Miriam Heredia Cruz, 16, asuu Sucressa, San Antonion asuinalueella, jossa on sadekaudella maanvyörymien vaara. Hän sai koulussa Bolivian Punaisen Ristin katastrofivalmiuskoulutuksen, johon kuuluu muun muassa ensiapua, evakuointiharjoituksia ja riskien tunnistamista. Aikaisemmin en tiennyt riskeistä, vaan ajattelin, ettei meille voi tapahtua mitään. Mutta kun olen oppinut näitä taitoja, tiedän että emme ole turvassa. Laadimme perheen hätäsuunnitelman, jossa tunnistetaan kodin heikkoudet ja tiedetään missä on turvallisinta olla vaaran hetkellä, Miriam sanoo. Sadekaudella Miriamin kotitalon ohi virtaa valtoimenaan vettä ja hän on nähnyt kuinka mutavyöry saartoi naapurikorttelin talon. Hätä harjoittelu on erittäin tärkeää, koska sitten kun maanvyörymä tulee, tiedämme kuinka toimia ja voimme tehdä käytännössä sitä mitä meille on opetettu koulussa, Miriam tietää. 28 29
Ilmastonmuutos tuntuu jo nyt Boliviassa. Viimeisen 30 vuoden aikana puolet Andien jäätiköistä on sulanut lämpötilojen noustua. siitä on seurannut suurten vesimassojen aiheuttamia tulvia, mutta pitkällä aikavälillä vesipulaa. Hallinnollinen pääkaupunki La Paz ja sen sisarkaupunki El Alto saavat vetensä Tuni Condoiri -vuoresta, jonka lumihuipun on arvioitu katoavan vuoteen 2045 mennessä. El Altossa on jo nyt pulaa vedestä, koska jäätiköiltä ei enää tule vettä ja vesivoimaa. Muutos on tapahtunut paljon ennustettua nopeammin. 30 31
Katastrofivalmiushankkeen tavoitteena on vahvistaa yhteisöjen kykyä tunnistaa elinpiirinsä keskeisimmät riskit ja edistää niihin varautumista parantamalla ihmisten terveyttä ja turvallisuutta. Kaupungeissa keskeisimpiä riskejä ovat perusterveydenhuollon, vesi- ja sanitaatiojärjestelmien sekä jätehuollon puute, maanvyörymät, tulvat ja tulipalot. Bolivia Pääkaupunki: Sucre (perustuslaillinen) La Paz (hallinnollinen) Pinta-ala: 1 098 581 km² Väkiluku: 10 631 486 Väestöntiheys: 8/km² Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani vuodesta 2006 Lukiomme suurimmat riskitekijät löytyvät huonosta infrastruktuurista ja eroosiosta, tulipaloista ja ympäristön saastumisesta. Myös rankkasateet ovat ongelma. Olemme tulleet tietoisiksi näistä ongelmista Punaisen Ristin kanssa tekemämme yhteistyön kautta. Olemme tehneet yhteistyötä perheiden, opettajien ja oppilaiden kanssa, jotta havaitsisimme haavoittuvaisuudet ja riskit koulussamme. Opettaja Soledad Canelo, Victoria Vega lukio, Sucre Pidän eniten ensiavusta. En ole lääketieteen asiantuntija, mutta osaan homman! Haluan opastaa muita koululaisia ja kotiväkeä siitä mitä olen oppinut. Teen etupäässä ensiapuharjoituksia, mutta kaikissa toiminnoissamme olemme valmiita auttamaan muita. Kerran koulussa oli tulipalo. Koulun prikaati sammutti tulipalon, ja olin mukana sammutustöissä. Haluan jatkaa vapaaehtoisena vielä lukion jälkeen. Bolivian Punaisen Ristin vapaa ehtoinen Karina Tejerina, 17, Bermejo. 32 33
Teksti: Sanna Ra Kuvat: Aapo Huhta Maija Tammi Jari Lindholm Ebola Länsi-Afrikan pahin ebolaepidemia alkoi maaliskuussa 2014 Guinean kaakkoisosissa. Sieltä se levisi pääkaupunkiin Conakryyn sekä naapurimaihin Liberiaan ja Sierra Leoneen. tappavaa verenvuototautia ei ole aiemmin esiintynyt länsi-afrikassa, ja siksi sitä ei aluksi tunnistettu ebolaksi. Aiemmin Ugandassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa esiintyneet epidemiat eivät levinneet kovin laajalle. Ebolan leviämistä Länsi-Afrikassa on lisännyt, että ihmiset liikkuvat paljon myös maarajojen yli. Lisäksi paikallisissa kulttuureissa vainaja valmistellaan hautajaisiin pesemällä, ja hänelle jätetään hyvästit halaamalla ja koskettamalla. Tapa on edesauttanut viruksen leviämistä, sillä ebolavirusta on erittäin runsaasti juuri vainajissa. Nyt hautajaismenoja on ollut pakko muuttaa. Tauti Ebolavirus aiheuttaa verenvuoto kuumetta, joka johtaa usein kuolemaan. Ebola tarttuu suorassa kosketuksessa sairastuneen tai kuolleen henkilön ruumiineritteistä, kuten verestä, syljestä, virtsasta ja ulosteesta. Tauti ei tartu oireettomasta ihmisestä. Ebolan oireita ovat kuume, päänsärky, nivel- ja lihaskivut, yleinen heikkous, ripuli, oksennus, vatsakivut, ruokahaluttomuus ja verenvuodot. Ebolaan ei ole vielä lääkettä, mutta tartunnan voi välttää suojautumalla ja välttämällä kontaktia tartunnan saaneen kanssa. Sairastuneiden oireita lievitetään nesteytyshoidolla ja kipulääkkeillä. Ebolaan sairastuneiden kuolleisuus on noin 60 prosenttia. Raportoitujen todennäköisten, vahvistettujen ja epäiltyjen tapausten kokonaismäärä oli Maailman terveysjärjestö WHO:n 8.12. julkaisemien lukujen mukaan 17 800 ja 6 331 kuolemantapausta. Mamie Yongaille järjestettiin happy shower -juhla ebolasta parantumisen kunniaksi. Hän pääsee pois klinikalta ja voi palata pääkaupunkiin Freetowniin lastensa luo. Sairastuneiden patjat ja käyttö tavarat täytyy polttaa tar tuntojen ehkäisemiseksi. Mamie Yongai saa mukaansa ruokaa, rahaa, uusia vaatteita ja uuden patjan. Tärkeintä on kuitenkin terveen paperit. Hautaustiimi valmistautuu hakemaan naisen, jonka epäillään menehtyneen ebolaan Kailahunissa, Sierra Leonessa. Tiimi pukeutuu kyläyhteisön edessä, jotta työ olisi mahdollisimman ymmärrettävää kaikille. Vapaaehtoiset Sierra Leonen Punaisen Ristin tartuntoja seuraavan ja psykososiaalisen tuen tiimi käy tapaamassa karanteenissa eläviä asukkaita Kontolossa, Freetownissa. Aruna Sokay Banya kiertää Kenemassa tiedottamassa ebolan ensioireista ja varhaisen hoitoon saapumisen tärkeydestä. Ebolaepidemiasta kärsivien Länsi-Afrikan maiden kansalliset Punaiset Ristit ovat tehneet työtä alueella välittömästi epidemian alettua. Paikalliset vapaaehtoistyöntekijät ovat siinä keskeisessä roolissa. He tiedottavat epidemiasta yhteisötasolla. Tämä tapahtuu muun muassa kotikäynnein, draaman ja radiolähetysten kautta, jotta pelko ja stigma vähenisivät ja jotta uusilta tartunnoilta vältyttäisiin. Suomen Punainen Risti on tukenut Sierra Leonessa yhteisöperustaista terveysohjelmaa vuodesta 2007 lähtien. Ohjelmassa yhteisöt oppivat esimerkiksi parantamaan perushygieniaa ja äiti-lapsiterveyttä sekä ehkäisemään malariaa ja tartuntatauteja. Ebola epidemian alettua työtä on muokattu siten, että viesteihin on otettu mukaan tietoa ebolan ennalta ehkäisystä ja suojautumisesta. 34 35
Keneman ebolakli Vainaja suljetaan kaksinkertaiseen kloorattuun ruumispussiin. Tämän jälkeen ruumis haudataan kauemmas kylästä kahden metrin syvyyteen. nikan hautaustiimin tärkein työkalu on kloorisäiliö ja suojavarusteet. Turvallinen, kunnioittava hautaus on yksi tärkeimmistä tehtävistä taistelussa ebolan leviämistä vastaan. Sairaala Syyskuussa 2014 Punaisen Risti avasi Kenemassa, Sierra Leonessa, klinikan, jossa hoidetaan ebolaan sairastuneita. Sairaalassa on työskennellyt useita suomalaisia ja muita länsimaalaisia terveydenhoitoalan ammattilaisia yhdessä paikallisen henkilökunnan kanssa. Osa potilaista on toivottoman heikossa kunnossa jo saapuessaan sairaalaan pitkien matkojen päästä. Osa potilaista taas paranee. Mitä nopeammin apua hakee, sen suurempi todennäköisyys on, että selviytyy. Parantuneet saavat lähtiessään ruokaa, rahaa, keittiötarvikkeita, patjan ja vaatteita, sillä ebolapotilaiden vanhat vaatteet joudutaan polttamaan viruksen leviämisvaaran takia. Suomen Punainen Risti on siksi vienyt vaateapua Sierra Leoneen. Parantuneen paluuta kotiyhteisöön helpottaa myös sairaalasta saatu todistus siitä, että hän on parantunut. Keneman klinikan mittasuhteet ymmärtää ilmasta käsin. Isata Esther Gebie ja Abu Bangura odottavat kookospähkinöiden avaamista Keneman ebolaklinikalla. Korkean riskin alue on rajattu muusta klinikasta. Sierra Leone Pääkaupunki: Freetown Pinta-ala: 71 740 km² Väkiluku: 5 743 725 Väestötiheys 76/km² Suomen Punaisen Ristin yhteistyökumppani vuodesta 2007 Hautaus Sierra Leonessa Punaisen Ristin työ on keskittynyt tiedottamiseen, tautitapausten löytämiseen ja ebolavirukselle altistuneiden seurantaan, ebolaan kuolleiden ruumiista huolehtimiseen sekä sairastuneille ja heidän perheilleen tarjottavaan henkiseen tukeen. Yksi tärkeimmistä työtehtävistä on kuolleiden arvokas hautaaminen. Monet siihen erikoistuneet Punaisen Ristin vapaaehtoisten ryhmät ovat joutuneet omien asuinyhteisöjensä hylkäämäksi, sillä ebolan stigma on niin voimakas. Ebolaan liittyy paljon ennakkoluuloja ja vääriä uskomuksia, joita vapaaehtoiset yrittävät hälventää. Yleinen harhaluulo on, että valkoisiin suojapukuihin kätkeytyneet vapaaehtoiset varastavat ebolaan kuolleen sisäelimet. Siksi perheenjäseniä on pyydetty seuraamaan hautaamista turvalliselta lähietäisyydeltä. Nykyhautajaisissa vainaja suljetaan kloorattuun ruumispussiin, joka kannetaan klooratuilla paareilla suojapukuihin pukeutuneiden vapaaehtoisten voimin. Myös vainajan koti suihkutetaan kloorilla ja hänen patjansa ja vaatteensa poltetaan. Joachim Gardemann jonglööraa ebolaklinikan lastentarhan lapsille. Elokuvailta Keneman ebolaklinikalla. Hoitajat ja potilaat voivat katsoa samaa elokuvaa, mutta eri puolilta valkokangasta. Potilaat pitävät eniten toimintaelokuvista. 36 37
Teksti: Heta Muurinen Kuvat: Tatu Blomqvist Ei Suomessa voi tapahtua mitään, täällä on just kivaa, toteaa Dean David. Tuolla Suomen alapuolella on hiv ja aids, mutta sekin on aika kaukana. Aika kaukana ne kaikki on, toteaa Vili Björklund Tulvia tänne voi tulla, jos jäät sulaa, tietää Tomi Häkkinen. Kaikki oppilaat tietävät ainakin jotain melkein kaikista sovelluksen riskeistä. Koululaiset tutustuivat globaaleihin riskeihin Ebola on yksitoistavuotiaille tutumpi kuin hiv tai aids, ja Suomi on heistä varsin turvallinen paikka. Vantaalaisen Martinlaakson koulun viidesluokkalaiset tutustuivat Punaisen Ristin uuteen Riskien keskellä -tablettisovellukseen. Jos ebola tulee Suomeen, voidaan kuolla kaikki. Ja täällä Suomessa voidaan jäädä auton alle, tulla kidnapatuksi tai joku voi puukottaa, luettelee viidesluokkalainen Theo Hoeppener tyynenä. Eihän tämän ihan näin pitänyt mennä. Näen mielessäni, mitä lapset tulevat kertomaan Punaisen Ristin kouluvierailusta illalla vanhemmilleen. Theo, kumpi on todennäköisempää, jäädä auton alle vai tulla kidnapatuksi? Muut ryhmän pojat nauravat, ja Theo kiihtyy: Joku voi tulla pakettiautolla ja viedä! Mutta ei hän vaikuta olevan oikeasti peloissaan. Oiva Hietasen, Jehja Salloumin ja Theo Hoeppenerin ryhmällä on hauskaa. He tutustuvat Riskien keskellä -sovellukseen, jonka avulla voi tutustua maailman suurimpiin riskeihin luonnonkatastrofeista sairauksiin. Ebola tunnetaan Eikö se ebola alkanutkin Liberiasta? kysyy Jehja yllättävän asiallisena. Ebola on selvästi lapsille tutuin riski. He ovat kuulleet siitä tiedotusvälineiden kautta. Siihenhän ei ole parannuskeinoa. Onhan se paha asia, että se vaan jyllää vapaana ja kiusaa syyttömiä ihmisiä, sanoo Tomi Häkkinen. On se aika pelottava sairaus, kun siihen ei ole lääkettä, toteaa Yasmine Awuah-Abbar. Kukaan ei kuitenkaan vaikuta kovin huolestuneelta tilanteesta. Oppilaille on selvää, ettei tartuntariskiä Suomessa ole. Ebolaa ja muitakin globaaleja riskejä pohditaan luokassa teoreettisina mahdollisuuksina. Turvallinen Suomi Riskien keskellä -sovelluksessa voi tutkia kartalta, missä päin maailmaa mitkäkin riskit ovat erityisen suuria. Sen avulla on helppo havaita, että tietyille alueille kasaantuu monia riskejä. Suomi on varsin turvassa ja sen huomaavat myös koululaiset. Muutamat lapsista ovat jopa sitä mieltä, ettei täällä ole riskejä lainkaan. Ei Suomessa voi tapahtua mitään, täällä on just kivaa, toteaa Dean David. Tuolla Suomen alapuolella on hiv ja aids, mutta sekin on aika kaukana. Aika kaukana ne kaikki on, toteaa Vili Björklund tutkiessaan maapalloa. Vili pohtii mahdollisuutta, että Suomeen tulisi isompi maanjäristys. Suomessahan on maanjäristyksiä, mutta ne ovat yleensä niin pieniä, ettei niitä huomaa. Tulvia tänne voi tulla, jos jäät sulaa, tietää Tomi Häkkinen. Ohjeita kuskeille Innostamme lapsia etsimään kuvan, jossa näytetään, miten malaria etenee verenkierrossa hyttysen pistettyä. Usuttaminen tuottaa tulosta, ja useampi vastaa kiinnostavimmaksi riskiksi malarian tai hyttysen. Kaikki lapset tiesivät entuudestaan ainakin jotain melkein kaikista sovelluksen riskeistä. Kaikkein vieraimpia olivat hiv ja aids sekä konfliktit. Ne saattavat olla luonteeltaan asioita, joista aikuiset eivät lapsille juuri puhu. Yasmine Awuah-Abbar tuumii, että Suomessa riski joutua liikenneonnettomuuteen on mahdollinen. Hän keksii kuitenkin nopeasti monia tapoja ennalta ehkäistä onnettomuuksia: Ei pidä ajaa niin lujaa, pitää katsoa enemmän tietä, eikä saa puhua samalla puhelimeen, hän neuvoo autokuskeja. Lataa tablettisovellus ilmaiseksi sovelluskaupoista tai osoitteesta riskienkeskella.fi Missä maapallolla on sotia, tauteja tai luonnononnettomuuksia? Millaisia vaikutuksia niillä on ihmisten elämään, ja miten Punainen Risti voi auttaa? 38
Tätä julkaisua on tuettu Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyövaroista. Suomen Punainen Risti Tehtaankatu 1a 00140 Helsinki puh 020 701 2000 www.punainenristi.fi