Osaaminen kasvun lähteenä: seutukuntien kilpailukyky 1

Osaaminen kasvun lähteenä: seutukuntien kilpailukyky 1 Hannu Piekkola 2 1. Johdanto Tuottavuuden ja työllisyyden kasvu kulkevat käsi kädessä. Osaamisen perustuvassa kasvussa on panostettava etenkin tuottavuuteen. Siitä seuraa työllisyyden paraneminen joskus viiveelläkin kun T&K toiminta luo kasvua vasta pidemmällä aikavälillä. Tässä tarkastelen etenkin osaamiseen perustuvaa kasvua ja siihen liittyvää eri seutukuntien kilpailukykyä. Työministeriön tukemassa ja Proact-ohjelmaan sisältyvässä hankkeessa tuottavuuden kasvua selitettiin ensiksi yritystasolla ja sen jälkeen seutukuntatasolla, joka antaa kuvaa alueiden erilaistumisen syistä (Piekkola, 2006, saatavissa pdf muotoisena www.etla.fi). Suomessa BKT kasvu on ollut voimakasta laman jälkeen vuodesta 1994. Samaan aikaan alueelliset kasvuerot ovat voimistuneet. Tämä ei ole poikkeuksellista. Esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa bkt kasvu oli EU jäsenyyden myötä voimakasta samalla kun alueelliset erot korostuivat. Seuraavassa kuviossa on esillä eri seutukuntien BKT:n kasvu viime vuosina. Kuviosta 1 nähdään, että suuret kaupungit Espoo (6 %) ja Helsinki (4.8 %) ovat kasvaneet voimakkaasti samalla kun keskimääräinen kasvu on ollut 3.6 %. Seutukuntien välillä ei ole siten tapahtunut BKT erojen kiinnikuromista. Osaamispääoma on omalta osaltaan lisännyt merkittävästi tuottavuuden kasvua siten, että alueiden tuottavuuskasvun erot voimistuvat. Kasvuteoriassa on viime aikoina pohdittu myös välttämätöntä osaamispääomaa, jotta kasvua saadaan ylipäänsä aikaan. Alhaisen tuottavuuden alueet eivät voi kurota kasvueroja kiinni, ellei niissä ole kasvulle välttämätöntä osaamista ja T&K toimintaa riittävästi. Nopealle kasvulle ei riitä enää investoinnit koneisiin ja laitteisiin. Yritykset eivät liiku halvan työvoiman perässä, ei ainakaan Suomessa. 1 Tutkimusta ovat tukeneet työministeriö ja Tekesin ja kauppa- ja teollisuusministeriön yhteinen Proact hanke. 2 Hannu Piekkola, tutkimuspäällikkö, VTT, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos 22

Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2006 Artikkeleita Kuvio 1. Seutukuntien BKT vuonna 1996 ja BKT kasvu vuosina 1996 2002 7 % Lohja Espoo 6 % Kemi-Tornio Oulu Vuosittainen kasvu % 5 % 4 % 3 % 2 % Sydösterbotten Etelä-Pohjanmaa Imatra Joensuu Forssa Pietarsaari Äänekoski Kokkola Lappeenranta Pohjois-Satakunta Tampere Pori Jyväskylä Savonlinna Rauma Vaasa Tammisaari Vakka-Suomi Kouvola Lahti Hki kehyskunnat Turku Turunmaa Raahe Loviisa Porvoo Maarianhamina Helsinki Kotka-Hamina Jämsä 1 % Hämeenlinna Riihimäki 0 % 10000 12000 14000 16000 18000 20000 22000 24000 26000 28000 30000 32000 BKT henkeä kohden vuonna 1996 (euro2000) 2. Osaaminen eri alueilla Uuden kasvuteorian mukaan inhimillinen pääoma on keskeinen tekijä taloudellisessa kasvussa. Tätä selittää myös se, että yhä suurempi osa työntekijöistä on koulutettuja ja henkilökohtainen osaaminen muodostuu yhä tärkeämmäksi tekijäksi. Tutkimuksessa innovoivia ja tuotteliaita yrityksiä on tarkasteltu sekä totutuiden mittareiden mukaan että laajempaan osaamispääomaindeksiin perustuen. Osaamispääomaa on mitattu alueella sijaitsevien Elinkeinoelämän keskusliiton jäsenyritysten (lähinnä teollisuutta) työntekijöiden koulutuksella, työkokemuksella ja ei-suoraan havaittavissa olevalla osaamisella. Jälkimmäiseen sisältyy työntekijän palkkaus, jota ei selitä suoraan havaittavat tekijät (ainakaan ekonomistin havaitsemat). Varsin lähellä ollaan sitä, että näiden summa, osaamispääoma, on sama kuin työntekijän ansaitsema palkka. Tärkeä tekijä on kuitenkin se, että palkka voidaan hajottaa osaamisen osatekijöihin. Koulutustaso on tunnetuin osaamisen mittari. Kaikki yritykset eivät kuitenkaan suinkaan menesty vain koulutukseen panostamalla. Voidaan väittää, että koulutustason, työkokemuksen ja muun osaamisen summa on parempi osaamisen mittari kuin koulutus yksinään. Osaamispääoman osatekijöillä on myös monia ainutlaatuisia ominaisuuksia. Esimerkiksi työntekijän työkokemuksella ja korvauksilla siitä voi olla kaksinainen vaikutus. Työkokemus kasvaa iän myötä, mutta toisaalta jaksaminen ja uusiutumiskyky voivat heikentyä. 23

Voidaan perustellusti väittää, että osaamispääoma kokonaisuudessaan, työntekijöiden koulutustaso ja yrityksen T&K toiminta ovat yhdessä hyviä osaamisen mittareita. Näiden osaamisen tekijöiden jakautumisesta eri alueilla voidaan todeta seuraavaa Pääkaupunkiseutu, alueet pääliikenneväylillä Helsingistä Tampereen ja Jyväskylän suuntaan, Tampere ja länsirannikko Vaasan ympäristössä ovat osaamispääomavaltaisimmat alueet, jossa myös kokonaistuottavuus on korkea alueen teollisuutta kuvaavilla aloilla. Koulutettua väestöä on edellä mainittujen alueiden lisäksi eniten Rovaniemellä ja Joensuussa, mikä ei merkitse sitä että teollisuus olisi erityisen osaamisvaltaista. Osaamiseen perustuvaa teollisuutta on myös Turussa, Porissa, Lahdessa ja Jyväskylässä. T&K intensiivisin alue, ainakin suhteessa toimialan keskimääräisiin, kulkee Helsingistä Lahden suuntaan aina Jyväskylään asti. Pohjoisilla alueilla T&K työntekijöiden osuus on suuri Oulun ohella Kemi- Torniossa, Oulunkaaressa ja Itä-Lapin teollisuudessa. T&K työn ulkoisvaikutukset ovat ainakin osin globaaleja, joten alueellisella sijoittumisella ei aina ole merkitystä muulle yritystoiminnalle. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää seuraavanlaisia diagrammoja eri seutukunnille (ensimmäinen luku kertoo sijoituksen kilpailukykyindeksissä ja toinen luku sijoituksen kasvukilpailukyvyssä joita tarkastellaan myöhemmin) Diagramman perusteella pääkaupunkiseudulla on paras kilpailukyky kaikilla muilla Kuvio 2. Suurten kaupunkien osaamisen ja kilpailukyvyn tekijöitä Saavutettavuus Keskittyminen Huippuosaaminen: työntekijät 120 115 110 105 100 95 90 Huippuosaaminen: yritykset Työn organisointi T&K-menot Seudun osaamispääoma Huipputeknologian osuus Työikäinen väestö Innovatiivisuus Suur-Helsinki 1,8 Oulu 3,1 Tampere 2,3 Turku 5,5 24

Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2006 Artikkeleita alueilla paitsi innovatiivisuudessa ja T&Kmenoissa. Innovatiivisutta mitataan tässä Tilastokeskuksen innovaatiokyselyn perusteella sillä, mikä osa alueen teollisuusyrityksistä katsoo olevansa innovoiva. Tässä Oulu ja Salo ovat seutukuntien kärkeä. Etenkin Oulussa ja osin Tampereella teollisuuden T&Kmenot suhteessa väestöpohjaan ovat myös hitusen suuremmat kuin Helsingin seudulla. Pääkaupunkiseudun etuina ovat erityisesti yritystasoisen huippuosaamispääoman keskittyminen, suuri väestötiheys, koulutetun väestön osuus ja saavutettavuus. Suhteessa suuri osa yrityksistä käy ulkomaankauppa ja lentoyhteydet ovat luonnollisesti hyvät. Helsinki ja Tampere erottuvat edukseen etenkin yritystasoisessa huippuosaamisessa. Toimialan yrityksistä usein tuottavimmilla on toimintaa näissä kaupungeissa. Tästä huolimatta Helsinki on vasta kahdeksas kasvukilpailukyvyllä mitattuna. Tätä selittää huippuosaamisen ja keskittymisen alhainen painotus. Turku on kilpailukykymittarilla mitattuna viimeisenä, mutta kasvukilpailukyvyssä viiden parhaan joukossa. Suurin syy tälle on muita kaupunkeja alhaisempi työikäisen väestön osuus ja innovatiivisten yritysten vähäinen määrä. Muilla osaamisalueilla Turku pärjää varsin hyvin ja viime vuosina liikevaihdon kasvu yrityksissä on ollut jopa kasvukilpailukyvyn ennustamaa ripeämpää (ks. myöhemmin kuvio 4). 3. Osaamispääoma selittämässä tuottavuuden kasvu yrityksissä Osaamispääoma laajemmin ymmärrettynä on tutkimuksen mukaan merkittävä selittäjä kasvulle ja omaa merkittäviä ulkoisvaikutuksia. Koulutetun työvoiman käyttö lisää tuottavuutta etenkin, kun yritys on lähellä toimialansa kärkeä tuottavuudessa. Näyttää siltä, että koulutetun työvoiman saatavuudella on suurempi merkitys kuin vielä ennen 1990-luvun lama-aikaa. Yllättävää on kuitenkin koulutetun työvoiman tärkeys ainoastaan huippuyrityksille, joiden tuottavuus ylittää toimialan mediaanitason. Korkeakoulutettujen saatavuus alueella ei ole näyttänyt yleensä olleen kasvua rajoittava tekijä yrityksille. Itse asiassa alueen yritysten korkeakoulutusintensiteetillä on keskimäärin negatiivinen yhteys yritysten kasvuun. Tämä siitä huolimatta, että mukana ovat lähinnä teollisuuden yritykset, joissa tuottavuus on korkea samalla kun koulutettujen osuus on keskimääräistä pienempi. Kuten todettua kasvuyritykset käyttävät kuitenkin paljon koulutettua työvoimaa. Työkokemuksen merkityksen arvioiminen on ongelmallista, koska keskimääräinen työntekijöiden ikä vaihtelee varsin vähän yrityksestä toiseen. Lisäksi suurin selittäjä vaihteluun on yrityksen ikä. Nuoret yritykset ovat usein dynaamisempia ja niissä tahtoo olla nuorempaa väkeä töissä. Työntekijöiden iän vaihtelu yrityksen sisällä on kuitenkin suurempaa. Tuottavuuskehitys näyttää suotuisimmalta, kun yrityksessä on sekä nuorta että kokenutta työvoimaa. Vielä en siis olisi valmis tuomitsemaan kokeneinta työntekijäkaartia piippuhyllylle, vaikka tuottavuus näyttää usein laskevan iän myötä. Yritykset, jotka eivät ole lähellä tuottavuuden kärkeä, pärjäävät parhaiten investoimalla uusiin laitteisiin ja koneisiin. Acemoglu, Aghion ja Zilibotti (2006) ovat tarkastelleet innovaatioihin ja innovaatioihin perustuvaa kasvua tuottavuuden huippumaissa ja muualla. Maiden teknologisen osaamisen ja BKT:n kasvaessa on kuitenkin optimaalista siirtyä kone- ja laiteinvestoinneista innovaatiotoimintaan. Meidän aineistossamme voidaan nähdä sama jako yrityksissä toimialan sisällä. Alhaisen tuottavuuden yrityksistä parhaimmat erottuvat siinä, että niissä on aineetonta osaamista ja ammatillista osaa- 25

mispääomaa. Kumpaakin tarvitaan laiteinvestointien tehokkaaseen hyödyntämiseen. Siirryttäessä osaamisvaltaiseen kasvuun koulutuspääoman nousee tärkeäksi tekijäksi. Kolmas tärkeä yrityksen osaamisalue on panostukset tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Suomessa innovoivan yritystoiminnan lähteeksi on usein katsottu olevan tieto- ja teknologiaintensiiviset alat. Yli 70 prosenttia T&K-tutkimuksen kasvusta vuodesta 1994 vuoteen 2000 on tapahtunut korkean teknologian alueilla teollisuudessa ja palveluissa. Tutkimuksen perusteella innovointi on tärkeä lähde kasvulle huippuyrityksissä. Tosin luotettavia tuloksia on voitu saada lähinnä tarkasteltaessa T&K toimintaa. Lööf et al. (2001) eivät sen sijaan havaitse Suomen osalta mitään suoraa yhteyttä tuottavuuden ja innovointien määrän välillä, kun innovaatiotoimintaa on tarkasteltu Tilastokeskuksen yrityskyselyjen perusteella. Alueellisia vaikutuksia tarkasteltaessa näyttää kuitenkin siltä, että yritysten panostus T&K toimintaan ei välttämättä auta alueen muita yrityksiä. Tämä antaa tukea väitteille, joiden mukaan T&K-toiminnan ulkoisvaikutukset ovat usein globaaleja ja eivät rajoitu tietyn alueen yrityksiin. Myös Lehto (2000) havaitsi T&K investoinneissa positiivisia ulkoisvaikutuksia ainoastaan saman toimialan sisällä. On myös puhuttu Suomen palvelusektorin tehottomuudesta. Lööf et al. (2001) toteavat Pohjoismaisessa tarkastelussa Suomen keskeisen haasteen olevan tieto/taidon ja uuden teknologian ja IT-osaamisen leviäminen tasaisemmin kaikkiin yrityksiin. Toisaalta Scarpettan ja Tresselin (2002) havaitsevat Suomen kuuluvan kokonaistuottavuudessa kolmen kärkeen jo kymmenellä toimialalla 25:stä vuonna 1997. Yksi tärkeä yrityksen osaamisen alue on henkilöstöhallinta ja palkkaus. Työn uudelleenjärjestelyllä ja työnjohtamisella (ns. human resource management) on voitu havaittavan olevan merkittävä vaikutus tuottavuuteen (ks. myös Teece, 2001, Haltiwanger, 2000). Tutkimuksessamme yritysten uusi henkilöstöresurssien käyttö ei ole ollut tarkastelussa muuten kuin tulospalkkauksen osalta. Tarkasteluissamme tällä ei ollut kovin suurta vaikutusta yritysten tuottavuuden kasvuun. Tosin Piekkola (2005) ja Kauhanen ja Piekkola (2003) ovat aikaisemmassa tutkimuksessa havainneet tuottavuuden kasvavan, kun yritys ottaa käyttöön uusia palkitsemisjärjestelmiä sisältäen tulospalkkauksen. Tuottavuuden kasvu on noin 6 prosenttia verrattuna tulospalkkauksen käyttöönottoa edeltävään tilanteeseen. 4. Osaaminen ja kilpailukyky selittämässä seutukuntien menestystä Yritysten tuottavuuskasvua selittävistä tekijöistä on johdonmukaista ennustaa myös alueelliselle kasvulle tärkeitä tekijöitä. Edellä esitettyjen osaamistekijöiden ottaminen huomioon on myös tärkeää, koska ne usein erottavat jyvät akanoista eli innovoivat huippuyritykset ja muut, joiden keskeinen päämäärä on jotenkin pärjätä ja matkia sitä mitä muut jo osaavat. Varoituksen sana lienee kuitenkin se, että yritystason tarkastelussa jää paljon vielä alueellisista menestystekijöistä selittämättä. Tärkein tekijä on seutukunnan yritysten toimialarakenne, joka voi selittää paremmin alueen kuin yksittäisen yrityksen menestystä. Tuottavuutta ei myöskään vertailla eri toimialojen välillä, mikä on varsin vaikea tehtävä. Tutkimuksessa seutukunnan yritysten tuottavuutta verrataan 22 eri lähinnä teollisuuden toimialan keskimääräiseen. Useiden T&K yritysten ja IT yritysten sijoittuminen tietylle alueelle yleensä tukee alueen kasvua. Tutkimuksessa innovoivia ja 26

Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2006 Artikkeleita tuotteliaita yrityksiä onkin hyvä tarkastella myös totutuiden mittareiden mukaan, joissa käytetään seutukuntatasoista tietoa. Korkean osaamisen mittarina käytetään innovointien määrää, patentteja ja T&K-toimintaa, mutta lisäksi myös osaamista työntekijätasolla (koulutus, työkokemus, kätkeytynyt osaamispääoma), työn organisointia yritystasolla (osaavan työvoiman kuten tutkijoiden määrä, muutokset kannustavassa palkkauksessa) ja yrityksen ja alueen muuta innovatiivisuutta (innovatiivisten toimipaikkojen yhteistyö, saavutettavuus). Aineistojen perusteella muodostettavia osaamispääoman mittareita ovat Osaamispääoma 1. Koulutus 2. Työkokemus 3. Työntekijän osaamispääoma jota ei selitä yrityksen osaamispääoma: kätkössä oleva osaamispääoma 4. Alueen työntekijöiden koulutustaso, opiskelijat, työllisten osuus, tekniikan alan opiskelijat Innovointi 5. T&K menot, patentit 6. Innovoivien toimipaikkojen osuus teollisuudessa 7. Korkean arvonlisän toimialan osuus Ulkoisvaikutukset ja saavutettavuus 8. Väestön määrä 9. Innovatiivisten toimipaikkojen yhteistyö 10. Lentoyhteydet, vientiä- ja tuontia harjoittavien yritysten osuus Huovari, Kangasharju ja Alanen (2001) mukaisesti tutkimuksessa on käytetty myös laajempia mittareita kuten opiskelijoiden määrä, tekniikan opiskelijoiden määrä ja patentit. Lisäksi on erikseen tarkasteltu kaupallisilla ja insinöörialoilla koulutettujen itse arvioimaa osaamispääomaansa (katso Heikkilä, 2004). Tässä eri seutukuntien osaamispääomaerot kuitenkin osoittautuivat varsin pieniksi, joten näitä ei ole otettu mukaan mittariin. Yksi selitys tälle on se, että haja-asutusalueella on suhteessa vähemmän koulutettuja, jolloin suhteellinen osaaminen verrattuna alueen muuhun osaamiseen voidaan koeta korkeaksi. Oma arvio siten yliarvioi todellista osaamista. Osaamispääomaindeksin laskemiseksi indikaattorit on standardoitu edelleen, jotta eri osaamispääoman mittareiden suuret poikkeavuudet keskihajonnasta eivät vaikuttaisi liikaa tuloksiin. Tämän jälkeen osaamispääoma lasketaan kuten kilpailukykyindeksi Huovarin ym. tutkimuksessa painottaen eri osaamispääoman mittareita kolmessa pääryhmässä: 1) osaamispääoma: työntekijä, yritys ja alue, 2) alueen innovatiivisuus, 3) ulkoisvaikutukset ja 4) alueen saavutettavuus. Jokainen kilpailukyvyn osatekijä saa yhtä suuren painon. Kilpailukykyindeksi ja sen osa-indeksit korreloivat BKT:n ja tuottavuuden kasvun kanssa seuraavasti: Huipputason osaamispääomaan (osaamispääoma suhteessa toimialan keskimääräiseen) sisältyy sekä koulutus, työkokemus että ei-mitattavissa oleva osaamispääoma. Taulukon perusteella työntekijä- ja yritystasoinen osaamispääoma ovat tärkeitä selittäjiä kasvulle. Ammatillinen osaaminen ja ei-mitattavissa oleva osaamispääoma edesauttaa myös investointeja koneisiin ja laitteisiin. Siten ne eivät ainoastaan selitä innovatiivista toimintaa vaan myös kasvua, jolla pyritään kaventamaan tuottavuuseroa suhteessa alan huippuyritykseen. Vaikka yksilö- tai yritystason huippuosaamispääoman korrelaatio kasvulle on alhaisempi kuin seutukuntatasoisen osaamispääoman, mikrotasolla havaittava osaamispääoma voidaan havaita olevan tärkeä selittäjä alueellisille eroille. Osaamispääoma lisää etenkin tuottavuuden 27

Taulukko 1. Seutukuntien kilpailukykyindeksin ja sen osatekijöiden vaikutus BKT:n ja tuottavuuden kasvuun. BKT Tuottavuus kasvu kasvu Kilpailukykyindeksi 0.38 0.51 Huippuosaaminen: Työntekijä 0.07 0.39 Osaamispääoma 0.03 0.21 Koulutuspääoma 0.15 0.44 Huippuosaaminen: Yritys 0.18 0.21 Osaamispääoma 0.12 0.01 Osaamis- ja ammatillisen pääoma interaktio 0.03 0.18 Työkokemus: nuoret ja kokeneet interaktio 0.15 0.30 T&K työtä tekevien osuus 0.12 0.10 Huippuosaaminen: Alue 0.39 0.50 Työikäinen väestö (15 64) 0.27 0.38 Osallistumisaste 0.30 0.30 Opiskelijoiden määrä 0.05 0.11 Tekniikan opiskelijoiden määrä 0.39 0.37 Korkea-asteen tutkinnot 0.14 0.28 Innovatiivisuus 0.36 0.30 Tutkimus- ja kehitysmenot 0.78 0.30 Patentit 0.19 0.37 Innovatiiviset toimipaikat 0.00 0.10 Huippu- ja korkeateknologian arvonlisä % 0.30 0.07 Keskittyminen 0.21 0.43 Väestön keskittyminen 0.32 0.35 Työikäisen väestön 15 64 ulkoisvaikutus 0.29 0.55 Innovatiivisten yritysten yhteistyö 0.26 0.01 Saavutettavuus 0.26 0.54 Lentokentän läheisyys 0.29 0.50 Teollisuuden ulkomaanyhteydet 0.07 0.27 Korrelaatiossa 75 seutukuntaa. Joutsa, Parikkala, Ålands landbygd, Ålands skärgård ja Mariehamns stad eivät mukana. kasvua. Työkokemuksella on yleensä vähäisin vaikutus. Kokeneiden ja ikääntyneiden välinen interaktio näyttää kuitenkin hyvin selittävän kasvua. Dynaamisessa yrityksessä on kokeneiden lisäksi myös nuoria työntekijöitä. Seuraavassa on esitetty seutukuntien kilpailukyky keskiarvona näistä 20 mittarista. Toisena kilpailukykymittarina on kasvukilpailukyky, jossa kukin osatekijä painon sen mukaan miten se on selittänyt BKT:n, työllisyyden ja tuottavuuden kasvua vuosina 1996 2002. Tässä kasvukilpailukykymittarissa alueen innovatiivisuus, saavutettavuus ja huippuosaaminen saavat suuren painon. Suomen kymmenen kilpailukykyisintä seutukuntaa ovat laskevassa järjestyksessä Helsinki (ml. Espoo ja Vantaa), Tampere, Oulu, Vaasa, Turku, Jyväskylä, Porvoo, Varkaus, Turunmaa ja Salo (kuvio 3). Helsingin alue on kaikilla kilpailukykymittareilla mitattuna reilut 12 prosenttia kilpailukykyisempi kuin alueet keskimäärin. Osaamisen (koulutus- ja ammatillinen pääoma) kasautuminen ja toimialan tuottavimpien yritysten sijoittuminen selittävät sen, että kaikki suuret kaupungit kuuluvat kilpailukykyisimpiin seutukuntiin. Kasvukilpailukykyindeksissä seutukuntien väliset erot ovat paljon suuremmat kuin kilpailukykyindeksissä, jossa väestötiheys ja koulutetun työvoiman osuus saavat varsin suuren painon. Seutukunnan koko ja koulutettujen osuus korreloivat hyvin voimakkaasti muiden kilpailukykytekijöiden kanssa ja voivat samalla saada liian suuren painon samankokoisten seutukuntien vertailussa. Kasvukilpailukyvyssä korostuu alueen huippuyritysten osaaminen, alueen innovatiivisuuteen liittyvät tekijät (tutkimus- ja kehitysmenot, patentit, innovatiivisten toimipaikkojen osuus, huippu- ja korkeateknologian arvonlisäosuus) ja alueen saavutettavuus (lentokenttäyhteydet, teollisuuden ulkomaanyhteydet). Näyttää siltä, että etenkin nämä tekijät selittävät parhaiten seutukunnan tulevaa kasvua. Seuraavassa on kuvio siitä, miten kasvukilpailukyky vuonna 2002 selittää alueen yritysten liikevaihdon kasvua vuosina 2003 ja 2004. Epäyhtenäi- 28

Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2006 Artikkeleita Kuvio 3. Seutukuntien kilpailukyky ja kasvukilpailukyky 2002 Helsinki 1 8 Tampere 2 3 Oulu 3 1 Vaasa 4 4 Turku 5 5 Jyväskylä 6 10 Porvoo 7 21 Varkaus 8 73 Turunmaa 9 24 Salo 10 2 Jämsä 11 49 Kuopio 12 14 Joensuu 13 6 Etelä-Pirkanmaa 14 36 Tammisaari 15 17 Lappeenranta 16 20 Rauma 17 15 Imatra 18 11 Lahti 19 23 Hämeenlinna 20 18 Pohjoiset seinänaapurit 21 27 Pietarsaari 22 19 Kotka-Hamina 23 55 Pori 24 25 Rovaniemi 25 13 Äänekoski 26 12 Kokkola 27 7 Raahe 28 9 Lohja 29 22 Heinola 30 33 Vakka-Suomi 31 16 Joutsa 32 50 Kemi-Tornio 33 32 Loviisa 34 48 Kouvola 35 38 Kajaani 36 40 Forssa 37 54 Riihimäki 38 28 Järviseutu 39 45 Mikkeli 40 29 Kaakkois-Pirkanmaa 41 47 Pohjois-Satakunta 42 56 Outokumpu 43 51 Lounais-Pirkanmaa 44 31 Härmänmaa 45 53 Loimaa 46 37 Luoteis-Pirkanmaa 47 39 Savonlinna 48 71 Ylä-Pirkanmaa 49 35 Sydösterbottis kustr. 50 77 Ylä-Savo 51 42 Pieksämäki 52 26 Eteläiset seinänaapurit 53 46 Keski-Karjala 54 63 Suupohja 55 34 Pielisen Karjala 56 69 Ilomantsin 57 76 Juvan 58 52 Sisä-Savo 59 70 Koillis-Savo 60 66 Pohjois-Lappi 61 43 Ylivieska 62 30 Länsi-Saimaa 63 57 Siikalatva 64 44 Kuusiokunnat 65 65 Saarijärvi-Viitasaari 66 62 Kyrönmaa 67 64 Kaustinen 68 41 Kärkikunnat 69 72 Keuruu 70 59 Nivala-Haapajärvi 71 58 Koillismaa 72 60 Itä-Lappi 73 67 Tunturi-Lappi 74 61 Oulukaari 75 68 Torniolaakso 76 74 Kehys-Kainuu 77 75 80 85 90 95 100 105 110 115 120 125 130 135 Kilpailukykyindeksi järjestys Kasvukilpailukykyindeksi järjestys 29

sessä regressiosuorassa on otettu huomioon seutukunnan koko. Suuret seutukunnat ovat kasvaneet voimakkaammin kuin pienet, ja siten ennustettu kasvu voi olla suoran regressiosuoran yläpuolella. Vastaavasti kasvukilpailukyvyssä menestyvissä pienissä seutukunnissa kasvu voi olla ennustettua pienempää. Kuvio 4. Kasvukilpailukyky Liikevaihdon kasvu 2002 2004 % 1,50 1,45 1,40 1,35 1,30 1,25 1,20 1,15 1,10 1,05 1,00 0,95 0,90 0,85 0,80 0,75 0,70 0,65 0,60 0,55 0,50 Kaustinen Loimaa 82 84 86 88 90 92 94 96 98 100 102 104 106 108 110 112 114 116 118 120 122 124 126 128 130 132 134 Kasvukilpailukyky 2002 Helsinki Turku Lahti Ylä-Savo Jyväskylä Savonlinna Hämeenlinna Mikkeli Pohjois-Satakunta Tampere Rauma Joensuu Vaasa Siikalatva Oulukaari Kajaani Raahe Järviseutu Kuopio Kokkola Tunturi-Lappi Saarijärvi Viitasaari Etelä-Pirkanmaa Sisä-Savo Varkaus Kärkikunnat Kaakkois-Pirkanmaa Pohjois-Lappi Jämsä Riihimäki Heinola Äänekoski Rovaniemi Imatra Oulu Salo Liikevaihdon kasvu on ollut parina viime vuonna nopeinta Turussa, Helsingin alueella ja muutamalla pienemmällä paikkakunnalla kuten Kaustinen ja Loimaa. Salo ja Oulu ovat kasvukilpailukyvyn kärkiä. Kuviossa yritysten liikevaihdon kasvu onkin ollut ripeätä Oulussa. Seutukunnan koko huomioon ottaen kasvu olisi voinut olla vielä ripeämpääkin. Salossa odotettu liikevaihdon kasvu on ennustettua pienempää. Liikevaihdon kasvu on ollut keskimääräistä ja siten ennustettua pienempää vaikka seutukunnan suhteellisen pieni koko otetaan huomioon. Toisaalta kasvu on ollut monissa seutukunnissa kasvukilpailukyvyn ennustamaa. Kasvukilpailukyky selittää 30 prosenttia kasvueroista, kun otetaan seutukunnan koko huomioon. Maiden välistä menestystä mitattaessa kilpailukykymittarit ovat yleensä selittäneet sen sijaan hyvin huonosti kasvua (ks. Rouvinen, 2005). Yksi yllättävä havainto on kuitenkin se, että työntekijöiden huippuosaaminen sai kasvukilpailukykymittarissa varsin alhaisen painon. Innovaatiotoimintaan perustuva kasvu lienee siten osin aliarvioitu, mitä korjaamaan tarvittiinkin seutukunnan kokoa mittaava indikaattori. Seutukunnan koko korreloi vahvasti paitsi koulutetun työvoiman osuuden myös T&K toiminnan kanssa. Tampere ja Oulu ovat väestöpohjaan suhteutettuna kär- 30

Työpoliittinen Aikakauskirja 2/2006 Artikkeleita kikaartai ja noin 40% T&K toiminnasta tapahtuu Helsingin seudulla. Tutkimuksessa ilmenevät keskeisimmät tulokset ovat Kilpailukykyindeksissä suuren painon saavat isojen kaupunkien suuri asukasmäärä ja työllisten osuus. Se voi olla huono mittari kuvaamaan alueellisia vahvuuksia ja heikkouksia muissa kuin suurissa seutukunnissa. Kasvukilpailukykyindeksi täyttää vaatimuksen hyvästä selitysvoimasta. Se selittää 30 % yritysten liikevaihdon kasvusta, kun seutukunnan koko otetaan erikseen huomioon. 4. Mihin tulee panostaa Huippuyritykset hyödyntävät osaamista hyvin laajalti. Huippuyritykset eivät välttämät tuota enemmän, koska niillä on ehdoton teknologinen etumatka. Ne pystyvät sen sijaan paremmin hyödyntämään työntekijöiden olemassa olevaa osaamista, ja aina tarpeiden mukaan vaihdellen. Tässä uusien ideoiden soveltamisessa etenkin osaava työvoima on avainsana. Tämän tyyppinen yrityksen osaamisen arvostaminen laajemmin näyttää olevan myös teknologian kehittämiskeskuksen Tekesin uusissa painotuksissa tärkeä tekijä. Tuilla onkin suurin vaikuttavuutensa yrityksissä, jotka ovat lähellä alansa huippua ei ainoastaan teknologian vaan yleensä osaamisen suhteen. Tähän saakka tuet näyttävät nopeuttavan tuottavuuden kasvua pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Panostukset T&K työhön voivat näkyä työllisyyden kasvuna pidemmällä aikavälillä, kun T&K työ näkyy yrityksen menestymisenä viiveellä. Tällä hetkellä noin 40% kaikesta innovaatiotoiminnasta tapahtuu pääkaupunkiseudulla. Innovaatiotoiminnan tukeminen muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla on ollut tehokasta ja perusteltua. Tuet pitää edelleen suunnata kaikista parhaisiin yrityksiin. Ehkäpä toimialan eturintamaan panostaminen kullakin alueella ja uusien toimialojen nostaminen kasvun kärjiksi alueilla on sopusoinnussa tämän kanssa. Alueiden väliset erot ovat kasvaneet Suomessa, mutta sama on nähtävissä koko Euroopassa. Saksassa isot metropolit kasvavat itäisen Saksan suhteellisesti kurjistuessa. Kilpailussa syntyy helposti voittajia ja häviäjiä. Nämä taustatekijät huomioiden on selvää, että alueellisesti tasapainoinen kasvu riippuu hyvin paljon eri alueiden kyvystä erikoistua niille ominaisille toimialoille ja ehkä vähän myös alue- ja osaamiskeskusohjelmien onnistumisesta. Globaali teknologia antaa kuitenkin tilaa myös ihmeille. Washington oli vielä 1960-luvulla Yhdysvaltojen köyhimpiä osavaltioita. Microsoftin myötä Seattle on kalleimpia ja vauraimpia alueita uudella mantereella. Suomi oli monille pelkkää metsää ennen Nokiaa. Teknologiaan perustuva globaalitalous voi viedä muunkin kuin metropolin teknologian eturintamaksi. Suomen alueiden suhteellisten vahvuuksien ja heikkouksien selvittäminen edelleen olisi erittäin tärkeätä. On hyvin mahdollista, että BKT kasvu asukasta kohden on myös tulevina vuosina suurinta korkeimman tuottavuuden alueilla, mikä voi horjuttaa alueellisesti tasapainoista kehitystä. Työllisyyden kasvu painottuu suuriin kaupunkeihin ja osaamiskeskuksiin. Väestön ikärakenteen heikentyessä etenkin muualla tästä on tulossa itse itseään ruokkiva prosessi. Lähdeviitteet: Abowd, J. M., F. Kramarz and D. N. Margolis (1999): High Wage Workers and High Wage Firms, Econometrica, Vol 67, 251 333. 31

Acemoglu, Aghion ja Zilibotti (2006) Distance to Frontier, Selection, and Economic Growth, Journal of the European Economic Association 4(1), 37 74- Regional Distribution of the Professional Competence of Highly Educated in Finland, Anni Heikkilä (2004)Huovari Janne, Kangasharju Aki ja Alanen Aku (2001): Alueiden kilpailukyky Pellervon taloudelliinen tutkimuslaitos raportteja 176. Helsinki. Heikkilä Anni (2004): The Regional Distribution of Professional Competence in Finland, ETLA keskusteluaiheita No. 961. Helsinki. Huovinen Pasi ja Piekkola Hannu (2002): Withdrawal from Employment of The Aged Finnish Workers, Australian Journal of Labour Economics 4, 340 359. Kauhanen A. ja Piekkola H. (2003): Rent Sharing as Firm Level Pay, International Journal of Manpower 4. Lehto E. (2000): Regional Impact of R&D and public R&D Funding. Labour Institute for Economic Research Studies No. 79. Helsinki. Lööf, H., A. Heshmati, R. Asplund and S.O. Naas (2001), Innovation and performance in manufacturing industries: a comparison of the Nordic countries, SSE/EFI working paper series in economics and finance no. 457, pp. 38. Maliranta M. (2002), Factor income shares and microlevel restructuring, The Research Institute of the Finnish Economy Discussion Papers (ETLA) No. 796. Helsinki. Moisio A., Kangasharju, A. Ahtonen S-M, (2001): Menestyksen mitta? Vaihtoehtoisia mittareita aluetalouden kehitykselle. VATT-tutkimuksia 84. Helsinki. OECD (2002a): OECD Sciency, Technology and Industry Outlook. Pariisi. OECD (2002b): Measuring ICT Sector. Pariisi. Piekkola H. (2001): Human capital and wage formation, The Research Institute of the Finnish Economy (ETLA) Series B. 177. Taloustieto. Helsinki. Piekkola H. (2002): Palkkaerot ja tulospalkkaus: Osaamispääoman hyödyntäminen teknologisessa murroksessa, The Research Institute of the Finnish Economy (ETLA) Series B. 193. Taloustieto. Helsinki. Piekkola H. (2005): Performance-Related Pay and Firm Performance in Finland. International Journal of Manpower 26 (7/8), 619 635. Piekkola H. (2006): Knowledge and Innovation Subsidies as Engines for Growth The Competitiveness of Finnish Regions ETLA B-sarja No. 216. Helsinki. Piekkola H. ja Marjanen R. (2003): Palkoista sopiminen ja palkkaliukuma Tulopolitiikan uudet kulissit, ETLA (The Research Institute of The Finnish Economy) Series B. 202. Taloustieto. Helsinki. Rouvinen, Petri (2005): Vaurauden lähteet Kilpailukyky, talouskasvu vai molemmat? Julkaisussa Helsinki, In Hyytinen, Ari and Rouvinen, Petri (toim. eds.): Mistä talouskasvu syntyy? ETLA B 214, Helsinki. Scarpetta, S. & Tressel, T. (2002): Productivity and convergence in a panel of OECD industries: do regulations and institutions matter? OECD Economics Department Working Paper No. 342. Paris. Teece, D. J. (2001): Strategies for Managing Knowledge Assets, the Role of Firm Structure and Industrial Context: Managing Industrial Context. Edited by Nonaka and Teece. SAGE. London. Valtiovarainministeriö (2002): Suomen kilpailukyky ja sen kehittämistarve. Valtiovarainministeriö. Helsinki 32