3s-ge venttiilien koneistus Tässä olisi tarkoitus selventää hieman perusteita niille, ketkä eivät ole ikinä tehneet kannen venttiilien koneistusta. Venttiilien pintojen hiontaanhan on myös paljon helpompi ja käytännön läheisempi tapa, kaikkien meidän tuntema läppäys. Mutta jos haluaa oikein viimeisen päälle hyvät pitävät pinnat venttiileihin, niin kannattaa tehdä/teettää venttiilien koneistus Mira-penkissä. Kyseinen penkkihän on tarkoitettu vain istukkapintojen hiontaan, joten venttiilit tarvitsevat oman koneensa.
Työ alkoi sillä että puristin venttiilit kannesta pois. Tähän tarkoitukseen löytyi onneksi koululta ns. venttiilijousen poistolaite, jolla työ onnistui nopeasti ja helposti. 3s-ge:ssä kun on venttiilijouset venttiilinpainimien ohjurien sisällä, josta johtuen niihin ei pääse ihan kaikenmallisilla puristimilla käsiksi, vaan se tarvitsee aika pieni halkaisijaisen puristinpään.
Tässä kansi venttiilit poistettuna, näyttää kamalalta nuo seetit, eikö vain? 4-sylinteri on myös käynyt näköjään aika laihalla
Seuraavaksi oli vuorossa venttiilin pintojen hionta. Miran ohjekirjoista katsoin ensiksi kulman johon venttiili piti hioa. Tässä tapauksessa astelukema oli 45. Vertailin tätä kulmaa muihin ja huomasin että se on aika yleisesti käytetty lukema venttiileissä.
Itse hionta prosessi oli aika yksinkertainen. Hiontakulman asetettuani, ei muuta kuin venttiili kiinni laitteeseen ja mylly pyörimään ja varovasti rupesin säätämään venttiiliä lähemmäs kiven pintaa. Tässä on aika tärkeää että ei tee venttiilin pinnasta liian leveää koska muuten saattaa, venttiilin ollessa paikalla, muodostua pykäliä joihin kertyy karstaa, joka taas saattaa edistää venttiilipinnan palamista.
Tässä näkee hyvin eron hiotun ja hiomattoman venttiilin välillä.
Tämän jälkeen rupesin etsimään sopivaa terää seeteille. Miran ohjekirjassa on esiteltynä muutamia kymmeniä eri teriä, mutta koulun kokoelmista löytyi ainoastaan noin kymmenkunta. Näistä sitten vaan täytyi valita kaikkeista lähinnä oleva, eli pieniä kompromisseja jouduin tekemään. Oikea terä celkun kannelle olisi ollut 4004. Mutta koska tätä ei löytynyt niin lähinnä oikeaa oli 4005. Tässä terässä oli melkein samat kulmat mutta tiivistepinta oli 1,5mm kun alun perin se oli 1mm. Tämä tietysti aiheuttaa sen että tiivistepinnan pintapaine pienenee, kun taas lämmönjohtokyky parantuu. Itse olisin luonnollisesti valinnut sellaisen terän jossa olisi ollut 1mm:n tiivistepinta mutta ei auta.
Terän valinnan jälkeen alkoi sitten työn vaativin osuus eli seetipintojen työstö. Ensiksi täytyi asemoida kansi koneeseen siten että venttiilinvarsi tuli 90 kulmaan työstötasoon nähden. Tämän jälkeen taso kiristettiin mahdollisimman tiukkaan puristimilla kantta vasten siten, että kansi pysyy paikallaan työstön ajan, mutta kuitenkin koko ajan varoen että plaanattuun pintaan ei tule mitään naarmuja yms.
Sitten otin mitan eräänlaisella piikkikärki mitalla, venttiilistä ja etenkin siitä kohtaa venttiilin tiivistepinnasta johon halusin että kone tekee tiivistepinnan istukassa. Tämän mitan siirsin siten Mirassa kiinni olevaan terään.
Seuraava vaihe oli työstölaitteen keskitys ja kiinnitys. Tämä vehje oli siitä kätevä että se keskitti ensin itse itsensä, nappia painamalla, jonka jälkeen ohjasin laitteen paikalleen ensimmäisen hiottavan venttiilin seetin päälle. Tämän jälkeen painoin taas nappia ja kone suoritti toisen keskityksen, jolla se keskitti itsensä istukkaan nähden. Sitten ei muuta kuin vivut kiinni, jolla koneen keskityksen sai lukittua ja koneessa oleva magneetti tarrasi kiinni tasoon, pitäen näin työstökoneen paikoillaan.
Tässä kuvassa imuventtiilit hiottuna ja pakoventtiilit odottavat vielä vuoroaan.
Kun pinnat oli koneistettu, pystyi koneella vielä testaamaan pintojen pitävyyden ja työstön onnistumisen. Laitteessa oli Multivac-niminen imulaite joka alipaineella imien, pystyi kertomaan pintojen tiiviyden. Itsekkään en tiedä mitä yksikköä nuo mittarin arvot tarkoitti mutta se riitti kun sai venttiilin arvot menemään vihreälle alueelle.
Kannen tiivistepintojen hionta onnistui muuten ihan hyvin, paitsi 4-sylinterin osalta. Tässä sylinterissä en saanut imuventtiilejä enkä pakoventtiilejä pitämään kuin n.500, mittarin mukaan. Kun se muissa meni vihreälle alueella n.700 tietämille. Tämä asia jäi hiukan harmittamaan mutta onneksi pystyin sentään vielä nukkumaan seuraavana yönä..:) En tiedä, vaikuttiko se että venttiilien ohjureissa oli kenties väljyyttä. Tilanne olisi ollut ehkä toinen jos olisin laittanut pronssi-ohjurit kaikkiin, mutta koska aikaa ei ollut riittävästi ja toisaalta taas venttiilien sivuttaisliike ei tuntunut liian isolta, niin päätin skipata tämän vaiheen. Joten nyt te kaikki kotikoneistajat siellä tietokoneiden ääressä, ei muuta kuin taalerit jonoon, Miran ostoon ja sorvi kuumaksi.