kirjaamo@tem.fi Viite: TEM/1105/03.01.02/2016 TEM038:00/2016 Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutulla alueella toimivien jakeluverkonhaltijoiden lausunto hallituksen esitykseen siirto- ja jakelumaksujen korotuskattoa koskevaksi säännökseksi sähkö- ja maakaasumarkkinalakeihin Tämän lausunnon antajat edustavat jakeluverkonhaltijoita, jotka toimivat Lapin ja Itä- Suomen harvaan asutuilla alueilla. Haluamme tuoda esille oman näkemyksemme siirto- ja jakelumaksujen korotuskattoa koskevasta esitysluonnoksesta. Oman lausuntomme ohella tuemme Energiateollisuus ry:n työ- ja elinkeinoministeriölle osoittamaa lausuntoa. Pidämme esitysluonnosta pääsääntöisesti onnistuneena. Mielestämme on kuitenkin välttämätöntä, että tässä yhteydessä sähkömarkkinalain 119 :n poikkeuslupaa koskevaa säännöstä lievennetään. Ymmärtääksemme 119 :n poikkeusluvan tarkoitus on, että haastavissa olosuhteissa toimivat verkonhaltijat voivat hakemuksesta saada toimitusvarmuusinvestointien toimeenpanoajalle pidennystä. Toimeenpanoajan jatkamisen myöntämisen ehdot ovat nykyisessä laissa niin ehdottomassa muodossa, että yksikään jakeluverkonhaltija ei usko vaadittujen kriteerien täyttyvän omalla kohdallaan. Tätä käsitystä vahvistaa se, että siirtymäsäännöstä valvova viranomainen, Energiavirasto, on keväällä 2016 todennut, että nykyisellä lain tekstimuodolla yksikään verkkoyhtiö ei todennäköisesti saisi pidennystä. Energiavirasto on myös helmikuussa 2016 tuonut itse esille (esitys Eduskunnan Talousvaliokunnalle), että voisi olla tarve tarkastella myös toimitusvarmuuden parantamiseksi vaadittavien investointien täytäntöönpanon jatkoajan myöntämisen kriteereitä. Käsityksemme mukaan yksikään yhtiö ei ole vielä hakenut jatkoaikaa, jonka vuoksi poikkeuslupaa koskevaa säännöstä ei ole vielä sovellettu käytännössä. Tähän on selvät perusteet. Energiavirasto on vuosina 2014-15 toivonut, etteivät verkonhaltijat hakisi jatkoaikaa ennen kuin virasto on luonut perusvalmiudet käsittelemällä yhtiöiden vuonna 2014 jättämät kehityssuunnitelmat. Helmikuussa 2016 asiaa tiedusteltaessa Energiaviraston edustaja totesi, että hakea toki voi, mutta kannattaisi todennäköisesti ensin odotella sähkömarkkinalain hinnankorotuskattoon liittyvän säädäntötyön valmistuminen.
Hinnankorotuskattoa koskeva lainsäädäntö käynnistyi keväällä 2016, koska asiakkaat esittivät voimakkaan vaatimuksen siirtohinnan korotusten kohtuullisuudesta. Tosiasia on, että sähkömarkkinalain 119 :n täytäntöönpanoajan pituudella on aivan keskeinen merkitys toimitusvarmuusinvestointien vuositasoon ja sitä kautta siirtohintojen korotuksiin. Vaikutukset korostuvat harvaan asutuilla alueilla, joissa toimitusvarmuuden kasvattamisen kustannukset jakaantuvat huomattavasti pienemmän asiakasjoukon maksettavaksi, kuin tiheämmin asutuilla alueilla. Tärkein ennustemittari hinnankorotuspaineille on keskimääräinen asiakasmäärä yhtä johtokilometriä kohden. Mielestämme on välttämätöntä, että sähkömarkkinalain 119 poikkeuslupaa koskevaa säännöstä korjataan nyt meneillään olevan hinnankorotusta koskevan lainsäädäntötyön yhteydessä. Tämän lausunnon jälkipuoliskolla esitämme kolme vaihtoehtoa muutoksen toteuttamiseksi. Lausuntomme lakiesityksen hinnankorotuskattoa käsitteleviin kohtiin Siirto- ja jakelumaksujen korotuskattoa koskevassa säännösehdotusta sovellettaisiin jakelu- ja siirtoverkkoihin. Mielestämme korotuskatto tulisi rajoittaa koskemaan vain jakeluverkkoja. Ylempien verkkojen korotukset eivät saisi rajoittaa jakeluverkonhaltijan mahdollisuuksia korottaa omia jakeluverkkoja koskevia siirtohintoja. Pidämme perusteltuna, että korotus lasketaan verollisesta hinnasta, ja sitä, että 12 kuukauden tarkastelujakson aikana tehty veronkorotus ei vaikuta verkonhaltijan hinnankorotuksen laskentaan. Valvontamenetelmien yli- ja alituoton huomioiminen on mielestämme huomioitu lakiehdotuksessa oikealla tavalla. Ehdotetun uuden 26 a pykälän 1 momentin kohdan 1 mukaan korotuksen hyväksyttävänä pidettävää määrää arvioitaisiin asiakasryhmittäin. Kohdan 2 mukaan asiakaskohtainen tarkastelu olisi tarvittaessa mahdollista. Näkemyksemme mukaan asiakaskohtaista tarkastelua ei pitäisi soveltaa jakeluverkoissa lainkaan, vaan arvioida korotukset aina tyyppikäyttäjäryhmittäin. Vaikka asiakaskohtaista tarkastelua ei laissa sovellettaisi, on silti hyvä selkeästi todeta, että yksittäisten asiakkaiden prosentuaaliset korotukset voivat olla suuremmat kuin 15 % ilman, että ne ovat kohtuuttomat. Korotuskaton prosentuaalisen määrittämisen lisäksi olisi hyvä todeta euromääräinen korotus, joka on hyväksytty, vaikka prosentuaalinen raja ylitettäisiin. Tämä tarkennus on tärkeä, koska tulevaisuudessa voi tulla tarve uudistaa tariffirakennetta. Mielestämme lain tulee tukea ja antaa raamit myös näköpiirissä oleville mahdollisille kehitystoimille. Lisäys voisi mielestämme olla kuluttajariitalautakunnan (KRIL) tuoreissa täysistuntoratkaisuissaan vahvistama linjaus: jos korotus on alle 150 euroa vuodessa, se ei ole pääsääntöisesti kohtuuton, vaikka 15 % raja ylittyisikin. Euromäärän tason tarkastusmenettely tulisi myös määrittää lakiin.
SÄHKÖMARKKINALAIN 119 TARKENNUSEHDOTUKSIA Vaihtoehto 1 SML:n 119 voidaan muokata niin, että Energiaviraston harkintaa/tulkintaa ei tarvita. Yksi tällainen vaihtoehto on, että ne yhtiöt voivat saada pidennyksen, joilla on suuri verkostopituus yhtä asiakasta kohden. Perustelut: Toimitusvarmuusinvestoinnit kasvattavat sähköverkkoyhtiöiden rahoituskustannuksia merkittävästi. Sähköverkkoyhtiöillä ei ole muita tuloja kuin asiakkaiden maksamat siirtomaksut. Tämän vuoksi yhtiön on joka tapauksessa kerättävä asiakkailta kaikki ne lisäeurot, jotka toimitusvarmuusinvestointien rahoittamiseen tarvitaan. Mitä vähemmän asiakkaita on johtopituutta kohden, sen suuremmaksi yksittäisen asiakkaan maksutaakka kasvaa. Siirtymäajan pidentäminen pienentää vuosittaisia investointeja ja sitä kautta rahoituskustannuksia. Kun siirtymäaika on pidempi, niin voidaan käyttää olemassa oleva verkko teknistaloudellisen käyttöikänsä loppuun ja vältytään toimivan verkon purkamiselta. Sähkön pientuotannossa ja paikallisessa varastoinnissa on todennäköisesti tapahtumassa läpimurto seuraavan kahden vuosikymmenen aikana. Riittävän pitkä siirtymäaika mahdollistaa sen, että tehdään vähemmän ylimitoitettuja ja asiakkaiden kannalta liian kalliita infrarakenteita tulevaisuuden verkkoon. Myös älyverkon tekniikka on kovaa vauhtia kehittymässä, jonka vuoksi hieman maltillisempi verkon uusimisen tahti mahdollistaa paremman tekniikan käyttöönoton. 119 Jakeluverkon toimintavarmuutta koskeva siirtymäsäännös Jakeluverkon haltijan on täytettävä 51 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset vastuualueellaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028. Vaatimusten on täytyttävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 vähintään 50 prosentilla jakeluverkon kaikista käyttäjistä vapaa-ajan asunnot pois lukien ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 vähintään 75 prosentilla jakeluverkon kaikista käyttäjistä vapaa-ajan asunnot pois lukien. Niillä jakeluverkon haltijoilla, joilla verkostopituus yhtä asiakasta kohden on yli 200 metriä/asiakas 1.1.2016 tilanteessa, jakeluverkon haltijan on täytettävä 51 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset vastuualueellaan viimeistään 31. päivänä joulukuuta 2036. Vaatimusten on täytyttävä viimeistään 31. päivänä joulukuuta 2028 vähintään 75 prosentilla jakeluverkon kaikista käyttäjistä vapaa-ajan asunnot pois lukien. Energiamarkkinavirasto voi jakeluverkonhaltijan hakemuksesta jatkaa vähintään 75 prosenttia jakeluverkon käyttäjistä koskevaa täytäntöönpanoaikaa painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2025 ja erittäin painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2028 sekä kaikkia jakeluverkon käyttäjiä koskevaa täytäntöönpanoaikaa painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2032 ja erittäin painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2036. Täytäntöönpanoajan jatkamisen edellytyksenä on, että jakeluverkonhaltija on osoittanut, että 51 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädettyjen vaatimusten täyttäminen edellyttää
jakeluverkonhaltijalta lain voimaantuloajan tilanteen mukaan määritettynä jakeluverkonhaltijoiden keskiarvoa merkittävästi suuremman osuuden keski- ja pienjännitejohdoista muuttamista ilmajohdoista maakaapeleiksi ja että jakeluverkonhaltija joutuu vaatimusten täyttämiseksi uusimaan ennenaikaisesti merkittävän määrän jakeluverkkoa. Hakemus täytäntöönpanoajan jatkamisesta on tehtävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017. Vaihtoehto 2 SML:n 119 voidaan muokata myös niin, että Energiaviraston harkintaa/tulkintaa ei tarvita. Yksi tällainen vaihtoehto on, että ne yhtiöt voivat saada pidennyksen, joilla on (sähkönjakelun kannalta kriittisen) 20 kv johdon maakaapelointiosuus alle 20 %. Perustelut: Suomessa sähkön kokonaishinta on ollut ja on yksi Euroopan halvimmista. Miten se on mahdollista, vaikka Suomi on yksi Euroopan harvimmin asutuista maista? Yksi keskeinen selittäjä halvalle sähkölle on ollut kustannustehokas verkostorakenne, jonka ansiosta myös suomalainen maaseutu on voitu sähköistää ja sähkön siirtohinnat ovat silti olleet alhaisia. Käytännössä kaikki kaupunkien ydinalueiden ulkopuoliset verkot on rakennettu ilmajohtorakenteella. Sähkömarkkinalain toimitusvarmuustavoitteet kohdistuvat sen vuoksi erityisen voimakkaasti yhtiöihin, joissa on vähän keskikokoisia tai suuria kaupunkeja ja paljon maaseutua. Vaikka maakaapelointi ei ole ainoa keino toimitusvarmuuden kasvattamisessa, niin sähköverkkoyhtiön keskijänniteverkon kaapelointiaste on hyvä mittari sille, kuinka paljon yhtiön tulee nopeutetusti uusia verkkoaan lain toimitusvarmuustavoitteiden täyttämiseksi. 119 Jakeluverkon toimintavarmuutta koskeva siirtymäsäännös Jakeluverkon haltijan on täytettävä 51 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset vastuualueellaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028. Vaatimusten on täytyttävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 vähintään 50 prosentilla jakeluverkon kaikista käyttäjistä vapaa-ajan asunnot pois lukien ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 vähintään 75 prosentilla jakeluverkon kaikista käyttäjistä vapaa-ajan asunnot pois lukien. Niillä jakeluverkon haltijoilla, joilla 20 kv verkkomäärästä maakaapeliverkon osuus on alle 20 prosenttia 1.1.2016 tilanteessa, jakeluverkon haltijan on täytettävä 51 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset vastuualueellaan viimeistään 31. päivänä joulukuuta 2036. Vaatimusten on täytyttävä viimeistään 31. päivänä joulukuuta 2028 vähintään 75 prosentilla jakeluverkon kaikista käyttäjistä vapaa-ajan asunnot pois lukien. Energiamarkkinavirasto voi jakeluverkonhaltijan hakemuksesta jatkaa vähintään 75 prosenttia jakeluverkon käyttäjistä koskevaa täytäntöönpanoaikaa painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2025 ja erittäin painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2028 sekä kaikkia jakeluverkon käyttäjiä koskevaa täytäntöönpanoaikaa painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2032 ja erittäin painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2036. Täytäntöönpanoajan
jatkamisen edellytyksenä on, että jakeluverkonhaltija on osoittanut, että 51 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädettyjen vaatimusten täyttäminen edellyttää jakeluverkonhaltijalta lain voimaantuloajan tilanteen mukaan määritettynä jakeluverkonhaltijoiden keskiarvoa merkittävästi suuremman osuuden keski- ja pienjännitejohdoista muuttamista ilmajohdoista maakaapeleiksi ja että jakeluverkonhaltija joutuu vaatimusten täyttämiseksi uusimaan ennenaikaisesti merkittävän määrän jakeluverkkoa. Hakemus täytäntöönpanoajan jatkamisesta on tehtävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017. Vaihtoehto 3 Energiateollisuus ry:n tarkennusehdotus on, että ja -sana vaihdettaisiin tai -sanaan. Tämän muutoksen vaikutus on, että se väljentää kriteereitä, joilla Energiavirasto voi hakemuksesta myöntää jatkoaikaa. Energiavirasto joutuu tässä vaihtoehdossa kuitenkin tekemään tulkinnan, jolloin lopputulos ei välttämättä ole asiakkaiden kannalta hyvä. Rajanveto on vaikeaa, jolloin ratkaisut voivat olla eri osapuolien mielestä syrjiviä. Tai -sanan käyttö ja -sanan tilalla lieventää kuitenkin kriteereitä niin, että haastavassa olosuhteissa olevien yhtiöiden jatkoajan hakuehdot todennäköisesti täyttyvät. 119 Jakeluverkon toimintavarmuutta koskeva siirtymäsäännös Jakeluverkonhaltijan on täytettävä 51 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädetyt vaatimukset vastuualueellaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028. Vaatimusten on täytyttävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 vähintään 50 prosentilla jakeluverkon kaikista käyttäjistä vapaa-ajan asunnot pois lukien ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 vähintään 75 prosentilla jakeluverkon kaikista käyttäjistä vapaa-ajan asunnot pois lukien. Energiamarkkinavirasto voi jakeluverkonhaltijan hakemuksesta jatkaa vähintään 75 prosenttia jakeluverkon käyttäjistä koskevaa täytäntöönpanoaikaa painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2025 ja erittäin painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2028 sekä kaikkia jakeluverkon käyttäjiä koskevaa täytäntöönpanoaikaa painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2032 ja erittäin painavista syistä enintään 31 päivään joulukuuta 2036. Täytäntöönpanoajan jatkamisen edellytyksenä on, että jakeluverkonhaltija on osoittanut, että 51 :n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa säädettyjen vaatimusten täyttäminen edellyttää jakeluverkonhaltijalta lain voimaantuloajan tilanteen mukaan määritettynä jakeluverkonhaltijoiden keskiarvoa merkittävästi suuremman osuuden keski- ja pienjännitejohdoista muuttamista ilmajohdoista maakaapeleiksi ja että tai jakeluverkonhaltija joutuu vaatimusten täyttämiseksi uusimaan ennenaikaisesti merkittävän määrän jakeluverkkoa. Hakemus täytäntöönpanoajan jatkamisesta on tehtävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017.
Allekirjoitukset Rovakaira Oy, toimitusjohtaja Tapio Jalonen Koillis-Lapin Sähkö Oy, toimitusjohtaja Arto Junttila Tornionlaakson Sähkö Oy, toimitusjohtaja Heikki Hukkanen Tunturiverkko Oy, toimitusjohtaja Jarkko Kaisanlahti Järvi-Suomen Energia Oy, toimitusjohtaja Arto Pajunen Kymenlaakson Sähköverkko Oy, toimitusjohtaja Raimo Härmä PKS Sähkönsiirto Oy, toimitusjohtaja Arto Gylén Savon Voima Verkko Oy, toimitusjohtaja Matti Ryhänen Loiste Sähköverkko Oy, toimitusjohtaja Reino Huusko