25.11. 2016 Vivaldin matkassa Tampere Filharmonia Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, johtaja ja solisti
Perjantai 25.11. klo 19 Tampereen tuomiokirkko Tampere Filharmonia Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, johtaja ja solisti ANTONIO VIVALDI (1678 1741) Concerto in si minore RV 580 I Allegro II Largo - Larghetto - Adagio - Largo Viulusolistit: Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, Pekko Pulakka, Heidi Kuula ja Hanna Parviainen Concerto Funebre RV 579 I Largo - Allegro poco a poco II Adagio - Allegro Concerto in Re Maggiore RV 564 I Allegro II Largo Concerto Per l Orchestra di Dresda RV 577 I Allegro II Largo non molto Concerto in Do Maggiore RV 537 I Allegro II Largo Concerto Per la Solennitá di San Lorenzo RV 562 I Andante - Allegro II Grave Konsertti päättyy noin klo 20.15. Konsertissa ei ole väliaikaa. Kaikki konsertin taltioiminen on kielletty.
I viulu Pekko Pulakka, 1. konserttimestari Riikka Marttila* Lea Antola Lotta Laaksonen Katri Nikkanen Jaakko Nordman II viulu Kimmo Tullila* Heidi Kuula** Hanna Parviainen*** Anna Angervo Kristine Lilientale-Birzniece Eeva-Liisa Suuronen Alttoviulu György Balázs* Heili Hannikainen Marianne Hautakangas Lauri Savolainen Anni Tiainen-Hammo Sello Virpi Välimäki*** tp. Reinis Birznieks Sampo Liukko Kontrabasso Jarkko Uimonen* Juha Kleemola Huilu Malla Vivolin*tp. Seppo Planman Oboe Juha Ala** Kari Nikkanen Klarinetti Jarmo Hyväkkö* Fagotti Aleksandr Veryukhanov** Trumpetti Jonas Silinskas* Aki Välimäki*** Käyrätorvi Ismo Ponkala* Pasi Tiitinen*** Pauliina Koskela Timo Ruskeepää Miriam Brown tp. Luuttu Eero Palviainen* tp. Cembalo ja urut Annamari Pölhö* tp. *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen Illan kokoonpano Orkesteria tukee: Orkesterin pääyhteistyökumppani:
Kuva: Heikki Tuuli Viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch on erikoistunut vanhaan musiikkiin. Opiskellessaan Hollannissa hän pääsi mukaan vanhan musiikin kovimpaan kärkeen, muiden muassa Frans Bru ggenin ja Philippe Herreweghen orkestereihin. Nykyään hän on kysytty konserttimestari lähes kaikissa vanhan musiikin nimekkäissä orkestereissa. Barokkiohjelmiston ohella viulistin repertuaariinsa kuuluu Mozartin ja Schubertin ajan sinfonioita, soolo-ohjelmistosta on mainittava Biberin 16 Mysteerisonaattia ja Bachin soolosonaatit ja -partitat. Viulun lisäksi hän soittaa alttoviulua ja viola d amorea. Kaakinen-Pilch on kamarimusiikin professori Stavangerin Yliopistossa ja viulunsoiton lehtori Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hän on toiminut professorina Tanskan Kuninkaallisessa konservatoriossa ja Bremenin Taideakatemiassa sekä tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa.
Tänä iltana matkustamme Antonio Vivaldin musiikin siivin kolmensadan vuoden takaiseen Venetsiaan. Vivaldi oli oman aikansa suurimpia ja uutta luovimpia taiteilijoita, ja hänen musiikkinsa levisikin jo 1700-luvulla varsin kiitettävästi ympäri Eurooppaa. Teokset löysivät tiensä muun muassa Saksaan, missä Johann Sebastian Bach innostui seitsemän vuotta vanhemman kollegansa sävelkielestä ja sovitti italialaispioneerin teoksia ahkerasti. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt saattelemaan Vivaldia eurooppalaisille kestosoittolistoille, vaan hän joutui siinä missä Bachkin kuolemansa jälkeen unohduksiin vuosikausiksi. Vasta 1900-luvun barokkivillitys muutti tilanteen: Neljä vuodenaikaa -viulukonserttosarja kaivettiin esiin, ja nyt se tunnetaan taas ympäri Eurooppaa, jos ei aina konserttisaleista, niin vähintäänkin televisiomainoksista ja elokuvista. Vivaldin mukaan on nimetty asteroidi, internethakukone ja lukuisia makeisia; on vaikea ajautua italialaisgurun vaikutuspiirin ulottumattomiin. Jokaisella meistä lienee jonkinlainen mielikuva Vivaldista, niin myös illan konsertin johtajalla ja solistilla Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchillä: Kaikille viulisteille tulee tietysti ekana mieleen vuodenajat sekä ne lukuisat muut viulukonsertot, joita ollaan pikkutytöistä ja pikkupojista saakka soitettu. Uskaltaisin kuitenkin sanoa hiukan provosoivastikin, että yleisö tulee tänä iltana hämmästymään! Vivaldin ura oli mielenkiintoinen, joskin tietoja hänen elämästään on säilynyt varsin vähän. Nuotteja sen sijaan on tallella, onneksi! Vivaldi vihittiin papiksi 25-vuotiaana, mutta tässä pestissä hän ei pitkään viihtynyt muun muassa reistailevan terveytensä vuoksi myöhemmin on veikkailtu, että säveltäjä kärsi astmasta. Hän sai pian paikan venetsialaisen orpokodin viulunsoitonopettajana ja menestyikin työssään erinomaisesti. Kyseessä ei ollut aivan tavallinen orpokoti, vaan sellainen, jossa opetettiin musiikkia varsin intensiivisesti. Lähinnä tytöille tarkoitetussa orpokodissa ylläpidettiin maineikasta kuoroa ja tasokasta orkesteria, joiden johtamiseen ja valmentamiseen Vivaldikin osallistui aktiivisesti.
Vivaldi viihtyi Ospedale della Pietà -lastenkodissa yhteensä lähes kolmekymmentä vuotta, joskin säveltäjä matkusti noiden vuosien aikana hyvin paljon ympäri Eurooppaa ja opettajantehtävät olivat toisinaan pitkiäkin aikoja tauolla. Suurin osa Vivaldin tuotannosta on peräisin juuri orpokotiajoilta. Hän kirjoitti satoja konserttoja, lukuisia niin hengellisiä kuin maallisiakin vokaalimusiikkiteoksia sekä sonaatteja ja sinfonioita. Lopulta perheetön pappismies hurahti oopperaankin. Vivaldin valtavaa tuotantoa pohdittaessa on toki otettava huomioon, että sävellystyypit saivat hänen aikanaan erilaisia merkityksiä kuin meidän aikanamme: sinfonia ei ollut suinkaan kolmevarttinen järkäle, vaan ennemminkin viisitoistaminuuttinen soitinsävellys nykyistä sinfoniaorkesteria pienemmälle kokoonpanolle. Konsertot puolestaan olivat tavallisesti solistin tai pienen solistiryhmän ja orkesterin ilmavaa vuoropuhelua. Rakenteeltaan ne olivat tyypillisesti kolmiosaisia: reunoilla nopeat osat, keskellä hidas, niin myös Vivaldilla. Ja juuri konsertoillaan Vivaldi loisti, mistä saamme todisteen myös tänä iltana. Oopperasäveltäjänä hän ei milloinkaan hurjasti menestynyt, vaikka kirjoittikin useita kymmeniä oopperoita. Ohjelmassa on tänään kuusi konserttoa. Ensimmäisenä, kolmantena ja viidentenä kuultavien konserttojen otsikot viittaavat sävellajien italiankielisiin nimiin: si minore h-molliin, Re Maggiore D-duuriin ja Do Maggiore C-duuriin. Toisena kuultavan konserton otsikko Funebre tarkoittaa hautajaisia, ja kyseessä onkin rakenteellisesti hieman toisenlainen teos kuin viisi muuta illan konserttoa: teos ei ala perinteiseen tapaan nopealla osalla, vaan alussa on hidas jakso, kuten hautajaisten arvokkuuteen sopii. On arveltu, että Vivaldi saattoi kirjoittaa tämän konserton italialaissäveltäjä Carlo Luigi Pietragruan, orpokodin kuoronjohtajan, hautajaisiin. Per l Orchestra di Dresdan Vivaldi sävelsi konserton nimen mukaisesti Dresdenin orkesterille. Saksan Dresden on kaupunki, jossa Vivaldi ei milloinkaan vieraillut, mutta jonka hoviorkesteri soitti hänen teoksiaan hyvin ahkerasti, sillä he innostuivat kovasti Vivaldin värikkäästä, uudenlaisesta tyylistä. Illan päätösteoksen Per la Solennitá di
San Lorenzon hän sävelsi puolestaan Venetsian San Lorenzon kirkkoon Pyhän Laurentiuksen päivän juhlallisuuksia varten. Tämän konsertin teokset ovat keskenään hirmuisen erilaisia, eivätkä kaikki suinkaan vastaa kuvaa siitä Vivaldista, joka sävelsi saman konserton monta sataa kertaa, Kaakinen-Pilch lupaa ja jatkaa: Vivaldin sävellystuotanto on paljon monipuolisempi kuin usein ajatellaan, sillä hänen sävellyksistään soitetaan niin kovin pientä osaa. Meillä on tällä kertaa mukana sellaista ohjelmistoa, jossa virtuoosisuus on hyvin pinnalla. Monen soittimen virtuoosisuus ja yhtyeellinen virtuoosisuus. Värikästä ja monipuolista ohjelmaa. Tampere Filharmoniaan Kaakinen-Pilchillä on pitkät suhteet ja barokkitaitaja oli mukana myös silloin, kun orkesterille kaudella 2011 2012 hankittiin barokkijousia: Ne on fantastiset työkalut käytettäväksi tällaisissa yhteyksissä. Konsertin tekemistä helpottaa todella paljon se, että soittajilla on oikeanlaiset, sopivat välineet, Kaakinen-Pilch korostaa. Tampereen orkesteri onkin Kaakinen- Pilchille jo kotoisa ympäristö: Olen aina tykännyt tehdä töitä tamperelaisten soittajien kanssa. Yhteistyömme on jatkunut niin monen vuoden ajan, että osa soittajista on tullut tosi tutuiksi ja kommunikointi tosi helpoksi. Minulla on sellainen tunne, että tulen tuttuun yhtyeeseen. Teksti: Maija Leino Tänään Tampere Filharmonian jousisto soittaa barokkijousilla. Nykyjouseen verrattuna barokkijousi on lyhyempi, kevyempi ja kaarevuudeltaan erilainen. Sen kärki kaareutuu loivemmin, mikä vaikuttaa erityisesti puuosan jännitteeseen. Barokkijousen ominaisuudet auttavat ajan musiikille tyypillisen tanssillisen ja puheenomaisen artikulaation saavuttamisessa. Tampere Filharmonia teetti barokkijousensa konserttikaudella 2011 2012. Mittatilausjouset on tehnyt arvostettu viulun- ja jousenrakentaja Luis Emilio Rodriguez Carrington. Kuvassa yllä on moderni jousi, joka vastasi barokin jälkeisiin, maalailevan ja tasaisen äänenvärin ihanteisiin, alla barokkijousi.
FILHARMONIAN YLEISÖPÄIVÄ Tiistaina 29.11. klo 9 18 Tampere-talossa 9.00 Kevään 2017 lipunmyynti alkaa ja kevään kausikirjanen on jaossa 9 18 Glögi- ja torttutarjoilu Liikkuva kirjasto: lainaa kevään ohjelmistoa! Pro Orchestra: ystäväyhdistys esittäytyy Tietokilpailu: voita Filharmonia-palkintoja! 10 11.15 Orkesterin harjoituksessa avoimet ovet 11 14 Uulun toiminnallinen lapsiparkki 14.30 Haastattelu: Miten orkesterille hankitaan kontrabasso? 15 15.30 Santtu-Matias Rouvali jakaa nimmareita VAPAA PÄÄSY Kevään kausikortit ovat myynnissä nyt! Vanhat kausikorttilaisten paikat pidetään varattuina tiistai-iltaan 13.12.2016 klo 18:aan saakka. Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Silvonen