Toimintakertomus 2012 Verksamhetsberättelse

Toimintakertomus 2012 Verksamhetsberättelse

1 2 3 4 5

Toimintakertomus 2012 Verksamhetsberättelse Suomen Ekumeenisen Neuvoston julkaisuja Ekumeniska Rådets i Finland publikationer C 1

Kuvat Kansi Nora Repo, Sini-Maaria Kauppi, Anna Hyvärinen ja Tiina-Mari Mällinen toimivat Kulttuurikeskus Sofiassa järjestetyn Pohjoismaisen ekumeenisen naiskonferenssin 16. 19.8. stuertteina. II kansi 1. Pohjoismais-Baltialainen ekumeeninen sihteerikokous järjestettiin Tukholman katolisen hiippakunnan Marielund-kurssikeskuksessa 30.1. 1.2. Ryhmäkuvaan kokoonnuttiin kirpeässä mutta aurinkoisessa pakkassäässä. 2. Keravan ev.lut. seurakunnan Savion seurakuntatalo antoi kauniit sinisävyiset puitteet SEN:n kevätkokoukselle 27.4. Diakoni Virpi Paulanto ja pastori Samuli Koivuranta johdattivat kokousväen alkuhartauteen. Kuva: Heikki Jääskeläinen. 3. Kevätkokouksessa kiitettiin uusien julkaisujen kirjoittajia ja myötävaikuttajia. Henri Järvinen edusti Nuorisojaoston Pyhää arkea -dvd-projektia, Jan Edström Vingar-cd-projektia, Tuula Tervamaa Pienen pyhiinvaelluskirjan (toinen painos) kustantajaa Kirjapajaa, Kalle Elonheimo on pyhiinvaelluskirjan kirjoittaja, Veijo Koivula ja Marianne Kantonen ovat Laskiaisesta pääsiäisen iloon -kirjan toimittajia. Stella Rauhaniemi edusti Suomen Lähetysseuraa, joka on pääsiäiskirjan kustantaja. Mukana kuvassa myös piispa Teemu Sippo, pääsihteeri Heikki Huttunen ja Sirpa-Maija Vuorinen. Kuva: Heikki Jääskeläinen. 4. Vuoden 2011 ekumeeninen teko -tunnustuksen saivat Turun Helluntaiseurakunta ja Turun Mikaelinseurakunta. Seurakunnat olivat viettäneet 26. 28. elokuuta 2011 yhteistä 90-vuotisjuhlaa teemalla: Erilaisina yhdessä. Pastori Pekka Havupalo ja kirkkoherra Jouni Lehikoinen ottivat kevätkokouksessa kiitoksin vastaan seurakunnille annetun tunnustuksen. Kuva: Heikki Jääskeläinen. 5. Hallitus kokousmatkalla Tallinnassa 28. 29.5. Kuva vierailulta Viimsin vapaakirkossa. Markus Österlund, Tomi Karttunen, Viron kirkkojen neuvoston pääsihteeri Ruudi Leinus, vapaakirkon pastori Raido Oras, Heikki Huttunen, piispa Matti Repo, piispa Teemu Sippo SCJ, Anna Hyvärinen, Juha Lampinen, Soile Salorinne, piispa Simo Peura, Perry Johansson ja Päivi Jussila. III kansi 1. Pohjoismainen ekumeeninen naiskonferenssi pidettiin Helsingissä 16. 19.8. Ryhmäkuvaan kokoonnuttiin Helsingin tuomiokirkon rappusille. Kuva: Heikki Jääskeläinen. 2. Taizé-Helsinki 2012 -tapahtuma, Luottamuksen pyhiinvaellus, 28. 30.9. kokosi tuhatlukuisen kansainvälisen osanottajajoukon Helsinkiin. SEN:n nuorisojaosto oli yhtenä lenkkinä mukana laajoissa järjestelyissä. Taizé-tapahtuma näkyi vaikuttavasti koko kaupungin katukuvassa. Helsingin tuomiokirkko oli keskeinen tapahtumapaikka. 3. SEN järjesti 27.9. Annankulmassa keskustelutilaisuuden, jossa Taizén priori, veli Alois kosketteli puheessaan luottamusta, hiljaisuutta, yksinkertaisuutta ja jakamista. Kuvassa veli Aloisin kanssa Risto Pontela, Pertti Poutanen ja Helena Lauriala. 4. SEN:n syyskokous pidettiin Tampereella 11. 12.10. Kaupungin iltavastaanotolla emännöi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, YTT Irene Roivainen. Piispa Teemu Sippo SCJ kiitti kokousväen puolesta emäntää vieraanvaraisuudesta. 5. Tampereen Finlaysonin tehtaankirkkoon ovat Tampereen seurakuntien varhaiskasvatuksen työntekijät rakentaneet kerrontanukein raamatunkertomusalttareita. Kirkko on lasten katedraali. Lastenohjaaja Raija-Liisa Vuorio johti 11.10. mieliinjääneen perheiden iltakirkon, johon SEN:n syyskokousväki osallistui. 6. Syyskokouksessa vierailivat Ruotsin kirkkojen neuvoston uusi pääsihteeri Karin Wiborn ja Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeri Guy Liagre. Oikealla pastori Kati Eloranta Tampereelta. Suomen Ekumeenisen Neuvoston julkaisuja Ekumeniska Rådets i Finland publikationer Graafinen suunnittelu ja taitto: Päivä Osakeyhtiö Painaminen ja sidonta: Siirtopaino Oy, Jyväskylä 2013 Copyright ISBN: 978 952-9529-59-9 ISSN: 0784-350X 2

Sisältö / Innehåll Suomen Ekumeenisen Neuvoston toimintaa ohjaavat perusarvot... 7 Ekumeniska Rådets i Finland verksamhetsgrund... 7 Jäsenkunta... 8 Jäsenkirkot / Medlemskyrkor... 8 Tarkkailijat / Observatörer... 8 Kumppanuusjärjestöt / Partnerorganisationer... 8 Lyhyesti kuluneesta vuodesta... 9 1 Suomalaisen ekumenian merkkitapahtumia... 10 2 Toimintavuoden tapahtumat... 13 2.1 Vuosittaiset tapahtumat... 13 2.1.1 Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko... 13 2.1.2 Paikallisekumeeninen foorumi... 13 2.1.3 Ekumeeninen vastuuviikko... 13 2.1.4 Kristittyjen yhteinen lähetyspyhä... 15 2.1.5 Rukouspäiväjulistus... 15 2.1.6 Ekumeeninen teko... 16 2.1.7 Vuoden kristillinen mediateko... 16 2.1.8 Kumppanuusfoorumi... 16 2.1.9 Ekumeeninen aamurukous... 16 2.2. Muita hankkeita... 16 2.2.1 Kirkot ja maahanmuuttajat... 16 2.2.1.1 Monikulttuurisuustuki... 17 2.2.1.2 Kirkko turvapaikkana... 17 2.2.1.3 Uskonnonvapaus vastaanottokeskuksissa... 17 2.2.2 Kirkkojen ihmisoikeustyö... 17 2.2.3 Uskontojen kohtaaminen... 17 2.2.3.1 USKOT-foorumi... 17 2.2.3.2 Kolmen uskonnon johtajien neuvottelut... 17 2.2.3.3 Kristillinen uskontoteologia... 18 2.2.4 Kirkot, ympäristöhaasteet ja kestävä kehitys... 18 2.2.4.1 Euroopan ekumeeninen ympäristöverkosto... 18 2.2.4.2 Tulevaisuus, jonka tahdomme... 18 2.2.4.3 Pohjolan kirkkojen ympäristöverkosto... 18 2.2.4.4 Ekopaasto... 18 2.2.4.5 Luomakunnan aika... 18 2.2.5 Pyhä ev.-lut. kirkon yhteinen painopiste... 18 2.2.6. Marian monet kasvot... 18 2.2.7 Suomalais-virolainen uskontokasvatusseminaari... 18 3 Tiedotus ja julkaisutoiminta... 19 4 Yhteydet ja seuranta... 19 4.1. Euroopan Kirkkojen Konferenssi... 19 4.2 Kirkkojen Maailmanneuvosto... 19 4.3 Muut kansainväliset yhteydet... 20 4.3.1 Euroopan ekumeeniset neuvostot... 20 4.3.2 Pohjolan ja Baltian ekumeeniset neuvostot... 20 4.3.3 Ylioppilaiden kristillinen maailmanliitto (WSCF)... 20 3

4.3.4 Pohjolan ekumeeninen naiskomitea... 21 4.3.5 Global Christian Forum... 21 4.3.6 Svenska Bibelsällskapet... 21 4.3.7 Euroopan ekumeeninen nuorisoneuvosto... 21 4.3.8 Viron Kirkkojen Neuvosto... 21 4.3.9 Ruotsin kristillinen neuvosto... 21 4.3.10 Kristityt Lähi-Idässä... 21 4.4 Kotimaiset yhteydet... 22 4.4.1 Ev.-lut. kirkkopäivät... 22 4.4.2 Parisuhdelaki ja kirkot... 22 4.4.3 Uskonnonopetus... 22 4.4.4 Katekumenaatti... 22 4.4.5 Dalit-solidaarisuusverkosto... 22 5 Jaostot... 23 5.1 Eettisten kysymysten jaosto... 23 5.2 Kasvatusasiain jaosto... 23 5.3 Naisjaosto... 24 5.4 Nuorisojaosto... 25 5.5 Opillisten kysymysten jaosto... 26 5.6 Paikallisen ekumenian jaosto... 26 5.7 Sektionen för finlandssvensk ekumenik... 27 6 Kokoukset ja hallinto... 28 6.1 Kevätkokous... 28 6.2 Syyskokous... 28 6.3 Hallitus... 29 6.4 Talous... 29 6.5 Henkilöstö... 30 7 Jäsenyydet... 30 Kort om det gångna året... 31 1 Viktiga händelser inom finländsk ekumenik... 32 2 Händelser under verksamhetsåret... 35 2.1 Årliga händelser... 35 2.1.1 Ekumeniska böneveckan för kristen enhet... 35 2.1.2 Lokalekumeniskt forum... 35 2.1.3 Ekumeniska ansvarsveckan... 35 2.1.4 Gemensam kristen missionshelg... 37 2.1.5 Bönedagsplakatet... 37 2.1.6 Den ekumeniska gärningen... 38 2.1.7 Årets kristna mediegärning... 38 2.1.8 Partnerskapsforum... 38 2.1.9 Ekumenisk morgonbön... 38 2.2 Övriga projekt... 38 2.2.1 Kyrkorna och invandrare... 38 2.2.1.1 Mångkulturstöd... 38 2.2.1.2 Kyrkan som fristad... 39 2.2.1.3 Religionsfrihet på mottagningscentraler... 39 2.2.2 Kyrkornas människorättsarbete... 39 2.2.3 Religionsmöten... 39 2.2.3.1 RESA-forumet... 39 2.2.3.2 Samtal mellan ledarna för tre religioner... 39 4

2.2.3.3 Kristen religionsteologi... 40 2.2.4 Kyrkorna, miljön och hållbar utveckling... 40 2.2.4.1 Euroopan ekumeeninen ympäristöverkosto... 40 2.2.4.2 Den framtid vi vill ha... 40 2.2.4.3 Nordiska kyrkornas miljönätverk... 40 2.2.4.4 Ekofasta... 40 2.2.4.5. Skapelsens tid... 40 2.2.5 Helig lutherska kyrkans gemensamma prioritetsområde... 40 2.2.6 Marias många ansikten... 41 2.2.7 Finländsk-estniskt seminarium om religiös fostran... 41 3 Information och publikationer... 41 4 Kontakter och uppföljning... 42 4.1 Konferensen för europeiska kyrkor... 42 4.2 Kyrkornas Världsråd... 42 4.3 Övriga internationella kontakter... 42 4.3.1 Ekumeniska råd i Europa... 42 4.3.2 Ekumeniska råd i Norden och Baltikum... 42 4.3.3 Kristliga studentvärldsförbundet (WSCF)... 43 4.3.4 Nordisk ekumenisk kvinnokommitté... 43 4.3.5 Global Christian Forum... 43 4.3.6 Svenska Bibelsällskapet... 43 4.3.7 Ekumeniska ungdomsrådet i Europa... 43 4.3.8 Ekumeniska Rådet i Estland... 44 4.3.9 Sveriges Kristna Råd... 44 4.3.10 Kristna i Mellanöstern... 44 4.4 Inhemska kontakter... 44 4.4.1 Evangelisk-lutherska kyrkodagarna... 44 4.4.2 Partnerskapslagen och kyrkorna... 44 4.4.3 Religionsundervisningen... 44 4.4.4 Katekumenatet... 44 4.4.5 Solidaritetsnätverket Dalit... 44 5 Sektioner... 45 5.1 Sektionen för etiska frågor... 45 5.2 Sektionen för fostran... 45 5.3 Kvinnosektionen... 46 5.4 Ungdomssektionen... 47 5.5 Sektionen för lärofrågor... 48 5.6 Sektionen för lokalekumenik... 49 5.7 Sektionen för finlandssvensk ekumenik... 49 6 Möten och förvaltning... 50 6.1 Vårmöte... 50 6.2 Höstmöte... 50 6.3 Styrelsen... 51 6.4 Ekonomi... 51 6.5 Personal... 52 7 Medlemskap... 52 5

6

Suomen Ekumeenisen Neuvoston toimintaa ohjaavat perusarvot s verksamhetsgrund rakentuu kansainvälisen ekumeenisen liikkeen yhteiselle perustalle. Se on määritelty niin sanotussa ekumeenisessa baasiksessa, jonka mukaan ekumeeninen liike on yhteyttä niiden kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kesken, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. Tavoitteena on yhden Kristuksen kirkon näkyvä ykseys. SEN:n jäsenkunta muodostuu kirkoista ja yhteisöistä, jotka ovat jäsenen tai tarkkailijan asemassa, ja kumppanuusjärjestöistä, jotka ovat rakenteeltaan tai toiminnaltaan ekumeenisia ja sitoutuvat ekumeeniseen baasikseen. Neuvosto toimii kirkkojen ja järjestöjen yhteistyöelimenä ja sen tarkoitus on: edistää pyrkimyksiä kohti Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä vahvistaa kristittyjen yhteyttä, palvelua ja todistusta Suomessa toimia kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kohtaamispaikkana Tarkoituksensa toteuttamiseksi neuvosto kutsuu kirkkoja ja kristillisiä yhteisöjä ja niiden jäseniä keskinäiseen vuorovaikutukseen keskustelee ajankohtaisista ekumeenisista kysymyksistä järjestää neuvotteluja, seminaareja ja konferensseja voi perustaa jaostoja ja työryhmiä, joihin hallitus kutsuu harkintansa mukaan jäsenten, tarkkailijoiden sekä kumppanuusjärjestöjen edustajia ja muita asiantuntijoita harjoittaa julkaisutoimintaa pitää yhteyttä jäsen- ja tarkkailijakirkkoihinsa sekä kumppanuusjärjestöihinsä ja eri ekumeenisiin järjestöihin Suomessa ja ulkomailla. bygger på den internationella ekumeniska rörelsens grund. ERF är enligt rådets stadgar en gemenskap av i Finland verksamma kyrkor, kristna samfund och församlingar, vilka blivit antagna som medlemmar, och som bekänner Herren Jesus Kristus som Gud och Frälsare enligt Bibeln, och därför tillsammans strävar till att fullgöra sin gemensamma kallelse, en enda Gud, Fadern, Sonen och den heliga Anden, till ära. Syftet är Kristi enda kyrkas synliga enhet. ERF:s medlemsbas består av kyrkor och samfund, som kan vara endera medlemmar eller observatörer, och partnerskapsorganisationer, som till sin struktur och verksamhet är ekumeniska eller som förbundit sig till den ekumeniska basisen. Rådet fungerar som kyrkornas och samfundens samarbetsorganisation och dess syfte är att: främja strävanden mot Kristi kyrkas synliga enhet stärka de kristnas enhet, tjänst och vittnesbörd i Finland vara en mötesplats för kyrkor och kristna samfund Rådet uppfyller sitt syfte genom att kalla kyrkor och kristna samfund och deras medlemmar till interaktion diskutera aktuella ekumeniska frågor arrangera överläggningar, seminarier och konferenser grunda sektioner och arbetsgrupper till vilka styrelsen efter eget övervägande kan inbjuda representanter för medlemmar, observatörer och samarbetsorganisationer och andra experter. idka publikationsverksamhet upprätthålla kontakter till sina medlems- och observaörskyrkor samt partnerorganisationer och till andra ekumeniska organisationer i Finland och utomlands. 7

2 Jäsenkunta 2.1. Jäsenkirkot / Medlemskyrkor Neuvoston jäseniksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. Till medlemmar av rådet kan godkännas i Finland verksamma kyrkor och kristna samfund som bekänner Herren Jesus Kristus som Gud och Frälsare enligt Bibeln, och därför tillsammans strävar efter att tillsammans fullgöra sin gemensamma kallelse en enda Gud, Fadern och Sonen och den heliga Anden, till ära. Suomen evankelis-luterilainen kirkko / Evangelisklutherska kyrkan i Finland Suomen ortodoksinen kirkko / Finlands ortodoxa kyrka Suomen Vapaakirkko Katolinen kirkko Suomessa / Katolska kyrkan i Finland Finlands svenska baptistsamfund Finlands svenska metodistkyrka Suomen Metodistikirkko Suomen Pelastusarmeija / Frälsningsarmén i Finland Missionskyrkan i Finland The Anglican Church in Finland International Evangelical Church in Finland Tarkkailijat / Observatörer Neuvoston tarkkailijoiksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. Som observatörer i rådet kan godkännas i Finland verksamma kyrkor och kristna samfund, som bekänner Herren Jesus Kristus som Gud och Frälsare enligt Bibeln, och därför tillsammans strävar efter att tillsammans fullgöra sin gemensamma kallelse en enda Gud, Fadern och Sonen och den heliga Anden, till ära. Suomen Adventtikirkko Suomen Baptistikirkko Suomen Helluntaikirkko Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit Finlands Svenska Pingstmission Kumppanuusjärjestöt / Partnerorganisationer Neuvoston kumppanuusjärjestöiksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kristittyjen yhteyttä edistävät rekisteröidyt yhdistykset ja säätiöt. Som partnerorganisationer till rådet kan godkännas i Finland verkande registrerade föreningar och stiftelser som verkar för främjande av kristen enhet. Hiljaisuuden ystävät Kansan Raamattuseura Kirkon Ulkomaanapu Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS Medialähetys Sanansaattajat SANSA Opiskelijoiden Lähetysliitto Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys Sinapinsiemen Suomen Ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus Suomen kristillinen rauhanliike Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto Suomen Liikemiesten Lähetysliitto Suomen Lähetysseura Suomen NNKY-liitto Suomen NMKY:n liitto Suomen Pipliaseura Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus Suomen World Vision Tuomasyhteisö 8

Lyhyesti kuluneesta vuodesta Kristillisen uskon ja arvomaailman asema oli muutoksessa ja eri identiteetit haastoivat toisiaan Suomen Ekumeenisen Neuvoston toimintaympäristössä vuonna 2012. Luterilaisen kansankirkon tilastot kertoivat kristillisen yhtenäiskulttuurin väistymisestä ja uskonvakaumuksen muuttumisesta entistä epämääräisemmäksi. Tähän kehitykseen liittyi selkeä uskonnonvastainen trendi yhteiskunnassa. Toisaalta myös määrittelemätön kiinnostus hengellisiä asioita kohtaan oli yleistä, mutta se kanavoitui muualle kuin totunnaiseen kirkolliseen elämään. Ekumeenisen yhteistyön uusi haaste on antaa yhteisiä impulsseja vastauksena kirkkojen uskottavuusvajeeseen. Ekumeeninen toiminta tarjoaa erityisen mahdollisuuden inspiroida ja tuoda esille kirkkojen opetusta ja kokemusta, joka liittyy ihmisoikeuksien teologiaan ja niiden toteutumiseen. SEN:n hallitus, Kasvatusasiain jaosto ja toimisto osallistuivat edelleen aktiivisesti keskusteluun koulun uskonnonopetuksesta. Yhdessä islamin ja juutalaisuuden edustajien kanssa otettiin kantaa nykyisen, oppilaan omaan uskontoon perustuvan järjestelmän puolesta. Maan hallitus vahvisti tuntijaon uudistuksen, jossa ei puututtu uskonnonopetusjärjestelmään. Keskustelu jatkui haastavana, kun kuitenkin esitettiin uusia argumentteja sen puolesta, että olisi siirryttävä pakolliseen yhteiseen uskontotieto-oppiaineeseen. SEN:n oman toiminnan kannalta merkittävä edistysaskel oli pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Medialähetysjärjestö SANSAn liittyminen jäsenkuntaan kumppanuusjärjestöjen joukossa. Tämä vahvisti neuvoston mahdollisuuksia tarttua uudella tavalla lähetyksen ekumeenisiin yhteistyömahdollisuuksiin. Suomen Pipliaseura vietti perustamisensa 200-vuotisjuhlaa. Se oli SEN:n jäsenkunnan vahvimpiin kuuluvan kumppanuusjärjestön merkkipäivä, mutta myös suomen- ja ruotsinkielisen raamattutyön juhla. Pipliaseura on sekä kokoonpanonsa, kotimaisen toimintansa että kansainvälisen verkostonsa puolesta ekumeeninen järjestö. Merkkivuosi huomioitiin SEN:n toiminnassa useilla tavoilla, ja erityisesti kevätja syyskokousseminaareissa. Ekumeeninen vastuuviikko tavoitti lähes puolitoista miljoonaa suomalaista medioiden ja seurakuntien tilaisuuksien kautta. Oli kaksivuotisen uskonnonvapaus-teeman toinen vuosi. Sitä käsiteltiin uskonnonvapauden loukkausten aiheuttaman siirtolaisuuden ja pakolaisuuden kautta. Uusi menetelmä, joka antoi kasvot tiedoille uskonvainoista ihmisten konkreettisten kertomusten muodossa, osoittautui menestyksekkääksi seurakunnallisessa toiminnassa. SEN jatkoi toimintaansa kirkkojen tukena maahanmuuttoon liittyvissä uusissa haasteissa. Neuvosto edisti seurakuntien diakonian verkostoitumista vaativissa pastoraalisissa tilanteissa. Samalla neuvosto piti esillä ihmisoikeuksia ekumeenisessa keskustelussa ja toi kristillistä näkökulmaa julkisiin medioihin. Myös ympäristötematiikka pyrittiin pitämään kirkkojen asialistalla. Toimisto seurasi ilmastonmuutoskeskustelua kristilliseltä kannalta ja edisti luomakunnan aika -hanketta ekumeenisena mahdollisuutena järjestää rukouksia luonnonympäristön puolesta. SEN edisti voimakkaasti Pohjolan ekumeniaa. SEN:n toimisto hoiti menestyksekkään Pohjoismaisen ekumeenisen naiskonferenssin valmistelun ja toteutuksen. Neuvosto tarjoutui uuden yhteistyöverkoston keskuspaikaksi, mutta hanke jäi toteutumatta, koska rahoitus ei järjestynyt. Samalla oli selvää, että pohjoismainen yhteistyö on välttämätöntä monilla kirkkojen työaloilla kirkko-oikeudesta ympäristökysymyksiin. Yhteisen koordinaation puute vaarantaa pienten kirkkojen ja talousvaikeuksissa olevien maiden edustajien mukanaolon. Valtiovallan ja SEN:n näkyvin yhteistyömuoto sai odotetun jatkon, kun uusi tasavallan presidentti ilmoitti edeltäjänsä tapaan allekirjoittavansa vuosittaisen rukouspäiväjulistuksen. Valtionpään antaman rukouspäiväjulistuksen perinne oli vuonna 2012 jatkunut tasan 400 vuotta. 9

1 Suomalaisen ekumenian merkkitapahtumia Vuonna 2012 palveli jäsenkuntaansa kirkkojen ja niiden eri asiantuntemusalojen verkostona sekä yhteisen kristillisen viestinnän ja ajankohtaisen uskottavuuden kanavana. SEN:n toiminnassa paneuduttiin sekä ekumenian ydinkysymyksiin että ajankohtaisen kristillisen läsnäolon, todistuksen ja palvelun haasteisiin. Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä pidettiin esillä SEN:n toiminnassa ekumenian tärkeimpänä tavoitteena sekä Opillisten kysymysten jaoston työssä että raamatullisten ja teologisten teemojen kautta kaikissa neuvoston tilaisuuksissa. Ekumenian hyvät tavat -periaatteiden jäntevöittäminen huoneentaulun muotoon palveli konkreettisesti tätä tavoitetta. Suomen Pipliaseuran 200-vuotisjuhlan huomioiminen monin tavoin koko toimintavuoden ajan tehtiin ekumenialle ominaisella tavalla kirkkoyhteisön hengellisen merkityksen näkökulmasta. Uskonnonvapaus vastuuviikon teemana Uskonnonvapaus ihmisoikeutena oli Ekumeenisen vastuuviikon kaksivuotisteemana 2011 2012. Sitä käsiteltiin uskonvainojen aiheuttaman pakolaisuuden ja siirtolaisuuden kautta. Uutena toimintatapana koulutettiin useita Vastuuviikon lähettiläitä, jotka vierailivat seurakunnissa ja kertoivat elämänkohtaloistaan. Tämä menetelmä toi tematiikan lähelle, ja Vastuuviikon materiaalien ja tilaisuuksien suosiosta voi päätellä sen sopineen hyvin seurakuntiin suunnatulle kampanjalle ja palvelleen sen tavoitteita. SANSA kumppanuusjärjestöksi Medialähetysjärjestö SANSA on neuvoston pitkäaikainen kumppani lähetysyhteistyön alalla. Oli luonnollista ja tervetullutta, että se liittyi SEN:n kumppanuusjärjestöksi ja voi siten ottaa entistä laajemmin osaa neuvoston toimintaan. Ekumeeninen teko Ekumeeninen teko -tunnustus annettiin toista kertaa. Se myönnettiin tällä kertaa tapahtumalle, jossa kaksi eri kirkkojen naapuriseurakuntaa vietti näkyvästi yhteistä, suurelle yleisölle suunnattua juhlaa. Kyseessä oli Turun ev.lut. Mikaelinseurakunnan ja Turun Helluntaiseurakunnan yhteinen 90-vuotisjuhla. Pohjolan ekumenia SEN antoi merkittävän panoksen Pohjolan ekumeniaan emännöimällä ekumeenista naiskonferenssia, joka pidettiin Helsingissä. SEN antoi myös asiantuntemusta ja johtajuutta Ekumenik i Norden -ohjelman pohdintaan ja oli mukana uuden, kirkkojen ekologisia toimijoita yhdistävän verkoston muodostamisessa. Pohjoismaisen yhteistyön tulevaisuudesta laadittiin esitys, jolle ei kuitenkaan löydetty sen edellyttämää tasaveroista rahoitusta. Pohjolan ekumenia jäi ilman omaa rakennettaan, vaikka samalla sen merkitys jatkuvasti havaitaan myös SEN:n toiminnan eri alueilla. Pohjoismainen ekumeeninen naiskonferenssi Runsaat 80 osanottajaa neljästä Pohjoismaasta kokoontui Helsinkiin 16. 19. elokuuta naisten ekumeeniseen konferenssiin. Osanottajia oli Islannista, Norjasta, Ruotsista ja Suomesta. Konferenssin teemana oli Vardagsliv och tro ja sitä käsiteltiin monesta eri näkökulmasta. Paikkana oli kulttuurikeskus Sofia, jossa ortodoksinen kristillisyys on vahvasti keskiössä. Pohjoismaisten ekumeenisten naiskonferenssien sarjassa (yhdeksäs) ortoksisuuden selkeä näkyvyys oli eräänlainen uusi avaus, mistä suuresti iloittiin. Esimerkiksi merenrannassa toteutettuun vedenpyhitykseen osallistuminen oli monille osanottajille ainutlaatuinen kokemus. Alustajina ja keskustelun johdattelijoina olivat TT Pauliina Kainulainen, kirjailija Anita Goldman, piispa Solveig Fiske, pastori Pia Kummel-Myrskog, ikonimaalari Helena Nikkanen, ministeri Elisabeth Rehn, Dr. Gudrun Petursdóttir, emeritaprofessori Gunvor Lande. Tutustumiskohteina olivat Temppeliaukion kirkko, tuomiokirkko, Espoossa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko ja Porvoossa tuomiokirkko ja tuomiokapituli, jossa oli piispa Björn Vikströmin ja Maria Björkgren-Vikströmin vastaanotto. Suomalaista sielunmaisemaa kuvasivat kantelein, jouhikoin ja lauluin pastori Tiina Komulainen ja muusikko, taiteen maisteri Outi Pulkkinen. Konferenssin päätösjumalanpalvelus toteutettiin hyvän ekumeenisen hengen mukaisesti. Jumalanpalvelus lähetettiin 23.9. Yle Radio Vegalta. Konsiliaarinen ekumenia Kirkkojen kansallisten neuvostojen (National Councils of Churches, NCC) ja maanosa-alueitten neuvostojen (Regional Ecumenical Organisations, REO) kokouksia pidetään harvoin, vähemmän kuin kerran kymmenessä vuodessa. Niiden edustajat kokoontuivat Saydet-el-Jabal eli Vuoren Jumalan Äidin luostariin Beirutin lähelle 5. 11.2. Kokouksessa pohdittiin myös SEN:n työn kannalta olennaista kirkkojen neuvoston identiteettiä. Kysyttiin mihin kirkot sitoutuvat, kun ne liittyvät kirkkojen neuvostoon, mitä se vaikuttaa niiden itseymmärrykseen ja mitä merkitsee kirkkojen vastavuoroinen tuki ja avoimuus. Keskustelujen tuloksena syntyi teologinen asiakirja Konsiliaarinen ekumenia, jonka linjanvetoja voidaan hyödyntää suomalaisen ekumenian tulevaisuutta pohdittaessa. 10

Pyhän Henrikin pyhiinvaellus Roomaan Lajissaan ainutlaatuinen suomalaisten kirkkojen edustajien jokavuotinen pyhiinvaellus Roomaan toteutettiin jälleen Pyhän Henrikin juhlan yhteydessä tammikuussa. Luterilaiskatolisessa valtuuskunnassa olivat SEN:n hallituksesta tällä kertaa mukana puheenjohtaja Teemu Sippo SCJ ja hallituksen jäsen pastori Antti Kruus. Piispat Moskovassa Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen arkkipiispa ja katolinen piispa vierailivat 12. 14. kesäkuuta Moskovassa. Suomen piispojen vierailu järjestettiin Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Kirillin kutsusta. Suomalaispiispat tapasivat patriarkka Kirillin ja muuta Venäjän ortodoksisen kirkon johtoa Pyhän Daniel Moskovalaisen luostarissa. Vierailun aikana tutustuttiin myös patriarkaatin ulkoasiainosaston toimintaan ja vierailtiin pyhillä paikoilla Venäjän pääkaupungissa, joka myös kolmantena Roomana tunnetaan. Piispat Vatikaanissa Suomen ja Vatikaanin diplomaattisuhteiden 70-vuotisjuhlaa vietettiin Roomassa. Suomesta juhlaan osallistuivat evankelis-luterilainen ja ortodoksinen arkkipiispa ja katolisen kirkon piispa. Juhlaseminaari pidettiin Suomen kulttuuri-instituutissa Villa Lantessa, joka on myös Suomen Vatikaaninsuurlähetystön sijaintipaikka. Seminaarissa puhuivat suomalaispiispojen ohella Vatikaanin ulkoministeri arkki-piispa Dominique Mamberti, Suomen sisäministeri Päivi Räsänen, maamme Vatikaanin-suurlähettiläs Alpo Rusi ja professori Kirsi Salonen. Luterilais-ortodoksinen dialogi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon valtuuskuntien väliset yhdennettoista teologiset neuvottelut pidettiin 22. 23. marraskuuta Järvenpäässä. Neuvottelussa oli kaksi aihetta, Tunnettu ja tuntematon Jumala sekä Koti kristillisenä kasvattajana. Neuvottelujen lopussa todettiin: Olemme kiitollisia ottamistamme yhteyden askelista. Opimme kirkkoina uutta itsestämme ja toisistamme. Kristuksen kutsun mukaisesti sitoudumme yhteiseen tehtäväämme todistaa hänestä ja uskollisesti toteuttaa hänen tahtoaan tässä maailmassa. Yhteisiä teologisia oppikeskusteluja päätettiin jatkaa. Seuraavat neuvottelut pidetään vuonna 2014 Suomen ortodoksisen kirkon vastatessa järjestelyistä. Käsiteltäväksi teemaksi sovittiin alustavasti Kansankirkko teologisena ja käytännöllisenä kysymyksenä. Luterilais-baptistinen dialogi Suomen evankelis-luterilainen kirkko sekä Suomen Baptistikirkko ja Finlands svenska baptistsamfund järjestivät kuudennen teologisen neuvottelun 13. 14.03.2012 Jämsässä. Edelliset viisi keskustelua on käyty vuosina 1997, 2000, 2003, 2006 ja 2009. Neuvottelun aiheena olivat Käytyjen neuvottelujen arviointi ja Kirkon ja valtion suhde sekä Luterilaisten ja baptistien käytännön yhteistyön mahdollisuudet vankilasielunhoidossa. Osapuolet näkivät käytyjen neuvottelujen edistäneen tavoitteeksi asetettua lisääntynyttä ymmärrystä ja lämpimämpää yhteyttä baptistien ja luterilaisten välillä maassamme. Julkilausumassa todetaan: Meitä yhdistävät kristittyinä ja Kristuksen ruumiin jäseninä useammat asiat kuin erottavat etenkin usko Jeesukseen Kristukseen ja kolmiyhteiseen Jumalaan. Neuvottelut ovat syventäneet kirkkojemme omaa identiteettiä ja lisänneet luontevan yhteistyön mahdollisuuksia julistuksen, diakonian ja yhteiskunnallisten asioiden hoitamisessa ( ) Myös kysymyksessä kasteesta on ymmärrys ja kunnioitus toistemme näkemyksestä kasvanut. Yhdessä voimme todeta uskon ja kasteen kuuluvan yhteen, kasteen olevan kertakaikkinen ja liittävän seurakunnan yhteyteen. ( ) Jäämme vielä tavoittelemaan riittävää yhteisymmärrystä kasteesta, ehtoollisesta ja virasta ehtoollis- ja saarnatuolin yhteyden solmimiseksi. Oppikeskustelujen tulokset päätettiin julkaista lähitulevaisuudessa raporttina. Kansainvälinen Luther-kongressi Helsingin yliopisto isännöi 5. 10.8. kahdettatoista Luthertutkijoiden maailmankongressia, jonka yleisaiheena oli Luther yliopiston opettajana ja uudistajana. Kaikkiaan Helsinkiin saapui yhteensä 270 vierasta jokaisesta maanosasta ja 27 eri maasta. Kansainvälinen Luther-kongressi on kokoontunut 1950-luvulta lähtien joka viides vuosi. Helsingissä järjestetty kongressi oli osallistujajoukoltaan historian suurin. Seuraavan kerran kongressi järjestetään vuonna 2017 Wittenbergissä reformaation 500-vuotisjuhlien kunniaksi. Kongressissa painotettiin Lutherin ja suomalaisen Luther-tutkimuksen ekumeenista merkitystä, viitaten etenkin katolis-luterilaiseen ekumeniaan. Katolisen kirkon piispainsynodi Suomen kirkot olivat näkyvästi läsnä katolisen kirkon piispainsynodissa 7.2. 8.10. Roomassa, kun Arkkipiispa Leo edusti Ekumeenista patriarkaattia ja piispa Simo Peura Luterilaista maailmanliittoa. Synodi kokosi 270 piispaa eri puolilta maailmaa, kardinaaleista paikalla oli puolet. Synodin aiheena oli uusi evankeliointi. Sillä tarkoitetaan kirkon 11

pyrkimystä viedä evankeliumi sekä niille, jotka eivät enää harjoita aktiivisesti kristillistä uskoa että niille, jotka eivät vielä tunne Kristusta. Suomalais-ruotsalaisen katolis-luterilaisen dialogin tulos Suomen ev.lut. kirkon piispainkokous otti 23.4. vastaan asiakirjan Vanhurskauttaminen kirkon elämässä. Se on tulos ekumeenisesta dialogista, johon ovat osallistuneet edustajat katolisesta kirkosta Ruotsista ja Suomesta sekä Ruotsin ja Suomen evankelis-luterilaisista kirkoista. Vuoropuhelu käytiin vuosina 2003 2009. Piispainkokous totesi päätöksessään, että asiakirja luo vahvan pohjan Suomen ja Ruotsin luterilais-katolilaisen dialogin jatkotyöskentelylle. Samalla se tukee myös kansainvälistä dialogia, antaa sille uusia virikkeitä ja vie sitä eteenpäin. Suomalainen anglikaanipappi Lauantaina 24.11. pastori Tuomas Mäkipää asetettiin anglikaanisen Pyhän Nikolauksen seurakunnan esimiehen virkaan. Hän on ensimmäinen suomalaissyntyinen tässä tehtävässä. Pyhän Nikolauksen seurakunta jatkaa Pietarista vallankumouksen jaloista Suomeen siirtyneen seurakunnan perintöä. Anglikaaninen kirkko Suomessa rekisteröityi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 1923. Tuomas Mäkipää on vuoden 1951 jälkeen seurakunnan kahdeksas kirkkoherra. Taizé Helsinki 2012 Aktiivinen ryhmä suomalaisia Taizén ekumeenisen luostarin ystäviä teki rohkean aloitteen nuorisokokoontumisesta, Luottamuksen pyhiinvaelluksesta, joka toteutui Helsingissä 27. 30.9. Siihen osallistui yli 1 000 nuorta aikuista Suomesta, Baltiasta, Venäjältä, Skandinaviasta, muualta Euroopasta ja USA:sta. Myös pääkaupunkiseudun väki aktivoitui ja tilaisuuksien kävijäluku nousi 9 000:een. Pääkaupunkiseudun seurakunnat ja kirkonjohtajat olivat näkyvästi mukana tilaisuuksissa, jotka pidettiin Helsingin keskustan suurissa kirkoissa. Sadat vapaaehtoiset majoittivat ja isännöivät nuoria pyhiinvaeltajia. Kyseessä oli ensimmäinen Taizé-yhteisön Luottamuksen pyhiinvaellus Suomessa. 12

2 Toimintavuoden tapahtumat 2.1 Vuosittaiset tapahtumat 2.1.1 Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko KMN:n Faith and Order -komissio ja katolisen kirkon kristittyjen ykseyden edistämisen neuvosto julkaisivat perinteiseen tapaan aineiston Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle 18. 25. tammikuuta. Aineisto oli valmisteltu Puolassa katolis-ortodoksis-protestanttisen työryhmän toimesta. Siinä korostetaan Kristus-uskon muuttavaa voimaa ja viitataan erityisesti kirkon, Kristuksen ruumiin, näkyvään ykseyteen. Teema perustuu apostoli Paavalin sanoihin Korintin seurakunnalle, kun hän kirjoittaa nykyisen elämämme väliaikaisesta luonteesta verrattuna siihen, mitä saamme Kristuksen voiton kautta pääsiäisen mysteeriossa. Suomeksi rukousviikon teema oli Kristuksen voitto muuttaa meidät ja ruotsiksi Kristi seger förvandlar (1. Kor.15:51 58). Kansainvälisestä aineistosta suomennettiin johdanto ja viikon kahdeksaa päivää varten laaditut rukoukset ja meditaatiot. Kirjanen, joka sisälsi saman aineiston myös ruotsiksi, toimitettiin kaikkiin maamme suomen- ja ruotsinkielisiin kristillisiin seurakuntiin ja julkaistiin neuvoston verkkosivuilla. Loviisan peruskorjatun kirkon uudelleenvihkimispäivänä 22.1. toimitettiin siellä Ekumeenisen rukousviikon valtakunnallinen radiojumalanpalvelus. Loviisan seurakunnat valmistelivat ja isännöivät kaksikielisen ekumeenisen palveluksen, joka toimitettiin piispa Irja Askolan johdolla, ja siinä saarnasi metropoliitta Ambrosius. Pääsihteeri esitti tervehdyspuheenvuoron SEN:n puolesta. Jumalanpalvelus radioitiin Yle Radio 1:n toimesta. SEN:n verkkosivuilla vierailtiin ahkerasti rukousviikon aikana. Paikallisen ekumenian jaoston kokoamia ja muutoin saatuja tietoja sivuilla oli 16 paikkakunnalta. Aineisto oli sieltä otettavissa ja sitä haettiin sivuilta runsaasti. SEN:n edustajat olivat mukana rukousviikon tapahtumissa eri puolilla maata. Pääkaupungissa evankelikaalisen liikkeen rukousviikkoa vietettiin yhteistyössä ekumeenisen rukousviikon kanssa. 2.1.2 Paikallisekumeeninen foorumi Kymmenes Paikallisekumeeninen foorumi kokosi Jyväskylän ortodoksiseen seurakuntakeskukseen nelisenkymmentä eri puolilla maata toimivia ekumeenisten työryhmien jäseniä ja ekumeniasta kiinnostuneita. Alkuhartaus pidettiin ortodoksisen perinteen mukaan Ylösnousemuksen kirkossa, ja kirkkoherra Timo Mäkirinta avasi tapahtuman. Adventtiseurakunnan pastori Ansku Jaakkola johdatteli Jyväskylän ekumeeniseen tilanteeseen. Ystävyys on sana, jolla Jaakkola halusi kuvata jyväskyläläistä ekumeniaa. Hän piti tärkeänä myös sitä, että on erilaisia seurakuntia, niin että mahdollisimman moni paikkakuntalainen löytää oman seurakuntansa. Hän luonnehti ekumeniaa sellaiseksi kohtaamiseksi, jossa kenenkään ei tarvitse teeskennellä, vaan kukin voi olla oma itsensä. Kappalainen Eivor Pitkänen (ev. lut.) totesi, että työntekijöiden keskinäinen tuttavuus on hyvin tärkeää ekumeeniselle toiminnalle. Tällä on merkitystä esimerkiksi siinä, miten ulkomaalaisia kaupunkiin muuttajia osataan ohjata heidän oman kirkkokuntansa yhteyteen. Henkilökohtainen tunteminen vaikuttaa myös ennakkoluulojen vähenemiseen. Kuulumiskierroksella saatiin tietoa ekumeenisesta tilanteesta kaikilla edustettuna olleilla paikkakunnilla. SEN:n toimiston työntekijät esittelivät Ekumeenista vastuuviikkoa, Ekumeenista rukousviikkoa sekä kansainvälisen ja kansallisen ekumenian kuulumisia. Raamattuseminaarissa kuultiin kolme näkökulmaa. Liturgisen näkökulman esitti TM, FM Maria Takala-Roszczsenko (ort), opetuksellisen rehtori Taina Karhu (SHK) ja henkilökohtaisen DI, kouluttaja Kari Valkonen (ev.lut.). Kommenttipuheenvuorot pitivät vastaavasti Timo Koivisto (vap.), Krystian Kalinowski (kat.) ja Timo Mäkirinta (ort.). Päätöshartaus pidettiin Taulumäen ev.lut. kirkossa kirkkoherra Arto Viitalan johdolla. 2.1.3 Ekumeeninen vastuuviikko Ekumeenisen vastuuviikon teemana oli Turvallinen paikka uskoa ja elää. Kampanjaviikkoa vietettiin 21. 28.10. Yli 75 % maailman väestöstä elää olosuhteissa, joissa uskonnonvapautta rajoitetaan tuhoisin seurauksin. Monet tämän päivän pakolaisista ovatkin liikkeellä uskontoperäisen vainon tai syrjinnän takia. Useat pakenevat henkensä kaupalla toivoen saavansa apua Euroopasta. Vakaumuksensa tähden pakenevat löytävät harvoin myötätuntoa, ja turvapaikan saaminen vainon perusteella on vaikeaa. Pakolaisuus on oire kehitystavoitteiden epäonnistumisesta. Siksi haluttiin perehtyä uskonnonvapaudesta johtuvaan pakolaisuuteen, taata näiden pakolaisten ihmisoikeudet ja pyrkiä vaikuttamaan heidän lähtötilanteisiinsa. Käsittelimme uskonnonvapautta ja pakolaisuutta uskontoperäistä vainoa paenneiden näkökulmasta. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan: Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja. (18. artikla) Oikeus on yleismaailmallinen kuuluen jokaiselle henkilön katsantokannasta riippumatta. Näin ollen se sisältää perinteisten uskontojen li- 13

säksi oikeuden ei-uskonnollisiin maailmankatsomuksiin kuten ateismiin, agnostiikkaan, pasifismiin ja filosofisiin suuntauksiin. Maailman valtiot ovat sitoutuneet noudattamaan uskonnonvapautta kansainvälisten sopimusten kautta. Uskonnonvapauden ja muiden ihmisoikeuksien kunnioitus takaa rauhanomaisen elämän, olot, joista ei tarvitse paeta, ja joissa kestävä kehitys ja globaali kumppanuus ovat mahdollisia. Uskonnonvapaus on olennainen osa kestävää kehitystä, koska uskonnonvapausrikkomukset edistävät syrjintää, kertovat kehitystavoitteiden epäonnistumisesta, heikentävät demokratiaa ja turvallisuutta ja estävät ihmisoikeuksien kokonaisvaltaista toteutumista. Uskonnonvapaus liittyy olennaisesti muihin ihmisoikeuksiin, kuten identiteettiin, yhdistymisen ja kokoontumisenvapauteen ja sananvapauteen. Toiminnot Vuoden kohokohtana olivat Vastuuviikon lähettiläät, jotka ovat uskonnollista vainoa Suomeen paenneita henkilöitä. He kertoivat kokemuksistaan ja uskonnonvapaudesta seurakunnissa, seminaareissa, mediassa, Vastuuviikon aineistossa ja netissä. Lähettiläiden kertomukset tekivät kuulijoihin suuren vaikutuksen ja moni halusi ryhtyä tekemään vapaaehtoistyötä vainottujen hyväksi tai ylläpitämään aihetta esillä omassa seurakunnassaan. Lähettiläiden synnyinmaat olivat Nigeria, Sudan, Kongon Demokraattinen Tasavalta, Vietnam, Kiina, Pakistan, Afganistan, Keski-Aasia, Irak, Turkki, Bosnia-Herzegovina ja Liettua (natsivainot). Lähettiläät edustavat eri uskontoja ja asuvat Helsingissä, Tampereella, Vaasassa, Oulussa ja Torniossa. Lähettiläsverkoston löytäminen, kouluttaminen ja koordinoiminen oli työlästä mutta antoisaa. Heidän avullaan Vastuuviikon vaikutus maksimoitui, koska lähettiläät olivat motivoituneita ja sitoutuneita. Lisäksi lähettiläitä oli monta, jolloin heidän oli mahdollista vierailla lukuisissa tapahtumissa ympäri Suomea kohdaten ja koskettaen monia. Aineiston menekki oli ennenkokematonta: vuonna 2011 aineistoa jaettiin 15 000 kirjasta ja kuluneena vuonna 23 000 esitettä. Pääaineistona oli haitaritaitos Turvallinen paikka uskoa ja elää, jossa julkaistiin lähettiläiden kertomuksia ja asiantuntija-artikkeleita. Esitteen pystyi avaamaan julisteeksi. Loppuvuodesta valmistui Pieni opas uskonnonvapauteen, joka luovutetaan kansanedustajille. Oppaasta otettiin runsas painos, ja se saavuttikin pian suosion myös eri kirkkojen ja järjestöjen keskuudessa. Aineistokokoelmassa ilmestyi myös Kyrkpressen-liite, hartausaineisto sekä virikeaineisto nuorisotyöhön ja kouluille. Nettisivut toimivat aineistopankkina, uutislähteenä ja tapahtumakalenterina. Vastuuviikon tapahtumia, joista suurimmassa osassa joku lähettiläistä mukana ja hänellä puheenvuoro 30.9. Mikkelinpäivän kansainvälinen messu Pihlajamäen kirkossa 6.10. Ketko-kurssi ekumeniasta, Suomen Lähetysseura 7.10. Vastuuviikon tapahtuma Pukinmäen seurakuntapiirissä, Malmin seurakunta 15.10. 29.10. Nuorten ja koululaisten Vastuuviikon julistenäyttely, Kuhmalahden kirjasto, Kangasala 18.10. Vastuuviikon ilta, Asikkalan seurakunta 21.10. Messu Espoon tuomiokirkossa ja kirkkokahvit 22.10. 2.11. Nuorten ja koululaisten Vastuuviikon julistenäyttely Suoraman kirjastossa ja Kangasalan pääkirjastossa, Kangasala 21.10. Tuomasmessu, joka kuultiin suorana lähetyksenä Radio Deiltä 21.10. Jumalanpalvelus ja kirkkokahvit, Johanneksenkirkko, Helsinki 21.10. Messu ja kirkkokahvit, Meilahden kirkko 23.10. Imatrankosken kirkossa vastuuviikon musiikkitilaisuus 23.10. Vastuuviikon ilta, Keravan Katupappila 24.10. Ortaidin ja Ortodoksisen Lähetyksen Reilun kaupan kirkkokahvit, kotikirkko 24.10. YK:n päivä ja rukouspäivä Oulun tuomiokirkossa hartaushetki, kryptassa kahvila, jossa lähettiläs puhui hartauden jälkeen 24.10. Lähetyspiiri, Huopalahden kirkko 24.10. Ihmisoikeusmessu, Agricolan kirkko 24.10. Rukousilta, Leppävaaran seurakunta, Perkkaan kappeli 24.10. Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukousilta 25.10. Turku Rukoilee, kuukausittainen yhteiskristillinen rukoustapahtuma, jossa rukoillaan vainotun seurakunnan puolesta, Turun ruotsinkielinen metodistikirkko 25.10. Imatrankosken kävelykadulla tilaisuus, jossa kerrottiin uskonnonvapaudesta ja siihen kohdistuvista loukkauksista 26.10. Olavinkulmassa Imatran seurakunnan tilaisuus, jossa draaman keinoin tuotiin erilaisten ihmisten tarinoita esille, leikkejä, stand up -komiikkaa. Puhujana Stefanus- Lähetyksen uskonnonvapausasiantuntija Aki Miettinen. 26.10. Isojoella, Isojoen koulu, oppitunti 6 7 -luokkalaisille ja toinen oppitunti 8 9 -luokkalaisille. Tilaisuus myös Isojoen seurakunnassa 27.10. Vastuuviikon tapahtuma, Majakkaseurakunta, Soukan kappeli 27.10. Ilo Askeleiden leiri, Vaasa 28.10. Jumalanpalvelus, Betelkyrkan, Helsinki 28.10. Vastuuviikon ja diakoniatyön kirkkopyhä ja tapahtuma, Teiskon seurakuntakoti, Tampere 28.10. Vastuuviikon Ekumeeninen radiojumalanpalve- 14

lus, Ilomantsin ortodoksinen kirkko. Suorana lähetyksenä YLE Radio 1:ltä 9.11. Ambassadörsbesöket i Åbo, Åbo svenska församlingshem Aurelia 18.11. Kansainvälinen uskon juhla, Pyhän Olavin katolinen seurakunta, Jyväskylä. Kansainvälisen päivän messu, kahvit, keskustelu ja iltapala 18.11. Crosspoint-ilta Naantalin seurakunnassa, lähettiläs puhumassa, musiikkia ja rukousta, kaikenikäisiä osallistujia, lapsille omaa ohjelmaa 22.11. Kokous Alavuden Helluntaiseurakunnassa 22. 23.11. Alavuden yläkoulussa oppituntivierailut luokilla 7 9 26.11. Matinkappelin eläkeläiskerho, Olarin seurakunta 31.12. Uudenvuoden vastaanotto Naantalin helluntaiseurakunnassa Lehtien välityksellä tavoitettiin 1 045 013 suomalaista sekä radion ja tv:n välityksellä 1 761 000 suomalaista. Netin ja sosiaalisen median välityksellä 34 005. Vastuuviikko näkyi ja kuului lukuisten tapahtumien lisäksi kristillisissä lehdissä, YLE Radio1:ssä, YLE-nettiuutisissa, muutamassa paikallislehdessä, radiojumalanpalveluksissa ja -hartauksissa sekä Radio Deillä lähettiläiden haastatteluina ja Tuomasmessun suorana lähetyksenä. Vastuuviikko oli esillä 313 taholla. Lisäksi kampanjan aineistoa on lähetetty kaikille merkittäville seurakuntamedioille, järjestöille ja toimijoille sekä jokaiseen Suomen kristilliseen seurakuntaan, 1 084 kpl. Uskonnonvapaus yhä agendalla Vastuuviikon seurauksena uskonnonvapauden käsitteleminen tärkeänä teemana jatkuu. Lähettiläitä kysytään yhä seurakuntiin, vaikka SEN ei hanketta enää koordinoi. Monet halusivat tutustua vainottuihin henkilökohtaisesti ja perustaa jatkuvia yhteistyö- ja ystävyyssuhteita heidän ja muiden vainoa kokeneiden kanssa. Lisäksi SEN koordinoi ulkoasiainministeriön rahoittamaa Uskonnonvapaus ulkopolitiikassa -hanketta, jossa SEN, Suomen Lähetysseura, Suomen lähetysneuvosto, Suomen Evankelinen Allianssi, Fida International, Stefanus-Lähetys, Frikyrkan Hjälper ja World Vision laativat selvitystä ja suosituksia siitä, miten Suomi voi edistää uskonnonvapautta ulkopolitiikassaan. Uskonnonvapaus on yhä ajankohtaisempi aihe ja päättäjien kiinnostus aihetta kohtaan on kasvanut. Vastuuviikon hallinnon uudistus Hallinto uudistui kuluneena vuonna. Aikaisempi järjestöistä ja kirkkokunnista koostuva yhteistyöryhmä koettiin tehottomaksi ja epämotivoituneeksi. Uudessa hallintomallissa SEN on Vastuuviikon omistaja. Valtuuskunta kokoontuu kerran kahdessa vuodessa teemaseminaariin valitsemaan Vastuuviikon tulevan kaksivuotisteeman. Valtuuskunnan kokoukseen kutsutaan: - jäsen- ja tarkkailijakirkot - kumppanuusjärjestöt - hallituksen jäseniä - muut relevantit tahot Valtuuskunnan työskentelyllä pyritään saavuttamaan temaattista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Vastuuviikon asiantuntija, neuvoa-antava, suunnitteleva ja toimeenpaneva ryhmä on Ohjausryhmä. Se kootaan teeman mukaan ja siinä on n. viisi asiantuntijajäsentä. Valtuuskuntaan osallistuneet tahot saavat itse valita, haluavatko ohjausryhmään. Kirkkojen läsnäolo on tärkeää. Kuluneena vuonna ohjausryhmään valittiin Marja Kantanen (ev.lut. kirkkohallitus), Tero Pulkkinen (ev.lut. kirkkohallitus), Sini Tyvi (Kirkon Ulkomaanapu / Changemaker) ja Timo Virtala (Kristillinen rauhanliike). Ryhmään voidaan kutsua asiantuntijavieraita kuultavaksi. 2.1.4 Kristittyjen yhteinen lähetyspyhä Kristittyjen yhteistä ekumeenista lähetyspyhää vietettiin 13. 14.10. SEN:n ja Suomen lähetysneuvoston yhteinen työryhmä valmisteli aineiston lähetyspyhää varten. Teema oli Yhdessä kohti elämää Usko ja epäusko. Lähetyspyhän aineistossa on rukouksia, raamattutunteja ja saarnavirikkeitä. Aineisto tukee seurakuntia ja yhteisöjä lähetyspyhän valmisteluissa. Tavoitteena on vahvistaa kristittyjä yhteisessä todistus- ja palvelutehtävässä eri puolilla maailmaa ja innostaa nuoria lähetysvastuuseen. Lähetyspyhän aineisto julkaistiin yhteistyössä Suomen Lähetysneuvoston ja Suomen Vapaakristillisen Neuvoston kanssa. 2.1.5 Rukouspäiväjulistus Rukouspäiväjulistus jatkaa vuosittaista tapaa, jota Ruotsin, Suomen Suuriruhtinaanmaan ja Suomen tasavallan valtionpäät olivat noudattaneet vuonna 2012 tasan 400 vuotta. Vuoden 2000 perustuslain ja vuoden 2003 uskonnonvapauslain myötä Suomen säädöskokoelmassa julkaistava julistus jäi historiaan. Tuolloin yhtäältä Tasavallan presidentin, Opetusministeriön ja Oikeusministeriön ja toisaalta kirkkojen kesken päädyttiin ratkaisuun, jonka mukaan perinnettä jatketaan sen arvon mukaisella tavalla ja samalla huomioidaan nykyajan moniarvoinen yhteiskunta, jossa valtiovalta ei tunnusta uskontoa eikä sen vuoksi kehota rukoilemaan. Tämän yhteisymmärryksen mukaan laatii yhteistyössä Tasavallan presidentin kanslian kanssa ekumeenisen julistuksen kahdesta rukouspäivästä, jonka allekirjoittamisesta presidentti henkilökohtaisesti päättää kautensa alussa. Rukouspäiväjulistuksen tekstin kirjoittaa työryhmä, 15

jonka SEN:n hallitus asettaa kirkkojen nimittämistä edustajista. Työryhmässä on evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon sekä vapaan kristillisyyden edustus. Teksti laaditaan yhteiskunnan ja kirkkojen ajankohtaisten teemojen pohjalta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö seurasi edeltäjänsä linjaa ja ottaessaan vastaan SEN:n ja rukouspäivätyöryhmän edustajat 28.8. ilmoitti päätöksestään allekirjoittaa julistus. SEN:n hallituksen asettama rukouspäivätyöryhmä valmisteli vuoden 2013 rukouspäiväjulistuksen ja siihen liittyvän liturgisen aineiston. Tasavallan presidentti allekirjoitti julistuksen 30.10. Julistus noudattaa Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokousteemaa Elämän Jumala, johdata meidät oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. (Jes. 42:1 4) Julistuksessa todetaan, että oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys ovat Raamatun sanoman ytimessä. Niiden mukaisesti ihmisen tulisi suhtautua lähimmäisiinsä ja luomakuntaan. Rukouspäiväjulistus rohkaisee jokaista kansalaista lähiympäristössään oikeudentunnon toteuttamiseen ja yhteisön vahvistamiseen. Siinä viitataan myös vapaaseen liikkuvuuteen, joka on olennainen ulottuvuus EU-kansalaisuudessa, jonka 20-vuotisjuhlaa vietetään 2013. 2.1.6 Ekumeeninen teko Kuluneena vuonna annettiin toista kertaa tunnustus Ekumeenisesta teosta. Sen saivat yhdessä Turun evankelis-luterilainen Mikaelinseurakunta ja Turun Helluntaiseurakunta. Perusteena oli seurakuntien yhteinen 90-vuotisjuhla. Se järjestettiin Erilaisina yhdessä -tapahtumana 26. 28. elokuuta 2011. Tunnustuksen perusteluissa SEN:n hallitus totesi, että yhteinen juhla merkitsi toisen kirkon seurakunnan olemassaolon ja elämän tunnustamista. Se oli kannanotto yhteisen lähetystehtävän puolesta. Juhla kertoi seurakuntien läheisestä suhteesta ja antoi esimerkin kaikille maamme naapuriseurakunnille ekumeenisen yhteyden mahdollisuuksista. Tunnustus julkistettiin neuvoston kevätkokouksessa. 2.1.7 Vuoden kristillinen mediateko Kristillisen Medialiiton vuosittainen palkinto myönnettiin vakiintuneen tavan mukaan ekumeenisen rukousviikon päättyessä, apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivänä 25.1. Vuoden 2011 kristillinen mediateko -tunnustus annettiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Hengellinen elämä verkossa -hankkeelle. Palkinnonsaajan valitsi tällä kertaa Kristillisen Medialiiton hallituksen puheenjohtaja Thorleif Johansson. SEN on mukana yhtenä palkinnon taustatahona. 2.1.8 Kumppanuusfoorumi SEN:n kumppanuusjärjestöjen toiminnanjohtajat kokoontuivat 2.10. Helsingissä keskustelemaan järjestöjen ja SEN:n ajankohtaisista yhteistyönäkymistä. Pääsihteeri alusti vuonna 2013 tapahtuvista EKK:n ja KMN:n yleiskokouksista. Tapaaminen muodostaa foorumin, jolla vaihdetaan tietoja järjestöjen ajankohtaisista asioista ja keskustellaan SEN:n toiminnasta kumppanuusjärjestöjen näkökulmasta. 2.1.9 Ekumeeninen aamurukous SEN:n toimisto on vuodesta 2009 ollut mukana järjestämässä viikoittaista ekumeenista aamurukousta Dominikaanien Studium Catholicum -keskuksen kappelissa Helsingin keskustassa. Aamurukous toimitetaan vuoroviikoin katolisen, luterilaisen, ortodoksisen, anglikaanisen ja vapaakirkollisen perinteen mukaan ja siihen kuuluu toisen perinteen edustajan pitämä puheenvuoro päivän lukukappaleesta. Hartaus ja kirkkokahvi kokoavat viikoittain parikymmentä rukoilijaa eri kirkollisista taustoista. 2.2. Muita hankkeita 2.2.1 Kirkot ja maahanmuuttajat Ohjelman puitteissa on yhteistyössä kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kanssa vuodesta 1997 alkaen järjestetty kohtaamisia, neuvotteluja ja koulutusta maahanmuuttajuuteen liittyvissä kysymyksissä. Ohjelma on luonteva ulottuvuus SEN:n toiminnassa ja palvelussa erityisesti jäsenkirkoille. Olennaista on myös vuoropuhelu maahanmuutto- ja turvapaikka-asioita hoitavien valtion viranomaisten kanssa. MOD-ohjelmasta (Mångfald och dialog Moninaisuus, Oivallus, Dialogi, Ruotsissa kehitelty koulutusohjelma, joka tarjoaa pedagogista mallistoa ja menetelmiä erilaisuutta koskevien kysymysten selvittämiseen.) saatuja oppeja sovellettiin kirkot ja maahanmuuttajat -työssä. 2.2.1.1 Monikulttuurisuustuki Kuluneena vuonna seurattiin erityisesti globalisaation mukana näyttäytyviä uusia sosiaalisia ja rasismiin liittyviä haasteita. Syyskaudella toimisto antoi asiantuntija-apua kirkkojen diakoniatyölle ja oli yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön sekä kunnallisiin viranomaisiin eri kulttuuritaustoja koskevissa lastensuojelutilanteissa, jotka venäläisten perheitten osalta nousivat rajusti esiin tiedotusvälineissä. Yhdessä Suomen Evankelisen Allianssin ja ev.lut. Kirkkohallituksen maahanmuuttajatyön kanssa alettiin valmistella avointa keskustelutilaisuutta osapuolten välille. Näiden lisäksi monikulttuurisessa neuvonnassa läheisinä kumppaneina olivat pääkaupunkiseudun ev.lut. seurakuntayhtymät ja eräät muut asiassa aktiiviset evankelis-luterilaiset, helluntailaiset ja ortodoksiset seurakunnat. 16

2.2.1.2 Kirkko turvapaikkana Toimisto ja jaostot seurasivat maamme ja Euroopan unionin turvapaikkapolitiikan kehitystä ihmisoikeuksien näkökulmasta ja siitä nousevia haasteita kirkkojen diakoniselle tehtävälle. Kansainvälisenä kysymyksenä nousi esiin Euroopan unioniin pyrkivien ihmisten kohtalo Unionin eteläisellä ulkorajalla ja heidän kohtelunsa vastaanottoleireillä. Vuoropuhelua käytiin Maahanmuuttoviraston ja muiden viranomaistahojen kanssa. Seurakuntien työntekijöitä tuettiin erilaisissa turvapaikkatilanteissa, samoin kuin kirkkojen rajat ylittävää yhteistyötä ja koulutusta. 2.2.1.3 Uskonnonvapaus vastaanottokeskuksissa Kysymys uskonnonvapauden toteutumisesta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa nostettiin esiin SEN:n kevätkokouksessa 2011. Keskustelun pohjalta neuvosto ja ev.lut. Kirkkohallituksen maahanmuuttajatyö avasivat yhdessä vuoropuhelun asiasta Maahanmuuttoviraston kanssa. Perustettiin työryhmä valmistelemaan ohjeita uskonnonvapauden toteuttamista ja uskonnon harjoittamiseen liittyviä tilanteita varten vastaanottokeskuksissa. Työryhmässä olivat mukana Maahanmuuttoviraston edustajana johtaja Veikko Pyykönen, Turun vastaanottokeskuksen johtaja Jaana Sikiö, Suomen Islamilaisen Neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar, Petri Merenlahti ev.lut. Kirkon Ulkomaanavusta, Timo Keskitalo International Evangelical Church -kirkosta, Kati Jääskeläinen ev.lut. Kirkkohallituksesta sekä Minna Rasku SEN:n Eettisten kysymysten jaoston puheenjohtajana. SEN:n puolesta Eettisten kysymysten jaosto hoiti hanketta. Valmisteltavissa ohjeissa käsitellään uskonnon vapautta ihmisoikeutena, eri uskonnollisista taustoista tulevien asukkaiden yhdenvertaista kohtelua, yhteydenpitoa seurakuntiin ja uskonnollisiin yhteisöihin sekä keskustelumahdollisuuksia uskonnollisten yhteisöjen edustajien kanssa vastaanotto-keskuksissa. Ohjeet valmistuvat vuoden 2013 puolella. 2.2.2 Kirkkojen ihmisoikeustyö SEN muodosti foorumin kirkkojen kotimaisen ihmisoikeustyön yhteydenpidolle ja seurasi kirkkojen kansainvälisten verkostojen toimintaa. Erityisesti pidettiin esillä Suomea, sen lähialueita ja Euroopan unionia koskevia uskonnonvapauteen ja muihin ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä ja kehitettiin niihin liittyvää vaikuttamistyötä suhteessa maamme ulkopolitiikkaan. 2.2.3 Uskontojen kohtaaminen SEN osallistui jäsenkirkkojensa valtuuttamana uskontokuntien yhteydenpidon ja yhteistyön kehittämiseen. Yhteistyö oli luonteeltaan yhteiskunnallista, suvaitsevaisuutta lisäävää ja yhteiskuntarauhaa rakentavaa. 2.2.3.1 USKOT-foorumi SEN osallistuu uskontokuntien yhteyksiä kehittävän foorumin toimintaan kristittyjen edustajana yhdessä Suomen ev.lut. kirkon kanssa. Foorumin muut jäsenyhteisöt ovat Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE), Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto ry, Suomen Islamseurakunta (tataariyhteisö). Foorumin työn merkittävin tapahtuma oli 19.1. järjestetty korkean profiilin seminaari vihapuheesta Säätytalolla. Yli 70 hengen osanottajajoukko koostui poliitikoista, virkamiehistä sekä kirkkojen ja median edustajista. Tasavallan presidentti Tarja Halonen piti avauspuheenvuoron. Uskot-foorumi julkaisi 2.9. verkossa kalenterin, joka esittelee yhteiskunnan juhlapäivien lisäksi islamin, juutalaisuuden, sekä kristinuskon osalta katolisen, luterilaisen ja ortodoksisen perinteen juhlapyhiä ja merkkipäiviä. Kullakin on oma symbolinsa ja värinsä. Klikkaamalla tiettyä pyhää aukeaa näytön kokoinen selittävä teksti. Mukaan on liitetty myös linkkejä lisätiedon saamiseksi. Kunkin uskonnon pyhää selittävä teksti on laadittu asianomaisen uskontoyhteisön toimesta. Kalenteri on tarkoitettu niin suurelle yleisölle, kouluille, päiväkodeille, sairaaloille, puolustusvoimille kuin muille yhteiskunnan laitoksille, joiden piirissä on henkilöitä eri uskontotaustoista. 2.2.3.2 Kolmen uskonnon johtajien neuvottelut Juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia edustavat uskontojohtajat kokoontuivat 1.3. Suomen Islamilaisen Neuvoston isännyydessä. Antamassaan tiedotteessa he tervehtivät tyydytyksellä 24.2. julkistettua opetusministeriön tuntijakotyöryhmän mietintöä. Oman uskonnon opetusta tulee uskontojohtajien mukaan kehittää nykyisen mallin pohjalta moniuskontoisen yhteiskunnan ja sen tasaveroisten jäsenten tarpeita varten. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti 13.9. vastaan uskontojohtajat, jotka olivat pyytäneet audienssia selvittääkseen uskontojen yhteistyötä maassamme ja jatkaakseen yhteydenpitoa uuden valtionpään kanssa. Lämminhenkisessä keskustelussa käsiteltiin uskonnollisten ilmiöiden merkitystä maailmanpolitiikassa ja todettiin uskonnollisen tiedon ja ymmärryksen tärkeys myös kotimaassa, erityisesti osana kasvavan nuorison yleissivistystä. Uskontojohtajien kokouksiin osallistuvat evankelis-luterilainen ja ortodoksinen arkkipiispa, katolinen piispa sekä SINE:n, Suomen Islamseurakunnan (tataariyhteisö) ja Juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtajat. Pääsihteeri osallistuu neuvotteluihin SEN:n edustajana ja valmistelee niitä tarpeen mukaan isäntäyhteisön kanssa sekä laatii tapaamisista muistiot. Yhteisiä neuvotteluja pidetään tavallisesti kahdesti vuodessa eri uskontokuntien vuorotellen isännöiminä. 17

2.2.3.3 Kristillinen uskontoteologia Toimisto seurasi suomalaista ja kansainvälistä keskustelua muitten uskontojen asemasta ja merkityksestä kristillisen uskon ja teologian valossa. 2.2.4 Kirkot, ympäristöhaasteet ja kestävä kehitys SEN seurasi kansainvälisiä ja kotimaisia ekumeenisia kestävän kehityksen ja ympäristösuojelun aloitteita. Maailman valtioiden korkeat edustajat sitoutuivat kesäkuussa Rio de Janeirossa pidetyssä kokouksessa laaditussa Rio+20 asiakirjassa edistämään kestävän kehityksen tavoitteita, joiden pyrkimyksenä on tasapaino oikeudenmukaisen yhteiskuntatalouden, köyhyyden vähentämisen, luonnonvarojen kestävän käytön ja ekosysteemien suojelun välillä. Pyrkimysten konkretisointi ei onnistunut kirkkojen ja kansalaisjärjestöjen toivomalla tavalla, kun hallitusten edustajat neuvottelivat Dohassa joulukuun alussa. 2.2.4.1 Euroopan ekumeeninen ympäristöverkosto Elspeetissä Hollannissa pidettiin 29.8. 2.9. Euroopan ekumeenisen ympäristöverkoston (ECEN) yleiskokous ja siinä SEN:a edusti Eettisten kysymysten jaoston puheenjohtaja, YTT Minna Rasku. Kokouksen teema oli Eco -justice, Growth and Hope eli eko-oikeudenmukaisuus, kasvu ja toivo. 2.2.4.2 Tulevaisuus, jonka tahdomme Neuvosto järjesti yhdessä ev.lut. kirkkohallituksen ympäristöverkoston kanssa 10.12. Helsingissä Uspenskin katedraalin kryptassa seminaarin otsikolla Tulevaisuus, jonka tahdomme. Siinä kuultiin KMN:n ympäristövastaava Guillermo Gerberin videopuhe. Muina alustajina olivat ympäristöministeriön kv-osaston johtaja Jukka Uosukainen, Kirkon Ulkomaanavun koulutussuunnittelija Anssi Almgren, tutkijat Panu Pihkala ja Laura Riuttanen. Seminaarissa todettiin muun muassa, että ilmastonmuutosta tulee hillitä kapitalistisen järjestelmän puitteissa, sillä järjestelmän muuttaminen globaalisti on liian hidas prosessi. Voidaan kuitenkin pohtia miten yritysmaailmaa voisi kehittää oikeudenmukaisemman jaon suuntaan. Ei ole oikein, että neljännes maapallon väestöstä käyttää suurimman osan yhteisistä luonnonvaroista. 2.2.4.3 Pohjolan kirkkojen ympäristöverkosto Neuvosto tuki pohjoismaisten kirkkojen ympäristötoimijoiden yhteistyötä. Pohjolan kirkkojen ympäristöverkostossa olivat mukana mm. Ruotsin kirkko, Ruotsin kristillinen neuvosto, Norjan kirkko, Norjan Metodistinen kirkko, Pohjois-Elben luterilainen kirkko Saksasta, Tanskan ev.lut. kirkko, Katolinen kirkko Tanskassa ja DanchurchAid. Suomesta mukana olivat ev.lut. kirkko ja ort. kirkko. 2.2.4.4 Ekopaasto Valtakunnallinen Ekopaasto-kampanja toteutettiin paaston aikaan keväällä. Kampanja muodostui internet-teemasivustosta, jossa on mm. tietoa kirkkojen eri paastoperinteistä ja elämäntavan ilmastovaikutuksista, paastokalenteri sekä aineistoja medialle. SEN:n kautta esitettiin palautetta, jossa toivottiin kampanjan kristillisen ilmeen selkeyttämistä. Ekopaasto-kampanjan toteuttajina olivat ev.lut. kirkkohallitus, Suomen ympäristökeskus ja SEN. 2.2.4.5 Luomakunnan aika SEN:n verkkosivuilla julkaistiin aineistoa luomakunnan juhlan ekumeenista viettoa varten. Sen nimitykseksi on kansainvälisesti vakiintunut luomakunnan aika ja ajankohdaksi itäisen kirkkovuoden luomakunnan päivän (1.9.) ja läntisen kirkkovuoden Fransiskus Assisilaisen muistopäivän (4.10.) välinen ajanjakso. 2.2.5 Pyhä ev.lut. kirkon yhteinen painopiste SEN oli mukana ev.lut. kirkon kolmivuotisen (2010 2012) Pyhä-painopisteen arvioinnissa ja päätösvuoden suunnittelussa. Painopisteellä haluttiin rohkaista pyhän etsimiseen ja lähestymiseen, vahvistaa kristillistä uskoa ja elämäntapaa ja edistää luomakunnan hyvinvointia. 2.2.6. Marian monet kasvot SEN oli mukana FOKUS ry:n Kulttuurifoorumissa, jonka otsikkona oli Marian monet kasvot. Se oli kolmen viikon (9. 30.3.) tapahtumasarja, joka toi esille Jumalansynnyttäjään liittyviä aiheita keskustelutilaisuuksissa, seminaarissa, luentoillassa, konsertissa ja virsilaulutilaisuudessa. Ohjelman selkäranka oli kuvataiteilija Riikka Juvosen Maria-aiheisten teosten näyttely Tuomiokirkon kryptassa. 2.2.7 Suomalais-virolainen uskontokasvatusseminaari Kasvatusasiain jaosto järjesti seminaarin yhteistyössä Viron Kirkkojen Neuvoston, Tarton yliopiston ja Viron uskonnonopettajien liiton kanssa. Kasvatusasiain jaoston jäsenten ja muiden asiantuntijoiden muodostama suomalaisryhmä tapasi eri kirkkojen edustajia ja sai ajankohtaisen ja analyyttisen kuvan Viron yhteiskunnan uskontososiologisesta tilanteesta. Varsinaisessa seminaarissa pohdittiin uskonnonopetuksen tarpeita ja toimintamalleja molemmissa maissa. Tarkemmin kohdassa Kasvatusasiain jaosto. 18