EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Istuntoasiakirja 2004 LOPULLINEN A5-0362/2000 28. marraskuuta 2000 ***I MIETINTÖ 1. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 218/92 muuttamisesta (KOM(2000) 349 C5-0298/2000 2000/0147(COD)) ja * 2. Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta tiettyihin sähköisessä muodossa toimitettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen osalta (KOM(2000) 349 C5-0467/2000 2000/0148(CNS)) Talous- ja raha-asioiden valiokunta Esittelijä: José Manuel García-Margallo y Marfil RR\426827.doc PE 285.557

Lainsäädäntömenettelyistä käytettävät symbolit * Kuulemismenettely yksinkertainen enemmistö **I Yhteistoimintamenettely (ensimmäinen käsittely) yksinkertainen enemmistö **II Yhteistoimintamenettely (toinen käsittely) yksinkertainen enemmistö yhteisen kannan hyväksymiseksi parlamentin jäsenten enemmistö yhteisen kannan hylkäämiseksi tai tarkistamiseksi *** Hyväksyntämenettely parlamentin jäsenten enemmistö lukuun ottamatta EY-sopimuksen 105, 107, 161 ja 300 artiklassa ja EU-sopimuksen 7 artiklassa tarkoitettuja tapauksia ***I Yhteispäätösmenettely (ensimmäinen käsittely) yksinkertainen enemmistö ***II Yhteispäätösmenettely (toinen käsittely) yksinkertainen enemmistö yhteisen kannan hyväksymiseksi parlamentin jäsenten enemmistö yhteisen kannan hylkäämiseksi tai tarkistamiseksi ***III Yhteispäätösmenettely (kolmas käsittely) yksinkertainen enemmistö yhteisen ehdotuksen hyväksymiseksi (Ilmoitettu menettely perustuu komission esittämään oikeusperustaan.) PE 285.557 2/2 RR\426827.doc

SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY...4 1. LAINSÄÄDÄNTÖEHDOTUS ***I...6 LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI...7 2. LAINSÄÄDÄNTÖEHDOTUS *...8 LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI...14 PERUSTELUT...15 TEOLLISUUS-, ULKOMAANKAUPPA-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO...22 OIKEUDELLISTEN JA SISÄMARKKINA-ASIOIDEN VALIOKUNNAN LAUSUNTO...31 RR\426827.doc 3/3 PE 285.557

ASIAN KÄSITTELY Komissio välitti 9. kesäkuuta 2000 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentille EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan mukaisesti ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 218/92 muuttamisesta (KOM(2000) 349 2000/0147(COD)). Parlamentin puhemies ilmoitti 3. heinäkuuta 2000 pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen ehdotuksen asiasta vastaavaan talous- ja raha-asioiden valiokuntaan sekä lausuntoa varten teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokuntaan ja oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokuntaan (C5-0298/2000). Komissio välitti 9. kesäkuuta 2000 päivätyllä kirjeellä Euroopan parlamentille EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti ehdotuksen neuvoston direktiiviksi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta tiettyihin sähköisessä muodossa toimitettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen osalta (KOM(2000) 349 2000/0148(CNS)). Parlamentin puhemies ilmoitti 2. lokakuuta 2000 pidetyssä istunnossa lähettäneensä kyseisen ehdotuksen asiasta vastaavaan talous- ja raha-asioiden valiokuntaan sekä lausuntoa varten teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokuntaan ja oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokuntaan (C5-0467/2000). Talous- ja raha-asioiden valiokunta oli nimittänyt 19. kesäkuuta 2000 pitämässään kokouksessa esittelijäksi José Manuel García-Margallo y Marfilin. Valiokunta käsitteli komission ehdotuksia ja mietintöluonnosta 28. elokuuta, 6. marraskuuta, 21. marraskuuta ja 28 marraskuuta 2000 pitämissään kokouksissa. Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi 1. luonnoksen lainsäädäntöpäätöslauselmaksi äänin 25 puolesta, 9 vastaan ja 1 tyhjä. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Christa Randzio-Plath (puheenjohtaja), José Manuel García-Margallo y Marfil (varapuheenjohtaja ja esittelijä), Ioannis Theonas (varapuheenjohtaja), Alejandro Agag Longo, Luis Berenguer Fuster, Hans Blokland, Hans Udo Bullmann, Martin Callanan (Jonathan Evansin puolesta), Harald Ettl (Pervenche Berès'n puolesta), Monica Frassoni (Alain Lipietzin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Robert Goebbels, Lisbeth Grönfeldt Bergman, Christopher Huhne, Liam Hyland, Juan de Dios Izquierdo Collado (Simon Francis Murphyn puolesta), Pierre Jonckheer, Giorgos Katiforis, Werner Langen (Christoph Werner Konradin puolesta), Astrid Lulling, Jules Maaten (Carles-Alfred Gasòliba i Böhmin puolesta), Thomas Mann (Othmar Karasin puolesta), Ioannis Marinos, Peter Michael Mombaur (Alain Madelinin puolesta), Karla M.H. Peijs (Amalia Sartorin puolesta), Fernando Pérez Royo, Mikko Pesälä, (Karin Riis- Jørgensenin puolesta), José Javier Pomés Ruiz, John Purvis (Piia-Noora Kaupin puolesta), Alexander Radwan, Bernhard Rapkay, Olle Schmidt, Charles Tannock, Marianne L.P. Thyssen, Helena Torres Marques, Bruno Trentin, Ieke van den Burg (Richard A. Balfen puolesta), Theresa Villiers ja Karl von Wogau. PE 285.557 4/4 RR\426827.doc

Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja oikeudellisten ja sisämarkkina-asioiden valiokunnan lausunnot 2. ehdotuksesta (KOM(2000) 349 2000/0148(CNS)) ovat tämän mietinnön liitteenä. Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 28. marraskuuta 2000. Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään. RR\426827.doc 5/5 PE 285.557

1. LAINSÄÄDÄNTÖEHDOTUS 1. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 218/92 muuttamisesta (KOM(2000) 349 C5-0298/2000 2000/0147(COD)) Ehdotusta muutetaan seuraavasti: Komission teksti 1 Parlamentin tarkistukset (Tarkistus 1) 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 6 artiklan 4 kohta (asetus (ETY) N:o 218/92) 3) Korvataan 6 artiklan 4 kohta seuraavasti: 4. Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava, että henkilöt, joita tavaroiden yhteisöluovutukset tai yhteisöpalvelujen suoritukset koskevat, saavat vahvistuksen tietyn henkilön arvonlisäverotunnisteen voimassaolosta. Komissio antaa 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti luvan tällaisen vahvistuksen toimittamiseen sähköisessä muodossa kyseisten viranomaisten määräämien edellytysten mukaisesti. 3) Korvataan 6 artiklan 4 kohta seuraavasti: 4. Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava, että henkilöt, joita tavaroiden yhteisöluovutukset tai yhteisöpalvelujen suoritukset koskevat, saavat vahvistuksen tietyn henkilön arvonlisäverotunnisteen voimassaolosta. Komissio antaa 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti luvan tällaisen vahvistuksen toimittamiseen myös sähköisessä muodossa kyseisten viranomaisten määräämien edellytysten mukaisesti. Sähköisen menettelyn käyttöönotto arvonlisäverotunnisteen vahvistamiseksi keventää yritysten arvolisäverohallintoa ja vastaa sähköisen kaupankäynnin luonnetta. Joissakin maissa vielä käytössä oleva kaksivaiheinen arvonlisäverotunnisteen vahvistamismenettely kumoaa Internetin käytön edut. Sähköisen kaupankäynnin edut perustuvat ennen kaikkea nopeuteen. Arvonlisäverotunnisteen tarkistaminen perinteistä kirjallista tietä (postitse tai faksitse) estää mahdollisia asiakkaita saattamasta kauppaa pikaisesti päätökseen. Tarkistuksella halutaan painottaa sähköisen menettelyn tarpeellisuutta sekä kannustaa jäsenvaltioita tarjoamaan mahdollisuuden käyttää vaihtoehtoista sähköistä menettelyä. 1 Ei vielä julkaistu EYVL:ssä. PE 285.557 6/6 RR\426827.doc

LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 218/92 muuttamisesta (KOM(2000) 349 C5-0298/2000 2000/0147(COD)) (Yhteispäätösmenettely: ensimmäinen käsittely) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2000) 349 1 ), ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C5-0298/2000) 2, ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A5-0362/2000), 1. hyväksyy komission ehdotuksen näin muutettuna; 2. pyytää saada komission ehdotuksen uudelleen käsiteltäväksi, jos komissio aikoo tehdä siihen huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella; 3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. 1 Ei vielä julkaistu EYVL:ssä. 2 Ei vielä julkaistu EYVL:ssä. RR\426827.doc 7/7 PE 285.557

2. LAINSÄÄDÄNTÖEHDOTUS Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta tiettyihin sähköisessä muodossa toimitettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen osalta (KOM(2000) 349 C5-0467/2000 2000/0148(CNS)) Ehdotusta muutetaan seuraavasti: Komission teksti 1 Parlamentin tarkistukset (Tarkistus 2) Johdanto-osan 4 kappale (4) Verovelvoitteiden noudattamisen helpottamiseksi yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneille verovelvollisille on annettava mahdollisuus rekisteröityä arvonlisäverovelvollisiksi vain yhdessä yhteisön jäsenvaltiossa. (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tämä tarkistus on tarpeen komission tekstin selventämiseksi entistä täsmällisempää termiä käyttäen. (Tarkistus 3) Johdanto-osan 5 kappale (5) Arvonlisäverotunnisteen antamisen yhteisön jäsenvaltiossa yhteisön ulkopuoliselle palvelujen toimittajalle olisi tapahduttava ainoastaan tämän direktiivin tarkoituksiin, eikä se merkitse Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 tai 48 artiklassa tai muissa yhteisön direktiiveissä tarkoitettua sijoittautumista, eikä yhteisön ulkopuolisen palvelujen toimittajan tule hyötyä Euroopan yhteisön perustamissopimukseen tai yhteisön direktiiveihin kirjatuista sisämarkkinavapauksista pelkän arvonlisäverotunnisteen saamisen ansiosta. (5) Arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymisen yhteisön jäsenvaltiossa yhteisön ulkopuoliselle palvelujen toimittajalle olisi tapahduttava ainoastaan tämän direktiivin tarkoituksiin, eikä se merkitse Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 tai 48 artiklassa tai muissa yhteisön direktiiveissä tarkoitettua sijoittautumista, eikä yhteisön ulkopuolisen palvelujen toimittajan tule hyötyä Euroopan yhteisön perustamissopimukseen tai yhteisön direktiiveihin kirjatuista sisämarkkinavapauksista pelkän arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymisen ansiosta. 1 EYVL C ei vielä julkaistu. PE 285.557 8/8 RR\426827.doc

(Vastaava muutos tehdään kaikkialle tekstiin.) Katso tarkistuksen 1 perustelu. (Tarkistus 4) Johdanto-osan 5 a kappale (uusi) (5a) Jotta voitaisiin varmistaa niiden arvonlisäverotulojen oikeudenmukainen jakautuminen, jotka saadaan liiketoimista yhteen jäsenvaltioon rekisteröityneiden EU:n ulkopuolisten toimittajien ja toisessa jäsenvaltioissa olevien eiverovelvollisten henkilöiden välillä, otetaan käyttöön jäsenvaltioiden välinen palautusjärjestelmä. Näissä liiketoimissa on sovellettava saatujen tulojen jakamista jäsenvaltioiden välillä, koska EU:n ulkopuoliset toimittajat pyrkivät jäsenvaltioiden erilaisten arvonlisäverokantojen vuoksi rekisteröitymään jäsenvaltiossa, jossa verokanta alhaisin. Tällöin nämä valtiot saisivat palveluista maksettavan arvonlisäveron, kun kyseessä ovat toisessa jäsenvaltiossa oleville eiverovelvollisille henkilöille suoritettavat palvelut. (Tarkistus 5) Johdanto-osan 9 a kappale (uusi) (9a) Komission tulee seurata jatkuvasti lainsäädännön täytäntöönpanon tilannetta jäsenvaltioissa markkinoiden vääristymien välttämiseksi, ja Euroopan parlamentille ja neuvostolle on tiedotettava tilanteesta. On tarpeen seurata, pannaanko direktiivi todellisuudessa täytäntöön kilpailun vääristymien poistamisen tavoitteen mukaisesti. On mahdollista, että kilpailun vääristymät säilyvät jäsenvaltioiden arvonlisäverokannassa esiintyvien erojen vuoksi. RR\426827.doc 9/9 PE 285.557

(Tarkistus 6) Johdanto-osan 10 a kappale (uusi) 10a) Sähköisessä muodossa toimitettaviin palveluihin sovellettavista arvonlisäverojärjestelyistä on laadittava lisäselvityksiä, joita komissio antaa kesään 2001 mennessä seuraavista aiheista: - Miten varmistaa EU:n alueelle ja sen ulkopuolelle sijoittautuneiden palvelujen toimittajien tasapuolinen kohtelu? - Miten arvonlisäverojärjestelyitä koskevat eri ehdotukset voivat vaikuttaa sähköisessä muodossa toimitettavien palvelujen tarjoajien sijoittautumispaikan valintaan? - Miten taata EU:ssa sääntelyn parempi koordinaatio kansainvälisten toimien kanssa? - Onko mahdollista ottaa käyttöön jäsenvaltioiden välinen palautusjärjestelmä? - Miten ratkaista muut Euroopan parlamentin talous- ja rahaasioiden valiokunnan mietinnössä esiin tuodut komission ehdotuksen ongelmakysymykset? Komission olisi analysoitava sähköisessä muodossa toimitettavien palvelujen alv-kohtelua ennen direktiivin voimaantuloa. (Tarkistus 7) 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN f ALAKOHDAN ENSIMMÄINEN ALAKOHTA 9 artiklan 2 kohdan e a alakohdan ensimmäinen alakohta (uusi) (direktiivi 77/388/ETY) f) edellä c alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu sähköisessä muodossa toimitettavien palvelujen sekä tietokoneohjelmistojen ja tietojenkäsittelyja tietokonepalvelujen, mukaan luettuina verkkosivujen ylläpito ja suunnittelu, ja f) edellä c alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu sähköisessä muodossa toimitettavien palvelujen sekä tietokoneohjelmistojen ja tietojenkäsittelyja tietokonepalvelujen, mukaan luettuina verkkosivujen ylläpito ja suunnittelu, ja PE 285.557 10/10 RR\426827.doc

muiden vastaavien palvelujen ja tiedon luovutuksen suorituspaikka on se paikka, jossa vastaanottajalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, johon palvelu toimitetaan, taikka näiden puuttuessa vastaanottajan vakituinen kotipaikka tai asuinpaikka, kun palvelujen suorittajana on muiden vastaavien palvelujen, koulutuspalvelujen ja tiedon luovutuksen suorituspaikka on se paikka, jossa vastaanottajalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, johon palvelu toimitetaan, taikka näiden puuttuessa vastaanottajan vakituinen kotipaikka tai asuinpaikka, kun palvelujen suorittajana on Jäsenvaltioihin sijoittautuneiden instituutioiden ja yritysten kolmansille maille, kehitysmaat mukaan luettuina, kohdistamat koulutuspalvelut tulee vapauttaa arvonlisäverosta. Sen vuoksi tässä artiklassa on tarpeen mainita kyseinen ala. (Tarkistus 8) 1 ARTIKLAN 3 KOHTA 24 artiklan 2 a kohta (direktiivi 77/388/ETY) 3) Lisätään 24 artiklaan seuraava 2a kohta: 2a. Jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta 9 artiklan 2 kohdan f alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettujen palvelujen suorittajat silloin, kun ne toimittavat yhteisön alueelle ainoastaan kyseisiä palveluja ja niiden vuosittainen liikevaihto ei ylitä 100 000 euroa. Tämä yläraja lasketaan 4 kohdan mukaisesti. 3) Lisätään 24 artiklaan seuraava 2a kohta: 2a. Jäsenvaltioiden on vapautettava arvonlisäverosta 9 artiklan 2 kohdan f alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettujen palvelujen suorittajat silloin, kun ne toimittavat yhteisön alueelle ainoastaan kyseisiä palveluja ja niiden vuosittainen liikevaihto ei ylitä 40 000 euroa. Tämä yläraja lasketaan 4 kohdan mukaisesti. Vaikka jäsenvaltioissa sovelletaan hyvin erisuuruisia liikevaihdon ylärajoja arvonlisäverosta vapauttamiseen, ne jäävät silti kaikki paljon alle komission ehdottaman 100 000 euron. Ylärajan asettaminen korkeintaan puoleen komission ehdottamasta määrästä, tai mieluiten vain 40 000 euroon, olisi siksi järkevämpää. (Tarkistus 9) RR\426827.doc 11/11 PE 285.557

1 ARTIKLAN 5 KOHDAN B ALAKOHDAN f ALAKOHDAN ENSIMMÄINEN ALAKOHTA 22 artiklan 1 kohta (direktiivi 77/388/ETY) f) Yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen verovelvollisen, joka suorittaa 9 artiklan 2 kohdan f alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa määriteltyjä sähköisessä muodossa toimitettavia palveluja muille kuin verovelvollisille henkilöille yhteisön sisällä siten, että palvelujen arvo ylittää 24 artiklan 2a kohdassa mainitun ylärajan, on rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa palvelut suoritetaan. (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Katso tarkistuksen 1 perustelu. (Tarkistus 10) 1 a artikla (uusi) 1 a artikla Neuvosto hyväksyy EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan mukaista menettelyä noudattaen toimet sen takaamiseksi, että arvonlisävero, joka peritään 28 h artiklan ja 22 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti sijoittautuneilta verotettavilta henkilöiltä, siirretään sille jäsenvaltiolle, jossa arvonlisävero oli maksettava tai jossa se maksettiin. Tarkistus on pohjana komission ehdotukselle neuvoston asetukseksi, joka koskee verotulojen jakamisjärjestelmän perustamista. Näissä liiketoimissa tarvitaan jäsenvaltioiden välistä tulojenjakojärjestelmää, koska EU:n ulkopuoliset toimittajat pyrkivät jäsenvaltioiden välisten arvonlisäverokantojen erojen vuoksi rekisteröitymään siinä jäsenvaltiossa, jossa verokanta on alhaisin. Tällöin nämä valtiot saisivat palveluista maksettavan arvonlisäveron, kun kyseessä ovat palvelut ei-verovelvollisille toisessa jäsenvaltiossa. PE 285.557 12/12 RR\426827.doc

(Tarkistus 11) 2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2001. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Komission olisi analysoitava sähköisessä muodossa toimitettavien palvelujen alv-kohtelua ennen direktiivin voimaantuloa. Katso tarkistuksen 3 perustelu. (Tarkistus 12) 2 a artikla (uusi) (direktiivi 77/388/ETY) (2a) Komissio seuraa rekisteröintimenettelyä ja raportoi parlamentille 1 päivään tammikuuta 2002 mennessä, esiintyykö markkinoilla vääristymiä. RR\426827.doc 13/13 PE 285.557

LUONNOS LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAKSI Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta tiettyihin sähköisessä muodossa toimitettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen osalta (KOM(2000) 349 C5-0467/2000 2000/0148(CNS)) (Yhteispäätösmenettely) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2000) 349 1 ), neuvoston kuultua sitä EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti (C5-0467/2000), ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan, ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja oikeudellisten ja sisämarkkinaasioiden valiokunnan lausunnot (A5-0362/2000), 1. hyväksyy komission ehdotuksen näin muutettuna; 2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti EY:n perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti; 3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 4. vaatii aloittamaan neuvottelumenettelyn, jos neuvosto aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta; 5. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen; 6. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle. 1 Ei vielä julkaistu EYVL:ssä. PE 285.557 14/14 RR\426827.doc

PERUSTELUT I. Johdanto Komission kahden ehdotuksen päätarkoituksena on korjata tilanne, jossa eurooppalaiset sähköistä kauppaa harjoittavat yritykset ovat tällä hetkellä kilpailullisesti huonommassa asemassa kuin kolmansissa maissa toimivat yritykset. Kilpailuhaitta on seurausta tietyistä EU:n arvonlisäverosäännösten puutteista. Perustavat säännökset annettiin lähes 30 vuotta sitten eli kauan ennen Internetin tuloa kansainvälisen kaupan välineeksi. Ehdotukset koskevat pääasiallisesti Internetistä ladattavia palveluita sekä pysyvään tilaukseen tai kertamaksulähetyksiin pohjautuvia radio- ja TV-palveluja. Tämänhetkisten säännösten mukaan EU:ssa toimivan palvelujen tarjoajan suorittamat sähköiset toimitukset kuuluvat aina arvonlisäveron alaisuuteen riippumatta palvelujen käyttöpaikasta. Toisaalta EU:n ulkopuolelta tulevat palvelut eivät ole arvonlisäveron alaisia, vaikka niitä kulutettaisiin tai käytettäisiin EU:ssa. Tämän seurauksena EU:n yritykset ovat kilpailullisesti huonommassa asemassa sisämarkkinoilla sekä maailmanmarkkinoilla. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että komission ehdotusten päämääränä on tarjota alalla syrjimättömät toimintaedellytykset niin, että kaikki EU:ssa käytettävät sähköisesti toimitettavat palvelut kuuluvat arvonlisäveron alaisuuteen, ja EU:n ulkopuolella kulutettavat palvelut ovat vapaita arvonlisäverosta. Näin EU:n ulkopuolisia yrityksiä koskevat samat velvoitteet kuin EU:n yrityksiä, kun edelliset myyvät palvelujaan kuluttajille EU:ssa. Kyseessä ovat ensimmäiset ehdotukset, jotka hyväksytään komission uuden arvonlisäverostrategian alaisuudessa. Strategia hyväksyttiin viime kesäkuussa ja siinä keskitytään neljään päätavoitteeseen: yksinkertaistamiseen, nykyaikaistamiseen, olemassa olevien säännösten entistä yhdenmukaisempaan soveltamiseen ja entistä tiiviimpään hallinnolliseen yhteistyöhön. Komissio toteaa, että sen ehdotukset, joista käydään hyvin kiihkeää keskustelua, vastaavat sähköisen kaupan verottamista koskevia kansainvälisiä periaatteita, joista sovittiin Ottawassa vuonna 1998 pidetyssä OECD:n ministerikokouksessa, ja esittelijä on asiasta samaa mieltä. Ensiksikin on syytä panna merkille sovitut verotuksen laajat suuntaviivat ja tehdyt johtopäätökset, jotka ilmentävät näitä periaatteita kulutusverojen suhteen. Laajat periaatteet ovat: Neutraalius (i) Verotuksen pitäisi olla neutraalia ja oikeudenmukaista sähköisen kaupan eri muotojen kesken sekä kaupan perinteisten ja sähköisten muotojen välillä. Liiketoimintaa koskevat päätökset pitäisi tehdä ennemminkin taloudellisten kuin verotuksellisten seikkojen pohjalta. Kun veronmaksajat ovat samanlaisessa tilanteessa toteuttaen samanlaisia liiketoimia, heidän verotuksensa tason tulisi olla samanlainen. Tehokkuus (ii) Säännösten noudattamisesta veronmaksajille aiheutuvien kulujen ja veroviranomaisille aiheutuvien hallinnollisten kulujen tulisi olla mahdollisimman pieniä. Varmuus ja yksinkertaisuus RR\426827.doc 15/15 PE 285.557

(iii) Verosäännösten tulisi olla selkeitä ja helppotajuisia niin, että veronmaksajat pystyvät ennakoimaan etukäteen liiketoimen verotukselliset seuraukset. Heidän on myös tiedettävä, milloin, missä ja miten vero peritään. Tehokkuus ja oikeudenmukaisuus (iv) Verotuksen tulisi tuottaa oikea määrä veroja oikeaan aikaan. Veronkierron ja verojen välttämisen mahdollisuudet tulisi minimoida pitäen vastatoimet kuitenkin oikeassa suhteessa aiheutuviin riskeihin nähden. Joustavuus (v) Verotusjärjestelmien tulisi olla joustavia ja dynaamisia, jotta ne pysyisivät teknisen ja kaupallisen kehityksen tasalla. Kulutusverojen suhteen on päädytty seuraaviin johtopäätöksiin: (1) Rajat ylittävän kaupan kulutusverotusta koskevien sääntöjen on johdettava siihen, että verotus tapahtuu samassa paikassa kuin kulutuskin, ja pitäisi pyrkiä kansainväliseen yksimielisyyteen siitä, milloin hyödykkeet katsotaan kulutetuiksi tietyssä paikassa. (2) Kulutusverojen suhteen digitaalisten tuotteiden toimitusta ei pidä katsoa hyödykkeiden toimittamiseksi. (3) Kun yritykset ja muut maassa toimivat organisaatiot vastaanottavat palveluita ja aineettomia hyödykkeitä maan ulkopuolella olevilta toimittajilta, maiden tulisi tarkastella käänteisen verovelvollisuuden, itsearvioinnin tai muiden vastaavien mekanismien käyttöä, jos niiden avulla voitaisiin suojata välittömästi maiden tulopohjaa ja kotimaisten toimittajien kilpailukykyä. (4) Maiden tulisi varmistaa, että yhdessä WCO:n kanssa sekä kuljettajia ja muita osapuolia kuullen kehitetään asianmukaiset järjestelmät verojen keräämiseksi fyysisten hyödykkeiden tuonnista. Tällaiset järjestelmät eivät saa tarpeettomasti haitata verojen keruuta ja tuotteiden tehokasta toimitusta kuluttajille. II. Oikeudellinen kehys 1. 6. arvonlisäverodirektiivi (77/388/ETY) Se, että sähköisiä toimituksia pidetään palveluina kuten päätettiin 6. heinäkuuta 1998 pidetyssä Ecofin-neuvoston kokouksessa sekä Ottawassa (katso aiempi 2. kohta) käy ilmi jo 6. arvonlisäverodirektiivin 6 artiklan sanamuodosta, jolla palvelut määritetään. Relevantti on kuitenkin 9 artikla, joka määrittää verotettavien liiketoimien paikan palvelujen suorittamisen yhteydessä. Palveluja käsitellään seuraavasti: 6. arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan mukaan "Palvelujen suorituspaikkana on pidettävä paikkaa, jossa suorittajalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palvelu suoritetaan, taikka jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, suorittajan kotipaikkaa tai pysyvää asuinpaikkaa." Näin PE 285.557 16/16 RR\426827.doc

palvelusta tulisi periä vero, joka vastaa toimipaikkana olevassa maassa perittävää veroa ja joka on kyseisen maan verotuloa (katso myös "Options for a Definitive VAT System" lopullisen arvonlisäverojärjestelmän vaihtoehdot", EP:n työasiakirja, talousasioiden sarja E - 5, 09-1995 - ei saatavissa suomenkielisenä). On kuitenkin olemassa pitkä luettelo erivapauksista ja poikkeuksista. Kun on kyse rakennuksiin liittyvästä työstä, palvelun suorituspaikka on rakennuksen sijaintipaikka (9 artiklan 2 kohdan a alakohta). Kuljetuspalvelujen suorituspaikka on paikka, jossa kuljetus tapahtuu (9 artikla 2 kohdan b alakohta). Muissa tapauksissa suorituspaikka on paikka, jossa palvelu suoritetaan (9 artikla 2 kohdan c alakohta) paitsi tapauksissa, joissa asiakas on arvonlisäveron osalta rekisteröity toiseen jäsenvaltioon, kun suorituspaikka on paikka, johon asiakas on sijoittautunut (9 artiklan 2 kohdan e alakohta). 2. Ehdotukset 9 artiklan tämänhetkiset säännökset johtavat edellä mainittuun kilpailun vääristymiseen sähköisten palvelujen toimitusten yhteydessä. Siksi komissio ehdottaa uuden f alakohdan lisäämistä 9 artiklan 2 kohtaan, joka käsittää seuraavat sähköisesti toimitettavat palvelut: - kulttuuri-, taide-, urheilu-, tiede-, kasvatus-, viihde- tai vastaava toiminta, mukaan lukien tällaisen toiminnan järjestäjän harjoittama toiminta sekä tällaisen toiminnan mahdolliset liitännäiset palvelut (9 artiklan 2 kohdan c alakohta, ensimmäinen luetelmakohta) mukaan lukien lähetystoiminta kaikissa muodoissaan sekä muut sähköisesti toimitetut äänet ja kuvat, - ohjelmat ja tietokonepelit, - tietojenkäsittely (9 artiklan 2 kohdan 3 alakohta) ja tietokonepalvelut kuten verkkosivujen sijoittaminen ja suunnittelu sekä muut samankaltaiset palvelut, - tietojen luovutus. Kaupan vääristymisen välttämiseksi ehdotetaan, että näiden palvelujen suorituspaikka olisi paikka, johon asiakkaan liiketoiminta on sijoittunut tai jossa asiakkaalla on kiinteä paikka, jossa palvelu suoritetaan... kun palvelut tarjoava verovelvollinen henkilö (eli yritys) - on asettautunut yhteisöön ja tarjoaa palvelun yhteisön ulkopuolella oleville asiakkaille (arvonlisäveroa ei peritä); - on asettautunut yhteisöön ja tarjoaa palvelun toiseen yhteisön jäsenvaltioon asettuneelle verovelvolliselle; - on yhteisön ulkopuolella ja tarjoaa palvelun yhteisöön asettautuneille henkilöille. Kun verovelvollinen suorittaa palveluja yhteisöön asettautuneille ei-verovelvollisille, suorituspaikka on paikka, jonne palvelun suorittajan yritys on asettunut. Yhteisön ulkopuolisten toimittajien on rekisteröidyttävä siinä jäsenvaltiossa, joissa palvelut suoritetaan (1 artiklan 5 kohdan b alakohta). Jotta hallinnolliset velvoitteet voitaisiin pitää mahdollisimman pieninä, kolmansien maiden yritykset tarvitsevat vain yhden rekisteröinnin harjoittaakseen liiketoimintaa koko yhtenäismarkkinoilla. Lisäksi ehdotetaan 100 000 euron vuotuista rajaa, jonka alapuolella kolmannen maan yritys on vapaa arvonlisäverosta. RR\426827.doc 17/17 PE 285.557

Yritysten välisiä liiketoimia verotetaan siten käänteisen verovelvollisuuden mukaisesti (jos asiakas on rekisteröitynyt arvonlisäveroon liittyen jossakin toisessa jäsenvaltioissa); toisin sanoen asiakas on arvonlisäverovelvollinen omassa kotimaassaan. Mitä tulee lopullista kuluttajaa koskeviin liiketoimiin, toimittajat perivät ja ilmoittavat edelleen arvonlisäveron. Siksi on tärkeää, että toimittajat voivat erottaa toisistaan verotettavat asiakkaat (yritykset) ja ei-verotettavat asiakkaat (yksityiset). Lisäksi, kun on kyse lopulliselle kuluttajalle tarjottavista palveluista, toimittajan on määritettävä kuluttajan asuinmaa, koska veroa ei peritä, jos vastaanottaja asuu yhteisön ulkopuolella. Komissio katsoo, että arvonlisäverotietojen vaihtojärjestelmän (VIES) nykyaikaistamisen ansiosta yksityisten asiakkaiden ja yritysasiakkaiden erottamisen toisistaan ei pitäisi aiheuttaa ongelmia. Toisen kysymyksen suhteen komissio katsoo, että "varmennettavissa olevan luottokortin laskutusosoitteen pyytäminen... vakiintuneen käytännön mukaisesti saattaa olla varteenotettavin vaihtoehto" (s. 9). Komissio ehdottaa, että näihin palveluihin sovellettaisiin "pääsääntöisesti tavanomaista arvonlisäverokantaa" (johdanto-osan 9 kappale, s. 23). III. Kommentit Yhteisön arvonlisäverosäännöksiä on kiistämättä ajanmukaistettava teknologisen muutoksen huomioonottamiseksi. Komission ehdotukset koskevat vain (tällä hetkellä) varsin rajallista aluetta, vaikkakin sillä on suuret kasvumahdollisuudet. Eurooppalaisten yritysten muita huonommat kilpailuehdot alalla eivät ainoastaan oikeuta toimia vaan ne myös vaativat niitä. Esittelijä katsoo, että ehdotuksiin sisältyy useita epävarmuustekijöitä, mutta suurinta osaa niistä voitaisiin sietää ainakin jonkin aikaa, jotta päästäisiin tavoitteeseen, joka on yhtäläisten toimintaedellytysten luominen sähköisille palveluille mahdollisimman nopeasti. Muuatta hyvin tärkeää kysymystä ei kuitenkaan käsitellä ehdotuksessa riittävästi. Kolmansien maiden yritysten yksittäistä rekisteröintiä koskeva vaatimus on myönteinen seikka, sillä se on näiden yritysten kannalta kaikkein vähiten byrokraattinen vaihtoehto. Sen seurauksena on kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydellä, että kolmansien maiden yritykset rekisteröityvät niihin jäsenvaltioihin, joissa arvonlisäverokanta on alhaisin. Koska arvonlisävero on EU:ssa 15 25 %, kustannusetu voi olla varsin merkittävä. Tämän seurauksena monien jäsenvaltioiden saamat verotulot vähenevät. Vaikka ongelmaa voidaankin käsitellä vaatimalla yrityksiltä rekisteröitymistä kaikissa jäsenvaltioissa, joissa ne harjoittavat liiketoimintaa, kuten puheenjohtajavaltio Ranska esitti kompromissiasiakirjassa syyskuussa, se ei ole esittelijän mielestä kuitenkaan riittävä ratkaisu. Tärkein tällaisen menettelyn vastainen argumentti on, että se syrjisi selvästi kolmansien maiden yrityksiä EU:n yrityksiin nähden, jotka voivat yhden rekisteröinnin ansiosta harjoittaa liiketoimintaa koko sisämarkkinoilla. Ehdotusten tarkoituksena on yhtäläisten toimintaedellytysten tarjoaminen eikä yhdenlaisen syrjinnän korvaaminen toisenlaisella. Ei ole edes varmaa, onko puheenjohtajavaltio Ranskan kompromissi WTO:n määräysten mukainen. Lisäksi suuret EU:n ulkopuoliset yritykset joutuisivat todennäköisesti valitsemaan asettautumisen EU:hun, jolloin ne hyötyisivät sisämarkkinoiden vapauksista ja välttäisivät moninkertaisen rekisteröitymisen. Tällöin todellinen moninkertaisen rekisteröitymisen taakka jäisi pienemmille yrityksille. Tulojen jakautuminen jäsenvaltioiden välillä - selvitysjärjestelmä PE 285.557 18/18 RR\426827.doc

Siksi paras ratkaisu on, että säilytetään yksi rekisteröitymispaikka ja luodaan tulojen jakamisjärjestelmä eli selvitysjärjestelmä, jonka avulla voidaan taata verotulojen oikeudenmukainen jakautuminen jäsenvaltioiden välillä. Euroopan parlamentti on vaatinut selvitysjärjestelmää pitkään samassa yhteydessä, kun siirrytään alkuperämaan periaatteeseen perustuvaan lopulliseen arvonlisäverojärjestelmään. Komissio ehdotti tällaista selvitysjärjestelmää jo kymmenen vuotta sitten tehdessään tällaista lopullista arvonlisäverojärjestelmää koskevia ehdotuksia. Koska kohteena oleva ala on varsin pieni ja liiketoimien määrä rajallinen, selvitysjärjestelmän luomisen pitäisi olla mahdollista. Lisäksi voidaan hyödyntää alalla aiemmin tehtyä työtä, ja saadut kokemukset ovat arvokkaita tulevaisuudessa järjestelmän toimiessa, kun (ja jos) kvanttihyppy lopulliseen arvonlisäverojärjestelmään tehdään. Järjestelmä vaikuttaisi pelkästään palveluihin, joita EU:n ulkopuoliset ja jossakin jäsenvaltiossa rekisteröityneet yritykset toimittavat jossakin toisessa jäsenvaltioissa oleville ei-verovelvollisille, koska yritysten välisissä liiketoimissa sovelletaan käänteistä verovelvollisuutta. Mitä tulee EU:ssa olevan yrityksen jossakin toisessa jäsenvaltiossa olevalle lopulliselle asiakkaalle tarjoamiin palveluihin, vaikuttaa siltä, että tämänhetkinen menettely arvonlisäveron periminen maassa, joka on palvelun tarjoajan sijaintipaikka on jäsenvaltioiden kannalta tyydyttävä. Selvitysjärjestelmän rakenteelle on useita vaihtoehtoja. Ensinnäkin on selvitettävä, perustetaanko keskitetty selvitysjärjestelmä, jota käyttäisi komission alaisuuteen luotu uusi virasto. Toinen vaihtoehto olisi, että selvitysjärjestelmä perustettaisiin jäsenvaltioiden välisten kahdenvälisten sopimusten avulla. Toinen ratkaistava kysymys on, olisiko selvitysjärjestelmän tietolähteenä verotettavien henkilöiden keräämät tiedot esimerkiksi arvonlisäveron palautusten kautta, vai olisiko kyse makrotaloudellisista tiedoista. Tulojen jakaminen voisi puolestaan perustua indikaattoreihin, joita voisivat olla esim. väestö, BKT tai sähköisten yhteyksien suhteellinen osuus. Mielenkiintoinen esimerkki on palautusjärjestelmä, jonka komissio esitti ehdotuksessa arvonlisäveron vähennysoikeudesta (KOM(1998) 377). Rajat ylittävän vähennyksen periaatteen luominen edellytti 6. arvonlisädirektiivin muuttamista, mutta liittyen selvitysjärjestelmään, joka vaikuttaa vain kansallisten hallintoelinten välisiin suhteisiin eikä veronmaksajaan kohdistuviin suhteisiin, esitettiin erillinen asetus. Ehdotus rajat ylittävän vähennyksen sisältävästä selvitysjärjestelmästä perustuu toimii verovelvollisilta kerättyihin tietoihin. Tiedot kerätään joko henkilöiden arvonlisäveron palautusten tai erillisen luettelon kautta, eivätkä ne perustu makrotaloudellisiin tietoihin. Erilainen esimerkki kahdenvälisistä sopimuksista esitettiin ainakin periaatteessa Feiran Eurooppa-neuvostossa 19. 20. kesäkuuta, ja se koski lähdeverokompromissia. Veropakettia koskevassa selvityksessä todettiin, että "Lähdeveron pidättävä jäsenvaltio suostuu siirtämään asianmukaisen osuuden lähdeverotuloista sijoittajan asuinvaltioon." On mielenkiintoista nähdä, miten tämä ratkaisu toteutetaan käytännössä (2 b kohta). Samalla, kun keskitetyssä selvitysjärjestelmässä on kiistämättä omat etunsa erityisesti silloin, kun mukana on suuri määrä jäsenvaltioita, siihen liittyy myös joitakin kielteisiä piirteitä. Ensinnäkin jäsenvaltiot ovat hyvin haluttomia siirtämään järjestelmän valvontavaltaa komissiolle. Toiseksi syntyy ongelmia, jos luvut "eivät täsmää", toisin sanoen, jos jäsenvaltiot vaativat järjestelmästä liikaa ja maksavat siihen liian vähän. RR\426827.doc 19/19 PE 285.557

On varmaa, että kyseisellä alueella ei tule olemaan monia jäsenvaltioita, koska EU:n ulkopuoliset yritykset rekisteröitynevät erittäin suurella todennäköisyydellä maihin, joissa arvonlisäverokanta on matalin. Näiden maiden tulisi sitten sopia takaisinmaksua koskevista järjestelyistä muiden jäsenvaltioiden kanssa. Siksi kahdenvälisiin tai mieluummin monenvälisiin sopimuksiin perustuva selvitysjärjestelmä voisi olla toteuttamiskelpoinen ja parempi kuin keskitetty selvitysjärjestelmä. Feiran kompromissi voi siksi olla mielenkiintoinen ennakkotapaus. Esittelijä kannattaa tällaista ratkaisua ja hänen esittämillään tarkistuksilla pyritään tällaisten järjestelmän perustamiseen käyttäen pohjana komission ehdotusta neuvoston asetukseksi. Muita ongelmallisia seikkoja Esittelijä haluaisi kiinnittää seuraavaksi huomiota ehdotusten muihin ongelmallisiin seikkoihin, jotka komissio tunnustaa mutta joiden se arvelee selviävän ennen pitkää: (1) Toimeenpanon valvonta: miksi EU:n ulkopuolinen yritys rekisteröityisi johonkin jäsenvaltioon? Asiakkaat voivat käyttää palveluita riippumatta siitä, ovatko yritykset rekisteröityneet vai eivät. Komission mielestä "yrityksen (edes EU:n ulkopuolelle sijoittautuneen yrityksen) asettuminen alttiiksi merkittävän suuruisille veroveloille maailman suurimmalla markkina-alueella ei voi olla järkevää liiketoimintaa" (s. 10), ja sen vuoksi erityisesti sähköisen kaupan suurimmat yritykset eivät ota tällaista maineeseensa kohdistuvaa riskiä. Lisäksi tehostettu yhteistyö tärkeimpien kauppakumppaneiden verohallintojen kanssa pienentänee ongelman merkitystä entisestään. (2) Joidenkin digitaalisten tuotteiden (eli palveluiden) syrjintä fyysisiin tuotteisiin nähden. Jos ehdotettua normaalia tasoa sovelletaan digitaalisiin tuotteisiin, tämä johtaa joissakin tapauksissa ja esimerkiksi sekä sähköisesti että perinteiseen tapaan myytävien kirjojen ja lehtien suhteen syrjintään, sillä kirjoihin ja lehtiin sovelletaan monissa jäsenvaltioissa kevennettyä verotusta. Komissio ei pidä tätä pahana ongelmana, koska online-tuotteita pidetään yleisesti eri tuotteina kuin niiden fyysisiä vastineita (ainakin kirjojen ja lehtien ollessa kyseessä). Radio- ja TV-lähetykset, joihin sovelletaan kevennettyä verotusta useimmissa jäsenvaltioissa, muodostavat toisen pulmallisen kysymyksen, jota olisi käsiteltävä. Komissio toteaa, että se "aikoo tarkastella tätä kysymystä tekeillä olevassa tarkistuksessa kuudennen arvonlisädirektiivin liitteeseen H" (s. 8). Tiedonannossa "Strategia sisämarkkinoiden arvonlisäverojärjestelmän toiminnan parantamiseksi" (KOM(2000) 348) mainitaan kertomus vähennetyn verokannan soveltamisesta yhtenä vuoden 2000 prioriteeteista. Pienemmän verokannan tarkastelu ja toimet, joilla vältetään edellä mainittu syrjintä, ovat toivottavia, ja ne tulisi toteuttaa ennen ehdotusten toteutusta. (3) Toimittaja määrittelee, onko vastaanottajalla alv-rekisteröinti: On kyseenalaista, suoritetaanko alv-tietojen vaihtojärjestelmän nykyaikaistaminen ajoissa ja onko kaikilla yrityksillä pääsy siihen, jotta ne voisivat täyttää niille ehdotuksesta aiheutuvat velvoitteet. Joissakin jäsenvaltioissa alv-rekisteröinti ei ole pakollinen. (4) Lopullisen kuluttajan asuinpaikan määrittäminen (EU:ssa vai EU:n ulkopuolella): yksityisen asiakkaan osoitteen saaminen luottokortin tietojen perusteella ei ehkä ole niin yksinkertaista kuin komissio väittää. Lisäksi sähköisen käteisrahan uusien ja entistä anonyymimpien muotojen kehittäminen voi tehdä tehtävästä vielä vaikeamman. PE 285.557 20/20 RR\426827.doc

(5) Rajat: 100 000 euron raja, jonka alapuolella EU:n ulkopuoliset toimittajat ovat vapaita alv:stä, vaikuttaa ongelmalliselta. Kansalliset rajat, joiden alapuolella EU:n yritysten ei tarvitse hankkia alv-rekisteröintiä, ovat paljon alhaisemmat, ja joissakin maissa tällaista rajaa ei edes ole. Olisi suotavaa, että jäsenvaltioilla olisi samanlaiset rajat, joita sovellettaisiin kansallisiin, EU:n sekä EU:n ulkopuolisiin yrityksiin. (6) Miten voidaan vetää raja tämän direktiivin alaisuuteen kuuluvien palvelujen ja matkapuhelinten kautta tarjottavien sähköisten palvelujen välille, joista jälkimmäisiin sovelletaan televiestintäasetuksia? Tämä ei ole kuitenkaan suuri ongelma, koska perustavaa eroa selventää seuraava esimerkki: jos asiakas voi ladata tietoja matkapuhelimen kautta, yhteydestä ja sen kestosta perittävä korvaus kuuluu televiestinnän piiriin, kun taas tiedoista perittävä maksu kuuluu sähköiseen kauppaan. Kuten I osassa mainittiin, OECD:ssä tehdään asiaa koskevaa intensiivistä työtä. Tässä mietinnössä käsiteltävät ehdotukset eivät kuitenkaan korvaa tätä työtä, kuten OECD itse on todennut. Suurin ehdotuksia koskeva vastustus tulee Atlantin takaa, ja sillä pyritään säilyttämään amerikkalaisten yhtiöiden kilpailuetu. Mitä tulee sähköisten palvelujen verokohteluun Yhdysvalloissa, on syytä mainita, että ne on tällä hetkellä vapautettu myyntiverosta. Sähköisten palvelujen verovapautta on juuri jatkettu vuoteen 2006 saakka. Lopuksi esittelijä haluaa tuoda esiin, että ehdotuksia tulisi tukea joistakin puutteista huolimatta. Puutteet johtuvat lähinnä tulevaa kehitystä koskevasta epävarmuudesta, ja ne tulisi poistaa hyvissä ajoin ennen direktiivin/asetuksen voimaantuloa. Sähköisiä palveluita koskevien yhtäläisten toimintaedellytysten luominen on pikaisesti tarpeen, mutta on olennaisen tärkeää, että toteutetaan verotulojen jakojärjestelmä, jolla kompensoidaan alvkannaltaan pienimpien jäsenvaltioiden saama etu. Esittelijä ei esitä tarkistuksia asetusehdotukseen, joka koskee vain menettelyjä alv-tunnistenumeron varmistamiseksi. RR\426827.doc 21/21 PE 285.557

24. marraskuuta 2000 TEOLLISUUS-, ULKOMAANKAUPPA-, TUTKIMUS- JA ENERGIAVALIOKUNNAN LAUSUNTO talous- ja raha-asioiden valiokunnalle Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta tiettyihin sähköisessä muodossa toimitettaviin palveluihin sovellettavien arvonlisäverojärjestelyjen osalta (KOM(2000) 349 C5-0467/2000 2000/0148(CNS)) Valmistelija: Glyn Ford ASIAN KÄSITTELY Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta nimitti 12. heinäkuuta 2000 pitämässään kokouksessa valmistelijaksi Glyn Fordin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta 22. marraskuuta 2000 pitämässään kokouksessa. Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi jäljempänä esitetyt tarkistukset äänin 39 puolesta ja 3 vastaan. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Carlos Westendorp y Cabeza (puheenjohtaja), Peter Michael Mombaur (varapuheenjohtaja), Glyn Ford (valmistelija), Yves Butel, Gérard Caudron, Giles Bryan Chichester, Nicholas Clegg, Willy C.E.H. De Clercq, Jonathan Evans (John Purvisin puolesta), Concepció Ferrer, Francesco Fiori (Guido Bodraton puolesta), Colette Flesch, Jacqueline Foster (Malcolm Harbourin puolesta), Pat the Cope Gallagher, Norbert Glante, Lisbeth Grönfeldt Bergman (Anders Wijkmanin puolesta), Michel Hansenne, Philippe A.R. Herzog, Hans Karlsson, Helmut Kuhne (Mechtild Rothen puolesta), Rolf Linkohr, Caroline Lucas, Eryl Margaret McNally, Nelly Maes, Erika Mann, Marjo Tuulevi Matikainen-Kallström, Elizabeth Montfort, Angelika Niebler, Elly Plooij-van Gorsel, Imelda Mary Read, Paul Rübig, Ilka Schröder, Konrad K. Schwaiger, Esko Olavi Seppänen, Helle Thorning-Schmidt (Reino Kalervo Paasilinnan puolesta), Astrid Thors, Jaime Valdivielso de Cué, W.G. van Velzen, Alejo Vidal-Quadras Roca, Dominique Vlasto ja Myrsini Zorba. Taustaa LYHYET PERUSTELUT Komission ehdotus on esitelty Lissabonin Eurooppa-neuvoston huippukokouksen jälkeen. Lissabonissa 23. 24. maaliskuuta 2000 pidetyn kokouksen päätelmien mukaan neuvoston ja Euroopan parlamentin tulee hyväksyä kaikki valmisteilla olevat lait sähköisestä PE 285.557 22/22 RR\426827.doc

kaupankäynnistä vuoden 2000 aikana ja jäsenvaltioiden tulee tehostaa niiden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä vuoteen 2001 mennessä. Tätä tavoitetta on käsitelty komission laatimassa ja Feiran huippukokouksessa 19. 20. kesäkuuta 2000 hyväksytyssä eeurope-toimintasuunnitelmassa. Tiettyjen sähköisessä muodossa toimitettavien palvelujen arvonlisäveroa koskevan direktiivin hyväksyminen sisältyy Feiran eeurope-toimintasuunnitelmaan, jolla pyritään takaamaan sähköisen kaupankäynnin yhteensopivuus EU:n arvonlisäverojärjestelmän kanssa ja muodostamaan ennen kaikkea yhtenäinen toimintakenttä eurooppalaisille sisällöntarjoajille. Nykyinen lainsäädäntö Komission kanta on, että nykyisen direktiivin 9 artiklaa tulisi muuttaa sellaisen vääristyneen kilpailun poistamiseksi, joka syrjii EU:ssa sähköistä kauppaa käyviä yrityksiä. Nykyisen direktiivin mukaan vain EU:hun sijoittautuneiden toimittajien palveluista peritään arvonlisäveroa, koska näitä palveluja suoritetaan yleensä paikassa, johon toimittajat ovat sijoittautuneet. Kolmansiin maihin sijoittautuneiden toimittajien verovelvollisuuden ulkopuolella oleville henkilöille EU:n alueella tarjoamista palveluista ei kuitenkaan peritä arvonlisäveroa. Lisäksi kolmansien maiden kuluttajille tai sellaisille yhteisössä asuville verovelvollisille henkilöille, jotka asuvat eri maassa kuin toimittaja, palveluja tarjoavat EU:n toimittajat ovat edelleen velvollisia maksamaan arvonlisäveroa, koska palvelun suorittamispaikka on sama kuin palvelujen fyysinen toteuttamispaikka. Uusi direktiiviehdotus Nyt käsillä oleva ehdotus keskittyy digitaalisiin verkkopalveluihin ja erityisesti lopullisille kuluttajille suunnattuihin palveluihin, joiden todettiin olevan ongelmallisia verotuksen kannalta, kun otetaan huomioon sähköisen kaupankäynnin jatkuva kehitys (direktiivin 77/388/ETY 9 artikla). Tämän alan kilpailun vääristymisen estämiseksi ehdotuksessa edellytetään yhteisöön sijoittautuneille henkilöille tai kolmansiin maihin sijoittautuneille vastaanottajille sähköisessä muodossa toimitettavien palvelujen verotussäännösten yhdenmukaistamista. Palveluista tulee periä veroa vastaanottajan kotipaikassa. Ehdotuksen verotuspaikkaa koskevat tärkeimmät toimet ovat seuraavat: - Palvelut, joita EU:n ulkopuolelle sijoittautunut palveluntarjoaja suorittaa EU:n sisällä olevalle asiakkaalle: verotuspaikka on EU:n alueella ja näin ollen palveluista peritään arvonlisäveroa. - Palvelut, joita EU:hun sijoittautunut palveluntarjoaja suorittaa EU:n ulkopuolella olevalle asiakkaalle: verotuspaikka on EU:n ulkopuolella ja näin ollen palvelut eivät ole arvonlisäverotuksen alaisia. - Palvelut, joita EU:hun sijoittautunut palveluntarjoaja suorittaa toiselle liikeyritykselle toisessa jäsenvaltiossa: verotuspaikka on asiakkaan kotipaikka. RR\426827.doc 23/23 PE 285.557

- Palvelut, joita EU:hun sijoittautunut palveluntarjoaja suorittaa yksityishenkilölle EU:n sisällä tai samassa jäsenvaltiossa olevalle arvonlisäverovelvolliselle: palvelujen suorituspaikka on palvelun suorittajan liiketoiminnan kotipaikka. Ehdotetaan myös muita sekä yrityksiä että verohallintoa koskevia toimia sähköisen kaupankäynnin verotuskäytännön helpottamiseksi. Rekisteröintiä koskevat seuraavat toimet: - Rekisteröityminen arvonlisäverovelvolliseksi on tarpeen vain, kun palveluja toimitetaan yksityisasiakkaille, koska yritysasiakkaille tehtävistä toimituksista perittävästä verosta vastaa asiakas. - Rekisteröintiä ei vaadita EU:n ulkopuolelle sijoittautuneilta yrityksiltä, joiden vuotuinen myynti EU:n jäsenvaltioihin on alle 100 000 euroa. - Yksi rekisteröintipaikka riittää (eli siinä jäsenvaltiossa, johon tehdään ensimmäinen veronalainen toimitus). - Rekisteröitymiseen ja veroilmoitusten jättämiseen liittyvät toimenpiteet on myös mahdollista hoitaa kokonaan sähköisessä muodossa. Kun on kyse veroviranomaisten toimien yksinkertaistamisesta, ehdotuksessa edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset järjestävät yritysten käyttöön välineen, jolla asiakkaiden verotuksellinen asema voidaan helposti tarkastaa (onko asiakas rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi vai ei), ja näin palvelun suorittaja voi päätellä, pitääkö suorituksesta periä arvonlisävero. Valmistelijan kanta Palvelujen suorittaminen sähköpostin kautta on muuttumassa yhä yleisemmäksi, vaikka toteutunut kasvu onkin ollut hitaampaa kuin joissakin ennusteissa on arvioitu. EU:n palveluntarjoajat ovat epäedullisessa asemassa kahdesta merkittävästä syystä. Ensiksi EU:ssa toimivat tarjoajat joutuvat maksamaan arvonlisäveroa digitaalisessa muodossa tarjottavista viihdepalveluista, kuten CD-levyistä ja videoista, Internet-sivustojen suunnittelusta ja ylläpitämisestä (hosting), maassa, joissa heillä on liiketoimintansa kotipaikka, kun taas EU:n ulkopuoliset palveluntarjoajat eivät ole arvonlisäverotuksen alaisia. Toiseksi EU:n ulkopuolelle palveluja suorittavat EU:n palveluntarjoajat joutuvat maksamaan arvonlisäveroa palveluja vastaanottavan maan tilanteesta riippumatta. Nämä kaksi epäkohtaa on korjattava, ja näin ollen komission ehdotusta on kannatettava. Yksinkertaisin tapa välttää EU:hun sijoittautuneiden, EU:n alueella toimivien palveluntarjoajien syrjintä on määrätä EU:n ulkopuolisille sähköisen kaupankäynnin palvelujen tarjoajille pakollinen rekisteröityminen arvonlisäverovelvolliseksi EU:ssa. Tämä voi koskea joko yksittäistä jäsenvaltiota tai kaikkia jäsenvaltioita. Jälkimmäinen vaihtoehto on erittäin työläs ja se syrjii EU:n ulkopuolisia tarjoajia, minkä vuoksi se voi olla ristiriidassa WTO:n säännösten kanssa ja johtaa kauppariitaan Yhdysvaltojen kanssa. Sen vuoksi PE 285.557 24/24 RR\426827.doc

rekisteröityminen yksittäisessä jäsenvaltiossa vaikuttaa soveltuvimmalta ratkaisulta edellyttäen, että arvonlisäverokanta eri jäsenvaltioissa ei vaihtele siinä määrin, että se haittaisi huomattavasti rekisteröitymistä. Valmistelija kannattaa komission ehdotuksen kohtaa, jossa edellytetään, että EU:n ulkopuolisten sähköisen kaupankäynnin palveluntarjoajien on rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi jossakin EU:n jäsenvaltiossa. Direktiivitekstin täsmentämiseksi ja selventämiseksi on korvattava termi "arvonlisäverotunnisteen antaminen" termillä "arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröityminen", minkä vuoksi on jätetty joitakin tarkistuksia. Valmistelija korostaa myös tarvetta seurata rekisteröintimenettelyä. On jätetty tarkistus, joka tähtää siihen, että komissio voi analysoida jäsenvaltioiden tilannetta ja raportoida parlamentille kolmen vuoden kuluessa lainsäädännön voimaantulosta. Tarkistuksen tavoitteena on selvittää, esiintyykö markkinoilla vääristymiä EU:ssa yhä vallitsevan vaihtelevan arvonlisäverokannan vuoksi. Valmistelija kannattaa ehtoa, jonka mukaan EU:n ulkopuolisille asiakkaille palveluja suorittavat EU:n palveluntoimittajat eivät ole arvonlisäverotuksen alaisia, kun on kyse 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa lueteltuja palveluja koskevasta liiketoiminnasta, ja jättää tarkistuksen, jolla luetteloon sisällytetään koulutuspalvelut. Valmistelijan mielestä on tärkeää, että yhteisön ulkopuolelle ja etupäässä kehitysmaihin tarjotut koulutuspalvelut vapautetaan arvonlisäverosta. Lopuksi on kiinnitettävä huomiota pornografista ja/tai rasistista materiaalia sisältävien laittomien palvelujen myyntiin. Valmistelijan jättämä tarkistus käsittelee tätä kysymystä, jotta tällaisia palveluja tarjoavat yritykset velvoitettaisiin noudattamaan alan nykyistä ja tulevaa eurooppalaista lainsäädäntöä. TARKISTUKSET Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa talous- ja raha-asioiden valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset: Komission teksti 1 Parlamentin tarkistukset (Tarkistus 1) Johdanto-osan 4 kappale (4) Verovelvoitteiden noudattamisen helpottamiseksi yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneille verovelvollisille on annettava mahdollisuus rekisteröityä (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) 1 Ei vielä julkaistu EYVL:ssä. RR\426827.doc 25/25 PE 285.557