Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014

KAINUUN MAAKUNTA KUNTAYHTYMÄ YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 Hyväksytty sosiaali- ja terveyslautakunnassa 21.12.2011 433

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONNAN SUUNNITELMALLISUUS...3 1.1 JOHDANTO...3 1.2 VALTAKUNNALLISET VALVONTAOHJELMAT...3 1.3 KUNNAN VALVONTASUUNNITELMAT...4 2. VALVONNAN MAKSULLISUUS...5 3. VALVONNAN VOIMAVARAT JA TEHTÄVÄT...6 4. KOULUTUS...7 5. TIETOJÄRJESTELMÄT...7 6. LAADUNHALLINTA...8 7. VIESTINTÄ...8 8. ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN...9 9. VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI...9 LIITTEET Liite 1 Elintarvikevalvonnan valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014, päivitys vuodelle 2012 Liite 2 Terveydensuojelun valvontasuunnitelma vuosille 2011-2014, päivitys vuodelle 2012 Liite 3 Tupakkalain valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014, päivitys vuodelle 2012 Liite 4 Kuluttajaturvallisuusvalvonnan valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014, päivitys vuodelle 2012 Liite 5 Kemikaalilain valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014, päivitys vuodelle 2012 Liite 6 Eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelma vuosille 2012-2014

3 1. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONNAN SUUNNITELMALLISUUS 1.1 Johdanto Ympäristöterveydenhuolto on osa ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä, jonka tehtävänä on yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuva terveyden edistäminen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy. Ympäristöterveydenhuollon erityislainsäädäntö sekä valtioneuvoston valvontasuunnitelma-asetus (665/2006) edellyttävät kuntia laatimaan ja hyväksymään säännöllistä valvontaa koskevan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Seuraava toimintavuotta koskeva suunnitelma on hyväksyttävä toimielimessä ja toimitettava aluehallintovirastolle kuluvan vuoden loppuun mennessä. Suunnitelmassa on otettava huomioon valvontaa ohjaavien keskusvirastojen valvontaohjelma sekä valvontasuunnitelma-asetuksen (665/2006) edellyttämä sisältö. Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman mukainen säännöllinen valvonta on toiminnanharjoittajille maksullista. Kunta perii hyväksymänsä taksan mukaiset valvontamaksut. 1.2 Valtakunnalliset valvontaohjelmat Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ovat päivittäneet ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman vuosille 2011 2014. Päivitykset huomioidaan suunniteltaessa vuodesta 2012 alusta eteenpäin toteutettavaa valvontaa. Yhteistä valvontaohjelmaa päivitetään vuosittain tarpeen mukaan. Lisäksi ohjelmassa ovat omina osioinaan toimialakohtaiset ohjelmat, joissa kuvataan kyseisen toimialan valvonnan erityispiirteet. Toimialakohtaiset vuosittaiset projektit ja hankkeet eivät sisälly nyt julkaistavaan valvontaohjelmaan, vaan keskus- ja aluehallintovirastot tiedottavat niistä erikseen. Ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valtakunnallisessa valvontaohjelmassa ovat mukana toimialakohtaiset valvontaohjelmat, joista säädetään kansanterveyslaissa (66/1972) määritellyissä ympäristöterveydenhuollon laeissa: terveydensuojelulaissa (763/1994), elintarvikelaissa (23/2006), laissa kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004), kemikaalilaissa (744/1989), tupakkalaissa (693/1976) sekä

4 eläinlääkintähuoltolaissa (765/2009). Eläinlääkintähuoltolaissa säädetty valtakunnallinen valvontaohjelma laaditaan vuoden 2010 lopulla ja kunnilla on sen jälkeen vuosi aikaa laatia vastaava kunnallinen valvontasuunnitelma. Eläinlääkintähuoltoa koskeva suunnitelma on nyt mukana ensimmäistä kertaa. Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista (664/2006) säätää yksityiskohtaisemmin valvontaohjelmien sisällöstä. Yhteisessä valtakunnallisessa ohjelmassa määritellään keskusviranomaisten yhteiset periaatteet 1) tarkastusten sisällölle, 2) valvontakohdetyyppien riskinarvioinnille ja riskiluokitukselle sekä valvontakohdetyyppien tarkastustiheyksille, 3) valvontakohdetyypeittäin tarkastukseen keskimääräisesti käytettävälle ajalle, 4) näytteenoton ja valvontaprojektien ohjaukselle, 5) ohjeet kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arvioimiseksi sekä 6) raportointiohjeelle. 1.3 Kunnan valvontasuunnitelmat Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma tulee laatia siten, että se sisältää terveydensuojelu-, elintarvike-, tupakka- ja kemikaalilain sekä kuluttajaturvallisuuslain (kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annettu laki korvataan kuluttajaturvallisuuslailla 1.1.2012 alkaen) ja eläinlääkintähuoltolain mukaiset toimialat. Asetuksessa kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006) suunnitelman vähimmäissisältö on määritelty siten, että kultakin toimialalta esitetään vähintään seuraavat tiedot: 1) tarkastusten sisältö, 2) valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheys, 3) tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika, 4) kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen sekä 5) valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi. Kunnan valvontasuunnitelmassa tulee ottaa huomioon valtakunnalliset valvontaohjelmat. Valvontasuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein. Valvontasuunnitelma-asetuksen mukaan kunnan on toimitettava hyväksytty, seuraavan vuoden ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma aluehallintovirastolle (AVI) kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä. Liitteenä olevissa Kainuun maakunta kuntayhtymän suunnitelmissa on huomioitu ympäristöterveydenhuollon valtakunnallinen valvontaohjelman päivitys vuodelle 2012.

5 Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhdetta toimialakohtaisiin valvontaohjelmiin ja kuntien, AVIen ja muiden valvontaviranomaisten valvontasuunnitelmiin on kuvattu seuraavassa kaaviossa. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YHTEINEN VALTAKUNNALLINEN VALVONTAOHJELMA (Evira + Tukes + Valvira) Ympäristöterveydenhuollon yhteiset asiat, toimintaympäristön muutokset, ympäristöterveydenhuollon lait, yhteiset periaatteet ja toimintatavat TOIMIALAKOHTAISET VALTAKUNNALLISET VALVONTAOHJELMAT Elintarvikelaki Eläinlääkintä- Kemikaalilaki Laki kulutus- Terveyden- Tupakkalaki huoltolaki tavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta suojelulaki Evira Tukes Valvira Valvontaviranomaisen ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma Suunnitelmissa on huomioitu Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston kuntien ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmien arviointi vuonna 2011, 25.11.2011. 2. VALVONNAN MAKSULLISUUS Ympäristöterveydenhuollon valvonnan suunnitelmallisuuden ja maksullisuuden lisäämisen tarkoituksena on ollut tehostaa ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön edellyttämää kunnallista valvontaa sekä lisätä valvonnasta perittäviä maksuja kunnan ympäristöterveydenhuollon voimavarojen turvaamiseksi. Tämän vuoksi olisi ympäristöterveydenhuoltoa koskevien lakimuutosten perustelujen mukaan (HE 179/2005) ensiarvoisen tärkeää, että kunnan ympäristöterveydenhuoltoyksikön valvonnastaan perimät maksut voitaisiin käyttää yksikön toiminnan kehittämiseen, esimerkiksi tarvittavan lisähenkilöstön palkkaamiseen. Valtioneuvoston antamassa asetuksessa (665/2006) kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta on edellytetty, että arvioitaessa kunnan valvontasuunnitelman toteutumista vuosittain on arvioinnin kohteeksi asetettava myös valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontamaksujen perimiseen oikeuttavat säännökset on sisällytetty ympäristöterveydenhuollon eri lakeihin (elintarvikelain 71, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta annetun lain 20, terveydensuojelulain 50 :n, kemikaalilain 60 :n ja tupakkalain 25 a ).

6 Sosiaali- ja terveyslautakunta on hyväksynyt ympäristöterveydenhuollon maksutaksan (24.8.2011 261), mikä sisältää elintarvikelain (23/2006), terveydensuojelulain (736/1994), kuluttajapalvelusta turvallisuudesta annetun lain (75/2004), kemikaalilain (744/1989), tupakkalain (693/1976, muutos 984/2008) ja lääkelain (395/1987) nojalla perittävät maksut. Maksut on määritelty niin, että ne vastaavat enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. 3. VALVONNAN VOIMAVARAT JA TEHTÄVÄT Elintarvikevalvonta kuuluu sekä eläinlääkintähuollon että terveysvalvonnan vastuualueille. Eläinlääkintähuollon vastuualue huolehtii eläinperäisten elintarvikkeiden valvonnasta. Muusta suunnitelmallisista valvonnasta huolehtii terveysvalvonta. Liitteenä olevien suunnitelmien osalta on huomioitava, että tarkastuksen keskimääräisesti käytettävän ajan määrittelyssä on huomioitu tarkastuksen valmistelu, tarkastuksen sisältö ja tarkastuskertomuksen laatiminen. Matkoihin käytettävää aikaa ei ole huomioitu. Tällöin valvontaan käytetty kokonaisaika on todellisuudessa pitkien välimatkojen vuoksi suurempi kuin liitetaulukoissa esitetty tarkastuksiin menevä aika. Tarkastusten sisältö ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika sekä valvontakohdetyyppien tarkastustiheydet on esitetty toimialakohtaisissa suunnitelmissa. Muu kuin suunnitelmallinen valvonta käsittää mm. huoneistojen hyväksymiseen liittyvät tarkastukset, valituksiin liittyvät tarkastukset, asuinhuoneistojen tarkastukset, näytteenoton, lausuntojen valmistelut ja epidemioiden ja erityistilanteiden selvittelytyöt sekä lupa-asioiden valmistelu, suunnittelutyö ja muut hallinnolliset tehtävät. Lisäksi jatkuvasti uudistuva lainsäädäntö vaatii perehtymistä sekä toimijoiden opastusta, neuvontaa ja koulutustilaisuuksien järjestämistä. Taulukossa on esitetty käytettävissä olevat voimavarat, toimialoittain arvio suunnitelmalliseen valvontaan käytettävistä olevat henkilövoimavarat ja valvontakohteiden kokonaislukumäärät. Riskinarviointia käsitellään tarkemmin toimialakohtaisissa suunnitelmissa. Kuntayhtymässä on 10 terveystarkastajan virkaa. Tarkempi kuvaus valvontahenkilöstön riittävyydestä ja sen pätevyydestä on liitteenä olevissa valvontasuunnitelmissa. Valvontasuunnitelmaa laadittaessa on otettu huomioon, että käytettävissä olevista voimavaroista on mahdollista käyttää vain osa nimenomaan suunnitelmallista valvontaa varten.

7 Valvontakohteiden lukumäärä Käytettävissä kokonaisuudessa (htv) Kokonaisuudesta käytettävissä suunnitelmalliseen valvontaan (htv ) Valvonnan tarve riskinarvioinnin perusteella (htv) Elintarvikevalvonta 1325 4,0 0,5 1,7 Terveydensuojelun 805 2,0 0,4 0,6 valvonta Kuluttajaturvallisuusvalvont 283 0,3 0,2 0,5 a Tupakkavalvonta 543 0,3 0,1 0,4 Kemikaalivalvonta 160 0,2 0,1 0,1 Yhteensä 3116 6,9 1,3 3,3 Taulukon tiedot koskevat tarkastuksiin liittyvää voimavarojen käyttöä. Muu voimavarojen käyttö kohdistuu mm. neuvontaan, opastukseen, koulutukseen, suunnittelu- ja raportointitöihin sekä muihin hallinnollisiin tehtäviin. Taulukossa ei ole huomioitu myöskään matkoihin kuluvaa aikaa. Valtakunnallisen valvontaohjelman mukaan kokonaistyöpanostarve on tavallisesti 1,5 2 kertaa alueella sijaitsevien kohteiden tarkastuksiin tarvittava aika. 4. KOULUTUS Henkilöstön jatkuvalla ja monipuolisella kouluttautumisella on keskeinen merkitys valvontasuunnitelman suunnittelun, toteutuksen ja kehittämisen kannalta. Koulutus on tarpeen mukaan sisäistä tai ulkopuolista koulutusta. Laatukäsikirjaan on tehty koulutussuunnitelma. Koulutuksen toteutumista ja kustannuksia seurataan toimiston ylläpitämän rekisterin avulla. Kehityskeskusteluissa käydään läpi koulutukseen liittyviä asioita. Koulutus suunnitellaan niin, että henkilöstö osallistuu tehtäväjaon mukaiseen koulutukseen. 5. TIETOJÄRJESTELMÄT Tietojärjestelmään kirjataan valvontakohteet, suoritetut tarkastukset, näytteenotot, toimenpidepyynnöt ym. valvontaan liittyvät toimenpiteet. Vuoden 2010 alusta alkaen on otettu käyttöön Digian tarkastajaohjelma. Ympäristöterveydenhuoltoon on otettu käyttöön keskitetty tietojärjestelmä. Tietojärjestelmän tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa raportointia sekä lisätä tietojen vaihtoa keskusviranomaisten välillä. Keskusviranomaiset tiedottavat ja kouluttavat keskitetyn valvontatietojärjestelmän (KUTI-YHTI) käyttöönotosta. Kuntien tulee varautua korjaamaan valvontakohdetietoja ja syöttämään valvontatietoja KUTI- ja YHTI-luokituksen

8 mukaisesti tietojärjestelmiinsä. Kuntayhtymän ympäristöterveydenhuolto on ollut mukana keskitetyn tietojärjestelmän kehittämistyössä niin, että keskitetyt valvontatietojärjestelmät (KUTI-YHTI) voidaan ottaa käyttöön niiden valmistuttua. 6. LAADUNHALLINTA Ympäristöterveydenhuolto kuuluu sosiaali- ja terveystoimialan laadunhallinnan organisaatioon. Tulosalueelle on nimetty laatupäällikkö, vastuualueittain laatupäälliköt ja laatutiimit. Tulosalueen laatukäsikirjassa on kuvattu johtaminen, organisaatio ja ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmien toiminta-alueisiin liittyvät prosessikartat ja palveluprosessit. Laatukäsikirja sisältää ohje- ja lomakerekisterin liittyen elintarvike-, terveydensuojelu-, tupakka-, kemikaali-, tuoteturvallisuus- ja lääkelain valvontaan. 7. VIESTINTÄ Viestinnän osa-alueita ovat asiakaspalvelu, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä tiedottaminen eri keinoin ja eri tilanteissa. Viestinnän kohderyhmiä ovat kuntalaiset, elinkeinonharjoittajat, toiset viranomaiset ja muut asiakkaat. Sosiaali- ja terveystoimialan laatujärjestelmän mukaisesti tehdään kahden vuoden välein asiakastyytyväisyyskysely. Palautteet käsitellään vastuualueiden kokouksissa ja tulosalueen johtoryhmässä. Palautteesta raportoidaan vuosikertomuksessa ja sitä hyödynnetään ympäristöterveydenhuollon toiminnan kehittämisessä. Ympäristöterveydenhuollon Internet-sivuille on laitettu toimijoille ja kuntalaisille suunnattua ohjeistusta ja lomakkeita. Internet-sivut vaativat jatkuvaa päivittämistä. Lisäksi toimijoille on erilaisia esitteitä ja ohjeita, jotka ovat saatavilla ympäristöterveydenhuollon toimipisteistä. Viestinnässä noudatetaan Kainuun maakunta -kuntayhtymän viestintäperiaatteita ja ohjeita. Erityistilanteista tiedotetaan tapauskohtaisesti ja viestinnässä tehdään yhteistyötä kuntayhtymän viestinnästä vastaavien tahojen kanssa. Tutkimusprojekteita ja muista ympäristöterveydenhuollon ajankohtaisista asioista tiedotetaan harkinnan mukaan tiedotusvälineille ja ympäristöterveydenhuollon internet-sivuilla.

9 8. ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN Elintarvikkeiden ja talousveden aiheuttamien epidemioiden hoidossa toimitaan ruokamyrkytysepidemioita koskevan toimintasuunnitelman mukaisesti. Lisäksi toiminta tapahtuu THL:n, Eviran ja Valviran ohjeiden mukaan. Vuonna 2011 aloitetaan ympäristöterveydenhuollon erityistilanteisiin varautumista koskevan suunnitelman valmistelu. 9. VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI Valtioneuvoston asetuksessa (665/2006) kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta edellytetään, että kunnan tulee arvioida valvontasuunnitelman toteutuminen vuosittain. Arviointituloksilla ja valvonnasta saaduilla kokemuksilla on keskeinen merkitys seuraavia valvontasuunnitelmia laadittaessa. Asetuksen 8 :n mukaan arviointi tulee tehdä ainakin seuraavien tekijöiden osalta: 1) tarkastusten määrä valvontakohdetyypeittäin, 2) tarkastusten kattavuus, 3) näytteiden määrä valvontakohdetyypeittäin sekä 4) valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Keskusvirastoille kohdennetun ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisia valvontaohjelmia koskevan valtioneuvoston asetuksen (664/2006) 10 :ssä säädetään keskusvirastojen velvoitteesta laatia ohjeet kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arvioimiseksi. Ohjeissa on kuvattava keinot valvonnan kattavuuden ja kohdentumisen arvioimiseksi. Keskusvirastot ovat antaneet toimialakohtaisissa valvontaohjelmissaan nämä ohjeet, joita ympäristöterveydenhuollossa tullaan noudattamaan. Arviointikriteereistä kerrotaan tarkemmin toimialakohtaisissa valvontasuunnitelmissa. Sosiaali- ja terveyslautakunnan hyväksymä arvio vuoden 2012 valvontasuunnitelman toteutumisesta lähetetään Pohjois-Suomen Aluehallintovirastolle toimialakohtaisten valvontaohjelmien ohjeistuksen mukaisesti vuoden 2013 maaliskuun loppuun mennessä.

KAINUUN MAAKUNTA KUNTAYHTYMÄ YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO Elintarvikevalvonnan valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 Hyväksytty sosiaali- ja terveyslautakunnassa 21.12.2011 433

2 SISÄLLYSLUETTELO U 1. JOHDANTO...3 1.1 KUNNAN ELINTARVIKEVALVONTAVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT... 3 1.1.1 Valvontakohteet...4 1.1.2 Valvonnan henkilöstövoimavarat...4 1.2 VALVONNAN PAINOPISTEALUEET... 4 2. SUUNNITELMALLINEN VALVONTA...5 2.1 VALVONNAN SUUNNITTELUVELVOITE... 5 2.2 SUUNNITELMALLISEN VALVONNAN VOIMAVARAT... 5 2.3 SUUNNITELMALLISEN VALVONNAN PAINOPISTEALUEET... 5 2.4 TARKASTUSTEN MÄÄRITTELY... 7 2.5 TARKASTUSTEN SISÄLTÖ... 7 2.6 VALVONTAKOHTEIDEN TARKASTUSTIHEYS, RISKINARVIOINTI JA TARKASTUKSEEN KESKIMÄÄRÄISESTI KÄYTETTÄVÄ AIKA... 10 2.7 ENSISAAPUMISTOIMIJOIDEN VALVONTA... 11 2.8 VALVONTANÄYTTEET... 11 2.9 LABORATORIOT, JOIHIN VALVONTA TUKEUTUU... 12 2.10 VARAUTUMINEN ELINTARVIKKEIDEN AIHEUTTAMIIN VAARATILANTEISIIN... 12 2.11 KOULUTUS... 13 2.12 VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI... 13 LIITE 1 Elintarvikevalvonnan suunnitelmalliset tarkastukset vuosina 2011 2014, päivitys vuodelle 2012 LIITE 2 Tarkastusten sisältö valvontakohdetyypeittäin LIITE 3 Näytteenotto ja tutkimukset valvontakohdetyypeittäin 2012

3 1. JOHDANTO Tämä suunnitelma on laadittu elintarvikelain (23/2006) 48 :n perusteella elintarvikevalvontasuunnitelmaksi ja se koskee vuodelle 2011 2014 laaditun suunnitelman päivitystä vuodelle 2012. Suunnitelma koskee kaikkea ympäristöterveydenhuollon suorittamaa elintarvikevalvontaa ja sisältää erikseen eriteltynä säännöllisen valvonnan suunnitelmat. Päivityksessä on huomioitu 1.9.2011 voimaan tulleen elintarvikelain muutokset (352/2011). Elintarvikevalvonta toteutetaan elintarvikelain ja muiden voimassaolevien elintarvikevalvontaa koskevien kansallisten säännösten mukaisesti. Lisäksi noudatetaan soveltuvin osin Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) valtakunnallista laaditun elintarvikevalvontaohjelman (EVO) päivitystä vuodelle 2012. Elintarvikevalvonnasta vastaa ympäristöterveydenhuollon tulosalueella terveysvalvonnan ja eläinlääkintähuollon vastuualueet ja näytteiden analysoinnista Kainuun elintarvike- ja ympäristölaboratorio. 1.1 Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen tehtävät Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen vastaa elintarvikehuoneistojen hyväksymisestä ja ilmoitusten käsittelystä, elintarvikehuoneistojen säännöllisestä valvonnasta ja näytteenotosta, ruokamyrkytysten selvittämisestä sekä elintarvikealan toimijoiden ja kuntalaisten neuvonnasta. Elintarvikelain muutokset ovat kunnan valvontaviranomaisen kannalta merkittäviä. Hallinnollisen taakan keventämiseksi kattavasta elintarvikehuoneistojen ennakkohyväksynnästä on luovuttu ja siirrytty ilmoitusmenettelyyn. Eläimistä saatavia elintarvikkeita käsittelevät laitokset ovat jatkossakin hyväksymismenettelyn piirissä. Yritysten omavalvontavelvoite säilyy jatkossakin, mutta omavalvontasuunnitelmien hyväksymismenettely on poistunut 1.9.2011 alkaen. Ilmoitettavan elintarvikehuoneiston käsittelystä annetaan toimijalle todistus. Laitoksen hyväksymisestä tai ehdollisesta hyväksymisestä tehdään päätös. Elintarvikehuoneistojen hyväksyminen ja pakkokeinojen käyttö on delegoitu sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksellä ympäristöterveydenhuollon tulosalueen johtajalle ja hygieenikkoeläinlääkärille 22.3.2006 89. Päätösvallan delegoinnista on sosiaali- ja terveyslautakunta tehnyt päätöksen 24.8.2011 263 elintarvikelain muutosten vuoksi. Lisäksi kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen tehtäviin kuuluu ensisaapumistoimijoiden valvonta. Elintarvikelain mukaan ensisaapumisvalvonta on valtiollistettu niin, että Evira ostaa valvontapalvelut Kainuun maakunta -kuntayhtymän ympäristöterveydenhuollolta.

4 1.1.1 Valvontakohteet Liitteessä 1 on esitetty Kainuun maakunta kuntayhtymän alueella olevat elintarvikevalvontakohteet. Hyväksyntää edellyttäviä kohteita on 31 kpl sekä ilmoituksenvaraisia kohteita 750 kpl, elintarvikelain 13.3 :n mukaisia alkutuotannon kohteita 556 kpl ja elintarvikelain 13.2 :n mukaisia ilmoitettavia kohteita 19 kpl. Kohteet on rekisteröity Digian Tarkastaja-ohjelmaan, johon myös kaikki tarkastukset, näytteenotto, toimenpidepyynnöt jne. kirjataan. Elintarvikevalvontaan on valmisteltu valtakunnallista keskitettyä tietojärjestelmää (KUTI), jonka kautta osa elintarvikevalvontatiedoista raportoidaan. Järjestelmän kehittäminen on vielä osittain kesken. Kohteiden valvonta on jaettu siten, että eläinlääkintähuollon vastuualueelle kuuluu eläinperäisten elintarvikkeiden valvonta laitoksissa ja alkutuotantopaikoilla. Muu elintarvikevalvonta kuuluu terveysvalvonnan vastuualueelle. 1.1.2 Valvonnan henkilöstövoimavarat Valvontaresurssit ovat jakautuneet vuosina 2008-2010 elintarvikevalvontaa koskevan tilaston mukaan Kainuun maakunta kuntayhtymässä seuraavasti: Vuosi 2008 Vuosi 2009 Vuosi 2010 tulosalueen johtaja 0,18 htv 0,18 htv 0,18 htv eläinlääkärit 0,67 htv 0,73 htv 0,73 htv valvontahenkilöstö 3,38 htv 3,32 htv 3,32 htv avustava henkilöstö 0,45 htv 0,45 htv 0,45 htv Yhteensä 4,68 htv 4,68 htv 4,68 htv 1.2 Valvonnan painopistealueet Elintarvikevalvonnan painopistealueet ovat: 1) Elintarvikehuoneistoja koskevien hakemusten ja ilmoitusten käsittely 2) Tarkastuskäytäntöjen kehittäminen 3) Omavalvonnan toimivuuden valvonta 4) Alkutuotantopaikkojen valvonnan käynnistäminen 5) Elintarvikkeiden laadun selvittäminen (mm. näytteen ottaminen) 6) Ruokamyrkytysten selvittäminen ja toimintasuunnitelman kehittäminen 7) Kuntalaisten tekemien valitusten selvittäminen 8) Kuntalaisten neuvontapyyntöihin vastaaminen 9) Aktiivinen tiedottaminen ja neuvonta.

5 Elintarvikehuoneistot hyväksytään hakemusten tultua vireille mahdollisimman pian. Ilmoituksenvaraisten elintarvikehuoneistojen ilmoitukset käsitellään ja niistä annetaan toimijalle käsittelyä koskeva todistus. 2. SUUNNITELMALLINEN VALVONTA 2.1 Valvonnan suunnitteluvelvoite Kunnan valvontasuunnitelmasta säädetään elintarvikelain 48 :ssä ja valtioneuvoston asetuksessa kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta 665/2006. Kunnan tulee laatia säännöllistä valvontaa koskeva kunnan elintarvikevalvontasuunnitelma siten, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta. Elintarvikevalvontasuunnitelmassa on otettu huomioon Eviran valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelman 2011 2014 päivitys vuodelle 2012. Elintarvikelain 48 :n mukaan valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot: 1. tarkastusten sisällön määrittely 2. valvontakohteiden tarkastustiheys 3. kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteen tutkiminen 4. valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi 5. hyväksytyt laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu. Elintarvikevalvontasuunnitelmaan sisällytetään sekä hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen että ilmoituksenvaraisten kohteiden säännöllinen valvonta. 2.2 Suunnitelmallisen valvonnan voimavarat Suunnitelmalliseen valvontaan eli suunnitelmallisiin tarkastuksiin ja näytteenottoon arvioidaan käytettävän n. 11 % elintarvikevalvontaan käytettävistä valvonnan henkilöresursseista. Suunnitelmalliseen valvontaan käytettävä henkilöresurssi tarkentuu, kun suunnitelmallisen valvonnan seurantajärjestelmiä ja tietojärjestelmiä kehitetään. Elintarvikehuoneistojen hyväksyminen, ilmoitusten käsittely ja kiireelliset tehtävät kuten ruokamyrkytysten ja kuntalaisten valitusten hoitaminen vievät todennäköisesti jatkossakin merkittävän osan koko elintarvikevalvonnan resursseista. 2.3 Suunnitelmallisen valvonnan painopistealueet Kohteiden priorisointi Suunnitelmallista valvontaa suunnataan riskinarvioinnin ja valvontakokemuksen perusteella erityisesti seuraavien valvontakohteiden tarkastuksiin:

6 1) tuotantolaitokset ja muut elintarvikkeiden valmistuspaikat 2) ravintolat 3) suurtaloudet (keskus-, laitos- ja tarjoilukeittiöt) 4) myymälät 5) alkutuotantopaikat Näytteenotto Näytteenotto suunnataan riskinarvioinnin ja saadun kokemuksen perusteella vuonna 2012 seuraavasti: 1. Listeria kala- ja maitoalan laitoksista (pintapuhtaus- ja tuotenäytteet) 2. Helposti pilaantuvat elintarvikkeet ja raaka-aineet (grillit, pizzeriat) kebabliha erityisesti kiinnostuksen kohteena 2. Raakasalaatit, pakatut (myymälät) Liitteessä 3 on esitetty otettavien näytteiden määrä ja näistä tehtävät analyysit. Näytteitä otetaan keskimäärin 1-3 kpl/kohde ja niistä tehdään analyysejä keskimäärin 3-9/näyte. Näytteenoton lisäksi seurataan elintarvikkeiden lämpötilan muutoksia kuljetusten aikana (mm. suurtaloudet). Lisäksi valvotaan elintarvikkeiden säilytys- ja myyntitilojen lämpötiloja mm. suunnitelmallisen valvonnan yhteydessä. Lisäksi osallistutaan erikseen sovitun mukaisesti Eviran valvontaohjelman mukaisiin projekteihin. Ohessa valtakunnalliset hankkeet vuodelle 2012. PAH-valvontahanke Hankkeessa on tavoitteena tehdä tarkastuksia niihin liha- ja kala-alan laitoksiin ja muihin valvontakohteisiin, joissa on savustustoimintaa. Tarkastuksia tehdään normaalien valvontakäyntien yhteydessä kiinnittämällä huomio siihen, miten omavalvonnassa on huomioitu PAH-yhdisteiden syntymiseen vaikuttavat tekijät ja miten prosessia käytännössä hallitaan. Tarpeen vaatiessa otetaan myös näytteitä. Lisäaineiden, aromien ja entsyymien valvontahanke Vuoden 2011 EVO-hankkeessa Evira antoi uusia lisäaine-, aromi- ja entsyymiasetuksia ja niiden valvontaohjetta koskevaa koulutusta valvontaviranomaisille aluehallintovirastojen työnohjauspäivillä. Vuoden 2012 hankkeessa koulutusta jatketaan opastavina tarkastuksina lisäaineita-, aromeja ja entsyymejä valmistaviin ja maahantuoviin yrityksiin sekä niitä käyttäviin elintarviketuotantolaitoksiin. Kasvisvarastojen olosuhdekartoitus Hankkeessa selvitetään kasvisten hygieniaan vaikuttavia seikkoja kasvisten varastoinnissa. Hanke on tarkoitus toteuttaa kuntien elintarvikevalvonta-

7 viranomaisten tekemien kasvisvarastojen tarkastusten avulla Eviran tekemän suunnitelman ja ohjeistuksen mukaisesti. Listeria lihavalmisteissa Evira toteuttaa kuntien elintarvikevalvontaviranomaisten avulla vuosina 2012 ja 2013 projektin, jossa selvitetään listerian esiintyvyyttä kaupan olevissa lihavalmisteissa. 2.4 Tarkastusten määrittely Tarkastus on määritelty valvonta-asetuksessa (Ey) 882/2004 minkä tahansa näkökohdan tutkimiseksi sen toteamiseksi, onko kyseinen näkökohta lainsäädännössä sille esitettyjen oikeudellisten vaatimusten mukainen. Valvonta-asetuksen mukaan elintarvikevalvonnan tarkastukset tehdään pääsääntöisesti ilman ennakkovaroitusta. Tarkastuskäynnillä voidaan tarkastaa koko valvontakohde ja sen toiminnot tai vain jokin osa-alue. Tarkastukseen voi sisältyä näytteenottoa ja mittauksia. Tarkastuksen laajuus riippuu kohdetyypistä sekä siitä, onko kyseessä käyttöönotto-, perus- vai lisätarkastus. Tarkastus sisältää yleensä aiemmin todettujen epäkohtien korjaamisen seurantaa. Pelkkää näytteenottoa kohteessa ei katsota tarkastukseksi. Tarkastukset on ryhmitelty seuraavasti: A. Säännöllisen valvonnan tarkastukset 1. Perustarkastus 2. Lisätarkastus B. Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyvät tarkastukset C. Muut tarkastukset 1. Laitosten ennakkotarkastus 2. Asiakasvalituksen perusteella tehty tarkastus 3. Ruokamyrkytysepäilyn johdosta tehty tarkastus 4. Tutkimusprojekteihin kuuluva tarkastus, jota ei voida luokitella säännölliseksi tarkastukseksi 5. Tilapäisen elintarvikemyynnin tarkastus 6. Muu tarkastus 2.5 Tarkastusten sisältö Tarkastuksen ajankohta Pääsääntöisesti tarkastukset tehdään silloin, kun kohteessa on toimintaa, jotta voidaan arvioida myös toiminnan hygieniaa. Tarkastuskäyntejä tehdään myös muulloin, esimerkiksi aamulla ennen varsinaista toiminta-aikaa. Tarvittaessa

8 tarkastuksia tehdään myös iltaisin ja viikonloppuisin esimerkiksi suuriin yleisötilaisuuksiin, ravintoloihin ja grillikioskeihin. Tarkastuksen perussisältö Liitteessä 2 on esitetty tarkastusten sisältöä valvontakohdetyypeittäin. Tarkastus sisältää tarkastukseen valmistautumisen, tarkastuksen tekemisen sekä tarkastuskertomuksen laatimisen. Tarkastukseen valmistautuminen sisältää kohteen hyväksymispäätökseen, mahdolliseen edelliseen tarkastuskertomukseen ja Digian kohdetta koskeviin tietoihin tutustumisen. Kaikista tarkastuksista laaditaan kirjallinen tarkastuskertomus. Tarkastuskertomukseen merkitään kohteen nimi- ja osoitetiedot, toiminnan laatu, tarkastajan nimi ja yhteystiedot. Kertomukseen merkitään tarkastuksen kulku, huomiot ja ehdotetut toimenpiteet sekä mahdollisen uusintatarkastuksen ajankohta. Tarkastuskertomuksesta annetaan jäljennös tarkastuskohteelle. Ympäristöterveydenhuollossa on laadittu tarkastuslomakkeet seuraaville valvontakohdetyypeille: 1. Myymälä 2. Ravitsemisliike / keittiö 3. Tuotantolaitos 4. Elintarvikevarastot 5. Kuljetus 6. Jäätelökioski 7. Naudanlihanmerkintäjärjestelmä 8. Ulkomyynti 9. Alkutuotantopaikka Lisäksi käytetään keskusviranomaisen laatimia tarkastuslomakkeita. Liha- ja kala-alan laitosten tarkastukset tehdään laatujärjestelmän tarkastusohjeiden mukaisesti. Tarkastuksessa voidaan käydä läpi kaikki toiminnot tai keskittyä pienempään kokonaisuuteen, esim. omavalvonnan johonkin osa-alueeseen, kuitenkin siten, että koko omavalvontasuunnitelma ja kaikki laitoksen toiminnot tulee vuoden aikana käytyä läpi. Ympäristöterveydenhuollon laatukäsikirjaan sisältyy mm. valvontaan liittyviä työohjeita. Laatutyö on aloitettu v. 2005 osana Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon laatutyötä ja työtä jatketaan edelleen. Perustarkastus Perustarkastus tehdään pääsääntöisesti ennalta sovittuna ajankohtana ja sen yhteydessä tehdään valvontakohteiden riskitekijöiden arviointi, jota käytetään

9 hyväksi suunniteltaessa valvontakohteessa seuraavana vuonna tehtävien tarkastusten määrää. Perustarkastus pyritään tekemään jokaisessa valvontakohteessa kerran vuodessa. Jos valvontakohteen toiminta on hyvin pienimuotoista tai osaaikaista ja sisältää vain vähäisiä riskitekijöitä, voidaan perustarkastus poikkeuksellisesti tehdä harvemmin, kuitenkin vähintään joka kolmas vuosi. Harvemmin tarkastettavia kohteita ovat esimerkiksi ainoastaan valmiiksi pakattuja elintarvikkeita myyvät myyntipaikat ja varastot, ilman elintarvikehuoneistoa toimivat agentuuriliikkeet sekä osa-aikaisesti toimivat toimijat. Perustarkastuksessa käydään järjestelmällisesti läpi valvontakohteen tilat, laitteet, välineet, toiminnot, tuotteet, omavalvonta ja mahdolliset näissä tapahtuneet muutokset. Perustarkastuksen laajuus riippuu valvontakohdetyypistä ja siellä harjoitettavasta toiminnasta. Lisätarkastus Lisätarkastusten määrä ja sisältö suunnitellaan sekä mahdollisesti samana vuonna tehdyn käyttöönottotarkastuksen, perustarkastuksen että muiden tarkastuskohteesta saatujen tarkastustiheyteen vaikuttavien tietojen perusteella. Lisätarkastuksissa keskitytään pääsääntöisesti aiemmin todettujen epäkohtien korjaamisen valvontaan. Lisätarkastuksilla voidaan myös keskittyä omavalvonnan toteutuksen, toiminnan hygienian ja tuotteiden määräystenmukaisuuden valvontaan. Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyvät tarkastukset Elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyviä tarkastuksia ovat hallinnollisiin pakkokeinoihin liittyvät tarkastukset elintarvikelain 7 luvun mukaisesti. Elintarvikelain 7 luvussa tarkoitettuja toimenpiteitä ovat mm. elintarvikemääräysten vastaisuuden poistaminen ja kiellot. Käyttöönottotarkastus Käyttöönottotarkastus tehdään ennalta sovittuna ajankohtana laitoksen hyväksymisen tai toiminnan oleellisen muuttamisen yhteydessä. Tarkastus käsittää asiakirjojen ja omavalvonnan tarkastuksen, elintarvikehuoneistossa harjoitettavan toiminnan ja sen soveltumisen tarkastuksessa esitettäviin tiloihin sekä tilojen, rakenteiden, pintojen, laitteiden, välineiden, toimintojen ja tuotteiden tarkastuksen. Muut elintarvikevalvonnan tarkastukset Muita elintarvikevalvonnan tarkastuksia ovat asiakasvalituksen perusteella tehdyt tarkastukset, ruokamyrkytysepäilyn johdosta tehdyt tarkastukset, tilapäisen elintarvikemyynnin tarkastukset sekä sellaiset tutkimusprojekteihin kuuluvat tarkastukset, joita ei voida luokitella säännölliseksi tarkastukseksi. Muita elintarvikevalvonnan tarkastuksia ovat myös esimerkiksi RASFF-

10 ilmoitusten perusteella tehdyt tarkastukset ja Eviran tai muun valvontaviranomaisen pyynnöstä tehdyt tarkastukset. Muista elintarvikevalvonnan tarkastuksista kirjoitetaan tarkastuskertomus, jonka laajuus riippuu tarkastettavasta asiasta. Neuvottelutilaisuudet toimijoiden kanssa Toimijoiden kanssa järjestetään neuvotteluja uusien määräysten voimaantulosta ja niiden vaatimista muutoksista. Ajankohtaisista asioista voidaan järjestää koulutusta ja toimijoiden kokouksiin osallistutaan pyydettäessä. 2.6 Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Suunnitelmassa on eri valvontakohdetyyppien lukumäärät sekä suunnitellut tarkastukset ja valvontanäytteet vuosille 2011-2014. Valvontakohdetyypin riskiluokitus vaikuttaa tarkastusten määrään, jolloin riskiltään suurempiin kohteisiin kuten esim. helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsitteleviin elintarvikehuoneistoihin tehdään enemmän tarkastuksia. Kunnalliseen valvontasuunnitelmaan perustuvat säännölliset tarkastukset ja elintarvikemääräysten noudattamatta jättämiseen liittyvät tarkastukset ovat maksullisia. Maksut on määritelty erillisessä maksutaksassa. Tarkastustiheys Liitteessä 1 on esitetty valvontakohteiden tarkastustiheys ja valvontaan keskimäärin käytettävä aika. Tarkastustiheys on määritetty riskinarvioinnin avulla. Elintarvikevalvonnan suunnitelmallisia tarkastuksia on tehty suunnitelmakaudella 2008 2010 540 kohteeseen. Tavoitteena on, että kaikki kohteet saadaan tarkastettua yhden kerran v. 2013 loppuun mennessä. Tämän lisäksi valvontaa kohdistetaan riskinarvioinnin perusteella kohteisiin, jossa vuosittain tarvittavien tarkastusten määrä on suurin. Valvontakohteiden riskinarviointi Valvontakohteiden kohdetyyppikohtaisessa riskinarvioinnissa on käytetty kokemusperäisen tiedon lisäksi hyväksi Eviran valvontaohjelman mukaisia riskitekijöitä. Riskikartoituksen perusteella on arvioitu kohteiden tarkastusmääriä. Eläinlääkintähuollon vastuualueen valvontaan kuuluvien laitosten osalta riskinarviointi on tehty laitoskohtaisesti ja tarkastustiheys määräytyy riskinarvioinnin mukaan.

11 Jäljempänä esitetyn säännöllisen valvonnan keinoin selvitetään jokaisella hyväksymis- ja perustarkastuksella kohteen riskiluokitus, jonka perusteella määräytyy seuraavan tarkastuksen ajankohta. Riskinarviointi perustuu pääasiassa seuraaviin tekijöihin: toiminnan laatu tuotantoon ja valmistukseen liittyvät tekijät tuotteisiin liittyvät tekijät toiminnan laajuus olosuhteiden asianmukaisuus kohteen valvontahistoria tarkastuksella tehtyihin havaintoihin o toiminnasta o rakenteista o laitteista o puhtaudesta ja hygieniasta omavalvonnan toimivuuteen, erityisesti lämpötilavalvonnan ja puhtausvalvonnan osalta käyttäjäryhmä. V. 2008 aloitettua riskinarviointia jatketaan tulevina vuosina. Tarkastajilla on kohdekohtainen tarkastussuunnitelma ja riskitekijät arvioidaan kohdekohtaisesti tarkastusten yhteydessä. Tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Liitteessä 1 on esitetty Eviran valvontaohjelman mukainen eri valvontakohdetyyppien tarkastuksiin käytettävä aika ja sen pohjalta paikallisesti määritelty tarkastuksiin käytettävä aika. Käytettävässä ajassa ei ole huomioitu matkaa valvontakohteeseen. 2.7 Ensisaapumistoimijoiden valvonta Tällä hetkellä rekisteröityjä ensisaapumispaikkoja on vain yksi, joka tuo maahan pakastettua muikkua Ruotsista. Ensisaapumisvalvonnassa noudatetaan Eviran tekemää valvontasuunnitelmaa. 2.8 Valvontanäytteet Näytteenotolla pyritään seuraamaan elintarvikkeiden mahdollisia riskejä, etenkin mikrobiologisia sekä omavalvonnan toimivuutta. Näytteenotto pyritään kohdentamaan tuotteisiin ja ominaisuuksiin, joihin kohteen toimija voi itse vaikuttaa. Säännölliseen valvontaan kuuluvia mikrobiologisia elintarvikenäytteitä otetaan erillisen näytteenottosuunnitelman mukaan. Näytteenottosuunnitelmassa on esitetty kuukausittain näytteenottokohteet, näytemäärät ja tutkimukset. Näytteenottosuunnitelman toteutumista seurataan n. kerran kuukaudessa

12 pidettävissä vastuualuekokouksissa. Säännöllisen valvonnan näytteisiin ei lueta kuuluvan ruokamyrkytys- ja valitusnäytteitä, kansallisen salmonellavalvontaohjelman mukaisia näytteitä eikä projektinäytteitä, jotka eivät kuulu säännölliseen valvontaan. Näytteenottoa suunnataan kohdetyyppien riskitason, kohteesta saatujen aiempien kokemusten ja omavalvonnan toimivuuden mukaan sekä käytettävissä olevien henkilövoimavarojen mukaan. Elintarvikehuoneistojen ja laitosten itse toteuttama omavalvontanäytteenotto otetaan huomioon valvontanäytteenotossa. Liha- ja kala-alan laitosten valvonnassa kiinnitetään erityistä huomiota omavalvontanäytteenoton toteutumiseen. Viranomaisnäytteitä otetaan riskialttiimmista kohteista (kalanjalostus- ja maitoalan laitokset). Torjunta-ainejäämätutkimuksia ja muita kemiallisia erityistutkimuksia tehdään valtakunnallisten projektien yhteydessä Tullilaboratorion ja Eviran suunnitelmien kanssa. Liitteessä 3 on esitetty näytteenotto ja tutkimukset valvontakohdetyypeittäin. 2.9 Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Elintarvikevalvonnan laboratoriotutkimukset tehdään Kainuun elintarvike- ja ympäristölaboratoriossa, joka on seuraavien lakien ja valvontaohjelmien nojalla hyväksytty viralliseksi laboratorioksi. Elintarvikelain nojalla hyväksytty elintarviketutkimuslaitos (EL 229, 18.12.1998). Terveydensuojelulain nojalla hyväksytty laboratorio (11.12.2001). Maa- ja metsätalousministeriön asetus salmonellavalvontaohjelmasta: Salmonellavalvontaohjelmaan hyväksytty laboratorio (0937/44/00, 8.12.2000). Laboratorio on FINASin akkreditoima testauslaboratorio T140. Laboratorion laatujärjestelmä perustuu SFS-EN ISO/IEC 17025:2005 standardiin. 2.10 Varautuminen elintarvikkeiden aiheuttamiin vaaratilanteisiin Ruokamyrkytysten hoito ja varautuminen erityistilanteisiin on kuvattu ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valvontasuunnitelmassa. Euroopan komissio pitää yllä nopean hälytyksen järjestelmää (RASFF), jonka avulla tiedotetaan jäsenvaltioille sähköisesti terveysvaaraa aiheuttavista elintarvikkeista ja rehuista. Elintarvikkeiden osalta selvitetään elintarvikkeen esiintymisen todennäköisyyttä alueella ennen valvontatoimenpiteiden suunnittelua.

13 Ruokamyrkytysten selvittämistä varten on hyväksytty suunnitelma ja nimetty työryhmä sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksessa 12.3.2008 65. Jos terveysvaarallista elintarviketta epäillään olevan kuntayhtymän alueen valvontakohteessa, ryhdytään välittömiin toimenpiteisiin elintarvikkeiden markkinoilta poistamiseksi. Markkinoilta poistamisessa otetaan huomioon Elintarviketurvallisuusviraston ohje elintarvikealan toimijoille takaisinvedosta sekä ilmoittamisesta viranomaisille ja kuluttajille. 2.11 Koulutus Henkilökunta osallistuu Elintarvikevalvonnan valtakunnallisiin ja alueellisiin koulutustilaisuuksiin työnjaon mukaisesti. Koulutuksen toteutumista seurataan koulutusrekisterin avulla. Toimijoille järjestetään tarvittaessa koulutusta ajankohtaisista asioista. 2.12 Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Valvontasuunnitelman toteutumista seurataan neljännesvuosittain tehtävien yhteenvetojen avulla. Toteutuminen käydään läpi terveysvalvonnan vastuualuepalavereissa. Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi raportoidaan sosiaali- ja terveyslautakunnalle maaliskuun 2013 loppuun mennessä. Toteutumisen arvioinnissa otetaan huomioon seuraavat asiat: 1. Tarkastusten toteuma 2. Näytteenoton toteuma 3. Ruokamyrkytysten selvittämisen varautumistoiminnan toimivuus 4. Syyt tavoitteiden ja toteutumien eroissa 5. Keinot, joilla kohdassa 4 mainittuja eroja voitaisiin kaventaa 6. Valvonnasta saadut tulot Valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota voimavarojen riittävyyteen. Oman sisäisen arvioinnin lisäksi otetaan huomioon myös ulkopuolisten tekemät arvioinnit kunnan valvonnasta. Tällaisia ovat mm. Eviran ja PSAVI:n kuntiin tekemät tarkastukset ja ns. EU-tarkastuskäynnit.

LIITE 2 Tarkastusten sisältö valvontakohdetyypeittäin, liite päivitykseen 2012 Valvontakohde Liha- ja kala-alan laitokset Valvonnan painopistealueet eri kohderyhmissä Omavalvonnan (HACCP) toimivuus ja riittävyys Jäljitettävyys Alkutuotanto Neuvonta (omavalvonta) Elintarvikevalmistus Leipomot ja viljavalmistelaitokset Omavalvonnan toimivuus ja riittävyys Tilojen soveltuvuus, sijoittelu, kunto ja puhdistus Ruokavalmistetehtaat ja Omavalvonnan toimivuus ja riittävyys eineskeittiöt Jäljitettävyys Tilojen soveltuvuus, sijoittelu, kunto ja puhdistus Muut valmistuslaitokset Omavalvonnan toimivuus ja riittävyys Jäljitettävyys Tilojen soveltuvuus, sijoittelu, kunto ja puhtaus Tukkukaupat, varastot ja kuljetukset Tarjoilupaikat ja suurtaloudet Ravintolat ja muut tarjoilupaikat Muut suurtaloudet, laitoskeittiöt ja keskuskeittiöt Myyntipaikat Torit ja muut myyntipaikat Omavalvonnan toimivuus ja riittävyys Jäljitettävyys Omavalvonnan toimivuus, erityisesti raaka-aineiden ja tuotteiden säilytys ruoanvalmistus henkilökunnan hygienia jäljitettävyys valitusten/ruokamyrkytysepäilyjen käsittely Omavalvonnan toimivuus, erityisesti ruoanvalmistus kuljetus tilojen puhdistus ja sen seuranta Tilojen soveltuvuus toimintaan Omavalvonnan toimivuus, erityisesti henkilökunnan terveys- ja hygieniaosaamistodistukset naudanlihan merkintäjärjestelmä kaupanpito lämpötilaseuranta tilojen puhdistus Tilojen soveltuvuus toimintaan Myyntiolosuhteet Omavalvonta

LIITE 3 Näytteenotto ja tutkimukset valvontakohdetyypeittäin Valvontakohde Kala-alan laitokset (jalostus) Maitoalan laitokset Viranomaisnäytteet (suluissa näytemäärä) Pintahygienianäytteet (5 kpl/laitos) Analyysit L.monocytogenes (kvalit.) Kylmäsavulohi, graavilohi (1 kpl/laitos) L.monocytogenes Kokonaisbakteerit Sulfiittia pelkistävät klostridit E.coli Elintarvikemyymälät Juustoleipä / munajuusto (1-2 kpl/laitos) Raakasalaatit, pakatut n. 30 kpl L. monocytogenes Kokonaisbakteerit Hiivat Homeet E.coli S.aureus Salmonella B.cereus E.coli Homeet Hiivat Grillit Pizzeriat Kebab-liha n. 15 kpl Raaka-aineet myös kebab-liha n. 42 kpl Kokonaisbakteerit Lämpökestoiset kolim.bakteerit (E.coli) S.aureus B.cereus (salmonella) Kypsennetty jauheliha, herkkusienet: Kok.bakteerit, enterobakteerit S.aureus Kebab-liha, kinkkusuikale: Kok.bakteerit, Lämpökestoiset kolim.bakteerit (E.coli) S.aureus B.cereus (salmonella) Äyriäiset, katkaravut: Kok.bakteerit Lämpökestoiset kolim.bakteerit (E.coli) S-aureus (salmonella)

KAINUUN MAAKUNTA KUNTAYHTYMÄ YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLTO Terveydensuojelun valvontasuunnitelma vuosille 2011 2014 Päivitys vuodelle 2012 Hyväksytty sosiaali- ja terveyslautakunnassa 21.12.2011 433

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO...3 1.1 KUNNAN TERVEYDENSUOJELUVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT...3 1.2 VALVONNAN PAINOPISTEALUEET...3 2. SUUNNITELMALLINEN VALVONTA...4 2.1 VALVONNAN SUUNNITTELUVELVOITE...4 2.2 VALVONNAN HENKILÖSTÖVOIMAVARAT...5 2.3 SUUNNITELMALLISEN VALVONNAN PAINOPISTEALUEET...5 2.4 TARKASTUSTEN MÄÄRITTELY...5 2.5 TARKASTUSTEN SISÄLTÖ...6 2.6 VALVONTAKOHTEIDEN TARKASTUSTIHEYS, RISKINARVIOINTI JA TARKASTUKSEEN KESKIMÄÄRIN KÄYTETTÄVÄ AIKA...7 2.7 VALVONTANÄYTTEET...8 2.8 LABORATORIOT, JOHON VALVONTA TUKEUTUU...10 2.9 SUUNNITELMALLISEN VALVONNAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI...10 LIITE 1 Valtakunnallisen valvontaohjelman painopisteet ohjelmakaudella 2011 2014 LIITE 2 Terveydensuojelulain mukaisen valvonnan suunnitelmalliset tarkastukset vuosina 2011 2014, päivitys vuodelle 2012

3 1. JOHDANTO Tämä suunnitelma on laadittu terveydensuojelulain (763/1994) 6 :n mukaisesti terveydensuojelun valvontasuunnitelmaksi ja se koskee vuosien 2011-2014 toimintaa. Suunnitelmaa on päivitetty vuodelle 2012. Suunnitelma käsittää terveydensuojelun säännöllisen valvonnan ohella myös muun terveydensuojelun valvonnan. Tällaista muuta valvontaa, mikä ei vaadi säännöllisyyttä, ovat erilaiset suunnitelmaan sisältymättömät yllättävät valvontatapaukset, asumisterveyteen liittyvät tarkastukset ja mittaukset, samoin epidemiaselvitykset, asiakkaiden valitukset sekä näihin liittyvät selvitykset ja valvontatoimet. Terveydensuojeluun kuuluu myös ilmoitusten ja hakemusten käsittely sekä lausuntojen valmistelu muille viranomaisille. Lisäksi toiminta terveydensuojeluasioiden asiantuntijana, neuvojana ja ohjaajana vaativat voimavaroja kuin myös toiminnan kehittäminen sekä erilaiset raportointitehtävät ja erityistilanteisiin varautuminen. Terveydensuojelun tavoitteena on ihmisten terveyden ylläpitäminen ja edistäminen. Valvonnan tavoitteena on ennaltaehkäistä, vähentää ja poistaa elinympäristössä esiintyviä terveyshaittoja. Valvonnan kohteina ovat mm. erikseen määritellyt ilmoituksenvaraiset toiminnat, talous- ja uimavesi, asumisterveys- ja sisäilma-asiat sekä jätteet ja jätevedet. 1.1 Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtävät Kunnan tehtävänä on edistää ja valvoa terveydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan on tiedotettava terveydensuojelusta ja järjestettävä terveydensuojelua koskevaa ohjausta ja neuvontaa. Kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva terveydensuojelun valvontasuunnitelma siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää (Terveydensuojelulaki 6 ). Terveydensuojeluviranomaisena toimii Kainuun maakunta kuntayhtymässä sosiaali- ja terveyslautakunta. Terveydensuojelun valvontaa suorittaa terveysvalvonnan vastuualue. Näytteiden analysoinnista vastaa Kainuun elintarvike- ja ympäristölaboratorio. 1.2 Valvonnan painopistealueet Terveydensuojelussa toiminta on suunnattu terveydensuojelulain 13 :n mukaisten ilmoitusten käsittelyyn, talousveden ja uimavesien laadun valvontaan sekä valitusten hoitamiseen. Valitukset koskevat mm. asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa mahdollisesti esiintyviä terveyshaittoja ja jätehuoltoa.

4 Suunnitelmakauden terveydensuojelun painopistealueet ovat seuraavat: 1. Talousveden valvonta. Huolehditaan STM:n asetuksen (461/2000) edellyttämästä valvonnasta ja tarkastetaan vesilaitosten valvontatutkimusohjelmat. Huolehditaan STM:n asetuksen (401/2001) mukaisesta valvonnasta. Asetus koskee pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksia ja valvontatutkimuksia. 2. Uima-allasveden valvonta. Huolehditaan STM:n asetuksen (315/2002) edellyttämästä valvonnasta kylpylöissä, uimahalleissa sekä muissa yleisissä uima-altaissa ja maauimaloissa sekä siitä, että kohteilla on valvontatutkimusohjelmat. 3. Uimarantaveden valvonta. Huolehditaan STM:n asetusten (177/2008 ja 354/2008) edellyttämästä uimarantojen uimaveden valvonnasta. 4. Terveydensuojelulain 13 :n mukaisten ns. hygieniahuoneistojen (parturit, kampaamot, kauneushoitolat ym.) ja päivähoitotilojen, koulujen, lasten- ja vanhainkotien ilmoitusten käsittely ja valvonta. 5. Asunnontarkastuksen tekeminen toimenpidepyyntöjen mukaisesti. 2 SUUNNITELMALLINEN VALVONTA 2.1 Valvonnan suunnitteluvelvoite Kunnan valvontasuunnitelmasta säädetään terveydensuojelulain 6 :ssä ja valtioneuvoston asetuksessa kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (665/2006). Terveydensuojelulain 6 :n mukaan kunnan valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot: 1) tarkastusten sisällön määrittely, 2) valvontakohteiden tarkastustiheys, 3) kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen, 4) valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi sekä 5) hyväksytyt laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on laatinut ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista valvontaohjelmista annetun valtioneuvoston asetuksen (664/2006) pohjalta valtakunnallisen terveydensuojelun valvontaohjelman vuosille 2011-2014. Kunnan valvontasuunnitelmassa on huomioitava valtakunnallinen valvontaohjelma. Tässä suunnitelmassa on huomioitu Valviran päivitys valtakunnalliseen valvontaohjelmaan vuodelle 2012 ja Oulun lääninhallituksen vuoden 2008-2010 valvontasuunnitelmasta tekemää arviointia.

5 2.2 Valvonnan henkilöstövoimavarat Terveydensuojelun valvontaan on käytetty vuosina 2008-2010 tehtyjen tarkastusten perusteella työaikaa vuosittain 1.7-1.8 htv, josta suunnitelmallisen valvonnan osuus on ollut 7 9 %. 2.3 Suunnitelmallisen valvonnan painopistealueet Valvira on valtakunnallisessa terveydensuojelun valvontaohjelmassa vuosille 2011-2014 määrittänyt painopisteiksi valvontakohteiden selvittämisen ja suunnitelmallisen valvonnan käynnistämisen koko laajuudessaan. Valtakunnallisen valvontaohjelman painopisteet ohjelmakaudelle 2011-2014 on esitetty liitteessä 1. Suunnitelmallisen valvonnan painopistealueiksi on valittu seuraavat kohteet: talousvettä toimittavat suuret vesilaitokset talousvettä toimittavat pienet vesilaitokset kylpylät, yleiset uimahallit, maauimala ja muut yleiset uima-altaat EU-uimarannat muut yleiset uimarannat kohteet, joita nuoret käyttävät (päiväkodit, koulut, oppilaitokset, iltapäiväkerhot, leirikeskukset jne.) vanhainkodit ja vastaavat vanhustenhuollon yksiköt majoitus- ja kokoontumistilat. Suunnitelmallisen valvonnan tarkastukset, valvontakohteet ja niiden lukumäärä on esitetty liitteessä 2. 2.4 Tarkastusten määrittely Terveydensuojelulain mukaisen valvontatarkastuksen tavoite on selvittää terveysvaaran tai haitan esiintyminen eli aiheutuuko toiminnasta terveyshaittaa tai esiintyykö sellaisia tekijöitä ja olosuhteita, joista johtuen terveyshaitta voi syntyä ja antaa haitan estämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi tarpeelliset määräykset ja ohjeet. Ympäristöterveydenhuolto valvoo terveydensuojelulain tarkoittamia kohteita suunnitelmallisesti tekemällä tarkastuksia ja uusintatarkastuksia sekä ottamalla näytteitä ja tutkimalla niitä. Nämä säännöllisen valvonnan toimenpiteet ovat maksullisia. Tarkastuksiin pyritään myös mahdollisuuksien mukaan yhdistämään muun lainsäädännön piiriin liittyviä tarkastuksia kuten esim. tupakkalain, kuluttajaturvallisuuslain ja elintarvikelain mukaisia tarkastuksia. Säännöllisen valvonnan lisäksi ympäristöterveydenhuolto tekee muuta terveydensuojelunlain tarkoittamaa valvontaa, joka ei vaadi säännöllisyyttä kuten mm. asiakkaiden valitukset ja niihin liittyvät selvityksen,