LAUSUNTO 1 (4) 6.5.2013 Sosiaali- ja terveysministeriö/ Johtaja Kari Paaso Hallitusneuvos Ismo Tuominen kirjaamo.stm@stm.fi Lausuntopyyntö STM078:00/2011 LAUSUNTO LUONNOKSESTA 17.4.2013 HALLITUKSEN ESITYKSEKSI LAEIKSI ALKOHOLILAIN 33 :N MUUTTAMISESTA Olutliitto ry:n mielestä lakiesityksen luonnos perusteluineen on sekava ja harhaanjohtava. Se myös vähättelee yksilön omia valintoja ja vastuunottamista omasta itsestään ja läheisistään. Esitys ei ota riittävästi huomioon kuluttajan oikeuksia ja valinnanmahdollisuuksia. Toteutuessaan se on ristiriidassa hallituksen vajaa vuosi sitten hyväksymän Kuluttajapoliittisen ohjelman kanssa. Olutliitto ry on lakimuutosta vastaan ja ehdottaa nykyisessä laissa pysymistä. Lakiluonnoksen tekstissä on monessa kohdin sellainen olettamus, että kansalaiset ovat aivottomia ja ehdollistettuja robotti-ihmisiä: kun he näkevät alkoholimainoksen, he heti ryntäävät pullon tai lasin ääreen. Totta on, että kaikella mainonnalla voi olla aivojen mielihyvätoimintoja stimuloivia vaikutuksia; tähänhän perustuvat esimerkiksi matkailu-, auto-, vaate ja ruokamainokset. Silti ruokamainontaa ei juuri ollenkaan rajoiteta, koska kansalaiset tarvitsevat tuotetietoa. Ruokamainos itsessään ei tuota ylilihavia ihmisiä. Samalla tavalla viranomainen voisi suhtautua kansalaisiin myös alkoholijuomien mainonnan suhteen: tuotetietoa, vaihtoehtoja ja valmistajien antamaa informaatiota kaipaava ihminen kantaa itse ja yhdessä kanssaihmisten kanssa vastuun juomisestaan ja juomattomuudestaan. Me emme tarvitse liian tiukkaa mainoskielteisyyttä, vaan myönteistä alkoholikasvatusta. Tämänhän myöntää lakiehdotuskin: "Lasten ja nuorten alkoholinkäytön ehkäisy olisi tehokkainta päihdepolitiikkaa nyt ja tulevaisuutta varten. Alkoholinkäytön aloittamiseen ja yleistymiseen vaikuttavat useat suojaavat ja riskitekijät samanaikaisesti ja toisiinsa kytkeytyneinä. Vanhemmat, sisarukset, ystävät, koulu, harrastusyhteisöt ja muu lähipiiri muokkaavat sekä alkoholinkäyttöä ehkäiseviä että siihen kannustavia asenteita.
Perustelut epäjohdonmukaisia Lakiluonnoksen perustelut ovat näennäisesti perusteelliset ja laajat, mutta vailla vankkaa pohjaa. Toisaalta luonnoksessa vedotaan uusimpien tutkimusten painoarvoon toisaalta myönnetään alkoholimainonnan tehottomuus: On selvää, että alkoholimainonta ei ole lasten ja nuorten alkoholinkäyttöön vaikuttavista tekijöistä ainoa tai edes vaikuttavin. Perusteluissa ohitetaan myös markkinointia tutkivien asiantuntijoiden tutkimustulokset, jotka eivät puolla ehdotettuja mainonnanrajoituksia. Tutkimustulokset osoittavat että lisärajoitukset mainontaan voivat johtaa jopa kulutuksen lisääntymiseen kun mainonnan painopiste siirtyy korostamaan tuotteen hintaa. Luonnoksen sekavuutta lisää ilman minkäänlaisia perusteluita heitetyt väitteet kuten se, että alkoholimainonta johtaa aikaa myöten suurkulutukseen. Rajoituksia perustellaan useaan otteeseen annos-vaste-suhteella. Samalla logiikalla pitäisi poistaa myös RAY:n pelikoneet markettien kassoilta. Suomessa on tuskin yhtään kauppaa tai huoltamoa, joissa Kulta-Jaska-pelin vilkkuvat valot eivät houkuttelisi lapsia pelaamaan ja astumaan peliongelmaisten maailmaan. Vai ovatko RAY:n pelikoneet lapsille ihan harmittomia, mutta olutmainos bussin kyljessä johtaa turmioon? Harhaanjohtavia väittämiä Yhden harhaanjohtavan väitteen mukaan alkoholi on työikäisten yleisin kuolinsyy. Väite perustuu tilastolliseen kikkailuun. Esimerkiksi vuonna 2010 alkoholiperäisiin tauteihin sekä tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen kuoli 1202 työiässä olevaa miestä. Tätä lukua on verrattu sepelvaltimotautiin kuolleisiin, joita oli samana vuonna 1131 miestä. Näin päädytään väitteeseen, että työikäisten yleisin kuolinsyy on alkoholiperäinen. Vertailu pitäisi tehdä verenkiertoelintautien kokonaismäärästä. Sepelvaltimotauti on vain yksi sairaus monien verenkiertoelinsairauksien joukossa. Alkoholi on vain riskitekijä, aivan kuten korkea verenpaine, liikunnan puute, liika suolankäyttö ja ylipaino. Kuitenkaan näiden muiden syiden vaikutuksista kuolemantapauksiin ei Suomessa ole tehty vertailua. Tästä syystä alkoholin leimaamisesta suurimmaksi kuolinsyyksi ei ole perusteita.
Ristiriidassa hallituksen kuluttajapoliittisen ohjelman kanssa Lakiesityksen henki ja perustelut ovat ristiriidassa valtioneuvoston 14.6.2012 hyväksymän Kuluttajapoliittisen ohjelman 2012-2015 sisällön kanssa. Ohjelman mukaan Hallitus haluaa vahvistaa kuluttajien etuja, oikeuksia ja tiedonsaantia. Markkinoilla olevista tuotteista ja palveluista sekä niiden turvallisuudesta on oltava riittävästi tietoa, jota kuluttajat voivat hyödyntää tehdessään arjen valintoja. Olutliiton mielestä kuluttajilla on oikeus saada tietoa uusista tuotteista, myös miedoista alkoholijuomista ja erityisesti markkinoilla olevasta valtavasta oluiden kirjosta. Kuluttajapoliittisen ohjelman läpileikkaavina teemoina ovat kansalaisyhteiskunnan merkitys ja rooli sekä osaava kuluttajakansalainen. Vastuulliset oluenkuluttajat ja olutharrastajat näkevät usein suurta vaivaa löytääkseen tietyn tuotteen jota ei ole päivittäistavarakaupan tai Alkon valikoimissa. Tällaisia tuotteita tulee sekä pieniltä että isoilta alan toimijoilta. Tätä toimintaa markkinoinnin ja mainonnan rajoitukset vaikeuttavat. Mainonnan tutkimukset osoittavat, että tiedon saanti ei vaikuta kokonaiskulutukseen, vaan kulutuksen jakautumiseen eri tuotteiden välillä Laaja valikoima vähentää kulutusta Vastuullisella markkinoinnilla tuotteista voidaan kertoa asiallisesti ja siirtää kulutuksen painopistettä hintavetoisesta kaupasta laajempaan valikoimaan, ja sitä kautta matalampaan kulutukseen. Nyt esillä oleva esitys ohjaa kauppaa massatuotettujen tuotteiden hintakampanjointiin niiden hankintapisteen lähellä. On keskeistä, että kauppaan tai anniskeluympäristöön ei rakenneta yhden tuotteen varaan rakentuvaa palvelukulttuuria, vaan markkinoinnin keinoin tuodaan kuluttajalle valinnanmahdollisuuksia, jotka painottavat laatua hinnan sijaan. Se vähentää kulutusta. Tavoitteena pitäisi olla, että kirjo olisi mahdollisimman laaja tarjoten nykyistä enemmän kokemuksia, vaihtoehtoja ja makuelämyksiä. Rajoitukset lisäisivät hintakilpailua, jossa pienten panimoiden tuotteet jäävät isojen skaalaetujen takia heikompaan kilpailuasemaan. Tarjonta yksipuolistuu. On vaikea ymmärtää lainkirjoittajan mielipidettä, jonka mukaan mainonnan rajoittaminen on alkoholipolitiikan yleisten tavoitteiden kannalta perusteltua, jos alkoholijuomien mainonnalla pyritään vaikuttamaan kansalaisten asenteisiin ja ostokäyttäytymiseen. Eikö siis ole sallittua vaikuttaa kansalaisten asenteisiin positiivisella tavalla kertomalla kohtuukäytön eduista tai laadukkaiden oluiden makukirjosta?
Sosiaalinen media ja nuoret aikuiset Erityisesti nuoremmat aikuiset harrastajat saavat tietoa kiinnostavista tuotteista paljon sosiaalisesta mediasta: olutseuroilta ja alan toimijoilta, aktiivisesti seuratuista alan mainossisällöistä. Jos sisällön jakamista sosiaalisessa mediassa rajoitettaan Suomessa, vastaavaa tieto hankitaan ulkomailta. Näin ollen kotimaiset tuotteet jäävät enemmän paitsioon, ja uusien tuotteiden tuominen markkinoille Suomesta käsin on paljon nykyistäkin vaikeampaa. Kuluttajaverkostojen tiedon rajoittaminen osuu pahiten pienillä markkinabudjeteilla toimiviin kotimaisiin käsityö- ja perheyrityksiin. Tämä johtaa väistämättä tarjonnan kapenemiseen. On totta, että vertaismarkkinointi on tehokkaimpia markkinoinnin muotoja ja yleistymässä erityisesti verkossa. Rajan piirtäminen tässä kuitenkin hämärää: jos menee ulkomaisen tai kotimaisen panimon sivuille ja jakaa sieltä markkinointimateriaalia kuten kuvia tai tuotetietoja verkostoissaan. Pitäisikö panimoa rangaista tässä? Alkoholialan omavalvonta Alkoholialan omavalvonta on toiminut hyvin, ja härskeimmät ylilyönnit on saatu poistettua markkinoinnista. Markkinoinnin tulee olla avointa myös toimijoille, jotka ovat kautta historiansa pyrkineet asialliseen tuotetiedon välittämiseen aikuiselle kuluttajalle. Markkinahäiriköt, joiden toiminnasta johtuen lainmuutokseen pyritään, jatkaisivat muutoksen jälkeenkin markkinointiaan, nyt tosin yleisötilaisuuksissa ja jakelutiessä. Toteutuessaan laki rankaisisi niitä, joiden markkinointi on ollut asiallista ja aikuismaista tähänkin asti, ja antaisi niille pelikenttää, jotka yllä kuvattua asiallisuutta vastaan ovat rikkoneet. Suomalaiset nuoret Lakiesityksen tarkoituksena on lasten ja nuorten suojelu alkoholin vaaroilta, mikä on sinänsä kannatettava ajatus. Kun esitystä vertaa yksittäisenä toimenpiteenä lastensuojelun, terveellisen kasvuympäristön sekä nuorten hyvinvoinnin edistämistarpeisiin, se menettää merkityksensä järkevänä ja toimivana toteuttamiskeinona. Suomalaiset nuoret ovat tuoreimpien tutkimusten mukaan vähentäneet alkoholinkäyttöään ja varsinkin humalahakuista juomista. Se on tapahtunut nuorten omista tarpeista käsin. Streittaamisesta eli selvinpäin olemisesta on tullut trendi, eikä humalassa törttöilijöitä katsota kaikissa kaveripiireissä enää hyvällä. Oma vaikutuksensa tähän on ollut myös hyvin toteutetuilla valistuskampanjoilla.
Suomalaiset nuoret ovat koulumenestyksellä mitattuina maailman ehdotonta valiojoukkoa. Heidän medialukutaitonsa on jopa ylivertaista omiin vanhempiinsa ja muihin vanhempiin sukupolviin verrattuna. Globaalissa mediaympäristössä tottuneesti sukkuloivat nuoret eivät piittaa mainontakielloista, sillä niillä ei ole heidän ajankäyttöönsä ja kulutustottumuksiinsa mitään käytännön vaikutusta. Paljon enemmän merkitystä on turvallisuuden tunteella ja kannustavalla sosiaalisella verkostolla, joihin toimivat aikuissuhteet antavat mitä parhaimmat rakennuspalikat tulevaisuuden varalle. Näiden asioiden edistämiseksi pitäisi lainsäätäjän ja -säädännön tarjota aivan toisenlaisia ja järeämpiä keinoja kuin oluiden ja siidereiden mainoskiellot. Lakiesityksessä ja sen perusteluissa ei ole pohdittu sallitun ja kielletyn rajan määrittelemisen väliin jäävää niin sanottua harmaata aluetta sekä itse lain noudattamisen valvonnan mahdottomuutta. Mainostajat siirtyvät automaattisesti foorumeille, joissa nuoretkin liikkuvat ja jossa valvonta on täysin mahdotonta. Herää vain kysymys, ilmestyykö katukuvaan tai televisiokanaville jälleen Koff I ja Lapin Kulta mieto olut I -mainoksia, joille naureskeltiin vielä 1990-luvun alussa. Kunnioittavasti Olutliitto ry:n hallitus