KEMIA 6/2010 Kemi JÄÄMIES ÖTZIN tarina paljastuu KEMIAN opettaja perhosten pauloissa VAUHDILLA geenitiedon valtatietä 09.16.2010 - FI- Advert for Chemistry Magazine-FINAL.indd - Designer: AndrewH/PM: MarcB/Requestor: KirssM - 145mm x 202mm Kemiaa kaikkialla Laboratorio tänään -tapahtuma Naantalin Kylpylässä 11.02.2011 Merkkaa päivä kalenteriisi ja seuraa internetsivujamme fi.vwr.com BIO- SIMILAARIT mullistavat lääkemarkkinoita
www.softwarepoint.com Laboratory Intelligence - lisäarvoa edelläkävijöille LIMS kaikille toimialoille Laboratory Intelligence -ratkaisumme jalostavat analyysidatan tiedoksi Sähköinen asiointi laboratorion asiakkaille Ilmoitus teemanumerossa huomataan! Numeron 7/2010 osateemoina Analytiikka Materiaalit Ympäristötekniikka KEMIA Kemi Varaukset 20. lokakuuta mennessä. Myyntipäällikkö Sauli Ilola puh. 040 546 1241 sauli.ilola@kemia-lehti.fi
2010 Waters Corporation. Waters, CSH, ACQUITY UPLC, XSelect, UPLC and The Science of What's Possible are trademarks of Waters Corporation. INTRODUCING ACQUITY UPLC CSH AND XSELECT COLUMNS POWERED BY CSH TECHNOLOGY. C S H Technology empowers your UPLC and HPLC systems to perform better than ever before. Sharp peak shapes. High efficiency. High loading capacity. Rapid equilibration after mobile-phase changes. ph stability and improved batch-to-batch reproducibility for ionized compounds. Improve the performance of every LC instrument in your lab get ACQUITY UPLC CSH and XSelect HPLC columns today. Learn more at www.waters.com/csh Waters Finland, Kutomotie 16, 00380 Helsinki Puh. (09) 5659 6288 e-mail: Esa_Lehtorinne@waters.com Kemia-Kemi_Waters_CSH_Ad.indd 1 9/15/10 11:32 AM NETWORKING I INNOVATIONS I BUSINESS Varaa osastopaikkasi nyt! Esko Niini, myyntipäällikkö Puh. 09 150 9727, esko.niini@finnexpo.fi 22. 24.3.2011 Helsingin Messukeskus www.chembiofinland.fi
SISÄLLYS 6 Tutkimus paljastaa Ötzin tarinan Arja-Leena Paavola 10 TÄTÄ MIELTÄ Yhteistyön voimalla Janne Nieminen 12 KEMISTIN KÄÄNTÖPUOLI Kemian opettaja Perhosten pauloissa Päivi Ikonen 16 Ajankohtaista St1 ja Neste Oil panevat Jätteet pyörittämään raskasta kalustoa Leena Laitinen 18 Uutisia 24 NÄKÖKULMA Tyhjä pää Anja Nystén 34 KEMIA SILLOIN ENNEN 26 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU 30 Öljynjalostamon laboratorio toimii 24/7 Marja Saarikko 32 Miljövänliga katalysatorer av Joniska vätskor Pasi Virtanen, Jyri-Pekka Mikkola och Tapio Salmi 36 Syöpä voi olla Geeneihin kirjoitettu Arja-Leena Paavola 38 Immunotoksiini nujertaa syöpäsolun Minna Kihlström 40 Biosimilaarit mullistavat lääkemarkkinat Pekka Ihalmo 42 Neron perintö Pekka T. Heikura 44 KOKOUKSIA, TAPAHTUMIA 44 Tutkimus monipuolistaa kemian opetusta Jan Lundell 46 Kemian olympialaiset Japanissa Titrauksia, temppeleitä ja tolppakenkiä Suvi Klapuri ja Nina Arimo 48 ULKOMAILTA Kemistin kääntöpuolella lepattavat perhoset ja tuikkivat tähdet. (s. 12) Etelä-Tirolin arkeologinen museo/espoon kaupunginmuseo Peter von Bagh Siihen nähden, että tämä mies eli yli 5 000 vuotta sitten, tiedämme hänestä uskomattoman paljon. Kiitos kuuluu monitieteiselle huippututkimukselle. (s. 6) Öljynjalostamon sydän on osaava laboratorio, sanoo Neste Oilin tutkimus- ja kehityspäällikkö Marja Nyyssönen- Askola. (s. 30) Risiinikasvin supermyrkkyä kehitetään tappavaksi aseeksi taistelussa syöpää vastaan. (s. 38) 50 Keemikko Byrokraatin pispalat 51 HENKILÖUUTISIA Scanstockphoto Neste Oil/Teija Niskanen 55 TULEVIA TAPAHTUMIA 56 SEURAT 58 PUOLET PETÄJÄISTÄ Outokolinaa ja Varsovan laulua Pekka T. Heikura 59 Vihreät sivut 4 KEMIA 6/2010
Pääkirjoitus 6. lokakuuta 2010 KEMIA Kemi Vol. 37 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628 Toimitus Redaktion Office Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 0400 578 901 faksi 09 3296 1520 toimitus@kemia-lehti.fi Päätoimittaja Chefredaktör Editor-in-Chief DI Leena Laitinen 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimituspäällikkö Redaktionschef Managing Editor Päivi Ikonen 0400 139 948 paivi.ikonen@kemia-lehti.fi Taitto Layout K-Systems Contacts Oy Päivi Kaikkonen 03 714 1614 taitto@kemia-lehti.fi Sihteeri Sekreterare Secretary Irja Hagelberg 0400 578 901 irja.hagelberg@kempulssi.fi Vakituinen avustaja Permanent medarbetare Contributing Editor Sanna Alajoki 040 827 9727 sanna.alajoki@kemia-lehti.fi Ilmoitukset Annonser Advertisements ilmoitukset@kemia-lehti.fi Myyntipäällikkö Forsäljningschef Sales Manager Sauli Ilola 040 546 1241 sauli.ilola@kemia-lehti.fi Tilaukset Prenumerationer Subscriptions puh. 0400 578 901, faksi 09 3296 1520 tilaukset@kemia-lehti.fi Tilaushinnat Kotimaassa 89 euroa (kestotilaus 79 euroa), muut maat 120 euroa Kouluille 45 euroa, www.aikakaus.fi Prenumerationspris i Finland 89 euro, övriga länder 120 euro Subscription price (out of Finland) EUR 120 Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 15 (special issue 5/2010 EUR 19) Osoitteenmuutokset Suomen Kemian Seura puh. 010 425 6300, faksi 010 425 6309 toimisto@kemianseura.fi Kustantaja Utgivare Publisher Kempulssi Oy Toimitusjohtaja Verkst. direktör Managing Director Leena Laitinen Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimitusneuvosto Redaktionsråd Editorial Board Laboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe Oy Professori Matti Hotokka, Åbo Akademi Toimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-Kemi Tutkija Helena Laavi, Aalto-yliopisto/TKK Päätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-Kemi Professori Jan Lundell, Jyväskylän yliopisto Apulaisjohtaja Juha Pyötsiä, Kemianteollisuus ry Professori Markku Räsänen, Helsingin yliopisto Tiedotuspäällikkö Sakari Sohlberg, VTT Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Painos Upplaga Printing order 6 800 Forssan Kirjapaino, Forssa 2010 ISO 9002 Ympäristöä ja hermoja säästäen Hiljattain vietetty autoton päivä on ekoylvästelyn paikka kaltaiselleni ei-autoilevalle henkilölle, joka luottaa vuodesta toiseen joukkoliikenteen palveluihin. Myönnettäköön, että autottomuuteni taustalla on muutakin kuin huoli yhteisestä ympäristöstämme. Bussissa mukavasti istuessani muistelen autoilu-urani haparoivaa alkua vuosikymmenten takaa. Siinähän se, ihan normaalisti, mutisin äitini kysymykseen ajotuntini sujumisesta ja vaihdoin nopeasti puheenaihetta. Tosiasiassa olin jollain konstilla onnistunut saamaan auton katon kautta ympäri ja ojaan kesken ensimmäisen maantieajoni. Vaikka lasku paksuun lumeen oli pehmeä, auto päätyi korjaamolle ja niskansa venäyttänyt opettajani sairauslomalle. Myönnettäköön myös, että on helppo päteä pienellä hiilijalanjäljellä täällä pääkaupunkiseudulla, jossa bussit ja raiteet vievät sujuvasti kyliltä keskustaan. Harvaan asutuilla seuduilla tilanne on toinen, ja siksi on syytä katsoa, millaisella energialähteellä ja hiilidioksiditaseella pyörät saadaan pyörimään. Suomessa on tehty ennakkoluulotonta tutkimus- ja kehitystyötä ympäristöä säästävän autoilun eteen. Tässä numerossa kerrotaan, että St1 on aloittamassa testiajot uudella jätepohjaisella bioetanolidieselillään ja että Neste Oil patentoi teknologiaa, jolla hiivat ja homeet työstävät jätteestä dieselin raaka-ainetta. Myös sähkö- ja polttokennoautoihin on kehitteillä uusia materiaaleja ja teknologisia ratkaisuja. Hybridi-, sähkö- ja flexifuel-autoja on jo saatavilla, ja kun uusien ajoneuvojen hinta- ja käyttöominaisuudet saadaan houkuttelevammiksi, kysynnän odotetaan kasvavan nopeasti. Miten kävi autokouluni kanssa? Jatkoimme heti opettajani palattua töihin, ja tunteja otettiin aika monta ennen insinööriajoa. Menikö läpi?, huikkasi opettaja toiveikkaana, kun kurvasin ajokokeen jälkeen katsastuskonttorin pihalle punakka katsastusinsinööri vieressäni. Ilme valahti tyrmistyneeksi katseen osuessa auton etukulmaan ja ruttuun, jollainen syntyy, kun pöksäyttää epähuomiossa kadunvarteen parkkeerattuun autoon. Meni se, sitten seuraavalla kerralla. Antti Mannermaa 6/2010 KEMIA 5
Tutkimus paljastaa Ötzin On myöhäiskesän hetki, kun haavoittunut 46-vuotias mies kipuaa tuskaisena vuorenrinnettä. Kädessä tykyttää syvä, luuhun asti isketty viilto. 3 200 metrin korkeudessa takaa-ajajat saavuttavat pakenijan. Arja-Leena Paavola Miestä kohti ammutaan tarkasti tähdätty nuoli, joka osuu selkään ja tekee tehtävänsä. Verenhukka on valtava. Mies rojahtaa vatsalleen maahan ja vaipuu vasemman käsivartensa päälle. Kuolema tulee muutamassa minuutissa. Kesä kääntyy talveksi ja uudelleen kesäksi. Kukaan ei häiritse vainajan rauhaa. Kuluu 5 300 vuotta. Syyskuussa 1991 saksalainen pariskunta päätyy vaeltamaan samalle vuorelle. Järkytyksekseen pari törmää jäätikön osin peittämään veriteon uhriin. Ötzi on löytynyt. Alppien jäämiehen oikeaa nimeä ei toki tiedetä, vaan Ötzi ristittiin löytöpaikkansa Öztalin vuoriston mukaan. Yhä jatkuva tieteidenvälinen tutkimus on kuitenkin paljastanut hänen elämästään paljon muuta. Ötzi oli onnekas mies, joka oman aikansa eli kivikauden mittapuulla eli ikäihmiseksi asti. Nuolen aiheuttamilta kohtalokkailta vammoilta häntä ei olisi voitu pelastaa edes moderneimman lääketieteen keinoin. Ruumiin muumioituminen ja säilyminen on sekin monen onnekkaan sattuman ansiota. Etelä-Tirolin arkeologinen museo/espoon kaupunginmuseo tarin Jään paino oli vääristänyt Alppien jäämiehen piirteitä. Kasvojen rekonstruktiota varten epämuodostumat korjattiin laskennallisesti. Kallosta tehtiin tietokonetomografialla kolmiulotteinen kuva, jonka pohjalta siitä valmistettiin tarkka jäljennös. Valokovetteiseen epoksihyytelöön kovetettiin lasersäteellä pyyhkäisten kerroksittain kappaleen muoto pystysuunnassa liikkuvan tason päälle. Ötzin varusteet oli huolella valittu suojaamaan kylmältä ja kosteudelta. Vyölaukussa hän säilytti tulentekoon tarvittavaa taulakääpää ja luista naskalia. Ruohosta tehty viitta toimi myös makuualustana ja karhunnahkahattu piti pään lämpimänä. 6 KEMIA 6/2010
an Ötzi Espoossa Ötzi Alppien jäämies 4.9.2010 27.2.2011 Näyttelykeskus WeeGee, Ahertajantie 5 www.espoonkaupunginmuseo.fi 6/2010 KEMIA 7
Suo säilöö vainajan Pohjois-Euroopan soista on löytynyt useita, eri aikakaudelta peräisin olevia ruumiita, jotka myös ovat säilyneet hyvin kudoksia ja sisäelimiä myöten. Hyvä esimerkki on 1950-luvulla Tanskasta löytynyt Tollundin mies, jonka arvellaan eläneen noin 2 400 vuotta sitten. Pohjoisten soiden olosuhteet ovat omiaan säilömään orgaanista materiaalia. Luonnontilaisessa suossa on anaerobista turvetta eli kerrostuma, jossa vapaata happea ei esiinny. Turve on lisäksi hapanta ja varsin kylmää läpi vuoden. Jo parinkymmenen sentin syvyydessä on useita asteita ilmanlämpötilaa viileämpää, kertoo tutkija Markus Hartman Metsäntutkimuslaitoksesta. Suon uumenista paljastuneen Tollundin miehen pää ja kasvot olivat niin hyvin säilyneet, että löydettäessä hänen luultiin kuolleen aivan hiljattain. Hipiä vain oli kovin tumma. Suossa maatuminen on hyvin hidasta, mutta sen sisältämillä orgaanisilla yhdisteillä on värjäävä ominaisuus. Tollundin miehen iho onkin vuosisatojen kuluessa muuttunut harmaanmustaksi. Tukkaan ja leuassa orastavaan parransänkeen taas on tarttunut oranssinpunainen väri. Kaulaan sidotun köyden vuoksi Tollundin miestä epäiltiin murhan uhriksi. Tutkimus osoittikin sittemmin miehen kuolinsyyksi hirttämisen. Kyse ei silti liene ollut rikollisen telottamisesta, sillä vainaja oli haudattu huolehtivaisesti, silmät ja suu oli suljettu ja ruumis upotettu suohon sikiöasennossa. Sven Rosborn Tollundin miestä ei 1950-luvun keinoin kyetty säilyttämään kokonaan, vaan ruumiin annettiin tuhoutua. Silkeborgin museossa esillä olevaan aitoon päähän on myöhemmin liitetty vartalon kopio. Ötzi on poikkeus muumioiden joukossa, sillä ruumiin kudokset ovat jäätikön kylmissä ja kosteissa olosuhteissa pysyneet pehmeinä ja sisäelimet tallella, kertoo arkeologi Ulrika Rosendahl Espoon kaupunginmuseosta. Jäätyneen vainajan ihonalainen rasva tunkeutuu yleensä ihon läpi muodostaen kasvoille vahamaisen kerroksen ja vääristäen tämän piirteet. Niin tapahtuu kuitenkin vain sellaisessa ympäristössä, johon pääsee virtaamaan paljon happea. Ötzin kohdalla näin ei ollut. Ulkoiset olosuhteet ovat olleet kaikkiaan suotuisat. Elettiin lämpimän ilmastojakson kesää, ja kuolema tapahtui solassa, joka oli sillä hetkellä sulana. Ruumis ehti ennen jäätymistään hieman kuivua, ja pian ilmastokin alkoi jälleen kylmetä. Jäätiköt kasvoivat Ötzin päälle mutta eivät murskanneet häntä. Uusi koti Italiasta Ruumiin löytyminen taas on ilmaston uuden lämpenemisen seurausta: jää väistyi ja paljasti Alppien vainajan. Saksalaisvaeltajat osuivat paikalle täsmälleen oikealla hetkellä ennen kuin Ötzi olisi alkanut tuhoutua tai talvella peittyä uuden lumimassan alle. Muumio oli ehtinyt olla korkeintaan kuukauden osaksi esillä. Aurinko oli päässyt paistamaan vain sen takaraivoon, joka oli ehtinyt hieman maatua. Löydön ainutlaatuisuutta ei kuitenkaan tajuttu heti. Ruumis oli niin hyväkuntoinen, että sen oletettiin olevan peräisin vain ehkä kymmenien vuosien takaa. Vainaja irrotettiin jäästä kovakouraisesti. Vasta viikkoa myöhemmin tapahtunut arkeologinen tarkastelu kertoi asian todellisen laidan. Sen jälkeen Ötziä on vaalittu ja tutkittu kaikin nykytekniikan suomin keinoin. Ensimmäiset kuusi vuotta Ötzi vietti Itävallassa Innsbruckin yliopiston anatomisen laitoksen jäähdytystiloissa. Ruumis pidettiin kosteana ja kylmänä käärimällä se Etelä-Tirolin arkeologinen museo Ötzin arvokas kuparikirves oli tallella muumion vieressä. Ehkä surmaaja ei halunnut kirvestä, koska halusi salata murhan. Kaikki olisivat kuitenkin tienneet, kenen se oli. Kirves saattoi myös olla niin henkilökohtainen esine, että sitä ei tohtinut toinen ottaa, Ulrika Rosendahl pohtii. 8 KEMIA 6/2010
steriiliin leikkausliinaan ja jäämurskaan muovipressun sisään. Vuonna 1998 valmistui Italian Bolzanoon Etelä-Tirolin arkeologinen museo, jonka keskuksena on jäämuumiota varten rakennettu säilytystila. Esillä ovat Ötzin lisäksi hänen tarvikkeensa. Pakastehuoneessa ruumis säilyy ilman suojakelmuja, ja yleisö pääsee katselemaan vainajaa panssarilasisen ikkunan läpi. Hyytävän säilytyskammion ja varakammion välissä sijaitsee tutkimuslaboratorio. Kammiossa pyritään ylläpitämään löytöhetken olosuhteet. Lämpötila on 6 astetta ja ilmankosteus 98 prosenttia. Herkät laitteet välittävät tietoa myös ilmanpaineesta ja vainajan painosta. Pienikin muutos saa hälytykset soimaan, Ulrika Rosendahl kuvailee. Kylmäkopin seiniin on sitten sen rakentamisen kiinnitetty vielä jäälevyt, sillä muumiosta haihtui aiemmin vettä viisi grammaa vuorokaudessa. Museolla on myös eettinen vastuu: sen tehtävänä on säilyttää Ötzi tulevillekin sukupolville, Rosendahl muistuttaa. Jatkuvasti lisää tietoa Ötziin liittyviä monitieteisiä tutkimusprojekteja koordinoi Euroopan tutkimusakatemiaan Euraciin vuonna 2007 perustettu Muumiot ja jäämies -instituutti. Tekniikan nopean kehityksen ansiosta muumiosta paljastuu jatkuvasti uutta. Jäämiehen kuolinsyy oli pitkään epäselvä, sillä ensimmäiset röntgenkuvat eivät sitä kertoneet. Kun visualisointi kehittyi, vuonna 2001 otetut kuvat näyttivät piinuolen kärjen vainajan vasemmassa hartiassa keuhkon tuntumassa. Nivelistä taas löytyi laajoja kulumavammoja. Ötzi on siis tehnyt raskaita töitä ja kävellyt paljon, ja hänen selkänsä on ollut todella kipeä. Kiinnostava tuore havainto on, että hänellä on tatuointeja sellaisissa paikoissa, joissa niillä ei voi olla esteettistä merkitystä, mutta sen sijaan ne osuvat yksiin akupisteiden kanssa, Ulrika Rosendahl kertoo. Jäämiehen ruumista ei ole avattu, vaan sitä on tutkittu tähystämällä elimistöön endoskoopilla ruumiinaukoista. Aiemmin luultiin, että Ötzin mahalaukku oli tyhjä, eli viimeisestä ateriasta oli kulunut aikaa. Hiljattain kävi ilmi, että tutkimuksen kohteena olikin ollut haima. Uudet tutkimukset vatsan sisällöstä ovat vasta tulossa. Tulokset ovat epäilemättä kiehtovaa kuultavaa. Se, mitä kivikauden ihminen söi, kertoo paljon hänen elinympäristöstään ja elinkeinoistaan. Ötzin oletetaan olleen maanviljelijä. On kiinnostavaa pohtia, miten hän käytti ympäristönsä resursseja. Ottiko hän esimerkiksi eväitä mukaan vai söikö sitä, mitä kulkiessaan löysi? Suolistosta otetut näytteet ovat pitkältä ruuansulatusprosessista, joten aineksia on vaikea tunnistaa. Se tiedetään, että jäämies on syönyt viljaa ja lihaa, todennäköisesti alppiriistaa. Keuhkot ovat hiilen mustaamat, joten Ötzi on istunut paljon nuotion äärellä. Mukanaan hän kuljetti kyteviä hiiliä tulen sytytystä varten. Lisäksi hänellä oli taulakääpää, helposti syttyvää puusientä, joka on Suomessakin ollut tärkeä aines tulenteossa. Jäämiehen asuinpaikat on kyetty selvittämään analysoimalla muun muassa elimistön siitepölyjäämät ja hammaskiille. Varhaislapsuudessa muodostuva hammasemali on kehon ainoa osa, joka ei muutu ihmisen elinaikana. Emalipintojen isotooppien perusteella määriteltiin ravinnon mineraalikoostumus, jonka avulla Ötzin synnyinseutu paikallistettiin Alppien laaksoon sadan kilometrin päähän hänen löytöpaikastaan. Aikuisikänsä jäämies on kuitenkin viettänyt muualla. Se taas saatiin selville luurangon isotooppiyhdistelmän analyysin ansiosta. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. arjaleena.paavola@gmail.com Ötzin kehosta kertaalleen otetut näytteet hyödynnetään monissa tutkimuksissa, sillä siihen ei haluta tehdä turhia reikiä. Suurinkin otetuista näytteistä painoi vain 60 milligrammaa. Etelä-Tirolin arkeologinen museo 6/2010 KEMIA 9
TÄTÄ MIELTÄ Filosofian tohtori, professori Janne Nieminen toimii Tullilaboratorion johtajana. Yhteistyön voimalla YLIJOHTAJA Timo Hirvi Mikesistä totesi tällä palstalla, että julkisten laboratoriopalveluiden pirstoutuminen on osaamisen ja kilpailukyvyn säilyttämiseksi estettävä. Asiassa on helppo olla samaa mieltä. Yhteiskunnan suojaamiseen tarvittavan osaamisen ja analytiikan turvaamisesta sekä kansainvälisestä kilpailukyvystä on pidettävä huolta. Hyvä ratkaisu on julkisen laboratoriosektorin yhtenäisyyden lisääminen. Se saavutetaan laboratorioiden välisellä, hyvinkin tiiviillä yhteistyöllä, johon tietysti tarvitaan laboratorioiden ja niitä tulosohjaavien tahojen yhteistä tahtoa. Saman organisaation sisällä toimivat laboratoriot ovat tehneet yhteistyötä aina ja tiivistäneet sitä viime aikoina. Sektorien ja organisaatioiden välisessä yhteistyössä on kuitenkin runsaasti lisää mahdollisuuksia. YHTEISTYÖN kehittäminen tulee aloittaa laboratorioiden omista lähtökohdista. Tuottavuusohjelma on varmasti opettanut riittävästi nöyryyttä hakea resurssisäästöjä ja tuottavuutta yhteistoiminnasta. Sitä voi harjoittaa myös niin, että laboratoriot säilyvät pääosin omissa organisaatioissaan ja siten säilyttävät vahvuutensa niitä tarvitsevien organisaatioiden kannalta. Yhteistyötä on usein tehty minimitasolla, koska kaikki resurssit kuluvat normaalin toiminnan pyörittämiseen, joten yhteishankkeisiin niitä on vaikea repiä. Yhteistyöhön satsaaminen voisi kuitenkin parantaa tuottavuutta. Se myös takaisi nykyistä paremmin julkisen sektorin laboratoriopalveluiden kilpailukyvyn ja riittävän analytiikkatarjonnan. Yhteistä voisivat olla esimerkiksi hankintojen kilpailutus, referenssiaineet, koulutus, analyysitulokset, tukipalvelut ja osin tilatkin. Yhteistyön pitää koskea myös tietojärjestelmiä. Kunkin laboratorion järjestelmän rakenne ja toiminta on tietysti luotu oman organisaation tarpeiden mukaan, mutta yhtenäisyyttä voi hakea tietosisältöjen määrittelyssä. Ensiarvoisen tärkeää on huolehtia siitä, että mitattu tieto on kaikkien tietoa tarvitsevien ja siihen oikeutettujen viranomaisten käytössä. Tapauskohtaisesti on mietittävä, voidaanko tieto hakea suoraan laboratoriojärjestelmästä vai onko syytä rakentaa erillinen tietovarasto, jossa tietoa voidaan luokitella ja jäsentää hyödynnettäväksi eri tahojen tarpeisiin, kuten kokonaissaantilaskelmiin ja riskinarviointeihin. Kaikissa tapauksessa on huolehdittava siitä, että kootun tiedon laatu tunnetaan ainakin mittaustuloksiin liittyvän epävarmuuden ja näytteenoton osalta. MYÖS EU asettaa laboratoriotoiminnalle omia vaatimuksiaan. EU:n elintarvike- valvonnassa on analyysitulosten vertailtavuuden ja luotettavuuden parantamiseksi luotu verkosto yhteisön (EU-RL) ja jäsenmaiden (NRL) vertailulaboratorioista. Tavoitteena on, että järjestelmä kattaa kaikki ne elintarvikelainsäädännön osaalueet, joilla analytiikkaa tarvitaan. Valvontalaboratorion näkökulmasta vertailulaboratoriotoiminnan toivotaan vauhdittavan menetelmien kehitystä, yhtenäistävän menetelmien käyttöönottoa ja validointia ja parantavan vertailutestien saatavuutta. Koska pienissä jäsenmaissa myös kemiallisen analytiikan näytemäärät ovat pieniä ja laboratorioita vähän, ainoa kustannustehokas tapa varmistaa asiantuntemus kansallisissa vertailulaboratorioissa ja analytiikassa on se, että laboratorio toimii aktiivisesti myös valvontalaboratoriona. Silloin yhteydenpito yhteisön vertailulaboratorioon varmistaa uusien menetelmien ja laadunvarmistuksessa tarvittavien vertailutestien ja -aineiden saatavuuden. Valvontatoiminta puolestaan takaa osaavan henkilökunnan ja muut resurssit. Muussa tapauksessa luodaan helposti tehottomia moniportaisia järjestelmiä, mikä hukkaa pienen maan resursseja. Janne Nieminen janne.nieminen@tulli.fi Kaisa Nieminen 10 KEMIA 6/2010
AEL:stä KOULUTUSTA KOKO HENKILÖSTÖLLE LABORATORIOTYÖ JA -TURVALLISUUS Näytteen esikäsittely ja valmistus kemiallisessa analytiikassa... Liuos- ja seoslaskut laboratoriossa... Kemikaaliturvallisuus ja ongelmajätteet.. Laboratorion Excel-sovellukset... PCR-tekniikat: reaaliaikainen PCR joulukuu UUSI LAUDA ECO Lauda ECO -termostaatit jatkavat menestyksekkään Ecoline-sarjan jalanjäljillä, mutta tekevät kaiken vielä entistäkin paremmin. Valitsetpa SILVER- tai GOLD-version, saat aina kaikki ECO-malliston tärkeimmät edut: Laaja lämpötila-alue Helppokäyttöiset valikkotoiminnot Vahva kiertopumppu, jonka nopeus on säädettävissä Ohjelmointitoiminto USB-liitäntä vakiona ja optiona erilaisia liitäntämoduleita Tarkemmat tiedot löydät osoitteesta www.lauda.de. The Right Temperature Worldwide SEMINAAREJA LABORATORION LAADUSTA JA KEHITTÄMISESTÄ VASTAAVILLE Analyysimenetelmien validointi... Laboratorioiden kehittämispäivä talousosaamisella tuottavuutta.. Tilastolliset menetelmät laboratoriossa joulukuu PROSESSIEN KEHITTÄMISESTÄ VASTAAVILLE Prosessihygienian päivät -seminaari... Jäteveden käsittelyprosessit... YMPÄRISTÖNÄYTTEITÄ OTTAVILLE TAI NÄYTTEENOTTOA SUUNNITTELEVILLE Näytteenotto ympäristötutkimuksissa, peruskurssi... Näytteenotto maaperästä ja kiinteistä jätteistä... Näytteenotto vesi- ja vesistötutkimuksissa... Lue lisää ja ilmoittaudu osoitteessa www.ael.fi Lisätietoja puh., laboratorio@ael.fi Lisätiedot: Antti Jokipii, gsm 050 593 1030, antti.jokipii@berner.fi Heikki Suortti, gsm 050 300 1344, heikki.suortti@berner.fi
Perhosten Kemian opettaja Perhosia löytää helposti omalta pihaltaankin, hymyilee kemisti ja perhostutkija Peter von Bagh. Peter von Bagh Neitoperhonen. 12 KEMIA 6/2010
KEMISTIN kääntöpuoli pauloissa Sarjassa esitellään kemistien kakkosammatteja ja epätavallisia harrastuksia. Syksystä kevääseen Peter von Bagh pänttää kemiaa porvoolaisnuorten päähän, mutta kesän tullen hänestä kuoriutuu intohimoinen perhosten tutkija. Peter von Bagh syntynyt 1955 FM (epäorgaaninen kemia) Helsingin yliopistosta kemian opettajana Porvoossa vuodesta 1985 naimisissa, kolme aikuista lasta Anna von Bagh Päivi Ikonen Hiljainen, äärimmäisen keskittyneen näköinen mies hiipii hitaasti pitkin pellonviertä lehtiö ja kynä kädessä. Pää kääntyy metronomina puolelta toiselle ja haukankatse tarkkailee herkeämättä ympäristöä rekisteröiden pienimmätkin yksityiskohdat. A-haa! Taas tärppäsi! Paperille ilmestyy salaperäisen näköinen merkintä, ja vaiteliaan miehen matka jatkuu. Ei, vieraan valtion epätoivottu edustaja ei ole kartoittamassa heikkoja kohtia Suomen puolustusvalmiudessa eikä kyse ole avohoitoon päässeestä psyykekuntoutujastakaan. Siinä menee Suomen ympäristökeskuksen perhoslaskija, porvoolainen Peter von Bagh. Kolmen tunnin kuluttua neljän kilometrin lenkki on tehty. Vihko on täyttynyt täsmällisin tiedoin siitä, kuinka monta perhosta viiden metrin levyisellä havaintovyöhykkeellä on tarkkailuhetkellä oleskellut, ja mitä lajia kukin siivekäs edustaa. Sitten sama uudestaan tasan viikon päästä, laskija myhäilee. Kulunut historiallisen lämmin suvi oli perhostelijoille unelma-aikaa. von Baghin urakan loppusaldoksi tuli vaikuttavat 3 500 päiväperhosyksilöä ja 40 lajia. Näin niitä tietysti paljon enemmänkin, mutta havainnot siis kirjataan vain kapealta sektorilta. Omaa polkuaan kiertävät yhtä tunnollisesti kesästä toiseen myös von Baghin viisikymmentä kollegaa eri puolilla maata Kuusamoa myöten. Siellä kulkee maailman pohjoisin perhosreitti. Laskijoiden työstä kertyy tietopankki, jonka avulla seurataan perhosten esiintymistä ja lajien leviämistä Suomessa. Vaikka von Bagh virallisesti noteeraa vain perhoset, luontoa ja luonnontieteitä palavasti rakastava mies toki panee merkille kaiken muunkin reitillään kohdalle sattuvan. Täällä näkee vaikka mitä: kyitä, merikotkia, hirviä, peuroja. Lehmiäkin tietysti, kaupunkilaistunut maalaispoika innostuu. 6/2010 KEMIA 13
Harvinainen näky: kamera tallensi pikkuapollojen lemmenhetken. Kuvat: Peter von Bagh Ylivoimaisia ykkösiä ovat kuitenkin perhoset. Kun von Bagh ei laske siivekkäitä Sykeä varten, hän bongaa, ihailee ja tutkii niitä omaksi huvikseen. Klassiseen tyyliin perhoshaavi ojossa hän ei yleensä vaella, vaan rakentaa useimpien nykyharrastajien tapaan hyönteiskokoelmansa kameralla, joka tallentaa sen moderniin ja kätevään digitaaliseen muotoon. Paitsi silloin, kun kiinnostava kohde elelee hankalassa paikassa yksityisalueella. Nykyaikana ollaan vähän varautuneita. Kun kulkee vaikka jonkun kesämökin tienoilla, isäntäväki tulee helposti sen näköisenä katselemaan, että mikäs rosmo siellä luuhaa. Mutta kun menet perhoshaavin kanssa, suhtautuminen muuttuu sataprosenttisesti, ja kaikki ovat todella ystävällisiä. Haavin kanssa pääset mihin vain, eikä edes talon koira hauku, perhosmies virnistää. Perhosgeenit evakkoisältä Kiintymys perhosiin taitaa Linnankosken lukion kemian opettajalla olla geeniperimässä. Ainakin Peter von Bagh kertoo lapsesta saakka ihastelleensa isänsä keräämiä upeita kokoelmia. Itse asiassa kunnanlääkärin isot perhoslaatikot olivat aika kuuluisia, ne tiesi moni paikkakuntalainen, muistelee poika-bagh, joka isän työn takia kävi syntymässä Saksassa, mutta vietti kouluvuotensa Parikkalassa. Isän piti saada hengittää samaa ilmaa, jota hengitettiin rajan taakse jääneessä Karjalassa. Hän oli syntyjään Kivennavalta ja henkisesti evakko koko ikänsä. Se jotenkin tarttui minuunkin, ja kivennavat ja terijoet tuntuvat kovin tutuilta yhä. Nuoremman von Baghin innostus kaikkiin luonnontieteisiin on sekin peräisin lapsuudesta. Nimenomaan kemiaa hän ei silti osannut ajatella tulevaksi ammatikseen ennen kuin sukulaissetä sattui asiaa rippikoulupojalta kysäisemään. Silloin suusta pääsi, enkä yhtään tiedä mistä se tuli, että ryhdyn isona kemistiksi. Päähänpälkähdys alkoi kuitenkin lukioaikana tuntua yhä houkuttelevammalta. Toisena vaihtoehtona siinteli biologia, mutta sen abiturientti päätti lopulta olevan tyttöjen ala. Kemiassa tuntui olevan enemmän paukkuja. Helsingin yliopistossa epäorgaaninen kemia osoittautuikin nappivalinnaksi ja fysiikka ja matematiikka hyviksi sivuaineiksi. Kemian opettaja tutkimukseen tai teollisuuteen tähdänneestä opiskelijasta tuli silkasta sattumasta. Vähissä olleet ruokarahat siihen ovat syynä. Porthanian ilmoitustaululta huomasin lyhyen opettajan sijaisuuden. Otin sen, ja homma yllättäen osoittautuikin erittäin mukavaksi. Sillä tiellä von Bagh on yhä. Kun hammaslääkärivaimo oli saanut paikan Porvoosta, aviomies löysi omansa kaupungin yläasteelta. Sittemmin hän on viihtynyt samassa lukiossa jo neljännesvuosisadan, ja opettaminen tuntuu aina vain paremmalta. Tämän päivän lukiolaiset ovat ahkeria ja motivoituneita opiskelijoita. Ihan höpöpuhetta, että nykynuoriso olisi laiskaa ja saamatonta, kokenut pedagogi napauttaa. Kemia on ainakin Linnankosken koulussa ymmärretty tärkeäksi oppiaineeksi, jota opiskelevat tosissaan muutkin kuin lääkikseen tähtäävät. Asia näkyy myös ylioppilaskirjoituksissa, joissa kemian kirjoittajia on joka vuosi kymmeniä. Siis täydellisen idyllinen työ viehättävässä pikkukaupungissa? No, onhan siinä se, että opettaja tunnistetaan joka paikassa, lehtori myöntää naureskellen. Ravintolassa tarjoilija on entinen oppilas, joka kohta tuo terveisiä keittiöstä, jossa on kokkina toinen entinen oppilas. Kun menee elokuviin, tajuaa, että puolet yleisöstä on nykyisiä oppilaita tai oppilaiden vanhempia. Mutta tuleepa elettyä nuhteetonta elämää. Elokuvia lehtori ei tunnusta katsovansa täyskaimansa ja pikkuserkkunsa, elokuvaprofessori Peter von Baghin asiantuntemuksella ja volyymillä, mutta mielellään kuitenkin. Valkokankaalle tai romaanin sivulle lehahtava perhonen sattuu silmään aina. Esimerkiksi Länsirintamalta ei mitään uutta teki vaikutuksen. Siinähän on hurja loppukohtaus, kun sankari kurkottaa rintamalinjalle laskeutunutta perhosta, ja siihen hänet ammutaan. Ihan kaikki filmiperhoset eivät yhtä kovia tyylipisteitä kemisti-peteriltä saa. Ne suomifilmien maisterit, jotka niityllä valkolakki päässä ja perhoshaavi 14 KEMIA 6/2010
Legendaarinen isoapollo Lemlahdesta. pystyssä kirmaavat vikittelemässä torpan tyttöä, kyllä vähän naurattavat. Eiväthän ne sitä paitsi sitä tyttöä edes saa, aina tulee väliin rehti kulkuri, joka tosin paljastuu kreivin pojaksi valepuvussa. Hirmuliskon metsästäjä Perhosten tutkijoille ja harrastajille Suomi on maapallon kiinnostavimpia paikkoja, Peter von Bagh sanoo. Meillä on niin paljon lajeja: itäisiä, läntisiä, kaakkoisia ja tietysti pohjoisia. Kaikkien levinnäisyysraja kulkee jossain kohtaa Suomea. Esimerkiksi ilmaston muutokset näkyvät täällä heti siinä, kuinka perhosten esiintyminen muuttuu. Perhosten tarkkailu on meillä myös vähintään riittävän vaikeaa. Talvi on täällä niin pitkä ja hirmuinen, kesä niin lyhyt ja intensiivinen. Kaikki me suomalaiset perhostutkijat heittäydymme siksi kesään koko sydämellämme. von Baghin omista perhoskokemuksista ikimuistoisin ja sydäntäliikuttavin on pikkuapollon saapuminen Porvooseen. Se oli alan miehille ensimmäiseen kuulentoon verrattava tapahtuma. Pikkuapollo on perhosten hirmulisko. Maailmanlaajuisesti erittäin harvinainen laji, jota ei Suomen lisäksi tavata oikeastaan missään, ja ainakin yhtä arvokas kuin saimaannorppa tai liito-orava, von Bagh kuvailee. Suomestakin jo lähes kadonneen arvoperhosen kantaa oli yritetty elvyttää istutuksin muun muassa juuri Porvoossa, mutta huonolla menestyksellä tai niin luultiin. Ensimmäisenä miniatyyrihirmuliskoon porvoolaisniityllä törmäsi vuonna 2000 von Baghin tytär, joka hälytti paikalle isänsä. Tämä tajusi, että pikkuapolloja liihottelee paikalla kokonainen parvi, ja tiedotti saman tien löydöstä perhostutkijain seuran nettisivulla. Se käynnisti mylläkän. Heti alkoi puhelin soida, että onko tämä pilaa. Uskoivat vasta, kun paikalle ehtivät ympäristökeskuksen edustajat, jotka varmistivat havainnon. Sen jälkeen Porvoon aarteita on vaalittu kuin kultakimpaleita. Niiden määrä, jota tutkijat seuraavat henkeään pidätellen, on lähtenyt hentoon kasvuun. Tänä kesänä kuulaanvalkeita perhoja lenteli niityllä jo 300, ja Parnassius mnemosynen toivotaan pitkän tauon jälkeen kotiutuneen kaupunkiin pysyvästi. Bongareita paikalla toki käy, mutta pikkuruista, erittäin kesyä siivekästä hyvin kunnioittavasti kohdellen. Alalla on myös tapana suojella salaisuuksia hieman kalamiesten tapaan. Eihän kukaan kerro, mistä se iso hauki nousi. Sanotaan järven tarkkuudella kyllä, mutta ei paljasteta, mistä lahdesta. Niinpä Peter von Baghkin sai taannoin vain tietää, että legendaarinen Parnassius apollo eli isoapollo oli nähty Paraisilla. Tarkkoja koordinaatteja ei tiedonanto sisältänyt. Mutta sinne ajoin ja sitten rupesin miettimään, missä elelisin, jos olisin isoapollo. Oikein veikkasin ja Lemlahdesta sen kaunottaren löysin, perhosmies hykertelee yhä. Kaunottaren kuvat ovat tietysti kunniapaikalla von Baghin albumeissa, joita syysiltojen pimetessä on mukava selailla ja jotka lyhentävät kummasti aikaa perhoskesien välillä. Opettajan pitkän ja hirmuisen talven täyttää toki sopivasti työ, ja kun koululaiset lentävät kesälaitumille, sinne pääsee taas perhostutkijakin. Eivätkä kaamoskuukaudetkaan pelkästään haikaillen kulu, sillä nyt on tähtien aika. Kemisti-perhosmies on myös arvostettu ja palkittu tähtitieteen harrastaja, joka kannustaa kaikkia muitakin kääntämään katseensa kohti taivaita. Siellä loistaa kaikkia tähtiä kirkkaammin jättiplaneetta Jupiter, joka on lähempänä meitä kuin kertaakaan viiteenkymmeneen vuoteen. Jupiterin erottaa nyt hyvin paljaalla silmälläkin, mutta kaukoputkella pääsee ihailemaan myös sen kuita. Kuvat: Peter von Bagh Tuominopsasiipi. Suruvaippa. 6/2010 KEMIA 15
ajankohtaista St1 ja Neste Oil panevat Jätteet pyörittämään raskasta kalustoa Energiayhtiö St1 on kehittänyt uuden dieselpolttoaineen jätepohjaisesta bioetanolistaan. Neste Oil puolestaan ryhtyy lähivuosina muuttamaan jätettä uusiutuvaksi dieseliksi hiivojen ja homeiden avulla. Leena Laitinen St1:n uutta, 95-prosenttisesti bioetanolista koostuvaa dieselpolttoainetta aletaan kokeilla pääkaupunkiseudun busseissa, jakeluautoissa ja jäteautoissa ensi vuonna, kertoo yhtiön energiajohtaja Jari Suominen. Testauksesta vastaa VTT. Suomessa ei ole aiemmin käytetty bioetanolia raskaan dieselkaluston pyörittämiseen. Tukholmassa sen sijaan ajaa jo viitisensataa bioetanolidieselbussia, jotka Scanian tuotepäällikön Ilkka Korpelan mukaan toimivat hyvin. Ruotsalaisbussien polttoaine on peräisin brasilialaisilta sokeriruokoviljelmiltä. Suomessa ympäristöhyötyjä lisää raaka-aine, jonka St1 valmistaa kotimaisista jätteistä. Ensimmäisten testien perusteella VTT katsoo uuden tuotteen sopivan hyvin taajama-alueiden raskaan kaluston pyörittämiseen. Etanolidieseliä käyttämällä voidaan pienentää raskaan taajamaliikenteen pienhiukkaspäästöjä jopa 70 prosenttia. Typenoksidipäästöt ovat samaa tasoa etanolidieseliä ja tavallista dieseliä käytettäessä, kertoo VTT:n erikoistutkija Juhani Laurikko. Hankkeessa mukana olevan Lassila & Tikanojan ympäristöasiantuntija Lassi Hietanen odottaa mielenkiinnolla tuloksia jätepohjaisella etanolilla kulkevan jäteauton testiajoista. Käytännön työssä selviää parhaiten biodieselauton todellinen polttoaineenkulutus sekä huolto- ja korjauskustannukset. Olemme ilman muuta kiinnostuneita, jos ratkaisu osoittautuu kilpailukykyiseksi. St1 on rakentanut etanolitehtaiden verkostoa vuodesta 2007. Yhtiön tavoitteena on tuottaa vuonna 2020 jätteistä ja sivuvirroista noin 300 000 kuutiometriä bioetanolia liikennekäyttöön. Jätepohjaista biobensiiniä on saanut yhtiön muutamilta jakeluasemilta huhtikuusta 2009. Samoihin aikoihin Suomessa alettiin markkinoida ns. flexifuel-hen- St1 Ensimmäiset St1:n jätepohjaisella biodieselillä kulkevat bussit lähtevät pian liikenteeseen. Neste Oilin keksintö: homeesta polttoainetta Neste Oil on hakenut patentteja teknologialle, jonka avulla tuotetaan hiivojen ja homeiden avulla jätteestä mikrobiöljyä yhtiön valmistaman uusiutuvan dieselin raaka-aineeksi. Yhtiö on tutkinut mahdollisuuksia laajentaa dieselin raaka-ainevalikoimaa yhdessä Aalto-yliopiston teknillisen korkeakoulun kanssa vuodesta 2007. TKK:n biotekniikan ja kemian laitoksen professori Simo Laakso kiittelee yhteistyötä, jossa akateemisten tutkijoiden perustieteellistä osaamista on päästy kehittämään uusiksi käytännön sovelluksiksi. Neste Oilin bioteknologian päällikkö Markku Patajoki kertoo yhtiön etsivän erityisesti ravinnoksi kelpaamattomia bioraaka-aineita eli maatalouden ja teollisuuden jätteitä ja sivuvirtoja. Jo kartoitetuista vaihtoehdoista sopiviksi ovat osoittautuneet esimerkiksi oljet ja perinteisen biodieseltuotannon sivutuote glyseroli. Seuraavaksi Neste Oil selvittää mikrobiöljyn edellytykset pilottimittakaavan tuotantoon. Kaupalliseen tuotantoon öljy on tulossa aikaisintaan vuonna 2015. kilöautoja, joihin voi tankata sekä tavallista että bioetanolibensiiniä. Autoja on tähän mennessä myyty noin 1 500. Hyvin vähäpäästöinen autoilu on mahdollista jo lähitulevaisuudessa, osoittaa demonstraatioauto, jonka St1 on rakentanut yhdessä ammattikorkeakoulu Metropolian kanssa. Markkinoilla jo oleva hybridiauto muutettiin etanoliyhteensopivaksi ja varustettiin lisäakustolla, jolla lisävirtaa voi ladata suoraan sähköverkosta. 16 KEMIA 6/2010
Orion Star plus -mittarisarja ph- ja ionimittarit Suomen Kemian Seura Kemiska Sällskapet i Finland 40-VUOTISJUHLASEMINAARI 4.11.2010 Helsingin yliopiston Unioninkadun juhlahuoneisto Unioninkatu 33 14.30 Tervetulokahvit 15.00 Seminaarin avaus Puh.joht. Mariann Holmberg, Suomen Kemian Seura Tieteellisten seurojen merkitys ja tulevaisuus Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan puh.joht. kansleri Ilkka Niiniluoto Musiikkiesitys Sibelius-lukion jousikvartetti Kemia pelastaa maailman Toimitusjohtaja Timo Leppä, Kemianteollisuus ry Kansainvälinen kemian vuosi 2011 Järjestelytoimikunnan puh.joht. prof. Markku Leskelä Onnittelujen vastaanotto 17.00 19.30 Cocktail-buffet Toivotamme kaikki jäsenet ja yhteistyökumppanit tervetulleiksi Ilmoittautumiset 27.10. mennessä www.kemianseura.fi Mahdolliset muistamiset pyydämme osoittamaan tilillemme 800019-1460254. Kertyneet tuotot ohjaamme kansainvälisen kemian vuoden toimintaan. Arkipuku Suomen Kemian Seura Kemiska Sällskapet i Finland www.kemianseura.fi Orion Star plus -mittarisarja: 15 pöytä- ja kannettavaa mittaria Parametrit: ph, redox, ionikonsentraatio, johtokyky, liuennut happi, lämpötila Elektrodit, liuokset ja tarvikkeet erikseen tai edullisina paketteina mittareiden kanssa Mukana myös: AutoTration -500 sampleri automaattiset mittaukset Star plus -mittareiden kanssa ROSS Ultra Triode ph/temp. elektrodi 9512HPBNWP high performance ammonia ion selective electrode Lab-dig Oy PL 52, 02210 Espoo puh. (09) 884 5022, labdig@labdig.fi www.labdig.fi
UUTISIA Veteen piirretty viiva Vesilaitosten ei tarvitse rekisteröidä kemikaalejaan Vesilaitosten ei tarvitse rekisteröidä itse valmistamiaan ja käyttämiään aineita. Asia nousi huolenaiheeksi, kun havaittiin, ettei laitosten hyödyntämiä kemikaaleja löydy Reach-rekisteristä. Vesilaitoksissa tehdään joitakin reaktiivisia kemikaaleja paikan päällä. Ne lisätään käsiteltävään veteen saman tien valmistuksen jälkeen. Yleisimmät suomalaisissa vesilaitoksissa valmistettavat kemikaalit ovat klooridioksidi, otsoni ja kloramiini, joita käytetään lähinnä talousveden desinfiointiin, kertoo vesihuoltoinsinööri Riina Liikanen Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksestä. Veden desinfiointiaineet kuitenkin kuuluvat biosididirektiivin piiriin, eikä Reach-asetus siten koske niitä. Sekä klooridioksidi että otsoni viedään suoraan valmistuksesta vesiprosessiin, sillä hyvin epäpysyviä aineita ole tarkoituksenmukaista varastoida reaktiolaitteiston ulkopuolella. Kloramiinin muodostuminen taas tapahtuu vasta vedessä, kun siihen syötetään ammoniakkia tai ammoniumsuolaa ja klooria. Reachiä ei myöskään sovelleta tällaisiin erottamattomiin välituotteisiin, jotka johdetaan valmistuksesta suoraan prosessiin tai valmistetaan vasta prosessissa, kuten kloramiini. Juomaveden puhdistaminen kloorilla saa siis jatkua entiseen tapaan, ja vesilaitokset saavat vapaasti valmistaa sitä omaan käyttöönsä. REACH Kommentoi kloorin riskinarviointiraporttia täällä: http://ec.europa.eu/environment/biocides > Review of existing substances > Draft Competent Authorities Reports for Active Substances > PT 02 Lähetä kopio kommentistasi osoitteeseen: paula.haapasola@valvira.fi tehoaineiden ja -valmisteiden markkinoille saattaminen sen sijaan muuttuu tulevaisuudessa luvanvaraiseksi. Kloorinvalmistuksen lähtöaineiden ja samalla paikan päällä, esimerkiksi vesilaitoksessa, syntyvän lopputuotteen hyväksyttämisestä vastaa jatkossa yritys, joka luovuttaa lähtöaineet markkinoille. Kloorille ei Suomessa ole ollut erillistä hyväksymismenettelyä, vaan sellainen tulee EU:n yhteisen ohjelman myötä. Siinä arvioidaan parhaillaan kaikkien ns. vanhojen eli markkinoilla jo olevien biosiditehoaineiden terveys- ja ympäristöriskejä, kertoo Valviran ylitarkastaja Paula Haapasola. Klooridioksidin riskinarvioinnin hoitaa Portugali, ja kloorin osalta vastuun kantaa Italia, joka on jo saanut oman urakkansa valmiiksi. Lopputulos eli raporttiluonnos julkaistiin syyskuussa. Me toivomme, että mahdollisimman moni suomalainenkin asiantuntija tutustuu raporttiluonnokseen ja tarvittaessa kommentoi sitä, Haapasola sanoo. Kommentointiaikaa on kolme kuukautta eli joulukuulle asti. Ainakaan italialaiset eivät löytäneet kloorista erityisiä riskitekijöitä, joten aine hyväksyttäneen käytettäväksi jatkossakin. Suomessa luvat sen markkinoille saattamiseen myöntää tuleva Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, joka aloittaa toimintansa vuodenvaihteessa. Viraston muodostavat Turvatekniikan keskus Tukes ja sinne Valviralta, Elintarvikevirasto Eviralta ja Suomen ympäristökeskukselta siirtyvät kemikaalivalvontatehtävät. Luvanhaut ovat kuitenkin yrityksillä edessä vasta vuosien kuluttua. Sitä ennen riskinarviointiraportti käsitellään EU:n jäsenvaltioiden ja komission toimielimissä, ja hyväksymispäätös annetaan komission direktiivinä. Sen jälkeen jäsenmaiden on vielä hyväksyttävä valmisteet kansallisella tasolla. Luvanhakuvelvoitteen voimaantulosta ja määräajoista tiedotetaan aikanaan hyvissä ajoin, Haapasola lupaa. Arto Jokinen ja Päivi Ikonen Valmistus myyntiä varten luvanvaraiseksi Biosididirektiivin myötä kloorin kuten muidenkin biosidi- Scanstockphoto Suomalaiset eivät Reachaikanakaan jää ilman puhdasta juomavettä. Vesilaitokset saavat jatkaa desinfiointia entiseen tapaan. 18 KEMIA 6/2010
Meksikolaisvieraat ryhmittyivät kuvaan Kemiran Meksikonyksikön toimitusjohtajan Tuomas Rinteen (takana vas.) kanssa. Suomen vesiosaaminen matkaa Meksikoon Suomalainen vesiosaaminen valtaa uusia markkinoita Atlantin takana. Meksikossa kiinnostavat erityisesti Suomessa kehitetyt jätevedenpuhdistusteknologiat. Juoma- ja jätevedenpuhdistuslaitosten johtajat viidestä Meksikon kaupungista ja osavaltiosta vierailivat syyskuussa Helsingissä. Ohjelmaan kuului perehtyminen suomalaisyritysten tarjontaan ja käynti Viikinmäen jätevedenpuhdistamossa. Meksikossa on ollut jo pitempään ollut halukkuutta yhteistyöhön pohjoismaisten yritysten kanssa, kertoo konsultti Heidi Virta Finpron Meksikonvientikeskuksesta. Sanna Alajoki Maassa toteutetaan vuoteen 2012 mennessä huomattavia hankkeita, joissa rakennetaan jätevedenpuhdistuslaitoksia, viemäriverkostoa ja muuta vesisektorin infrastruktuuria, mutta haja-alueilla on tarvetta myös pienille jätevesilaitoksille. Kun myös suomalaisyritysten kiinnostus Meksikoa kohtaan on nousussa, on edetty vaiheeseen, jossa Suomi valmistautuu allekirjoittamaan meksikolaisten kanssa aiesopi- muksen yhteistyöstä. Se varmasti innoittaa mukaan Meksikon markkinoille myös enemmän pk-yrityksiä, jotka tarvitsevat toimintaansa varten paikallisen partnerin. Suuret ovat Meksikoon jo ehtineetkin. Pöyry on ollut mukana projektissa, jossa rakennetaan Mexico Cityn lähelle yhtä maailman suurimmista jätevesitunneleista. Kemiran Meksikon-yksikkö puolestaan kuului meksikolaisdelegaation Suomen-matkan isäntiin. Palkintomatkalle pääsyn edellytyksenä on menestys Meksikon vedenpuhdistuslaitosten järjestön Aneasin vesiaiheisessa kilpailussa, kertoo Kemiran Meksikon-yksikön toimitusjohtaja Tuomas Rinne. Kolmatta kertaa järjestetyn kilpailun taustavoimiin kuuluu neljä muutakin pohjoismaista yritystä, Alfa Laval, ABB, Atlas Copco ja ITT. Ryhmän matka jatkui Helsingistä Tukholman vesiviikolle ja edelleen Kööpenhaminaan. Sanna Alajoki Kemira kehittää öljyhiekan jalostusta Suomalaisille ympäristöteknologioille on löytynyt uusi sovelluskohde. Kemira ja Outotec alkavat kehittää veden kestävää käyttöä öljyhiekkojen jalostuksessa. Yhtiöt ovat yhdessä kanadalaisen Albertan vesitutkimuskeskuksen kanssa perustaneet Albertan yliopistoon alan tutkimusprofessuurin. Viisivuotisessa hankkeessa tutkitaan teollisuuden käyttämän veden laatua, kulutusta, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä Kanadan öljyhiekkaesiintymillä tapahtuvassa öljyn talteenotossa. Hanke on osa Kemiran ja VTT:n keväällä perustaman vesialan huippuosaamiskeskuksen ohjelmaa. Toimitusjohtajan Harri Kermisen mukaan Kemira oli pro- fessuurin perustamisessa aloitteentekijänä. Uskomme, että globaali vesikemian osaamisemme voi antaa merkittävän panoksen veden määrän ja laadun hallinnan kehittämisessä öljyteollisuudessa, Kerminen sanoo. Outotecin antia hankkeelle on yhtiön asiantuntemus neste-kiintoaineen erotuksessa. Outotec pyrkii vahvistamaan vedenkäsittelyyn liittyviä liiketoimintojaan muun muassa tutkimusyhteistyön avulla, kertoo toimitusjohtaja Pertti Korhonen. Hankkeita myös Aasiassa Kemira rakentaa Kiinan Nanjingiin erikoisprosessikemikaaleja Kemira Oyj Suomalainen kemianjätti tähtää johtavaksi vesikemian yhtiöksi. valmistavan tehtaan. 25 miljoonan euron investoinnilla yhtiö pyrkii vahvistamaan asemiaan maan kasvavilla vedenkäsittelymarkkinoilla. Intiassa Kemira perustaa yhteisyrityksen vesialan infrastruktuurirakentajan IVRCL:n kanssa. Yritys rakentaa Vishakapatnamiin epäorgaanisia saostuskemikaaleja tuottavan tehtaan. Lisäksi Kemira aloittaa yhteistyön HDO:n kanssa, joka myös kuuluu Intian johtaviin vesi-infrayrityksiin. 6/2010 KEMIA 19
UUTISIA Tullikemistit Helsingissä Tavoitteena turvallinen ja ekologinen kauppa Kansainväliset tullikemistit antoivat kiittävää palautetta onnistuneesta seminaarista. Suomen vetovastuu sujui hyvin, ohjelma ja järjestelyt toimivat, aikataulut pitivät ja kesä oli kauneimmillaan. Risto Silvola Helsinki isännöi kesäkuussa EU:n tullikemistien seminaaria, joka kokosi noin 200 tullilaboratorioiden ja tulliorganisaatioiden edustajaa 37 maasta. Tiedonvaihdon ohella pohdittiin tullien keinoja edistää turvallista ja ekologista kaupankäyntiä. Viranomaisyhteistyön merkitys korostuu aiempaa enemmän erityisesti elintarvike- ja tuoteturvallisuuden valvonnassa. Yhtenä toiminnan esikuvista muille maille on jo vuosikymmeniä ollut Suomi. Suomalaiset asiantuntijat, tutkimuspäällikkö Kalevi Siivinen Tullilaboratoriosta ja auditointipäällikkö Pirjo Vastamäki Elintarvikevirasto Evirasta esittelivät kokousyleisölle elintarvikkeiden valvontajärjestelmää Suomessa. Alkoholintarkastuslaboratorion ACL:n laboratorionjohtaja Pekka Lehtonen puolestaan kertoi suomalaisista alkoholin aitoustutkimuksista. Fyysikko Mikko Kontiainen puhui kulutustavaroiden tuoteturvallisuustutkimuksiin liittyvästä lelujen mekaanisesta testaamisesta Tullilaboratoriossa. Kreikan edustaja luennoi teollisuus- ja kulutustavaroiden kemiallisen turvallisuuden tutkimuksista, joissa on paljon yhteistä Tullilaboratorionkin tutkimusten kanssa. Näytteenoton kemiallista turvallisuutta käsitteli Heimo Kanerva Helsingin yliopiston kemian laitoksesta. Opinnäytetyönään konttikaasututkimuksen Tullille tehnyt Kanerva oli tutkinut Vuosaaren sataman kontteja. Kannattavat analyysilaitteet olivat paljastaneet tuotteista haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja mahdollisesti mikrobien tai hyönteisten torjuntaan käytettyjä kaasutusaineita. Kokouksen puhujiin kuuluivat myös kemikaaliviraston pääjohtaja Geert Dancet ja Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio. Tärkeät tullilaboratoriot SÄHKEITÄ Tullilaboratorioiden rooli on tärkeä sekä valtion verotuloihin että turvallisuuteen ja ympäristöön liittyvissä kysymyksissä. EU:n käytäntöjen harmonointi puolestaan edellyttää yhä enemmän viranomaisten välistä yhteistyötä. Erityisesti kemikaali-, elintarvike- ja tuoteturvallisuudessa on haettava uuteen lainsäädäntöön pohjautuvia hyviä valvontakäytäntöjä. Myös valvontamenetelmien on kehityttävä kaupankäynnin muutosten mukaan. Helsingin seminaarin keskeinen tavoite oli keskustelu ja tiedonvaihto tullilaboratorioiden, tulliorganisaatioiden, komission toimielinten ja muiden viranomaisten välillä. Osallistujille pyrittiin myös tarjoamaan näkymiä alan tekniseen kehitykseen ja ideoita siihen, kuinka hyvillä käytännöillä voidaan tukea kaupankäynnin turvallisuutta. Oriola-KD Healthcare on nyt Mediq Suomi Oriola-KD Healthcare Oy on vaihtanut nimeä. Yhtiön uusi nimi on Mediq Suomi Oy. Oriola-KD myi keväällä terveydenhuollon liiketoimintansa ja sen myötä Healthcaren hollantilaiselle Mediq NV:lle. Mediq Suomi toimii nyt osana Mediq-konsernia, joka on Pohjois-Euroopan suurin terveydenhuoltotuotteiden tavarantoimittaja. Nimenvaihdos ei vaikuta yrityksen toimintaan. Sen päätoimipaikka jatkaa toistaiseksi entisissä tiloissaan Espoossa. Oriola-KD osti moskovalaisapteekkeja Luentokokonaisuuksissa käsiteltiin myös muun muassa vaarallisten aineiden valvontaa, tutkimustiedon keräystä, näytteenoton turvallisuutta, laitonta tuontia ja laittomia käytäntöjä, biopolttoaineita sekä uusia tekniikoita laboratorioissa ja kentällä. Osallistujille järjestettiin vierailut Mittatekniikan keskukseen Espoon Otaniemeen sekä Vuosaaren satamaan. Janne Nieminen Kirjoittaja on Tullilaboratorion johtaja. janne.nieminen@tulli.fi Oriola-KD on ostanut venäläisen 03 Apteka -ketjun, jolla on 70 apteekkia Moskovassa ja sen ympäristössä. Vuoden loppuun mennessä määräytyvä kauppahinta on noin 12 miljoonaa euroa. 03 Aptekan viime vuoden liikevaihto oli 40 miljoonaa euroa ja se työllisti 350 henkeä. 20 KEMIA 6/2010
Honeywell 60 vuotta Suomessa Kuopiolaisia kilpailuvaltteja metsäteollisuudelle Honeywell Suomi on siirtämässä painopistettään kohti uusiutuvaa energiaa. Kuopiossa kehitettävät metsäteollisuuden ratkaisut päätyvät yhtiön asiakkaille kaikkialle maailmaan. Lähivuosina investoidaan voimakkaasti biopolttoaineisiin ja uusioenergiaan. Honeywell Suomi haluaa olla kehityksessä mukana, sanoo toimitusjohtaja Timo Saarelainen. Honeywell Suomi laajentaa Kuopion päätoimipaikkaansa. Investoinnin myötä yhtiö ryhtyy satsaamaan erityisesti biopolttoaineiden ja bioenergian osaamiseensa, kertoo toimitusjohtaja Timo Saarelainen. Yli sadassa maassa toimivan Honeywellin toimialoja ovat ilmailu, rakennus- ja teollisuusautomaatio, kuljetus- ja voimantuotantojärjestelmät sekä erikoismateriaalit. 350 henkeä työllistävän Honeywell Suomen vastuualueeseen kuuluvat muun muassa metsäteollisuuden teknologiat, joita konserni myy maailmanlaajuisille asiakkailleen. Yhtiöllä on Kuopiossa osaamiskeskus, joka kehittää esimerkiksi sellu- ja paperituotannon automaatiota. Uusiutuvan energian tuotantoon tarjoamme ratkaisuja, jotka auttavat teollisuutta vastaamaan EU:n asettamiin vaatimuksiin. Ympäristönsuojelunäkökohdat on otettava huomioon yhä enenevässä määrin, Saarelainen muistuttaa. EU:n ilmastotavoitteissa edellytetään, että vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttia energiasta on tuotettava uusiutuvista raaka-aineista ja liikennepolttoaineistakin 10 prosenttia. Suomen-yksikön tonttia ovat myös painotaloille kehitettävät kokonaisvaltaiset ratkaisut. Lisäksi meillä on vahva rooli yhtiön Venäjän liiketoiminnassa, jota kehitämme yhteistyössä Venäjän-yksikön kanssa. Honeywell Suomi Pioneereja Suomessa Parhaillaan Kuopiossa suunnitellaan uudenlaisia kilpailuvaltteja myös suomalaiselle metsäteollisuudelle. Tutkimustyötä olemme tehneet jo jonkin aikaa, ja nyt etsimme partneria, jonka kanssa voisimme toteuttaa tuotantomittakaavan laitoksia, Saarelainen kertoo. Syyskuussa Honeywell juhli jo 60 vuoden pituista taivaltaan Suomessa. Honeywell tuli aikanaan Suomeen kymmenen ensimmäisen ulkomaisen yrityksen joukossa, Saarelainen hymyilee. Nykyään palvelemme kemianteollisuuden lisäksi kaikkia mainittavia teollisuussegmenttejä Suomessa ja olemme mukana myös asuin- ja liikekiinteistöjen ratkaisuissa. Sanna Alajoki Biologisten lääkkeiden valmistustapa ja rajallinen säilyvyys lisäävät laatupoikkeamien riskiä. Lääkkeiden valvonta vaatii erityisosaamista. Scanstockphoto Suomi valvoo Euroopan biolääkkeitä Suomen rooli EU:n lääkevalvonnassa biolääkkeiden osaajana kasvaa. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean valvontalaboratorio tutkii tänä vuonna 14 prosenttia ETA-alueen yhteisen testausohjelman biologisista lääkevalmisteista. Biolääkkeiden tulon myötä Fimean laboratorio on ottanut käyttöön uusia solubiologisia ja immunokemiallisia tutkimusmenetelmiä. Laboratoriolla on valmiudet tutkia lääkkeiden laatua ja tehoa in vitro kemiallisten, farmaseuttisten ja mikrobiologisten menetelmien lisäksi myös biologisin menetelmin. Biolääkkeiden määrä on kasvannut voimakkaasti 2000-luvulla. Jopa kolmannes kehit- teillä olevista lääkkeistä on biovalmiste. Useimmiten ne ovat elävissä soluissa tuotettuja proteiineja, esimerkiksi vasta-aineita, jotka hillitsevät kudoksen tulehdusreaktiota. Biolääkkeitä käytetään muun muassa syövän, reuman ja vaikean astman hoidossa. TILAA VELOITUKSETTA Kemia-lehden uutiskirje: www.kemia-lehti.fi 6/2010 KEMIA 21