Laskuvarjohyppy. painovoima, missä on maan vetovoiman aiheuttama kiihtyvyys, sekä ilmanvastus, jota arvioidaan yhtälöllä

Samankaltaiset tiedostot
laskuv.nb 1 Laskujen aluksi on syytä hävittää mahdollisista aiemmista laskuista jääneet muuttujat.

Tykillä ampuminen 2. missä b on ilmanvastuskerroin, v skalaarinen nopeus, nopeus vektorina ja nopeuden suuntainen yksikkövektori.

Van der Polin yhtälö

Differentiaaliyhtälöryhmä

Peto- ja saaliskanta

Luento 2: Liikkeen kuvausta

= 6, Nm 2 /kg kg 71kg (1, m) N. = 6, Nm 2 /kg 2 7, kg 71kg (3, m) N

KJR-C1001 Statiikka ja dynamiikka. Luento Susanna Hurme

KJR-C1001 Statiikka ja dynamiikka. Luento Susanna Hurme

Harjoitus 5 -- Ratkaisut

12. Differentiaaliyhtälöt

Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Ratkaisut 5. viikolle /

Värähtelevä jousisysteemi

Differentiaaliyhtälöryhmän numeerinen ratkaiseminen

Luento 4: Liikkeen kuvausta, differentiaaliyhtälöt

4. Differentiaaliyhtälöryhmät 4.1. Ryhmän palauttaminen yhteen yhtälöön

dt 2. Nämä voimat siis kumoavat toisensa, jolloin saadaan differentiaaliyhtälö

Nopeus, kiihtyvyys ja liikemäärä Vektorit

Luento 3: Liikkeen kuvausta, differentiaaliyhtälöt

Käyräparven kohtisuorat leikkaajat

Radioaktiivinen hajoaminen

1.4 Suhteellinen liike

Monisilmukkainen vaihtovirtapiiri

on hidastuvaa. Hidastuvuus eli negatiivinen kiihtyvyys saadaan laskevan suoran kulmakertoimesta, joka on siis

plot(f(x), x=-5..5, y= )

Diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalinta 2017 Insinöörivalinnan matematiikan koe , Ratkaisut (Sarja A)

Monisilmukkainen vaihtovirtapiiri

Gravitaatio ja heittoliike. Gravitaatiovoima Numeerisen ratkaisun perusteet Heittoliike

v = Δs 12,5 km 5,0 km Δt 1,0 h 0,2 h 0,8 h = 9,375 km h 9 km h kaava 1p, matkanmuutos 1p, ajanmuutos 1p, sijoitus 1p, vastaus ja tarkkuus 1p

1 Oikean painoisen kuulan valinta

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

3 Määrätty integraali

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 12. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 12 () Numeeriset menetelmät / 33

Luku 7 Työ ja energia. Muuttuvan voiman tekemä työ Liike-energia

VUOROVAIKUTUS JA VOIMA

Kompleksiluvun logaritmi: Jos nyt z = re iθ = re iθ e in2π, missä n Z, niin saadaan. ja siihen vaikuttava

FYSIIKAN HARJOITUSKOE I Mekaniikka, 8. luokka

Normaaliryhmä. Toisen kertaluvun normaaliryhmä on yleistä muotoa

Pietarsaaren lukio Vesa Maanselkä

g-kentät ja voimat Haarto & Karhunen

Kevään 2011 pitkän matematiikan ylioppilastehtävien ratkaisut Mathematicalla Simo K. Kivelä /

Differentiaalilaskenta 1.

Numeeriset menetelmät Pekka Vienonen

Fysiikan perusteet. Voimat ja kiihtyvyys. Antti Haarto

KERTAUS KERTAUSTEHTÄVIÄ K1. P( 1) = 3 ( 1) + 2 ( 1) ( 1) 3 = = 4

y + 4y = 0 (1) λ = 0

E 3.15: Maan pinnalla levossa olevassa avaruusaluksessa pallo vierii pois pöydän vaakasuoralta pinnalta ja osuu lattiaan D:n etäisyydellä pöydän

766323A Mekaniikka, osa 2, kl 2015 Harjoitus 4

Mapu 1. Laskuharjoitus 3, Tehtävä 1

4. Käyrän lokaaleja ominaisuuksia

Vino heittoliike ja pyörimisliike (fysiikka 5, pyöriminen ja gravitaatio) Iina Pulkkinen Iida Keränen Anna Saarela

Funktion derivoituvuus pisteessä

NEWTONIN LAIT MEKANIIKAN I PERUSLAKI MEKANIIKAN II PERUSLAKI MEKANIIKAN III PERUSLAKI

Liikemäärä ja voima 1

KJR-C1001 Statiikka ja dynamiikka. Luento Susanna Hurme

4 FUNKTION ANALYSOINTIA

3 x 1 < 2. 2 b) b) x 3 < x 2x. f (x) 0 c) f (x) x + 4 x Etsi käänteisfunktio (määrittely- ja arvojoukkoineen) kun.

Van der Polin yhtälö. virtap6.nb 1

2.3 Voiman jakaminen komponentteihin

Mb8 Koe Kuopion Lyseon lukio (KK) sivu 1/2

Derivoimalla kerran saadaan nopeus ja toisen kerran saadaan kiihtyvyys Ña r

Differentiaali- ja integraalilaskenta

(s 2 + 9)(s 2 + 2s + 5) ] + s + 1. s 2 + 2s + 5. Tästä saadaan tehtävälle ratkaisu käänteismuuntamalla takaisin aikatasoon:

Luvun 5 laskuesimerkit

Mekaniikkan jatkokurssi

5. Numeerisesta derivoinnista

Kitka ja Newtonin lakien sovellukset

Liikkeet. Haarto & Karhunen.

Kertaus. Integraalifunktio ja integrointi. 2( x 1) 1 2x. 3( x 1) 1 (3x 1) KERTAUSTEHTÄVIÄ. K1. a)

Laskun vaiheet ja matemaattiset mallit

Numeeriset menetelmät

Antti Rasila. Kevät Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto. Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0204 Kevät / 16

3.4 Liike-energiasta ja potentiaalienergiasta

Luvun 5 laskuesimerkit

Fysiikan perusteet. Liikkeet. Antti Haarto

MEKANIIKAN TEHTÄVIÄ. Nostotyön suuruus ei riipu a) nopeudesta, jolla kappale nostetaan b) nostokorkeudesta c) nostettavan kappaleen massasta

Mekaniikan jatkokurssi Fys102

ELEC-A3110 Mekaniikka (5 op)

Sovelletun fysiikan pääsykoe

y (0) = 0 y h (x) = C 1 e 2x +C 2 e x e10x e 3 e8x dx + e x 1 3 e9x dx = e 2x 1 3 e8x 1 8 = 1 24 e10x 1 27 e10x = e 10x e10x

KJR-C1001 Statiikka ja dynamiikka. Luento Susanna Hurme

Ei-inertiaaliset koordinaatistot

Laskun vaiheet ja matemaattiset mallit

Harjoitustyö 3. Heiluri-vaunusysteemin parametrien estimointi

MS-A0305 Differentiaali- ja integraalilaskenta 3 Luento 4: Taso- ja avaruuskäyrät

Luento 3: Käyräviivainen liike

AUTON LIIKETEHTÄVIÄ: KESKIKIIHTYVYYS ak JA HETKELLINEN KIIHTYVYYS a(t) (tangenttitulkinta) sekä matka fysikaalisena pinta-alana (t,

3 TOISEN ASTEEN POLYNOMIFUNKTIO

BM20A5800 Funktiot, lineaarialgebra ja vektorit Harjoitus 4, Syksy 2016

Luento 13: Periodinen liike. Johdanto Harmoninen värähtely Esimerkkejä F t F r

BM20A5810 Differentiaalilaskenta ja sovellukset Harjoitus 5, Syksy 2016

Osa IX. Z muunnos. Johdanto Diskreetit funktiot

Diplomi-insinöörien ja arkkitehtien yhteisvalinta - dia-valinta 2013 Insinöörivalinnan fysiikan koe , malliratkaisut

a(t) = v (t) = 3 2 t a(t) = 3 2 t < t 1 2 < 69 t 1 2 < 46 t < 46 2 = 2116 a(t) = v (t) = 50

ELEKTRONISET JÄRJESTELMÄT, LABORAATIO 1: Oskilloskoopin käyttö vaihtojännitteiden mittaamisessa ja Theveninin lähteen määritys yleismittarilla

MS-A0207 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (Chem) Yhteenveto, osa I

Luento 6: Liikemäärä ja impulssi

Transkriptio:

Laskuvarjohyppy Heittoliikkeeseen kuuluu keskeisinä tekijöinä maan vetovoima sekä ilmanvastuksen aiheuttama nopeudelle vastakkaissuuntainen voima. Näitä voimia sovelletaan myös mallinnettaessa laskuvarjolla hyppäämistä. Tarkastellaan ensin vapaata putoamista. Putoajaan vaikuttava voima aiheuttaa kiihtyvyyden, joka saa aikaan nopeuden. Yleisessä muodossa voimalle pätee, missä m on tarkasteltavan kohteen massa ja kiihtyvyys. Hyppääjään vaikuttavat voimat ovat siis painovoima, missä on maan vetovoiman aiheuttama kiihtyvyys, sekä ilmanvastus, jota arvioidaan yhtälöllä Tässä b on ilmanvastuskerroin, v skalaarinen nopeus, nopeus vektorina ja nopeuden suuntainen yksikkövektori. Liikeyhtälö saa tällöin muodon missä on merkitty ja. Tämä on heittoliikkeen differentiaaliyhtälö yleisessä muodossa. Tehdään tarvittavat laskut laskuvarjohyppääjän lentoradan ja -nopeuden selvittämiseksi. Edellä esitetty ilmanvastusmalli on vain approksimaatio todelliselle ilmanvastukselle. On myös huomattava, että mikäli hyppääjä putoaa ilman varjoa, ilmanvastustekijä on aivan eri suuruinen kuin varjon kanssa. Laskujen aluksi on syytä hävittää mahdollisista aiemmista laskuista jääneet muuttujat. > restart; Määritellään differentiaaliyhtälö normaaliryhmänä, jossa on erikseen x ja y-komponentit. > ryhma:= diff(x(t), t)=u(t), m*diff(u(t), t)=-b*sqrt(u(t)^2+v(t)^2)*u(t), diff(y(t), t)=v(t), m*diff(v(t), t)=-m*g-b*sqrt(u(t)^2+v(t)^2)*v(t);

d ryhma x( t ) = u( t ) m = d u( t ) b u( t ) 2 + v( t ) 2 d :=, u( t ), y( t ) = v( t ), m = d v( t ) mg b u( t ) 2 + v( t ) 2 v( t ) Probleeman tuntemattomat funktiot ovat vaakasijaintia kuvaava x(t) sekä korkeus y(t) ja vastaavat nopeudet u(t) ja v(t). > tuntemattomat:= x(t), y(t), u(t), v(t); tuntemattomat := x( t ), y( t ), u( t ), v( t ) Määritetään parametrit ja valitaan alkuehdot lentokoneesta hypättäessä. Oletetaan hitaasti lentävä koulutuslentokone. > m:= 70: b:= 30: g:= 9.81: > alkuehto:= x(0)=0, y(0)=1000, u(0)=20, v(0)=0; alkuehto := x0 ( ) = 0, y( 0) = 1000, u0 ( ) = 20, v0 ( ) = 0 Ratkaistaan differentiaaliyhtälöryhmä. Käytetään startinit=true -parametria, koska myöhemmin käytettävä fsolve-komento vaatii sitä. > rtk:= dsolve({ryhma,alkuehto}, {tuntemattomat}, type=numeric, output=listprocedure, startinit=true); rtk := [ t = ( proc( t )... end proc), u( t ) = ( proc( t)... end proc ), v( t ) = ( proc( t )... end proc), x( t ) = ( proc( t )... end proc ), y( t ) = ( proc( t)... end proc) ] Poimitaan ratkaisusta hyppääjän lentorataa ja nopeutta kuvaavat komponentit listaksi. > rata:= subs(rtk, [x(t), y(t)]): nopeus:= subs(rtk, [u(t), v(t)]): Piirretään kuva laskuvarjohyppääjän lentoradasta. Huomaa koordinaattiakselien eri skaalat! > plot([rata[], 0..250], view=[0..10, 950..1000]);

> fsolve('rata[2](t)=0'); 209.5020688 Lentorata ei muodostunut kovin pitkäksi ja laskeutuminen kilometrin korkeudelta tapahtui n. 3.5 minuutissa. Tarkastellaan vielä hyppääjän nopeutta. > plot(nopeus, 0..250, view=[0..5, -6..20]);

> array([seq(nopeus(k), k=1..10)]); 1.39847293733887912-4.27034825310804944 0.187609380336178743-4.76782066528266580 0.0241774977076799381-4.78395009633720392 0.00311122728553184019-4.78434080128117501 0.000400330576333358652-4.78434930795562608 0.0000515032279070221438-4.78434948211397604 0.661337118742183835 10-5 -4.78434948550800243 0.840283652130947287 10-6 -4.78434948556210849 0.101321617622732455 10-6 -4.78434948556217332 0.817316838584510061 10-8 -4.78434948556245665 Vaakasuuntainen nopeus lähes häviää ja putoamisnopeus asettuu vajaaseen 4.8 m/s nopeuteen jo kahden ensimmäisen sekunnin aikana. Hyppääjän putoamisvauhti maahan on siis noin 17 km/h, joka on suurenpuoleinen jaloilla vastaanotettavaksi. Tarkastellaan seuraavaksi tilannetta, jossa hyppääjä ei avaa varjoaan välittömästi. Tehdään vastaava tarkastelu kuin edellä, paitsi että ilmanvastuskerroin b muuttuu hyppääjän avatessa varjon. Oletetaan, että ilman varjoa hyppäävän ihmisen maksiminopeus (vaikuttavien voimien summa on 0) eli ns. terminaalinopeus on runsaat 200 km/h eli n. 60 m/s. Tällöin ilmanvastuskerroin voidaan ratkaista yhtälöstä F = mg bv 2 = 0, jolloin b = > b0:= 70*9.81/60^2; mg v 2.

b0 := 0.1907500000 Jotta voimme muuttaa ilmanvastuskertoimen arvon b 0 = 0.19075 varjon auetessa arvoon b = 30, tarvitaan funktio, joka mallintaa muutoksen. Tällaiseksi sopii > f:= x->1-exp(-exp(2*x-0.5)); f := x e( 2 x 0.5 ) 1 e ( ) Funktion derivaatta muuttuu nopeasti kohdassa yksi lähisällä. Tästä voi aiheutua ongelmia myöhemmin numeerisessa differentiaaliyhtölön ratkaisussa. Funktion kuvaaja näyttää seuraavalta: > plot(f(x), x=-10..10, view=[-10..10, -0.5..1.5]); Määritetään putoamisyhtälöt uudestaan. Ilmanvastuskerroin määräytyy nyt funktiosta > bb:= t->b0+(b-b0)*f(t); bb := t b0 + ( b b0 ) f( t ) ja uusi yhtälöryhmä on > ryhma2:= diff(x(t), t)=u(t), m*diff(u(t), t)=-bb(t-20)*sqrt(u(t)^2+v(t)^2)*u(t), diff(y(t), t)=v(t),

m*diff(v(t), t)=-m*g-bb(t-20)*sqrt(u(t)^2+v(t)^2)*v(t); d ryhma2 := x( t ) = u( t ), e( ) 2 t 40.5 ( ) + 70 = d u( t ) ( 30.00000000 29.80925000 e ( ) ) d y( t ) = v( t ), 70 = d v( t ) 686.70 ( 30.00000000 29.80925000 e ( ) ) Varjon on oletettu aukeavan 20 sekuntia hyppäämishetken jälkeen. u t 2 v( t ) 2 u( t ), e( ) 2 t 40.5 ( ) + u t 2 v( t ) 2 v( t ) Ratkaistaan yhtälöryhmä numeerisesti. Kyseessä oleva yhtälöryhmä on hankala ratkaistava numeerisesti ja oletusarvoilla dsolve-komento suoranaisesti laskee väärin. Startinit=true -määreellä laskenta perustuu aina annettuihin alkuarvoihin. Normaalisti laskenta perustuu jo laskettuihin välituloksiin. Startinit=true siis hidastaa laskentaa melkoisesti, koska laskenta aloitetaan aina alkuarvoista, mutta tulos on kuitenkin tarkempi. > rtk2:= dsolve({ryhma2,alkuehto}, {tuntemattomat}, output=listprocedure, type=numeric, startinit=true); rtk2 := [ t = ( proc( t )... end proc), u( t ) = ( proc( t)... end proc ), v( t ) = ( proc( t )... end proc), x( t ) = ( proc( t )... end proc ), y( t ) = ( proc( t)... end proc) ] Poimitaan ratkaisusta hyppääjän lentorataa ja nopeutta kuvaavat komponentit listaksi. > rata2:= subs(rtk2, [x(t), y(t)]): nopeus2:= subs(rtk2, [u(t), v(t)]): Piirretään kuvaaja hyppääjän lentoradasta, määritetään alastulohetki ja alastulonopeus: > plot([rata2[], 0..50], view=[0..200, 0..1000]);

> alas:=fsolve('rata2[2](t)=0',t,0..50); alas := 44.98260040 > nopeus2(alas); [ 0.862895471794922922 10-20, -4.78435027443042405] Tarkastellaan vielä putoamisnopeuksia kokonaistilanteen hahmottamiseksi. Putoamisnopeudet ajan funktiona ovat > with(plots): Warning, the name changecoords has been redefined > display(plot(nopeus2, 0..50, view=[0..50, -60..20]), plot([[17, y, y=-60..20], [20, y, y=-60..20]], color=black));

> rata2(17); [ 163.552607016423138, 242.608600315603667] Putoaminen tapahtuu varsin eri tavalla kuin avoimella varjolla. Vaikka varjon avautumishetkeksi asetettiin 20 s, avautuminen on alkanut askelfunktion mukaisesti muuttamaan ilmanvastuskerrointa radikaalisti ja siten jarruttamaan putoamista jo aikaisemmin. Nopeus alkaa vähetä noin 250 metrin korkeudessa, kun t = 17 s. Piirretään kuvaaja kiihtyvyydelle. Koska ratkaisuproseduuria ei voi derivoida, lasketaan derivaatalle arvioita käyttämällä erotusosamäärää. Poimitaan aluksi ratkaisuproseduurista nopeuden pystysuuntainen komponentti: > numv:= subs(rtk2, v(t)); numv := proc( t)... end proc Muodostetaan aikavälistä 0-50 lista 0.5 sekuntin välein. > aika:= seq(t/2, t=0..100): Lasketaan nopeuden erotusosamäärä aika-listan pisteissä. > derivpisteet:= seq((numv(t/2+0.00001)-numv(t/2))/0.00001, t=0..100):

Piirretään kuvaaja derivaatasta ajan funktiona käyttäen edellä laskettuja erotusosamääriä. > display(plot(zip((x, y)->[x, y], [aika], [derivpisteet])), plot([19, t, t=-10..30], color=black)); > (numv(19+0.00001)-numv(19))/0.00001; 28.038 > Voimakkain jarrutuskiihtyvyys (n. 28 ) tapahtui kohdassa t = 19 s. Putoamisen kokonaisajasta avatun varjon kanssa kuluu yhä yli puolet, vaikka matka on noin viidennes. Tehtävä Milloin hyppääjän on viimeistään vedettävä varjon avausnarusta, kun oletetaan, että tämän on tapahduttava 3 sekuntia ennen askelfunktiossa käytettyä aikaa? Suurin mahdollinen nopeus maahan pudotessa ilman loukkaantumista on 10 m/s. Mikä on tällöin putoamisen kokonaisaika? Linkit tykillä ampuminen normaaliryhmä (tykki2.mws) JP & SKK & MS 12.07.2001