Avioero ja lasten asioista sopiminen. Anne Liakka Eron Keskellä eronkeskellä.fi Materiaalin Copyright 2015 eronkeskellä.fi / Palomacorento Oy ja Suomen Jurisit Oy. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalissa esitettyjä ajatuksia saa levittää eteenpäin ja se on toivottavaa.
Avioerotilanteessa on erityisesti huomioitava lasten asioiden järjestämisen tärkeys. Vaikka puolisot eroavat toisistaan, jatkuu heidän yhteinen vanhemmuus läpi lapsen elämän. Lapsen tasapainoisen kasvun ja kehityksen kannalta on tärkeää, että hänellä säilyvät suhteet kumpaankin vanhempaan avioerosta huolimatta.
Mistä asioista sovitaan?
Vanhempien tulee yhdessä päättää lapsen asumisesta lapsen huoltajuudesta lapsen tapaamisoikeudesta lapsen elatuksesta ja koulutusavustuksesta Asioista sovitaan ensisijaisesti kunnan lastenvalvojan luona, mutta jos yksimielisyyteen ei päästä, asia tulee saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Myös muutokset ko. voimassaoleviin sopimuksiin voidaan tehdä joko lastenvalvojan luona tai riitatilanteessa käräjäoikeudessa.
Miten edetään?
1. Yhteydenotto kunnan lastenvalvojaan ja ajankohdan sopiminen lasten asioista sopimiseksi. Lastenvalvoja vahvistaa vanhempien tekemän sopimuksen; lapsen asumisesta, huollosta, tapaamisoikeudesta sekä elatuksesta. Sopimukset vahvistetaan joko määräaikaisina tai toistaiseksi voimassa olevina, jolloin sopimus on voimassa siihen saakka kunnes lapsi täyttää 18-vuotta. Olosuhteiden muuttuessa tai voimassa olevien sopimusten osoittauduttua lapsen edun vastaiseksi, sopimuksia voidaan myös muuttaa lastenvalvojan luona.
2. Jos lapsen asioiden järjestämisestä ei päästä yksimielisyyteen, tulee asia saattaa joko kokonaan tai osittain käräjäoikeuden soviteltavaksi tai ratkaistavaksi. Myös voimassa oleviin sopimuksiin haetaan muutosta lapsen kotipaikan käräjäoikeuteen toimitettavalla hakemuksella. Riitatilanteessa on järkevää kääntyä asiantuntevan lakimiehen puoleen. Käräjäoikeudessa ensisijainen riidanratkaisumalli lasta koskevissa asioissa on ns. follo-sovittelu. Jos sovittelussa saavutetaan sovintoratkaisu, asian käsittely päättyy ja käräjäoikeus vahvistaa vanhempien välisen sovinnon. Jos sovintoon ei päästä asia käsitellään normaalissa riita-asian käsittelyjärjestyksessä (valmisteluistunto ja pääkäsittely), ja käräjäoikeus antaa asiassa päätöksen. Sovintoon voidaan päästä myös asiamiesten (lakimies) avustuksella, jolloin asiaa ei välttämättä tarvitse viedä käräjäoikeuteen. Hyvään asiamiestapaan kuuluu sovinnon edistäminen lasta koskevissa asioissa.
Mitä asioita tulee huomioida?
Lapsen huoltajuus Lähtökohtana myös eron jälkeen on lapsen yhteishuoltajuus, jolloin vanhemmat päättävät kaikista lapsen huoltoon kuuluvista asioista yhdessä. Yhteinen päätöksenteko ei kuitenkaan koske lapsen jokapäiväisten asioiden hoitamista, vaan näistä asioista päätöksen tekee huoltajista se, jonka luona lapsi sillä hetkellä on. Yhteishuoltajuuteen liittyviä yhdessä päätettäviä asioita ovat kysymykset lapsen asuinpaikasta, päivähoidosta, koulusta, nimestä, passista, uskonnosta sekä terveydenhoitoon liittyvistä asioista. Tarvittaessa lapsen huoltoon liittyvät tehtävät voidaan myös jakaa huoltajien kesken. Tässä tilanteessa voidaan sopia, että pelkästään toisella huoltajalla on päätösvalta yhdessä tai useammassa asiassa (ns. tehtävänjakomääräys). Yksinhuolto tulee kysymykseen poikkeustilanteessa ja ainoastaan silloin, kun lapsen etu sitä vaatii. Yksinhuoltaja käyttää yksin huoltajan päätäntävaltaa lapsen asioissa. Yksinhuolto voi tulla kysymykseen, jos yhteishuolto ei vanhempien välillä käytännössä toimi ja vanhemmilla ei ole kykyä sopia lapsen asioista keskenään. Yksinhuoltajuus voi tulla kysymykseen myös silloin kun toisella vanhemmista on esim. psyykkisiä ongelmia, joiden takia vanhempi ei tarvittavissa määrin kykene kantamaan vastuuta lasten asioiden hoitamisesta. Myös toiseen vanhempaan kohdistuva toistuva väkivalta voi olla yksinhuollon peruste. On syytä huomioida, ettei yksinhuolto vaikuta mitenkään huollosta erotetun vanhemman juridiseen vanhemmuuteen; perintöoikeus sekä elatusvelvollisuus säilyvät, ja vanhemman ja lapsen välinen tapaamisoikeus pysyy muuttumattomana. Yleensä huollosta erotetulle vanhemmalle myönnetään lasta koskevien tietojen tiedonsaantioikeus viranomaisista.
Lapsen asuminen Lapsen on virallisesti asuttava jommankumman vanhemman luona. Sitä vanhempaa jonka luona lapsi virallisesti asuu, kutsutaan lähivanhemmaksi. Lähivanhemman tulee turvata lapsen myönteinen ja läheinen suhde toiseen vanhempaan. Lapsen asumiskysymystä ratkaistaessa tulee huomioida myös lapsen ja vanhemman välinen suhde sekä perusturvallisuuden säilyminen. Muita kulmakiviä lapsen etua ajatellen asumiskysymystä ratkaistaessa ovat lapsen hoitoon ja kasvatukseen liittyvät konkreettiset kysymykset. Jos asumiskysymys viedään tuomioistuimen ratkaistavaksi, päätös perustuu aina kokonaisharkintaan lapsen edusta. Painoarvoa asumisen osalta on myös vakiintuneilla olosuhteilla sekä lapsen omalla mielipiteellä. Asuminen voidaan myöntää yhtälailla niin äidille kuin isälle.
Lapsen tapaamisoikeus Lapsella on oikeus tavata ja pitää yhteyttä siihen vanhempaan, jonka luona hän ei asu (ns. etävanhempi). Tämän lapsen ja vanhemman välisen oikeuden turvaamiseksi tapaamisoikeudesta tulee tehdä erillinen sopimus tai kirjata tapaamisoikeus osaksi lapsen asumista ja huoltoa koskevaan sopimukseen. Tapaamisoikeuden laajuus tulee ratkaista aina tapauskohtaisesti, sillä tapaamisoikeuteen ei ole olemassa vain yhtä toimivaa mallia. Arvioitaessa lapsen edun mukaista tapaamismallia, pohjaksi tulee ottaa lapsen yksilöllinen elämäntilanne. Huomioitavia seikkoja ovat mm. lapsen ikä, kehitysvaihe, lapsen aiempi yhteydenpito sekä suhde tapaavaan vanhempaan. Usein käytetty tapaamismalli on, että lapsi tapaa etävanhempaa joka toinen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin. Lisäksi voidaan sopia arkitapaamisista sekä loma-ajoista. Loma-ajat jaetaan yleensä puoliksi. Nykyisin ovat kuitenkin yleistyneet myös laajemmat tapaamisoikeudet, jolloin lapsi voi asua esimerkiksi ns. vuoroviikkomallin mukaisesti puolet tai lähes puolet kummankin vanhemman luona. Lähtökohta tapaamismallin valinnassa on lapsen edun arvioimisessa, johon vaikuttavat monet seikat kuten lapsen arjen sujuvuus (päiväkoti, koulu, kaverit, harrastukset), vanhempien keskinäiset välit sekä vanhempien työajat.
Lapsen elatus Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Elatuksella on tarkoitus turvata lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttäminen, lapsen tarvitsema hoito sekä koulutus. Elatusapu on siis yleensä kuukausittain maksettava rahasuoristus, jonka vanhempi suorittaa lapsen elatuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Elatusavun suuruutta laskettaessa lähtökohtina ovat lapsen elatuksen tarve ja vanhempien elatuskyky. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa huomioidaan vanhempien ikä, työkyky, mahdollisuus osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Elatusvastuu jakautuu vanhempien välillä heidän elatuskyvyn suhteessa. Oikeusministeriö on laatinut Ohjeen lapsen elatuksen suuruuden arvioimiseksi, jonka avulla elatuskyvyn jakautumista vanhempien välillä voidaan arvioida.. Elatusvastuu lakkaa kun lapsi täyttää 18-vuotta. Lapsella on tietyissä tilanteissa oikeus saada etävanhemmalta koulutusavustusta täytettyään 18-vuotta. Koulutusavustusta voi hakea lähivanhempi tai lapsi, jos hän on jo täyttänyt 18-vuotta.
Anne Liakka Suomen Juristit Oy
eronkeskellä.fi