Pohjois-Karjalan rajavartiosto toimii Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueella. Valvottavaa rajaosuutta on yhteensä 304 kilometriä.

2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ 2.1. Toiminta-alue Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialue muodostuu Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois- Savon maakunnista. Alueen kokonaispinta-ala on 61 082 km². Se on 15,6 prosenttia koko maan pinta-alasta. Viidesosa alueesta on vesistöä. Itä-Suomen aluehallintoviraston päätoimipaikka on Mikkelissä ja muut toimipaikat ovat Kuopiossa ja Joensuussa. Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella toimii kolme maakunnan liittoa ja kolme elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jonka toimipaikka sijaitsee Kuopiossa, on kaikki kolme päävastuualuetta: elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualue, liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue sekä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue. Joensuussa toimivassa Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ja Mikkelissä toimivassa Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualuetta lukuun ottamatta muut päävastuualueet. Vuonna 2014 Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella on 47 kuntaa. Seutukuntia alueella on 11. Maavoimien Esikunta toimii Mikkelissä. Se johtaa muun muassa Kouvolassa sijaitsevaa Itä- Suomen Sotilasläänin Esikuntaa (ISSLE), jonka vastuualueelle Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialue sijoittuu. ISSLE koordinoi muun muassa viranomaisyhteistyötä alueella. Alueellisina organisaatioina toimivat tällä hetkellä Etelä-Savon Aluetoimisto, Pohjois-Savon Aluetoimisto ja Pohjois-Karjalan Aluetoimisto. Puolustusvoimauudistuksen myötä sotilasläänit lakkaavat vuonna 2015, jolloin myös alueellinen organisaatio muuttuu. Pohjois-Karjalan rajavartiosto toimii Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakuntien alueella. Valvottavaa rajaosuutta on yhteensä 304 kilometriä. Poliisin paikallishallinto muuttui siten, että alueella toimii vain yksi poliisilaitos, Itä-Suomen poliisilaitos, jonka päätoimipaikka sijaitsee Kuopiossa. Pelastustoimi on organisoitu alueella kolmeen maakunnalliseen pelastustoimen alueeseen. Vuonna 2011 aloitetun hätäkeskusuudistuksen myötä Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan hätäkeskukset lakkautettiin ja niiden toiminnot keskitettiin Kuopioon perustettuun Itä- ja Kaakkois-Suomen hätäkeskukseen. Itä-Suomen maistraatin toimialueeseen kuuluvat kaikki kolme maakuntaa. Yksiköitä on Iisalmessa, Joensuussa, Juuassa, Kuopiossa, Mikkelissä, Savonlinnassa ja Varkaudessa. Itä-Suomen yliopiston kampukset sijaitsevat Joensuussa, Kuopiossa ja Savonlinnassa. Mikkelin yliopistokeskuksessa on Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston toimintoja. Alueella toimii neljä ammattikorkeakoulua: Mikkelin ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu sekä Diakoniaammattikorkea-koulun koulutusyksikkö Pieksämäellä. 8 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

Aluehallintoviraston toimialueella on toistaiseksi neljä erikoissairaanhoidon sairaanhoitopiiriä: Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri, Itä-Savon sairaanhoitopiiri sekä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiiri. Hallituspuolueiden 23.3.2014 tekemän sopimuksen mukaisesti kaikki alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen siirtyy Itä-Suomen ERVA-alueen vastuulle. 2.2. Väestö Koko alueen väestö vähenee edelleen, mutta alueelliset vaihtelut ovat suuret Vuoden vaihteessa 2013 2014 Itä-Suomen alueen asukasluku oli 566 393 (taulukko 1) ja väestöntiheys 11,6 henkilöä/maakm 2. Väestöstä 72,4 prosenttia asui vuoden 2012 lopussa taajamissa. Koko maan taajama-aste oli 84,7 prosenttia. TAULUKKO 1. Itä-Suomen väkilukuja 31.12.2013 ETELÄ-SAVO Asukasluku 31.12.2013 Muutos vuonna 2013 POHJOIS-SAVO Asukasluku 31.12.2013 Muutos vuonna 2013 POHJOIS-KARJALA Asukasluku 31.12.2013 Muutos vuonna 2013 Mikkelin seutukunta 73 222-100 Koillis-Savon seutukunta 12 842-174 Joensuun seutukunta 124 032 134 Hirvensalmi 2 338-39 Juankoski 4 995-98 Ilomantsi 5 614-79 Kangasniemi 5 801-38 Kaavi 3 261-54 Joensuu 74 471 303 Mikkeli 54 635 116 Rautavaara 1 784-29 Juuka 5 203-121 Mäntyharju 6 287-69 Tuusniemi 2 802 7 Kontiolahti 14 422 177 Pertunmaa 1 842-15 Liperi 12 396-1 Puumala 2 319-55 Kuopion seutukunta 131 680 1287 Outokumpu 7 262-81 Kuopio 106 342 1206 Polvijärvi 4 664-64 Pieksämäen seutukunta 31 185-296 Maaninka 3 771-55 Joroinen 5 213-78 Siilinjärvi 21 567 136 Keski-Karjalan seutukunta 18 540-188 Juva 6 684-99 Kitee 11 197-144 Pieksämäki 19 288-119 Sisä-Savon seutukunta 14 839-133 Rääkkylä 2 467-23 Rautalampi 3 426-18 Tohmajärvi 4 876-21 Savonlinnan seutukunta 48 111-512 Suonenjoki 7 456-40 Enonkoski 1 522-10 Tervo 1 669-35 Pielisen Karjalan seutukunta 22 873-255 Heinävesi 3 667-75 Vesanto 2 288-40 Lieksa 12 303-96 Rantasalmi 3 872-49 Nurmes 8 191-117 Savonlinna 36 256-328 Varkauden seutukunta 32 277-337 Valtimo 2 379-42 Sulkava 2 794-50 Leppävirta 10 170-104 Varkaus 22 107-233 Ylä-Savon seutukunta 56 792-446 Iisalmi 22 171 36 Keitele 2 427-49 Kiuruvesi 8 866-123 Lapinlahti 10 176-113 Pielavesi 4 824-102 Sonkajärvi 4 454-39 Vieremä 3 874-56 Yhteensä 152 518-908 Yhteensä 248 430 197 Yhteensä 165 445-309 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 10,76 14,80 9,33 Itä-Suomi 566 393-1 020 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 11,63 KOKO MAA 5 451 270 24 596 Asukastiheys (henkilöä/km 2 ) 17,86 Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014) ja väestötiheys alueittain 1.1.2014 (21.3.2014) 9

Itä-Suomen asukastiheyttä kuvaavasta kartasta (kuvio 1) käy hyvin ilmi se, miten asutus painottuu teiden varsille, ja se sijoittuu myös vesistöjen rannoille. Alueen vesistöisyys vaikuttaa siten, että etäisyydet ovat pitkiä kunta- ja maakuntakeskuksiin. Asutus on kohtuullisen tasaisesti sijoittunutta koko Itä-Suomeen, mutta se on harvaa. Täysin asumattomia alueita on vain Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan pohjois- ja koillisosissa. Itä-Suomen asutuksen ominaispiirre on myös se, että asutuskeskittymät ovat pieniä eivätkä kovin tiheästi asutettuja. KUVIO 1. Asukastiheys (henkilöä per km2) Itä-Suomessa vuonna 2013. Lähde: Tilastokeskus. 10 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

Väestö väheni vuonna 2013 Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakunnissa. Pohjois-Savossa väestön määrä kasvoi. Koko Itä-Suomen väestön väheneminen oli noin 1 000 henkeä. Väestömäärän tasainen 1990-luvun alkupuolelta alkanut väheneminen jatkui edelleen Etelä- Savossa (kuvio 2). Pohjois-Karjalassa väestön väheneminen on hidastunut selvästi viimeisen viiden vuoden aikana maahanmuuton ansiosta. Pohjois-Savon väestömäärä on ollut lievässä kasvussa viimeiset kolme vuotta. Koko Itä-Suomen alueella asui vuoden 2013 lopussa kuitenkin yli 45 000 henkilöä (7,7 %) vähemmän kuin vuonna 1992. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan väestön ennustetaan vähenevän tulevina vuosikymmeninä kaikissa maakunnissa. 270 000 250 000 230 000 henkeä 210 000 190 000 170 000 150 000 130 000 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040 Etelä-Savon maakunta Pohjois-Savon maakunta Pohjois-Karjalan maakunta Etelä-Savo, ennuste Pohjois-Savo, ennuste Pohjois-Karjala, ennuste KUVIO 2. Väkiluvun kehitys vuosina 1980 2013 ja väestöennuste vuosille 2014 2040 maakunnittain Itä- Suomessa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014) ja väestöennuste 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2012 2040 (28.9.2012) Suomen yhdeksästä väestöä menettäneestä maakunnasta Etelä-Savon väestömäärä pieneni vuonna 2013 määrällisesti eniten ja prosentuaalisesti toiseksi eniten (-0,6 %) Kainuun jälkeen. Viidessä alueen kunnassa väkiluku (taulukko 1) pieneni yli kaksi prosenttia ja Puumalassa eniten (-2,3 %). Määrällisesti eniten vähenivät Savonlinnan asukkaat. Väkiluku kasvoi Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntakeskuksissa sekä kahdessa niitä ympäröivässä kunnassa, eli Siilinjärvellä ja Kontiolahdella. Lisäksi väestön määrä kasvoi Iisalmessa ja Tuusniemellä. Seutukunnista vain Kuopion ja Joensuun seutukuntien väkiluvut kasvoivat. Suhteellisesti eniten väestö väheni Koillis-Savon seutukunnassa. Väkiluvun muutokset ovat kunnittain eriytyneet voimakkaasti 2000-luvulla (kuviot 2 ja 4). Kun Itä-Suomen alueen väestö on 2000-luvun aikana vähentynyt vajaalla viidellä prosentilla, niin Rautavaaralla ja Puumalassa väestömäärät ovat pienentyneet noin neljänneksellä. Toisaalta koko 11

maan väestön lisäyksen (5,4 %) ovat ylittäneet Kontiolahti (27,2 %), Siilinjärvi, Liperi ja Kuopio. Myös Joensuun väkimäärä on kasvanut lähes koko maan tahtia 2000-luvulla. Asutuksen keskittyminen näille yliopistokaupunkiseuduille tulee jatkumaan edelleen myös tulevaisuudessa kuntien välisen muuttoliikkeen ja syrjäseutujen negatiivisen luonnollisen väestönmuutoksen seurauksena. Koko maahan verrattuna Itä-Suomen taajama-aste onkin toistaiseksi ollut reilusti alhaisempi. Toistaiseksi keskusten vetovoimatekijät (keskittymisedut kuten tuotantotoiminnan skaalaedut ja positiiviset ulkoisvaikutukset, sosiaalinen pääoma, osaavan työvoiman saatavuus, markkinoiden läheisyys, kuljetuskustannusten välttäminen) ovat olleet vielä suuremmat kuin poistyöntävät voimat (hintataso, ruuhkat, melu, saasteet). Tällä hetkellä taloudellinen taantuma kuitenkin patoaa yritysten investointihalukkuutta ja siten myös muuttoliike on suvantovaiheessa. Mikkeli (-1,0 %) Savonlinna (-9,4 %) Joroinen (-12,2 %) Mäntyharju (-12,7 %) Hirvensalmi (-12,9 %) Pieksämäki (-13,7 %) Kangasniemi (-13,8 %) Juva (-14,6 %) Pertunmaa (-14,7 %) Rantasalmi (-16,7 %) Enonkoski (-20,3 %) Sulkava (-20,7 %) Heinävesi (-21,8 %) Puumala (-24,5 %) Mikkelin seutukunta (-5,0 %) Savonlinnan seutukunta (-12,2 %) Pieksämäen seutukunta (-13,6 %) Siilinjärvi (10,1 %) Kuopio (7,3 %) Maaninka (-3,6 %) Iisalmi (-5,2 %) Lapinlahti (-8,8 %) Suonenjoki (-9,1 %) Leppävirta (-9,3 %) Varkaus (-11,9 %) Vieremä (-13,1 %) Rautalampi (-13,3 %) Tuusniemi (-14,0 %) Kaavi (-15,6 %) Kiuruvesi (-15,6 %) Juankoski (-16,0 %) Tervo (-17,0 %) Sonkajärvi (-17,5 %) Keitele (-19,2 %) Vesanto (-20,1 %) Pielavesi (-20,4 %) Rautavaara (-27,7 %) Kuopion seutukunta (7,4 %) Varkauden seutukunta (-11,1 %) Ylä-Savon seutukunta (-11,2 %) Sisä-Savon seutukunta (-12,9 %) Koillis-Savon seutukunta (-17,4 %) Kontiolahti (27,2 %) Liperi (8,0 %) Joensuu (5,1 %) Outokumpu (-13,0 %) Polvijärvi (-14,7 %) Kitee (-16,9 %) Nurmes (-17,4 %) Tohmajärvi (-18,3 %) Lieksa (-20,5 %) Rääkkylä (-22,2 %) Juuka (-22,1 %) Ilomantsi (-22,8 %) Valtimo (-23,0 %) Joensuun seutukunta (2,1 %) Keski-Karjalan seutukunta (-18,0 %) Pielisen Karjalan seutukunta (-19,7 %) POHJOIS-SAVO (-2,8 %) POHJOIS-KARJALA (-4,1 %) ETELÄ-SAVO (-9,2 %) ITÄ-SUOMI (-5,0 %) KOKO MAA (5,4 %) -30-20 -10 0 10 20 30 Luonnollinen väestönlisäys, % Kuntien välinen nettomuutto, % Nettosiirtolaisuus, % KUVIO 3. Väestönmuutokset (suluissa, %) eri tekijöittäin Itä-Suomen kunnissa maakunnittain vuosina 2000 2013. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestönmuutokset alueittain 1980 2013 (26.4.2013) ja väestön ennakkotilasto, väestönmuutosten ennakkotiedot tapahtumaneljänneksen mukaan alueittain 2010 2013 (28.1.2014). 12 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

Kuntien välinen muuttoliike ja luonnollinen väestönmuutos ovat vähenemisen syinä Väestönmuutokset ovat johtuneet Itä-Suomen alueella pääsääntöisesti siitä, että luonnollinen väestönkehitys ja muuttoliike ovat olleet negatiivisia (kuvio 3). Nettosiirtolaisuus on vain hieman hidastanut väestön vähenemistä kaikissa Itä-Suomen kunnissa vuosina 2000 2013 Rautavaaraa lukuun ottamatta. Muita peruskuvasta poikkeavia kuntia ovat olleet väestönkasvukunnat Kuopio, Siilinjärvi, Kontiolahti, Liperi ja Joensuu, joihin lisäys on tullut luonnollisesta väestönmuutoksesta, muuttoliikkeestä ja siirtolaisuudesta. Väestötappiokunnista Hirvensalmella ja Maaningalla kuntien välinen muuttoliike on ollut positiivista. Maaseutukunnissa erityisen suuri huoli on vähäinen syntyvyys. Viimeisen kolmen vuoden aikana esimerkiksi Puumalan luonnollinen väestönmuutos on ollut koko maan negatiivisinta. Puumalassa väestö on 2000-luvulla vähentynyt tämän komponentin vaikutuksesta lähes 17 prosenttia. Myös maakuntatasolla (kuvio 4) havaitaan, että kaikissa maakunnissa kuolleisuus on ollut syntyvyyttä suurempaa jo pitkään, ja syntyvien määrän trendi on ollut laskeva vuodesta 1983 lähtien. Vuonna 2013 syntyi lähes 3 200 lasta vähemmän kuin vuonna 1983. Kuntien välinen nettomuutto on erityisesti aktiiviväestön osalta ollut negatiivista. Pohjois-Karjalassa nettosiirtolaisuus on nostanut kokonaisnettomuuton positiiviseksi vuosina 2009 2013 ja Pohjois-Savossa vuosina 2011 2013. Maakuntatasolla tarkasteltuna muuttoliikkeen ominaispiirteet ovat olleet 2000-luvulla sellaiset, että kaikissa maakunnissa 15 34-vuotiaiden (Pohjois-Karjalassa myös 10 14-vuotiaiden) nettomuutto on ollut negatiivista ja 55 69-vuotiaiden (Etelä-Savossa myös 45 54-vuotiaiden ja Pohjois-Karjalassa 50 54-vuotiaiden) positiivista. Yli 70-vuotiaat eivät enää juurikaan ole muuttaneet. Muun ikäiset lapset muuttavat vanhempiensa eli 35 50-vuotiaiden mukana. Näiden perheiden muuttoaktiivisuus on vaihdellut vuositasolla taloudellisten suhdanteiden mukaisesti, ja näiden ryhmien nettomuuttoliike on ollut koko 2000-lukua tarkasteltaessa suunnilleen tasapainossa. Ajanjaksolla 2000 2013 kuntien välinen muuttoliike on vienyt Etelä-Savosta noin 9 000 henkeä ja sekä Pohjois-Savosta että Pohjois-Karjalasta noin 7 500 henkeä eli yhteensä yli 24 000 ihmistä. Kuopio, Joensuu ja jotkut niiden naapurikunnista pystyvät patoamaan osan maakunnasta lähtevästä muuttoliikkeestä, mutta Mikkeli vain osittain. Kuopion kokonaisnettomuuttoliike on 2000-luvulla ollut +2 200 ja Joensuun +150 henkilöä. Mikkeli taas on menettänyt myös kuntien välisen muuttoliikkeen kautta noin 1 200 asukasta. Suomen kahdenkymmenen suurimman kaupungin joukossa tehdyssä keskinäisessä vertailussa Kuopio ja Joensuu ovat kuitenkin nettohäviäjiä. Kyseisen joukon sisäisessä muuttoliikkeessä Kuopio on menettänyt 2000-luvulla noin 6 400 asukasta, Joensuu noin 5 600 asukasta ja Mikkeli noin 4 000 asukasta. Mikkeliin on muuttanut nettomääräisesti ihmisiä vain Kouvolasta. Joensuun muuttoliike on ollut positiivista Kouvolan ja Mikkelin kanssa. Kuopioon muutetaan lähteviä enemmän Kouvolasta, Mikkelistä, Joensuusta ja Rovaniemeltä. Nuoremman väestön osan poismuutto ja vanhemman väestön tulomuutto selkeästi vinouttavat ikäjakaumaa ja edellyttävät palvelurakenteelta erityisiä tarpeita koskien erityisesti koulutusta ja tulevaisuudessa vielä ikääntyvien palveluja. Tilastoista ei kuitenkaan valitettavasti saa selkeää tietoa siitä, millainen on ollut Itä-Suomen maakunnista poismuuttavan koulutus- ja tulotaso. Vastavalmistuneet saavat kuitenkin paremmin töitä muualta Suomesta ja varsinkin niiltä 13

kaupunkiseuduilta jonne innovatiivinen kehittämispotentiaali keskittyy. Tulokehitys on myös jäänyt Itä-Suomessa alemmalle tasolle kuin koko maassa keskimäärin. Etelä-Savo Pohjois-Savo 4 000 4 000 3 000 3 000 henkeä 2 000 1 000 0 henkeä 2 000 1 000 0-1 000-1 000-2 000-2 000 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013* 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013* Elävänä syntyneet Kuolleet Elävänä syntyneet Kuolleet Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus henkeä 4 000 3 000 2 000 1 000 0-1 000-2 000 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013* Elävänä syntyneet Kuntien välinen nettomuutto Pohjois-Karjala Kuolleet Nettosiirtolaisuus henkeä 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0-10 000 Koko maa 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013* Elävänä syntyneet Kuolleet Nettosiirtolaisuus KUVIO 4. Väestönmuutokset maakunnittain Itä-Suomessa vuosina 1980 2012. Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot, väestönmuutokset alueittain 1980 2012 (26.4.2013) ja väestön ennakkotilasto, väestönmuutosten ennakkotiedot tapahtumaneljänneksen mukaan alueittain 2010 2013 (28.1.2014). Väestö on aikaisempaa ikääntyneempää Väestökehityksen megatrendejä Itä-Suomessa ovat olleet suurimmalta osin kuntien välisestä muuttoliikkeestä aiheutunut väestön vähentyminen (kuviot 2 ja 3) sekä nuorimpien ikäluokkien pieneneminen ja ikääntyneemmän väestön määrän kasvaminen (kuvio 4). Työikäinen (15 64- vuotiaat) väestö on 2000-luvulla vähentynyt Itä-Suomessa yli yhdeksällä prosentilla. 14 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

Mikkeli (-1,0 %) Savonlinna (-9,4 %) Joroinen (-12,2 %) Mäntyharju (-12,7 %) Hirvensalmi (-12,9 %) Pieksämäki (-13,7 %) Kangasniemi (-13,8 %) Juva (-14,6 %) Pertunmaa (-14,7 %) Rantasalmi (-16,7 %) Enonkoski (-20,3 %) Sulkava (-20,7 %) Heinävesi (-21,8 %) Puumala (-24,5 %) Mikkelin seutukunta (-5,0 %) Savonlinnan seutukunta (-12,2 %) Pieksämäen seutukunta (-13,6 %) Siilinjärvi (10,1 %) Kuopio (7,3 %) Maaninka (-3,6 %) Iisalmi (-5,2 %) Lapinlahti (-8,8 %) Suonenjoki (-9,1 %) Leppävirta (-9,3 %) Varkaus (-11,9 %) Vieremä (-13,1 %) Rautalampi (-13,3 %) Tuusniemi (-14,0 %) Kiuruvesi (-15,6 %) Kaavi (-15,6 %) Juankoski (-16,0 %) Tervo (-17,0 %) Sonkajärvi (-17,5 %) Keitele (-19,2 %) Vesanto (-20,1 %) Pielavesi (-20,4 %) Rautavaara (-27,7 %) Kuopion seutukunta (7,4 %) Varkauden seutukunta (-11,1 %) Ylä-Savon seutukunta (-11,2 %) Sisä-Savon seutukunta (-12,9 %) Koillis-Savon seutukunta (-17,4 %) Kontiolahti (27,2 %) Liperi (8,0 %) Joensuu (5,1 %) Outokumpu (-13,0 %) Polvijärvi (-14,7 %) Kitee (-16,9 %) Nurmes (-17,4 %) Tohmajärvi (-18,3 %) Lieksa (-20,5 %) Juuka (-22,1 %) Rääkkylä (-22,2 %) Ilomantsi (-22,8 %) Valtimo (-23,0 %) Joensuun seutukunta (2,1 %) Keski-Karjalan seutukunta (-18,0 %) Pielisen Karjalan seutukunta (-19,7 %) POHJOIS-SAVO (-2,8 %) POHJOIS-KARJALA (-4,1 %) ETELÄ-SAVO (-9,2 %) ITÄ-SUOMI (-5,0 %) KOKO MAA (5,4 %) -60-40 -20 0 20 40 60 80 100 120 0-14 v. 15-64 v. 65-74 v. 75 v. - KUVIO 5. Väestönmuutokset (suluissa, %) eri ikäryhmien osalta Itä-Suomen kunnissa maakunnittain vuosina 2000 2013 Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014). 15

Poikkeuksia tämänkaltaiselle väestörakenteen muutokselle 2000-luvulla ovat olleet ainoastaan Siilinjärvi, Kuopio ja Joensuu, joissa 15 64-vuotiaiden ikäluokka on suurentunut, sekä Liperi ja Kontiolahti, joissa ainoina Itä-Suomen kuntina kyseisen ikäluokan lisäksi myös alle 15-vuotiaiden ikäluokka on kasvanut. Missään kunnassa yli 65-vuotiaiden määrä ei ole vähentynyt. Kyse on ollut Rääkkylää lukuun ottamatta vain muutamista henkilöistä, vaikka joissain kunnissa (14 kpl) 65 74- vuotiaiden määrä onkin vähentynyt. Itä-Suomessa yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä vuonna 2013 oli 22,9 prosenttia (kuvio 5), kun koko maan luku oli 19,4 prosenttia. Koko maata edullisempi ikärakenne alle 65-vuotiaiden määrällä arvioituna oli Joensuussa, Liperissä, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Kontiolahdella. Eniten 15 64-vuotiaita oli maakunnittain tarkasteltuna Mikkelissä (62,9 %), Joensuussa (66,7 %) ja Kuopiossa (66,7 %) sekä vähiten Heinävedellä (55,0 %), Ilomantsissa (57,2 %) ja Pielavedellä (54,9 %). Alle 15-vuotiaita oli suhteellisesti vähiten Puumalassa (8,7 %) ja eniten Kontiolahdella (22,8 %). 16 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

Mikkeli (0,59) Savonlinna (0,65) Pieksämäki (0,65) Joroinen (0,65) Juva (0,72) Rantasalmi (0,73) Hirvensalmi (0,74) Mäntyharju (0,74) Puumala (0,77) Kangasniemi (0,78) Sulkava (0,78) Enonkoski (0,78) Pertunmaa (0,79) Heinävesi (0,82) Mikkelin seutukunta (0,63) Pieksämäen seutukunta (0,66) Savonlinnan seutukunta (0,68) Kuopio (0,50) Siilinjärvi (0,58) Iisalmi (0,59) Varkaus (0,61) Vieremä (0,64) Lapinlahti (0,65) Tervo (0,65) Juankoski (0,65) Leppävirta (0,68) Maaninka (0,68) Keitele (0,69) Tuusniemi (0,69) Sonkajärvi (0,69) Kiuruvesi (0,69) Suonenjoki (0,70) Kaavi (0,76) Rautalampi (0,78) Rautavaara (0,81) Vesanto (0,82) Pielavesi (0,82) Kuopion seutukunta (0,52) Varkauden seutukunta (0,63) Ylä-Savon seutukunta (0,65) Koillis-Savon seutukunta (0,71) Sisä-Savon seutukunta (0,73) Joensuu (0,50) Kontiolahti (0,57) Liperi (0,60) Polvijärvi (0,63) Outokumpu (0,66) Tohmajärvi (0,67) Kitee (0,69) Lieksa (0,70) Nurmes (0,70) Juuka (0,71) Rääkkylä (0,73) Valtimo (0,74) Ilomantsi (0,75) Joensuun seutukunta (0,55) Keski-Karjalan seutukunta (0,69) Pielisen Karjalan seutukunta (0,70) POHJOIS-SAVO (0,58) POHJOIS-KARJALA (0,58) ETELÄ-SAVO (0,65) ITÄ-SUOMI (0,60) KOKO MAA (0,56) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 0-14 v. 15-64 v. 65-74 v. 75 v. - KUVIO 6. Väestön ikärakenne ikäryhmittäin (%-osuudet) Itä-Suomen kunnissa vuonna 2013, kuntien järjestys maakunnittain ikäluokan 15 64-vuotiaat perusteella (suluissa väestöllinen huoltosuhde) Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014). 17

Sekä väestöllinen että taloudellinen huoltosuhde ovat huonoja ja tulevat heikkenemään Tarkasteltaessa väestöllistä huoltosuhdetta, eli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhdetta 15 64-vuotiaiden määrään, vuonna 2013 ainoastaan Kuopiossa ja Joensuussa oli 15 64- vuotiaita suhteessa muun ikäisiin enemmän kuin koko maassa keskimäärin. Koko maassa alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli vielä noin 44 prosenttia vähemmän kuin työikäisiä (kuvio 6). Eräissä kunnissa (Heinävesi, Rautavaara, Vesanto ja Pielavesi) alle 15- ja yli 65-vuotiaita oli vain alle viidennes vähemmän kuin työikäisiä (kuvio 6). Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuoteen 2020 mennessä väestöllinen huoltosuhde koko maassa heikkenisi siten, että alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi enää vähän yli kolmannes vähemmän kuin työikäisiä. Rautavaaralla, Pielavedellä, Valtimolla, Vesannolla, Puumalassa, Kangasniemellä, Pertunmaalla ja Enonkoskella oltaisiin jo tilanteessa, jossa alle 15- ja yli 65-vuotiaita olisi työikäisiä enemmän. Vuonna 2030 koko maassa olisi alle 15- ja yli 65-vuotiaita enää alle 30 % vähemmän kuin työikäisiä. Suurimmassa osassa (38 kuntaa) Itä-Suomen kuntia olisi tuolloin nykykuntarakenteella enemmän muun ikäisiä kuin 15 64-vuotiaita. Huoltosuhteen heikentymisen oletetaan tapahtuvan hyvin nopeasti (kuvio 7) jo 2010-luvulla, kuten esimerkiksi Puumalassa. Vuonna 2013 Puumalassa oli alle 15- ja yli 65-vuotiaita 23 prosenttia vähemmän kuin työikäisiä, mutta vuonna 2030 heitä olisi jo 53 prosenttia enemmän kuin työikäisiä. 1,0 Alle 15- ja yli 65-vuotiaita yhtä15-64 vuotiasta kohden 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 KOKO MAA Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi 2040 2038 2036 2034 2032 2030 2028 2026 2024 2022 2020 2018 2016 2014 2012 2010 2008 2006 2004 2002 2000 1998 1996 1994 1992 1990 1988 1986 1984 1982 1980 KUVIO 7. Väestöllisen huoltosuhteen (alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden määrän suhde 15 64- vuotiaisiin) toteutunut (1980 2013) ja ennakoitu (2014 2040) kehitys Itä-Suomen maakunnissa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014) ja väestöennuste 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2012 2040 (28.9.2012). 18 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

150 000 100 000 50 000 0 50 000 100 000 150 000 Etelä-Savo 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040-14 15-64 65-74 75-200 000 150 000 100 000 50 000 0 50 000 100 000 150 000 200 000 Pohjois-Savo 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040-14 15-64 65-74 75-150 000 100 000 50 000 0 50 000 100 000 Pohjois-Karjala 500 000 300 000 100 000 100 000 300 000 Itä-Suomi 150 000 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040-14 15-64 65-74 75-500 000 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 2030 2032 2034 2036 2038 2040-14 15-64 65-74 75 - KUVIO 8. Alle 15-vuotiaiden, 15 64-vuotiaiden, 65 74-vuotiaiden ja yli 75-vuotiaiden määrän toteutunut (1980 2013) ja ennakoitu (2014 2040) kehitys Itä-Suomen maakunnissa Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014) ja väestöennuste 2012 iän ja sukupuolen mukaan alueittain 2012 2040 (28.9.2012). Kuviosta 8 käy hyvin ilmi väestökehityksen ominaispiirteet. Väestö vähenee ylipäänsä (pylväiden korkeus alenee) sekä työikäinen väestö että alle 15-vuotiaiden määrät vähenevät. Sen sijaan ikääntyneiden määrä ja erityisesti yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa. Väestöllisen huoltosuhteen ennuste näyttäytyy vielä ongelmallisempana, kun otetaan huomioon viime vuosina vallinnut heikko taloustilanne ja maakuntien muuta maata heikommat taloudelliset huoltosuhteet (kuvio 9), jotka kuvaavat työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevien suhdetta työllisten määrään. Itä-Suomen maakunnissa oli vuonna 2012 työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia 49 65 prosenttia enemmän kuin työllisiä, kun koko maassa heitä oli 32 prosenttia enemmän. Taloudellinen huoltosuhde parani vuosina 1996 2007 kaikissa Itä-Suomen maakunnissa, mutta 1990-luvun lamasta toipuminen tälläkin indikaattorilla mitattuna jäi muuta maata heikommalle tasolle. Sen jälkeen taloudelliset huoltosuhteet ovat heikentyneet. Vuosi 2009 oli erityisen heikko vuosi globaalin taloustaantuman myötä. Kuviosta 9 käy ilmi myös taloudellisten huoltosuhteiden voimakas heikkeneminen varsinkin 2020-luvulla, mikäli 15 64-vuotiaiden työllisyysaste jää viimeisten viiden vuoden tasolle (taulukko 5). Itä-Suomen maakuntien ero koko maan taloudellisen huoltosuhteen heikkenemiseen tulisi olemaan merkittävä. Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa päädyttäisiin suhdelukuihin, joita tavattiin viimeksi 1990-luvun syvän laman aikana. Työllisyysasteiden nousua voitaisiin saada aikaiseksi työvoiman kasvulla, työuria pidentämällä ja työttömyyden pienentyessä. Huoltosuhteiden heikkeneminen on merkittävin rakenteellinen tekijä kestävyysvajeelle. 19

Työvoiman ulkopuolella olevat ja työttömät yhtä työllistä kohden 2,2 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 2040 2039 2038 2037 2036 2035 2034 2033 2032 2031 2030 2029 2028 2027 2026 2025 2024 2023 2022 2021 2020 2019 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 Koko maa Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi KUVIO 9. Taloudellinen huoltosuhde Itä-Suomen maakunnissa vuosina 1987 2012. Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan 1987 2012 (21.3.2014). Ennustettu huoltosuhteiden jyrkkä heikkeneminen tulevina vuosikymmeninä on myös Itä- Suomessa yksi keskeinen tekijä kunta- ja/tai palvelurakenteen muuttamiseksi alueella. Huoltosuhteiden huononeminen aiheuttaa verotulojen alenemisen ja mm. hoivatarpeen kasvun myötä julkisen sektorin kestävyysvajetta ja siten vaikeuksia julkisten palvelujen rahoituksen riittävyydelle kaikilla sektoreilla. Samaan aikaan palvelujen järjestämisen yksikkökustannukset nousevat jatkuvasti. Yhtälö on haasteellinen siitäkin syystä, että kunnalliset palvelut ovat hyvin työvoimavaltaisia, ja työikäinen väestö vähenee koko ajan. Varsinkin sosiaali- ja terveyssektorilla ongelma on ilmeinen, koska ikääntyvät tarvitsevat nimenomaan niitä palveluja ja ikääntyessään vielä enemmän. Toisaalla tietyt palvelut on aiemmin mitoitettu ja rakennettu suuremmille väestöryhmille kuin tulevaisuuden tarve tulee olemaan. Kunta-, palvelu- ja SOTErakenneuudistuksilla haetaan tehostamisen ja tuottavuuden kasvattamisen avulla ratkaisuja näihin ongelmiin, mutta onnistuminen niukkuuden jakamisessa alueellisesti ja väestöryhmittäin tasapuolisesti jää nähtäväksi. Kuntakohtaiset erot taloudellisissa huoltosuhteissa ovat suuret (kuvio 10). Siilinjärvellä oli vain 25 prosenttia enemmän työvoiman ulkopuolella ja työttöminä olevia kuin työllisiä, mutta Rautavaaralla heitä oli pitkälti yli kaksinkertaisesti (127 % enemmän) työllisten määrään nähden. Kymmenessä Itä-Suomen kunnassa työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia oli yli kaksi kertaa niin paljon kuin työllisiä vuonna 2012. Tällaisten kuntien lukumäärä on kasvanut viime vuosina. 20 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

Mikkeli (1,43) Juva (1,59) Pieksämäki (1,63) Savonlinna (1,65) Joroinen (1,66) Hirvensalmi (1,78) Mäntyharju (1,80) Rantasalmi (1,81) Puumala (1,83) Kangasniemi (1,84) Sulkava (1,86) Pertunmaa (1,87) Enonkoski (1,94) Heinävesi (2,02) Mikkelin seutukunta (1,52) Pieksämäen seutukunta (1,62) Savonlinnan seutukunta (1,71) Siilinjärvi (1,25) Kuopio (1,32) Iisalmi (1,48) Maaninka (1,49) Vieremä (1,57) Juankoski (1,59) Keitele (1,62) Leppävirta (1,65) Lapinlahti (1,66) Suonenjoki (1,73) Tervo (1,74) Varkaus (1,80) Kiuruvesi (1,81) Sonkajärvi (1,90) Rautalampi (1,94) Tuusniemi (2,01) Vesanto (2,03) Pielavesi (2,07) Kaavi (2,11) Rautavaara (2,27) Kuopion seutukunta (1,31) Ylä-Savon seutukunta (1,65) Varkauden seutukunta (1,75) Sisä-Savon seutukunta (1,82) Koillis-Savon seutukunta (1,88) Kontiolahti (1,30) Liperi (1,44) Joensuu (1,52) Polvijärvi (1,76) Kitee (1,84) Nurmes (1,86) Tohmajärvi (1,90) Valtimo (1,92) Outokumpu (1,94) Ilomantsi (2,05) Juuka (2,08) Rääkkylä (2,14) Lieksa (2,18) Joensuun seutukunta (1,56) Keski-Karjalan seutukunta (1,89) Pielisen Karjalan seutukunta (2,03) POHJOIS-SAVO (1,49) ETELÄ-SAVO (1,60) POHJOIS-KARJALA (1,65) ITÄ-SUOMI (1,56) KOKO MAA (1,32) 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Työlliset, % Työttömät, % 0-14 -vuotiaat, % Opiskelijat, koululaiset, varusmiehet ja siviilipalvelusmiehet, % Eläkeläiset ja muut työvoiman ulkopuolella olevat, % KUVIO 10. Taloudellinen huoltosuhde ja väestön pääasiallinen toiminta (%-osuudet) Itä-Suomen maakunnissa kunnittain vuonna 2012 (suluissa taloudellinen huoltosuhde) Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan 1990 2012 (21.3.2014). 21

Väestön ennustetaan vähenevän ja ikääntyvän Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Itä-Suomen väestön määrä tulisi edelleen pienenemään: vuonna 2012 laaditun väestöennusteen perusteella vuonna 2020 Etelä-Savossa olisi yli neljä prosenttia ja sekä Pohjois-Karjalassa että Pohjois-Savossa reilut puoli prosenttia vähemmän asukkaita kuin vuonna 2013. Lukumääräisesti Pohjois-Savossa väestö vähenisi noin 1 600, Etelä-Savossa noin 6 500 ja Pohjois-Karjalassa noin 1 100 hengellä. Samana aikana koko Suomen väestömäärä kasvaisi noin 180 000 hengellä. Erityisen voimakasta väestön väheneminen tulisi prosentuaalisesti olemaan Puumalassa, jossa olisi vuonna 2020 noin 15 prosenttia vähemmän asukkaita kuin vuonna 2013. Yli kymmenen prosentin väestön määrän väheneminen koettaisiin kuudessa kunnassa (myös Heinävesi, Rantasalmi, Sulkava, Juuka ja Rääkkylä). Ennusteen mukaan kunnista määrällisesti eniten väestöään (yli 1 000 henkeä) tulisivat menettämään Savonlinna, Pieksämäki, Varkaus ja Lieksa. Yli 9 000 itäsuomalaisen ennustetusta vähenemisestä huolimatta vuosina 2014 2020 yli 65-vuotiaiden määrä kasvaisi yli 24 000 hengellä (18,7 %), mutta alle 15-vuotiaiden määrä pienenisi 500 hengellä (-0,6 %). Edellä mainitusta yli 75-vuotiaiden määrän kasvu olisi noin 7 800 henkeä (13,0 %). Sen sijaan 15 64-vuotiaita työikäisiä olisi vuonna 2020 noin 33 000 vähemmän kuin vuonna 2013. Väestöllisen huoltosuhteen voimakas heikkeneminen tullee Itä-Suomen maakunnissa jatkumaan miltei 2030-luvun puoliväliin saakka (kuvio 10). Erityisesti huomioitavaa on se, että kuntakohtaiset erot nykyisellä kuntarakenteella tulisivat olemaan suuria. Edellä esitetyt väestöluvut perustuvat aikaisemmasta kehityksestä osittain johdettuun Tilastokeskuksen trendiennusteeseen eikä niissä ole otettu huomioon ihmisten odotusten ja käyttäytymisen muutoksia. Mikäli työikäisten muuttoliike Itä-Suomeen tai syntyvyyden huomattava kasvu eivät pidemmällä aikavälillä kehity ennustettua suotuisammin, Itä-Suomen väestöllinen huoltosuhde heikkenee huomattavasti ja voimakkaammin kuin koko maassa 2030- luvulle saakka. Lisäksi on huomioitava samanaikainen väestömäärän ennustettu väheneminen ja lähtökohtaisesti huonompi taloudellinen huoltosuhde. 2.3. Elinkeinot, työllisyys ja talous Työllisyys heikkeni vuonna 2012 Itä-Suomen työpaikkakehitys oli vuoteen 2007 asti myönteinen. Työpaikkojen määrä kasvoi vuodesta 2001 vuoteen 2007 yli 9 000 työpaikalla (taulukko 2). Vuosien 2008 ja 2009 aikana työpaikat vähenivät lähes neljä prosenttia (8 698 työpaikkaa), mutta vuosina 2010 2011 työpaikat lisääntyivät taas yli 5 000. Alkutuotannon työpaikkojen määrän aleneminen jatkuu edelleen, mutta Itä-Suomi on edelleen koko maata alkutuotantovaltaisempi (kuvio 11). Lisäksi täällä on koko maata huomattavasti enemmän julkisen hallinnon ja maanpuolustuksen, pakollisen sosiaalivakuutuksen, koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalipalvelujen työpaikkoja. Suhteellisesti vähiten koko maahan verrattuna on tukku- ja vähittäiskaupan, kuljetuksen ja varastoinnin sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan työpaikkoja. 22 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

Voimakkain työllisyyden heikentyminen tapahtui vuonna 2009. Työllisten määrä Itä-Suomessa väheni vuodesta 2007 lähes kymmenellä tuhannella. Kahdeksan vuoden myönteinen työllisten määrän kehitys pyyhkiytyi pois kahdessa vuodessa. Vuosina 2010 2011 työllisyys kuitenkin parani koko Itä-Suomessa lähes 5 300 hengellä, josta Etelä-Savon osuus jäi vajaaseen kolmeen sataan, Pohjois-Savon osuus oli yli 3 400 henkeä ja Pohjois-Karjalan noin 1 600 henkeä. Vuonna 2012 työllisyys heikkeni joka maakunnassa, eniten Etelä-Savossa ja vähiten Pohjois-Savossa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisten määrä kasvoi vuonna 2013 Itä- Suomessa noin tuhannella hengellä. TAULUKKO 2. Työlliset ja työpaikat Itä-Suomessa maakunnittain vuosina 1993 2012. Alueet Tunnusluku 1993 1997 2001 2005 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Etelä-Savo Työpaikkaomavaraisuus, % 97,77 97,07 96,64 96,79 96,73 97,02 97,57 97,59 97,88 Työllisten määrä 59 002 59 987 62 187 61 158 62 863 62 020 59 765 60 176 60 038 59 026 Työpaikkojen määrä 57 684 58 227 60 096 59 192 60 809 60 173 58 311 58 726 58 765 Pohjois-Savo Työpaikkaomavaraisuus, % 99,66 99,14 98,41 98,80 99,04 99,09 99,32 98,99 98,77 Työllisten määrä 87 502 91 174 95 837 97 307 100 975 100 472 96 720 98 577 100 071 99 692 Työpaikkojen määrä 87 204 90 393 94 311 96 138 100 010 99 561 96 058 97 581 98 839 Pohjois-Karjala Työpaikkaomavaraisuus, % 98,58 98,74 98,46 98,68 98,58 98,59 98,72 98,93 99,01 Työllisten määrä 58 897 58 557 61 419 62 745 64 020 63 556 61 647 63 146 63 310 62 577 Työpaikkojen määrä 58 060 57 821 60 471 61 916 63 112 62 658 60 861 62 468 62 682 ITÄ-SUOMI Työpaikkaomavaraisuus, % 98,81 98,44 97,92 98,21 98,28 98,38 98,67 98,59 98,60 Työllisten määrä 205 401 209 718 219 443 221 210 227 858 226 048 218 132 221 899 223 419 221 295 Työpaikkojen määrä 202 948 206 441 214 878 217 246 223 931 222 392 215 230 218 775 220 286 KOKO MAA Työpaikkojen määrä 1 877 721 2 037 997 2 235 317 2 265 211 2 369 066 2 377 181 2 289 975 2 325 679 2 354 422 2 339 904 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, alueella työssäkäyvät (työpaikat) toimialan ja sukupuolen mukaan 2007 2011 (9.10.2013) ja väestö pääasiallisen toiminnan ja sukupuolen mukaan 1987 2012 (21.3.2014). Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala ITÄ-SUOMI KOKO MAA Maa-, metsä- ja kalatalous Teollisuus 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoim. Rahoitus- ja vakuutustoiminta Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toim.; Hallinto- ja tukipalvelutoim. Muut palvelut Kaivostoim.; Sähkö-, kaasu-, lämpö-, vesi-, viemäri- ja jätehuolto Rakentaminen Informaatio ja viestintä Kiinteistöalan toiminta Julkinen hall. ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivak.; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalv. Toimiala tuntematon Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto, alueella työssäkäyvät (työpaikat) toimialan ja sukupuolen mukaan 2007 2011 (9.10.2013). KUVIO 11. Työpaikat (%-osuudet) Itä-Suomessa maakunnittain toimialan (TOL2008) mukaan vuonna 2011. 23

Työttömien määrä kasvoi vuonna 2013 Vuonna 2013 Itä-Suomen työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta kasvoi 1,1 prosenttiyksiköllä keskimäärin 13,2 prosenttiin (taulukko 3). Työttömyys on edelleenkin iso ongelma monissa Itä-Suomen kunnissa, erityisesti Pohjois-Karjalassa (taulukko 3). Koko Itä- Suomessa työttömien työnhakijoiden lukumäärä kasvoi lähes 2 800 hengellä vuonna 2013. Pohjois-Karjalan työttömien määrä kasvoi 818 työnhakijalla, Pohjois-Savossa 1 300 ja Etelä- Savossa 647 hengellä. Koko maan työttömyysprosentti nousi 1,5 prosenttiyksikköä ollen 11,3 prosenttia 1 vuonna 2013. TAULUKKO 3. Työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta Itä-Suomessa vuosina 1991 2013. Työttömien osuus 1991 1995 2001 2005 2008 2009 2010 2011 2012 2013 työvoimasta % % % % % % % % % % Etelä-Savo 10,0 22,0 15,6 13,0 9,7 11,6 11,5 10,7 11,4 12,4 Pohjois-Savo 10,0 22,0 15,3 12,6 9,9 12,5 11,9 10,8 11,0 12,1 Pohjois-Karjala 11,0 24,0 18,4 16,3 13,6 15,9 14,3 13,4 14,5 15,6 Itä-Suomi 10,5 22,4 16,3 13,8 10,9 13,3 12,5 11,6 12,1 13,2 Koko maa 8,6 19,4 12,0 10,6 7,6 9,8 10,0 9,4 9,8 11,3 %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. %-yks. Ero Itä-Suomen ja koko maan välillä -1,9-3,0-4,3-3,2-3,3-3,4-2,5-2,1-2,4-1,9 Lähde: TEM, tilastotiedote-vuosijulkaisut. Työttömien työnhakijoiden lukumäärä väheni vuonna 2013 Itä-Suomessa vain Enonkoskella, Rantasalmella ja Ilomantsissa. 1 Tässä peruspalvelujen arviointiraportissa esitetään työttömyysasteet Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoimien työttömien työnhakijoiden lukumäärien (vuosikeskiarvot) perusteella, jotta kuntakohtaiset työttömyyserot voidaan esittää. Työttömien työnhakijoiden lukumäärät ovat reaaliaikaisia tietoja, mutta jakajina eli työvoiman määrinä pidetään kuntatason työvoimia Tilastokeskuksen uusimman (ts. vuonna 2013 vuoden 2011) Työssäkäyntitilaston mukaan. Ikääntyvillä ja voimakkaan muuttoliikkeen omaavilla alueilla voi olla mahdollista, että työvoiman määrä yliarvioituu kaksi vuotta vanhoja tietoja käyttämällä, ja työttömyysasteet osoittavat todellista parempia lukuja. Siksi työttömyyden muutosta kuntatasolla on parempi tarkastella työttömien työnhakijoiden lukumäärän muutoksen perusteella. Tilastokeskuksen työvoimatutkimus taas kerää tilastotietoja 15 74-vuotiaan väestön työhön osallistumisesta, työllisyydestä ja työttömyydestä sekä työvoiman ulkopuolisten toiminnasta. Työvoimatutkimuksen tiedonkeruu perustuu Tilastokeskuksen väestötietokannasta satunnaisesti poimittuun otokseen. Aineistosta EU laatii jäsenmaita koskevat vertailukelpoiset tilastot. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan koko maan työttömyysaste oli 8,2 %, Etelä-Savon 10,8 %, Pohjois-Savon 8,1 % ja Pohjois-Karjalan 12,5 % vuonna 2013. 24 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

TAULUKKO 4. Työttömien työnhakijat ja heidän osuus työvoimasta Itä-Suomen kunnissa vuonna 2013 ETELÄ-SAVO Työttömyysaste, % Työttömien lukumäärä Muutos vuoden aikana, henkeä POHJOIS-SAVO Työttömyysaste, % Työttömien lukumäärä Muutos vuoden aikana, henkeä POHJOIS-KARJALA Työttömyysaste, % Työttömien lukumäärä Muutos vuoden aikana, henkeä Mikkelin sk 11,9 3 962 310 Koillis-Savon sk 14,4 760 165 Joensuun sk 15,0 8 509 578 Hirvensalmi 10,9 107 12 Juankoski 15,8 349 116 Ilomantsi 15,3 352-2 Kangasniemi 11,8 282 36 Kaavi 14,3 180 25 Joensuu 15,9 5 514 336 Mikkeli 12,1 3 079 248 Rautavaara 14,3 99 17 Juuka 17,3 371 57 Mäntyharju 11,7 307 11 Tuusniemi 11,9 132 7 Kontiolahti 10,9 748 53 Pertunmaa 11,0 85 2 Liperi 12,1 695 53 Puumala 10,6 102 1 Kuopion sk 10,6 6 553 569 Outokumpu 16,7 506 79 Kuopio 11,2 5 580 478 Polvijärvi 15,9 323 2 Pieksämäen sk 10,9 1 496 214 Maaninka 10,0 169 26 Joroinen 12,1 282 29 Siilinjärvi 7,8 804 65 Keski-Karjalan sk 17,0 1 357 140 Juva 9,2 275 29 Kitee 16,0 778 81 Pieksämäki 11,2 939 156 Sisä-Savon sk 11,0 677 21 Rääkkylä 17,0 169 19 Rautalampi 12,0 165 4 Tohmajärvi 19,3 410 40 Savonlinnan sk 14,0 2 987 123 Suonenjoki 10,5 330 0 Enonkoski 13,4 85-6 Tervo 10,2 71 7 Pielisen Karjalan sk 17,7 1 691 100 Heinävesi 13,3 198 4 Vesanto 12,0 111 10 Lieksa 20,0 1 008 82 Rantasalmi 12,9 219-11 Nurmes 15,5 542 17 Savonlinna 14,4 2 346 129 Varkauden sk 15,9 2 280 133 Valtimo 14,0 141 1 Sulkava 12,1 139 7 Leppävirta 12,7 576 50 Varkaus 17,3 1 704 83 Ylä-Savon sk 13,5 3 394 412 Iisalmi 13,8 1 431 188 Keitele 11,6 126 11 Kiuruvesi 13,5 496 66 Lapinlahti 13,4 600 84 Pielavesi 12,7 237 20 Sonkajärvi 15,5 299 21 Vieremä 11,4 205 22 Yhteensä 12,4 8 445 647 Yhteensä 12,1 13 664 1 300 Yhteensä 15,6 11 557 818 KOKO MAA 11,3 1,5 %-yks. Lähde: TEM, tilastotiedote-vuosijulkaisut. Työllisyysaste parani Itä-Suomen työllisyysaste oli vuonna 2013 keskimäärin 64,9 prosenttia (taulukko 5). Se parani 0,9 prosenttiyksikköä edellisvuodesta. Eniten työllisyysaste parani Pohjois-Savossa, koska myös työikäinen väestö väheni työllisyyden parantuessakin. Pohjois-Karjalan työllisyysaste pysyi vain edellisvuoden tasolla. Itä-Suomessa jäädään kuitenkin edelleen selkeästi jälkeen koko Suomen työllisyysasteesta (68,5 %). Työikäisten työllisten määrä kasvoi sekä koko maassa että Itä- Suomessa. Työikäinen väestö sen sijaan väheni lähes 4 000 hengellä, kuten kaikkina viimeisinä kolmena vuotena. 25

TAULUKKO 5. Työikäinen (15 64 v.) väestö, työikäiset työlliset ja työllisyysaste (%) Itä-Suomessa vuosina 2001 2013. Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi Koko maa Vuosi 15-64 v. väestö, 1000 henkeä Työlliset 15-64 v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % 15-64 v. väestö, 1000 henkeä Työlliset 15-64 v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % 15-64 v. väestö, 1000 henkeä Työlliset 15-64 v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % 15-64 v. väestö, 1000 henkeä Työlliset 15-64 v., 1000 henkeä Työllisyysaste, % Työllisyysaste, % 2001 107 64 60,1 166 99 59,8 112 66 58,6 384 229 59,5 67,7 2002 106 65 61,1 165 100 60,4 111 65 58,6 382 230 60,1 67,7 2003 105 66 63,0 165 102 61,6 111 64 57,4 380 231 60,8 67,3 2004 104 66 63,1 164 102 62,1 111 64 57,4 378 231 61,0 67,2 2005 103 65 63,0 164 104 63,3 111 66 60,0 378 235 62,2 68,0 2006 102 64 62,7 163 104 63,8 110 69 62,6 374 237 63,1 68,9 2007 101 65 64,3 163 102 62,5 110 66 60,3 373 233 62,3 69,9 2008 100 65 64,8 162 105 64,7 109 67 60,9 371 236 63,6 70,6 2009 99 62 62,3 162 101 62,2 109 64 58,9 369 227 61,3 68,3 2010 97 62 63,8 161 103 63,7 108 67 61,6 366 231 63,1 67,8 2011 96 63 65,2 160 102 63,6 107 66 62,1 362 231 63,6 68,6 2012 94 61 65,2 158 103 65,4 106 65 60,9 358 229 64,0 69,0 2013 92 61 65,8 157 105 67,1 105 64 60,9 354 230 64,9 68,5 Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus väestö työmarkkina-aseman ja maakunnan mukaan (21.1.2014) ja väestötilastot, väestörakenne, väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 1980 2013 (21.3.2014). Talouskasvu ja alueen väestön tulotaso on koko maata huonompi positiivisesta kehityksestä huolimatta Koko maan tasoon suhteutettu asukasta kohden laskettu arvonlisäys (käyvin hinnoin) aleni voimakkaasti Itä-Suomen maakunnissa 1990-luvulla (kuvio 12). Kehitys 2000-luvulla on ollut noususuhteista, mikä selittyy ensisijaisesti Itä-Suomen väestön koko maata heikommalla kehityksellä sekä muusta maasta poikkeavilla hintamuutoskomponenteilla. Arvonlisäyksen volyymin kasvu on Itä-Suomessa jäänyt tälläkin ajanjaksolla muuta maata pienemmäksi. Ainoastaan vuonna 2003 kaikissa Itä-Suomen maakunnissa reaalinen talouskasvu oli nopeampaa kuin koko maassa keskimäärin. Vuosina 2010 2011 Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan reaalikasvut ylittivät koko maan talouskasvun. Vuonna 2009 Pohjois-Savon talous supistui lähes 12 prosenttia. 26 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

90 85 80 75 70 65 2011 2010 2009 2008 2007 2006 2005 2004 2003 2002 2001 2000 1999 1998 1997 1996 1995 1994 1993 1992 1991 1990 1989 1988 1987 1986 1985 1984 1983 1982 1981 1980 1979 1978 1977 1976 1975 Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi KUVIO 12. Arvonlisäys (brutto perushintaan, arvo käyvin hinnoin) asukasta kohden (koko maa=100) Itä- Suomen maakunnissa vuosina 1975 2011. Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito, tuotanto ja työllisyys maakunnittain 1975 2008 (17.12.2010) sekä tuotanto ja työllisyys maakunnittain 2000 2011 (11.12.2013). Itä-Suomen maakunnista korkein asukasta kohden laskettu arvonlisäys saavutettiin vuonna 2011 Pohjois-Savossa, jossa asukasta kohden laskettu arvonlisäys oli 85,4 prosenttia koko maan keskimääräisestä tasosta. Alin tulotaso oli Etelä-Savossa, 75,0 prosenttia. Markkinahintaisesta arvonlisäyksestä (alueellisesta bruttokansantuotteesta) palkansaajakorvausten osuus on Itä-Suomessa noin puolet. Pääomalle ja muille tuotannontekijöille maksetuista korvauksista osa jätetään yrityksiin ja osa maksetaan mm. pääomatuloina Itä-Suomen ulkopuolelle, joten alueen tulotasosta arvonlisäys asukasta kohden -mittari antaa epätäsmällisen kuvan. Alueen tulotasoa voidaan arvioida paremmin asukasta kohden laskettujen kotitalouksien tulojen tai tulonsaajaa kohden laskettujen veronalaisten tulojen avulla (kuvio 13), vaikkakin arvonlisäys ja sen muutos kuvaavat parhaiten itäsuomalaisten tuotteiden ja palvelujen kysyntää ja sen kehitystä, ja näin täällä aikaansaatavaa tuotannon arvoa ja tulonmuodostusta. Kotitalouksien ensitulo on tuloa, jonka kotitaloudet saavat osallistumisestaan tuotantoon sekä korvauksia, jotka rahoitus- ym. varojen omistajat saavat varojen järjestämisestä toisen talousyksikön käytettäväksi. Kotitalouden käytettävissä olevat tulot saadaan lisäämällä ensituloihin saadut tulonsiirrot ja vähentämällä kaikki maksettavat tulonsiirrot. Käytettävissä olevat tulot voidaan käyttää kulutukseen tai säästää. Korkeimmat kotitalouksien käytettävissä olevat tulot asukasta kohden olivat Itä-Suomessa vuonna 2011 Etelä-Savossa, 93,4 prosenttia koko maan keskimääräisistä tuloista. Pohjois-Karjalassa kotitalouksien käytettävissä olevat tulot asukasta kohden olivat pienimmät, 89,2 prosenttia koko maan keskimääräisistä tuloista. 27

95 90 85 80 75 70 Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Itä-Suomi Arvonlisäys (brutto perushintaan) per asukas Käytettävissä oleva tulo (netto) per asukas Kansantulo (ensitulo, netto) per asukas Valtionveronalaiset tulot per saaja KUVIO 13. Arvonlisäys (brutto perushintaan, arvo käyvin hinnoin), kotitalouksien ensitulot (netto, arvo käyvin hinnoin) ja kotitalouksien käytettävissä olevat tulot (arvo käyvin hinnoin) asukasta kohden vuonna 2011 sekä valtionveronalaiset tulot saajaa kohden vuonna 2012 Itä-Suomen maakunnissa (koko maa=100). Lähde: Tilastokeskus, aluetilinpito, tuotanto ja työllisyys maakunnittain 2000 2011 (11.12.2013) ja kotitalouksien taloustoimet maakunnittain 2000 2011 (11.12.2013) sekä Tilastokeskus, veronalaiset tulot, Tulonsaajien luku, tulot, vähennykset ja verot maakunnittain 2012 (19.12.2013). Kuntakohtaiset tuloerot ovat kuitenkin vielä näitäkin suurempia. Kuntien ja niissä asuvien välisiä tuloeroja voidaan tarkastella veronalaisten tulojen suuruudella saajaa kohden. Tulonjakotarkasteluissa käytetään yleensä mediaaniveronsaajan tulotasoa. Saajaa kohden lasketut veronalaiset mediaanitulot olivat vuonna 2012 koko maassa 22 902 euroa (kuvio 14). Itä- Suomessa Siilinjärvellä ja Kontiolahdella saajakohtaiset mediaanitulot olivat koko maata korkeammat. Itä-Suomen kuntien asukaskohtaiset mediaanitulot vaihtelivat Siilinjärven 25 299 euron ja Rääkkylän 15 048 euron välillä. Maakuntien kuntien toimintakulujen ja vuosikatteiden rahoituslähteistä (kuvio 15) toimintatuotot kattavat keskimäärin noin yhden neljänneksen (eniten Pohjois-Savossa 25,3 %, vähiten Etelä- Savossa 22,8 %), verotulot noin 40 prosenttia (eniten Pohjois-Savossa 44,9 %, vähiten Pohjois- Karjalassa 41,9 %) ja valtionosuudet noin yhden kolmanneksen (eniten Pohjois-Karjalassa 34,6 %, vähiten Pohjois-Savossa 29,3 %). Rahoitustuottojen osuudet jäävät alle yhden prosentin. Vuosikateprosentit olivat Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa noin 1,7 prosenttia ja Etelä- Savossa 2,8 prosenttia. 28 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

26 000 24 000 22 000 20 000 18 000 16 000 14 000 Siilinjärvi Kontiolahti KOKO MAA Kuopio Mikkeli Liperi Iisalmi Pieksämäki Varkaus Leppävirta Ristiina Maaninka Savonlinna Punkaharju Joensuu Joroinen Juankoski Kerimäki Nilsiä Suonenjoki Juva Lapinlahti Mäntyharju Vieremä Lieksa Outokumpu Keitele Kitee Puumala Kangasniemi Hirvensalmi Nurmes Sonkajärvi Tohmajärvi Ilomantsi Heinävesi Tuusniemi Rantasalmi Kiuruvesi Enonkoski Rautalampi Suomenniemi Sulkava Kesälahti Pielavesi Polvijärvi Juuka Valtimo Kaavi Tervo Pertunmaa Vesanto Rautavaara Rääkkylä KUVIO 14. Valtionveronalaiset mediaanitulot saajaa kohden Itä-Suomen kunnissa vuonna 2012 Lähde: Tilastokeskus, veronalaiset tulot, tulonsaajien luku, tulot (1 000 euroa), vähennykset ja verot valtionveron alaisten tulojen mukaan 2012 (19.12.2013). Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Etelä-Savo 0 20 40 60 80 100 Toimintatuotot Verotulot Valtionosuudet Rahoitustuotot KUVIO 15. Maakuntien toimintakulujen ja vuosikatteiden rahoituslähteet (%-osuudet) Itä-Suomessa vuonna 2012 Lähde: Tilastokeskus, julkinen talous, kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta, kuntien tilinpäätökset 2006 2012 (6.11.2013). 29

Kuntien taloudenpito odottaa valintoja; säästöjä tai tuloverojen korotuksia Itä-Suomen kuntien talous vuodelta 2013 näyttää tilinpäätösarvioiden osalta kohtalaiselta kun otetaan huomioon vallitseva taloustilanne Suomessa (taulukko 6). Vuosikatteet ovat kasvaneet alueen kaikissa maakunnissa selvästi edellisvuodesta, vaikkakin ovat edelleen maan keskiarvoa alemmalla tasolla. Tosin vertailuvuosi 2012 oli taloudellisessa mielessä poikkeuksellisen huono. Yksittäiset erot kuntien välillä ovat kuitenkin suuria. Tilinpäätösluvut antanevat kuitenkin liian hyvän kuvan kuntien todellisesta tilanteesta, sillä verotilitysjärjestelmään liittyen eräät tulot tilitettiin kunnille poikkeuksellisesti jo vuoden 2013 puolella. Lisäksi kuntien tulosta paransivat eräiden kuntien tuloveroprosentin nostot. TAULUKKO 6. Tietoja kuntien taloudesta 2007, 2009, 2012 ja 2013 maakunnittain Maakunta Vuosikate, /as. Vuosikate % poistoista Lainakanta, /as 2007 2009 2012 2013 2007 2009 2012 2013 2007 2009 2012 2013 tpa. tpa tpa Etelä-Savo 202 353 196 233 108 178 74 81 2 007 2 087 2 566 2 709 Pohjois-Savo 202 278 116 225 75 93 36 69 1 335 1 566 1 970 2 434 Pohjois-Karjala 237 257 115 289 104 120 43 104 1 073 1 356 1 675 1 813 Manner-Suomi 382 337 248 371 135 108 71 99 1 545 1 838 2 262 2 553 yht. Lähde: Tilastokeskus, Suomen kuntaliitto Vuosikate oli Pohjois-Karjalan kunnissa keskimäärin 104 prosenttia poistoista, Etelä-Savossa 81 prosenttia ja Pohjois-Savossa 69 prosenttia poistoista. Vertailua aiempiin vuosiin vaikeuttaa eräiden kuntien tekemät poistopohjien korotukset. Kuntien lainamäärät Itä-Suomessa ovat kasvaneet edelleen, mutta korkotason pienuudesta johtuen korkomenot ovat pysyneet alhaisina. Lainamäärän kasvettua riskit ovat samalla kasvaneet. Lainamäärää tulisikin tarkastella kunnan omaan kantokykyyn suhteutettuna. Kunnat odottavat vuodesta 2014 tulevan taloudellisessa mielessä hyvin vaikean. Suurin osa alueen kunnista nosti tuloveroprosenttiaan tälle vuodelle (taulukko 7). Valtionosuusleikkaukset vaikuttanevat jo vuonna 2014 ja mikäli talouden mahdollinen elpyminen ei tuo riittävästi lisätuloja, eikä rakenneuudistuksista saada riittävästi tuottavuuden paranemista aikaan, kuntien on pakko jälleen korottaa veroprosentteja, ja lisätä palvelumaksuja tai karsia palveluja. 30 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013