05 ARKKITEHTUURI Salisburyn katedraali Chartresin katedraali: Chartres, Ranska KESTÄVYYS KÄYTÄNNÖLLISYYS KAUNEUS Pariisi etääntyy. Muistoiksi kristallisoituvat loisteliaan kulttuurikaupungin taideaarteet, puistot ja innoittava ilmapiiri. Taakse jäävät pahvilaatikkoasumuksiinsa kääriytyneet kodittomat, työttömät siirtolaiset makaamaan styrox-paloilleen virtsalle löyhkäävien porttikäytävien uumeniin. Toivon, Arkkitehtuurin syvimmän merkityksen sisäistäminen näkyy kehossamme, pukeutumisessamme ja kodissamme. että kadunkulmassa leikkinyt pikkutyttö on päässyt kotinsa turvaan. Pyörä rullaa uudenkarhealla asvaltilla. Miljöö rauhoittuu. Pakokaasut vaihtuvat vastaleikatun nurmikon tuoksuun. Betonin ja teräksen sijaan keväiset niityt reunustavat alavaa tietä.
Keskiaikainen kaupunki lähenee. Viljavien peltojen tuuheudesta horisonttiin kohoaa mahtavan kirkon korkein kurkotus. Kaksi tornia hallitsee maisemaa. Sama näkymä on hätkähdyttänyt tulijoita jo seitsemänsadan vuoden ajan. CHARTRES KESKIAJAN KRUUNU Chartresin katedraali on Euroopan kulttuurin ensimmäisen suuren heräämisen summa. Se on myös silta romaanisesta taiteesta goottilaiseen taiteeseen, Abélardin maailmasta Tuomas Akvinolaisen maailmaan, levottoman uteliaisuuden maailmasta järjestyksen ja järjestelmän maailmaan. Seuraavina täysgotiikan vuosisatoina luotiin suuria asioita, suuria rakennelmia sekä arkkitehtuurissa että ajattelussa. Kaikkien niiden perustana oli kuitenkin kahdestoista vuosisata. Tämä oli se aikakausi, joka antoi Euroopan kulttuurille sen käyttövoiman. Älyllinen energiamme, yhteytemme Kreikan suuriin henkiin, kykymme liikkua ja muuttua, uskomme että Jumalaa voidaan lähestyä kauneuden välityksellä, säälintunteemme, tunteemme kristikunnan yhteydestä kaikki tämä ja paljon muuta sai alkunsa noina satana ihmeellisenä vuotena Clunyn luostarin vihkimisestä Chartresin katedraalin jälleenrakentamiseen. Taidehistorioitsija ja -kriitikko sir Kenneth Clark Chartresin katedraali (Cathédrale Notre-Dame de Chartres) sijaitsee Chartresin kaupungissa, noin 80 kilometriä Pariisista lounaaseen. Katedraali on keskiajan symboli, pyhiinvaeltajien suosikkikohde, yksi maailman rakennustaiteen suurimmista mestariteoksista. Se on kristinuskon, temppeliherrain ritariston, astronomian, geometrian ja mytologian arvoitusten kätköpaikka. Chartresin kukkulalla on ollut kirkko lähes tuhannenviidensadan vuoden ajan. Nykyinen katedraali on kuudes paikalle pystytetty rakennus. Tuli tuhosi viisi ensimmäistä, mutta ei suinkaan aina kokonaan. Rakennusvimma kertoo pyhiinvaeltajien, kaupungin asukkaiden, rakentajien ja arkkitehtien rajattomasta tarmosta ja uskosta asiansa tärkeyteen. Yhtäläisyydet New Yorkin World Trade Centerin kaksoistorneihin nousevat mieleeni. Maailmankaupan jättiläiset tuhoutuivat terrori-iskuissa syyskuun 11. päivänä vuonna 2001. Samalla kun uutta Vapauden tornia (Tower of Freedom) pystytetään, ovat USA:n viholliset Lähi-idässä ja Afganistanin vuoristoseutujen luolastoissa käynnistäneet suunnitelmansa. Uusikin torni tulee romahtamaan. Vihanpito jatkuu, koska osapuolet ovat sokaistuneet oman maailmakuvansa oikeutukseen. Chartresin katedraali romantisoi keskiajan synkkää viehätystä. Sileiksi kuluneet kivilaatat kantavat lukemattomien askelten tarinat. Paksut kiviseinät suojelevat sisätilojen levollisuutta. Gregoriaaninen kirkkolaulu kaikuu halki mahtavan tilan. Ajattomuus kohtaa läsnäolijan. Vietämme kaksi yötä Chartresissa. Motellimme terassilta katedraali näkyy vajaan kilometrin etäisyydellä. Ihailemme yövalaistuksessaan kylpevää jättiläistä. Odottamatta valot alkavat liikkua. Värijuovat pyyhkivät pilviä. Jotain erikoista on tekeillä. Rynnistämme paikalle. Kaupungin keskusta on hiljainen. Vain jossain etäällä häivähtää yksittäisen vaeltajan hahmo. Kuljemme pitkin satoja vuosia vanhoja kapeita kujia. Askeleet kaikuvat kivisiltä pinnoilta. Puiden, rakennusten ja omat varjomme vilahtelevat talojen seinillä kuin henkiolennot. Viilenevän myöhäisillan tunnelma on kiihkeän innostunut. Katedraalin kolossaalinen massa on aistittavissa läpi pimeyden. Saavumme kirkon pääsisäänkäynnin edustalle. Aukio vaikuttaa tyystin toisenlaiselta kuin tunteja aiemmin sinitaivaan kaitsemana. Turistien hyörinä on kaikonnut. Jykevien lehtipuiden kätköistä vyöryy mahtipontinen klassinen musiikki. Lähimpien kivitalojen yläkerroksiin sijoitetut valonheittimet alkavat värittää katedraalin julkisivua. Sininen, oranssi ja valkoinen kietoutuvat toisiinsa. Vihreä, punainen ja keltainen täydentävät mielikuvituksellisen ilotulituksen. Valojuovat syöksyvät alas tornien huimaavista korkeuksista, risteilevät eloisasti veistosten ajan arpeuttamia pintoja hyväillen, sokaisevat ruusuikkunan ja lopuksi kuvittavat koko länsifasadin katedraalista tutun lasimaalauksen väreihin. Chartresin katedraali.
Chartresin katedraalin pohjoinen sivulaiva yövalaistuksessaan. Jähmetyn paikalleni seuraamaan musiikin ja värien tanssia. Kylmät väreet pyrähtelevät iholla. Taide-elämyksen lumo vaientaa turhien maallisten murheiden kuonan. Säveltaiteen maalauksellinen matka kuljettaa yhä korkeammalle, yhä kauemmas sinne, minne sanat eivät yllä. Jokaisen ihmisen tulisi saada kokea tällainen haltioittava kauneus. KOHTI HARMONIAA Arkkitehtuurin saavutukset ovat paljon enemmän kuin pelkkiä rakennuksia. Ne ovat kokonaistaideteoksia, aikansa arvojen, pyrkimysten ja ihanteiden summia, rakennustaiteen esteettisen käsityskyvyn huipentumia. Ateenan Akropolis-kukkulalla sijaitseva Parthenon on yksi maailmanhistorian suurenmoisimmista rakennuksista. Doorilaista arkkitehtuuria edustavan temppelin yksittäiset osaset ja kokonaisvaikutelma perustuvat ihmisen kehon mittoihin. Näin saavutettua selkeyttä, tasapainoa ja sopusointua pidetään vielä nykyisinkin virheettömänä ja esikuvallisena. Parthenon edustaa täydellisyyden symboliikkaa. Neliömuodon ja kolmijakoisen rytmin aikaansaama harmoninen kompositio yhdessä herkästi toteutetun klassisen tyylin ja kahden tasapainoisesti käytetyn värin kanssa vahvistavat mielikuvaa jumalallisesta ja keisarillisesta järjestelmästä, joka sisältyy arkkitehtoniseen kuvakieleen. Tohtori Alick McLean: Firenzen San Miniato al Monten temppeli- ja palatsifasadista. Leon Battista Alberti yksi Italian renessanssin keskushahmoista korosti kokonaisuuden merkitystä rakennustaiteessaan. Albertin mukaan suunnitelman ja toteutuksen on oltava niin harmoninen, ettei ainuttakaan osaa voida muuttaa turmelematta kokonaisuutta. Sama ajatus esiintyy Mozartille kateelliseksi kuvatun hovisäveltäjän Antonio Salierin sanoin elokuvassa Amadeus: Ja musiikki valmiimpaa kuin mikään koskaan kirjoitettu musiikki. Jos yhtäkään nuottia olisi muutettu, se olisi vähentänyt kokonaisuuden arvoa. Yhdenkin sävelkulun poisto olisi pilannut kaiken. Kokonaisuuden harmonia näkyy kaikkialla. Kauneusleikkauksella täydellisiksi muotoillut huulet tai nuorekkaaksi pingotettu iho vaikuttavat olevan väärissä kasvoissa. Pahimmillaan kokonaisuuden ronkkiminen tekee siitä irvokkaan. Paras kaveriporukka, liikeyritys, sisustustyyli, perhe tai elämä ei synny parhaista erillisistä palasista, vaan kokonaisuuden osasista, jotka parhaimmalla mahdollisella tavalla täydentävät toisiaan. Lopputulos on ehjä ja tasapainoinen. AJAN HENGEN TULKKI Venetsian kaupunkivaltion rahalaitoksen 1500-luvulla rakennettu La Zecca luo linnoitusarkkitehtuuriin viittaavalla muotokielellään mielikuvan vakaudesta ja valloittamattomuudesta. Zeccan julkisivu on siten venetsialaisen valuutan ja koko valtion kriisinkestävyyden vertauskuvallinen monumentti. Sveitsissä Sankt Gallenin luostarikirkon länsisivulla on arkkienkeleille Gabriel ja Mikael omistettu kaksoistorni. Raamatun mukaan Mikael johti taivaallista enkelten joukkoa puolustamaan Jerusalemia. Kirkon länsisivulla symbolinen Mikael estää maailman pahuutta pääsemästä sisälle uskonnonharjoittajien mieliin. Kirkkojen harras, ystävällinen ja kohottava tunnelma on aistittavissa yleisenä ilmiönä kaikkialla maailmassa. Kirkkointeriöörit kuten museot, kirjastot, haustausmaat, sauna ja luonto ovat paikkoja, joihin ihminen voi astua pois maailman melskeestä: saapua hiljentymään, pohdiskelemaan, elämään rauhassa, kiireettä. Arkkitehtuurin näkökulmasta uskonnon valta-asema on ollut hedelmällistä. 1900-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvun alussa kapitalismin pyhätöt ostoskeskuk-
Chartresin keskustan valaistut suihkulähteet sekä katedraalin länsifasadin valo-showta (pikkukuvat).
set ovat tulleet kirkkojen tilalle. Jättimäiset urheilustadionit ovat uusia temppeleitä. Arkkitehtuuri on ainoa pakollinen taidemuoto. Me elämme sen keskellä. Sitä ei voi paeta. Vielä kauan keskiajan jälkeenkin suurten rakennusten rakentaminen kosketti yhteiskuntaa perusteellisesti ja pitkään. Noin vuonna 1226 aloitetun Sienan tuomiokirkon rakentaminen nieli lopulta kaupunkilaisten kaikki rahat. Arkkitehdeille jäi ylitsepääsemättömiä ongelmia. Sienalaisia riivasi myös campanilismo kilpailu kellotornien korkeudessa ja julkisten rakennusten mahtavuudessa firenzeläisiä vastaan. Vallan ja etevyyden tunnukset kiehtovat ihmistä. Heimon tärkeä nainen koristi itsensä simpukoista tehdyllä hartiakoristeella jo esihistoriallisella ajalla. Olympiakisojen avajaiset ovat kerta kerralta loistokkaammat. Ylellisyystuotteille riittää aina kysyntää. Romaaninen ja goottilainen arkkitehtuuri palvelivat kirkon ja maallisen vallan tavoitteita. Renessanssin rakennustaide heijasteli vapautuneen, yksilöllisemmän ja valistuneemman ihmisen kaipuuta sekä antiikin perinteitä. Jumbomarkettien pystyttäminen määräytyy rahankäytön tehokkuudella. Omanlaisensa ääriesimerkki pyrkimyksistä käyttää rakennustaidetta vallan välineenä on Hitlerin hoviarkkitehdin Albert Speerin kaavailema Grosse Halle (Suuri halli). Sen mittasuhteet ovat järjettömät. Megalomaanisen hallin kupolin korkeus olisi ollut 290 metriä ja halkaisija 250 metriä. Rakennukseen piti tulla istumapaikat jopa 180 000 hengelle. Speer hahmotteli koko Berliinin asemakaavan uudelleen. Suuren hallin piti mahtua keskustaa eri puolilta ympäröivien moottoriteiden risteykseen. Liekö Rooman Pietarinkirkko innoittanut Speeriä? Nykyisin rakennettua maata hallitsee teollisuuslaitosten, kauppakeskusten, kerrostalojen, parkkipaikkojen ja asvaltoitujen teiden kaikkialle solutettu verkosto. Se kertoo aikamme teknisestä tehokkuudesta, elämäntyylistä ja luontosuhteesta. Jos kysyttäisiin kumpi kertoo totuuden yhteiskunnasta, asuntoministerin puheet vaiko hänen aikansa rakennukset, ratkaisisin asian rakennusten hyväksi. JUMALAISESSA MILJÖÖSSÄ Sir Kenneth Clark Salisburyn ikivanha kaupunki sijaitsee Etelä-Englannissa Wiltshiren kreivikunnassa, runsaat kymmenen kilometriä etelään Stonehengestä. Koska Stonehenge kuuluu matkani kohteisiin mytologiateemaan liittyen, päätän samalla tutustua Salisburyn ylpeyteen. Ylimääräisestä piipahduksesta muodostuu yksi Kulttuuriseikkailun kohokohdista. Salisburyn katedraali edustaa englantilaista varhaisgotiikkaa. Kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1220. Pylväskäytävää, tuomiokapitulia ja tornia lukuunottamatta rakennus valmistui vain 45 vuodessa. Lopullinen valmistuminen koitti sata vuotta myöhemmin. Tuolloin saatiin rakennettua kaupunkikuvaa hallitseva 123 metrin korkeuteen yltävä torni ja sen huippu. Täällä säilytetään yhtä neljästä jäljellä olevasta Magna Chartasta vuodelta 1215. Tämä kuuluisa asiakirja on Ison-Britannian julkista valtaa rajoittava säädöskokoelma, eräänlainen perustuslaki. Salisburyn katedraali on kertakaikkisen lumoava. Toisin kuin vieläkin loisteliaampi Lontoon Westminster Abbey, Salisburyn lähes 800-vuotias kruunu seisoo väljästi kunniapaikallaan ruohokenttien keskellä lehtipuuvanhusten ympäröimänä. Kirkon sisätilat ovat erinomaisessa kunnossa. Pinnat ovat siistit ja ehjät. Valoa riittää kaikkialle. Kuinka kaiken tämän tilan ja valkeuden on täytynytkään vaikuttaa tuon ajan ihmisiin, jotka elivät suuren osan vuodesta hämärissä ja ahtaissa asuinnoissaan ilman sähkövaloa! Aikansa taidonnäyte on katedraalin 1300-luvulta peräisin olevan kellon koneisto. Mekaanisissa esineissä on viehättävä tunnelmansa. Sekstantit, väkipyörät, perspek- Pienoismalli Salisburyn katedraalissa sen rakennustöistä.
Madrigaali-kuoro Simpson College Madrigal Singers, Iowa, USA. Salisburyn katedraali.
tiivilaitteet, kompassit ja mittatikut henkivät menneisyydestä. Tummuneet puuosat, himmennyt messinki ja veistotyön jäljet viestivät toisenlaisesta elämänasenteesta. Ne kertovat ajasta, jolloin tavaroita valmistettiin pitkään ja kunnioituksella, ajasta, jolloin ei tunnettu kertakäyttökulttuuria tai kaikkialle pursuavan roinan kierrättämistä. Näistä vanhoista esineistä välittyy ihmiskäden kosketus, tunne eletystä elämästä, tunne pysyvyydestä. Ilman ennakkovaroitusta interiöörin valtaa musiikki. Yhdysvaltain Iowasta konsertoimaan saapuneen madrigaali-kuoron ylevä, moniääninen laulu loihtii taianomaisen tunnelman. Ihmiset hiljentyvät kuulemaan esitystä. Puhtaan kuorolaulun kirkas voima kaikuu läpi temppelin. Musiikin herkkä ja jykevä nyanssien harmonia täyttää tilan ja mielen. Syntyy kokemus jatkuvuudesta ja iäisyydestä. HITAUDENRAKKAUTTA Osavuosikatsaukset, kellokortit ja minuuttiviisari määrittämät nykyelämää. Satoja vuosia sitten maailman valmistumisella ei ollut takarajaa. Tuolloin osattiin heittäytyä elämän virtaan ja ajan unohdukseen. 1200-luvun ihminen eli ilman internetiä, puhelinta, televisiota ja moottoriliikennettä. Tärkeiksi koetuille asioille annettiin aikaa ja sitä katedraalin rakentaminen taatusti oli. Kölnin tuomiokirkon peruskivi laskettiin vuonna 1248. Kirkko otettiin käyttöön 1322. Rakentamista jatkettiin edelleen, kunnes se keskeytyi vuonna 1560. Töitä jatkettiin uudelleen vasta 1842. Kirkko valmistui lopullisesti vuonna 1880. Peruskiven muuraamisesta valmistumiseen kului siis runsaat 630 vuotta! Omakotirakentajien hinku muuttaa jouluksi uuteen kotiin on modernin ajan hosumista. Rakennustaiteen helmissä väreilee hitauden filosofia. Tuo henki neuvoo istahtamaan puistonpenkille tai antautumaan taideteosten kuljetettavasi. Se haikailee, että unohtuisimme seuraamaan sadepisaroiden kimpoilua puiden lehdillä, että pysähtyisimme, aistisimme, eläisimme. KOHTI KORKEUKSIA Taidehistorioitsija, arkkitehti ja taidemaalari Giorgio Vasari otti 1500-luvulla käyttöön halventavassa mielessä käsitteen goottilainen tyyli. Tällä hän viittasi goottien rosvojoukkoihin. Arkkitehti ja teoreetikko Filarete kutsui gotiikkaa barbaariksi moderniksi tyyliksi 1460-luvulla tutkielmassaan Trattato di Architettura (Tutkielma arkkitehtuurista). Gotiikka olikin alunperin synonyyni barbarialle. Nykyisin goottilainen rakennustaide nauttii arvostusta. Nyt viattomilta vaikuttavat Beatlesien pitkät tukat ja Elviksen liukas lantio herättivät nekin aikoinaan paheksuntaa. Saint-Denisin apotti Suger johti ensimmäistä goottilaista tyyliä edustavan luostarikirkon rakentamista. Arkkitehtonisia ratkaisujaan hän kuvailee erityisen perusteellisesti kahden teeman osalta. Ensinnäkin sitä, miten niin loistelias rakennus tekee voimakkaan vaikutuksen katsojaan, herättää tässä kunnioituksen tunteen ja vahvistaa samalla uskoa Jumalaan. Toisena keskeisenä motiivina näyttää olleen maineen ja suuruuden tuominen omistajalleen ja rahoittajalleen. Kirkko oli omistettu Ranskan kuninkaalle sekä pyhättönä että hautapaikaksi. Samat vaikuttamisen motiivit ovat kuuluneet kristilliseen kirkkoarkkitehtuuriin jo ensimmäiseksi kristityksi keisariksi mainitun ja Milanon ediktillä kristinuskon laillistaneen Konstantinus Suuren ajoista 300-luvulta lähtien. Mahtavilla ja haltioittavilla rakennuksilla kirkkokansa haluttiin pitää nöyränä ja kuuliaisena. Saint-Dennis vihittiin käyttöön vuonna 1144. Sugerin matemaattisesti ja teologisesti kiehtovat oivallukset loivat pohjan goottilaiselle arkkitehtuurille. Romaaninen puoliympyräkaari oli jäykkä ja suljettu, raskas ja ankara, ja se vaatii seinänsä. Suippokaari teki mahdolliseksi laajentaa avointa pinta-alaa ja tuoda valoa interiööriin. Keskiajalla kirkkojen ja luostareiden hengellisen musiikin ainoa tarkoitus oli Jumalan ylistäminen. Goottilaisen rakennustaiteen tehtävä oli tukea tätä päämäärää. Vaikutelma on tarkoituksellinen akustiikkaa myöten. Chartresin katedraalin länsifasadi.
IHMISEN MITTA Raskas puuovi aukeaa vaivalloisesti. Ruosteiset metalliosat narahtavat vaimeasti. Astun keskiaikaan. Sisäilma on raskasta vuosisadoista. Erityisen tunnettu Chartresin katedraali on lasimaalauksistaan. Vanhimmat niistä ovat peräisin 1200-luvulta. Valtaosa lähes kahdestasadasta maalauksesta on säilynyt. Ne ovat selviytyneet tulipaloista ja sodista. Toisen maailmansodan aikana lasimaalaukset vietiin maaseudulle turvaan. Sivistynyt hävittäjälentäjä olisi muutenkin jättänyt pomminsa pudottamatta. Tämän rakennuksen ikkunoita ei kivitetä rikki. Käsityötaidon määrä ja laatu hämmästyttävät. Jokainen yksittäinen koriste ja veistos on ihmiskätten tekemä huolella, työn merkitykseen ja kestävyyteen uskoen, alkeellisin työkaluin kaiverrettuna. Tällainen omistautuminen ravistelee tarkastelemaan omaa suhdettaan elämään ja aikaan. Käyttääkö ihminen hetkensä johonkin tärkeään, johonkin pysyvään vai elämmekö vain lyhytnäköisesti nautinnon, helppouden ja viihtymisen perässä? Rakennammeko jotain kestävää olkoon se sitten laatuaan henkistä tai aineellista vai hajoavatko tekomme tomuksi heti, kun ensin hetki ja viimein aika meidät hylkäävät? Täysimittainen ihmiselämä riittää kyllä useiden isojenkin asioiden toteuttamiseen. Hämäristä sisätiloista palaan päivänpaisteeseen. Kiertelen katedraalin ympäristössä. Julkisivun taakse kannattaa kurkistaa. Yksityiskohdat tarkentuvat. Länsifasadin keskiportaali edustaa ranskalaisen varhaisgoottilaisen veistotaiteen huipentumaa. Tämä niin sanottu Kuningasportaali symboloi Porta Coelia eli taivaalliseen Jerusalemiin johtavaa porttia. Yhdessä sivuportaalien kanssa se muodostaa teologisesti yhtenäisen esityksen. Tutkin kivisen seinän pintaa. Se on tummunut ja lohkeillut. Rauta-aita on valuttanut ruosteiset kyyneleensä kiven pinnalle. Ihmisen mitassa 800 vuotta on valtava aika. Veistosryhmä Chartresin katedraalin eteläsivulla. Sisätilan täyttävä liturginen ylistys kertoo Luojan olevan kaikkialla. Pienimmänkin kuiskauksen kaikuminen viestittää Jumalan myös kuulevan kaiken. Suunnittelijoiden psykologian taju on ilmeinen. Myös gotiikan korkeusvaikutelma on harkittua. Suippokaarien ja kimppupilareiden painovoimaa uhmaava laki porautuu ihmisen korkeuskammoon. Pylväät ja avoin tila luovat illuusion pienestä ihmisestä, joka kurkottaa taivaallisiin korkeuksiin Jumalansa tykö. Tuo jumala on ennen muuta se valo, joka tulvii ihmistä kohti uudenlaisen, seiniltään rajattoman tuntuisen tilan hallitsijana. Toisaalta liika selittäminen pilaa aidon kokemuksen, joka syntyy vain kohdatessamme teoksen paikan päällä. Jokaisella ajalla, kuten jokaisella yksilölläkin, on oma tahtonsa, ymmärryksensä ja omat rajansa. Rakennukset on hyvä aistia ilman tyylien tulkinnan taakkaa, kuten kohtaisimme ihmisen ensi kertaa. Etukäteistietomme vaikuttaa suhtautumiseemme tavatessamme päiväkodinopettajan, valtionpäämiehen tai väkivaltarikollisen. Elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän purjehdukselle lähdössä olleet mielisairaalan potilaat kävivät hyvinkin professoreista, kunhan vain ottivat sopivanlaisen ilmeen ja asennon. Teokset menettävät kestävästi elävän, ainutkertaisen yksilöllisyytensä, lumonsa, autenttisuutensa auran, kun niistä tehdään ensisijaisesti senjasen tyylin edustajia. Arka taiteiden ystävä ei rohkaistu avaamaan omia silmiään, uskomaan omiin ihastumisen ja lumoutumisen hetkiinsä. Taidehistorian professori emerita Riitta Nikula 1200-luvun paikkeilla rakennetut Salisburyn ja Chartresin loisteliaat rakennukset ovat todiste ihmisen älystä. Ne kertovat päämäärätietoisuudesta, teknisestä osaamisesta ja pyrkimyksestä henkisyyteen myös arkkitehtonisin keinoin.
Suuri pyramidi tulee kestämään satojatuhansia vuosia olemassaolomme jälkeenkin. MIELEN KATEDRAALIT Teoksessaan De architectura (Arkkitehtuurista) Vitruvius tiivisti jo 100-luvulla arkkitehtuurin tehtävän: Firmitas, Utilitas, Venustas = Kestävyys, Käytännöllisyys, Kauneus Korjausmies tukeutuu kiipeilyvaljaisiinsa rakennustelineillä. Muovikypärä ennakoi jyrkän viistokaton ikävät yllätykset, samoin kuin sisätilojen verkkoeste. Kivipora tärisee säälittä temppelin kylkeen, vaikka tarkoitus on hyvä. Hoito on jatkuvaa. Mietin, että jonain päivänä elvytys ei enää tehoa. Jonain päivänä kivivanhuksen on pakko antaa periksi. Rauta ruostuu. Puu lahoaa. Lasi murskaantuu. Betoni ja kivi murenevat. Luonto peittää lopulta kaikki todisteet ihmiskunnasta. Ehkä vain hiekkaan hautautuva Kheopsin Rakennetun ja luonnollisen elinympäristön vaikutus ihmisen onnellisuuteen on keskeisellä sijalla. Parhaimmillaan ympäristö on turvallinen ja virikkeellinen, puhdas ja kaunis paikka elää. Tuoksut, värit, äänet, materiaalit ja esineet luovat elinpiirimme. Kotimme näyttää, tuntuu, tuoksuu ja kuulostaa. Se on persoonallisuutemme heijaste. Arkkitehtuuria mukaillen voisimme ympäröidä itsemme ja elämämme kauniilla, innostavilla ja hyvillä asioilla ja ihmisillä. Väljästi tulkittuna arkkitehtuuri tarkoittaa koko näkyvän ja toiminnallisen maailmamme tarkoituksenmukaista ja tiedostettua, käytännön tarpeista syntyvää estetisointia. Se ulottuu ihmiseen itseensäkin terveisiin elämäntapoihin, pukeutumiseen, ajatuksiin ja tekoihin. Olemuksemme on sielumme arkkitehtoninen pyhättö. Kauniit ajatukset rakentavat mieleemme olotilan, jossa olemme aina kävelyllä murattien verhoaman linnoituksen muureilla. Kuljemme puistokäytäviä kiireettä. Aistimme, miten kesäaamun lämpö herättää usvaisen järvenpinnan eloon. Myönteinen elämänasenne on mielen temppelin tärkein arkkitehtoninen elementti.