PUHE KOTIRINTAMAN KEVÄTJUHLASSA TAMPEREEN URHEILUKENTÄLLÄ SSSSSSSSSSSSSSSeSSBSSSSSSSSSSSSSSSSBSBSSS&EBCSSSSSSSBBBSESSSSSSSSSS (Kansan Lehden selostus). 19/5-1942 SSSSSSSSSC8S Tämäntapaisia juhlia luonnon helmassa vietimme ennen kautta maailman. Nyttemmin tällaiset ovat harvinaisia, melkeinpä ylellisyyttä. Kansamme voi pitää itseään onnellisena, että sillä kaikesta huolimatta on mahdollisuus joskus kokoontua tällaiseen tilaisuuteen. Meillä on tosin parhaillaan sota, joskin kaukana näiltä asuinsijoilta, ja se painaa leimansa näihin juhliin kin, jolta kaikesta huolimatta joskus yritämme pitää. Tuntuu oudolta, että meidän maassamme täytyy käydä sotaa, sillä maamme on karu, elämä täällä on raskasta ja vaivalloisen työn takana. Siitä huolimatta on 700 vuoden kuluessa maassamme käyty sotaa 100 vuotta eli joka seitsemäs vuosi. Tulee pakostakin kysyneeksi, onko tällainen välttämätöntä. Eivätkö valtiot ja ainakin läheiset naapurit voi löytää muunlaista ratkaisua. Meilläkin on esiintynyt piirejä, jotka ovat heittäneet syytöksiä maan hallitusta ja maan asi-
- 2-206 öistä päättäviä piirejä vastaan väittäen, ettei meillä ole tehty kaikkea sodan välttämiseksi. Ehkäpä moni muukin kansalainen on mielessään ajatellut, eikö sodasta olisi voitu päästä. Voinen kuitenkin väittää, että meidän taholtamme on tehty kaikki suhteitten säilyttämiseksi Neuvostoliittoon, sillä meidän asemassamme ei ole ollut mahdollisuuksia muuhun. Mutta klihkeimmätkään rakkauden tunnustukset eivät auta, kun toinen pysyy kylmänä ja hautoo kavalia juonia. Tapausten pyörteessä on valkeata saada kuvaa siitä, mihin suuntaan tapaukset ovat menossa ja mitkä ovat niiden vaikuttimet. Mutta vuosien perästä voimme nähdä, miten johdonmukaisesti Neuvostoliitto on ajanut politiikkaansa. Se on koko ajan ollut johdonmukaisen kavala Suomea kohtaan. Kun Suomi 1917 julistautui itsenäiseksi, tunnusti Neuvostoliiton hallitus vuoden viimeisinä päivinä Suomen itsenäisyyden. Täällä oltiin ynanärtävlnään, että Neuvostoliitto täten halusi osoittaa myötämielisyyttään Suomea kohtaan. Mutta tämä johtui vain siitä, ettei Neuvostoliitolla silloin ollut varaa menetellä toisin, sillä sen oli saatava hengähdysalkaa. Lisäksi Neuvostoliitto luonnollisesti toivoi, että Suomessa olot kävisivät siihen suuntaan, että Suomesta ennen pitkää muodostuisi Neuvosto-Suomi. Siihen viittaa se, ettei venäläisiä joukkojakaan viety pois maasta. Toinen Suomen ja Neuvostoliiton kohtaaminen tapahtui Tarton rauhassa 1920. Rauha oli meille kaikin puolin edullinen ja syynä siihen oli jälleen Neuvostoliiton sisäiset olot ja sen parsillaan käymät sodat. Se halusi siirtää ratkaisun myöhemmäksi ja saada muutamia rauhan vuosia. Tätä rauhaa kestikin aina vuoteen 1938. Kuitenkin tiliäkin ajalla suhteet olivat vain muodollisesti järjestyksessä, mutta asiallisia naapuruussuhteita ei saatu syntymään. Neuvos-
- 3-207 toliiton taholta oltiin niin sanoakseni rettelöimiskannalla, eikä edes kauppasuhteita saatu syntymään. Mikäli jokin suurempi kauppa tehtiin, oli siinä aina poliittista sivumakua, siinä sivussa esitettiin jokin poliittinen vaatimus. Lisäksi pidettiin kaiken aikaa runsailla varoilla laajaa poliittista kiihoitustoimintaa. Kun 1938 pilvet alkoivat kerääntyä Europan ylle, aavistettiin se Neuvostoliitonkin taholta ja ruvettiin esittämään vaatimuksia Suomellekin. Maahamme lähetettiin Neuvostoliiton erikoisvaltuutettu, joka esitti hallituksensa vaatimuksen Suomenlahden saarien luovuttamisesta ja Ahvenanmaan mlehlttämlsestä. Neuvotteluihin ei silloin ryhdytty, mutta seuraavan vuoden syksyllä oli niihin jo pakko. Kun Neuvostoliitto rauhanteossa talvisodan päätyttyä sai rajansa ja toiseksi suurimaan kaupunkinsa turvatuksi, johon se oli ilmoittanut pyrkivänsä, olisi sen jo luullut tyytyvän. Mutta kiusallinen hermosota jatkui rauhanteon jälkeen useita kuukausia Neuvostoliiton yrittäessä sisäistä tietä päästä siihen mihin sodalla ei päästy. Ne jotka lähinnä vastasivat maanne asioista, elivät alituisessa jännityksessä ja uuden sodan pelossa. Kun sota sitten syttyi, hyökkäsi Neuvostoliitto maahamme perustellen hyökkäyskään sillä, että maassamme oli saksalaisia joukkoja. Mutta maassamme oli myös Neuvostoliiton joukkoja Saksa ja Neuvostoliitto olivat silloin sitäpaitsi ystävyyssuhteessa. Näin on Neuvostoliitto koko olemassaolonsa ajan odottanut otollista hetkeä maamme kimppuun hyökätäkseen. Tämän hyökkäyshalun on synnyttänyt maantieteellinen asemamme, sillä Neuvostoliitto haluaa päästä Atlantille. Kun emme ole mielisuosiolla suostuneet naapurimme vaatimuksiin olemme saaneet ryhtyä sotaan. Sota on ollut erittäin ankara, olemme saaneet jännittää kaikki voimamme, jotta meidän ei enää myöhemmin tarvitsisi elää alituisessa jännityksessä. Me olemme osoit-
- A - 208 taneet, että tämä kansa haluaa elää itsenäisenä ja nauttia sen suomia etuja el ainoastaan tänään, vaan myös tulevaisuudessa. Työväenluokka on ollut yksimielisenä mukana näissä pyrinnöissä. On ollut aika, jolloin sitä on syytetty siitä, ettei se ole kiinnittänyt tarpeeksi huora ota puolustuskysymykseen. Reformit ja sosiallpoliittiset uudistukset ovat loiltenkin, erikoisesti itsenäisyytemme aikana muuttaneet työväenluokan suhtautumista asiaan. Isänmaa on käynyt rakkaaksi myös niille, jotka ennen ovat eläneet varjossa. Itsenäisyytemme alkuaikoina oli välttämätöntä käyttää varoja sosiaalisten olojen parantamiseen ja näiden parannusten avulla on nyt voitu rintama hoitaa ja säilyttää yksimielisenä. Samaan aikaan kun ulkopolitiikassa on yksimielisyys vallalla, on sisäpolitiikan alalla kysymyksiä, joissa voi syntyä erimielisyyksiä. Erikoisesti kansanhuollon alalla ovat vaikeudet kasvaneet. On tietysti helppoa luoda hyvä ohjelma, mutta toinen asia on panna se täytäntöön. Meillä on kansamme keskuudessa kaikenlaisia tuholaisia, jarruttajia ja salakauppiaita, joiden olemassaolo osoittaa, ettei kansamme ole niin kurinalaista kuin odottaisi. Kun maanne on tultava toimeen omilla tuotteillaan, on pidettävä luonnollisena, että tuottajat luovuttavat tuotteensa kulutukseen kohtuulliseen hintaan. Tyydytyksellä on kuitenkin todettava, että maataloustuottajain järjestöt ovat myötävaikuttaneet asian hoitamiseen. Näin ei ole aina käynyt ja kuluttajat ovat tyytymättömiä. Samoin tuottajat ovat esittäneet vaatimuksia, jotkut ovat jopa uhkamielisesti sanoneet, että he kylvävät peltoihinsa vain omaa tarvettaan varten. Tällaiset äänet muistuttavat niitä ääniä, joista saamme kuulla Moskovan radiossa. Teollisuuslaitokset ja maatilat ovat yhteiskunnan omaisuutta samoin kuin kansalaisten työvoima, eikä niitä voi käyttää itsekkäästi. Ne ovat tavallaan isänmaan laina, joka on annet-
4-5 - 2 O d \ j tu tuottajille, jotta he käyttäisivät niitä kokonaisuuden hyväksi. Kun esimerkiksi työvelvollisuuslaki aiheuttaa paljon hankaluutta työntekijöille, on oikeus odottaa, että kuorma jaetaan niin tasan kuin mahdollista, jotta jokainen kantaisi kuormaansa tyytyväisenä. Kaikki edelläkosketellut asiat ovat sodan aiheuttamia probleemeja, joita pienet kansat eivät ole voineet välttää. Omasta puolestaan ne haluaisivat vain elää rauhassa, mitä niille ei valitettavasti ole suotu. Nyt niiden taholta odotetaan jännityksellä, millaisia tulevat muutokset rauhan jälkeen olemaan. Molemmilla rintamilla on niitä esitetty, mutta toistaiseksi niihin on suhtauduttava niinkuin yleensä sotapropagandaan. Kun rauha kerran koittaa, olisi huolehdittava siitä, ettei maailmansodan rauha uusiudu. Kaikki kansat, ennenkaikkea pienet kansat toivovat parempaa rauhaa. Meidän kohdaltarame se merkitsee turvallisia rajoja ja ainaisen uhan poistamista itäisen naapurimme taholta. Meidän on sotaa käydessämme edelleen pidettävä pää kylmänä ja sydän lämpimänä. /