20.09.2016 Sivu 1 / 1 4893/2015 06.00.00 110 Vastaus valtuustoaloitteeseen koskien terveydenhoidon järjestämistä paperittomille henkilöille (Kh/Kv) Valmistelijat / lisätiedot: Marjo Kekki, puh. 046 877 1993 Elina Yli-Koski, puh. 046 877 1962 Katri Makkonen, puh. 043 825 7605 etunimi.sukunimi@espoo.fi Päätösehdotus Perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Marja-Leena Remes esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle, että valtuusto merkitsee selostusosan tiedoksi vastauksena valtuutettu Inka Hopsun ja 29 muun valtuutetun 11.11.2015 jättämään valtuustoaloitteeseen, joka koskee terveydenhoidon järjestämistä paperittomille henkilöille ja toteaa aloitteen loppuun käsitellyksi. Käsittely Nieminen teki Wessmanin kannattamana seuraavan muutosesityksen valtuustokysymyksen vastauksen viimeiseen kappaleeseen. Lautakunta toteaa kuitenkin, että koska edellä mainitun lainsäädännön toteutuminen ei ole näköpiirissä tällä hetkellä, niin kaupungin tulee ryhtyä järjestämään raskaana oleville naisille sekä alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille terveyspalvelut aloitteessa kuvatulla tavalla eli: - alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille kaikki terveyspalvelut kuten espoolaisille mukaan lukien erikoissairaanhoidon sekä - raskaana oleville hoidon kuten espoolaisille. Puheenjohtaja tiedusteli, voidaanko muutosesitys hyväksyä yksimielisesti. Koska muutosesitystä vastustettiin, oli asiasta äänestettävä. Äänestystavaksi valittiin nimenhuutoäänestys. Äänestyksessä muutosesityksen puolesta äänesti 6 jäsentä ja vastaan 6 jäsentä, yksi tyhjä. Äänestyksen mennessä tasan puheenjohtajan ääni ratkaisi. Puheenjohtaja totesi muutosesityksen tulleen hyväksytyksi. Eriävän mielipiteen jättivät jäsenet Niemi, Paattiniemi, Konttas, Ruoho ja Hiltunen. Äänestyspöytäkirja on pöytäkirjan liitteenä. Päätös
20.09.2016 Sivu 2 / 2 esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle, että valtuusto merkitsee selostusosan tiedoksi vastauksena valtuutettu Inka Hopsun ja 29 muun valtuutetun 11.11.2015 jättämään valtuustoaloitteeseen, joka koskee terveydenhoidon järjestämistä paperittomille henkilöille ja toteaa aloitteen loppuun käsitellyksi. Liite Oheismateriaali Selostus 6 Äänestyspöytäkirja 110 - Valtuustoaloite Valtuustoaloitteen sisältö Inka Hopsu ja 29 muuta valtuutettua ovat tehneet 9.11.2015 päivätyn ja Espoon kaupungin kirjaamoon 11.11.2015 saapuneen valtuustoaloitteen otsikon mukaisesta asiasta. Aloitteen allekirjoittaneet valtuutetut vaativat, että Espoo järjestää: - paperittomien henkilöiden kiireellisen hoidon kuten espoolaisille, samoin asiakasmaksuin kuin kunnan asukkaat. - alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille kaikki terveydenhuollon palvelut mukaan lukien erikoissairaanhoidon, sekä - raskaana oleville hoidon kuten espoolaisille. Lisäksi aloitteen allekirjoittaneet valtuutetut esittävät, että ennaltaehkäiseviä palveluita suunniteltaessa ja järjestettäessä suunnitellaan myös paperittomien henkilöiden tarvitsemia ennaltaehkäiseviä palveluita ja taataan, että yllä esitettyihin palveluihin on helppo löytää ja päästä. Paperittomalla henkilöllä tarkoitetaan valtuustoaloitteessa: - maassa ilman oleskelulupaa oleskelevaa, muualta kuin EU- tai Etavaltiosta tai Sveitsistä kotoisin olevaa henkilöä, jolla ei ole vakuutusturvaa sairauden tai sairaanhoidon varalle - Suomeen muualta kuin EU- tai Eta-valtiosta tai Sveitsistä tullutta henkilöä, jonka oleskeluluvan tai viisumin edellytyksenä on ollut yksityinen sairausvakuutus, mutta vakuutusturva on päättynyt tai se ei ole kattava (esim. tietyt opiskelijat, joilla on määräaikaiseen maassa oloon oikeuttava oleskelulupa) - EU-kansalaista, jolla ei ole vakuutusturvaa sairauden tai sairaanhoidon varalle (esim. tietyt Itä-Euroopan väestöryhmät, joilla ei ole vakuutusturvaa kotimaassaan). Paperittomien terveydenhuoltoa koskeva sääntely Perustuslain 22 :ssä tarkoitettu velvollisuus perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen sitoo ensisijaisesti valtiota ja vasta toissijaisesti kuntia. Myös esimerkiksi perustuslain 19 :ssä tarkoitettu oikeus sosiaaliturvaan toteutetaan pääosin tavallisen lainsäädännön kautta. Suomea sitovat
20.09.2016 Sivu 3 / 3 kansainväliset sopimukset velvoittavat nimenomaan Suomen valtiota, joka on velvollinen ryhtymään toimiin niistä aiheutuvien velvoitteiden täyttämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valtion vastuulla on lakeja säätämällä huolehtia siitä, että valtion kansainvälisiin sitoumuksiin kuten ihmisoikeussopimuksiin ja EU-oikeuteen perustuvat velvoitteet toteutetaan kansallisesti. Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan velvollisuus sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseen perustuu tällä hetkellä pääsääntöisesti potilaan tai asiakkaan kotikuntaan niin, että kunta on lain mukaan velvollinen järjestämään laissa määritellyt palvelut omille kuntalaisilleen. Valtiolla on ensisijainen vastuu sellaisista maassa oleskelevista henkilöistä, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa. Kunnalla on kuitenkin velvollisuus antaa jokaiselle Suomessa oleskelevalle henkilölle hänen asuinpaikastaan riippumatta terveydenhuoltolain (1326/2010) 50 :ssä tarkoitettua kiireellistä hoitoa. Kunnalla on lisäksi erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 3 :n 2 momentin perusteella velvollisuus kiireellisissä tapauksissa järjestää erikoissairaanhoitoa sellaiselle henkilölle, jolla ei ole Suomessa kotipaikkaa. Jäljempänä tarkemmin käsitellyssä hallituksen esityksessä 343/2014 (s. 20) todetulla tavalla useat kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin liittyneet maat, mukaan lukien Suomi, rajoittavat luvatta maassa oleskelevien ulkomaalaisten oikeutta käyttää terveyspalveluja. Monissa EU- ja Etamaissa rajoitukset ovat samantyyppisiä kuin Suomessa. Rajoituksia on arvosteltu, mutta ihmisoikeusjärjestelmän piirissä ei ole järjestelmällisesti selvitetty, millaisten terveyspalvelujen käytön rajoitusten voidaan katsoa olevan hyväksyttäviä. Ihmisoikeussopimusten toimeenpanoa seuraavien ja valvovien toimielinten, kuten Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sekä YK:n oikeutta terveyteen käsittelevän eritysraportoijan kannanottojen perusteella voidaan kuitenkin todeta, ettei pelkästään voimassa olevan lainsäädännön mukainen kiireellinen sairaanhoito, johon kaikilla on oikeus, täyttäne tyydyttävästi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vaatimuksia eikä perustuslain mukaista välttämättömän huolenpidon vaatimusta luvatta maassa oleskelevien ulkomaalaisten, erityisesti raskaana olevien ja synnyttäneiden naisten ja lasten osalta. Valtion toimenpiteet paperittomien terveydenhuoltoa koskevan lain säätämiseksi Edellisellä vaalikaudella sosiaali- ja terveysministeriön toimesta valmisteltiin hallituksen esitys 343/2014 (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kunnan velvollisuudesta järjestää eräitä terveydenhuollon palveluja eräille ulkomaalaisille ja laiksi rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain muuttamisesta). Esityksessä ehdotettiin säädettäväksi uusi laki kunnan velvollisuudesta järjestää eräitä terveydenhuollon palveluja eräille ulkomaalaisille henkilöille. Lain tarkoituksena olisi ollut turvata nykyistä paremmin oikeus
20.09.2016 Sivu 4 / 4 välttämättömään huolenpitoon ja riittäviin terveyspalveluihin Suomessa oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille, joilla ei ole ulkomaalaislaissa edellytettyä oleskelulupaa tai joille on eräistä ulkomaalaislaissa erikseen määritellyistä syistä myönnetty tilapäinen oleskelulupa, mutta joilla ei ole oikeutta muihin julkisen terveydenhuollon palveluihin kuin kiireelliseen hoitoon. Tällaisia palveluja olisivat esityksen mukaan olleet terveydenhuollon ammattihenkilön välttämättömiksi arvioimat lyhytkestoiset terveyspalvelut, joita ovat raskauden ja synnytyksen hoitoon liittyvät palvelut sekä pitkäaikais- ja muiden sairauksien hoito silloin, kun terveydenhuollon ammattihenkilö arvioi hoidon olevan välttämätöntä ottaen huomioon henkilön terveydentila ja hänen Suomessa oleskelunsa kesto. Lakiehdotuksessa tarkoitetuille alaikäisille olisi tullut järjestää kaikki tarvittavat terveydenhuollon palvelut saman laajuisina kuin niille alaikäisille, joilla on Suomessa kotikunta. Kunta olisi esityksen mukaan perinyt terveydenhuollon palveluja käyttäneeltä palvelujen tuotantokustannuksia vastaavan asiakasmaksun, joka olisi vastannut muulta kuin Suomessa asuvalta henkilöltä perittävää maksua. Maksukyvyttömyys ei kuitenkaan olisi saanut olla este palvelujen antamiselle. Valtio olisi korvannut palvelut järjestäneelle kunnalle niistä aiheutuneet kustannukset rajat ylittävästä terveydenhuollosta annetun lain mukaisesti, jos palveluista aiheutuneita kustannuksia ei olisi saatu perittyä henkilöltä itseltään. Rajat ylittävästä terveydenhuollosta annettuun lakiin ehdotettiin uuden lain säätämisen yhteydessä tehtäväksi lakiehdotuksen edellyttämät, valtion korvausta koskevat tarkistukset. Hallituksen esitys raukesi, joten Suomessa ole tällä hetkellä voimassa olevaa lakia paperittomien terveydenhuollon järjestämisestä. Asia ei sisälly myöskään nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan. Paperittomien terveydenhuollon järjestäminen kunnan oman päätöksen perusteella Halutessaan kunta voi ottaa vastuulleen edellä mainittuja valtion tehtäviä. Tätä järjestämisvaihtoehtoa harkittaessa mm. seuraavat seikat tulee pohtia: 1. Eettis-moraaliset näkökohdat. Yleisinhimillisten perusoikeuksien täyttymisen, yleisen eriarvoisuuden välttämisen, yhteiskunnallisen vastuun ja yhteisen hyvän näkökulmista olisi perusteltua taata kaikille tietyn alueen ihmisille samanlaiset terveyspalvelut riippumatta esim. paperittomuudesta. Tätä näkökulmaa on tuotu esille mm. suomalaisessa lääketieteellisessä keskustelussa ja esimerkiksi Duodecim totesi 2015, että Suomin tarvitsee lain, joka takaa paperittomille henkilöille lääkärin arvioiman välttämättömän terveydenhoidon sekä selkeät viranomaisohjeet, joilla paperittomien henkilöiden hoito toteutetaan kaikkialla yhdenvertaisesti.
20.09.2016 Sivu 5 / 5 2. Väestötason näkökohdat. Kunnan velvollisuuteen kuuluu tartuntatautien vastustustyön järjestäminen, joka ei ole rajattu yksinomaan kunnan asukkaisiin. Huolta on herättänyt mahdollinen tartuntatautien leviäminen koko väestöön ja rokotuskattavuuden lasku. Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että tästä olisi ollut merkittävää uhkaa väestölle. 3. Kuluihin liittyvät näkökohdat. Paperittomien hoidosta mahdollisesti aiheutuvien kustannusten arviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä, mm. vaihtelevat arviot Suomessa oleskelevien paperittomien henkilöiden lukumäärästä. Suomessa olevien paperittomien henkilöiden lukumäärää on vaikea arvioida. Vuonna 2012 viranomaisten tietoon tuli 3 623 ulkomaalaista, jotka oleskelivat Suomessa ilman lupaa. Noin 40 prosenttia tapauksista tuli viranomaisten tietoon valvontatoimien tuloksena. Viranomaisten tapaamien luvatta oleskelevien ulkomaalaisten lukumäärä ei kuitenkaan kerro ilman lupaa maassa oleskelevien henkilöiden todellista määrää tai siitä, kuinka pitkään henkilöt tosiasiallisesti oleskelevat Suomessa, sillä viranomaiset eivät tavoita kaikkia paperittomia henkilöitä. Yleisesti ottaen paperittomien määrän arvioidaan kasvavan. Paperittomien henkilöiden lukumäärän lisäksi aiheutuvat kustannukset riippuvat olennaisesti järjestettävän palvelun laajuudesta. Vuonna 2014 THL:n tekemässä Paperittomien terveyspalvelut Suomessa -raportissa arvioidaan erilaisten palvelujen järjestämisvaihtoehtojen aiheuttamia kustannuksia. Kulut vaihtelevat tuhatta paperitonta henkilöä kohden 1,2 miljoonasta eurosta / vuosi ( = kattavat palvelut) 690 000 euroon / vuosi ( = kiireellisen hoidon ohella turvattaisiin myös alle 18-vuotiaiden lasten sekä raskauksien ja synnytysten hoito). Noin 400 000 euroa kokonaiskustannuksista aiheutuu kiireellisestä hoidosta, jonka valtio korvaa kunnille. Lisäkustannukset THL:n raportin mukaan olisivat valtakunnallisesti siis arviolta 300 000-800 000 euroa / vuosi tuhatta paperitonta henkilöä kohden. Raportin arvio paperittomien hoidosta aiheutuvista kustannuksista on kuitenkin todennäköisesti alimitoitettu. Esimerkiksi Helsingissä yksistään laboratoriokuluista on aiheutunut merkittävät kustannukset, n. 1 200 euroa / henkilö (vrt. edellä mainittu THL:n arvio kattavien palvelujen kustannuksista 1,2 milj. euroa / 1000 paperitonta eli n. 1200 euroa / henkilö). terveyslautakunnan kokouksessa 23.3.2016 pyydettiin lisätietoa paperittomien henkilöiden palvelujen käytöstä ja niistä aiheutuneista kustannuksista pääkaupunkiseudulla. Valmistelutyöryhmä selvitti paperittomien henkilöiden palvelujen käyttöä pääkaupunkiseudulla sekä paperittomien henkilöiden terveyspalvelujen valtakunnallista käsittelyä. Työryhmän saamien tietojen mukaan valtakunnallisella tasolla ei ole käynnissä selvitystä tai esitystä paperittomien henkilöiden terveydenhuollon järjestämisestä.
20.09.2016 Sivu 6 / 6 Paperittomien lukumäärästä ei ole saatavissa lukumäärätietoa Espoosta, Vantaalta tai Helsingistä tai myöskään valtakunnallisesti (sosiaali- ja terveysministeriöstä tai Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta). Näin ollen tiedot paperittomien henkilöiden määrästä perustuvat edelleen ainoastaan arvioihin. Työryhmä pyysi tietoa paperittomien palvelujen käytöstä ja kustannuksista Vantaalta ja Helsingistä. Vantaalta ei ole saatu tietoa palvelujen käytöstä tai niiden kustannuksista. Helsinki järjestää paperittomille henkilöille terveydenhuollon siten, että kiireellisen hoidon lisäksi tarjotaan kaikille raskaana oleville ja alle 18- vuotiaille lapsille laajat terveydenhuollon palvelut, mukaan lukien neuvolaja sairaanhoitopalvelut, samaan hintaan kuin helsinkiläisille. Kuitenkaan myöskään Helsingistä ei ole saatavissa tarkkaa tilastotietoa paperittomien henkilöiden palvelujen käytöstä ja niistä aiheutuneista kustannuksista, sillä heidän tilastointinsa terveydenhuollon tietojärjestelmään on ongelmallista. Vuonna 2015 asiakastietojärjestelmään on Helsingissä kirjattu paperittomia äitiys- ja lastenneuvola-asiakkaita 23 ja heillä käyntejä yhteensä 50. Helsinki arvioi kustannukset paperittomien terveydenhuollon järjestämisestä karkealle tasolle 100 000-200 000 euroa vuodessa, joista suurin osa erikoissairaanhoidosta. Koska tietoa paperittomien henkilöiden lukumäärästä ja palvelujen käytöstä ei ole, voidaan meillä Espoossakin arvioida palvelujen käytön kustannuksia ainoastaan yleisellä tasolla ja esimerkein. Asetusten mukaisiin terveystarkastuksiin kuuluu alle 18-vuotiailla neuvolassa lääkärintarkastuksia viisi kappaletta ja terveydenhoitajan tarkastuksia kymmenen kappaletta. Nämä kustannukset lasta kohden ovat yhteensä n. 1100. Kouluikäisten terveydenhuoltoon kuuluu vuosittainen terveydenhoitajan tarkastus sekä neljä lääkärin tarkastusta. Näiden kustannukset/lapsi ovat n. 820. Raskaana oleville kuuluu neljä lääkärintarkastusta ja seitsemän terveydenhoitajan tarkastusta. Lisäksi synnytyksen jälkeen on yksi terveydenhoitajan ja yksi lääkärin tarkastus. Kustannukset ovat synnyttäjää kohden n. 1000. Mikäli em. tarkastuksissa todetaan poikkeavaa, lisää tämä käyntien määrää ja mahdollisesti vaatii lähetteen erikoissairaanhoitoon. Laskennallinen käyntihinta lääkärintarkastukselle on 169 / lääkärityötunti (kolme asiakasta/tunti) ja neuvolan terveydenhoitajan käynnille 82 ja kouluterveydenhoitajan käynnille 54 yhtä käyntiä kohden. Näissä kustannuksissa ei ole otettu huomioon tilakustannuksia. Asiakasmaksuja alle 18-vuotiaiden hoidosta ja ehkäisevän terveydenhuollon käynneistä ei peritä. HYKS:ssä ongelmaton alatiesynnytys maksaa noin 2100. Komplisoitunut tilanne, esim. keisarinleikkaus, jossa on ongelmia, maksaa vähintään noin
20.09.2016 Sivu 7 / 7 5000. Lisäksi kustannuksia voi tulla äidin tai lapsen hoidosta vuodeosastolla, tehovalvonnassa tai tehohoidossa. Valtakunnallisesti paperittomien henkilöiden lukumäärän arvioidaan tulevaisuudessa kasvavan, erityisesti pääkaupunkiseudulla, jolloin myös palvelujen käyttö ja niistä aiheutuvat kustannukset tulevat todennäköisesti nousemaan. Mikäli kunta laajentaa omalla päätöksellään paperittomien terveydenhuollon palveluja muuhunkin kuin kiireelliseen hoitoon, myös niistä aiheutuvat kustannukset tulevat kokonaisuudessaan kunnan vastuulle. Myös, mikäli kiireellisen hoidon palvelut annetaan kunnan omalla päätöksellä paperittomille henkilöille samoin asiakasmaksuin kuin kuntalaisille (vrt. nykytila, jolloin peritään palvelun tuottamisesta aiheutuneet todelliset kustannukset), kiireellisestä hoidosta aiheutuvat kustannukset siirtyvät asiakasmaksun ylittävältä osin kokonaisuudessaan kunnan vastuulle. Valtio ei tällöin korvaa kiireellisen hoidon kustannuksia (vrt. nykytila, jolloin kiireellisen hoidon antamisesta asiakkaalta peritään tai yritetään periä palvelun tuotantokustannukset ja mikäli ei saada perittyä, valtio korvaa kunnalle aiheutuneet kustannukset tuotantokustannusten suuruisena). Koska myöskään asiakasmaksuja ei useinkaan saada perittyä paperittomalta henkilöltä itseltään, valtuustoaloitteen mukaisessa mallissa kunta käytännössä vastaisi kiireellisen hoidon kustannuksista kokonaisuudessaan. 4. Käytännön ongelmiin liittyvät näkökohdat. Maahanmuuttajien määrän kasvusta johtuvaan lisääntyvään palvelutarpeeseen yritetään jo nyt ennakoivasti varautua Espoon kaupungin Mamu-yksikössä. Muutokset paperittomien hoidossa aiheuttaisivat lisää ja vaikeammin ennakoitavaa kuormitusta. Tässä potilasryhmässä on tarvetta erilaisiin tukipalveluihin ja epäselvyyksiä voi esiintyä mm. kulttuurieroihin, tunnistamiseen, laskutukseen ja tulkkauspalveluihin liittyen. Laillisesti maassa olevien paperillisten maahanmuuttajien määrä on selvästi lisääntynyt ja kuormittaa tätä samaa kunnan resurssia. Paperittomien joukossa on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta aktiivisesti pyrkivät välttelemään viranomaisia. Näin ollen paperittomien Global clinic lle tullee olemaan tarvetta jatkossakin riippumatta kunnan tarjoamista järjestelyistä. 5. Kiireellisen hoidon määrittelyyn liittyvät näkökohdat. Terveydenhuoltolain 50 :n mukaan kiireellisellä sairaanhoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, vamman, pitkäaikaissairauden vaikeutumisen tai toimintakyvyn alenemisen edellyttämää välitöntä arviota ja hoitoa, jota ei voida lykätä ilman sairauden pahenemista tai vamman vaikeutumista. Kiireelliseen sairaanhoitoon kuuluu myös kiireellinen suun terveydenhuolto, mielenterveyshoito, päihdehoito ja psykososiaalinen tuki. Käytännössä kiireellinen hoito jakautuu päivystykselliseen ja muuhun kiireelliseen hoitoon. Tarkkaa määrittelyä jälkimmäiselle ei ole. Määrittelemättä on myös millaisia sairauksia ja terveysongelmia kuuluu kiireellisen hoidon piiriin tai kuinka pitkän ajan sisällä annettavaa hoitoa voidaan pitää kiireellisenä hoitona.
20.09.2016 Sivu 8 / 8 6. Valtion ja kuntien vastuunjakoon liittyvät näkökohdat. Mikäli kunnat ottavat vapaaehtoisesti harteilleen valtion tehtäviä, vähenee valtion poliittinen paine ehdottomasti tarpeelliselle lakimuutokselle. Poliittinen vaikuttaminen valtion tasolla lakiuudistuksen saamiseksi olisi todennäköisesti tehokkain keino hoitaa paperittomien terveydenhuoltoon liittyvät asiat niin, että yhdenvertaisuus toteutuu mahdollisimman hyvin ja selkeästi. 7. Sote-uudistukseen liittyvät näkökohdat. Sote-uudistus tulee muuttamaan terveydenhuollon rakenteita vuoteen 2019 mennessä. Uusien kuntakohtaisten erillismallien luomista tässä tilanteessa ei voida pitää tarkoituksenmukaisena. Ennaltaehkäisevät palvelut Valtuustoaloitteessa esitetään myös, että ennaltaehkäiseviä palveluita suunniteltaessa ja järjestettäessä suunnitellaan myös paperittomien henkilöiden vastaavia palveluita ja taataan, että niiden pariin on helppo löytää ja päästä. Ennaltaehkäisevät terveyspalvelut ovat osa terveyden edistämistä. Ne ovat laaja-alaista ja suunnitelmallista toimintaa, jossa yhteistyö eri tahojen kanssa on oleellista. Terveyden edistämiseen sisältyy myös terveellisten valintojen tarjoamista ja terveyden eri osatekijöiden vahvistamista, esim. tartuntatautien tai mielenterveyden häiriöiden ehkäisy, päihteettömyys. Näiden palvelujen käytössä tiedetään kuitenkin olevan selkeitä sosioekonomisia eroja. Terveyden edistämisen sekä sairauksien ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyn kustannustehokkuudesta on kertynyt nykyään tutkimusnäyttöä. Yleensä ennaltaehkäisevät palvelut suunnitellaan kattamaan laajoja väestöryhmiä. Ottaen huomioon edellä esitetyt näkökohdat, olisi mielekästä ratkaista paperittomien terveydenhoito valtakunnallisella tasolla. Näin ennaltaehkäisevät palvelutkin saataisiin järjestymään mahdollisimman hyvin ja selkeästi, eikä erillisiä kuntakohtaisia malleja tarvitsisi luoda. Tällöin olisi huomattavasti helpompi järjestää määritellyt palvelut ja taata niihin pääsy. Johtopäätökset Espoon kaupunki vastaa paperittomien henkilöiden terveyttä koskevaan avuntarpeeseen tarjoamalla heille kiireellisen hoidon. Kaupungin ei tule tässä vaiheessa luoda omaa mallia paperittomien henkilöiden terveydenhuollon järjestämiselle, vaan paperittomien henkilöiden terveydenhuollon kysymyksiin tulee vastata ensisijaisesti valtakunnallisesti lainsäädännöllä niin, ettei synny perusteettomia kuntakohtaisia eroja järjestämisessä. Mikäli kunta omalla päätöksellään laajentaa paperittomien henkilöiden oikeuksia terveyspalveluihin, tarkoittaa se myös kyseisten terveyspalvelujen käytöstä aiheutuvia uusia kustannuksia kunnalle.
20.09.2016 Sivu 9 / 9 Edelleen, mikäli kunta omalla päätöksellään perii paperittomalta henkilöltä kiireellisen hoidon asiakasmaksut samoin perustein kuin kuntalaiselta, kunta ottaa vastatakseen asiakasmaksun ylittävältä osin myös kiireellisen hoidon kustannuksista. Tällä hetkellä valtio korvaa kunnalle kiireellisen hoidon kustannukset, mikäli hoidosta aiheutuneita todellisia kustannuksia ei ole saatu perittyä henkilöltä itseltään tai muulta taholta kuten vakuutusyhtiöltä. Yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista ja kunnille annettavista tehtävistä tulee säätää lailla. Perustuslakiin kirjattu velvollisuus perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseen sitoo ensisijaisesti valtiota. Suomea sitovat kansainväliset sopimukset velvoittavat nimenomaan Suomen valtiota, joka on velvollinen ryhtymään toimiin niistä aiheutuvien velvoitteiden täyttämiseksi. Näin ollen kunnan velvollisuudesta järjestää paperittomille henkilöille terveyspalveluja tulee säätää lailla. Tällöin tulee myös varmistua siitä, että kunnilla on riittävät taloudelliset voimavarat uusista tehtävistä huolehtimiseksi. Lautakunta toteaa kuitenkin, että koska edellä mainitun lainsäädännön toteutuminen ei ole näköpiirissä tällä hetkellä, niin kaupungin tulee ryhtyä järjestämään raskaana oleville naisille sekä alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille terveyspalvelut aloitteessa kuvatulla tavalla eli: - alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille kaikki terveyspalvelut kuten espoolaisille mukaan lukien erikoissairaanhoidon sekä - raskaana oleville hoidon kuten espoolaisille. Päätöshistoria 23.3.2016 45 Päätösehdotus Perusturvajohtaja Juha Metso esittää kaupunginhallitukselle ja edelleen valtuustolle, että valtuusto merkitsee selostusosan tiedoksi vastauksena valtuutettu Inka Hopsun ja 29 muun valtuutetun 11.11.2015 jättämään valtuustoaloitteeseen, joka koskee terveydenhoidon järjestämistä paperittomille henkilöille ja toteaa aloitteen loppuun käsitellyksi. Käsittely Keskustelun aikana Nieminen teki Wessmanin kannattamana muutosesityksen, jossa vastauksesta poistettaisiin lause, jonka mukaan kaupungin ei tule tässä vaiheessa luoda omaa mallia paperittomien henkilöiden terveydenhuollon järjestämiselle, vaan paperittomien henkilöiden terveydenhuollon kysymyksiin tulee vastata ensisijaisesti valtakunnallisesti lainsäädännöllä niin, ettei synny perusteettomia kuntakohtaisia eroja järjestämisessä. Lisäksi lisättäisiin viimeiseksi lauseeksi johtopäätöksiin lause:
20.09.2016 Sivu 10 / 10 Lautakunta toteaa kuitenkin, että koska edellä mainitun lainsäädännön toteutuminen ei ole näköpiirissä tällä hetkellä, niin kaupungin tulee ryhtyä järjestämään raskaana oleville naisille sekä alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille terveyspalvelut aloitteessa kuvatulla tavalla eli: - alle 18-vuotiaille lapsille ja nuorille kaikki terveydenhuollon palvelut mukaan lukien erikoissairaanhoidon sekä - raskaana oleville hoidon kuten espoolaisille. Kankkonen Koskisen kannattamana ehdotti, että asia palautetaan. Koska oli tehty kannatettu palauttamista koskeva ehdotus, jota oli vastustettu, oli asiassa äänestettävä. Lautakunta hyväksyi puheenjohtajan esityksestä äänestystavan ja äänestysjärjestyksen. Äänestys suoritettiin nimenhuutoäänestyksenä. Suoritetussa äänestyksessä palautusesitystä kannatti 7 jäsentä ja vastusti 2 jäsentä, tyhjä 3, poissa 1. Puheenjohtaja totesi palautusesityksen tulleen äänin 7-2 hyväksytyksi. Äänestyspöytäkirja on pöytäkirjan liitteenä. Päätös Asia palautettiin uudelleen käsittelyyn. Tiedoksi
20.09.2016 Sivu 11 / 11